Ladataan...
Isyyspakkaus

Keilaniemi, Kägeludden. Olin suoraan sanoen lapsellisen innoissani, kun pääsin ensimmäistä kertaa oikeasti metrolla töihin. Olenhan minä Länsimetrolla kulkenut jo useampia kertoja, mutta vasta huhtikuun kolmantena päivänä astuin metroon päästäkseni aamulla työpaikalle.

Aivan ensimmäinen työviikko vierähti aika lailla ihmetellessä, vaihdellessa kuulumisia ja pelaillessa pelejä - sekä omaani että muita. Toisella viikolla aloin vähitellen ymmärtää jälleen, mistä töissä puhuttiinkaan, ja nyt kolmannella viikolla osaan jo keskustella muiden kanssa lähes luontevasti.

Suurin yllätys on ollut, miten vaikea on kommunikoida taas lähes pelkästään englanniksi. Puolen vuoden käyttämättömyyden jälkeen sanat eivät vaan tule mieleen, ja välillä tuntuu, että etsin ihan perussanoja - en edes mitään ammattitermistöä. Kyllä sekin kone tästä vähitellen käyntiin lähtee.

Pehmeä lasku päättyy kuitenkin tähän viikkoon, sillä sovimme, että uuden projektini entiset vastuuhenkilöt vapautuvat nyt tehtävistään, ja ensi viikosta alkaen he voivat keskittyä uusiin projekteihinsa. Olen siis nyt Angry Birds Pop -pelin Product Lead, ja hoidan myös pelin tuottajan tehtävät. Olen siis periaatteessa vastuussa koko pelistä ja sen menestyksestä, ja voin viime kädessä päättää suunnan, mihin peliä viedään jatkossa.

Peli on ollut ulkona jo kolme vuotta, ja tässä vaiheessa pelin elinkaarta tärkeää on ns. Live Operations eli se, miten pelissä ajetaan erilaisia tapahtumia ja myyntikampanjoita, ja millaisia uusia tapahtumia peliin tehdään. Peli on ulkoinen tuotanto kuten edellinenkin projektini, Angry Birds Transformers, ja kumppanina toimii skotlantilainen Outplay. Lähiaikoina olisi siis käytävä Skotlannissa.

Otan hiljalleen isompaa roolia myös toisessa projektissa, jossa toimin tuottajana. Se on uusi peli, jota on konseptoitu talven aikana, ja se siirtyy todennäköisesti lähiaikoina seuraavaan vaiheeseen, jolloin tuottajaa myös tarvitaan. Tähän asti pelin konseptointia on vedetty Product Leadin johdolla, mutta esituotanto- ja tuotanto-vaiheissa käytännön toteutustyötä johtaa tuottaja, jolloin Product Lead voi keskittyä puhtaasti tuotteeseen ja sen yksityiskohtien suunnitteluun. Tämä projekti tehdään puolestaan sisäisellä tiimillä, ja on todella mielenkiintoista olla mukana myös täysin uuden pelin tuotannossa jo näin aikaisessa vaiheessa!

Olen siis innoissani paitsi Länsimetrosta, myös ihan näistä töistäkin. En itse asiassa edes muista, milloin olisin viimeksi ollut yhtä täpinöissäni uusista projekteista, ja ajatukseni pyörivät nyt aika lailla työasioissa.

Puoli vuotta oli hyvä aika olla poissa, siinä ehti päästä irti kaikesta ja vähän unohtaakin asioita - ei kuitenkaan liikaa - mutta toisaalta siinä ehtiä pitkästyäkin sen verran, että töihin paluu tuntui erittäin hyvältä. Myös päiväkoti on alkanut pojalla erinomaisesti. Palataan siihen kuitenkin toisen kerran.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatkos vielä, kun kerroin joulun alla Lauluyhtye St. Notesista, johon liityin viime syksynä? Instagram-seuraajani ovat varmasti jo huomanneet, että olen viime aikoina kertonut päivityksissäni yhä useammin laulutreeneistä, ja todella, talven aikana muhinut uusi tuotantokausi alkaa vähitellen olla siinä vaiheessa, että se konkretisoituu myös keikoiksi.

