Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen piti oikeastaan olla päivä, jolloin menemme Rouvan kanssa Vesalan keikalle The Circukseen. Liput oli hommattu jo loppukesästä ja lastenhoitajakin varattu illaksi.

Perjantaina aloin katsella tarkemmin, mihin aikaan keikka olikaan. Eikös se ollut ysiltä?

"Ovet klo 21." Ahaa. Eli mihinkäs aikaan keikka sitten alkaa? Varmaan aika pian sen jälkeen, eihän se mikään istuskelupaikka ole. Ei kai siellä voi yli tuntia joutua odottelemaan? 

Ai voi vai? Siis että keikka saattaa alkaa siinä joskus klo 23:n jälkeen?

Olin ajatellut naiivisti, että keikka loppuisi suurin piirtein niihin aikoihin. Olisi pitänyt tietysti ajatella asiaa tarkemmin.

Rouvalla oli lauantaina vielä työpäivä, ja hänen unensa ovat jääneet viime aikoina muutenkin hieman liian lyhyiksi. Näin siis suuria riskejä illan onnistumisen suhteen. En myöskään kokenut suurta houkutusta lähteä seisoskelemaan Circukseen odottelemaan keikan alkua.

Kyllä tässä iässä arvostaa paitsi sitä, että keikat alkavat hieman aiemmin, myös sitä, että ne alkavat aika lailla minuutilleen siihen aikaan, kun lipussa lukee. Lastenhoidostakin kun pitää maksaa, sen varaa mielellään vain juuri sille ajalle kuin on tarvetta. 

Hetkisen harkinnan jälkeen päätin, että on parasta äänestää yöunien puolesta, kaupata liput jollekin toiselle ja viettää mieluummin rentoa koti-iltaa. Arvelin, että loppuunmyydyn keikan lipuista pääsee kyllä eroon. Ja niinhän niistä pääsikin, ihan omalla Facebook-seinällä. Rouvakin vaikutti helpottuneelta.

Vesala jäi siis nyt valitettavasti näkemättä, ja on parasta yrittää uudelleen joskus toiste, kun hän tekee jonkin uuden konserttisalikiertueen. Jätetään klubikeikat epämääräisine alkamisaikoineen nuorisolle. Heh.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikon ja viikonlopun suurin edustustehtävä oli tietysti Rouvan osallistuminen Kirjamessuille Gastronaatti II:n ja kirjan kustantaneen No Tofu Publishingin kanssa.

Rouva oli messuilla peräti kolmena päivänä No Tofu Publishingin pisteellä, puhui torstaina Suomalaisen Kirjakaupan lavalla ja kokkasi vielä sunnuntaina ruokamessujen näytöskeittiössä.

Itse kävin messuilla lasten kanssa torstaina ja lauantaina, mutta heidän puolestaan messut oli jo nähty näinä päivinä, joten sunnuntain jätimme väliin. 

Olin itse asiassa enimmäistä kertaa Kirjamessuilla, ja tapahtuma oli erittäin positiivinen kokemus. Messukeskuksessa oli kiva kuhina, ja kirjoja oli kiva hipelöidä.

Ostin muutaman lastenkirjan kotiin ja lahjaksi, ja löysin lisäksi tytölle piirustus- ja maalausvälineitä. Olisin voinut ostaa isommankin kasan kivoja lastenkirjoja, mutta yritin hillitä itseni.

Yksi messujen suurista hiteistä oli Mauri Kunnaksen uusi Koiramäen Suomen historia (Otava), joka löytyy nyt meilläkin joulupaketista.

Laura Ruohosen kirjoittama ja Erika Kallasmaan kuvittama Tippukivitapaus (Otava) lähti myös mukaani, ja sitä aloimme jo lukea. Se on jatkoa hurmaaville Allakka Pullakalle ja Yökyöpeleille, ja se on tulossa Kansallisteatteriin musikaalina nyt marraskuussa!

Kummipoika saa joulupakettiin Timo Parvelan ja Björn Sortlandin supersuositun Kepler 62 -sarjan uusimman, kuudennen osan (WSOY).

Pienin kummipoika saa puolestaan Kunnaksen Koirien kalevalan, josta olemme itse pitäneet kovasti.

Lauantaina ehdimme käydä vielä päivän päätteeksi ruokamessujen puolella syömässä illallista: Jyrki Sukulan reseptillä tehtyä parmesaanirisottoa, parmesaanikiekossa hämmennettyä pasta bolognesea ja Street Gastron possusandwichin. Erinomaisia valintoja kaikki!

