Ladataan...
Isyyspakkaus

Sain Urbaani Isä -blogia kirjoittavalta Markolta haasteen tehdä postauksen, jossa kerron 5 x 3 hyvää asiaa: hyvät asiat päivissäni, minussa, elämässäni, tässä vuodessa ja blogissani.

Yksi asia, missä en ole lainkaan hyvä, on haasteisiin vastaaminen, mutta nyt päätin tarttua tähän.

Sain myös hyvän syyn käyttää myös näitä Helsingin kaupungin Töölönlahden Talvipuutarhasta ottamiani kuvia, jotka jäivät odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta. 

Kävin lasten kanssa Talvipuutarhassa jo tammikuun puolella, kun ulkona oli lämpimämpää ja lunta vielä odoteltiin. Poika jäi nukkumaan rattaisiin kasvihuoneiden ulkopuolelle, ja ihastelimme tytön kanssa vihreää puutarhaa.

Kaisaniemen kasvihuoneisiin verrattuna kaupungin Talvipuutarha on pienempi ja rajoitetummin auki. Siksipä meidänkään ei ollut tullut käytyä siellä aiemmin. Mutta paikkahan oli hyvin viehättävä, ja sinne on vielä vapaa pääsy! Tarkista aukioloajat täältä.

Tyttö esittelee tässä muikeana uusia nahkasaappaitaan, jotka löysin Ipanaisen kirpparilta eurolla. Toisen kengän pohja oli osin irronnut, mutta suutari sai liimattua sen takaisin paikalleen.

Hän oli hyvin vaikuttunut Talvipuutarhasta ja ihasteli sen kauneutta ja tietysti karppilammikon kaloja. 

Entäs ne hyvät asiat? Kovin olivat vaikeita nämä kysymykset!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

Olen nyt hoitovapaalla, joten päiväni ovat hyvin erilaisia kuin normaalissa työarjessa. Nyt saan nauttia esimerkiksi näistä asioista:

  1. Saan nukkua aamulla pidempään kuin työaamuina, eikä ole kiire mihinkään. En ole aamuihminen, ja lasten saaminen päiväkotiin aamupalaan mennessä tulee tekemään tiukkaa taas huhtikuussa.
  2. Se aurinkoinen hymy, joka minua odottaa, kun poika herää uniltaan. Sama hymy odottaa siellä sekä aamulla että päivällä.
  3. Nyt hoitovapaalla ehdin toisinaan käydä myös paikoissa, joissa ei tule muuten käytyä, kuten juuri täällä Talvipuutarhassa, tai lounaalla jossain keskustan ravintoloista.

Kolme hyvää asiaa minussa

Hmm, tätä kannattaisi kysyä varmaan vaimoltani :D Vaikka itse sanoisin esimerkiksi, että teen aina mitä lupaan, olen myös sen verran hajamielinen, että muistan tehdä vain ne asiat, jotka kirjoitan ylös kalenteriini. Hänellä saattaa olla siis hieman erilainen käsitys tästä kuin vaikkapa työkavereillani.

  1. Olen hyvä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan asioita. Pystyn kädenkäänteessä suunnittelemaan täysin realistisen minuuttiaikataulun mille tahansa päivälle, johon pitää saada mahtumaan muutama hoidettava asia kaupungilla, toisen lapsen nouto päiväkodista, läpsystä vaihto Rouvan kanssa, laulutreenit, lasten nukkumaan laitto ja mahdollisesti vielä kuntosali. Erityislahjani on ulkomaanmatkojen suunnittelu. Rouva naureskelee edelleen sille, miten suunnittelin kymmenen vuoden (!) takaisin maailmanympärimatkamme Excelillä majoituksineen, lentoineen ja aktiviteetteineen lähes joka päivälle. Teimme kaiken aika tarkalti suunnitelmani mukaan. Joitain tämä stressaisi, mutta minua helpottaa, että asiat on etukäteen mietitty ja aikataulutettu. 
  2. Ammatillisesti olen saanut aina kiitosta siitä, miten nopeasti opin uusia asioita ja nappaan kiinni olennaisuuksista. Tästä oli erityisen paljon hyötyä konsultoinnissa, ja luulenpa, että juuri siitä syystä olen päässyt etenemään myös nykyisellä polullani nopeammin kuin mitä olisin arvannutkaan.
  3. Autan mielelläni muita. Jos joku kysyy neuvoa tai apua, pyrin auttamaan. Jos joku naapuri kyselee vaikkapa taloyhtiön Facebook-ryhmässä jotain lainaan, olen usein ensimmäisenä tarjoamassa apua. Toivottavasti myös muut kokevat näin, enkä ole avulias vain pääni sisällä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

