Ladataan...
Isyyspakkaus

Tiedän yhden, joka kiittää siitä, että sain viime viikonloppuna vaatekomeroiden siivouspuuskan. 

Samalla kävin nimittäin läpi kaappiin hillotut laukut, ja Rouva katseli, olisiko siellä jotain pienen leikkeihin sopivaa.

Ja olihan siellä. Rouvan Thaimaan-tuliainen noin vuodelta 2005. Helmiä ja paljetteja, paljon koristeita ja vaaleanpunaiset kahvat.

"Saisinko minä tuon?" tyttö kysyi.

"Voi pientä, tietysti saat.", Rouva vastasi. "Se on kyllä tosi nätti."

Ja kyllä laukku onkin mieleinen! Se täyttyi myös niin nopeasti, että oli mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea tyttö sinne laittoi.

Vuorossa siis klassinen käsilaukun sisällön esittely: Mitä löytyy bloggarin tyttären käsilaukusta?

Ainakin

  • Lyijykynä
  • Toinen lyijykynä
  • "Junalippu"
  • Norsuavaimenperä
  • "Taikasauva"
  • Naamio
  • "Prinsessakamera"
  • Värikynät
  • Kruunu/hiuspanta
  • Pieni rahapussi
  • Pussukka
  • Mittanauha

Mitäs siellä pussukassa on?

  • Värikyniä
  • Kolikko
  • Leikkirahoja
  • Vanhoja avaimia
  • Virkattu päärynä
  • Hiuspinni
  • SIM-kortin... ympärillä ollut kortti
  • Hammasharjakoru (?)
  • Roska

Selvä homma. Entäpä rahapussissa?

  • Kolikoita
  • Avain
  • Duplo-lego
  • Tikku
  • Muovailuvahaa
  • Sukka

Wau.

No mutta jotain taisi jäädä mainitsematta?

Oma puhelin. Jep. Mummo antoi vanhan luurinsa.

Se on pinkki.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuva-arvoitus: Mitä tässä tapahtuu?

Bloggarin lapsi on saanut syntymäpäivälahjaksi puisen kakun.

Hän ottaa siitä kuvia kännykkäkameralla, tietysti.

Kuvaaminen kuitenkin keskeytyy: "Haloo, kuka siellä?"

Mistä lie tällaisen leikin keksinyt?

 

Ihastuttava puinen kakku oli muuten hankittu Tingeling-lelukaupasta Yrjönkadulta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä yhteistä on lapsella ja agility-koiralla?

Jumppatunneli!

Opimme tämän sanan tosin vasta pari viikkoa sitten, kun Rouva kävi hakemassa lapsen päiväkodista, ja siellä hoitaja kertoi, että tyttö on tykännyt kovasti "jumppatunnelista".

"Jaa jaa", vastasi Rouva ja jäi miettimään, että mistäköhän tunnelista onkaan kyse. 

Seuraavana aamuna Rouva vei lapsen päiväkotiin ja näki kyseisen jumppatunnelin. Sehän oli täsmälleen sama putki, jolla Rouva ja Eppu-koira harjoittelivat joitain vuosia sitten agilitya kotioloissa.

Se löytyi aikoinaan Ikean lastenosastolta mutta on ollut vuosikaudet käyttämättömänä sängyn alla. Pari kertaa olen aikonut nakata sen jo kierrätykseen, mutta onneksi se on jäänyt tekemättä!

Nyt saatiin putki taas käyttöön. Tai jumppatunneli. Tai umppa tunnii, kuten tyttö sen sanoo.

On huvittavaa, miten myös putken ensimmäinen käyttäjä näyttää jälleen kiinnostuneen siitä. Siinä ne sitten menevät vuorotellen. 

Ja sehän on niin hauskaa, että naurattaa oikein ääneen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

36. raskausviikko, ja Rouvan ensimmäinen viikko äitiysvapaata takana. Kuukausi laskettuun aikaan. Tällä viikolla Vauvan odotus -opus kertoi, että myös isä voi kuvitella olevansa raskaana ja kokea raskauden oireita: pahoinvointia, päänsärkyä ja vatsan turpoamista.

"…kun mies kuukausitolkulla kulkee ympäriinsä pää täynnä ajatuksia synnytyksestä puhumatta niistä kenelläkään hän on melkoisessa paineessa. (…) Paineen on purkauduttava jollain tavalla ja jos sitä ei pueta sanoiksi, kääntyy se sisäänpäin."

No jopas. Itse syyttäisin sisäisestä paineesta ja vatsan turpoamisesta ennemminkin pääsiäisen aikaan nautittua mämmikiloa. Tai liian vähäistä liikuntaa.

Mutta mistäs sitä tietää, jos joku todella on niin pakahtua isyyden taakkaansa ja puhumattomuuteensa, että saa siitä fyysisiä oireita. Onneksi aloitin tämän palstan pitämisen hyvissä ajoin, vaikken osannut edes ajatella, että juttuni olisivat suorastaan terveysvaikutteisia.

"Samalla hän on tietenkin huolissaan ja hermostunut siitä, meneekö kaikki hyvin ja selviääkö hän isänä olemisesta."

Odotuskirja on todella ollut alusta asti huolissaan hermoistani ja yöunistani ja varoitellut siitä suuresta taakasta, joka harteilleni nyt laskeutuu. Kovin huomaavaista, ja toimisi ihan hyvin, jos olisin noin viisitoista vuotta nuorempi. Ajatukseni isyydestä ovat kuitenkin muuta kuin huolta, pelkoa ja hermostusta. Olen enemmänkin odottavan utelias ja kiinnostunut.

Kokemukseni vauvoista on hyvin vähäinen ja pienistä tytöistä lähes olematon. Vaipan vaihdon oppii varmasti päivässä, ja ensimmäiset kuukaudet vauva tarvitsee lähinnä läheisyyttä, sopivasti ravintoa, paljon unta ja tukea niskan taakse nostettaessa.

Mutta millaista on sitten olla pienen tytön isä? Prinsessaleikkejä ja satubalettia? Barbie-nukkeja ja hevosia? Onko kaikilla pikkutytöillä sisäsyntyinen tarve saada itselleen vaaleanpunaisia asioita? Leikkivätkö tytöt lainkaan legoilla ja Brion junaradoilla? Ovatko tytöt oikeasti rauhallisempia kuin pojat vai opetetaanko heidät siihen pienestä pitäen? Kai tytötkin pitävät askartelusta, muovailusta ja piirtämisestä? Siirtyvätkö äidin ja isän kiinnostus ruokaa ja musiikkia kohtaan myös lapselle?

Odotan jo kovasti, että pääsen tutustumaan tyttöön ja kysymään näitä asioita häneltä itseltään. Suurin kysymys on ehkä se lego-juttu.

Share