Ostinpa parmesaania vielä mukaanikin. 

Messut olivat myös ilmeisen onnistuneet. Kuulin sekä kävijämäärän että myynnin kasvaneen viime vuodesta, ja myös Gastronaatti II:n kustantajat Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila olivat erittäin tyytyväisiä messuihin. Kirjaamme myytin hienosti, ja Rouva sai kirjoittaa niihin omistuskirjoituksia enemmän kuin kuvittelimmekaan!

Kirjat - sekä meidän että muut No Tofun teokset - olivat todella edukseen ja kauniisti esillä tässä olohuonemaisessa kirjakaupassa. Ei ihmekään, että kauppa kävi!

Rouva ihasteli, miten huikeaa oli, että niin moni tuli tapaamaan häntä, juttelemaan ja varta vasten ostamaan kirjaa. Useat kertoivat jo leiponeensa Gastronaatin ohjeella tehtyä omenapiirakkaa ja monet kertoivat lukeneensa myös edellisen kirjan.

Sunnuntain näytöskeittiössä hän leipoi samaista piirakkaa. Näytöksen juonsi Teresa Välimäki, ja järjestelyt olivat kaikin puolin huippuhienot. Rouva oli hyvin otettu, kun Teresa kertoi yleisölle, että vaikka hänelle monet ruoka-asiat ovat tulleet tutuksi vuosien mittaan, kirja tarjosi myös hänelle paljon uutta ja täysin uuden lähestymistavan ruoanlaittoon!

Kiitokset vielä Hannalle ja Joonakselle kaikesta, ja onnittelut hienoista messuista! Olen niin iloinen, että ne olivat näin onnistuneet!

Ja tänään Rouva onkin sitten puhumassa Radio Helsingin Ruokatunnin suorassa lähetyksessä klo 18 - 19.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä viikolla ja tänä viikonloppuna on edustettu oikein urakalla.

Perjantaina osallistuimme Rouvan kanssa A-lehtien järjestämään The Blog Awards Finland 2017 -gaalaan, joissa palkittiin somevaikuttajia useammassa kategoriassa.

Pääasia olivat kuitenkin hyvät bileet, mahdollisuus tavata paljon tuttuja tyyppejä sekä se, että joku muu laittoi lapset nukkumaan.

Juhlista mieleen jäivät erityisesti nämä asiat

  • Rouvan kaunis mekko ja jälleen kerran ikuistamatta jäänyt lettikampaus
  • 11-vuotta vanha musta pukuni, joka sopi edelleen ja jossa edustin myös viime vuonna. Kukaan tuskin sitä huomasi
  • Vaikeus saada taksia menomatkalle
  • Inkivääri-Stolichnaya-kolpakot
  • Tuomariston puheenjohtajan, Anni Lintulan, höyhenpaita
  • Buffet-pöytä ja sen miniburgerit. Söin kaikkea kahdesti
  • Jälkiruokana tarjottu omenagalette. (Tietenkään Rouvan some-omenapiirakkaa ei voita mikään)
  • Glitter-kasvomaalaukset ja -parrat. En ottanut itse
  • Se, että (30-vuotias) Juliaihminen pitää minua vain muutaman vuoden itseään vanhempana
  • Puolialastomat Scandal-miehet (joku parfyymi?)
  • Joko mainitsin Stolichnaya-kolpakot?
  • Ilta meni jälleen aivan liian nopeasti, ja kaikkien tuttujen kanssa ei ehtinyt edes jutella!

Oikeastaan halusin vain jakaa nämä kuvat, joissa näytän kerrankin edustavalta. 

Tässä kuvassa on mukana myös kaksi ystäväämme, Hanna Reinikainen (vasemmalla) ja Kasvihormoni-blogia kirjoittava Sini Kuha

Rouvan edustushommat jatkuivat lauantaina Kirjamessuilla. Palataan niihin seuraavassa osassa.

 

Kuvat: Kirsi Tuura / A-lehdet

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kulunut viikko on ollut kovin jännittävä ja tapahtumarikas. Tärkein ja jännittävin asia oli tietysti se, että kirjamme, Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon, tuli vihdoin painosta alkuviikosta ja sen toimitukset kirjakauppoihin ja ennakkotilaajille alkoivat!

