Ladataan...
Isyyspakkaus

Katso, ei letkuja eikä piuhoja! Ja teippiliimatkin on putsattu pois hiuksista!

Olemme päässeet muutenkin kokeilemaan lähes tavallista elämää vauvan kanssa, sillä saimme eilen vauvan vierihoitoon ja perhehuoneen Kätilöopiston 9. kerroksesta.

Perheen vanhemmat lapset eivät valitettavasti saa yöpyä perhehuoneessa, mutta saimme onneksi tytön mummon ja papan hoitamaan häntä lyhyellä varoitusajalla.

Tästä tuli siis varsinainen win-win-win: isi ja äiti pääsivät tutustumaan vauvaelämään, mummo ja pappa pääsivät tapaamaan pojanpoikaansa ensimmäistä kertaa ja tyttö sai leikkiä papan kanssa parin päivän ajan.

Niin, mehän todella ajattelimme lähteä kotiin jo huomenna. Pojan kunto on kohentunut niin paljon, että ainoa syy olla edelleen sairaalassa on seurata, miten hänen syöntinsä lähtee sujumaan. Ja hyvinhän se on lähtenyt.

Vielä joudutaan turvautumaan pumppumaitoon ja pulloihin, mutta nyt näyttäisi, että on kaikki edellytykset siihen, että niistäkin päästäisiin eroon. Ilmoitimme siis hoitajille, että lähdemme huomenna, ja sovimme sitten mahdollisesti jonkin kontrollikäynnin poliklinikalla myöhemmin.

Sairaalan 9. kerros on rauhallinen ja kotoisa. Vähän niin kuin hotelli, mutta ilman ruokatarjoilua.

Olemmekin ottaneet kotoa mukaan jotain väli- ja aamupalaa (ja oman pressopannun), ja pääruoat on tilattu sitten Woltin kautta ovelle kuljetettuina.

Ihan älyttömän kätevää!

"Hei, tuolla näkyy Linnanmäki!"

Saimme muuten vihdoin selville myös pojan syntymäpituuden. Se oli 53 cm, eli hän oli syntyessään 5 cm siskoaan pidempi ja 700 g painavampi. Pitkä ja hoikka poika - ei näytä siis tulevan isäänsä. Ja saas nähdä, onko hän kasvanut jo ulos pienimmistä vauvanvaatteista, joita odottaa kotona.

Pieni isosisko odottaa meitä kaikkia kotiin jo niin paljon!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva vietti syntymäpäivänsä Kätilöopiston sairaalassa. Halusin tarjota hänelle jotain sairaalaruokaa spesiaalimpaa, joten hain herkkuja pientä vuodepiknikiä varten.

Rouva on haaveillut pitkään kaikesta, mikä oli kielletty raskausaikana, joten piknikaterialle oli saatava ehdottomasti parmankinkkua ja ihania pastöroimattomia juustoja. Rouvan iloksi löysin luomukaupastamme myös kesän enimmäiset luomukirsikat.

Hain tytön myöhemmin päiväkodista ja kävin hakemassa samalla reissulla Rullan rullia juhlapäivällisellemme.

Syntymäpäiväkakku oli puolestaan Kakkugallerian suklaaunelmakakun palanen.

Rouvallakin oli tytölle pieni yllätys: äiti tulisi nyt kotiin! Niskojen ja selän kipu ei näytä johtuvan mistään, mihin saisi apua sairaalasta, joten syytä jäädä osastolle ei ollut. Päivällisen jälkeen kävimme siis suukottelemassa ja nuuhkimassa poikaa ja suuntasimme kolmestaan kotiin nukkumaan.

Aamulla takaisin Kättärille.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Äiti oli synnytyksen jälkeen kipeä ja väsynyt. Tyttöä piti hänen pienen kokonsa vuoksi syöttää parin tunnin välein, ja hänen verensokeriaan seurattiin myös yöllä. Olikin helpotus, että saimme Haikaranpesästä perhehuoneen, jossa minä sain harjoitella isänä olemista ja äiti levätä. Kokemus oli ehdottomasti hieno, ja suosittelen sitä kaikille, joilla on siihen mahdollisuus.

Kun Rouva keskittyi tytön ruokkimiseen, minun vastuullani oli ruokkia Rouvaa ja hoitaa tytön vaipanvaihdot. Tyttö nukkui välillä minun vieressäni, välillä äitinsä kanssa. Kun äitiä alussa hirvitti nukkua tytön kanssa, valvoin heidän vierellään vahtien, että äiti ei kierähdä tytön päälle. Niin ei käy kuulemma koskaan.

Vaikka Haikaranpesä tuo monille mieleen luomusynnytyksen, se ei ollut meillä suunnitelmissa eikä se juttu, miksi halusimme juuri sinne. Haikaranpesässä on tarjolla kaikki samat kivunlievityskeinot kuin Kättärin muissakin kerroksissa, ja mekin varauduimme ottamaan niitä koko rahalla.

Haikaranpesään meidät toivat kavereiden suositukset sekä odotus asiakaslähtöisemmästä hoidosta. Haikaranpesä järjesti myös oman perhevalmennuksen sekä henkilökohtaisen synnytyssuunnittelun eli keskustelun kätilön kanssa omista toiveista.

Hoito ja henkilökunta olivatkin mahtavia ja täyttivät kaikki odotukset. Tarvitsimme erityisesti ensimmäisen yön ja seuraavan päivän aikana runsaasti neuvoja tytön syöttämisessä. Olimme myös säikkyjä ja kutsuimme kätilön tai yöhoitajan paikalle joka kerta, kun tyttö yökki lapsiveden jäämiä sisuksistaan.