  1. Perhe. Vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Siinä olisi jo kolme asiaa, mutta laskettakoon heidät tässä yhdeksi.
  2. Laulu. Se on tuottanut vuosien aikana paljon iloa itselleni ja muille, ja tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, että olen löytänyt uuden lauluyhtyeeni, ja laulan taas säännöllisesti.
  3. Työt. Pidän töistäni, sekä päivätyöstä että tästä blogista. Odotan jo innolla uusia työtehtäviäni ja uutta projektiani, joka odottaa, kun palaan huhtikuussa takaisin Keilaniemeen.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

  1. Tänä vuonna juhlitaan pyöreitä, joten koko vuosi on juhlavuosi. Terve vaan keski-iälle!
  2. Poika sai kuin saikin päivähoitopaikan samasta päiväkodista tytön kanssa.
  3. Oopperan kummitus palaa syksyllä Kansallisoopperaan! Se on itselleni jotenkin niin elämää suurempi teos, että pitäisiköhän saman tien hankkia liput kahteen näytökseen..? :D

Kolme hyvää asiaa blogissani

  1. Blogi tuo itselleni vaihtelevaa ja kivaa sisältöä elämään ja teen sen puitteissa monia asioita, joita ei ehkä tulisi muuten tehtyä.
  2. Saan blogista nykyisin myös sivutuloja, ja vaikka tiedän kaupallisten yhteistöiden jakavan mielipiteitä, pidän siitä, miten ne haastavat myös minua kirjoittajana ja kuvaajana kokeilemaan uusia asioita ja miettimään, miten saan asiakkaan toivoman viestin kerrottua niin, että se sopii myös itselleni ja blogini tyyliin.
  3. Pidän blogiani hyvin uniikkina ja omassa genressään (miehen kirjoittama perhe-lifestyleblogi) uraauurtavana. Toivon sen luovan positiivista kuvaa isyydestä ja isän osallistumisesta perhe-elämään hieman enemmän kuin perinteisessä ja stereotyyppisessä mieskuvassa.

Kiitos vielä Markolle haasteesta! Haasteeseen kuuluisi haastaa kolme muuta bloggaajaa vastaamaan samoihin kysymyksiin, mutta se kuuluu tapoihini vielä vähemmän kuin haasteisiin vastaaminen ;)

Talvipuutarhaan palaamme toisenkin kerran eväiden ja värikynien kanssa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puutarhamökkimme talvilepo loppuu tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen kevättä. Pääsemme nimittäin nyt aloittamaan mökillä sitä remonttia, jonka ajattelimme alkavan jo viime vuoden puolella.

Valitsimme remonttiin Trähus-nimisen firman, joka teki erinomaista jälkeä myös kavereidemme siirtolapuutarhamökillä, ja sovimme, että valmista tulisi olla ensi kesään mennessä. Firma on erikoistunut perinnerakentamiseen, joten voimme laskea mökkimme turvallisin mielin heidän käsiinsä.

Odottelimme syksystä asti, milloin he ehtisivät muilta projekteiltaan aloittaa meidän remonttiamme, ja se aika koitti nyt. Kävimme tällä viikolla sopimassa, mistä remontti aloitetaan, ja työt alkavat maaliskuun alussa!

Remontista tulee arvatenkin hieman isompi kuin mitä olimme aivan alun perin ajatelleet. Ainakin minä kuvittelin, että mökki kaipaa lähinnä uutta maalipintaa, muutamien verhoilulautojen vaihtamista ja ikkunoiden kunnostusta. Rouva mietti myös, että voisi olla hyvä ajatus avata hieman seiniä ja katsoa, että niiden sisällä ei vain majaile mitään yllätystä.

Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, ja remonttifirman edellisen konsultaatiokäynnin jälkeen remontti on hieman laajentunut.

Nyt luvassa on tällaista:

  • Ikkunat ja niiden puitteet kunnostetaan
  • Ulkolaudoitus kunnostetaan (osa laudoista lahoja) ja mökki maalataan. Samalla se vaihtaa väriä keltaisesta vaalean roosaksi
  • Seinien sisään kurkistetaan ja varmistetaan, että ne ovat kunnossa
  • Välikaton ja katon välistä lasivillakerrosta ohennetaan ja villojen alla oleva muovi (?!?) revitään pois, sillä se estää kosteutta haihtumasta
  • Sekä tuvan että verannan yläpuolella olevan parven ilmanvaihtoa parannetaan. Nyt parvella ei ole ilmanvaihtoa, ja tuvan puolelta puuttuu korvausilman tulo, joten mökki tuntuu tunkkaiselta. Kosteusvauriosta ei pitäisi olle kyse
  • Verannan lattian muovimatto irrotetaan ja lautalattialle tehdään jotain
  • Sisällä pitää toki maalata tai tapetoida uusiksi jokainen pinta lattiaa lukuun ottamatta.

Ja sitten superyllätysbonukset:

  • Siirrämme tuvassa olevan keittiön toiseen kohtaan mökissä ja vedämme samalla mökkiin sisälle vedet. Nyt vesi tulee vain mökin ulkopuolelle
  • Luovumme omasta kuivakäymälästä (sillä yhdistyksen kuivakäymälä on lähellä, ja vesivessatkin ovat käytössä pienen kävelymatkan päässä) ja kuivakäymälälle varatun tilan ja viereisen vaatehuoneen makuualkoviksi.

Lopulliset suunnitelmat täsmentyvät vasta, kun työt on aloitettu. Vasta kun vanhoja rakenteita avataan ja aletaan purkaa, selviää, mitä kaikkea todella on mahdollista tehdä.

Huhheijaa. Tulihan siitä vähän isompi projekti kuin mitä piti, mutta uskomme, että mökistä tulee todella kiva näillä muutoksilla.

Tällä kertaa emme edes kuvittele, että saisimme tehtyä remonttia itse, ja hommat ovat vielä sellaisia, että ne on parasta antaa osaaviin käsiin.

Nyt sitten pitäisi tyhjentää tupa irtaimistosta ja pakata tavarat toistaiseksi verannalle. Et sattuisi tarvitsemaan kerrossänkyä, rottinkisia nojatuoleja ja vähän kärsineen näköistä pöytää? :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uudenvuoden juhlintamme kavereiden kesken alkoi hyvissä ajoin iltapäivällä. Varasin pöydän ravintola Kolmos3sta kolmeksi, ja oli jotenkin hätkähdyttävää huomata, että tarvitsemme kahdelle perheelle jo kahdeksan hengen pöydän.

Olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta aikataulu oli meille lasten kanssa juuri sopiva, sillä ehdimme hyvin vielä puoli kuudeksi seuraamaan lasten ilotulituksia Töölönlahdelle ja hyvissä ajoin illaksi takaisin kotiin.

Kolmos3ssa oli tarjolla kiva neljän lajin illallismenu, joka alkoi valkosipulikeitolla.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli savustettua maa-artisokkaa, mustajuurta ja maa-artisokkasipsejä. Erittäin hyvä annos.

Toinen alkuruoka oli suolattua turskaa ja krassia. Turska yllätti positiivisesti. Se on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin voimakas mutta näin laitettuna ja sopivilla lisukkeilla sekä maku että rakenne toivat mieleen kampasimpukan.  

Pääruokana tarjottiin lohta ja värikkäitä porkkanoita.

Päivällisen viimeisteli tymäkkä Kolmos3n sekamelska. Se oli niin täyteläistä ja makeaa että lapsellekin riitti vain yksi lusikallinen.

Tyttö söi muuten puolestaan Kolmos3n hampurilaisen. Se oli niin hyvä, että minun lienee palattava toisena päivänä syömään itsekin sellainen. Siinä voisi olla myös potentiaalia listalleni kaupungin parhaista hampurilaista.

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä.