Vaikka olen kertonut kirjasta ja sen tekemisestä jo useamman kerran, kirjan varsinainen sisältö on pysynyt salaisuutena. Annetaanpa Rouvan siis kertoa siitä ihan omin sanoin. Mikä ihme ensinnäkin on Gastronaatti?

"Gastronaatti on mun kehittämä ruokafilosofia, jossa lähdetään raaka-aineista, ei resepteistä, ja syödään kaikki syötäväksi kelpaava. Ja kun keittiössä ollaan, tehdään kerralla useampia asioita ja ajatellaan myös pidemmälle kuin vain seuraavaan ruokailuun."

Mistä nimi Gastronaatti on tullut?

"Tommi keksi sen saunassa mökillä vuonna 2013, kun aloin haaveilla ensimmäisen kirjani kirjoittamisesta. Olen kotoisin Savosta, jossa ruoasta naatitaan. Nimi viittaa tietysti myös juuresten naatteihin, sillä ensimmäisessä kirjassa myös niitä käytettiin ruoanlaittoon."

Ensimmäinen kirjamme, Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin julkaistiin syksyllä 2014. Mikä siis on Gastronaatti kakkonen ja miten se eroaa ykkösestä?

"Ykkösessä korostettiin sitä, miten paljon kaikissa raaka-ainessa on syötävää, ja sitä, miten voi hyödyntää myös niitä osia, jotka menevät usein biojätteeseen - kuten porkkanan naatit, sitruunankuoret tai kalan ruodot.

Kakkosen kantava ajatus on kertoa, miten keittiössä voisi viihtyä. Itselleni on käynyt niin, että juuri tiettyjä raaka-aineita sisältäviin resepteihin on nykyisin vaikea tarttua. Ruokaa pitää laittaa arjessa niin paljon, että tämä pidemmälle ajattelu ja raaka-ainelähtöisyys auttaa mua enemmän arjessa.

Kirjassa on kaksitoista lukua ja kaksitoista raaka-ainetta, yksi jokaiselle kuukaudelle. Jokaisen luvun raaka-aine on siihen aikaan vuodesta parhaimmillaan, ja kyseistä raaka-ainetta käytetään viidessä - kuudessa reseptissä joko pääraaka-aineena tai muun ruoan lisukkeena. Jokainen näistä raaka-ainesta on myös opettanut mulle jotain syvempää ruoanlaitosta ja arjen hallinnasta ja kerron lukujen alussa näistä oivalluksista.

'Kuukausi' pitää kuitenkin ymmärtää laajasti, sillä monia raaka-aineita voi tietysti syödä pidempiäkin aikoja. Jokaiselle on kuitenkin optimihetkensä, jolloin itse tykkään syödä niitä."

Kirja lupaa kertoa, kuinka rakastua ruoanlaittoon. Kuinka sinä itse rakastuit ruoanlaittoon?

"Mua itseäni auttaa paljon se, ettei tarvitse lähteä joka kerta nollasta ja että pakastimessa ja jääkaapissa on valmiita asioita, joita voi jalostaa eteenpäin. Odotusajat voi myös käyttää hyödyksi, mikä säästää aikaa seuraavalta ruoanlaitolta: kun odotan, että perunat kiehuvat, voin vaikka samalla pilkkoa porkkanat seuraavalle päivälle tai tehdä piirakkataikinan odottamaan jääkaappiin.

Sekin auttaa, että keittiö on meillä huone, jossa on kiva hengailla. Siellä on sohva, ja radiosta kuuluu klassista musiikkia. Vieraammekin istuvat usein keittiössä, sillä huone on niin viihtyisä.

Tykkään kattaa kauniisti ja käyttää kauniita servettejä. Kun pysähtyy ruoan äärelle, tuntuu mukavalta."

Kirjassa puhut paljon armollisuudesta. Mitä tarkoitat sillä?

"On paljon kokkiohjelmia, joissa kaiken pitää olla täydellistä. Voi tulla paineita, että kotonakin ruoan pitäisi olla aina jotenkin ihmeellistä ja hyvin harkittua.

Meillä syödään paljon nimettömiä ruokia. Jääkaapissa olevia aineksia yhdistetään pastaan tai quinoaan, ja se on aivan hyvää kotiruokaa, vaikka sillä ei ole erityistä nimeä. Ruokaa voi tehdä rennostikin."

Miten pitkä kirjaprojekti oli?

