Ladataan...
Isyyspakkaus

Näinhän se tuntuu menevän: jos kirjoitan blogiini, että jokin asia menee hyvin, lähes välittömästi sen jälkeen tilanne muuttuu.

Kun kirjoitin elokuun loppupuolella, että tyttö jää mielellään päiväkotiin, muistaakseni heti seuraavana päivänä vaikeudet alkoivat.

Päiväkodissa tapahtui kesän jälkeen useita muutoksia ryhmäjaossa. Viimein parin viikon jälkeen tyttö todella ymmärsi sen, että parhaat kaverit ovat toisessa ryhmässä ja se samassa ryhmässä oleva kaverikaan ei käy nykyisin aamupalalla. Lisäksi tytön mielestä aamupalalla on hänen lisäkseen vain vauvoja.

Yhtäkkiä hän alkoikin jäädä päiväkotiin joka päivä itkien. Roikkui kaulassa, juoksi monta kertaa perään ja lopulta puhkesi kyyneliin, kun lähdön aika koitti. Sydäntäsärkevää. Yritimme kysellä, voisiko tyttö ruokailla aamuisin isompien ryhmässä, mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan.

Juttelimme tytön kanssa asiasta useana päivänä, ja kyselin, miksi hän jää itkemään. "Ikävä isiä", hän vastasi.

No voihan sentään, kun ei hän ole koskaan aiemmin ikävöinyt.

"Mikäs siihen ikävään sitten auttaisi?" tiedustelin.

Hän mietti hetken ja sanoi ilmeenkään värähtämättä: "Letit."

!!!

No tehdään sitten letit!

Kun olen nyt aamuisin letittänyt hiukset ja kertonut, miten letit sitten muistuttavat isistä eikä sen takia tule ikävä, tyttö on todella jäänyt päiväkotiin ilman itkuja. Yhtenä aamuna oli aikaa vain saparoihin ja silloin itku lähtiessä oli lähellä. Seuraavana päivänä palasin letteihin.

Hiusmateriaalia on vielä liian vähän vain yhden letin tekemiseen, mutta kaksi ranskalaista lettiä onnistuu jo oikein hyvin. Ja muistuttavat isistä kaksinverroin.

Perheessämme on otettu nyt käyttöön uusi termi: turvaletit.

Enpä olisi arvannut, että osaan tehdä hiuslaitteen, jolla on supervoimia!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lilyn toimitus kyseli eilen, miten päiväkodin aloitus on sujunut ja onko kokeneemmilla vanhemmilla vinkkejä vasta-alkajille.

Meille tämä on jo kolmas päiväkotisyksy, ja paluuta sinne oli odotettu kovasti puolin ja toisin. Tyttö ilahtui omista kavereistaan, ja he halailivat toisiaan lämpimästi heti ensimmäisenä aamuna.

Hieman ihmetystä tosin aiheutti, kun tytön parhaat kaverit, puoli vuotta vanhemmat kaksostytöt, siirtyivät toiseen ryhmään. Kun toisella viikolla lapset alkoivat ruokailla omissa pienryhmissään, tyttö kyseli aamupalalla: "Missä kaikki minun kaverini ovat?"

Kolmas parhaista kavereista, samaan aikaan päiväkotiuransa aloittanut (ja myös samana päivänä syntynyt) poika, on onneksi edelleen samassa ryhmässä, ja hän tulee viimeistään aamupalan jälkeen paikalle. Päivisin on tietysti myös paljon mahdollisuuksia leikkiä toisten ryhmien lasten kanssa, ja tämä nelikko onkin erottamaton. Joka päivä kuulemme, miten tyttö on leikkinyt M:n, R:n ja K:n kanssa.

On ollut kiva kuulla, että tytöstä on ollut paljon tukea tälle pojalle, jolle paluu päiväkotiin on selvästi ollut meidän tyttöämme vaikeampaa. Hän ei haluaisi aamuisin tulla ja jäädä, mutta tutun ja reippaan kaverin löytyminen päiväkodin pihalta tekee asiasta helpompaa. Tämä kaveri ei kuulemma kysele päiväkodin pihalla lainkaan hoitajien perään, vaan saapuessaan hän haluaa ensin tietää, onko meidän tyttömme paikalla.