Lasten ilotulitukset Töölönlahdella alkoivat tasan puoli kuudelta. On hauskaa, että kaupunki järjestää uutenavuotena ohjelmaa myös perheen pienimmille. 

Varsinaiset uudenvuoden ilotulitukset ja uusivuosi otettiin vastaan kotona, kun pienimmät olivat jo nukkumassa. Ennen sitä tuhosimme kuitenkin perinteisesti piparkakkutalon, missä lapset ja varsinkin kavereiden kaksi isompaa poikaa auttoivat kiitettävästi.

Vuosi 2018 alkoi pitkillä unilla, runsaalla brunssilla ja kuntosalitreenillä kaverin kanssa. Tästä on pakko tulla hyvä vuosi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuoden vaihtuessa tulee aina tarve vetää yhteen päättyvää vuotta ja miettiä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Niin nytkin.

Katsoin myös monen muun tavoin, mitä yhdeksän tykätyintä Instagram-kuvaani ovat olleet.

Ensimmäisessä kuvassa on tyttäreni piirtämä superhieno Päivänsäde ja menninkäinen. Toisessa hääkuvani Rouvan kanssa viidentoista vuoden takaa. Kolmannessa kuvassa lokakuun alussa olen kertonut jääneeni juuri hoitovapaalle. Keskimmäisellä rivillä juhlitaan vasemmalla isänpäivää ja kahdessa muussa Suomen sadatta itsenäisyyspäivää. Alin rivi oli yllättävin: jokin random arkikuva, hiljaisen jouluporkkanakakun kuva Gastronaatti 2 -arvonnasta ja yksi "sitten lapseni sanoi, että"-kuvista.

Itse muistan vuoden kyllä aivan toisista asioista. New Yorkin -matkasta, Amsterdamin-matkasta, puutarhamökkikesästä, isyysvapaista, Eppu-koiran menetyksestä, työmatkapyöräilystä, Gastronaatti 2:n julkaisusta.

Sugar Helsinki pyysi minua juuri kirjoittamaan omaan blogiinsa muutaman lauseen siitä, mitä olen oppinut vuonna 2017 ja mitä haluaisin oppia vuonna 2018. Kiteytin vuoden 2017 heille näin:

Vuonna 2017 olen joutunut pohtimaan useamman kerran, mihin käytän aikaani, mikä tekeminen on tärkeämpää tai vähemmän tärkeää kuin jokin toinen ja mihin suuntaan haluan ylipäänsä kehittyä niin ammatillisesti kuin vapaa-ajallani. Kun joskus tuntuu siltä, että päivässä olisi oltava muutama tunti ja viikossa vähintään yksi päivä enemmän, on aika tarkastella kriittisesti, mihin lähtee mukaan ja voiko jostain tekemisestä karsia.

Vuonna 2017 päätin viettää vähemmän aikaa tietokoneen ääressä ja enemmän liikunnan parissa. Päätin lopettaa harrastuksen, joka ei tuntunut antavan sitä mitä odotin ja aloittaa sen sijaan jotain uutta ja palkitsevampaa.

Sanoin useammin ”ei” ja harkitsin tarkemmin, mihin sanon ”kyllä”.

Myös työpaikalla halusin vaihtaa toisenlaisiin tehtäviin ja sovimme alustavasti uudesta toimenkuvasta, kun palaan hoitovapaaltani takaisin töihin keväällä.

Vuonna 2018 edessä on paljon uusia asioita: uutta arkea molempien lasten aloittaessa päiväkodin, uusia musiikkiprojekteja vapaa-ajalla ja uusia ja mielenkiintoisia työtehtäviä työpaikalla. Sekä uusi musiikkiharrastus että uusi toimenkuva tarjoavat paljon oppimismahdollisuuksia, joten odotan innolla kaikkea sitä uutta, mitä alkava vuosi tuo tullessaan!

Vaikein asia tänä vuonna oli myöntää, että on aika pistää oma metallibändi pakettiin. Homma ei tuntunut etenevän eikä bändiläisillä ollut siihen tarpeeksi aikaa. Kun treenejäkään ei saatu järjestettyä pitkään aikaan, päätin tarttua eteen tulleeseen mahdollisuuteen lauluyhtyeessä ja ilmoittaa muulle bändille, etten ole käytettävissä loppuvuonna. Sen seurauksena päädyimme toteamaan yhteisesti, että taitaa olla muutenkin aika laittaa pillit pussiin. Kävin hakemassa omat kamani pari viikkoa sitten pois treenikseltä.

