Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen alkanut vihata kaikenlaisia vauvanhoitoon ja lapsenkasvatukseen liittyviä tutkimustuloksia. Tuntuu nimittäin siltä, että tutkimustuloksia löytyy juuri sellaisilla johtopäätöksillä kuin niitä haluaa löytää.

Tänään (31.5.2013) ainakin HS ja Yle uutisoivat, että brittiläisen tutkimuksen mukaan vauvan kanssa samassa sängyssä nukkuminen (=perhepeti) lisää kätkytkuoleman riskiä.

Voi hyvä ihme. Tähän asti kun olen kuullut vakuutteluja siitä, että vieressä nukuttaminen nimenomaan pienentää sitä. Olisin etsinyt tähän linkin johonkin sitä puoltavaan tutkimustulokseen, mutta pikagooglauksella löysin lähinnä toisen käden tietoa.

Entäpä tämä: "Äidin kannattaa puhdistaa tutti omassa suussa"? (HS.fi 12.5.2013)

Tuttia meidän tyttömme ei ole suostunut imemään, mutta kyllä meilläkin on vältetty oman syljen joutumista lapsen suuhun karieksen tarttumisen välttämiseksi, mikä on taas varmasti jonkin toisen tutkimuksen tuloksen perusteella tehty suositus. Nyt ruotsalaiset kuitenkin väittävät, että vanhempien sylki parantaa lapsen vastustuskykyä ja "vauvoilla, jotka saivat tutin vanhemman suun kautta, oli kolme kertaa vähemmän ihottumia 1,5 vuoden ikäisinä."

Muuten tyttö saa tosin imeskellä kaikkea, mitä lattialta löytyy, emmekä perusta desinfiointiaineistakaan. Oikeastaan ihmettelen tarvetta desinfioida tutteja, kun ne kaikki lattialla lojuvat legot ja muut lelut menevät kuitenkin sinne suuhun samalla tavalla eikä niitäkään keitellä ja nuolla puhtaiksi. Jonkin tutkimustuloksen mukaan sekin olisi varmasti tarpeen.

Ihan toinen juttu on vielä se, voiko karieksen tarttumista oikeasti estää. Epäilen, että oman syljen bakteereja joutuu lapsen suuhun joka tapauksessa jossain vaiheessa tavalla tai toisella.

Mainitaanko vielä rintareppu ja lonkkaviat?

Että ota siitä sitten selvää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Jos mun pitää laulaa vielä kerrankin Päivänsäde ja menninkäinen, mä oksennan", Rouva ilmoitti torstaina kotiin tullessani. Tyttö oli pitänyt koko päivän pientä kitinää ja hiljentynyt vain, kun äiti oli lukenut kirjaa tai laulanut. Rouva ei muistanut muihin kappaleisiin sanoja, joten aurinko päätti retkensä hyvin monta kertaa sen iltapäivän aikana. Kun laulu loppui, itku alkoi, ja samalla laulu alkoi uudelleen alusta.

Helmikuussa kirjoitin siitä, että lapselle kannattaisi laulaa jo ennen syntymää, ja mietin sopivia kappaleita, joita luritella vatsalle. Kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana todella lauloin useampana iltana ennen nukkumaanmenoa Sinistä unta, Lintua ja tuota Päivänsädettä ja menninkäistä poski Rouvan vatsaa vasten.

Jos Rouva on jumiutunut viimeksi mainittuun lauluun, itse tyynnyttelen lasta enemmän Sinisellä unella. Oli hyvin liikuttavaa, kun lauloin laulun ensimmäisen kerran tytön syntymän jälkeen, ja hän todella lakkasi itkemästä ja nukahti syliini. En tiedä, tunnistiko hän oikeasti kyseisen laulun, vai olisiko hän rauhoittunut, vaikka olisin vetäissyt Poika saunoo.

Kuulin eilen, että kun laulan lapselle, on kuin esiintyisin lavalla ja fraseeraan Päivänsädettä ja menninkäistä kuin kertoisin tarinaa suurelle yleisölle. Öö, kiitos... kai?

Nyt olisi joka tapauksessa aika lisätä unilaulujen listalle muutama uusi kappale ja opettaa niiden sanat myös Rouvalle.