Meillä on ollut sellainen onni, että tyttö on viihtynyt aina hyvin päiväkodissa, eikä hän ole jäänyt itkemään peräämme. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon vanhempien kannattaa varautua henkisesti. Vaikka olemmekin säästyneet aamuitkuilta päiväkodin eteisessä ja aamut ovat yleensä sujuneet melko jouhevasti, päiväkodin aloituksiin on liittynyt monenlaisia muita vaiheita.

Yhdessä vaiheessa lapsi oli hyvin kiukkuinen iltaisin, ja kaikki oli vaikeaa. Yhdessä vaiheessa hän ei olisi millään halunnut lähteä päiväkodin pihasta kotiin, kun siellä oli niin kivaa. Yhdessä vaiheessa kävimme käsittämättömät taistelut siitä, että päiväkotiin ja sieltä pois piti mennä rattailla eikä kävellen. Nyttemmin olemme käyneet samanlaisia neuvotteluja siitä, että päiväkotiin pitää kävellä eikä aina ole mahdollista kantaa.

Niin, ja yhdessä vaiheessa lapsi tuntui olevan jatkuvasti kipeä. Oikeastaan koko ensimmäisen vuoden ja valtaosan toisestakin. Ei paljoa, mutta jatkuva nenän vuotaminen, yskiminen ja niistäminen kävivät häiritsemään. Siinä ei voi kuvitellakaan, että jokaisesta aivastuksesta tai yskäisystä jäätäisiin kotiin parantelemaan sairauttta.

Uskon että nyt kolmantena vuonna kaikki sujuu jo helpommin. Paitsi aamuheräämiset, joista on tullut kovin vaikeita, ja aamujen pimentyessä ne eivät siitä helpotu.

Kaiken kaikkiaan vinkki tai oikeammin lohdutus kaikille päiväkodin ensimmäistä kertaa aloittaville ja sitä jännittäville: Hyvin se menee. Lapset oppivat paljon uusia asioita, ja heidän kielelliset, motoriset ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät todennäköisesti enemmän kuin kotioloissa. Näin ainakin meillä.

Ja jos lapsi itkee, kun vanhempi lähtee aamulla pois, ei se kestä kauaa. Lähtöä on turha pitkittää.

"Hei hei, nähdään iltapäivällä! Suukko ja hali! Äiti tulee hakemaan!"

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on käynyt uutta päiväkotiaan reilut kaksi viikkoa, joten jokohan nyt uskaltaisi sanoa sen ääneen? Kaikki loistavasti, ei mitään ongelmia!

Kotimatkalla joskus reilu viikko sitten

Puhuimme uuteen päiväkotiin siirtymisestä joululomalla tytön kanssa päivittäin, ja ehkä juuri sen ansiosta hän tuntui odottavan päiväkodin alkua itsekin. Hän tiesi, että kolme hänen kaveriaan siirtyy samaan päiväkotiin, mutta silti olimme hieman jännittyneitä. Ajattelimme, että entäpä jos hän kaipaakin vanhoja hoitajiaan tai ei vain halua jäädä päiväkotiin syystä tai toisesta?

Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään. Kun haimme häntä ensimmäisenä päivinä, hän juoksi vastaan kertoen, miten kivaa on ollut. Huh. Seuraavana yönä hän tosin heräsi johonkin painajaiseen, joka varmaan johtui siitä, että päivä oli kuitenkin ollut vähän jännittävä.

Päiväkoti tuntuu kivalta ja kodikkaalta, ja tyttö viihtyy myös uusien hoitajiensa kanssa. Vanhojen hoitajien perään hän ei ole kysellyt kertaakaan, mutta yhtenä aamuna hän halusi kuitenkin varmistaa: "Mennäänkö vanhaan päiväkotiin?" Kun sanoin, ettei mennä, hän kuittasi asian: "OK" ja keskittyi ulkovaatteidensa pukemiseen.