Olo lapsivuodeosastolla oli kuin hotellissa, jossa on täysihoito. Lämmin ruoka tuotiin kaksi kertaa päivässä, ja aamu- väli- ja iltapalat kuuluivat pakettiin. Olisimme varmasti viihtyneet perhehuoneessa vielä vaikka yhden päivän pidempään, mutta koska siihen ei ollut mitään erityistä tarvetta, teimme tilaa uusille perheille.

Halusimme kiittää aivan erityisesti Leena-Maija-kätilöä, jolla oli yli 30 vuoden kokemus lapsista. Hänen rauhallinen ja kärsivällinen tyylinsä sai meidät vakuutettua siitä, että kaikki menee hyvin. Hän muistutti, että me tunnemme lapsemme kaikkein parhaiten ja osaamme tehdä juuri oikeat ratkaisut ihan vain omaan vaistoomme perustuen.

Poistuimme vauvakuplasta todelliseen maailmaan lauantaina.

Kun ajoimme taksilla kaupunkiin, oli kuin olisimme tulleet kotiin joltain pidemmältä ulkomaanmatkalta. Kaupunki näytti jotenkin erilaiselta ja aurinkokin paistoi kirkkaammin. Matkan varrella näkyi Ravintolapäivän kojuja, ja hyväntuuliset ihmiset parveilivat jalkakäytävillä.

Hain ensi töikseni rouvalle pastöroimattomia juustoja ja muita herkkuja Hakaniemen hallista. Kauppiaat kyselivät uutisia ja lähettivät onnitteluterveisiä kotiin.

Tänne oli hyvä syntyä, ajattelin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä Kättäriltä. Rouva jäi päivystysosastolle, mutta minut laitettiin kotiin nukkumaan.

Synnyttäjä nojaamassa kaiteeseen

Kun tulin aamulla suihkusta, Rouva ilmoitti, että lapsivedet taisivat juuri mennä. Supistuksia oli pitkin päivää, mutta tilanne eteni sen verran hitaasti, että tositoimiin ei vielä päästy.

Ei ollut kivaa jättää vaimoa yöpymään yksin päivystysosastolle, mutta ei hänen kannattanut enää kotiinkaan tulla. Itse taas en saanut jäädä sinne yöksi. Jos synnytys ei käynnisty yöllä, se käynnistetään aamulla. Haikaranpesän puolella, ilmeisesti.

En osannut ajatellakaan, että prosessissa olisi tällainenkin vaihe.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voisi kuvitella, että päätyökseen raskaana olevien naisten kanssa työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille kehittyisi vähitellen kiva pehmeä tyyli kommunikoida asiakkaidensa kanssa. Asiallinen ja realistinen, mutta silti positiivinen ja myötäelävä. Onhan tässä sentään kysymys asiasta, johon voi liittyä sekä suurimmat ilot että surut, joita voin keksiä.

Ymmärrän, että Kätilöopiston sairaalan vastaanottovirkailija näkee sadoittain maha pystyssä kulkevia naisia päivittäin, joten jokaiselle ei riitä samaa määrää empatiaa. Oli silti tyrmistyttävää, miten kylmän vastaanoton saimme ensimmäisellä ultraäänireissulla viime lokakuussa. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja tiedustelimme virkailijalta, olisiko mahdollista käydä ennen ultraääntä niissä muissa testeissä, joita käyntiin liittyi. Tähän virkailija totesi kuivasti: "Ei, niissä käydään vasta ultraäänen jälkeen. Katsotaan nyt ensin, onko siellä mitään elossa." Seurasi tyrmistynyt hiljaisuus, ja järkytys Rouvan kasvoilla oli niin ilmeinen, että virkailijakin meni vaikeaksi. Niin, näinhän se varmasti menee, mutta ei sitä olisi halunnut kuulla noin suoraan päin naamaa paiskaistuna.

Oma lajinsa on neuvolan tädit. Tai se yksi hihittelevä ja meitä selvästi paljon nuorempi neuvolan setä, jonka mielestä THL:n suositukset raskaana oleville naisille olivat vähän hysteerisiä. Hän sai kuitenkin pisteet suosittelemalla voin ja kerman käyttämistä ja välttämään kevyttuotteita. Ei sillä, että me niitä käyttäisimmekään, hyi sentään.

Viime viikolla mustalle listalle joutui se takakireä neuvolan lääkärirouva, joka ei osannut valita sanojaan oikein painon nousuun liittyen. Rouva punnitsi itsensä ja totesi että paino on noussut kahdeksan kiloa puolessa vuodessa. Tähän lääkäri ilmoitti: "Sä olet ihan vaan lihonut. Lapsen kasvu on vasta edessäpäin" ja jatkoi vielä "raskaana on kaikenlaisia mielihaluja, ja niin niitä kiloja kertyy." Auts. Näin jälleen Rouvan kasvoilta, että nyt joku teki virheen. Rouva puolusteli, että hänen painonnousunsa liittyy varmasti enemmänkin siihen, että hän ei ole voinut jatkaa enää juoksuharrastustaan. "No mitenkäs paljon sinä sitten juokset", lääkäri kysyi. "Neljä kertaa viikossa, ja olen juossut useamman maratonin", Rouva vastasi.

Muut neuvolan tädit ja kätilöt ovat kyllä olleet oikein asiallisia. Nähtäväksi jää, milloin homma heittää häränpyllyä ja päästään ylisöpöön pastelliväriseen hattaramaailmaan. Ehkäpä sitten Haikaranpesän perhevalmennuksissa?

Share