Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Diacor

Oho, allergialääkkeet ovat päässeet aika vähiin! Taidanpa hakea aamupuuron ja -kahvin toimiston alakerrasta ja käydä samalla lääkärin vastaanotolla.

Ai että missäs se lääkäri sitten on?

Siinä: puurolautasen ja kahvikupin vieressä.

Kyseessä on siis DiacorPlus-sovellus, jonka kautta voin käydä lääkärin vastaanotolla käymättä lääkärin vastaanotolla. Nerokasta!

Palvelun kautta saa yhteyden Diacorin lääkäreihin, terveydenhoitajiin, psykologeihin sekä ravitsemus- ja fysioterapeutteihin, jotka vastaavat kysymyksiin joko heti, jos ovat online, tai 1 - 2 päivän sisällä, jos ovat juuri nyt tavoittamattomissa.

Koska tarvitsin allergialääkereseptini uudistamista heti, otin yhteyden paikalla olevaan lääkärin chat-ominaisuuden kautta, ja sainkin pian vastauksen: "Hei, kuinka voin auttaa?"

Palvelun hinnoittelu on yksinkertainen: keskustelusta veloitetaan kiinteä hinta, ja esimerkiksi chat-viestittely yleislääkärin kanssa maksaa 27 € keskustelulta kela-korvauksen jälkeen.

Palvelu voisi osoittautua oikein käytännölliseksi kesämökillä tai muualla, josta on pitkä matka lähimmän lääkärin vastaanotolle. Palvelun kautta voi pyytää arvion vaikkapa ihottumasta, silmätulehduksesta tai allergisesta reaktiosta, mutta on huomioitava, että lääketieteellisiin hätätapauksiin etävastaanotto ei sovellu.

Tulee mieleen myös muutamat kerrat, kun olemme joutuneet käymään lapsen kanssa lääkärin vastaanotolla toteamassa, että mitään syytä käyntiin ei oikeastaan olisi ollutkaan, joten nämäkin tapaukset olisi ollut huomattavasti helpommin ja nopeammin hoidettavissa tämän kaltaisen sovelluksen kautta.

Aivan pelkällä tekstillä ei tarvitse selittää vaivojaan, sillä asiantuntijalle voi lähettää palvelun kautta myös kuvia, ja online chatin voi muuttaa videopuheluksi.

Tämä videoyhteys oli tietysti pelkkä testi, sillä allergiareseptini uusiminen ei kuvayhteyttä olisi tarvinnut.

On kiva, että tekstimuotoiset keskustelut asiantuntijoiden kanssa jäävät talteen, ja niihin voi palata sovelluksen kautta.

Edellä esitetyn lisäksi pääset tarkastelemaan palvelusta omat terveystietosi, jotka liittyvät Diacorissa asioimiseen: aikaisemmat käynnit, laboratoriotulokset, saamasi rokotteet ja reseptit. Voit asettaa palvelun kautta myös muistutuksia vanhenevien reseptien ja rokotteiden uusimiseksi sekä varata ja perua vastaanottokäyntejä.

Käy ihmeessä lataamassa applikaatio ja anna siitä palautetta DiacorPlus.fi:ssä: www.diacorplus.fi/.

Antamalla palautetta DiacorPlus.fi:ssä osallistut myös kilpailuun, jonka pääpalkintona on aktiivisuusranneke! Pääpalkinto on Polar A360 (arvo 200 €), ja lisäksi Diacor arpoo 4 kpl Polar Loop 2 -rannekkeita (arvo 120 €). Kilpailuaikaa on toukokuun loppuun.

Mobiilipalvelu on saatavilla iOS-, Android- ja Windows Phone -laitteille. Online-keskustelut ovat mahdollisia vain iOS- ja Android-laitteilla. 

Lisätietoja DiacorPlus-sovelluksesta: http://www.diacorplus.fi/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huh, tulipa tämä parin päivän ylimääräinen lomarahavapaa tarpeeseen.

Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ja olisi kyllä tullut itku, jos torstaina olisi ollut työpäivä. Sairastelua, huonoja yöunia vieraissa sängyissä ja pitkiä ajomatkoja lumituiskussa. Tavaroiden purkamista ja pakkaamista. Olo on joulun jälkeen kaikkea muuta kuin levännyt.

Tätä joulua leimasi siis nuha ja kuume, jota on ollut ilmeisesti liikkeellä monessa muussakin perheessä.

Rouva oli korkeassa kuumeessa ja pahassa yskässä koko viime viikon.

Aatonaattona isäni ilmoitti, että äitini on kuumeessa ja he eivät äitini kanssa pääsekään viettämään yhteistä jouluaattoa kanssamme anoppilaan. (Mikä oli vähän niin kuin se koko pointti tässä joulussa.) Tämä taas aiheutti ongelmia ruoka- ja lahjalogistiikan suhteen.

