Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Työ- ja elinkeinoministeriö

Missä päin Suomea sinä aiot lomailla tänä vuonna? Jos matkakohteesi on Helsinki, Tampere, Turku, Ahvenanmaa, Porvoo, Jyväskylä, Mikkeli, Kuopio tai Rauma, poimi täältä talteen omat tärppini, niin tiedät ainakin, missä syödä!

Kylmäpihlajan majakka, Rauma, viime kesänä

Jos jokainen meistä tekisi tänä vuonna yhden kotimaanmatkan lisää, kasvattaisi se matkailun kokonaiskysyntää noin 800 miljoonalla eurolla. Uusia työpaikkoja syntyisi sen myötä jopa 7 000.

Meille kotimaanmatkailu on jokakesäinen perinne, ja jo monena kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi käydä tutustumassa johonkin aivan uuteen paikkaan. Viime kesänä tällaisia uusia paikkoja oli peräti kaksi: Rauma ja Kuopio.

Tänä kesänä pienempi lapsukainen rajoittaa matkailua sen verran, että suunnitteilla on toistaiseksi vain lyhyt junamatka Tampereelle, mutta kun meno vuokra-auton takapenkillä taas rauhoittuu, uskallamme tehdä jälleen pidempiäkin retkiä.

Minne tahansa sitten menemmekin, yksi tärkeimmistä asioista lomallamme ovat ruokaelämykset. Keräsin tähän postaukseen ei sen vähempää kuin kaksikymmentä parasta ruokaelämystä ympäri Suomen. Monien perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka. Osa ravintoloista saattaa tietysti pitää kesälomia, joten tarkista aukioloajat ja muista tehdä varaus suosituimpiin paikkoihin etukäteen.

Helsinki

Helsinki on kotikaupunkimme, mutta koska niin moni tulee tänne päin lomallaan, esittelen kolme omaa suosikkiravintolaani. Listaa voisi jatkaa vielä monella paikalla, mutta niistä teen vielä joskus erillisen postauksen.

BasBas

Tehtaankatu 27 - 29, Helsinki
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt puolitoista vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Myös tyttömme rakastaa ravintolaa ja on sulaa vahaa, kun paikan toinen omistaja Nicolas Thieulon käy pöydässä juttelemassa hänen kanssaan. Lista vaihtuu usein, mutta siltä voi odottaa löytävänsä laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita, joista on loihdittu herkkuja ranskalaisella twistillä.

Kuurna

Meritullinkatu 6, Helsinki
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Farang

Ainonkatu 3, Helsinki
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Uusinta Levainia en ole vielä testannut ja Gaijin on hyvä kakkonen, mutta Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta.

Tampere

Tampere on kaupunki, jossa on aina yhtä kiva käydä. Tampereen ravintolaelämästä on viime vuosina tullut varsin mielenkiintoinen, eikä ole lainkaan hassumpi ajatus lähtä pienelle Tampereen-lomalle ihan vain syömään. Edellisestä retkestä onkin jo kaksi vuotta, joten nyt olen päättänyt korjata tilanteen heti, kun vaan sopiva hetki kesälomaltani löytyy sille. Ja odotan itsekin vähintään yhtä paljon kuin viisivuotiaani sitä, että pääsen Särkänniemeen ja maailmaan ainoaan, upouuteen Muumimuseoon!

Ravinteli Huber

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
ravintelihuber.fi

En yleensä syö ravintoloissa pihvejä, sillä ne ovat usein aika samanlaisia paikasta riippumatta. Mutta Ravinteli Huberiin lähtisin pihville vaikka heti, ja se on paljon sanottu se. Tarjolla on useampia osia ja erilaisia leikkauksia, ja isommista kimpaleista riittää hyvin jaettavaksi myös muulle seurueelle. Edellisestä Huberin-illallisesta on jo niin pitkä aika, että tämä tilanne on korjattava mitä pikimmin. Haistan jo ravintolan puuhiiligrillistä nousevan vienon savun tuoksun sieraimissani.

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Hämeenkatu 19, Tampere
4vuodenaikaa.fi

Tampereen kauppahallin ranskalainen klassikkoravintola on aina yhtä herkullinen, ja ranskalainen bouillabaisse-kalakeitto ei petä koskaan! Aamupalaa ja lounasta on tarjolla maanantaista lauantaihin, ja erikoisillallisia silloin tällöin.

Tapola Tammelantori

Tammelantori, Tampere
tapolatammelantori.com

En malta olla mainitsematta Tampereelta Tammelantoria ja Tapolan mustaamakkaraa. Onhan siinä jotain aivan erityistä hakea tätä herkkua maailman autenttisimmasta paikasta ja nauttia makkara foliopaperista puolukan ja maidon kanssa. Tämän jälkeen kaikki muut mustatmakkarat maistuvat vanhoilta ja kuivahtaneilta.

