Ladataan...
Isyyspakkaus

"Niin, he ihastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä ja ovat vaihtaneet nappeja ja juosseet ympäriinsä ja olleet yhtä mittaa hupsuja. Ja nyt he ovat sähköttäneet tädilleen ja seitsemälle tuhannelle tahmatassulle ja kutsuneet kaikki häihin."

Kuva: Reijo Marttinen

Tänään on 15. hääpäivämme. Sen kunniaksi julkaisen uudelleen hieman muokattuna tämän kirjoitukseni viiden vuoden takaa:

Elokuun 10. päivä vuonna 2002 oli kesän kuumin.

Sinä päivänä:

  • sulhanen oli myöhästyä vihkimisestä - "Eivät ne ilman sinua aloita", sanoivat
  • kasvisruokamenyy herätti keskustelua
  • sulhanen lauloi Romanssin, ja morsian kyynelehti
  • booli muuttui illan mittaan aina vain vahvemmaksi
  • bändi soitti Abbaa, ja häävieraat tanssivat niin, että Kangasniemen vanhan pappilan kivijalka tärisi
  • juhlat kestivät pikkutunneille, ja hääpari poistui niistä viimeisenä, vaikka häämatkalle lähdettiin heti seuraavana aamuna.

Juhlia muistellaan edelleen kaikkien aikojen parhaina.

Kiitoskortit valmistuivat heti seuraavana kesänä.

"Hosuli asettui Sosulin kanssa käpälä käpälässä kaiken huipulle ja oli aivan suunniltaan ilosta.- Naimisissa oleminen on kauhean hauskaa!"

* * *

Mutta siis viisitoista vuotta, hurjaa. Mihin ensinnäkin aika meni, ja toisekseen miten näin nuoret ihmiset ovat ehtineet olla naimisissa niin pitkään? Uskomatonta ajatella myös, miten paljon kaikkea näissä viidessätoista vuodessa on tapahtunut, kun pelkästään viimeiseen viiteen vuoteen mahtuu jo niin monta muutosta ja käännettä.

En voisi kuvitella, että olisin kokenut ne kenenkään muun kanssa.

 

Hääkutsun ja kiitoskorttien lainaukset Tove Janssonin kirjasta Muumipapan urotyöt. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vappu muutti elämäni. Ei juuri tämä vappu vaan se, joka oli tasan kaksikymmentä vuotta sitten. Ilman vuoden 1997 vappubileitä kaverini luona en nyt viettäisi tätäkään vappua tämän saman vappuheilan kanssa. Juhlan kunniaksi kilistimme kuohuvalla, ja tyttökin sai omalle simalleen jalallisen lasin.

Lasken yhteisen elämämme Rouvan kanssa alkaneen juuri siitä vapusta, vaikka seurusteluksi se tapaaminen ja sitä seurannut tapailu syvenikin hieman myöhemmin. Olimme kyllä tavanneet Rouvan kanssa jo kaksi vuotta aiemmin, sekin vappuna, mutta vasta abikevään vappuaatto oli se varsinainen kohtalon ilta.

On uskomatonta ajatella, että on viettänyt jo yli puolet elämästään saman ihmisen kanssa. Kiitos siis siitä (ja kaikesta) ja onnea meille!

Vapputraditioita emme ole koskaan ehtineet kehittämään, onhan aikaa siihen ollut vasta kaksikymmentä vuotta. Tänäkin vuonna vietimme vappuaaton kotosalla, ja vappupäivänä menemme todennäköisesti käymään puutarhamökillä, jos ei vaan tule räntää.

Tyttönen pääsi sentään käymään kaverinsa kanssa lasten vapputapahtumassa, jonne päiväkotikaverin äiti haki hänet ystävällisesti mukaansa.

Kävelimme vielä iltapäivän päätteeksi hakemaan (niin törkeän hintaisen) ilmapallon (että haluan unohtaa sen hinnan). Yksisarvinen pääsi mukaan myös vappuaaton illalliselle.

