Ladataan...
Isyyspakkaus

Olisikohan tämä postaus nyt tämän juttusarjan viimeinen ja tarina jäisi trilogiaksi?

Tapahtui aiemmin:

Sain marraskuussa Italiasta sakkolapun, jossa kerrottiin, että olen jättänyt maksamatta moottoritietullin Luccan kaupungin lähistöllä heinäkuun 17. päivänä 2014. En reagoinut kirjeeseen mitenkään.

Sain sitten toukokuussa asiasta muistutuskirjeen, ja totesin, että nyt on parasta tehdä jotain. En kuitenkaan halunnut maksaa pyydettyä 70:ää euroa, joka olisi ollut maksu pisimmästä mahdollisesta matkasta, jonka motarilla olisi voinut ajaa kahden tullipisteen välillä.

Kirjauduin nettiin Nivi Credit S.r.l:n sivujen asianhallintajärjestelmään ja kävin kirjoittamassa tapaukseni yhteyteen vastineeni. Kerroin, että ajoin vain Pisasta Luccaan, ja jos jokin tulli on jäänyt epähuomiossa maksamatta, maksan sen kyllä mielelläni, kunhan maksu vastaa vain todella ajamaani matkaa.

Nyt, vain kaksi kuukautta myöhemmin, sain Italiasta uuden viestin, tällä kertaa sähköpostiini, jonka jätin Nivi Creditille. He olivat käsitelleet tapaukseni ja pyysivät nyt maksua vain 9,73 euron verran. Samassa viestissä oli myös kuvaus siitä mitä oli tapahtunut: olin ajanut autollani Telepass-kaistaa, joka on tarkoitettu vain autoille, joissa on Telepass-laite. Liittenä oli myös kuva tapahtumasta (yllä).

OK, eihän tähän voi väittää vastaan. Olisi tietysti kiva, jos itselläni olisi edes pieni muistijälki tapahtumasta, mutta en edelleenkään osaa selittää, mitä tässä oikeasti tapahtui. Olen niin monta kymmentä kertaa ajanut ulos ja sisään Italian moottoritieliittymissä, että maksun suorittamatta jättäminen on vain kovin erikoisen tuntuista. Ellei sitten... joku olisi ollut juuri takapuskurissani kiinni, olisin ajanut väärälle portille enkä olisi päässyt peruuttamaan takaisin. Tai olisikohan Telepass-kaistalla ollut myös korttiautomaatti, joka ei olisi ollut toiminnassa..? Olen siis selvästi aktiivisesti unohtanut tällaisen tapauksen.

Mutta maksan nyt tämän maksun kiltisti ja unohdan asian. Case closed.

Niin, ja seuraavan kerran Italiassa autoillessani kiinnitän sitten tarkempaa huomiota sekä näihin tietullipisteisiin että niihin perhanan jalankulkualueisiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja taas palataan liki kahden vuoden takaiseen Italian-matkaan. Kirjoitin marraskuussa, miten sain kotiini kirjeen, jossa kehotettiin maksamaan maksamatta jäänyt moottiritietulli lisämaksuineen ja korkoineen. Kirje oli sen verran epäilyttävä, eikä tullut edes kirjattuna, että päätin olla reagoimatta siihen.

Nyt sain kuitenkin samasta asiasta muistutuksen.

Googlailin vähän asiaa, ja tämä kyseinen Nivi Credit vaikuttaa todella olevan ihan oikea ja maksamattomia tietulleja perivä taho. Okei, pakko kai tähän on nyt reagoida.

Mutta en edelleenkään voi ymmärtää, miten olisin voinut ajaa ulos moottoritieltä maksamatta siitä. Ei minulla tietenkään ole siitä mitään kuitteja tai muita todisteita, joten ei tässä taida olla paljon muita vaihtoehtoja kuin maksaa suosiolla.

Laitoin sentään Nivi Creditin verkkopalveluun viestin, että voin maksaa maksamattoman tullin siltä n. 20 kilometrin matkalta, jonka ajoin kyseisenä ajankohtana Pisasta Luccaan, mutta en tätä liki 70 euron summaa pisimmästä mahdollisesta matkasta, jonka olisin ilmeisesti voinut ajaa ennen Luccan liittymää. Muita todisteita minulla ei ole kuin Pisasta sinä päivänä ottamani valokuvat. 