Turku

Turku on minulle vieraampi kaupunki kuin Tampere, sillä se ei ole ollut koskaan varsinaisesti matkani varrella. Päänähtävyydet olen kyllä nähnyt, ja kahtena kesänä olemme vierailleet Turussa samalla, kun olemme olleet matkalla Naantalin Muumimaailmaan, joka sijaitsee aivan Turun kupeessa.

Olemme valitettavasti onnistuneet missaamaan Ravintola Kaskiksen, jota monet kehuvat kaupungin (ellei koko Suomen) parhaaksi ravintolaksi. Onneksi muitakin hyviä vaihtoehtoja on esiteltäväksi.

Ludu

Linnankatu 17, Turku
ludu.fi

Ludu oli tänä vuonna myös Taste of Helsinki -ruokafestivaaleilla, mutta meille ravintola oli tuttu jo kahden vuoden takaa. Muistelemme edelleen lämmöllä sekä herkullista illallista että sitä, miten lämpimästi omistaja otti meidät vastaan, vaikka tulimme syömään lapsen kanssa ja aivan liian myöhään. Maarianhaminan-lauttamme saapui nimittäin satamaan, kun lapsen nukkumaanmenoaika oli oikeastaan jo käsillä. kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tintå

Läntinen Rantakatu 9, Turku
tinta.fi

Turun kauniin jokivarren Tintå on varsin suosittu, eikä ihmekään. Ruoka on ollut joka kerta hyvää, ja tunnelma rento. Ruoka on bistrotyylistä cross kitcheniä, jossa pizzat, Lähi-Itä ja Aasia kulkevat käsi kädessä. Ravintolan erikoisuus ovat viinit, ja se on valittu jokunen vuosi sitten myös vuoden viiniravintolaksi.

Ahvenanmaa

Retki Ahvenanmaalle yhdistyy kivasti Turun- ja Naantalin-matkoihin, ja mekin kävimme kaikissa kolmessa kaksi vuotta sitten. Olin käynyt Maarianhaminassa kerran aiemmin joskus lapsena, mutta mitään muistikuvaa ei siitä enää ollut. Maarianhamina meillä kyllä jäi oikeastaan näkemättä, sillä juuri silloin vettä tuli kaksi päivää kaatamalla ja vaakatasossa, mutta onneksi muualta Ahvenanmaalta jäi aurinkoisemmat muistot.

Smakbyn

Slottsvägen 134, Kastelholm
smakbyn.ax

Smakbyn on Strömsöstäkin tutun julkkiskokki Michael Björklundin ravintola, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan tuntumassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta. Ruoka on - kuten arvata saattaa - mahdollisimman paikallista ja kaudenmukaista. Ja yksinkertaisen herkullista.

Stallhagen

Getavägen 196, Godby
stallhagen.com/sv/pub-stallhagen

Stallhagenin panimoravintola on tunnelmaltaan pubimaisempi ja ruoiltaan Smakbytä simppelimpi, mutta monet kehuvat ruokaa jopa paremmaksi. Stallhagen on manner-Suomessa tuntemattomampi merkki, mutta Ahvenanmaalla se on se olut, jota juodaan. Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka. Pubin yhteydessä olevasta puodista voi ostaa panimon tuotteita myös mukaan.

Porvoo

Porvoo on hyvin ainutlaatuinen paikka Suomessa. Ei vain sen hienon vanhankaupungin vuoksi vaan myös siksi, että kaupungissa on oman täysin epätieteellisen arvioni mukaan asukaslukuun nähden eniten huippuhyviä ravintoloita koko maassa.

Meat District

Gabriel Hagertin kuja, Porvoo
meatdistrict.fi

Meat Districtin listalta löytyy ravintolan nimen mukaisesti hyvin lihaisia annoksia, mutta kasvissyöjien ei kannata sitä säikähtää: kaikki annokset ja menut saa myös kasvisversioina. Aivan törkeän hyvää, ja jopa pitkään kasvissyöjänä ollut ja edelleen kokolihakriittinen Rouva piti lihaa erinomaisena. Ja se tytölle tilaamani hampurilainen - en muista syöneeni yhtä maukasta burgeria missään tässä maassa.

Jälkiruoaksi voi tilata Meat Districtin yhteydessä toimivan Cafè Postresin artesaanijäätelöitä, ja kyllä, kahvilan nimellä on suora yhteys aiemmin Helsingissä toimineeseen Michelin-tähtiravintolaan. Sanottakoon vielä, että ravintolan sijainti upeassa vanhassa puutalossa ei vähennä sen viehätystä.