Jouluaattona myös tyttöön nousi kuume. Hän siis itkeskeli ja yski koko joulun, ja hänen äänensäkin kävi niin käheäksi, että välillä kuului vain pihinää. Kuumetta pidettiin alhaalla Panadolin avulla, mutta eihän se yleistä kurjaa oloa paranna.

***

Ehdittiin jouluna tehdä sentään muutakin kuin itkeä: syödä, tavata sukulaisia ja saada ja antaa joululahjoja.

Pieni sai tietysti monta kivaa lahjaa: pehmolelua, palikkalaatikkoa, pottaa, astiaa ja kirjaa. Tyttö oli tosin laitettava jouluaattona nukkumaan jo ennen kuin ehdimme jakamaan lahjat, joten hänen pakettinsa avattiin amerikkalaisittain vasta joulupäivänä.

Vanhemmillemme ja isovanhemmilleni teetetty Ifolor-kirja oli taattu hitti. Siinä on 36 sivua vauvan kuvia hänen ensimmäisiltä kuukausiltaan. Kirjasta tuli niin kiva, että tilasimme sellaisen myös itsellemme.

Rouvan ja minun lahjoistani mainittakoon Rouvan minulle hankkima tyylikonsultaatio Vaatelainaamo Nopsaan ja koko perheen (erityisesti äidin ja tyttären) studiokuvaus, jonka sovin tutun valokuvaajan kanssa helmikuulle.

***

Vaikka vanhempani eivät päässeet viettämään kanssamme yhteistä jouluaattoa, ehdimme kuitenkin tavata myös heitä pyhien aikana. Lisäksi yllätimme isovanhempani menemällä tapaninpäivänä vierailulle tätini luokse, jossa he olivat viettämässä joulua.

Isoäitini kertoi olevansa Ifolor-kirjasta niin onnellinen, että hän toivottaa iltaisin hyvät yöt kirjan hymyilevälle kansikuvalle. Paketin he olivat ehtineet avata jo hyvissä ajoin ennen joulua.

***

Torstain suojasää muutti Helsingin sohjoiseksi ja kuraiseksi, ja lumikasat haittasivat liikennettä ja tukkivat jalkakäytäviä. Siinä hävisi se viimeinenkin joulufiilis.

Tyttö kävi iltapäivällä lääkärissä, ja hänellä todettiin kunnon korvatulehdus. Ei ihmekään, että hän itki edellisenä yönä aamukolmesta seitsemään.

"Jipii, siitä se korvatulehduskierre sitten lähtee", totesin. "Ei välttämättä lähde", lohdutti Töölön Mehiläisen lastenlääkäri.

Olisi ollut sääli poistua Pohjoiselta Hesperiankadulta hakematta sushia kaupungin parhaaksi sushi-paikaksi valitusta Umeshusta. "Saisikohan tämänkin tytön vakuutukseen?" mietin, "sillä eihän Mehiläisessä voi käydä vierailematta Umeshussa."

Rouva lähti tytön kanssa kotiin taksilla, minä kävin tekemässä tilaukseni ja hain tytölle antibiootit apteekista sillä aikaa kun sushit valmistuivat.

"Korvatulehdukselle", kilistimme laseja sushilautasen ääressä samalla, kun Rouva syötti tytölle päärynäsosetta. "Ja antibiooteille."

"Ja sille, että ensi jouluna emme poistu kotoa."

"Emme ehkä muutenkaan enää ikinä."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onhan sitä parempiakin viikkoja ollut. Turhan lyhyitä yöunia, levottomia öitä, itkuisia aamuja ja väsyneitä vanhempia. Viikko huipentui lauantai-iltapäivänä lapsen oksenteluun ja iltakäyntiin terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä erikoinen terveyskeskuslääkäri kyseenalaisti suurin piirtein kaiken lapsemme kasvatuksessa.

Tilanne lähti siis siitä, että ilman sen kummempaa syytä tyttö oksensi lauantaina kaiken syömänsä useampaan kertaan kaaressa äitinsä päälle. Tätä on käynyt kaksi kertaa aiemminkin, lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla tyttö päätyi tiputukseen, mutta toisella kerralla päästiin verikokeen jälkeen kotiin. Silloin oksentelulle ei löytynyt mitään syytä, ja epäilimme virusta tai yliherkkyyttä lehmänmaitopohjaiselle äidinmaidon korvikkeelle. Nyt sitä ei ollut annettu.

