Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen toisinaan leikitellyt ajatuksella parran ajamisesta kokonaan pois. Olen kulkenut partasuuna kuusi vuotta, mutta toisinaan en jaksaisi muotoilla sitä monta kertaa viikossa. (Ja ei, se ei tule kysymykseen, että antaisin sen kasvaa vapaasti.)

Näin jopa pari päivää sitten unta siitä, että minulla ei ollut partaa, ja se tuntui hyvältä.

Liekö se johtunut siitä vai mistä, mutta seuraavana päivänä tapahtui seuraavaa: parranajoteknisistä syistä (eli väärin säädetystä trimmeristä) johtuen vetäisin nenän alle viiksiin ja partaan ison loven, joka meni lähes iholle. Enhän minä voinut toispuoleisessa parrassa ja puolittain puuttuvissa viiksissä kulkea, joten vedin koko parran yhtä lyhyeksi.

Vastaanotto oli murskaava.

"Mitä sä olet tehnyt?!?"

"Siis ei sulle sovi ollenkaan, että ei ole partaa."

"Näyttää tosi oudolta."

Parranajo särki myös pienen tytön sydämen. Hän kosketteli sänkeäni ja kyseli lohduttomasti:

"Miksi isin parta on harmaa? Sen pitäisi olla ruskea."

Sitten hän puhkesi itkuun. "Isi ei ole enää isi", hän nyyhki ja vuodatti isoja kyyneliä.

"No tietysti on, ihan sama isi, eihän sillä parralla ole mitään väliä", yritin ja ehdotin vielä, että ajaisin sen kokonaan pois samalla.

"Isi ei ole enää isi", sain jälleen vastaukseksi.

"Ei käy", komppasi Rouva taustalla.

Okei, okei, kai se on vain hyväksyttävä. Minun partani ei ole enää minun vaan osa paljon itseäni suurempaa kokonaisuutta.

 

Onko muissa perheissä havaittu yhtä fanaattista suhtautumista perheen miesväen karvoitukseen?

 

Edellisen kerran kirjoitin parrasta (ja kaksoisleuasta) maaliskuussa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä on Isyyspakkaus-blogin ensimmäinen ja mitä todennäköisimmin viimeinen kauneuspostaus.

En kosteuta ihoani, en huolehdi rypyistä silmieni ympärillä eikä vähitellen harvenevassa ja lyhenevässä tukassanikaan ole juurikaan esiteltävää. Joskus kyllä olen yrittänyt käyttää jotain kasvorasvaa, mutta unohdan asian jo muutaman päivän jälkeen, ja epäilen, että rasvat saavat ylipäänsä ihon kuivamaan entisestään. 

Mutta partaani hivelen kyllä senkin edestä ja monta kertaa viikossa.

Kasvatin parran kesällä 2011. Olin joskus aiemminkin kokeillut vähän aikaa jonkinlaista pukinpartaa, mutta kokoparta oli aivan uusi juttu. Rouva ihastui partaani niin, ettei antanut minun ajaa sitä pois, joten olen kulkenut karvanaamana pian kuusi vuotta.

En ole kuitenkaan halunnut antaa parran rehottaa vaan olen pitänyt sen melko lyhyenä ja rajannut sen muotoon. Rajaan sen käytännössä höylällä pari kertaa viikossa ja trimmaan 5 mm:n mittaiseksi kerran viikossa. Kerran kokeilin kasvattaa pidempää partaa, mutta se näytti oudolle ja tuntui pahalle. (Siis kutisi niin maan prklsti.)

Varsinainen asiani koskee kuitenkin parran rajaamista. Monikaan ei ole todennäköisesti huomannut, että partatyylini on muuttunut jonkin verran. (Ja mitenpä olisikaan, kun en yleensä hirveästi selfieitä julkaise).

Mutta tällaisen ohuen viivan kanssa kuljin vielä viime syksynä.

