Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos tämän kuvan teltta näyttää jotenkin tutulta, olet nähnyt sen todennäköisesti viikonloppuna useasta eri kuvakulmasta - mutta toisesta suunnasta.

Emme siis olleet ilmiselvästi lähes jokaisen tuntemani ihmisen tavoin Flow'ssa vaan nautimme viikonlopusta, jolle ei ollut suunniteltu ainoatakaan menoa tai tekemistä.

Takana on muutama hyvin työntäyteinen viikko, enkä tarkoita edes varsinaisia päivätöitä vaan kaikkea sitä puuhaa, jota olemme tehneet öitä myöten mökillä sekä puutarhan, remontin että juhliemme eteen. Viikonlopun suunnitelmani olikin siis: "en mene ainakaan mökille tekemään mitään".

Lisäksi Rouva valmisteli useampana iltana kotonamme tehtyjä lehtijutun kuvauksia, jotka olivat torstaina.

Päädyimme siis viettämään perjantaina koti-illan ja katsomaan Rouvan kanssa HBO Nordicilta The Affairin 4. kauden kaksi ensimmäistä jaksoa. Ne olivat hyvät. Ai niin, ja olihan meillä siis perjantaina myös hääpäivä, jota juhlistettiin suklaakakulla ja lasillisella punaherukkamimosaa.

Aivan täysin mökkivapaata viikonloppua ei voi kuitenkaan viettää, sillä sekä puutarha että kasvihuone kaipaavat kastelua parin päivän välein. Kävimme siis lauantaina mökillä iltapäivällä tekemässä sen verran kuin oli välttämätöntä, ja paluumatkalla vein lapset Kalasataman leikkipaikalle, jotta tyttö pääsi skeittaamaan. Ja siinähän se Flow jyrisi vain muutamankymmenen metrin päässä.

Oikeastaan tyttö olisi halunnut Eläintarhan skeittipuistoon, mutta se olisi ollut aivan väärässä suunnassa. Kalasatamassa ei ole tarjolla vastaavia kouruja kuin Eläintarhassa, mutta toisaalta alueella on kumpareita, jollaisia skeittipuistossa ei ole. Sitä paitsi Kalasatamassa on tekemistä myös mukana kulkevalle herra 2-v:lle.

Hän keskittyi keinuihin ja sisko tasapainotteli skeittilautansa päällä.

Skeittiretki Flow'n lähistölle oli strateginen valinta siitäkin syystä, että pääsimme keräämään pulloja ja tölkkejä. Tyttömme on nimittäin innostunut tästä puuhasta kovasti sen jälkeen, kun hän oli kerännyt joitain pulloja lastenhoitajan kanssa, ja lupasimme, että hän saa pitää kaikki rahat keräämistään pulloista.

Hän on kerännyt parissa viikossa pulloja 20 euron edestä ja tältä skeittiretkeltä kassaan kilahti neljä euroa lisää. Hän on niin innoissaan asiasta, että uskalsi käydä kyselemässä jopa nurmikolla istuskelevilta miesporukoilta, saisiko hän kerätä heidän tyhjät tölkkinsä mukaansa.

Rahat hän aikoo käyttää Baby Bornin vaatteisiin. Hän päätti kuitenkin käyttää jo kolme euroa summasta ostaakseen itselleen haaveilemansa trikoohiuspannan (siellä se on päässä).

Tyttöä kyllä harmitti, miten niin monet muutkin olivat keräämässä tölkkejä ja pulloja jätesäkkien kanssa Flow'n pääportin lähellä. Lohduttelin häntä kertomalla, että monet tölkinkerääjistä tekivät sitä varmasti saadakseen rahaa ruokaan.

Sunnuntai sujui yhtä suunnitelmattomasti. "Taitaa sataa, ei mennä mihinkään." Rouva ja tyttö kävivät kyllä retkellä Ateneumissa, mutta itselleni koko päivän suurin ohjelmanumero oli, että katsoimme yhdessä DVD:ltä Mamma Mia! -elokuvan. Tyttö rakastui musikaaliin viime keväänä niin kovasti, että hän laulaa edelleen sen kappaleita päivittäin ja niin paljon, että jopa hädin tuskin suomea puhuva poikamme laulaa kappeleita englanniksi mukana.

Tyttö ei muuten halunnut, että luen tekstityksiä ääneen, sillä hän tietää jo, mitä elokuvassa tapahtuu.

Tällä viikolla luvassa on mökin sähkötöitä, ja nyt myös loppuviikolle ja viikonlopulle on suunniteltua ohjelmaa. Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin kuin viime viikkoina, ettei ala stressata liikaa.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesän odotetuimmat juhlat järjestettiin lauantaina puutarhamökillämme. Vietimme Rouvan kanssa yhteisiä 80-vuotisjuhliamme, ja pitkän harkinnan jälkeen juhlat siirrettiin kotoamme Herttoniemeen. Nyt voi sanoa, että päätös oli aivan täydellisen loistava.