No, jäädään odottelemaan vastausta. Ehkä sieltä tulee jokin ulosottokirje puolen vuoden päästä. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Parhaita ovat lomat, jotka palaavat mieleen uudelleen ja uudelleen. 

Vaan ei tällä tavalla!

Muistatkos, kun kirjoitin viime talvena Italian poliisilta saamistani terveisistä? Siis siitä, että olin puolivahingossa ajanut Firenzessä ja Pisassa alueilla, joissa autoilua oli rajoitettu. Maksoin sakot kiltisti, tosin sillä pienemmällä ehdotetulla summalla.

Sain lopulta kesällä vielä kaksi sakkolappua lisää, maksoin nekin ja ihmettelin, miten sakkojen lähettämisessä voi kestää lähes vuosi.

Mutta nyt: vuosi ja neljä kuukautta oletettujen tapahtumien jälkeen saan uuden sakkolapun, tällä kertaa Italian moottoritieyhtiöltä. Olen kuulemma jättänyt maksamatta moottoritietullin Luccan kaupungin lähistöllä heinäkuun 17. päivänä 2014.

"Olettujen tapahtumien" siksi, että en yksinkertaisesti ymmärrä, miten se on voinut tapahtua. Kun Italiassa ajaa moottoritielle, on pakko ajaa läpi portista, josta otetaan lippu. Kun moottoritieltä poistutaan, tämä lippu laitetaan joko automaattiin tai annetaan kassalle, ja sitten maksetaan ajetun matkan mukaan. Portista ei pääse läpi maksamatta.

Nyt siis jostain syystä saamani sakko väittää, että olen poistunut Luccan liittymästä maksamatta, ja koska moottoritieyhtiö ei tiedä, mistä olen tullut sisään moottoritielle, minun on maksettava 66,34 €:n edestä tietulleja ja sanktioita.

Voihan sun. Ei tässä varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa. Itselläni ei ole mitään muistijälkeä siitä, onko esimerkiksi jossain moottoritietullipisteellä ollut puomi rikki tai tapahtuiko jonkin maksun yhteydessä jotain outoa. Lienee turha alkaa selvitellä asiaa sähköpostitse.

Mutta kyllä tämä hieman vähentää intoa ajella Italiassa jatkossa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palataanpas yhteen asiaan viime kesältä.

Kirjoitin heinäkuisessa Firenzen-jutussani mm. näin:

Onnistuin saamaan itseni pari kertaa niin pahasti sumppuun kiellettyjen ajosuuntien keskelle, että saas nähdä, kuinka monta sakkolappua tulee postissa kotiin matkan jälkeen.

No niin, vastaus alkaa olla selvillä. Ainakin kaksi, ehkä jopa neljä.

Kerrotaanpas vielä hieman tarkemmin, mistä on kyse:

Italiassa monissa kaupungeissa historialliset keskustat on rauhoitettu autoliikenteeltä, ja esim. Pisassa ja Firenzessä tietyillä kaduilla ja alueilla saa ajaa vain, jos siihen on lupa. Tästä kerrotaan kyltein, ja niissä mainitaan myös elektroninen valvonta.

Tiesin, että ajoin Pisassa kerran epähuomiossa tällaiselle alueelle, kun etsimme sopivaa pysäköintipaikkaa ja huomio oli jossain muualla. Firenzessä taas suunnistimme navigaattorilla, joka ei tuntenut näitä rajoituksia. Ja vaikka kuinka yritimme päästä kiellettyjen alueiden ohi, navigaattori ohjasi monen mutkan kautta lopulta meidät aina sellaiselle. Jossain vaiheessa näytti siltä, ettemme todellakaan onnistuisi pääsemään lähellekään sitä paikkaa, mihin olimme menossa, joten luovutin: Nyt on vaan pakko mennä tästä, ei me muuten löydetä ikinä perille. Kävimme Firenzessä myös toisena päivänä samoin tuloksin. Tulkoon sakko, jos on tullakseen, ajattelin.

No, tuossa lokakuussa sitten autovuokraamosta tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että tietoni on toimitettu Italian poliisille. Ja sitten vastaava ilmoitus tuli vielä muutaman pari kertaa lisää. Viesteissä viitattiin liikennerikkomuksiin Pisassa ja Firenzessä. No voihan sun. Ja yksi herja tuli vielä lisää, mutta se vaikuttaisi olevan terveisiä automaattiselta nopeudenvalvonnalta. Äh.