Bistro Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
bistrosinne.fi

Bistro Sinne sijaitsee uuden Porvoon puolella, ja se on jo vakiinnuttanut asemansa ravintolana, johon tullaan pidemmästäkin matkasta. Ruoka on yksinkertaisesti erinomaista ja tehty hyvistä raaka-aineista.

Jyväskylä

Entisen kotikaupunkini ei ole ollut aivan kaikkein kiinnostavimpia ruokamatkailukohteita Suomessa, mutta nämä kaksi melko uutta paikkaa ovat ilahduttaneet entistä jyväskyläläistä kovasti.

Harmooni

Väinönkatu 1, Jyväskylä
harmooni.fi

Harmooni on Jyväskylän ravintoloista se, joka on kaikkein lähinnä omaa ravintolamieltymystäni: Kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, hyviä raaka-aineita, kesällä villivihanneksia. Ravintolan sijainti vanhassa jugendtalossa, entisessä Halosen Harmoonitehtaassa, on iso plussa. Talo oli saanut jo purkutuomion 1980-luvulla, mutta onneksi Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. Ravintolan sijainti aivan Matkakeskuksen tuntumassa on loistava ajatellen sekä matkailijoita että radan toisella puolella pöristeleviä rallituristeja. Ravintolalla on kiva terassi, jossa voi nauttia lounasta kesällä.

Kahvila Muisto

Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä
kahvilamuisto.fi

Vanhoja puutaloja ei Jyväskylän keskustassa ole jäljellä kuin muutama. Yksi tällainen harvinainen miljöö on nykyisin Toivolan Vanhana Pihana tunnettu pihapiiri, joka avautui nykyisessä käyttötarkoituksessaan yleisölle vasta muutama vuosi sitten. Pihan kahvila on vierailemisen arvoinen erityisesti kesällä, jolloin kahvilan tuotteita voi nauttia ulkona, mutta myös sisätilat on kunnostettu kauniisti.

Mikkeli

Vaimoni on puolestaan kotoisin Mikkelin ja Jyväskylän välimaastosta, joten Mikkelin-retket ovat olleet lähes jokakesäinen ohjelmanumero anoppilasta ja Etelä-Savon mökiltämme.

Tertin Kartano

Kuopiontie 68, Mikkeli
tertinkartano.fi

Tertin kartanon herkullinen Kesäpöytä-lounas on kuulunut kesiimme jo usean vuoden ajan. Buffet-lounaan maut ovat tuoreita ja mielenkiintoisia ja lähiruokaan keskittyvä ravintola trendikkäämpi kuin koskaan. Rakastamme 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta kaikkine yksityiskohtineen. Sisustus on tehty niin pieteetillä ja kartanon historiaa kunnioittaen, että suosittelen kiertelemään läpi kartanon kaikki huoneet ja kurkkimaan sisään myös astiakaappeihin ja vitriineihin. Olemme Rouvan kanssa haaveilleet myös pitkään siitä, että jonain päivänä tulemme yöpymään kahdestaan kartanon hotelliin ja illallistamme kartanon ravintolassa.

Bistro Vilee

Savilahdenkatu 11, Mikkeli
vilee.fi

Mikkelin keskustassa sijaitseva Bistro Vilee muutti muutama vuosi sitten uusiin ja entistä arvokkaampiin tiloihin Mikkelin teatterin alakertaan. Ruoka on ollut aina yhtä herkullista, mutta uusi sijainti nosti ravintolan tasoa entisestään.

Kuopio

Savon pääkaupunki oli meille aiemmin täysin tuntematon. Edes savolainen Rouvani ei ollut aiemmin käynyt Pohjois-Savossa, mutta korjasimme tilanteen viime kesänä. Ruokapaikoista meille suositeltiin kovasti Ravintola Urbania, mutta se oli valitettavasti lomalla juuri, kun olimme kaupungissa. Onneksi minulla on siitä huolimatta kaksi erinomaista vinkkiä.

Musta Lammas

Satamakatu 4, Kuopio
mustalammas.ravintolamestarit.net

Ravintola sijaitsee 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa vanhassa olutkellarissa, joka on sittemmin toiminut panimon edustustiloina ja vuonna 1982 muutettu ravintolaksi. Ainutlaatuinen ja tunnelmallinen miljöö ja ensiluokkaiset ruoat ja juomat.

Kuopion tori

Kauppatori, Kuopio
kuopiontori.fi

Vähän niin kuin mustamakkara Tammelantorilla, joitain asioita on koettava paikan päällä Kuopion torilla. Näitä ovat kalakukot, lihapiirakat ja munkit. Kuopion torilla on kaksi kilpailevaa kojua, jotka myyvät molempia: Hanna Partanen ja Irene Partanen.