Ensimmäiseen keikkaan on vielä joitain viikkoja aikaa, mutta kappaleiden hiominen on jo pitkällä. Bändihommiin verrattuna a cappella -yhteen kappaleen treenaaminen esityskuntoon vaatii enemmän aikaa - ainakin jos sen haluaa tehdä samalla tarkkuudella kuin meidän yhtyeemme.

Stemman ja sanojen osaaminen on vasta ensimmäinen vaihe. Sitten alkaa varsinainen treeni, jossa hiotaan fraseerausta, äänenväriä, dynamiikkaa, yhdenaikaisuutta ja muita nyansseja.

Eilen oli hyvin odotetut treenit, kun saimme Rajattoman Hannu Lepolan hiomaan yhtyeen sointia. Hannua on pyydetty aiemminkin coachaamaan yhtyettä, ja häneltä on saatu paljon kullanarvoisia neuvoja. Keskityimme yhteen kappaleeseen: yhtyeen jäsenen, Maijun, tekemään hienoon sovitukseen La La Landin kappaleesta Someone in the Crowd. Jos haluat kappaleesta maistiaisia, voit kurkata vaikkapa St. Notesin tai oman Instagram-tilini puolelle.

On kyllä hauskaa pitkästä aikaa valmistella ja hioa jotain musiikkiesitystä näin tarkasti. Lauluyhtye on myös palauttanut laulamisen toden teolla elämääni. Vaikka minulla onkin viime vuosina ollut erilaisia bändihommia, ne eivät ole olleet lopulta lainkaan näin tavoitteellisia ja hyvällä draivilla eteneviä, eikä treenejä ole ollut näin säännöllisesti. 

Ja kylläpä laulaminen voikin olla kivaa. Treeneistä jää hyvä mieli, kappaleet soivat päässä korvamatoina ja jään odottamaan jo seuraavia treenejä. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pääsiäislomamme anoppilassa jäi päivän verran suunniteltua lyhyemmäksi, sillä palasimme kotiin jo eilen, kun aurinko vielä paistoi. Kun olen katsellut tämän päivän lumipyryä, se oli varmasti järkevä päätös.

Harmillista, että suunnittelemamme elokuvailta paikallisessa elokuvateatterissa jäi nyt väliin, mutta saimmepa yhden vapaapäivän kotona ennen töiden ja päiväkodin alkua.

Katselimme illalla Rouvan kanssa maailman huonoimmaksi laulajaksi kutsutusta laulajasta kertova elokuvan Florence ja nautimme punaviiniä. Aamulla kävin kuntosalilla, lapset ovat leikkineet koko päivän pikkulegoilla ja tänään pojan vedellessä päiväunia viimeistelimme Zootropoliksen, joka jäi kesken joskus pari kuukautta sitten.

Pääsiäinen anoppilassa oli kiireetön. Rouva kävi juoksemassa, ja itsekin ehdin paikalliselle kuntosalille. Onnistuipa hän lauantaina houkuttelemaan minut jopa iltakävelylle.

Myös tyttö ulkoili monet kerrat, ja olihan se aika hauskaa, että lapsen voi päästää myös ihan yksinään pihalle leikkimään. Kotona kun sitä ei voi tehdä vielä vuosikausiin, jos sittenkään.

Omat vanhempani kyläilivät anoppilassa lauantaina, ja ruokaa oli riittävästi. Rouva haudutteli karitsan lapaa pääsiäispöytään, ja äitini leipoi tuliaisiksi metsäsienipiirakkaa, joka on ollut perheemme klassikko jo vuosikymmeniä.

Tyttö järjesti kaikille munajahdin: piilotti itse koristelemansa Mignon-munat ympäri taloa ja otti iPadilla kuvat paikoista vihjeiksi. 

Suurta iloa tuli myös mukaan otetuista suksista, mummilasta löytyneistä kiikareista ja siitä, että kevätauringon pehmentämästä lumesta sai tehtyä lumiukon.