"Hirveän pitkä! Pari vuotta sitten aloin pyöritellä ajatusta toisesta kirjasta. Oli kulunut tarpeeksi aikaa ykkösen tekemisestä, ja olin unohtanut, miten työlästä se oli, ja mieheni kannusti, että siitä vaan! Ruokia alettiin kuvata puolitoista vuotta sitten, kun odotin poikaamme, mutta ne kuvattiin suurimmaksi osaksi vasta hänen syntymänsä jälkeen.

Reseptit on toki kehitetty ja kirjoitettu kuvauksien aikana, mutta varsinaisia tekstiosuuksia aloin kirjoittaa NYC:in matkalla vuoden vaihteessa. Kun tulimme kotiin, kirjoitin kirjan melko pian loppuun.

Miksi kirjan tekemisessä kesti niin pitkään?

"Kirjan tekeminen ja ruoka ovat mulle oma harrastus ja intohimon kohde. Tykkään tehdä hommia perhepiirissä niin, että mies kuvaa ruoat. Se ei kuitenkaan saa viedä liikaa aikaa perheeltä, joten mulle sopii hyvin hidas kehitteleminen.

Ja onhan ruokakirjassa konkreettisesti paljon tekemistä: ideat, reseptit, raaka-aineet, astiat ja muu rekvisiitta, ruokien valmistaminen, stailaaminen, kuvaaminen..."

Missä kuvat on otettu?

"Pääosin meidän olohuoneessa ikkunan alla. Ruokapöytä työnnettiin sivuun ja kuvattiin. Joitain viime vuonna otettuja kuvia halusin kuvata uudestaan tänä keväänä, sillä olin muuttanut kirjaan tulevaa reseptiä. Kun poika osasi jo liikkua, olikin oma lukunsa, miten hänet saatiin pysymään pois."

Jäikö kirjasta pois jotain, jota olisit halunnut mahduttaa siihen?

"Ei todellakaan mahtunut kaikki! Ihanat kustantajani Hanna Gullichsen ja Joonas Laurila antoivat kyllä kasvattaa sivumäärää 128:sta 160:een, mutta silti tilaa ei ollut aivan kaikelle. Pois jäivät esimerkiksi parsarisotto ja mansikkafruitie.

Pitkään mietittin myös juurileivonta-asioita, sillä ne ovat olleet tänä vuonna pinnalla, mutta niille ei valitettavasti ollut tilaa."

Oletko kehittänyt reseptit vain tätä kirjaa varten?

"Ei, kyllä nämä ovat ruokia, joita olemme ihan oikeasti syöneet perheen kanssa aiemminkin.

Kirjan ruoista teemme usein esimerkiksi kaalilaatikkoa, kaalikääryleitä, omena-muikkutahnaa, cashewpähkinävoita, omenapiirakkaa ja samaan pohjaan muitakin piirkoita, omenahilloa, croque monsieur -leipiä, quinoa-salaattia, munakoisosalaattia, vispipuuroa... Gluteeniton suklaakakku on ollut juhlissamme mukana kymmenen vuotta, mehujäitä syödään saunassa joka viikko, britakakkua teen joka kesä, hiivatonta ihmetaikinaakin usein... Listaa voisi vielä jatkaakin, eli ruoat ovat ihan omasta arjestamme."

Kuinka paljon kirjassa on kasvisruokia?

"Suurin osa on kasvisruokia. Meillä käytetään ruoanlaitossa maitoa ja munia, mutta reseptien joukossa on myös vegaanisia ruokia kuten cashew-basilikatahna, linssi-kaalilaatikko tai papupata."

Kerro jokin salaisuus tai fun fact kuvauksista.

"Jossain kuvassa taitaa olla valkoviiniä, joka on oikeasti tehty liottamalla teepussia vedessä. Ruoat ovat kyllä oikeita.

Kun kuvasimme voileipäkakkua, olin viimeisilläni raskaana. Olisin halunnut lähteä pyöräilemään keskuspuistoon hakemaan ketunleipiä, mutta mieheni ei päästänyt lähtemään vaan kävi poimimassa ketunleivät itse."

Kirja on siis nyt saatavilla, ja ensimmäiset ennakkotilauksen tehneetkin ovat saaneet sen jo kotiinsa!

Jos oma lähikirjakauppasi ei ole vielä saanut kirjaa hyllyyn, voit tilata sen No Tofu Publishingin verkkokaupasta ilman toimituskuluja, linkki verkkokauppaan on tässä. Jos haluat Rouvalta omistuskirjoituksen, lisää pyyntö tilauksen lisätietoihin.