Jokaisella kuopiolaisella lienee mielipide siitä, kumpi näistä tarjoaa maukkaammat leivonnaiset. Meidän kahden henken raatimme oli yksimielinen siitä, että Hanna Partasen lihapiirakat ja munkit olivat paremmat ja Irene Partasen kalakukko voitti kilpailijansa. Ja siis se Hanna Partasen omenamunkki, voi hyvä ihme, se oli ehkä paras munkki, jonka olen koskaan syönyt: litteä ja omenahilloa ihanasti koko matkalla!

Rauma

Hehkutettuani Porvoon vanhaa kaupunkia blogissa kuulin useamman kerran, miten Rauman vanha kaupunki on vieläkin hienompi. Kävimme siellä viime kesänä, ja olihan se upea! En jotenkin ollut ymmärtänytkään, että Suomessa on todella olemassa niin hyvin säilynyt historiallinen puutalokeskusta.

Goto

Kuninkaankatu 17, Rauma
ravintolagoto.fi

Ravintolassa käyminen lasten kanssa voi olla monille jännittävä kokemus, varsinkaan jos sitä ei ole tehnyt usein. Juuri tästä syystä en voi lämpimämmin suositella Ravintola Gotoa, jonka omistaja on ottanut lasten ja lapsiperheiden palvelemisen sydämen asiakseen. Miten lämmin vastaanotto voikaan ravintolassa olla? Ja voitko kuvitella, että kouluikäiset lapset syövät ravintolassa lounaan viidellä eurolla koko kesän? Herkulliset ruoat ja kaunis sijainti 1800-luvun hirsitalossa Vanhan Rauman torin laidalla. Mitä muuta tarvitseekaan?

Kalatori

Vanhankirkonkatu 26, Rauma
ravintolakalatori.fi

Kalatori, entiseltä nimeltään S. J. Nyyper, on Hotelli Vanhan Rauman alakerrassa sijaitseva ravintola, joka on uudistanut hiljattain nimen lisäksi myös ilmeensä ja ruokalistansa. Ravintola sijaitsee Vanhassa Raumassa Kalatorin vieressä, ja juuri sen mukaan ravintolakin on nimetty. Hotelli Vanhan Rauman rakennus on hieno funkkistalo, ja myös tämä hotelli näyttää paikalta, jossa haluaisin seuraavalla Rauman-reissullani yöpyä. Laadukkaat raaka-aineet, hyvin valmistetut annokset ja maut juuri kohdallaan. Sanoisin, että yksi parhaista ravintola-annoksista ja kalaruoista aikoihin.

 

+ Vielä yksi extra: Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja, Rauma
kylmapihlaja.com

Kävi niin, että kerroin yllä jo kahdestakymmenestä paikasta, mutta en malta olla vinkkaamatta vielä yhdestä elämyksestä, jonka koimme viime kesänä. Yövyimme nimittäin Kylmäpihlajan majakkasaarella majakan tornissa sijaitsevassa hotellissa. Aika hauska kokemus, ja majakassa on myös à la carte -ravintola, jossa voi nauttia sekä illalliset että aamiaiset! Herkulliset muikut ja todella ainutlaatuinen paikka!

Kysytäänpäs siis vielä uudestaan: Missä päin Suomea sinä aioitkaan ruokamatkailla tänä vuonna?

Entä yllämainittujen kaupunkien asukkaat, osuivatko valinnat omiin lempipaikkoihisi?

 

Postaus on osa TEMin kotimaanmatkailun haastekampanjaa Suomi 100 – Löydä Suomesi.
Katso myös: Lomahaaste.fi #lomahaaste @lomahaaste

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palasimme Muumimaailmasta vielä takaisin Turkuun. Olimme varanneet yösijan Raumalta, mutta päätimme käydä ensin päivällisellä ravintola Tintåssa (Läntinen Rantakatu 9, Turku), johon emme saaneet pöytää edellisenä iltana. Nytkin ainoa vapaa pöytä oli tarjolla jo klo 16:ksi, mutta päätimme ehtiä siihen.

Se oli hyvä ratkaisu. Vaikka "Muumimamman keittiön" lihapullat olisivatkin varmasti vieneet nälän, oli huomattavasti kivempaa syödä oikeasti kivassa ravintolassa, ja varsinkin Rouva halusi niin kovasti käydä juuri Tintåssa. 

Huomasimme muuten Turussa yllätykseksemme, että moni ravintola oli suljettu maanantaisin mutta ne olisivat olleet auki sunnuntaina. Tintå on kuitenkin auki joka päivä, ja varaustilanteesta päätellen se on hyvin suosittu.