Päiväkotimatka on nyt myös ajallisesti jonkin verran lyhempi kuin ennen. Päätimme tosin alkaa kävellä matkan, joten joinain päivinä ajansäästö ei ole niin merkittävä. Toisaalta toisina päivinä tyttö ilmoittaa jo kymmenen metrin jälkeen, ettei jaksakaan kävellä, ja haluaa syliin. Silti on mahtavaa, että päiväkotimatkoihin ei enää sisälly sitä "ei halua rattaisiin"-taistelua, joka oli välillä päivittäistä ja samaa sotaa sekä aamulla että iltapäivällä.

Itselleni suurin ajallinen säästö näyttäisi syntyvän tytön hakemisesta. Tulen töistä kodin kautta ja nappaan koiran mukaan. Sitten kävelemme yhdessä tytön ja koiran kanssa päiväkodista kotiin, joten koiraa ei tarvitse enää ulkoiluttaa erikseen.

Jotenkin kummallisesti kaikki tuntuu sujuvan helpommin nyt joululoman jälkeen, ja lapsikin on iloisempi. Ei se ehkä liity päiväkodin vaihtamiseen mitenkään, mutta kivaa havaita, että se ei ole ainakaan pahentanut mitään.

Nyt pitäisi vielä oppia muistamaan uuden henkilökunnan nimet. Tytöllä on siihen kyllä jo ratkaisukin. He ovat kaikki "Aikuisia".

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi uutisotsikko jäi vaivaamaan viikon varrelta:

"HS Illassa pohditaan, ulkoillaanko Suomen päiväkodeissa liian vähän"

Hs.fi 8.12.2014

Ei ulkoilla.

Päinvastoin: vähempikin riittäisi. Ainakin tietyillä keleillä.

Siitä on sitten kiva lähteä vaikkapa tanssitunnille, kun mukana kulkee noin kilo hiekkaa.

Vakavasti puhuen: ainakaan omassa päiväkodissamme ulkoilun määrää ei voisi lisätä nykyisestä. Käytännössä lapset ovat ulkona suurin piirtein sen ajan, mitä on mahdollista aamupalan ja lounaan välillä ja taas päiväunien ja välipalan jälkeen.

Ja kyllä minusta on kivaa, että lapset saavat leikkiä myös sisällä: askarrella, piirtää, rakennella, musisoida, leikkiä kotileikkejä...

Ja tällaisina päivinä voisivat minun luvallani pysyä vaikka koko päivän sisällä. En minä itsekään sinne sateeseen olisi mennyt.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännitimme Rouvan kanssa tytön uuteen päiväkotiin tutustumista ja kerroimme tytölle tulevasta muutoksesta vasta, kun oli aivan pakko.

Hän oli tosin ilmeisesti kuullut jo joltain toiselta lapselta, että he molemmat ovat vaihtamassa päiväkotia, sillä eräänä päivänä tyttö oli sanonut hoitajalleen, ettei halua mennä.

"Ai mihin?" oli hoitaja kysynyt. "Uuteen päiväkotiin", tyttö vastasi.

Perjantaiaamuna kerroimme tytölle nyt itse, että hän on nykyisessä päiväkodissaan enää jouluun saakka ja loman jälkeen hän siirtyy toiseen hoitopaikkaan. Emme myöskään olleet menossa aamulla suoraan hoitoon, vaan olin sopinut tutustumiskäynnin uudessa päiväkodissa.

Odotimme voimakkaita vastalauseita, mutta niitä ei tullutkaan. Kerroimme kyllä että kolme hänen kaveriaan siirtyy hänen kanssaan, ja siihen hän halusi lisätä vielä että haluaisi mukaan myös omat hoitajansa. Kerroimme, että se ei ole mahdollista mutta että uudessa päiväkodissa on varmasti yhtä ihanat hoitajat. Yllätykseksemme hän ei alkanut väittää vastaan vaan nyökytteli hyväksyvästi. 