Vielä lauantaina sää yritti hieman säikäyttää: kun olin asettelemassa pöytiä ja tunnelmavaloja paikoilleen vain muutama tunti ennen juhlien alkua, taivaalle kerääntyi hyvin synkkiä pilviä ja ne heittivät hieman vettäkin. Ilmatieteenlaitos lupaili sadekuuroja koko iltapäiväksi ja illaksi, joten varauduimme jo henkisesti siihen, että viettäisimme osan illasta mökin sisätiloissa. Onneksi se oli sentään raivattu ja siivottu sellaiseen kuntoon, että sinne olisi mahtunut ja kehdannut päästää ihmisiä sateensuojaan.

Lopulta juhlien aikaan taivaalta ei tullut pisaraakaan vettä, ja puolipilvinen sää oli mitä mainioin juhlille.

Päädyin tilaamaan juhliin vuokrapöydät ja -penkit, ja Rouva asetteli niille pellavalakanoita liinoiksi.

Kiinnitin pöytien päälle ristiin Clas Ohlsonin aurinkokennolla latautuvat ledivalosarjat. Sarjoja oli neljä, ja jotta ne ylettyisivät omenapuusta toiseen, solmin kaksi sarjaa yhteen päistään.

Rouva poimi puutarhasta kukkia pöytiin.

Toimme kotoa lautasia, laseja ja aterimia, joita Rouva on ostanut kirpputoreilta varta vasten mökille tuotavaksi.

Pari tuntia ennen juhlien alkua saimme mökille touhuamaan Pipsa Hurmerinnan, joka vastasi juhlien ruoista. Pipsa on vaimoni tuttu työhommien kautta, ja olenhan itsekin ollut hänen ja Meri-Tuuli Väntsin haastateltavana Radio Helsingin Ruokatunnissa

Valitsimme pitopöytään kasvisruokia. Näin ei tarvinnut tehdä useita versioita eri ruokavalioille ja ruokien säilyvyys lämpimällä verannalla oli myös parempi lihaan ja kalaan verratuna. Lasken nyt myös burratan ja säilötyt sitruunat kasvisruoaksi.

Burratan lisäksi Pipsa loihti pöytään fenkolisalaattia, pinaatti-hernesalaattia ja sinappivinegrettiä.

Varsinainen pääruoka oli tomaatti-vuohenjuusto-quiche ja perunasalaatti salsa verdellä. Ah, miten olikin hyvää.

Kylläpä helpotti juhlien järjestämistä, että ruokia ei tarvinnut laittaa itse. Oli suoraan sanoen ihan riittävästi tekemistä muutenkin, ja uunin päällä pitäminen muutenkin kuumassa asunnossamme ei olisi oikein houkutellut.

Olin jäähdyttänyt mökin jääkaapissa ja sähkökäyttöisessä kylmälaukussa valmiiksi juomia. Asetin niitä tarjolle kottikärryihin, ja hain niille kaupasta 12 kg block-jäitä. Ne riittivät hyvin pitämään juomat viileinä pitkään.

Kun vieraat sitten saapuivat, unohdinkin taas perinteisesti lähes tyystin valokuvien ottamisen.

Ruoka maistui, vieraat ihastelivat kuorossa sekä mökkiä että puutarhaa, ja oli kaikin puolin leppoisaa ja hauskaa.

Edes ampiaiset eivät häirinneet juurikaan, vaikka lehdissä on peloteltu niiden valtavasta määrästä.

Alkumaljana tarjosimme samaa tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä, jota varaamme aina juhliin. Ruoalle valitsimme puolestaan saman italialaisen Cantina Zaccagnini - Cerasuolo D'Abruzzo -roseeviinin, johon ihastuimme viime kesänä. Raikas roseeviini sopii hyvin kesäisiin juhliin ja tämä viini puolestaan on maultaan hyvin tasapainoinen ja sopii sekä ruoan kanssa että seurustelujuomaksi.

Alkoholittomaksi juomaksi valitsin kaupan hyllystä aivan puhtaasti pullojen ulkonäön perusteella ahvenanmaalaisia Amalias-limonadeja, jotka olivat todella herkullisia ja ihastuttivat vieraat niin, että limsaa olisi saanut olla enemmänkin! Makuina oli mansikka, mustikka, raparperi-seljankukka ja sitruuna.

Ruokailun päätteeksi yllätimme vieraat lauluesityksellä lauluyhteeni, St. Notesin kanssa.

Suurin osa vieraista ei ollutkaan kuullut yhtyettä livenä, joten oli hauska päästä esittämään kavereille, mitä olemme talven ja kevään aikana harjoitelleet.