Ravintola on kuulemma rakennettu vanhaan hevostalliin, ja se sijaitsee Turun kauniissa jokirannassa monen muun ravintolan ja kuppilan kanssa.

Ruoka on bistrotyylistä cross kitcheniä, jossa pizzat, Lähi-Itä ja Aasia kulkevat käsi kädessä.

Ravintolan erikoisuus ovat viinit, ja se on valittu jokunen vuosi sitten myös vuoden viiniravintolaksi.

Itse otin indonesialaisen lammasvartaan. Liha oli mureaa ja makua sopivasti.

Rouvalla oli falafeleja ja kukkakaalicouscousia. Se oli hänen mukaansa ihanaa, ja kukkakaalicouscous menee heti kotona omalle ruokalistalle!

Tytön kanssa menimme helpoimman kautta ja tilasimme pizzaa. Pizzakin oli erittäin hyvää.

Jälkiruokana nautin sitruuna-lakritsivanukkaan. Perheen naiset valitsivat vitriinistä kakkupalaset.

Kiitos Tintå, pidimme taas kovasti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jopas teki tiukkaa lähteä kotoa yhtään mihinkään.

Olemme harkinneet lähtöä Länsi-Suomen retkelle jo monta päivää, mutta kotona on ollut liian hyvä olla. Unirytmi on keikahtanut koko perheellä taas aivan hassuksi, ja on ollut ylipäänsä vain kiva olla paikoillaan ja lomailla ihan Helsingissä. Nyt päätimme kuitenkin lopettaa jahkailun ja suunnata ensin kohti Turkua.

Valitsimme yöpaikaksi Park Hotelin, joka sijaitsee Turun rautatieaseman tuntumassa. Hotellin rakennus on 1900-luvun alun jugend-talo, joka on muutettu hotelliksi 1980-luvulla.

Tämän hotellin sisustuksessa enemmän on enemmän, ja vaikka periaatteessa olemme skandinaavisen yksinkertaisuuden ystäviä, jotain huikean hauskaa on näissä kultauksissa, kristallikruunuissa, muhkeissa lipastoissa - ja posliinikoirissa!

Hotellin papukaija, viisikymppinen Jaakko-tyttö, ilahduttaa pieniä vieraita, tässä hotellin runsaalla aamiaisella.

Eilisen illallisen kävimme nauttimassa ravintola Pinellassa, ja palasimme pian sen jälkeen takaisin hotellille ihmettelemään, millaista onkaan matkustaa ja yöpyä hotellissa kahden lapsen kanssa, vaikkakin näin pienimuotoisesti. Keräämme tässä myös rohkeutta alkaa haaveilla jostain ulkomaanmatkasta.

Turkuun ei ole tarkoitus jäädä pidemmäksi ajaksi, vaan matka jatkuu nyt kohti Naantalia ja arvannetko mitä? Se on yllätys tytöllekin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun palasimme Ahvenanmaalta mantereelle, koettelimme pienen lapsen kärsivällisyyttä urakalla.

En tarkoita sitä, että olimme luvanneet mennä heti seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmaan, vaan sitä, että meillä oli illallisvaraus vasta iltayhdeksäksi ravintola Luduun Turussa (Linnankatu 17). 

"Noo, onhan se valvonut nyt muutenkin normaalia pidempään. Katsellaan miten menee ja lähdetään pois sitten, kun näyttää siltä", pohdiskelin.

Lykkäsimme lapsen eteen väritys- ja tarrakirjat, ja kappas, hän viihtyi mainiosti niiden parissa.

Ja kylläpä olikin hyvää. Alkuun kukkakaalivanukasta ja vuohenjuustoa ja pääruoaksi tomaattirisottoa. Risotto oli omaan makuuni hivenen liian al dente, mutta itse keitänkin risoton ehkä hieman ylikypsäksi. Rouvan pääruoka oli päivän kalaa, erittäin hyvää sekin.

"Voidaanko me ottaa vielä jälkiruokaa?" Rouva kyseli, kun kello oli jo selkeästi yli lapsen nukkumaanmenoajan.

"Juu juu, onhan meillä Halinallet", vastasin ja lykkäsin iPadin lapsen eteen. Kaikki voittivat.

Voin suositella ravintolaa lämpimästi. Erityiskiitokset sympaattiselle henkilökunnalle ja omistaja Joonas Sipolle, joka sai meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi - myös lapsen kanssa. 

* * *

Seuraava aamu valkeni epävakaisena, mutta lähdimme sunnitellusti tytön kanssa kohti Naantalia ja Muumimailmaa. Rouva jäi Turkuun, ja sovimme, että tulemme sinne myöhemmin kahville.