Lähiaikoina luvassa tunnelmia kirjan julkkareista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Esiinnyin taannoisessa äänkirjapostauksessa päässäni langattomat Parrot Zik 3.0 -vastamelukuulokkeet, ja samassa yhteydessä minulta toivottiin juttua kyseisistä kuulokkeista. Mikäpäs siinä, mutta pahoittelut, että reagoiminen toiveeseen kesti näin luvattoman pitkään.

Ostin kyseiset kuulokkeet Rouvalle joululahjaksi viime jouluna. Hinta oli melko suolainen, kotimaisesta verkkokaupasta 270 euroa. Jostain olisi varmaan voinut tilata halvemmalla, mutta en halunnut ottaa riskiä sen kanssa, että toimitus ei ehtisi perille jouluksi. Olimme lähdössä vielä New Yorkiin, joten ajattelin, että kuulokkeet olisi kiva olla mukana jo sillä matkalla.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Toimituksessa kesti ja kesti, eivätkä kuulokkeet olleet saapuneet vielä 20.12. mennessä. En ollut myöskään saanut minkäänlaista vahvistusta sille, milloin kuulokkeet olisivat tulossa.

Satuin tekemään myös silloin työmatkan Britteihin, ja huomasin paluumatkalla Heathrow'n lentoaseman elektroniikkaliikkeessä samaiset kuulokkeet. Hinta oli suurin piirtein sama, joten päätin ostaa ne sieltä ja ilmoittaa kotimaiselle myyjälle, että saavat pitää tunkkinsa. Joulu oli siis pelastettu, ja kuulokkeet löytyivät paketista sopivasti ennen matkaa.

Kuulokkeiden valinnassa tärkein tekijä taisi olla ulkonäkö. Ja tietysti se, että ne ovat ylipäänsä langattomat vastamelukuulokkeet. Rouva ei pidä nappikuulokkeista eikä johtojen kanssa räpeltämisestä, ja kermanvalkoinen väri miellytti silmää eniten.

Kuulokkeiden pintamateriaali on pehmeää nahkaa *), ja ne tuntuvat hyvin miellyttäviltä. Yhdistäminen puhelimeen vaati Parrot Zik -sovelluksen lataamisen ja luonnollisesti hieman viitseliäisyttä, jotta Bluetooth-yhteys laitteiden välille muodostui. Tein sen siis Rouvan puolesta.

Vastamelukuulokkeet eivät blokkaa aivan kaikkia ympäristön ääni vaan ainoastaan tasaisen huminan ja kohinan. Kotona se pudottaa tärykalvoilta liikenteen huminan, ja lentokoneessa merkittävän osan tasaisesta taustamelusta. Kuulokkeet päässä kuulee kuitenkin aivan hyvin puheen ja huudahdukset, joten esimerkiksi lasten huutamista kuulokkeiden avulla ei pääse pakoon. Äänikirjojen, elokuvien ja musiikin kuunteluun lentokoneessa kuulokkeet sopivat erinomaisesti.

Kuulokkeissa on muutamia erinomaisia ominaisuuksia kuten äänen voimakkuuden säätäminen oikeaa kuuloketta pyyhkäisemällä, kappaleen vaihtaminen sen reunoja napauttamalla ja musiikin tai äänikirjan toiston keskeyttäminen napauttamalla kuulokkeen keskustaa. Bluetooth-yhteyden kantama on puolestaan jopa joitain kymmeniä metrejä. Näin ollen puhelimen voi vaikka jättää mökillä kuistille latautumaan ja lähteä itse puutarhatöihin luurit päässä.

Kaikissa langattomissa laitteissa on tietysti yksi käyttöä hankaloittava ominaisuus eli se, että akkua pitää muistaa ladata. Ei ole käynyt vain kerran, että kuulokkeiden akku loppuu kesken kaiken. Minulla ei ole monia vertailukohtia, mutta kyllä näissä kuulokkeissa akku kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmissa in-ear-bluetooth-kuulokkeissani. Ja kun akku alkaa käydä huonoksi, se on vaihdettavissa toisin kuin vaikkapa monissa puhelimissa. Akun varauksen voi tarkistaa myös puhelimen Parrot Zik -sovelluksesta.

Pintamateriaali on kaunis mutta toki kovin arka. Jopa Parrotin omasta suojapussista tarttui siihen väriä, mutta se saatiin onneksi miedolla saippualiuoksella pois.