Juhlat olivat periaatteessa aikuisten juhlat, jotta vierailla ei olisi kiire lähteä nukuttamaan lapsia seitsemän aikoihin. Pyysimme kuitenkin omaa lastenhoitajaamme pyörähtämään mökillä tytön ja pojan kanssa, jotta he voisivat syödä siellä ja näkisivät myös, miten kiva juhlapaikka on.

Myöhemmin oli jälkiruoan aika, ja se oli Pipsan ja Rouvan yhteistyössä tekemä pavlova. Pipsa toi marengit, täytteet ja koristeet, ja Rouva täytti ja koristeli tortut. Aivan törkeän hyvää.

Tavallaan minulla oli mielessä, että meistä voisi Rouvan kanssa ottaa jonkin yhteiskuvankin, mutta eihän sitäkään jotenkin sitten muistanut. Onneksi juhlissa vieraillut Hanna Gullichsen sentään ymmärsi pyytää meitä poseeraamaan verannalla, ja sain häneltä muutamat yhteiskuvat muistoksi.

Illan toinen ohjelmanumero oli vuoden 1978 Madeira-pullon avaaminen. Pulloa ei ollut varsinaisesti ostettu näitä juhlia varten, vaan Rouva hankki sen jo 11 vuotta sitten omille kolmikymppisilleen. Pullo jäi avaamatta ja juoma odottamaan seuraavaa hyvää syytä avata korkki.

Nyt pääsimme siis maistamaan 40-vuotiasta Madeiraa.

Harva oli maistanut aiemmin näin vanhaa viiniä, ja eräs viineistä itseäni hieman enemmän tietävä vieraamme arvioi, että juoma oli säilynyt oikein hyvin. Hieman maussa oli havaittavissa hapettumisen merkkejä, mutta ei se missään tapauksessa etikaksi ollut mennyt ja oli erittäin juomakelpoista.

Illan hämärtyessä myös väki väheni ja tunnelmavalaistus syttyi pöytien ylle.

Rouva kantoi pöytään iltapalaksi leipää ja juustoja sekä oman kasvihuoneen tomaatteja ja kurkkuja.

Ilta jatkui pitkälle yöhön, ja poistuimme viimeisten vieraiden kanssa samalla taksilla kahden aikoihin.

Olipahan kaikin puolin onnistuneet ja hauskat juhlat ja puutarha mitä parhain paikka niiden järjestämiseen. Ja vaikka edellisenä päivänä mietinkin, että ikinä en enää järjestä mitään juhlia, niin se fiilis taas muuttui, kun kaikki meni niin hienosti. Pitäisi siis järjestää juhlia useamminkin.

Kiitos siis kaikille vieraille kaikesta! Edes sunnuntain siivoukset ja tiskaukset eivät harmittaneet lainkaan, kun lauantaista jäi niin hyvä mieli. Ja eiköhän näitä puutarhajuhlia voida järjestää hieman pienemmässä mittakaavassa jo ensi kesänä, ei siis tarvitse odottaa kymmentä vuotta seuraavia ;)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uskoisitko, että täällä järjestetään ylihuomenna syntymäpäiväjuhlat?

En oikeastaan minäkään, mutta niin se vain on.

Olemme suunnitelleet Rouvan kanssa yhteisten syntymäpäiväjuhlien järjestämistä jo hyvän aikaa, ja lopulta päätimme järjestää ne tulevana lauantaina. Rouva oikeastaan haaveili jo aiemmin juhlien järjestämisestä puutarhamökillä, mutta itse en pitänyt suunnitelmaa realistisena. Suomen kesä on yleensä niin epävakainen, että puutarhajuhlien järjestäminen on suuri riski. Mökki taas on niin pieni, että sateisella säällä vieraiden ei voisi kuvitellakaan mahtuvan sinne. Vieraat kutsuttiin siis kotiimme.

Kuinka ollakaan, kesä yllätti niin perinpohjaisesti, että puutarhajuhlien mahdollisuus tuli jälleen esiin. Sen lisäksi, että Helsingissä ei ole satanut viikkoihin, kotimme on helteillä niin sietämättömän kuuma, että juhlista tulisi melko hikiset. Aloimme siis seurata jännityksellä sääennusteita ja ajattelimme, että jos helle jatkuu, juhlat siirretään sittenkin mökille.

Jännitystä on lisännyt se, että juuri tästä lauantaista on luvattu käännekohtaa säässä, ja lähes kaikissa ennusteissa jo ensi viikolla on luvassa enemmänkin sateita. Tämän lauantain ennuste on vaihdellut päivittäin: välillä luvassa on aurinkoa ja poutaa, välillä pieniä sadekuuroja.

Eilen oli aika tehdä päätöksiä, ja koska sääennuste näytti hyvältä, päätimme lopulta järjestää juhlat mökillä. Jos joku sadekuuro osuu kohdalle, sitten tullaan mökin sisään sateensuojaan.