No nyt asiaa on ehtinyt sulatella sen verran, että vähän jo naurattaa. Kävin tänään noutamassa kaksi ensimmäistä sakkolappua postista, ja nyt pitäisi vielä ymmärtää, minkä verran olen velkaa Italian poliisille. Maksuohjeissa lukee, että 106,23 €:n sakosta saa vähentää 30 %, jos sen maksaa viiden päivän sisällä. Mutta mistä? Siitä kun kuittasin kirjeen vastaanotetuksi? Niin kai. Onhan tuo reilut 80 euroa per sakko silti aika suolainen hinta siitä, että turisti on ajanut autoa vain paikallisille tarkoitetuilla alueella. En minä kuitenkaan missään kävelyteillä ja jalankulkualueilla puikkelehtinut.

Kävipä kyllä mielessä, että mitäs jos en olisi noutanut kirjeitä lainkaan postista? Onko jollain kokemusta siitä, että onko Italian poliisilla jokin kansainvälinen perintäjärjestely käytössään?

Entä mitä tästä opimme? No ensinnäkin sen, että se sähköinen valvonta on ihan oikeasti totta ja sakot löytävät tiensä Suomeenkin asti.

Ja sen, että ensi kerralla Italiassa en todellakaan luota navigaattoreihin kaupungin keskustoissa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juttusarja Italian-matkalta on hyvä päättää yhteen niistä tärkeimmistä asioista, joiden vuoksi Italia on meille edelleen yksi maailman parhaista matkakohteista: ruokaan. Ja näistä ruokakokemuksista matka muistetaan.

Illalliset näköalalla

Villan omassa pihassa sijaitseva ravintola Il Reggiolo (Località Reggiolo, Reggello) oli luonnollisesti vakiopaikkamme, ja lista syötiin suurin piirtein alusta loppuun. Ruoka oli perushyvää, ja ravintolan varsinainen valtti on näköala. Suosittelen listalta tortelleja voi-salviakastikkeella. Myös pizzat olivat erittäin hyvät - aidossa puu-uunissa paistetut.

Take away -pizzat omalla terassilla

Omalta terassiltamme oli luonnollisesti sama näköala kuin ravintolastakin, joten olihan se mukavaa hakea parina iltana pizzat kämpille ja nauttia ne aivan omassa rauhassa.

La Terrazza

Matkan parhaaksi ravintolaksi valitsimme yksimielisesti Reggellossa sijaitsevan La Terrazzan (Via Dante Alighieri 8, Reggello). Ravintola tarjoaa lounasaikaan pastaa ja iltaisin pizzaa. Yhtenä iltana tosin pizzat oli myyty loppuun, joten saimmekin pastat, ja ne olivatkin parhaat pastat koko matkalla. Simppeliä, hyvin tehtyä, täydellistä. Ravintolan pennepasta näytti olevan myös tytölle suurinta herkkua koko matkan aikana. Niin, ja olin pudota tuolilta, kun saimme ravintolan laskun: 52 euroa neljältä aikuiselta ja kolmelta lapselta.

Palasimme ravintolaan vielä toisenkin kerran pastalle lounasaikaan, ja saimme silloin täysin omien toiveidemme mukaan tehdyt pastakastikkeet, vaikka sellaisia ei ollutkaan listalla. Olimme aivan myytyjä.

Kuulimme, että ravintola tarjoaa toisinaan myös tryffelipizzoja, sillä joku heidän tuttunsa käy itse keräämässä sieniä. Kävimme kysymässä pizzoja pariin kertaan, ja lopulta tärppäsi! Palasimme ravintolaan siis vielä kerran pizzaillalliselle nauttimaan tryffelipizzat.

Ruokakaupat

Niin, kyllä meinaa tulla kyynel silmään, kun vertaa italialaisten ja suomalaisten pikkukauppojen valikoimia.

Prosecco ja Vino bianco frizzante

Kevyesti kupliva valkoviini sopi erittäin hyvin lämpimiin iltoihin, ja jopa kaverimme, joka ei oikeastaan pidä viineistä, nautti niistä. Kuva on omasta pihastamme eräältä välipalalta.