Aivan ensimmäisenä punnituksessa kävi ilmi, että lapsen paino oli laskenut edellisestä neuvolakäynnistä. Lääkäri tosin selitti, että eri vaaoilla tehdyt punnitukset eivät ole vertailukelpoisia. Rouva myös kertoi, että edellisen punnituksen tulos ei ole luotettava, sillä hän oli joutunut pitämään lapsesta kiinni vaa'alla.

Siitä alkoi useamman huolenaiheen kasautuminen.

- Nukutte perhepedissä? Ettekö pelkää, että kierähdätte lapsen päälle? lääkäri kysyi.

- No emme. (Miten lääkäri voi ylipäänsä ihmetellä tällaista ääneen?)

- Kyllä hänen pitäisi jo nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.

- Niin, mutta mitenkäs yöllä syöttäminen?

- Ei puolivuotias lapsi enää tarvitse ruokaa yöllä.

- No mutta kun hän herää ja hän syö niin huonosti päivälläkin. Hän ei ole siis hirveän kiinnostunut kiinteistä ruoista ja soseista. Ainoastaan kaurapuuro ja päärynäsose kelpaavat, ja muita ruokia maistellaan vain hieman.

- Syöttekö yhtä aikaa pöydän ääressä?

- Ei, vaan häntä syötetään eri aikaa kuin syömme itse.

Tässä vaiheessa oli vedetty esiin jo aika monta asiaa, joista voisi päätellä olevansa huono vanhempi.

- Eikö lapsenne ole yhtään kiinnostunut istumisesta? lääkäri kyseli.

- Niin, no ei hän oikeastaan istu vielä. Tai siis ei nouse itse istumaan. Ja kellahtaa kyljelleen helposti.

Ai onko hänen kehityksessään sitten jotain vikaa?

- Ja sitten kun on vielä tuo pituuskäyrän romahtaminen.

- Siis mitä?!?

- Niin, kun hän on tippunut siitä kasvukäyrältä.

- No onhan meille sanottu neuvolassa, että hän on pienikokoinen, mutta että ei ole mitään huolta ja että eihän me vanhemmatkaan niin isoja olla.

Käyrät tosiaan näyttävät siltä, että tytöstä ei tule koripalloilijaa, mutta "pituuskäyrän romahtaminen" oli turhan dramaattinen sanavalinta ja tarkoitti sitä, että kasvu on tasaantunut alemmalle käyrälle.

- Kyllä minä suosittelisin, että ensin selvitettäisiin, miksi ruoka ei maistu. Onko vaikka jotain yliherkkyyttä jollekin aineelle. Sitten vatsalle ultraääni, että onko siellä jokin ahtauma joka aiheuttaa oksentelun. Kaikkien vaikein asia korjata on sitten se, jos kyse on perhedynamiikasta.

- Anteeksi?

- Että jos lapsi vie vanhempiaan. Johtajuuskysymys. Jos hän ei syö päivällä, niin hän syö sitten yöllä. Ja kyllä tämä huonosyöntisyys, oksentaminen ja kasvun hidastuminen liittyvät toisiinsa.

Eli väärät kasvatusmenetelmät, häiriöitä kehittymisessä ja vielä ongelmia perhedynamiikassa. Auts.

Tässä vaiheessa olimme jo mielestämme aika kaukana varsinaisesti lääkärikäynnin aiheesta. Verikokeessa näkyi jokin pieni tulehdus, mutta koska oksentelu ei jatkunut, pääsimme yöksi kotiin ja saimme lähetteen Lastenklinikalle, jossa olisi tarkoitus selvittää ensi viikolla, löytyykö huonolle soseruokahalulle jotain syytä.

Lähtiessämme lääkäri kuitenkin kertoi, että tyttö on iloinen, reipas ja kehittynyt hyvin eli pelkkää plussaa paitsi se oksentaminen.

Nyt päällimmäisenä mielessä on hämmennys. Syökö tyttö oikeasti vähän vai tuntuuko se vain vähältä. Kuinka paljon seitsenkuisen pitäisi syödä soseita kerralla? Jos tytöllä olisi jokin krooninen vaiva, eikö se olisi ilmennyt useamminkin kuin kolmesti seitsemässä kuukaudessa? Oliko se sitten jotain, jota hän söi lauantaina? Ei hän kuitenkaan saanut mitään, mitä hän ei olisi syönyt aiemminkin.

Vai onko kaiken pahan alkulähde se, että nukumme samassa sängyssä?

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Menikös se niin, että jos äiti on huolissaan lapsen terveydestä, kyse on hysteerisyydestä, mutta kun isä huolestuu, on tosi kyseessä? No, eilen oli vähän sellainen tilanne, että molemmat huolestuivat, ja tyttö päätyi yöllä Lastenklinikalle tiputukseen.