On tuossa lähtemisessä ja sen valmisteluissa kuitenkin sen verran puuhaa, että ei tätä hirveän usein tekisi. Ja vaikka jo iloitsimmekin siitä, miten hienosti ja rauhallisesti ajomatkat menivät, vain muutama kilometri ennen kotia poikamme muistutti, että on olemassa myös sellainen asia kuin matkapahoinvointi. Lapsi pääsi siis ensimmäisenä suihkuun ja turvaistuimen päällysteet ja turvavyöt pesuun.

Kun kysyin tytöltä, mikä oli parasta pääsiäisessä, sain vastaukseksi: "Kissat ja lumi." Onneksi niistä siis ehdittiin nauttia ennen kotiinpaluuta, ja yksi kissoista ehti lähentyäkin tytön kanssa, kun hän kävi ruokkimassa ja silittelemässä niitä.

Nyt on hieman epätodellinen olo, sillä huomenna on edessä odotettu ja paljon puhuttu töihin paluu. Olisi varmaan hyvä pakata kaikki tarvittavat jutut laukkuun jo tänään, niin ei tarvitse aamulla ihmetellä, mitä pitikään ottaa mukaan ja palata vielä hakemaan unohtunutta läppäriä. Myös matkakortti olisi hyvä muistaa ladata aamulla ennen metrolaiturille menoa.

Iloista huhtikuun alkua sinnekin! Kyllä se vielä keväisemmäksi muuttuu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pojan viimeisen kotiviikon alussa pää on yhtä aikaa täynnä erilaisia siellä risteileviä ajatuksia ja silti jotenkin tyhjä.

Olen huomannut, että odotan aika lailla töihin paluuta, ja vaikka kotona on ollut kiva olla, kaipaan jo takaisin aikuisten ja omien työhommieni pariin. Olen siis jo alkanut aika tehokkaasti siirtää ajatuksiani työhommiin.

Olen myös varma, että poika viihtyy päiväkodissa erinomaisesti, ja päiväkodin aikuiset keksivät hänelle mielekkäämpää puuhaa kuin mihin olen itse pystynyt. Yllä olevassa kuvassa hän on esimerkiksi juuri ripotellut lähes kaikki pöydällä kulhossa olleet seesaminsiemenet keittiön lattialle. "Tippu", hän sanoi.

* * *

Ensi viikolla alkaa päiväkotiharjoittelu, ja kolmen viikon päästä palaan itse töihin. On muuten hassua, että olen puoli vuotta puhunut, että palaan töihin 2. huhtikuuta, mutta nyt huomasin, että se onkin 2. pääsiäispäivä, joten ensimmäisen työpäiväni hoitovapaan jälkeen olen näemmä palkallisella vapaalla, mistä herää myös sellainen ajatus, että olisinkohan voinut palata töihin jo edellisen viikon perjantaina, joka olisi ollut pitkäperjantai ja myös palkallinen vapaa. Hah!

* * *

Tämän erikoisen viikon kunniaksi ajattelin antaa tytöllekin mahdollisuuden lomailla hieman päiväkodista, ja olemme nyt kaikki päivät kolmestaan kotona. Perjantaina tosin lähdemme koko perheen voimin pitkästä aikaa Tallinnaan.

Itselläni on ollut hirveä matkakuume. En ole käynyt missään aikoihin eikä mitään matkaa ole myöskään tiedossa. Olemme kyllä puhuneet, että menisimme ensi syksynä New Yorkiin, mutta eihän minulla mitään lomia ole. Ajattelin siis vetää pisteet kotiin ja aika lailla ensi töikseni töihin paluun jälkeen alkaa neuvotella uuden esimieheni kanssa palkattomasta vapaasta ensi syksylle.

Mutta tämä Tallinnan-retki nyt hieman lievittää tätä tarvetta käydä jossain Suomen ulkopuolella ja myös palauttaa mieliin, millaista onkaan matkustaa kahden lapsen kanssa. Että pitääkö se New Yorkin -matkahaave kuitenkin haudata saman tien.