Siitähän tietysti seuraa, että mökin sisätiloja olisi saatava raivattua sen verran, että sinne todella voi tarvittaessa mennä, ja että ruoat voisi kattaa verannalle. Käytimmekin eilen kohutun lapsivapaamme mökin järjestelyyn (ja satuin saamaan myös sähkömiehen paikalle suunnittelemaan tulevia sähkövetoja siinä samalla).

Samalla ratkesi myös lauantain lastenhoito-ongelma. Jos juhlat olisivat olleet kotona, lasten olisi pitänyt mennä johonkin muualle hoitoon, jotta juhlien ei tarvitsisi päättyä seitsemään mennessä. Isäni lupautui jo aiemmin hakemaan heidät Jyväskylään, mutta nyt lapset voivatkin jäädä kotiin, ja heille tulee hoitaja juhlien ajaksi.

Ruoat tilasimme sentään tällä kertaa muualta, eli niiden valmistamiseen ja kuljettamiseen ei tarvitse nähdä aikaa ja vaivaa.

Mökin raivaus jatkuu huomenna. Vielä on aikaa, mutta tehtävääkin on paljon.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Perheen viimeisetkin kesälomailijat palasivat tänään töihinsä ja päiväkotiinsa. Korjaan: yksi aloitti eskarin!

Teimme tänäkin vuonna kesäloman alussa koko perheen kesälomatoivelistan, ja katselin juuri, tulivatko kaikki toiveet täytettyä. Samalla kävin läpi kännykkäkuviani ja mietin, että moni asia on kesän aikana tullut mainittua vain Instagramissa ja sen stooreissa mutta jäänyt blogissa kertomatta.

* * *

Kesään mahtui toki monta asiaa, jotka oli jo etukäteen sovittu ja tiedossa, joten niitä ei listaan tullut laitettua. Esimerkiksi aivan oman lomani alkuun tein lasten kanssa viiden päivän matkan Jyväskylään vanhempieni luokse. Matka taitettiin leppoisasti junalla, ja perillä odotti lämmin ja aurinkoinen mummola.

Pappakin pääsi hyppimään hyppynarua.

Poika löysi isin vanhoja leluja liki 40 vuoden takaa.

Pappa kunnosti kummisedältä ja -tädiltä saadun skeittilaudan.

* * *

Sitten siihen toivelistaan:

Mennä kasvitieteelliseen puutarhaan retkelle - Tehty!

Lapset kävivät Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa jopa kahdesti. Puutarha on kiva kohde jokaiseen vuodenaikaan. Kesällä voi kierrellä ulkopuutarhaa ja talvella tai sateisilla ilmoilla nuuhkia kasvihuoneiden trooppista ilmaa.

Tyttö haluaa ulkona kuvata kasveja puhelimella ja sisällä piirtää niitä tusseilla.

Hakea pöytä Kangasniemeltä - Tehty!

Kaverimme kertoi aiemmin keväällä, että hän on ostanut pakettiauton, ja voisimme lainata sitä tarvittaessa. Keksin heti, että voisin noutaa Rouvan äidin luota pöydän, joka on hänelle hyvin rakas ja jonka hän halusi ruokapöydäksi puutarhamökille. Jouduimme hetkisen odottamaan sopivaa hetkeä mökin remontissa, mutta heti, kun mökin lattiaan oli saatu sopiva kolo tuossa heinäkuun alussa, kävin noutamassa pöydän ja muutaman muunkin asian. 

Aivan ensin hain kuitenkin mökin uuteen alkoviin lapsille kerrossängyn Sipoosta.

Ennen pöytää ehdin noutaa myös toisen nettiostoksen: mökin tuleva allaskaappi löytyi Lohjalta.

Pöydän hakureissuun ei puolestaan liittynyt pelkästään sen pöydän haku, vaan toin samalla reissulla anoppilasta myös materiaalit toisen pöydän rakentamiseen. Tavoitteena olisi tehdä samanlainen säänkestävä ruokapöytä kuin Etelä-Savon-mökillemme. Tarvikkeet piti noutaa lankomiehen traktorilla kauempana metsän keskellä sijaitsevasta aitasta.

Ja siinä on Helsinkiin lähtevä lasti, Rouvan rakas pöytä päällimmäisenä. Tai sen päällä ovat oikeastaan vielä tikkaat, jotka ovat peräisin omasta kellarikomerostamme ja joiden oli tarkoitus mennä toiselle mökille. Nyt ne kuitenkin palautuivat Helsinkiin.

* * *

Kun Rouva aloitti oman kesälomansa kolme viikkoa sitten, hän otti tytön ja lähti kaverinsa ja tämän pojan kanssa Tallinnaan. Kun meillä oli pojan kanssa harvinainen tilaisuus viettää aikaa poikien kesken, suuntasimme Lintsille kiertämään sen ilmaiset laitteet.