Muu musiikkikasvatus on jäänyt vielä aika vähälle. Pianoa on tullut soitettua vain muutaman kerran. Tänään tyttö oli sylissä, kun soitin ja lauloin Missä muruseni on. Hän seurasi sormiani tiiviisti, mutta ei ollut kovin kiinnostunut painelemaan koskettimia itse.

Joku väitti, että klassisen musiikin kuuntelu vaikuttaisi positiivisesti älykkyyteen. Tyttö sai vatsassa ollessaan kuunnella kerran CD:llisen verran klassisia suosikkisävelmiä. Sitten päätin luottaa enemmän geeniperimään. Toivottavasti rock- ja populaarimusiikilla ei ole päinvastaista vaikutusta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Riittääkö maito?" tuntuu olevan kysymys kaikkien, varsinkin hieman vanhempien, naisten huulilla. Nyt ymmärrän miksi.

Madonnan konserttiin oli tarkoitus varautua pumppaamalla maitoa jääkaappiin, jotta hoitajaksi saapuva kummitäti voisi syöttää lasta. Vaikka kuinka kiskoimme pumpun mäntää, maitoa ei herunut paria millilitraa enempää ja luovutimme. Niin siis, todellakin me. Rouva yritti ensi käyttää pumppua yksin, ja kun siitä ei näyttänyt tulevan mitään, pitihän minun laittaa omatkin sormeni peliin. "Liian hankalaa", totesimme yhteen ääneen.

Seuraavaksi ostin äidinmaidonkorviketta, sellaista Nestlén litkua, ja maistatin sitä kokeen vuoksi tytölle. Hän kurtisti kulmiaan, maiskutteli epäileväisen näköisesti ja katsoi minuun kysyvästi kuin sanoen: "ihan oikeasti faija, luulet sä mua huijaavasi?" Tyttö suostui pitämään pulloa huulillaan sen verran, että se vajeni parinkymmenen millilitran verran. Iso osa korvikkeesta valui saman tien ulos suupielistä, ja loputkin hän taisi pulauttaa ulos pienen purskuttelun jälkeen. Konsertin aikana hän oli kuitenkin suostunut nielemään ainetta muutaman ruokalusikallisen.

Sitten Rouva osti luomu äidinmaidonkorviketta (tai hippijauhetta, joksi sitä kutsun), joka muistuttaa sitä funkyn makuista kahvinvalkaisujauhetta, coffee creameria, jota joskus tarjottiin lentokoneessa.

Eilen Rouva oli poissa muutaman tunnin, ja tyttö itkeskeli ja kitisi käytännössä koko ajan lukuunottamatta sitä hetkeä, kun hän huusi itsensä uneen. (Voi minkä perkeleen manasin esiin kirjoittamalla viikonloppuna nauravasta tytöstä.) Työnsin tytön nopeasti vaunuihin ja lähdin ulos kärryjen kanssa. Palattuani takaisin kotiin päätin kokeilla tytön ruokkimista uudella hippijauheella.

Tuttipullon keittäminen, veden kiehauttaminen ja valmiin korvikkeen jäähdyttäminen veivät vartin. Eipä siinä mitään, mutta ei Neiti suvainnut niellä tätäkään nestetä. Äitinsä tarjoama luomutuote kyllä kelpasi tästä puolen tunnin päästä. No, jos tämä jauhe ei kelpaa tytölle, tiedänpä ainakin, mitä voin heittää kahvini sekaan niinä päivinä, kun maito on loppunut jääkaapista.

Kyllä nostan hattua niille, joiden on tehtävä tätä pumppausta tai korvikkeen lämmittämistä monta kertaa päivässä.

Niin, ja kyllä se maito riittää. Tytön paino on yli kaksinkertaistunut kolmessa kuukaudessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva on taloyhtiön hallituksen kokouksessa. Palaamme tytön kanssa puolentoista tunnin vaunulenkiltä, ja hänen on tarkoitus nukkua vielä hyvä tovi ennen Rouvan paluuta. Paitsi että samalla hetkellä kun vaunut pysähtyvät eteiseen, hän avaa silmänsä ja sanoo: "Hee."