Tuoreet hedelmät

Persikat, nektariinit, kirsikat ja kirsikkatomaatit olivat niin makeita ja meheviä, että niitä syötiin kilokaupalla. Ja miten ihania olivat ne villan pihassa kasvavista viikunapuista poimitut kypsät viikunat... En ole koskaan maistanut yhtä hyviä.

Melone e Prosciutto

Perinteinen alku- ja väliruoka, melone e prosciutto eli melonia ja kuivattua kinkkua, on yksinkertaisesti aivan törkeän hyvä yhdistelmä.

Antipasti

Toscanalaisiin alkupaloihin eli antipastiin kuului aina muutamaa erilaista kinkkua tai makkaraa ja pieniä leipäsiä. Tämä lautanen on La Terrazzan alkupalalajitelma. Il Reggiolossa törmäsimme puolestamme stelloihin, jotka olivat ilmavia uppopaistettuja leipiä (kuvassa alla). 

Kuten alkupaloistakin näkyy, Toscana on aika lihaisaa aluetta. Rannikolta saa toki myös kalaa ja mereneläviä, mutta sisemmällä maassa kannattaa varautua siihen, että kalaa ei ole saatavilla.

Pappa al pomodoro

Tomaatti-leipäkeitto, pappa al pomodoro, on yksinkertaista hyvää, ja myös tyttö soi sitä hyvällä ruokahalulla. Tämä kuva on Sienasta Ristorante San Desideriosta (Piazza L. Bonelli, Siena).

Raviolit

Syön oikeastaan raviolia aina, kun mahdollista, sillä se on sen verran isotöistä, että monikaan ravintola ei tunnu sitä tarjoavan. Tällä matkalla sain raviolia kuitenkin useamman kerran, ja parhaina annoksina jäivät mieleen Caffè Le Loggen (Piazza Matteotti, Greve in Chianti) voi-salviaraviolit. Samassa paikassa oli myös erinomaisia gnoccheja munakoison kanssa.

Ravintola Il Canniccio

Lähellä moottoritietä - tai oikeastaan moottoritietunnelin päällä - sijaitsevan ravintolan Il Canniccion (Località Torre del Castellano, Reggello) valitsimme näköalan perusteella ajaessamme ravintolan ohi villalle päin. Ruoka oli erittäin tasokasta ja illallispaikaksi suhteellisen edullista, n. 200 euroa neljältä aikuiselta ja kolmelta lapselta. Palvelu oli kyllä hämmästyttävän välinpitämätöntä.

Vinsanto e Cantucci

Perinteinen toscanalainen jälkiruoka ovat kovat mantelikeksit, cantuccit tai cantuccinit, joita kastetaan jälkiruokaviiniin, vinsantoon. Annosta voi tilata ihan ravintoloidenkin listalta, mutta kuvassa ne sijaitsevat villamme olohuoneen pöydällä.

Aperol Spritz

Rouvan uusi lemppidrinkki on Aperol Spritz, ja sitä nautimme myös useampana iltana: Aperol-katkeroa, proseccoa ja kuplavettä. Myös lentokentältä lähti mukaan pullo Aperolia.

Gelato

Italialainen jäätelö, kuvassa Gelateria Brivido (Via Pellegrini 1, Siena). Ei lisättävää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeisenä päivänä Toscanassa teimme Rouvan ja tytön kanssa vielä retken Sienaan.

Lyhyen vierailumme perusteella Siena vaikutti paikalta, johon olisi Luccan tavoin kiva tulla pidemmäksikin aikaa. Kaupunki oli punaruskea, sokkeloinen ja kaunis, ja sen kadut kuhisivat ihmisistä. Ei kuitenkaan häiritsevällä tavalla. Pieniä putiikkeja, ravintoloita, gelaterioita ja paljon historiaa.

Ihan ensimmäisenä on annettava yksi käytännön vinkki: Sienan vanhaan kaupunkiin ei saa ajaa autolla, ja pysäköintipaikan löytäminen voi olla haastavaa. Meidät neuvottiin ajamaan Via Esterna di Fontenbrandan päässä sijaitsevaan parkkihalliin, ja siellä olikin hyvin tilaa. Vain muutaman sadan metrin päässä pysäköintitalosta sijaitsee liukuportaikko, jota pitkin pääsee nousemaan vanhaan kaupunkiin.