Mutta laulu ei lopu, päin vastoin, laulua on ensi vuonna luvassa todennäköisesti huomattavasti viimeistä paria vuotta enemmän, ja odotan innolla, että pääsemme harjoittelemaan lauluyhtyeen kanssa uutta ohjelmistoa!

Töiden suhteen vuosi 2017 oli hivenen säästöliekillä käyty välivuosi. Pidin isyysvapaata koko toukokuun, kesälomaa heinäkuun ja jäin hoitovapaalle lokakuussa. Koska nämä vapaani olivat työpaikalla ns. kaikkien tiedossa, ei ollut oikein järkevää aloittaa uusia projekteja. Aloin kuitenkin jo hyvissä ajoin kesällä neuvotella uusista projekteista, joihin palata uudella innolla maalis-huhtikuun vaihteessa. Odotan niitäkin jo kovasti!

Blogissa vuosi oli tasainen ilman dramaattisia muutoksia minkään suhteen. Keväällä toki laitoin blogin ympärille pystyyn yrityksen, jonka kautta on sekä yksinkertaisempi että verotusmielessä edullisempi tehdä kaupallisia yhteistöitä. Niiden määrä on ainakin omasta mielestäni ollut edelleen hyvin maltillinen mutta silti riittävän motivoiva. Tällä hetkellä näkyvissä ei ole dramaattisia muutoksia blogin suhteen. Muu elämä ja muut mielenkiintoiset haasteet saattanevat kuitenkin verottaa ensi vuonna blogiin käytettävissä olevaa aikaa - mutta toisaalta ne antavat myös uutta kirjoitettavaa.

Puutarhamökin remontti on hieman viivästynyt remonttifirman kiireiden vuoksi, mutta annoimmekin heille alun perin hyvin löyhän aikataulun: jos kesään mennessä olisi valmista. Ensi kesänä pääsemme toivottavasti siis jo yöpymään mökillä!

Tärkeimmät viimeisenä: pienet ihmiset. Vuosi 2017 pyöri hyvin paljon perheen pienimmän jäsenen ympärillä, ja hänelle vuosi 2017 oli tietysti hyvin merkittävä, sillä se käsitti lähes kaksi kolmasosaa hänen koko elämästään. Pikkuvauvasta kasvoi vuodessa hurmaava kikkaratukkainen hymypoika, joka on viime aikoina ilahduttanut meitä kasvattamalla sanavarastoaan ja ymmärrystään hämmästyttävän nopeasti. Nyt hän pyytää jo "tusseja" kun haluaa piirtää (myös puukynät ovat "tusseja") ja "enkaita" (tai jotain vastaavaa) kun haluaa roikkua voimistelurenkaissa, ja vastaa kysymykseen kuin kysymykseen nyökyttämällä tai puistelemalla päätään hyvin määrätietoisesti.

Tyttö on oppinut vuodessa uimaan, pyöräilemään, heittelemään kärrynpyöriä ja sanomaan ärrän sekä aloittanut viulutunnit. Ensi vuonna hän haluaisi aloittaa balettitunnit. Katsellaan. Ensi vuonna hänestä tulee jo eskarilainenkin, ja hän ehtii vielä viettää kokonaisen vuoden veljensä kanssa samassa päiväkodissa ennen koulun alkua.

Niin, ja olisihan tuossa pian myös omat synttärit, joita pitäisi varmaan tällä kertaa juhliakin jotenkin. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa, mutta nyt sitä ei voi enää pitkään lykätä.

Iloista vuoden vaihdetta ja kaikkea parasta uuteen vuoteen! Se näyttää ainakin itselleni hyvin jännittävältä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ja aivan yhtäkkiä, yhtä nopeasti kuin se tulikin, se oli jo mennyt. Joulun odotus vaihtui uuden vuoden ja ensi kevään odotukseen.

Vaikka pidän joulusta, on myös helpottavaa, kun se vihdoin koittaa ja menee ohi.