Toinen samanlainen testi on muuten sitten edessä myös pääsiäisenä. Emme ole ajaneet lasten kanssa autolla pidempää matkaa sitten viime vuoden pääsiäisen, mutta nyt otin auton vuokralle, ja lähdemme katsomaan anoppia. Viime kerralla poika kirkui reilun kolmen tunnin ajomatkasta kaksi kolmasosaa, ja Rouvakin joutui pakkautumaan lopulta auton takapenkille kahden turvaistuimen väliin. Ei se siis ainakaan paljon huonommin voi mennä.

* * *

Tuossa viime viikon alkupuolella tuumailin ihan muita juttuja, ja yhtäkkiä muistin, että voihan vietävä: poikamme on ainoa, jolla on voimassa oleva passi. Muiden passit vanhenivat tammikuussa, ja ajattelin silloin, että haetaan passeja sitten, kun tulee tarve. Ei sitten tullut Tallinnan-matkaa varatessa mieleen, että ajokortti ei ole käypä matkustusasiakirja Tallinnaankaan mennessä.

No, onneksi muistin asian viime viikolla enkä vaikkapa huomenna tai vasta perjantaiaamuna. Tein saman tien passihakemuksen pikana, ja passi tuli lopulta lähimmälle R-kioskille vain parissa päivässä.

Muuten homma olisi toiminut hienosti sähköisesti, mutta lapsi oli käytävä tunnistuttamassa poliisilaitoksella. Ehdin jo hetkisen kiroilla sitä, että poliisi varoitti pitkistä jonotusajoista ja kehotti varaamaan ajan etukäteen. Helsingin poliisilaitokselle olisi saanut tunnistusajan kuitenkin vasta kahden viikon päähän, joten varasin ajan Espoon poliisilaitokselle. Matka sinne kestää kotoamme julkisilla lähes tunnin suuntaansa.

Kun manasin tätä Instagramin stoorissani, moni kehotti vaan menemään Pasilaan, sillä jonot eivät kuulemma oikeasti ole niin pitkät kuin pelotellaan. Teimmekin sen keskiviikkona, ja kyllä kannatti. Pasilan poliisilaitoksella ei ollut lainkaan jonoa, ja käytännössä kävelimme suoraan tiskille.

Lapselle oli kyllä luvattu, että hän saa katsoa odotusaikana iPadilta Netflixiä, ja hän oli pahoillaan siitä, että tämä tilaisuus meni sivu suun. Lupasin, että ohjelmaa saa katsoa sitten myöhemmin iltapäivällä, kun pikkuveli nukkuu.

Tästä säästyneellä ajalla menimme Kyläsaaren Kierrätyskeskukseen katselemaan pojalle kuvakirjoja, ja löysimme samalta retkeltä myös muutamia leluja ja tytölle takin ja hienot Gore-tex-saappaat.

* * *

Lauluyhtyehommat saivat uutta virtaa, kun saimme sovittua kaksi keikkaa heti kesäkuun alkuun. Se tuntuu kaukaiselta, mutta ei kesäkuuhun ole kuin reilut kaksi kuukautta aikaa!

Lauluyhtyekappaleiden sovittaminen ja hiominen myös vie hieman enemmän aikaa kuin cover-bändin kanssa, joten treeniaikaa ei ole yhtään liikaa. Uutta ohjelmistoa on saatava kasaan, sillä joululaulut eivät toimi hirveän hyvin siihen aikaan vuodesta. 

* * *

Mökin remontti alkoi kaksi viikkoa sitten purkutöillä, mutta ei ole siitä vielä edennyt. Olen päässyt eroon ylimääräisistä kalusteista ja jäljelle jääneet tavarat on pakattu laatikoihin. Eilen Rouva yllätti kysymällä, että olenkos nähnyt mökillä kukansiemeniä, kun niitä kuulemma tarvittaisiin. Juu, pakkasin ne johonkin niistä laatikoista, mutta en tiedä mihin.