Kaupungin keskusaukio, Piazza del Campo, on simpukanmuotoinen ja rakennettu hauskasti kuin amfiteatterin muotoon. Se suorastaan kutsuu istuskelemaan.

Kaupunkia olisi ollut mahdollista käydä katselemassa myös lintuperspektiivistä. Näköalapaikkoja ovat Piazza del Campon laidalla oleva Torre del Mangia (kuvassa alla) ja katedraalin vieressä olevan Museo dell'Opera del Duomon näköalatasanne (yllä olevassa kuvassa takana vasemmalla). Molempiin olisi ollut kuitenkin lähes tunnin odotus, joten jätin tornikapuamiset tällä kertaa väliin. Torre del Mangian lipulla pääsee sisään tiettyyn kellonaikaan, joten lippu kannattaa siis hakea ensin ja omaa vuoroa odotellessa käydä katselemassa lähikatuja.

Ravintoloita ja pieniä kuppiloita on siellä täällä. Kävimme lounaalla Ristorante San Desideriossa (Piazza L. Bonelli), joka oli ehdottomasti suosittelun arvoinen. Paistettua munakoisoa, papu-katkarapu-avokadosalaattia, Pappa al pomodoroa (leipä-tomaattikeittoa), pinaattiravioleja ja risottoa merenelävistä. Lounas oli yksi matkan parhaista.

Hauska viinibaari, josta saa myös lounaita, on puolestaan Vineria Il Murello Di San Pietro Di Pedani Niccolo (Via di San Pietro 48).

Reissun viimeinen nähtävyys oli Sienan kaunis katedraali. Sen kuvaamisen jälkeen oli aika palata villalle nauttimaan koko matkan viimeistä illallista ja valmistautumaan kotiinpaluuseen.

* * *

Nyt olemme siis jo kotona, mutta Italian ruokatunnelmissa olemme vielä yhdessä jutussa tämän jälkeen.

Matka sujui kaikenkaikkiaan hienosti, ja pieni tyttö oli jälleen erittäin cool matkustaja. Hän nukkui käytännössä kaikki automatkat ja pysyi tyytyväisenä, kun sai retkiemme määränpäissä kävellä itse. Lentokoneesta hän oli aivan innoissaan, ja kun hän sai istua omalla paikallaan, lennotkin sujuivat ilman mitään draamaa.

Kaverimme olivat kyllä useamman kerran matkan aikana korvaamaton apu, sillä niinä hetkinä, kun tyttö alkoi kiukuttelemaan isälle ja äidille, vieraamman aikuisen käsi tai syli rauhoittivat tilanteen. Tai välillä hän ei oikeastaan edes huomannut vanhempiaan.

Villamme, Il Reggiolo, oli upea, ja olemme ehdottomasti iloisia, että valitsimme sen majapaikaksemme. Pohdimme silti, että seuraavilla matkoillamme majoitumme todennäkösemmin johonkin kaupunkiin keskustan tuntumaan, ihan jo ravintola- ja kahvilatarjonnan vuoksi. Keskeisempi sijainti myös helpottaisi retkiä toisiin kaupunkeihin, sillä pelkästään moottoritielle pääsy vaati nyt parinkymmenen minuutin ajon.

Tiet ovat Toscanan vuoristossa niin kapeita ja kiemuraisia, että kartalla lyhyeltä näyttävät matkat tuntuvat vievän huomattavasti enemmän aikaa kuin ajattelisi. Pelkästään matka Firenzeen vei 45 minuuttia. Pisaan ajettiin jo pari tuntia ja Sienaan puolitoista. Greve in Chiantiin ajomatkaa oli yli tunnin verran.

Jos nyt lähtisin suunnittelemaan Toscanan-matkaa, majoittuisin matkan aikana useammassa paikassa pari-kolme yötä kerrallaan. Reitin varrella voisivat olla ainakin Firenze, Greve in Chianti, Siena, Lucca ja Pisa. Sitten voisin tehdä muutaman päivän retken Elban saarelle. Se ei tällä matkalla onnistunut, sillä pelkkä ajomatka Piombinon satamakaupunkiin olisi vienyt kaksi ja puoli tuntia.

Mutta hei, ainahan on hyvä jättää jotain seuraavaa matkaa varten! Ja ennen kuin olimme edes saapuneet kotiin, Rouva alkoi pohtia, mihin päin Italiaa matkustaisimme seuraavan kerran.

Share

Pages