Kymmenen minuuttia myöhemmin ei auta enää hytkyttelykään, ja "hee" on muuttunut "bääksi". Ei hittolainen, vaimolla menee vähintään 20 minuuttia päästä kotiin, ja tytön harmistus on kasvamassa jo isoksi.

Tutti. Pitikö tässä jotenkin yrittää olla käyttämättä sitä? Milloinkas sitä saisi edes alkaa käyttää? Oliko siitä jossain neuvolan vauvaoppaassa? Missä ne oppaat ylipäänsä ovat?

Kerro kerro Google. "6 - 8 viikon iässä." Huono lähde. "Kuukauden iässä." Hmm, huono lähde tämäkin. Entä tämä: "...annettiin kyllä heti synnytyslaitoksella"? Suomi24-keskustelu vuodelta 2005? Onkohan jotain suosituksia muutettu sen jälkeen? Noo... tuskin tässä mitään pysyvää haittaa voi aiheuttaa, ja imetyskin sujuu jo niin hyvin... Tutti vaan kiehumaan ja tytölle suuhun.

Hän hiljeni. Noituutta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vielä pari viikkoa sitten en olisi uskonut, että kirjoitan jutun tästä aiheesta. Vauvat ja kakka. Sitä tulee, ja sitten vaihdetaan vaippa. Mitä siinä sitten on niin ihmeellistä? Jotenkin tämä vaippa ja sen vaihtaminen vaan tuntuivat pyörivän kaikkien huulilla.

Nyt ymmärrän miksi.

Ei hyvä ihme sitä tavaran määrää ja tuotantotahtia! En uskoisi, jos en itse näkisi. Kymmenessä päivässä on käytetty sekä koko vaippakakku että Kättäriltä saadut pikkuliberot, eikä vaippoja ole todellakaan vaihdettu jokaisen pikkulirauksen jälkeen.

Ja tässä pitäisi vielä siirtyä kestovaippoihin.

Rouva testasi niitä tänään. Yksi tuli niin märäksi, että siitä tuli tavarat läpi. Toisessa valskasi reuna, ja lopputulos oli sama. Kolmas ei ehtinyt olla pitkään ennen kuin yöksi vaihdettiin varmasti tiivis kertakäyttövaippa.

Ehkä luovutan liian helpolla, mutta kyllä minä ainakin aion huomenna hakea kaupasta lisää vaippoja - ihan niitä kertakäyttöisiä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Tulevat neuvolasta käymään aamukymmeneltä", Rouva kertoi. "Jaa, pitäisiköhän täällä jotenkin järjestellä paikkoja?", ajattelin. Sitten päättelin, ettei muutamasta epäjärjestyksessä olevasta pahvilaatikosta vielä lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Minä olen juuri oikean kokoinen, vaatteeni ovat vain liian isot

Meille kotikäynnin tärkein asia oli tytön punnitseminen. 40 grammaa vaille kolme kiloa! Hän on siis kerännyt viidessä päivässä painoa yli 300 grammaa. Se saattaa kuulostaa vähältä, mutta tahti vastaa sitä, että aikuinen keskipainoinen nainen pulskistuisi alle viikossa yli seitsemän kiloa.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme nyt käytännössä lopettaa tytön öiset pakkosyöttöherätykset. Hän saa itse herätä ja pyytää ruokaa omassa tahdissaan. Hän on ollut öisin niin uninenkin, ettei ole oikein jaksanut kiinnostua koko aterioimisesta. Tarkoittaisikohan tämä sitä, että olemme saaneet vauvan, joka nukkuu yönsä rauhassa ja on päivisin virkeä? Sellaisen olemme ainakin tilanneet.

Kolmen kilon maagisen rajan ylityksen jälkeen tyttö alkaa vähitelleen täyttämään vaatteensakin paremmin. Pari kertaa olen ollut huvittunut siitä, miten hän on saanut työnnettyä molemmat pienet jalkansa samaan lahkeeseen.

Meillä on muuten nyt myös napa. Siis sellainen oikea keskellä vatsaa oleva pyöreä hommeli, josta ei enää roiku mitään epämääräistä. Huraat sille!

Share

Pages