Ladataan...
Isyyspakkaus

Minä osaan...

  • vilkuttaa, kun joku on lähdössä ja pukee takkia päälleen eteisessä
  • taputtaa käsiäni yhteen, kun muutkin taputtavat
  • vastata: "Ttä!", kun minulle sanotaan: "Sano: Ttä!"
  • kääntää katseeni oikeaan suuntaan, kun minulta kysytään: "Missä on Eppu-koira?" tai "Missä on sisko?"

  • avata pyykinpesukoneen luukun
  • avata eteisen vaatekomeron oven
  • avata ruokakomeron oven, joten isi ja äiti ovat laittaneet sen eteen esteen
  • avata siskoni vaatekaappien liukuovet ja vetää kaikki vaatteet lattialle
  • avata keittiön saarekkeen liukuovet ja vetää kaikki astiat ja keittiöpyyhkeet lattialle

  • avata roskisten kannet, tutkia niiden sisältöä ja tiputtaa niihin tavaroita
  • nousta varpailleni, jotta yletän kurkottamaan ylemmäs ja pidemmälle kuin isi ja äiti uskovatkaan

  • protestoida äänekkäästi, kun minut pakkosiirretään johonkin muualle. Kaikki kiva kielletään!
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hys hys, uskaltaakohan tätä sanoa edes ääneen? Silläkin uhalla, että manaan tällä kirjoituksella esiin jonkin öisen riivaajan, kerron, että olemme tehneet poikasen unien suhteen läpimurron. Oikeastaan se tapahtui jo muutama viikko sitten, mutta nyt olemme varmistuneet asiasta.

Vielä New Yorkin -matkan jälkeen poika heräsi kerran yössä kirkumaan suoraa huutoa. Se tapahtui yleensä aamuneljän ja kuuden välillä ja kesti määrittelemättömän ajan, joka tuntui ikuisuudelta mutta oli varmaankin vain joitain minuutteja. Hän olisi tietysti halunnut maitoa, mutta päätimme, että sille tielle emme enää lähde. Jos yösyötöistä haluaa eroon, lapsen on opittava, että yöllä ei saa ruokaa. Sanoimme vain hänelle: "Nyt on yö, nyt nukutaan" ja odotimme, että hän nukahtaa uudelleen.

Hän tyytyi muutamassa viikossa kohtaloonsa ja alkoi vihdoin nukkua yönsä levollisesti ja heräämättä iltakahdeksasta aamuseitsemään. Huraat sille!

Vielä pari viikkoa sitten hänet saattoi tainnuttaa uudelleen maidolla ensimmäisen aamuheräämisen jälkeen, mutta nyt hän on alkanut nousta ylös aivan virkeänä seitsemän aikoihin, kun teemme tytön kanssa arkisin aamuhommia. Mutta unta tulee silti liki 11 tuntia yössä, mikä on erittäin hyvin.

Sen lisäksi, että hän nukkuu koko yön heräämättä, hän nukkuu myös kahdet päiväunet. Toiset huraat sille!

Alkoi näyttää siltä, että yhdet päiväunet olivat hänelle liian vähän, ja hän oli yliväsynyt sekä päivisin että iltaisin. Ratkaisu löytyi aamupäiväunista, joita hän alkoi nukkua pari kuukautta sitten.

Ensin Rouva kokeili samaa rytmiä, jolla tyttömme veteli päikkäreitä neljä vuotta sitten. Pojan oli tarkoitus nukkua aamupäivällä pienet unet ja iltapäivällä pidemmät. Se ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan, sillä hänet piti herättää aamupäivällä käytännössä kesken unien, mutta iltapäiväunet jäivät silti lyhyiksi. Lopulta Rouva antoi pojan nukkua aamuisin niin pitkään kuin häntä nukuttaa, ja poika alkoi vedellä aamupäivällä hirsiä peräti kaksi tuntia ja herätä taas lounaalle.