* * *

Nelikymppisyys tuntuu tällä hetkellä lähinnä kolotuksena polvessa. Aiemminkin reistaillut polveni kipeytyy helposti, ja nyt sain sen todella kipeäksi käymällä hetken mielijohteesta aikuisten hiphop-tanssitunnilla kaksi viikkoa sitten. On aika selvää, että toiselle tunnille ei ole asiaa, ja nyt odotan töihin paluuta myös siksi, että pääsen taas työterveyden piiriin, ja voin mennä jälleen valittamaan polveani lääkärille.

Tällaisin hajatelmin kohti uutta viikkoa. Lisää tajunnanvirtaa ja arkisia sattumuksia, joista en useinkaan kirjoita blogiini näet Instagram-tililtäni Instagram-stooreista.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, olen Tommi! Nelikymppinen kahden lapsen isä, bloggaaja ja pelituottaja Helsingistä. Vietän tänään syntymäpäivääni.

Vuoden vaihtuessa on aina tapana katsoa taakseen ja vetää yhteen kulunutta vuotta. Pitäisikö vuosikymmenen vaihtuessa miettiä siis, mitä kaikkea on tullut tehtyä edellisen kymmenen vuoden aikana?

Kolmekymppisenä olen esimerkiksi:

  • Saanut kaksi lasta
  • Vaihtanut kerran työpaikkaa
  • Ostanut toisen asunnon
  • Selvinnyt yhdestä putkiremontista
  • Kirjoittanut kahta blogia
  • Kuvannut kaksi ruokakirjaa
  • Ostanut siirtolapuutarhamökin
  • Lomaillut yhteensä vuoden verran ja käynyt mm. seitsemän kertaa New Yorkissa
  • Laulanut viidessä bändissä ja
  • Ollut kaksi kertaa hoitovapaalla, yhteensä vuoden verran.

Blogeihini olen taltioinut näitä tapahtumia jo seitsemältä vuodelta, joten osa tämänkin blogin lukijoista on ollut mukana suurimmassa osassa yllä luetelluista käänteistä.

Neljäkymmentä vuotta on sen verran pitkä aika, että moni asia ehtii muuttua maailmassa. Muistan lapsuudestani monia asioita, joista 1990- ja 2000-luvuilla syntyneet eivät ole ehkä kuulleetkaan.

Lapsuudessani oli esimerkiksi:

  • VHS-nauhureita ja videokasetteja, joihin nauhoitettin ohjelmia televisiosta
  • C-kasetteja, joihin nauhoitettiin kappaleita radiosta. Kasetteja kopioitiin kaksipesäisellä mankalla
  • Puhelin, jossa oli pyöritettävä reikälevy
  • Nintendon elektroniikkapelejä, joilla pelattiin yhtä ja samaa peliä päivästä toiseen
  • Kaksi tv-kanavaa, ja MTV esitti ohjelmia Ylen kanavilla. (Kolmonen tuli, kun olin ala-asteella. Nelonen aloitti, kun olin jo aikuinen.)
  • Kekkonen presidenttinä. Sitten Koivisto
  • Berliinin muuri ja Neuvostoliitto - muuri hajosi, kun olin ala-asteella, Neuvostoliitto, kun siirryin yläasteelle.

Sen sijaan ei ollut esimerkiksi:

  • Television kaukosäätimiä - muistan, kun ostimme ensimmäisen kaukosäätimellisen Salora-tv:n
  • Kotitietokoneita - Commodore 64:t yleistyivät 1980-luvulla
  • Kännyköitä - ne yleistyivät vasta, kun olin lukiossa
  • WWW:tä - olin yläasteiässä, kun kirjastoon ilmestyi ensimmäiset nettipäätteet. Nettiyhteydet kodeissa yleistyivät vasta, kun olin aikuinen, ja silloinkin ne olivat hitaita modeemiyhteyksiä.

Kun nykyajan lapsille kertoo tästä, se on lähes sama kuin sanoisi, että lapsuudenkodissa ei ollut sähköjä. Vain kymmenen vuotta minua vanhemmat saattavat tosin muistaa sellaisiakin aikoja maaseudulta.