Aivan ensimmäisenä pitää vinkata siitä, että Muumimaailman lippu kannattaa ostaa etukäteen hotellista. Sekä Turussa että Naantalissa useat hotellit myyvät Muumimaailmaan kahden päivän rannekkeita yhden päivän hinnalla. Mekin otimme kahden päivän rannekkeet ja palasimmekin Muumimaailmaan myös seuraavana päivänä.

Oli oikeastaan hassua, miten kovasti tyttö odotti tapaavansa muumit ja näkevänsä Muumitalon, sillä emme ole hänen kanssaan vielä hirveästi lukeneet tai katselleet muumitarinoita. Mutta niin vain hän oli lähes haljeta, kun Muumitalo paljastui mäen takaa ja kaikki tutut hahmot olivat odottamassa halauksia sen edessä.

Täytyy myöntää, että olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt. Muumimaailma oli nimittäin ainakin tämän ikäiselle lapselle todella kiva paikka.

Muumit ja Nipsu eivät puhuneet, mutta muut hahmot, kuten Pikku Myy ja Vilijonkka pitivät tunnelmaa yllä rupattelemalla lasten kanssa.

Muumitalossa pääsi tutkimaan muumien huoneita kerros kerrokselta aina Mamman hillokellarista ullakolle.

Talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu lukuisin hauskoin yksityiskohdin.

Emma-teatteri esitti muuminäytelmiä tunnin välein.

Saarella oli myös kaksi seikkailupolkua, joiden varrella tapasi lisää muumeista tuttuja hahmoja ja niiden kotikoloja. Polut on rakennettu metsään, joten samalla voi ihailla saaren vehreää luontoa.

Mörkö oli aika jännittävä.

"Mölön sylän on jäässä siksi että se ei lakasta ketään", selitti tyttö vakavana.

* * *

Seuraavan yön majapaikkamme oli Naantalissa, mutta kävimme poimimassa Rouvan Turusta. Kävimme siellä myös kahveilla Gaggui Kaffelassa (Humalistonkatu 15).

Mainiot kakut ja maniot nimet. Oma torttuni oli nimeltään Voi vattu. Eräs kakku listalla oli nimeltään Where's the f***ing summer?

* * *

Naantalissa kannattaa muuten yöpyä jossain sympaattisista pienhotelleista, joita on ainakin vanhan kaupungin laidalla sijaitseva Hotel Palo (Luostarinkatu 12).

* * *

Illallissuositukseksi saimme Ravintola Uuden Killan, joka sijaitsee Naantalin satamassa vanhan kaupungin laidalla.

Rankan (ja päiväunettoman) muumipäivän jälkeen illalliselle piti taas varautua kynin, paperein ja Halinallein.

Ensisilmäyksellä ravintola näytti hieman fiinimmältä kuin mihin olemme yleensä tottuneet, varsinkin kun bongasimme itsensä presidentti Niinistön rouva Haukion kanssa illallisella ravintolan terassilla, mutta tunnelma olikin yllättävän rento.

Jälleen kerran kiittelemme henkilökuntaa siitä, miten kivasti ja ymmärtäväisesti he suhtautuivat lapsiperheeseen, ja pöytä järjestyi täydestä ravintolasta nopeasti. 

Ruokakin oli erittäin maukasta, ja voin lämpimästi suositella sekä punajuuririsottoa että pitkään haudutettua vasikanposkea.

* * *

Seuraavana päivänä palasimme tytön kanssa Muumimaailmaan. Matkustimme tytön riemuksi sen portille Muumijunalla, joka on Muumimaailman asiakkaille ilmainen. 

Törmäsimme aivan sattumalta kavereihimme ja heidän kolmevuotiaaseen poikaansa, ja vietimme erittäin hauskan aamupäivän heidän seurassaan. Tyttö ehti halailla vielä kaikkien hahmojen kanssa ja pääsi näyttämään kaverilleen paikkoja. Sääkin oli lämpimämpi kuin edellisenä päivänä.

Sitten olikin aika aloittaa matka kohti kotia. Kylläkin pienen mutkan kautta. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesälomamatkamme ensimmäinen etappi oli Turku.

Lähdimme sieltä lauantaiaamuna kohti Ahvenanmaata, mutta ehdimme kuitenkin yöpyä kaupungissa ja tutustua sinne keväällä avattuun italialaiseen ravintolaan, Osteria Ovoon (Linnankatu 1, Turku).

Ravintolan omistajat, Salla ja Luca Platania, pyörittävät myös Turun Hansa-keskuksen Pizzariumia ja lähtevät vihdoin valloittamaan myös muuta Suomea roomalaisilla levypizzoillaan. Jeah, sitä odotellessa!