Ei hän kyllä itse ole omasta mielestään unien tarpeessa: kun hänet viedään kymmeneltä sänkyynsä, hän valittaa kovaan ääneen. Mutta kun hänet vain jättää sänkyynsä, sanoo: "Nyt nukutaan, kauniita päiväunia" ja poistuu huoneesta, hän nukahtaa noin kymmenessä sekunnissa.

Iltapäiväunien vuoro on sitten noin kolmelta. Arkisin poika nukkuu iltapäivällä kolmen vartin verran, kunnes Rouva lähtee hakemaan tyttöä päiväkodista, mutta viikonloppuisin hän vetelee sikeitä parikin tuntia. Se tekee yhteensä 14 - 15 tuntia unta päivässä, huh.

Ei voi olla kuin kiitollinen näistä unenlahjoista. Ja kaikki sympatiat yökukkujien ja päiväunettomien lasten vanhemmille. En edes osaa kuvitella, millaista olisi elää parikin vuotta jatkuvassa univelassa.

Miten teillä muilla on päästy eroon yösyötöistä ja onko se sujunut kivuttomasti? Entä onko päiväunirytmi vakiintunut millaiseksi?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa"

Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa... Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.

Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan - puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän - seitsemän aikoihin.

Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti"

Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa... Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.

"Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja... Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.

Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua... Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.

Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.

Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.

Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.

* * *

Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä pieni vauhtiveijari on ollut viime viikkoina erityisen paljon koko perheen huomion keskipisteenä.

Hän oli New Yorkissa niin nuhainen, yskäinen ja monta päivää kuumeessakin, että kyselin jo online-lääkäriltä, miten pitkään kuumetta voi katsella. Kuulemma viikon. Kuume onneksi laski kuudentena päivänä, ja yskäkin alkaa lopulta nyt - lähes kuukauden sairastelun jälkeen - helpottaa.

Sen lisäksi hänelle puhkesi New Yorkissa ollessamme vielä kaikki neljä yläetuhammasta yhtä aikaa. Ihan vaan että olo olisi mahdollisimman kurja.

Tällä viikolla hän on kärsinyt puolestaan perheen pahimmasta jetlagista. Ensimmäiset yöt hän nukahti helposti mutta heräsi puolilta öin aivan virkeänä ja nukahti uudelleen vasta kahden tai kolmen tunnin jälkeen. Viime öinä hänen on ollut puolestaan vaikea nukahtaa, mutta sitten hän on nukkunut aamuun asti heräämättä. Ehkä tämä vähitellen tästä?

Jotain iloistakin sentään.

Ensinnäkin pikkuherra on yllättänyt meidät kaikki ruokahalullaan. Hänen siskonsahan ei samassa iässä pitänyt juuri mistään, mutta tämä kundi syö suurin piirtein kaiken, mitä annetaan. Varsinkin äidin tekemät kotiruoat uppoavat erinomaisesti, ja puuroa poika syö niin mielellään ja isoja annoksia, että kutsun häntä Puuropojaksi. Ei mikään ihmekään, että hän tuntuu kasvavan aivan silmissä.

Ja sitten tämä meno ja meininki: Vaikka poitsu ei vielä istu, hän kampeaa itseään jo kovaa vauhtia ylös maasta. Hän nousee polvilleen tukea vasten ja yltää yllättävän korkealle, jos näkee siellä jotain mielenkiintoista.

Seisomaan hän ei vielä nouse itse, mutta seisoo yllättävän jämäkästi, kun hänet nostaa jaloilleen ja tukee häntä. Ohhoh.

Kyllä tässä kohta ollaan ihmeissämme, kun tämä jässikkä lähtee tästä juoksemaan. Hän on jo nyt sekunneissa räpläämässä kylpyhuoneen lattiakaivoa, jos hän havaitsee oven jääneen auki.

Ja on pelottavan kiinnostunut isin tietokoneesta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ihan kuin olisin nähnyt tämän joskus aiemminkin..?

Marraskuu 2016

Tarkemmin sanottuna tammikuussa 2013.

Tukkaa on eri määrä, mutta kiinnostuksen kohteet yhteneväiset.

Share

Pages