Episodi alkoi, kun Rouva palasi illalla Työväenopiston kokkikurssilta ja imetti tytön sängyssä. Hetken päästä tyttö purskautti kaiken syömänsä suustaan kastellen sekä itsensä että huomattavan osan vuoteesta. Rouva vaihtoi lakanat puhisten ja syötti tytön uudelleen. Pian tämän jälkeen kuulimme tytön jälleen itkevän, ja löysin hänet makaamassa läpimärkänä samanlaisessa lammikossa.

Tässä vaiheessa jo totesimme, että kyseessä ei ole mikään ylensyönnistä johtuva pulautus, vaan on parasta soittaa HUS:n 24 h/vrk auki olevaan Terveysneuvontaan (p. 09 10023). Siellä käskettiin odottaa aamuun ja mennä sitten terveyskeskukseen, ellei oksentelu jatku.

Jäin pienen viereen vahtimaan, oksentaisiko hän uudelleen (ja ihan vähän sitä, hengittääkö hän ylipäänsä), ja hän nukkui puristaen sormeani.

Parin tunnin päästä Rouva syötti tytön uudelleen. Minuutin jälkeen vatsan sisältö lensi jälleen sängylle ja soitimme uudelleen Terveysneuvontaan. Sieltä puhelu yhdistettiin Lastenklinikalle, ja puhelun jälkeen hyppäsimme taksiin.

Lastenklinikan päivystyksen lääkäri esitti listan kysymyksiä:

- Onko hän syönyt tänään jotain normaalista poikkeavaa?

- On kyllä. Aloitimme tänään soseiden maistelun, ja hän söi puoli teelusikallista kesäkurpitsasosetta, kerroin. - Lisäksi yritin antaa hänelle äidinmaidon korviketta, sillä olimme kahdestaan kotona, mutta ei hän sitä kyllä niellyt kuin pari pisaraa.

- Entä oletteko käyneet jossain vieraassa paikassa?

- No viikonloppuna oli hänen pappansa 60-vuotisjuhlat, joissa hän kiersi vieraiden sylistä toiseen.

- Pysähdyittekö automatkalla jossain, kuten huoltoasemalla?

- No juu, olihan siinä se yksi vaipanvaihto huoltsikalla.

- Entä onko äiti syönyt jotain epätavallista?

- En kai, Rouva mietti - mutta syötiin me niissä juhlissa kaikenlaista. Ja tänään kävin Työväenopistolla kokkikurssilla.

- Niin, ja käytiinhän me sunnuntaina siellä kirpparillakin, ja siellä tyttö ehti työntää joitain tavaroita suuhunsa, muistin.

Vaihtoehtoja siis on. Joka tapauksessa tyttö tyhjensi vielä kerran vatsansa tutkimushuoneen lattialle, ja hänet päätettiin laittaa yöksi tiputukseen, jotta hän ei kuivuisi liikaa ja hänen vatsansa saisi rauhoittua.

En tiedä, kumpi oli pahempaa: katsoa sitä, kun tiputuskanyyli tökättiin lohduttomasti itkevän tytön ohimoon Rouvan kyynelehtiessä, vai se, etten voinut jäädä perheeni kanssa sairaalaan yöksi. Palasin siis aamuyöllä kotiin ja otin muutaman tunnin yöunet ennen aamuherätystä. Tyttö sai sentään nukkua äitinsä vieressä.

Tyttö sai maitoa taas aamulla, ja se pysyi sisällä. Pahoinvoinnin syy ei kuitenkaan selvinnyt. Se saattoi olla jokin nopeasti ohimenevä virus, tai sitten pieni vatsa todella reagoi noin rajusti siihen puoleen teelusikalliseen kesäkurpitsasosetta.

Jatketaan siis toistaiseksi pelkällä maidolla ja kokeillaan vaikkapa ensi viikolla porkkanasosetta. Kesäkurpitsaa ei nyt saa syöttää muutamaan kuukauteen. Darn.

Tyttöä seurattiin sairaalassa vielä iltapäivään asti, ja lopulta lääkärit päästivät hänet kotiin.

Mutta millaiset lääkärit? Rouva kertoi, että ensimmäinen lääkäri oli nuori, huomattavan komea lääkäriharjoittelija. Tyttökin oli ilmeisesti havainnut tämän, ja keikisteli ja hymyili hänelle leveästi. Miehen perässä huoneeseen asteli nuori ja kaunis naislääkäri. Koska henkilökunta oli muutenkin ilmeisen nuorta, hyvin miellyttävää ja äärimmäisen asiantuntevaa, Rouvasta tuntui kuin hän olisi päätynyt vierailulle Greyn anatomiaan.

Kiitämme Lastenklinikkaa hyvästä hoidosta ja suloisesta pehmotiikeristä. Toivomme silti, ettemme tapaa uudestaan - ainakaan liian usein.

Share