Ei minulla varsinaista ikäkriisiä ole, mutta silti jonkinlainen haikeus siitä, että nuoruus on jo eletty. Nelikymppinen ei ole nuori enää millään tavalla laskettuna. Kolmekymppinen oli riittävän vanha kaikkeen muttei kuitenkaan liian vanha mihinkään. Nelikymppisenä alkaa väistämättä ajatella, ettei joitain asioita voi tehdä enää tässä iässä.

Vietän siis tänään syntymäpäivääni, hyvin pienimuotoisesti perheen kesken tosin. Varasin huomiselle myös juhlaillallisen uudesta ravintola Nollasta, ja ehkäpä sitten kesällä juhlimme Rouvan kanssa syntymäpäiviämme yhteisesti ja isommalla porukalla.

Kippis siis, ja uutta vuosikymmentä kohti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sain Urbaani Isä -blogia kirjoittavalta Markolta haasteen tehdä postauksen, jossa kerron 5 x 3 hyvää asiaa: hyvät asiat päivissäni, minussa, elämässäni, tässä vuodessa ja blogissani.

Yksi asia, missä en ole lainkaan hyvä, on haasteisiin vastaaminen, mutta nyt päätin tarttua tähän.

Sain myös hyvän syyn käyttää myös näitä Helsingin kaupungin Töölönlahden Talvipuutarhasta ottamiani kuvia, jotka jäivät odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta. 

Kävin lasten kanssa Talvipuutarhassa jo tammikuun puolella, kun ulkona oli lämpimämpää ja lunta vielä odoteltiin. Poika jäi nukkumaan rattaisiin kasvihuoneiden ulkopuolelle, ja ihastelimme tytön kanssa vihreää puutarhaa.

Kaisaniemen kasvihuoneisiin verrattuna kaupungin Talvipuutarha on pienempi ja rajoitetummin auki. Siksipä meidänkään ei ollut tullut käytyä siellä aiemmin. Mutta paikkahan oli hyvin viehättävä, ja sinne on vielä vapaa pääsy! Tarkista aukioloajat täältä.

Tyttö esittelee tässä muikeana uusia nahkasaappaitaan, jotka löysin Ipanaisen kirpparilta eurolla. Toisen kengän pohja oli osin irronnut, mutta suutari sai liimattua sen takaisin paikalleen.

Hän oli hyvin vaikuttunut Talvipuutarhasta ja ihasteli sen kauneutta ja tietysti karppilammikon kaloja. 

Entäs ne hyvät asiat? Kovin olivat vaikeita nämä kysymykset!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

Olen nyt hoitovapaalla, joten päiväni ovat hyvin erilaisia kuin normaalissa työarjessa. Nyt saan nauttia esimerkiksi näistä asioista:

  1. Saan nukkua aamulla pidempään kuin työaamuina, eikä ole kiire mihinkään. En ole aamuihminen, ja lasten saaminen päiväkotiin aamupalaan mennessä tulee tekemään tiukkaa taas huhtikuussa.
  2. Se aurinkoinen hymy, joka minua odottaa, kun poika herää uniltaan. Sama hymy odottaa siellä sekä aamulla että päivällä.
  3. Nyt hoitovapaalla ehdin toisinaan käydä myös paikoissa, joissa ei tule muuten käytyä, kuten juuri täällä Talvipuutarhassa, tai lounaalla jossain keskustan ravintoloista.

Kolme hyvää asiaa minussa

Hmm, tätä kannattaisi kysyä varmaan vaimoltani :D Vaikka itse sanoisin esimerkiksi, että teen aina mitä lupaan, olen myös sen verran hajamielinen, että muistan tehdä vain ne asiat, jotka kirjoitan ylös kalenteriini. Hänellä saattaa olla siis hieman erilainen käsitys tästä kuin vaikkapa työkavereillani.