Päiväkotiin tutustuminen meni hyvin. Vastaanotto oli lämmin ja päiväkoti kodikas. Tyttö tutki paikkoja uteliaana ja tapasi tulevat hoitajansa. Hän löysi kivoja leluja ja kävi kokeilemassa hiekkalaatikkoakin.

Lähtiessämme kysyin tytöltä, oliko kivaa. "Joo." Tullaanko uudestaan? "Joo."

Huh, kyllä kai tämä tästä. Nyt odotamme jo kovasti tammikuuta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva lähettää viestin kesken palaverin: "Soitettiinko sulle päiväkodista? Mulle oli soitettu jostain numerosta, joka vaikutti kaupungin numerolta."

Kyllä, minullekin on soitettu, ja numero näyttää päiväkodin numerolta. "Soitatko sinne?" tekstaan Rouvalle.

Saan vastaukseksi: "En pääse läpi sinne. Varattu."

"Yrititkö uudelleen?" kysyn perään hetken päästä mutten saa vastausta.

Vastausta ei ole tullut vielä kymmenen minuuttia myöhemminkään ja alan muuttua levottomaksi. Yritän vetää palaveria ja kirjoittaa kokousmuistiota samalla, kun pohdin, onko jotain sattunut. Ehkä tytölle on noussut kuumetta kesken päivän. Mutta olisiko siitä soitettu minuutin välein sekä minulle että Rouvalle. Miksi numero on varattu? Onko siellä jokin hätä, ja päiväkodista soitetaan nyt johonkin... sairaalaan?!?

Mielikuvitukseni laukkaa jo villisti, ja katselen kelloa miettien, olivatko lapset tähän aikaan jo siirtyneet ulos vai vasta sisällä välipalalla.

Kokouksen vetämisestä ei tule oikein mitään, joten päätän tarkistaa vaivihkaa netistä, onko numero todella tytön päiväkodin puhelinnumero.

Ei ole. Hmm.

Teen uuden Google-haun numerolla ja saankin selville, mistä puhelu tuli.

Numero on kyllä päiväkodin - mutta ei sen, jossa tyttö on hoidossa.

Se on meidän lähipäiväkotimme numero - sen, joka sijaitsee kotoamme muutaman sadan metrin päässä ja josta emme saaneet paikkaa puolitoista vuotta sitten. Sen, josta ei annettu oikeastaan mitään toivoa siihen, että paikka joskus aukeaisi.

Tekstaan löydökseni Rouvalle.

Hän on jo saanut soittajan itsekin kiinni ja vastaa viestiini: "Joo, me saataisiin nyt paikka sieltä."

!!!

Wau. Kuulemma muutamalle muullekin lapselle samasta päiväkodista on nyt tarjottu siirtoa samaan paikkaan. Nyt pitää sitten ottaa selvää, miten on käynyt niille tytön päiväkotikavereille, joiden tiedämme asuvan tässä samoilla nurkilla ja jotka ovat myös hakeneet siirtoa.

Asia selviääkin seuraavana aamuna, kun näen päiväkodissa näiden lasten vanhempia, ja käy ilmi, että siirtoa on tarjottu myös heille. Nyökyttelemme siinä sitten toisillemme, että tämä asia taitaa olla aika selvä.

* * *

Olemme nyt ottaneet paikan vastaan, ja tyttö aloittaa uudessa päiväkodissa loppiaisen jälkeen. Niin, todellakin: tämä päiväkoti avautuu joulun jälkeen kolme päivää aiemmin kuin nykyinen päiväkotimme, eli jouluongelmakin on nyt kolme päivää pienempi.

On tietysti harmillista, että päiväkodin ihana henkilökunta ei voi siirtyä mukana. Ei tässä voi kuitenkaan ajatella muuta kuin että lapsi kyllä tottuu uusiin hoitajiin ja viihtyy uudessa päiväkodissa varmasti yhtä hyvin kuin vanhassakin. Hän tulee kuitenkin viettämään päiväkodissa vielä 4,5 vuotta, joten ei tämä vaihdos liian myöhään tule.

Silti sydäntä särkee jo nyt, miten hän varmasti kyselee vanhojen hoitajiensa perään sitten tammikuussa.

Share

Pages