Törmäsin kuitenkin erääseen mainoskampanjaan, jossa kerrottiin, miten iso osa miehistä tekee ison virheen ja rajaa partansa leukaluu mukaisesti. Tämä saa heidät kuulemma näyttämään siltä kuin heillä olisi kaksoisleuka. Oikea tapa kasvattaa parta olisi kuulemma antaa sen täyttää koko leuanalus aina kaulaan saakka. Siis että mitä että?

Tämä oli täysin päinvastaista kuin minulle oli aiemmin kerrottu. Kävin nimittäin kerran parturiliikkeessä muotoiluttamassa partani, ja silloin parturi (miesparturi, jos sillä nyt on mitään merkitystä) kertoi, että partaa ei nimenomaan kannata kasvattaa kaulaan asti, sillä se muodostaa silloin leuan alle tumman varjon, ja hän kehotti rajaamaan parran leukaluun mukaisesti.

Mutta nyt ajattelin kokeilla uudelleen, miltä tämä rajaus näyttikään ja poistaisiko se sen väitetyn illuusion kaksoisleuasta. Kasvatin siis partaa leuan alle kuukauden verran ja rajasin sen kaulaan. Nostin parran rajaa myös jonkin verran ylemmäksi kohti poskia. Kukaan tuskin huomasi mitään eroa, mutta itselleni muutos oli aika iso, sillä olin tottunut jo useamman vuoden ajan katselemaan itseäni kevyemmällä parralla.

Toisaalta mietin, miltä näyttäisikään, jos parran antaisi kasvaa niin ylös kuin se kasvaa eikä pahemmin ajelisi poskia.

Jaksoin kasvattaa poskipartaa nelisen viikkoa, mutta en pitänyt siitä, miltä parta näytti. Epätasainen ja harva parta näytti liian epäsiistiltä, joten luovutin. 

Tämän testin lopputuloksena päädyin uuteen partamalliin, joka on oikeastaan edellisten mallien välimuoto.

Ylhäältä parta on rajattu siihen, mihin asti se kasvaa riittävän tasaisena. Leuan alla parta jatkuu nyt lähemmäs kaulaa kuin vielä syksyllä, mutta sen sijaan, että parta kasvaisi kaulaan kiinni, leuan alla on U:n muotoinen rajaus, joka keventää parran olemusta. Ainakin omaa silmääni tämä malli miellyttää eniten tällä sivulla olevista, joten tällä mennään toistaiseksi!

Onneksi tätä tavaraa riittää, vaikka väri muuttukin vanhemmiten harmaammaksi, joten mieltä voi myös muuttaa minä päivänä tahansa.

Vaan tiedättekös mitä? Nyt tekisi oikeastaan mieli kokeilla, miltä näyttäisin pitkästä aikaa aivan siloposkena. Siihen en ole kuitenkaan saanut vielä lupaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin tänään partamallina MRoomissa. Siellä kouluttaja opasti, että parta kannattaa rajata niin, että se seuraa leuan muotoa eikä ulotu kaulaan asti. Se kuulemma tekee leuan alle tumman varjon, ja tällä skarpimmalla rajauksella saa maskuliinisemman leuan. Jaa. No, siinä se on, uusi leukani, maskuliininen kuin mikä.

Vähentääkö vai lisääkö leuan alla oleva vauvan käsi leuan maskuliinisuutta?

Harmi vaan, että tämänkin muotoilun tulokset ovat muutamassa päivässä kadonneet. Ja että tukka ei kasva yhtä tahdonvoimaisesti. (Onko sellaista sanaa olemassa?)

Mutta tulipa mieleen antaa lahjavinkki, vaikkapa isänpäiväksi: amerikkalainen parranajo, sellainen partaveitsellä tehtävä. Isälle, puolisolle tai itselle, kuka sitten onkaan se parrakkain osapuoli. Erityisen suositeltava miehelle, joka tykkää semisti muotoilla partaansa.

Siinä on jotain jännää, kun joku toinen levittää vaahdon naamalle ja pitää äärettömän terävää veistä vasten kaulavaltimoa. Luulenpa, että monikaan ei ole kokeillut.

Share