Omistaja itse kävi tarjoilemassa alkupalaleivät pöytään.

Rouva oli aivan myyty jo siinä vaiheessa, kun hän huomasi, että yksi päivän annoksista oli fiori di zucca - siis täytettyjä kurpitsankukkia. Ne olivat ilmiselvä valinta alkupaloiksi.

Nautimme alkupaloina myös sinisimpukoita, jotka olivat aivan poikkeuksellisen hyviä: erittäin maukkaita ja pehmeitä, eikä niissä ollut minkäänlaista merkkiä sinisimpukalle tyypillisestä sitkeydestä.

Lapsi sai pääruoaksi pizzan, jossa oli mozzarellapallo keskellä - juuri niin kuin Napolissa.

Kun itse näin listalla raviolit, en enää muuta nähnytkään.

Näissä ravioleissa oli lihatäyte ja ne tarjoiltiin jauhelihakastikkeen kanssa. Herkkua oli, mutta pääsisinpä maistamaan sitä versiota, jossa on sisällä vain pinaattia ja ricottajuustoa ja joka tarjoillaan tomaattikastikkeen kanssa. Muistelen edelleen vastaavaa annosta Liparin Kasbah Caféssa parhaana ravioliannoksena ikinä, ja voisin mielihyvin luovuttaa sen kunniamaininnan vaikkapa juurikin Osteria Ovolle.

Rouva otti pääruoakseen secondi-listalta löytyvän munakoisovuoan. Maukasta sekin.

Jälkiruoat olivat - tietysti - tiramisùa ja panna cottaa. Ei olisi oikeastaan enää jaksanut, mutta oli pakko, kun teki niin kovasti mieli. Panna cottan sentään jaoimme tytön kanssa.

Kun tämän jälkeen hörppäsimme vielä espressot, jotka tarjoiltiin esilämmitetyistä kupeista, ja tarjoilija kysyi, ottaisimmeko lopuksi lasilliset limoncelloa, sitruunalikööriä, huokailimme yhteen ääneen, että tämän italialaisempaa ravintolakokemusta emme ole koskaan Suomessa saaneetkaan.

Niin, ja tietysti otimme ne limoncellot.

Kiva ravintola, ja hienolla paikalla sillan toisella puolella Turun tuomiokirkosta. Tulen ehdottomasti toistekin!

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tässä jutussa syödään Tintåssa, di Trevissä ja Pizzariumissa, vieraillaan Turun linnassa ja Wäinö Aaltosen museossa sekä yövytään Caribia-hotellissa. Kävimme siis Turussa.

Eppu ja Posankka

Turun-miniloma sai alkunsa, kun sain Sokos Hotelsilta kutsun koko perheelle tulla koeyöpymään johonkin uuteen Sokos Hotelsin Break-konseptiin kuuluvista hotelleista. Turun Caribia tuntui parhaalta vaihtoehdolta, ja ajankohdaksi valitsimme Rouvan loman alun, siis viime viikonlopun.

Kun kerroin aiemmin saaneeni eräässä turkulaisessa ravintolassa hieman liiankin rentoa palvelua, bloggarikollega Eeva Kolu lupasi seuraavalla Turun-matkallamme näyttää muita paikkoja. Pidin tämän mielessäni ja sovinkin treffit Eevan ja hänen poikaystävänsä kanssa.

Vasta sen jälkeen huomasin, että päivä oli juuri sama päivä, jolle olin jo ostanut liput Taste of Helsinkiin. Muutaman kirosanan jälkeen laskeskelin, että ehdimme kyllä illalliselle Turkuun, vaikka päivällä maistellaan vielä Helsinkiä Töölönlahdella.

Illallinen Tintåssa

Tintåta voisi luonnehtia suomalais-libanonilaiseksi ravintolaksi, josta saa myös pizzaa. Pizzat ovat kuulemma todella hyviä, mutta meitä houkutti libanonilainen lammasvarras taboulehsalaatin kanssa. Alkuun mansikka-vuohenjuustoleipä.

Varras oli mehevää ja mielenkiintoisesti maustettua ja tabouleh raikasta ja juuri oikealla tavalla libanonilaisittain tehtyä. Tabouleh ei kuulemma saisi olla niin vehnäistä ja valkoista kuin se on usein Suomessa, vaan sen kuuluisi olla vihreämpää.

Jälkiruoaksi hotkaisin pannacotta-annoksen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Tai kuvaa ottaa.

Loistovalinta, suosittelen. Myös ravintolan kauniin tilan vuoksi.

Päivällisburgerit di Trevissä

Seuraavana päivänä päivällistimme samalla porukalla italialais-espanjalais-yleismaailmallisessa di Trevissä.