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin suositella kuulokkeita, mutta kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksista. Oletko siis käyttänyt juuri näitä tai joitain muita vastamelukuulokkeita ja mitä mieltä olit niistä?

*) Materiaali on siis keinonahkaa

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos viikko sitten kesti hetkinen toipua firman juhlista, nyt yritän palautua entiselleni lauantaisen luokkakokouksen jäljiltä. Ei juhlinta niin kovin rankkaa muuten ollut, mutta aika tunteikas jälleennäkemisemme oli.

Kyseinen porukka oli se, jonka kanssa aloitimme musiikkiluokan tasan kolmenkymmentä vuotta sitten Cygnaeuksen ala-asteella Jyväskylässä ja jonka kanssa olimme hyvin tiiviisti yhdessä aina lukion loppuun saakka, siis kymmenen vuoden ajan. Vaikka useimpien kanssa emme ole nähneet juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tai ehkä juuri sen vuoksi, tuntui kuin olisi pitkästä aikaa palannut yhteen perheensä kanssa.

Kun on kasvanut jonkun kanssa yhdessä yhdeksänvuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi, kuuluu yhteen lähtemättömällä tavalla. Se ei ole pelkästään sitä, että tietää kavereista paljon asioita, joita ehkä kukaan muu ei tiedä, vaan kaverit ovat myös osa sinua. Uskon, että se, että olen ollut juuri näiden kolmenkymmenen ihmisen kanssa juuri ne kymmenen vuotta elämästäni on tehnyt minusta hyvin pitkälti sen, kuka olen tänään.

Ettei mene ihan liian pateettiseksi, kerrotaan vielä, miksi tämä koululuokka muodostui niin kovin tärkeäksi. Olimme luokkamme kanssa poikkeuksellisen läheisiä ja tiiviisti tekemisissä myös koulun ulkopuolella isona ryhmänä. Kyse ei ollut pelkästään luokkabileistä vaan kaikista musiikkiluokkien kautta eteen tulleista esiintymisistä ja pienistä projekteista.

Lauloimme paljon ja joka paikassa ja olimme paljon esillä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Osa porukasta oli mukana kuoroissa, osa soitti koulun orkestereissa, osan kanssa oli lauluyhtyetoimintaa ja hyperaktiivisimmat (itseni mukaan lukien) ehtivät mukaan kaikkeen. Kun itse lähdin luokkakaverini kanssa mukaan teatterihommiin yläasteen yhdeksännellä, harjoittelimme ja nauhoitimme kyseisen Se on elämää Misi -musikaalin esityksessä käytetyt lapsikuorotaustanauhat koko luokan kanssa. Niin myös luokkakaverit pääsivät mukaan kokemaan, millaista oli valmistella sitä silloin hyvin jännittävää teatteriproduktiota.

Kun tämä porukka hajaantui äkillisesti ylioppilasjuhlien jälkeen, elämään jäi jonkinlainen tyhjiö. Yksittäisten ihmisten tapaaminen ja näkeminenkään ei tuonut takaisin sitä tunnetta, kun olimme jossain isolla porukalla ja puhkesimme spontaanisti laulaamaan niitä lauluja, joita olimme harjoitelleet vuosien aikana. Oi Lorien, Elämän sain soimaan, The Boy from New York City, Kuu... ja tietysti kaikki maakunta- ja kotiseutulaulut, jotka oli opeteltava ulkoa.

Lauantain ensimmäiset laulut kajautettiin moniäänisesti vanhan ala-asteen koulumme pihassa, seuraavat illallispaikassa Lutakon Trattoria Aukiossa ja ilta huipentui vielä karaokeen. Luokkakaverini oli valmistellut myös hulvattoman nostalgiavisan, jossa kaiveltiin vanhoja ja muisteltiin sekä menneitä tapahtumia, luokkakavereita että vanhoja opettajia. Viimeiset juhlijat eivät malttaneet lähteä yöpaikkoihinsa vielä baarin sulkeuduttuakaan vaan notkuivat yli tunnin sateisella Hannikaisenkadulla baarin edessä.

Ilta oli niin poikkeuksellinen ja tunnelma sanoinkuvaamaton, että päätimme ottaa seuraavan tapaamisen jo ensi vuodelle. Niin paljon jäi vielä laulamatta ja muistelematta. Tavoitteena on vähintään juhlia yhteisiä nelikymppisiä.

Ja kun se lukee nyt täällä internetissä, se on totta ja sen on pakko tapahtua!

 

Musiikkiluokista olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä.

Share

Pages