Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva tarvitsi viime perjantaiksi juhlakampauksen. Eräänä päivänä hän keksi, että minähän voisin tehdä hänelle jonkin lettisysteemin, kun kerran letitän tytönkin tukkaa niin taitavasti.

Kokeilin Rouvan tukan letittämistä alkuviikosta, mutta lopputulos oli kamala. Tukkaa oli yksinkertaisesti liikaa minun taidoilleni, ja totesin tehtävän mahdottomaksi oppia tällä aikataululla.

Rouva kävi lopulta hakemassa kampauksensa Luomus Hairista, jonka hän tiesi tekevän upeita hieman boheemeja lettikampauksia. Ja tällainen siitä sitten tuli. Wau!

Kuva: Sini Kuha

Ja juu, vaikka päätinkin opetella letittämään tytön tukkaa, siitä on vielä matkaa tämän hiusmassan kesyttämiseen. Kampauksen sisällä ei siis ole mitään pientä eläintä, vaan kaikki on omaa tukkaa. 

Tänään, kun Rouva purki kampaustaan, tutkin tietysti lettikampauksen arkkitehtuuria, ja havaitsin asioita.

Ensinnäkin kun Rouva pitää tavallisesti tukkaansa nutturalla, jää huomaamatta, että hän päässään on hiuksia karkeasti arvioituna kolme kertaa niin paljon kuin tavallisella ihmisellä.

Kampaus oli koottu useammasta neljäosaisesta ja kalanruotoletistä sekä kahdesta kierteelle pyöritetystä paksusta hiusboasta.

Suurin yllätys oli, että kampauksessa ei ollut yhtään ranskalaista lettiä. (Vai olisikohan pään päältä lähteneen kolmiosaisen palmikon alku ollut sellainen..?)

"Kun syöt hyvin, niin sinullekin tulee yhtä paksu tukka kuin äidille", kerroimme tytölle.

Nyt palaan jälleen tuon pienemmän tukkalaitteen pariin ja alan kokeilemaan Matti Airolan Isin ja tyttöjen lettikirjan ohjeita. Niissäkin taitaa olla aivan tarpeeksi haastetta näin alkuun.

Ja ehkä pääsen jollekin letityskurssille jonain päivänä. Hiusmalli ainakin löytyy omasta takaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Näinhän se tuntuu menevän: jos kirjoitan blogiini, että jokin asia menee hyvin, lähes välittömästi sen jälkeen tilanne muuttuu.

Kun kirjoitin elokuun loppupuolella, että tyttö jää mielellään päiväkotiin, muistaakseni heti seuraavana päivänä vaikeudet alkoivat.

Päiväkodissa tapahtui kesän jälkeen useita muutoksia ryhmäjaossa. Viimein parin viikon jälkeen tyttö todella ymmärsi sen, että parhaat kaverit ovat toisessa ryhmässä ja se samassa ryhmässä oleva kaverikaan ei käy nykyisin aamupalalla. Lisäksi tytön mielestä aamupalalla on hänen lisäkseen vain vauvoja.

Yhtäkkiä hän alkoikin jäädä päiväkotiin joka päivä itkien. Roikkui kaulassa, juoksi monta kertaa perään ja lopulta puhkesi kyyneliin, kun lähdön aika koitti. Sydäntäsärkevää. Yritimme kysellä, voisiko tyttö ruokailla aamuisin isompien ryhmässä, mutta se ei oikein tuntunut onnistuvan.

Juttelimme tytön kanssa asiasta useana päivänä, ja kyselin, miksi hän jää itkemään. "Ikävä isiä", hän vastasi.

No voihan sentään, kun ei hän ole koskaan aiemmin ikävöinyt.

"Mikäs siihen ikävään sitten auttaisi?" tiedustelin.

Hän mietti hetken ja sanoi ilmeenkään värähtämättä: "Letit."

!!!

No tehdään sitten letit!

Kun olen nyt aamuisin letittänyt hiukset ja kertonut, miten letit sitten muistuttavat isistä eikä sen takia tule ikävä, tyttö on todella jäänyt päiväkotiin ilman itkuja. Yhtenä aamuna oli aikaa vain saparoihin ja silloin itku lähtiessä oli lähellä. Seuraavana päivänä palasin letteihin.