  1. Olen hyvä suunnittelemaan ja aikatauluttamaan asioita. Pystyn kädenkäänteessä suunnittelemaan täysin realistisen minuuttiaikataulun mille tahansa päivälle, johon pitää saada mahtumaan muutama hoidettava asia kaupungilla, toisen lapsen nouto päiväkodista, läpsystä vaihto Rouvan kanssa, laulutreenit, lasten nukkumaan laitto ja mahdollisesti vielä kuntosali. Erityislahjani on ulkomaanmatkojen suunnittelu. Rouva naureskelee edelleen sille, miten suunnittelin kymmenen vuoden (!) takaisin maailmanympärimatkamme Excelillä majoituksineen, lentoineen ja aktiviteetteineen lähes joka päivälle. Teimme kaiken aika tarkalti suunnitelmani mukaan. Joitain tämä stressaisi, mutta minua helpottaa, että asiat on etukäteen mietitty ja aikataulutettu. 
  2. Ammatillisesti olen saanut aina kiitosta siitä, miten nopeasti opin uusia asioita ja nappaan kiinni olennaisuuksista. Tästä oli erityisen paljon hyötyä konsultoinnissa, ja luulenpa, että juuri siitä syystä olen päässyt etenemään myös nykyisellä polullani nopeammin kuin mitä olisin arvannutkaan.
  3. Autan mielelläni muita. Jos joku kysyy neuvoa tai apua, pyrin auttamaan. Jos joku naapuri kyselee vaikkapa taloyhtiön Facebook-ryhmässä jotain lainaan, olen usein ensimmäisenä tarjoamassa apua. Toivottavasti myös muut kokevat näin, enkä ole avulias vain pääni sisällä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

  1. Perhe. Vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Siinä olisi jo kolme asiaa, mutta laskettakoon heidät tässä yhdeksi.
  2. Laulu. Se on tuottanut vuosien aikana paljon iloa itselleni ja muille, ja tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, että olen löytänyt uuden lauluyhtyeeni, ja laulan taas säännöllisesti.
  3. Työt. Pidän töistäni, sekä päivätyöstä että tästä blogista. Odotan jo innolla uusia työtehtäviäni ja uutta projektiani, joka odottaa, kun palaan huhtikuussa takaisin Keilaniemeen.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

  1. Tänä vuonna juhlitaan pyöreitä, joten koko vuosi on juhlavuosi. Terve vaan keski-iälle!
  2. Poika sai kuin saikin päivähoitopaikan samasta päiväkodista tytön kanssa.
  3. Oopperan kummitus palaa syksyllä Kansallisoopperaan! Se on itselleni jotenkin niin elämää suurempi teos, että pitäisiköhän saman tien hankkia liput kahteen näytökseen..? :D

Kolme hyvää asiaa blogissani

  1. Blogi tuo itselleni vaihtelevaa ja kivaa sisältöä elämään ja teen sen puitteissa monia asioita, joita ei ehkä tulisi muuten tehtyä.
  2. Saan blogista nykyisin myös sivutuloja, ja vaikka tiedän kaupallisten yhteistöiden jakavan mielipiteitä, pidän siitä, miten ne haastavat myös minua kirjoittajana ja kuvaajana kokeilemaan uusia asioita ja miettimään, miten saan asiakkaan toivoman viestin kerrottua niin, että se sopii myös itselleni ja blogini tyyliin.
  3. Pidän blogiani hyvin uniikkina ja omassa genressään (miehen kirjoittama perhe-lifestyleblogi) uraauurtavana. Toivon sen luovan positiivista kuvaa isyydestä ja isän osallistumisesta perhe-elämään hieman enemmän kuin perinteisessä ja stereotyyppisessä mieskuvassa.

Kiitos vielä Markolle haasteesta! Haasteeseen kuuluisi haastaa kolme muuta bloggaajaa vastaamaan samoihin kysymyksiin, mutta se kuuluu tapoihini vielä vähemmän kuin haasteisiin vastaaminen ;)

Talvipuutarhaan palaamme toisenkin kerran eväiden ja värikynien kanssa!

Share

Pages