Tytön kanssa ilmaisia laitteita ei voi enää kiertää, ja sanoin muutenkin, että ei ole järkeä käydä Lintsillä ainakaan rannekkeen kanssa ennen kuin 120 cm tulee täyteen. Ei ole vielä tullut.

Kesän uutuuteen, Pellen Taloon, lupasin viedä hänet joka tapauksessa vielä tämän kauden aikana. Pojalle ilmaiset laitteet olivat vielä aivan riittävät ja minikaruselli niin hauska, että hän halusi siihen uudelleen ja uudelleen.

* * *

Tapetoidaan mökin tupa - Tehty!

Kyllä. Kun sain mökin tuvan raivattua romuista, hommat alkoivat rullata yllättävän nopeasti. Pari päivää maalihommia, pari tapettihommia, muutama lattiahommia. Jos loma olisi jatkunut pidemään, mitä kaikkea olisinkaan saanut aikaan! Toki halusin ehtiä tehdä lomalla muutakin kuin pelkkää remonttia, joten joinain päivinä aloitin remonttihommat vasta iltapäivemmällä, jotta ehdin käydä esimerkiksi Stadikalla uimassa.

Maalata mökin lattia ruudulliseksi - Tehty!

Tämän toiveen toteutumiseen en tainnut uskoa edes itse. Tarkoitus oli nimittäin alun perin maalata ruudut kahdella eri harmaalla, ja maalaaminen olisi vienyt useamman päivän pidempään. Mutta nyt, kun joka toinen ruutu jätettiinkin puun väriseksi, homma valmistui puolessa arvioimastani ajasta.

Mennään uimastadionille - Tehty!

Teimme tytön kanssa pyöräretken uimastadionille juuri ennen hirmuhelteiden alkua. Päivä oli lämmin mutta silti hieman viileä. Nyt kaipaan jo sitä päivää.

Toisena päivänä kävin molempien lasten kanssa Kumpulan maauimalassa, ja silloin hellettä oli jo sen 30. Mökillä minionit ovat pitäneet kovasti vesileikeistä vuosi sitten lahjaksi saadussa pienessä kahluualtaassa.

Ja Kangasniemen-mökillä pääsin tietty järveen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Laituri kaipaisi uusia kansilautoja.

Tehdä päivänkakkaraseppeleen - Ei tehty :(

Tämä toive laitettiin listalle ajattelematta, että päivänkakkaroita ei ole enää missään poimittavaksi. Muitakaan seppeleitä ei ole tullut tehtyä. Muuten kasveja on kyllä hipelöity ja istutettu ja nautittu puutarhamökin kukkapenkeistä.

Koska kasveja ei ollut vielä tarpeeksi, Rouva halusi käydä ostamassa niitä lisää.

Syödä sushia - Tehty!

On syöty. Montakin kertaa. Mökillä take awayna ja ravintolan pöydässä. Mökiltä lähdettäessä Herttoniemen Hanko Sushi on suurinpiirtein lähin ravintola, joten sushi on hyvin itsestäänselvä valinta, jos mökille tarvitaan jotain valmista syötävää. Iso naarmu pojan otsassa on peräisin karhunvatukasta, joka raapaisi häntä vadelmoita poimiessa.

Mitenkäs tämä edamamepapumiehen tukkalaite?

Syödä mansikoita - Tehty!

Uskotko, jos sanon, että söimme mansikoita tuoreena 15 (viisitoista) kiloa. No, söimme niitä ainakin viisitoista kiloa.

Lisäksi laitoin kymmenen kiloa pakastimeen ja keitin kymmenestä kilosta mansikkahilloa. Mainitsen vielä, että yksin, sillä yhtään asiaa ajattelematta tilasin mansikat sille päivälle, kun Rouva oli tytön kanssa Tallinnassa. Ensi vuonna en tee sitä virhettä.

Oman puutarhamme mansikat tekivät pienen mutta maukkaan sadon.

Etelä-Savon-retkellämme poikkesimme myös Vavesaaren tilalla, josta olemme ostaneet luomumansikkamme ties kuinka monena vuonna ollessamme anoppilassa mansikka-aikaan. Tänä ja viime vuonna se ei ollut valitettavasti mahdollista.

Olemme saaneet lisäksi mökiltä yllättävän paljon punaherukkaa, valkoherukkaa ja vadelmia.

Herukoita on riittänyt jopa pakastettavaksi ja pieneksi määräksi mehua, ja vadelmista Rouva keitti hilloa. Mustaherukat ja viherherukat vielä kypsyvät.

Ja herneet ovat olleet supermakeita!

Syödä Chjokon jäätelöt - Tehty!