Hiusmateriaalia on vielä liian vähän vain yhden letin tekemiseen, mutta kaksi ranskalaista lettiä onnistuu jo oikein hyvin. Ja muistuttavat isistä kaksinverroin.

Perheessämme on otettu nyt käyttöön uusi termi: turvaletit.

Enpä olisi arvannut, että osaan tehdä hiuslaitteen, jolla on supervoimia!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olin varautunut siihen, että monenlaiset lapseen liittyvät asiat herättäisivät tunteita ja keräisivät kommentteja ja arvostelua. En kuitenkaan osannut arvata, että lapseni hiukset olisivat yksi niistä.

Sitten julkaisin kuvia tytöstä hiukset pystyssä ja niskahahtuvat pitkinä ja sain kuulla, miten lapsi näyttää ihan Juicelta ja lukijaa hirvittää ja että kampaa se edes.

Nyt nämä kommentit lähinnä naurattavat.

Kun lapsi kiehnää pitkin päivää sylissä ja sohvalla, nukkuu välillä päiväunia ja pitää välillä lakkia päässään, ohuet vauvanhahtuvat rastoittuvat helposti ja nousevat väistämättä pystyyn. Lapsen hiuksia tietysti kammataan ja harjataan, mutta sitä on mahdotonta tehdä ennen jokaisen tilannekuvan ottamista. Tilannehan on hetkessä ohi. Ja välillä tukka voi olla juuri se tilanne.

Tytön tukkalaite oli pahimmillaan keväällä, jolloin hiukset nousivat pystyyn pelkän ajatuksen voimalla, mutta kesän tullessa ne alkoivat muuttua paksummiksi ja vähemmän rastoittuviksi. Juice-hahtuvatkin leikattiin ennen yksivuotispäivää pois tytön niskasta, ihan omasta tahdostamme. Toinen niistä pääsi vauvakirjan väliin "ensimmäiseksi hiussuortuvaksi".

Hiusongelmat eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Kesällä aloimme kuulla molemmilta isoäideiltä, että onpa pitkä tukka. On pitkä. Silmille menee. Rusetin saisi. Pitäisi leikata, kun on niin pitkä.

No kun ei se ole edes pitkä. Haluaisimme kovasti, että se olisi vieläkin pidempi. Sellainen, jonka voi laittaa kiinni vaikkapa hiuslenkillä. Eihän siitä voi tulla niin pitkää, jos sitä pitää välillä lyhentää. (Ja ei kannata yrittää väittää, että karvat kasvaisivat jotenkin nopeammin, kun niitä välillä leikkaa.)

Anoppini kertoi myös, että ennen oli tapana sanoa, että tulloo kierot silmät, jos tukka männöö silimille. Ensimmäisellä kerralla naurahdin moiselle uskomukselle. Kun sama asia oli kuultu useamman kerran useampana päivänä myös lankomiesten suusta, ymmärsin, että kyseinen pelko taitaa elää Etelä-Savossa vielä tänäkin päivänä. Terveisiä siis vielä anoppilaan: ei tule.

Hiusperinteet taitavat olla yhtä tunteita herättäviä muissakin perheissä. Kaverimme kertoi, että heidän suvussaan taas on ollut tapana, että lasten hiuksia ei leikata ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Yksivuotiaan pojan äiti kuitenkin kohahdutti sukuaan ja päätti leikata paksun otsatukan lyhyeksi, ettei se menisi silmille. Liekö kuullut saman eteläsavolaisen sanonnan?

No mutta ihan tiedoksi kaikille niille viidelle lukijalle, joita tämä aihe kiinnostaa:

  • Emme ole aikeissa leikata lapsen hiuksia
  • En edelleenkään aio kammata tytön tukkaa ennen jokaisen kuvan ottamista
  • Jonkin hiuspinnin tökkääminen tytön tukkalaitteeseen on harkinnassa, mutta epäilen, pysyykö se lainkaan paikallaan.

Taitaa olla parasta pitää lakkia päässä mahdollisimman paljon, niin muiden ei tarvitse kauhistua lapsen hiusten pituudesta tai siitä, mihin suuntaan ne osoittavat.

 

Share