Ladataan...
Isyyspakkaus

Minua on stressannut jo lähes vuoden ajatus siitä, että poika ei saisi päivähoitopaikkaa samasta päiväkodista kuin tyttö. Se ei ole ilmeisesti edes vain teoreettinen mahdollisuus, vaan olen kuullut useita kauhutarinoita siitä, miten kaupunki on osoittanut sisaruksille päivähoitopaikat eri puolilta kaupunkia. Jopa Suomenlinnasta, jonne kuljetaan lautalla.

Syksyllä stressini vielä paheni, kun useampikin tuttava kertoi siitä, miten päivähoitopaikan saaminen on entistä vaikeampaa, jos paikkaa hakee kesken kauden, esimerkiksi maaliskuun puolivälissä. Heti vuoden alusta aloittavat lapset ovat etusijalla, paikat täyttyvät jo tammikuussa eikä niitä tietenkään vapaudu juuri maaliskuussa.

Olin siis varma, että hoitopaikka myönnettäisiin jostain toisesta kaupunginosasta, ja joutuisimme kuljettamaan lapsia eri paikkoihin seuraavat puolitoista vuotta. Sen verran kesti, että saimme tytöllemme siirron kotiamme lähimpään päiväkotiin viisi vuotta sitten.

Käytännössä ajattelimme jo, että jos päivähoitopaikka myönnettäisiin jostain aivan muualta, emme ottaisi sitä lainkaan vastaan vaan keksisimme kevääksi "jotain" ja hakisimme paikkaa uudelleen elokuulle. Silloin pojan olisi pakko olla etusijalla jo sisarussuhteenkin vuoksi.

Myönnän, että taisin murehtia asiaa aika lailla ja valvoin jonkin yönkin asian vuoksi sängyssä kattoa tuijottaen.

Tänään aamulla sähköposti kilahti. Otsikko oli "Päivähoitopaikka". Apua.

Poika sai hoitopaikan samasta päiväkodista tytön kanssa.

Huh. Yksi jännityksen aihe elämässä vähemmän. Viisi täyttä viikkoa enää jäljellä.

Mutta ovatko nämä sisarusten sijoittamiset eri päiväkoteihin ja kantakaupunkilaisten lähettämiset Suomenlinnaan vain urbaania legendaa, vai onko jollekulle oikeasti käynyt niin?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näinhän se tuntuu menevän: jos kirjoitan blogiini, että jokin asia menee hyvin, lähes välittömästi sen jälkeen tilanne muuttuu.

Kun kirjoitin elokuun loppupuolella, että tyttö jää mielellään päiväkotiin, muistaakseni heti seuraavana päivänä vaikeudet alkoivat.

Päiväkodissa tapahtui kesän jälkeen useita muutoksia ryhmäjaossa. Viimein parin viikon jälkeen tyttö todella ymmärsi sen, että parhaat kaverit ovat toisessa ryhmässä ja se samassa ryhmässä oleva kaverikaan ei käy nykyisin aamupalalla. Lisäksi tytön mielestä aamupalalla on hänen lisäkseen vain vauvoja.

Yhtäkkiä hän alkoikin jäädä päiväkotiin joka päivä itkien. Roikkui kaulassa, juoksi monta kertaa perään ja lopulta puhkesi kyyneliin, kun lähdön aika koitti. Sydäntäsärkevää. Yritimme kysellä, voisiko tyttö ruokailla aamuisin isompien ryhmässä, mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan.

Juttelimme tytön kanssa asiasta useana päivänä, ja kyselin, miksi hän jää itkemään. "Ikävä isiä", hän vastasi.

No voihan sentään, kun ei hän ole koskaan aiemmin ikävöinyt.

"Mikäs siihen ikävään sitten auttaisi?" tiedustelin.

Hän mietti hetken ja sanoi ilmeenkään värähtämättä: "Letit."

!!!

No tehdään sitten letit!

Kun olen nyt aamuisin letittänyt hiukset ja kertonut, miten letit sitten muistuttavat isistä eikä sen takia tule ikävä, tyttö on todella jäänyt päiväkotiin ilman itkuja. Yhtenä aamuna oli aikaa vain saparoihin ja silloin itku lähtiessä oli lähellä. Seuraavana päivänä palasin letteihin.

Hiusmateriaalia on vielä liian vähän vain yhden letin tekemiseen, mutta kaksi ranskalaista lettiä onnistuu jo oikein hyvin. Ja muistuttavat isistä kaksinverroin.

Perheessämme on otettu nyt käyttöön uusi termi: turvaletit.

Enpä olisi arvannut, että osaan tehdä hiuslaitteen, jolla on supervoimia!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lilyn toimitus kyseli eilen, miten päiväkodin aloitus on sujunut ja onko kokeneemmilla vanhemmilla vinkkejä vasta-alkajille.

Meille tämä on jo kolmas päiväkotisyksy, ja paluuta sinne oli odotettu kovasti puolin ja toisin. Tyttö ilahtui omista kavereistaan, ja he halailivat toisiaan lämpimästi heti ensimmäisenä aamuna.

