Ladataan...
Isyyspakkaus

Viikonloppuisin meillä on kaksi herätyskelloa. Toisen patterit käyvät jo vähän laiskasti, mutta toinen herättää melko varmasti aika tasan kahdeksalta.

Tätä herättäjää ei saa sammumaan enää, kun se pärähtää käyntiin.

Toisessa kellossa on parempi torkkutoiminto, joka toimii puheohjauksella. Kun sille sanoo: "Nukutaan vielä", se torkahtaa uudelleen.

Isä nousee ensimmäisen kellon herättämänä, mutta äiti hyödyntää toisen kellon torkkutoimintoa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sain lauantai-iltana Rouvan ja Neidin takaisin kotiin kuuden päivän eron jälkeen. He viettivät koko viikon maalla, ja itse kävin loppuviikosta pienellä työmatkalla Saksassa. Tämä oli pisin aika, jonka olen ollut erossa vauvasta.

Voiko olla mahdollista, että tyttö on kasvanut viikossa jotenkin tosi paljon? Hän seuraa huomattavasti skarpimmin kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu, kiepsahtaa sängyssä helposti vatsalleen, nauraa ääneen entistä enemmän ja viihtyy myös paremmin itsekseen lelukaaren alla.

Mutta entä ne kuusi edellistä päivää ja Saksan-matkani? Kuusi päivää totaalista vauvavapaata?

No ei aivan.

Heti ensimmäisenä iltana, kun olin yksin kotona, vaihdoin Facebook-profiilikuvakseni kuvan, jossa olen tytön kanssa. Sitten kävin ihailemassa profiilikuvaa sen jälkeen joka päivä. Monta kertaa päivässä.

Pyysin Rouvaa ottamaan kuvia tytöstä ja lähettämään niitä minulle. Sitten katselin kuvia puhelimestani uudelleen ja uudelleen. Ja esittelin niitä työkavereilleni. Ja vaihdoin puhelimeni taustakuviksi.

Perjantai-iltana Saksassa käytin merkittävän osan illasta keskustelemalla kollegani kanssa lapsesta, raskaudesta ja isyydestä, hänkin kun odottaa esikoistaan.

Niin. Ikävä. Kaipasin koko viikon pientä tyttöä syliini - vauvatankkausta, niin kuin meillä on tapana sanoa.

Tänään heräsin siihen, että joku puristelee nenääni ja työntää pieniä sormiaan suuhuni. Kello oli puoli seitsemän, mutta tyttö hymyili vieressäni leveästi, ja hänen suuret silmänsä kertoivat, että yöunet on nyt nukuttu.

Äiti sai jäädä jatkamaan uniaan ja isä vauvatankkausta koko rahalla. Kaikki voittivat.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupungilla asiointi ja liikkuminen vaunujen kanssa on ollut niin menestyksekästä, että rohkaisimme viikonloppuna mielemme ja kävimme ensimmäisen kerran yleisötapahtumassa. Jotta suoritus ei olisi ollut liian helppo pelkkien vaunujen kanssa, siihen lisättiin vielä kaatosade, vaunujen sadesuoja ja kaksi sateenvarjoa.

Taste of Helsinki järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja se toi Töölönlahdelle kymmenen huippuravintolaa ja useita viinien maahantuojia ja muita kojuja. Onneksi kolmena ensimmäisena päivänä säät olivat hyvin suotuisat, joten tapahtuma oli sunnuntain myrskystä huolimatta erittäin onnistunut.

Kuulimme Farangin Tomi Björckiltä, että lauantaina ruokapisteille oli ollut sadan metrin jono, joten valitsimme sen suhteen juuri oikean päivä lähteä liikenteeseen vauvan kanssa.

Farangin vihersimpukat, rapea possunkylki ja raikkaan hedelmäinen jälkiruoka olivat aika täydellisiä.

Suunnitelmamme oli, että tyttö söisi juuri ennen lähtöä ja nukkuisi hyvin sen pari tuntia, jonka vietämme Kansalaistorilla. Hänpä olikin ennen lähtöä niin syvässä unessa, ettei ruoka maistunut lainkaan. Kuten arvata saattaa, nälkä iski, kun äiti ja isä olivat ehtineet maistaa kahta annosta. Tyttö sai siis kokea Taste of Helsinkinsä omalla tavallaan.

Imettäminen julkisella paikalla herättää varmasti tunteita, mutta kun kuukauden ikäisellä lapsella on nälkä, ei hänelle voi sanoa, että odotapas puolisen tuntia.

Joku voisi tietenkin tokaista tähän, että pysykää sitten pois tällaisista tapahtumista.

Hei, myös minusta on kiusallista, jos joku vetää daisarit yllättäen pöytään keskellä kaupunkia. Mihin silloin pitää katsoa? Imetyksen voi kyllä hoitaa myös hienovaraisemmin, hieman syrjässä, ja käyttää huivia liiallisen paljaan pinnan peittämiseen.

Olemme aina halunnut uskoa, että lapsen saaminen ei estä mitään, se vain muuttaa asioita. Tyttömme tulee siis pienestä pitäen kulkemaan mukana kaikkialla. Moni mielensäpahoittaja saa siis vielä loukkaantua imetyksestä, lapsen häiritsevästä ääntelystä tai siitä, että lastenvaunut "tukkivat koko kirjaston",  kuten joku vanhempi nainen sätti Rouvaa viime viikolla Kalliossa.

Vielä pari sanaa tästä kiinteämmästä ravinnosta: Murun punaviinirisotto ja patee olivat aivan erinomaisia. Samoin Carelian hasselpähkinällä maustetut kampasimpukat, Demon vasikanposki, Juuren karitsankylki ja Toscaninin parsaraviolit. Oikeastaan kaikki, mitä maistoin.

Kaiken kaikkiaan Taste of Helsinki oli erittäin kiva tapahtuma ja tervetullut konsepti. Odotan jo kovasti, että se järjestetään uudestaan ensi kesänä. On mielenkiintoista nähdä, millaista meno on yksivuotiaan taaperon kanssa. Olisipa hauskaa, jos hän jo silloin maistelisi näitä samoja herkkuja äitinsä ja isänsä kanssa.

Share