Listalla on vähän kaikenlaista, mutta burgereita suositeltiin. Rouva otti di Trevin perusburgerin, ja minä valitsin pulled pork burgerin. Possu oli mureaa ja annokseen kuuluneet ranskalaiset rapeita.

Jälkiruoaksi tilasin jättimäisen crema catalanan ja pohdin, miten se oikeastaan eroaakaan crème brûléestä.

Ruoat olivat maukkaita ja miljöö todella hieno. Ruokalistaa voisin ehkä vähän tiivistää ja miettiä, mitä keittiötä haluaisin edustaa kaikkein mieluiten.

Pizzaa Pizzariumissa

Maanantaina, ennen kuin jatkoimme matkaa, nautimme vielä pizzat Hansakeskuksen Pizzariumissa. Ja siis todellakin nautimme. Sijainnin ei pidä antaa hämätä: nämä pizzat olivat parhaita, joita muistan syöneeni aikoihin.

Lounasaikaan tarjottavissa pizzapaloissa oleva pohja leivotaan roomalaisesta pizzataikinasta, jota kohotetaan 48 tuntia. Lounasajan ulkopuolella tarjotaan myös pyöreää pizzaa, jossa on puolestaan napolilaistyyppinen taikina. Lounaspizzojen täytteet haetaan viereiseltä torilta, ja täyteyhdistelmät vaihtelevat päivittäin torin tarjonnan mukaan. Täydellistä.

Ja miten hyvää voi olla pizzapohja, joka on voideltu Nutellalla?

Tällainen Helsinkiinkin!

 * * *

Wäinö Aaltosen museo: "Suurin kaikista on rakkaus?"

Sunnuntaina ehdimme käydä myös katsomassa kulttuuria. Valitsimme Wäinö Aaltosen museon, joka on tilana hieno ja jonne oli juuri avautunut rakkausaiheinen Suurin kaikista on rakkaus? -näyttely.

Ihastuin erityisesti Tiina Heiskan öljyväritöihin (ensimmäinen kuva alla) ja Markus Kåhren Pidot-videoinstallaatioon (toinen kuva alla), jossa katsoja tuntee salakuuntelevansa toisten ihmisten pöytäkeskusteluja ravintolassa.

Hauskaa oli naureskella myös Kaija Papun Kaikki oli täydellistä -teokselle, jossa 103 polaroidkuvattua henkilöä jatkaa lausetta En halunnut harrastaa seksiä, koska...

* * *

Kävimme myös tarkastamassa Turun linnan. Edellisestä kerrasta olikin jo 16 vuotta: kävimme nimittäin ensimmäisenä seurusteluvuonnamme Rouvan kanssa junarengasmatkalla Etelä-Suomessa, ja Turku linnoineen oli silloin reitillämme. Linna oli edelleen paikoillaan.

Oikeastaan Rouva raahasi minut linnaan katsomaan siellä esillä olleita Saara Ekströmin videoteoksia, joista Rouva piti kovasti mutta joita oli kyllä nähtävillä harmittavan vähän.

Tietysti oli hauskaa nähdä linnakin pitkästä aikaa. Seuraavan kerran sitten, kun tyttökin alkaa ymmärtää asioita.

* * *

Caribia-hotellissa ehdimme pulikoida tytön kanssa toisena iltana.

Vaikka pieni nautti kovasti vedessä olemisesta, uskon, että vielä hauskempaa kylpylässä on muutaman vuoden vanhemmilla lapsilla, jotka pääsevät esimerkiksi tähän vesiliukumäkeen. Oikeastaan olisi tehnyt mieli laskea se itse, mutta yksin se olisi ollut jotenkin vähän surullista.

Olimme iloisia siitä, että hotellista järjestyi lemmikkihuone, joten Eppukin pääsi mukaan. Olimme sekä hämillämme että iloisia myös siitä, että perillä huone paljastui sviitiksi, jossa oli erilliset makuu- ja olohuoneet. Olihan se tietty huomattavasti miellyttävämpää yöpyä yksivuotiaan lapsen kanssa niin, että hänet sai nukkumaan oven taakse, kun äiti ja isä keikkuivat hereillä pikkutunneille asti toisessa huoneessa.

Koeyöpyminen oli siis erittäin onnistunut, ja jatkoimme matkaamme energisempinä kohti seuraavaa etappiamme. Se taisi olla sen Break-konseptin perimmäinen tavoitekin.

Että moro nyvvaan Tampereelta!

* * *

Loppuun vielä muutama maisemakuva lauantaiselta koiranulkoilutuslenkiltä Aurajoen rannassa.

 

Sokos Hotels tarjosi bloggarille perheineen kaksi yötä Break Sokos Hotel Caribiassa.

Share