Hieman ihmetystä tosin aiheutti, kun tytön parhaat kaverit, puoli vuotta vanhemmat kaksostytöt, siirtyivät toiseen ryhmään. Kun toisella viikolla lapset alkoivat ruokailla omissa pienryhmissään, tyttö kyseli aamupalalla: "Missä kaikki minun kaverini ovat?"

Kolmas parhaista kavereista, samaan aikaan päiväkotiuransa aloittanut (ja myös samana päivänä syntynyt) poika, on onneksi edelleen samassa ryhmässä, ja hän tulee viimeistään aamupalan jälkeen paikalle. Päivisin on tietysti myös paljon mahdollisuuksia leikkiä toisten ryhmien lasten kanssa, ja tämä nelikko onkin erottamaton. Joka päivä kuulemme, miten tyttö on leikkinyt M:n, R:n ja K:n kanssa.

On ollut kiva kuulla, että tytöstä on ollut paljon tukea tälle pojalle, jolle paluu päiväkotiin on selvästi ollut meidän tyttöämme vaikeampaa. Hän ei haluaisi aamuisin tulla ja jäädä, mutta tutun ja reippaan kaverin löytyminen päiväkodin pihalta tekee asiasta helpompaa. Tämä kaveri ei kuulemma kysele päiväkodin pihalla lainkaan hoitajien perään, vaan saapuessaan hän haluaa ensin tietää, onko meidän tyttömme paikalla.

Meillä on ollut sellainen onni, että tyttö on viihtynyt aina hyvin päiväkodissa, eikä hän ole jäänyt itkemään peräämme. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon vanhempien kannattaa varautua henkisesti. Vaikka olemmekin säästyneet aamuitkuilta päiväkodin eteisessä ja aamut ovat yleensä sujuneet melko jouhevasti, päiväkodin aloituksiin on liittynyt monenlaisia muita vaiheita.

Yhdessä vaiheessa lapsi oli hyvin kiukkuinen iltaisin, ja kaikki oli vaikeaa. Yhdessä vaiheessa hän ei olisi millään halunnut lähteä päiväkodin pihasta kotiin, kun siellä oli niin kivaa. Yhdessä vaiheessa kävimme käsittämättömät taistelut siitä, että päiväkotiin ja sieltä pois piti mennä rattailla eikä kävellen. Nyttemmin olemme käyneet samanlaisia neuvotteluja siitä, että päiväkotiin pitää kävellä eikä aina ole mahdollista kantaa.

Niin, ja yhdessä vaiheessa lapsi tuntui olevan jatkuvasti kipeä. Oikeastaan koko ensimmäisen vuoden ja valtaosan toisestakin. Ei paljoa, mutta jatkuva nenän vuotaminen, yskiminen ja niistäminen kävivät häiritsemään. Siinä ei voi kuvitellakaan, että jokaisesta aivastuksesta tai yskäisystä jäätäisiin kotiin parantelemaan sairauttta.

Uskon että nyt kolmantena vuonna kaikki sujuu jo helpommin. Paitsi aamuheräämiset, joista on tullut kovin vaikeita, ja aamujen pimentyessä ne eivät siitä helpotu.

Kaiken kaikkiaan vinkki tai oikeammin lohdutus kaikille päiväkodin ensimmäistä kertaa aloittaville ja sitä jännittäville: Hyvin se menee. Lapset oppivat paljon uusia asioita, ja heidän kielelliset, motoriset ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät todennäköisesti enemmän kuin kotioloissa. Näin ainakin meillä.

Ja jos lapsi itkee, kun vanhempi lähtee aamulla pois, ei se kestä kauaa. Lähtöä on turha pitkittää.

"Hei hei, nähdään iltapäivällä! Suukko ja hali! Äiti tulee hakemaan!"

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on käynyt uutta päiväkotiaan reilut kaksi viikkoa, joten jokohan nyt uskaltaisi sanoa sen ääneen? Kaikki loistavasti, ei mitään ongelmia!

Kotimatkalla joskus reilu viikko sitten

Puhuimme uuteen päiväkotiin siirtymisestä joululomalla tytön kanssa päivittäin, ja ehkä juuri sen ansiosta hän tuntui odottavan päiväkodin alkua itsekin. Hän tiesi, että kolme hänen kaveriaan siirtyy samaan päiväkotiin, mutta silti olimme hieman jännittyneitä. Ajattelimme, että entäpä jos hän kaipaakin vanhoja hoitajiaan tai ei vain halua jäädä päiväkotiin syystä tai toisesta?

Ei mitään ongelmia. Ei pienintäkään. Kun haimme häntä ensimmäisenä päivinä, hän juoksi vastaan kertoen, miten kivaa on ollut. Huh. Seuraavana yönä hän tosin heräsi johonkin painajaiseen, joka varmaan johtui siitä, että päivä oli kuitenkin ollut vähän jännittävä.