Suomenlinnan Café Silo tarjosi Chojon suklaajäätelöä! Onneksi, sillä itse en ole ehtinyt (tms.) Chjokon Liisankadun-liikeeseen asti. Jäätelöä on syöty myös leikkipuistoretkillä, sillä Hakaniemen ympyrätalon vieressä olevat jäätelökioskit sijaitsevat ovelasti juuri Tokoinrannan leikkipaikan vieressä. Tänä kesänä paikalla oli La Gelaterian auto. Huomaa kuvan oikeassa laidassa lentävä lintu.

Paistaa lettuja mökillä - Tehty!

Saimme sekä Sinin paistamia lettuja Etelä-Savon mökillä että Rouvan lettuja puutarhamökillä. Kaasupoltin ei jaksanut pysyä tuulisella ilmalla päällä ulkona, joten lettujen paisto siirrettin mökin sisätiloihin. Koska en ottanut letuista yhtään kuvaa, saat ihastella niiden sijaan tätä isoa kurkkua kasvihuoneestamme.

Piirtää - Tehty!

Kävimme alkulomasta piirtämässä tytön kanssa Kaisaniemen kasvihuoneissa. Kun totesin jälleen yhden tussisetin kuivuneen käyttökelvottomaksi, päätin, että lähdemme samalta istumalta ostamaan uusia tusseja. Hurautimme raitiovaunulla Temperaan ja ostimme 24 tussin setin uudelleentäytettäviä ja laadukkaita Copic Ciao -tusseja. Ne ovat olleet kovassa käytössä.

Käydä Hietsun kirpparilla - Tehty!

Itse en ollut retkellä mukana, mutta viime viikolla sekin toive tuli täytettyä. Torilta löytyi pojalle palapeli ja tytölle nukenvaatteita.

Potkulautailla - Tehty!

Potkulautailua on tullut tehtyä loman aikana vähemmän, mutta vielä sitäkin ehtii. Vielä viime vuonna tyttö potkulautaili usein mökkimatkoja, kun me kävelimme vierellä, mutta nyt hän on jaksanut kävellä jo niin reippaasti, että potkuttelu on jäänyt vähemmälle.

Mennä leffaan - Tekemättä

No, isi ja äiti kävivät leffassa, mutta muuten leffojen aika taitaa olla enemmänkin sitten, kun on kylmää ja märkää.

Mennä Paloheinän Korkeeseen - Tekemättä

Retki Paloheinään odottaa myös helteiden päättymistä, mutta kausi jatkuu onneksi vielä pitkään. Jyväskylän Laajavuoressa pääsimme kyllä seikkailemaan, mikä vähensi painetta päästä Korkeen latvaradoille.

Hyvin tulivat kaikkien toiveet siis huomioitua, ja täytyy sanoa, että oli aika ikimuistoinen kesä!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt on koko perhe vihdoin lomalla! Varasin hyvissä ajoin Rouvan ensimmäisen lomapäivän kunniaksi pöydän ravintola Grönistä (Albertinkatu 36), jossa meidän on pitänyt käydä jo pidempään. Ja kun hoitaja oli varattu koko illaksi, jatkoimme iltaa vielä Chapterissa (Aleksanterinkatu 22) ja Nollassa (Liisankatu 2).

Olin oikeastaan tehnyt varauksen Gröniin jo toukokuulle, jolloin meidän oli tarkoitus käydä siellä ystäviemme kanssa, mutta jouduimme siirtämään illallista toiselle viikonlopulle, eikä pöytävarausta voinut siirtää. Harkitsimme jo silloin, että kävisimme Grönissä joka tapauksessa, mutta lukuisista muista menoista johtuen katsoin parhaaksi lykätä illallista loma-aikaan. Ja se oli hyvä päätös, sillä tämä treffi-ilta oli mitä parhain alku Rouvan lomalle!

Grönin illallinen koostuu neljän annoksen menusta (54 €), johon voi tilata myös lisäannoksia täydentämään kokonaisuutta. Söimme koko listan läpi ja tilasimme annosten kanssa suositusviinit.

Alkuun tilasimme hapanjuurileivän kanssa tarjottavaa kylmäsavustettua mätiä, hapankermaa, sipulinkukkia ja ruohosipulia (10 €). Annos oli päällystetty kuivatulla ruohosipulipölyllä, vautsi vau! Leivän kanssa oli tarjolla myös yrttisuolaa, paahdettuja siemeniä ja grillattua voita. Todella hauskan makuista sekin.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli "Kasvi" eli Uusia perunoita, herukanlehtiä, suolaheinää ja lehtivihreäkastiketta. Ja kylläpä olikin maukasta! "Suolaheinä" oli nähdäkseni ketunleipää, ja kastike niin hyvää, että kaavin viimeisetkin pisarat leivän palasella.

Seuraavaksi tarjoiltiin menun ulkopuolelta tilaamamme Kampasimpukka (12 €), joka tarjoiltiin ruskistetusta voista tehdyn liemen ja karhunlaukan siemenistä tehtyjen "kapristen" kanssa. Karhunlaukkakaprikset olivat aivan ihastuttavat ja norjalainen kampasimpukka varmasti tuoreinta, mitä olen koskaan syönyt. Aivan tajuttoman hyvää!