Kun joulusta on puhuttu jo kuukauden päivät ja jouluruokiakin valmisteltu ja syöty useampana päivänä, on kiva, kun voi alkaa ajatella - ja syödä - jo aivan muita asioita. Radiokin kääntyi tänään Jouluradiolta takaisin Classicille, josta varmaan tulee jo hieman maltillisemmin joululauluja.

Tänä vuonna ehkä eniten yllätti, miten levollisesti tyttö jaksoi odottaa joululahjojen jakamista jouluaattona. Itse olisin varmasti ehtinyt kysyä malttamattomana jo sata kertaa, milloin Joulupukki tulee.

Pukki kävi lopulta ovella jouluaterian jälkeen sattumoisin juuri silloin, kun olin itse viemässä roskia ulos. Ovikello soi, ja joululahjat löytyivät käytävästä. Pohdimme, että Joulupukki ei varmaan siksi tullut käymään sisällä, koska tapasimme hänet jo Tuomaan markkinoilla, ja hänellä oli kiire tapaamaan lapsia, jotka eivät päässeet tapaamaan häntä siellä.

"Ei ole totta, miten paljon joululahjoja! En minä ajatellut, että olen ollut näin kiltti."

Joulun ruokalista oli pitkälti sama kuin aiempianikin vuosina. Aattona blinit täytteineen, joulupäivänä laatikot. Kinkkua läpi joulun. En jaksanut tänäkään jouluna yrittää imelletyn perunalaatikon valmistamista vaan tyydyin "mummon" porkkanalaatikkoon ja "anopin" lanttulaatikkoon. Ehkä ensi vuonna voisin taas antaa perunalaatikolle mahdollisuuden. Viimeksi se alkoi käydä.

Tänä vuonna joulupöytään pääsi mukaan myös juurella nostatettu saaristolaisleipä, josta tulikin aivan erinomaista. Ostin sen päälle myös mustaherukka- ja viski-sinappisilliä.

Tyttö huokaili ruokapöydässä, miten ihanaa kaikki on (aivan tarkaalleen ottaen laatikot ja silli eivät hänestä olleet). Pojalle maistui parhaiten porkkanalaatikko ja joululeipä, ja silliäkin hän maistoi yllättäen muutaman palasen sylkemättä niitä pois suustaan.

Kun tiedustelin tytöltä eilen, mikä on ollut parasta joulussa, hän vastasi: "Se kun leivottiin pipareita ja avattiin joululahjoja."

Se ei ollut kuitenkaan aivan ensimmäinen miete samasta aiheesta. Jouluaattona hän kysyi nimittäin ruokapöydässä aivan spontaanisti: "Äiti ja isi, arvatkaa, mikä on kaikkein parasta joulussa?"

No?

"Se kun saa olla oman perheen kanssa yhdessä."

Kas, kun taisi mennä jokin iso roska silmään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaikki jouluvalmistelut saatiin tehtyä ajoissa. Piparkakkutalokin valmistui jouluaaton pikkutunneilla.

Se on saanut tänä vuonna muotonsa Herttoniemen puutarhamökiltämme. Sen ikkunat on tehty nallekarkeista, ja koristeena käytin perinteisesti ranskanpastilleja.

Tänä vuonna muistin, että nallekarkit laitetaan ikkuna-aukkoihin vasta, kun osia on paistettu jo viisi minuuttia. Loput kolme minuuttia rittävät sulattamaan nallekarkit lasiksi. 

Ei tällä Hesarin piparkakkutalokilpailua olisi voitettu, mutta olen mökkiin itse oikein tyytyväinen. Ja piparkakkutalon tekeminenhän on minulle yhtä olennainen osa joulua kuin joulukuusi. Viime vuotta lukuun ottamatta olen tehnyt jonkinlaisen mökin joka vuosi niin pitkään kuin muistan.

Kuusen takaa pilkottaa tv, jossa pyörii parhaillaan Niko Lentäjän Poika. Kun se loppuu, on aika käynnistää loppu-illan protokolla ja syödä joulun perinteinen blini-illallinen. Ja joululahjat ilmestyvät sen jälkeen jostain. 

Oikein iloista joulua kaikille! Nähdään taas ensi viikolla!

Share

Pages