Päiväkoti tuntuu kivalta ja kodikkaalta, ja tyttö viihtyy myös uusien hoitajiensa kanssa. Vanhojen hoitajien perään hän ei ole kysellyt kertaakaan, mutta yhtenä aamuna hän halusi kuitenkin varmistaa: "Mennäänkö vanhaan päiväkotiin?" Kun sanoin, ettei mennä, hän kuittasi asian: "OK" ja keskittyi ulkovaatteidensa pukemiseen.

Päiväkotimatka on nyt myös ajallisesti jonkin verran lyhempi kuin ennen. Päätimme tosin alkaa kävellä matkan, joten joinain päivinä ajansäästö ei ole niin merkittävä. Toisaalta toisina päivinä tyttö ilmoittaa jo kymmenen metrin jälkeen, ettei jaksakaan kävellä, ja haluaa syliin. Silti on mahtavaa, että päiväkotimatkoihin ei enää sisälly sitä "ei halua rattaisiin"-taistelua, joka oli välillä päivittäistä ja samaa sotaa sekä aamulla että iltapäivällä.

Itselleni suurin ajallinen säästö näyttäisi syntyvän tytön hakemisesta. Tulen töistä kodin kautta ja nappaan koiran mukaan. Sitten kävelemme yhdessä tytön ja koiran kanssa päiväkodista kotiin, joten koiraa ei tarvitse enää ulkoiluttaa erikseen.

Jotenkin kummallisesti kaikki tuntuu sujuvan helpommin nyt joululoman jälkeen, ja lapsikin on iloisempi. Ei se ehkä liity päiväkodin vaihtamiseen mitenkään, mutta kivaa havaita, että se ei ole ainakaan pahentanut mitään.

Nyt pitäisi vielä oppia muistamaan uuden henkilökunnan nimet. Tytöllä on siihen kyllä jo ratkaisukin. He ovat kaikki "Aikuisia".

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi uutisotsikko jäi vaivaamaan viikon varrelta:

"HS Illassa pohditaan, ulkoillaanko Suomen päiväkodeissa liian vähän"

Hs.fi 8.12.2014

Ei ulkoilla.

Päinvastoin: vähempikin riittäisi. Ainakin tietyillä keleillä.

Siitä on sitten kiva lähteä vaikkapa tanssitunnille, kun mukana kulkee noin kilo hiekkaa.

Vakavasti puhuen: ainakaan omassa päiväkodissamme ulkoilun määrää ei voisi lisätä nykyisestä. Käytännössä lapset ovat ulkona suurin piirtein sen ajan, mitä on mahdollista aamupalan ja lounaan välillä ja taas päiväunien ja välipalan jälkeen.

Ja kyllä minusta on kivaa, että lapset saavat leikkiä myös sisällä: askarrella, piirtää, rakennella, musisoida, leikkiä kotileikkejä...

Ja tällaisina päivinä voisivat minun luvallani pysyä vaikka koko päivän sisällä. En minä itsekään sinne sateeseen olisi mennyt.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jännitimme Rouvan kanssa tytön uuteen päiväkotiin tutustumista ja kerroimme tytölle tulevasta muutoksesta vasta, kun oli aivan pakko.

Hän oli tosin ilmeisesti kuullut jo joltain toiselta lapselta, että he molemmat ovat vaihtamassa päiväkotia, sillä eräänä päivänä tyttö oli sanonut hoitajalleen, ettei halua mennä.

"Ai mihin?" oli hoitaja kysynyt. "Uuteen päiväkotiin", tyttö vastasi.

Perjantaiaamuna kerroimme tytölle nyt itse, että hän on nykyisessä päiväkodissaan enää jouluun saakka ja loman jälkeen hän siirtyy toiseen hoitopaikkaan. Emme myöskään olleet menossa aamulla suoraan hoitoon, vaan olin sopinut tutustumiskäynnin uudessa päiväkodissa.

Odotimme voimakkaita vastalauseita, mutta niitä ei tullutkaan. Kerroimme kyllä että kolme hänen kaveriaan siirtyy hänen kanssaan, ja siihen hän halusi lisätä vielä että haluaisi mukaan myös omat hoitajansa. Kerroimme, että se ei ole mahdollista mutta että uudessa päiväkodissa on varmasti yhtä ihanat hoitajat. Yllätykseksemme hän ei alkanut väittää vastaan vaan nyökytteli hyväksyvästi. 

Päiväkotiin tutustuminen meni hyvin. Vastaanotto oli lämmin ja päiväkoti kodikas. Tyttö tutki paikkoja uteliaana ja tapasi tulevat hoitajansa. Hän löysi kivoja leluja ja kävi kokeilemassa hiekkalaatikkoakin.

Lähtiessämme kysyin tytöltä, oliko kivaa. "Joo." Tullaanko uudestaan? "Joo."

Huh, kyllä kai tämä tästä. Nyt odotamme jo kovasti tammikuuta.

Share

Pages