Menun toinen annos oli "Liha" eli Herne "Pâte Brisée" (taikinakuoreen tehty torttunen), tuoreita ja fermentoituja herneitä, lipstikkaa ja raakakypsennettyä nautaa. Tässä oli varmasti yksi parhastia tartareista, joita olen syönyt.

Viimeinen pääruoka oli "Kala", jonka pääraaka-aine näyttikin olevan yllättäen porkkana. Grillattua porkkanaa, kesäkukkia (mm. samettikukka), siitepölyä, seljankukkaa "hollandaise" ja redusoitua katkarapulientä. Maku oli hyvin intensiivisen rapuisa ja annos paitsi hyvällä tavalla hyvin mielenkiintoinen myös kovin kaunis.

Viimeinen annos ennen jälkiruokaa oli makeahko "Maito": Vihreitä mansikoita, vuohenjuustoa ja heraa (10 €). Mansikat on kerätty 1 - 2 päivää ennen kuin ne ovat varsinaisesti kypsiä, joten mansikoissa on jo hieman makeutta, mutta kuitenkin vielä hapokkuutta taittamaan vuohenjuuston voimakasta makua. Erinomaista!

Kokonaisuuden kruunasi vielä ruusun muotoon koottu "Villi" eli Maitojäädykettä, tuoksumataravanukasta, mansikoita ja rapaperiä. Kylläpä olikin kaunis annos! Ruusu oli tehty punajuurella värjätyistä raparpereistä, ja alimpina terälehtinä oli punajuurisiivu.

Aivan törkeän hyvää, ja vielä supersympaattinen tarjoilija, joka teki illallisesta aivan täydellisen! Hyvin, hyvin lämpimät suositukset!

Kun viimeksi olimme Rouvan kanssa illalla poissa kotoa, palasimme kotiin niin, että lapset oli juuri peitelty sänkyihin, mikä oli suuri virhe. Hehän riemastuivat siitä niin, että kesti vielä tunnin saada heidät takaisin nukkumaan. Nyt siis päätimme, että emme palaa kotiin yhdeksän aikoihin vaan jatkamme "johonkin".

Paikaksi täsmentyi Torikortteleiden Chapter, joka on itselleni tuttu tähän menessä vain Taste of Helsingistä.

Paikka näytti todella kivalta, ja päätin, että tänne tulemme syömään seuraavana treffi-iltana.

Nyt otimme vain yhdet digestiivit, jotka nautimme lämpimänä iltana ulkoterassilla. Rouvalla Drunken Poet ja itselläni Umami Tsunami. Ja olivatpas hyvät drinksut!

Koska ilta oli yhä nuori, päätimme piipahtaa vielä Nollassa ottamassa pientä iltapalaa. Tilasimme lasilliset viiniä ja pieneksi naposteltavaksi Peltola Blueta ja palsternakkahilloa. Tiskillä puuhaileva Luka Balac ilahtui visiitistämme niin, että pöytään ilmestyi yllätyksenä ja pyytämättä myös muuta maisteltavaa.

Oli kiva kuulla, että ravintola on saanut hyvän vastaanoton, ja että monet olivat kertoneet löytäneensä ravintolan aiemmin kirjoittamani blogipostauksen ansiosta!

Yhdellä lautasella oli turskaa, tomaattia ja mansikoita, toisella osterivinokasvohveli ja sitten se varsinainen tilauksemme, Peltola Blue -sinihomejuustoa ja ihanaa kinuskimaista palsternakkahilloa.

Yllätysjälkiruokina oli mintulla ja basilikalla maustettu kakkunen, poltettu sokeri -jäätelöä ja ruusukaramelliä sekä mesiangervolla ja Saloniemen 50-prosenttisella kermalla täyttettyjä krassinkukkia. Huikeaa!

Nyt tulikin yhden illan aikana maistettua niin monta niin huikeaa makua ja mielenkiintoista raaka-ainetta, että tätä illallista jälkiruokineen, juomineen ja iltapaloineen muistellaan vielä pitkään!

Ja nythän tämä kesäloma vasta varsinaisesti alkaakin, kun olemme kaikki lomalla yhtä aikaa. Rouva lähti tytön ja kaverinsa kanssa pariksi päiväksi Tallinnaan, ja itse olen pojan kanssa kahdestaan kotosalla. Mitä kaikkea ehditäänkään tehdä kahdessa viikossa?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhlakauden viimeiset syntymäpäivät olivat perjantaina, jolloin juhlimme Rouvaa. Ja kuten arvata saatta, häntä juhlittiin hyvin pitkälti ruokapöydän ääressä.

Varasin jo aiemmin aamulla kalenterista aikaa juhla-aamiaiselle lasten kanssa, jotta hekin pääsisivät juhlistamaan merkkipäivää.

Kysyin kyllä haluaako Rouva aamiaisensa mieluummin kotona vai jossain ravintolassa, ja hän valitsi kodin. Paistoin siis uunissa croque madamet, ja ostin lisäksi tuoreita kirsikoita ja mansikoita.

Upean juhlakimpun tilasin Inbloomista, ja varasin lahjaksi samasta paikasta myös kukkiensidontakurssin.

Jälkiruoaksi oli mansikkaleivokset, ja omansa päältä Rouva sai vielä puhaltaa kynttilän.

Päivällä Rouvan kollegat olivat vieneet hänet syntymäpäivälounaalle Tukkutorin kalaan.

Illaksi olin järjestänyt yllätysohjelmaa, tosin puolet siitä ei tullut kovin suuren yllätyksenä. Rouva nimittäin esitti jo hyvissä ajoin hyvin vahvan toiveen juhlaillallisen suhteen: BasBasista olisi hyvä olla pöytä varattuna. Mutta kylläpä Rouvan naama venähti, kun kävelimmekin illalla BasBasin oven ohi. Syy sille selvisi pian, kun Rouva huomasi ystävämme Hannan ja Esan Basbas & Staff Winebarin pöydässä ilmapallokimpun kanssa.

Hanna laittoi aiemmin viestiä ja kysyi, voisivatko he tulla johonkin aikaa jonnekin ilmapallojen kanssa, ja ilmoitin, että puoli seiskalta viinibaarissa olisi hyvä aika ja paikka. 

Illallisvarauksemme oli kahdeksaksi, mutta ajattelimme, että voisimme ottaa parit pienet alkupalat jo viinibaarin puolella.

Ihanat retiisit, katkarapu-melonisalsa, parsat ja pikkumustekalat.

Yllätys oli hyvin iloinen, ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ihan neljästään.

Kahdeksalta siirryimme BasBasin bistron puolelle, ja nautimme illallisemme aivan kahdestaan. Ymmärsimme vasta myöhemmin, kun paikan omistaja Niki siitä kyseli, että olimme itse asiassa BasBasissa ensimmäistä kertaa syömässä aivan kahdestaan. Ja olihan se aika mukavaa.

Rouva halusi taas tartarpihviä - itse nautin lihani edelleen mieluummin kypsänä.

Savustettu kuha, valkoinen parsa, paahdetut porkkanat ja iiiiihana hollandaise-kastike! Kyllä voikin sitten olla hyvää. Pitäisi opetella itse tekemään tuota hollandaisea.

Savustetun kuhan kanssa tarjottiin ihastuttavat tillillä maustetut etikkakurkut, ja muistimme saman tien, että emme muistaneet laittaa lainkaan tilliä kasvamaan puutarhamökillä.

Entäs tämä risotto, aah, tämän ääreen voisin kuolla onnellisena. Erinomaista on myös taustalla näkyvä voi-salviapasta, mutta tämä minttu-ruohosipulirisotto oli niin täydellistä, että tämä voittaa jopa sen paljon hehkutetun veriappelsiinirisoton. Tätä voisin tehdä kotonakin, yrtitkin, kun löytyvät omasta takaa.

Jotain eroa omiin risottoihini ruoassa kuitenkin oli, ja kun tiedustelin Madame Iinalta, onko se kenties parmesaanin määrä, Iina epäili että vastaus on voi. Itse en laita risottoon voita, ja tässä sitä on ilmeisesti reippaasti. Mutta siis minttu-ruohosipulirisotto - maista jos tilaisuus tulee eteen!

Basbasin vihersalaatti on erään Rouvan tutun mielestä yksi parhaista hänen tietämistään annoksista, joten maistoimme sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja maukastahan se oli: rapea sydänsalaatti oli uitettu etikkaisessa sinappikastikkeessa, joten makua oli keskimääräistä vihersalaattia enemmän.

Otimme tälläkin kertaa samat pääruoat kuin viimeksi. Takuumureaa flank stakea ja mustekalaa.

Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Täydellistä.

Viineistä en muista mitään yksityiskohtia, mutta loistavia valintoja olivat kaikki. Arvostelen viinejä asteikolla hyvää - ei hyvää ja sopii - ei sovi ruoalle, ja luotan aina ravintolan suosituksiin. Kertaakaan eivät ole BasBasin viinit pettäneet.

Ilta päättyi suklaakekseihin ja suklaajäätelöpalloihin, ja ehdimme kotiin puolilta öin.

Rouva oli iloinen juhlapäivästään, siitä että hän ehti viettää siitä niin monen ihmisen kanssa ja vielä tuosta yhdestä yllätyskäänteestä.

Isot yhteiset kesäjuhlat on vielä laittamatta kalenteriin, mutta niidenkin ajankohta ja paikka alkoi illan edetessä hahmottua.

Pages