Parsakauden ollessa parhaimmillaan Rouva pyöräytti pöytään parsaa kahdella tavalla: parsasalaatin sekä uunissa paahdetut kinkkuparsat, josta ei parsaruoka voi paremmaksi muuttua.

Poikanen herkutteli omalla mansikkapuurollaan ja mutusteli innokkaasti myös Rouvan leipomaa juurileipää.

Minulta on taidettu kysyä useammankin kerran, mikä on pitkän suhteemme salaisuus. Parisuhdevinkkejä en todellakaan osaa tai halua antaa, mutta kaipa se on yhdistelmä siitä, että on riittävästi asioita, jotka yhdistävät ja tarpeeksi vähän asioita, joista ollaan jyrkästi eri mieltä. Aikaa vietetään sopivasti yhdessä ja yhteisten kiinnostusten kohteiden parissa, mutta molemmilla on aina ollut mahdollisuus ja vapaus harrastaa myös omia juttuja ja tavata omia kavereita. Vihaisena ei saa mennä nukkumaan. Ja siivoojan käyttäminen säästää monelta riidalta.

Vappuaaton iltana näytti, että karmea lumi- ja räntäsaderintama olisi vihdoin väistynyt ja alkavalle viikolle on luvassa aurinkoa ja keväisempiä säitä. Hauskaa vappua siis kaikille, kyllä se kevät sieltä tulee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilen oli hääpäivämme, ja juhlistimme sitä illallisella ravintola Kuurnassa (Meritullinkatu 6), joka on yksi suosikeistamme. Kuurnassa on perinteisesti otettava kuva sen hienoista kattoholveista.

Myös lapset pääsivät mukaan elävöittämään tunnelmaa. 

Tyttö on kyllä jo varsin mallikas ravintola-asiakas, ja hän oli valtavan innoissaan isin ja äidin hääpäivästä. Hän halusi piirtää meille onnittelukortinkin ja toivotteli kovasti onnea. Hän taisi kyllä ensin luulla, että meillä on illalla hääjuhlat, mutta selitimme hänelle uudelleen, että juhlat ovat olleet jo 14 vuotta sitten.

Pikkuveljellä oli sen sijaan juuri eilen murheita masussa, ja hän ei halunnut olla lattialle asettamassani auton turvakaukalossa.

Alkupalamme olivat uutta palsternakkaa, homejuustoa ja pähkinää sekä raakakypsytettyä nautaa ja aprikooseja.

Tytölle tilasimme pääruokien puolelta pinaattiletun sienitäytteellä, ja hän suorastaan ahmi lähes koko annoksen. 

Kun isi ja äiti söivät pääruokiaan, tyttö teki tehtäviä Prinsessa-lehdestään.

Rouvalla oli pääruoaksi siikaa.

Itse uskaltauduin maistamaan porsaankyljystä luumujen ja papujen kanssa. En ole suuri kyljysfani, mutta ajattelin että jos jossain otan kyljystä, niin Kuurnassa se on varmasti hyvää. Ja niin se olikin.

Jälkiruoat veivät kaikkien kielet. Oma mustikkavanukkaani oli parhaita jälkiruokia aikoihin.

Rouva tilasi tietty suklaamoussea.

Ja tytön pavlova ei ehtinyt kauaa vanheta lautasella.

Kiitos jälleen kerran Kuurnalle, et petä koskaan!

Ja kiitos myös ihanalle ja kauniille vaimolleni. 14 vuotta on mennyt hurjan nopeasti, ja kaikki se mitä olemme tehneet ja kokeneet on vain vahvistanut meitä ja sitä tunnetta, että juuri me kuulumme yhteen. Tästä on hyvä jatkaa nyt nelihenkisenä, onnellisena perheenä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Puhuvatko miehet rakkaudesta?

Puhuvat ainakin silloin, kun heille esitetään oikeanlaisia kysymyksiä ja vastaukset päätyvät kahden miljoonan silmäpari luettavaksi.

Kuva: Milka Alanen

Minua ja kolmea muuta miestä haastateltiin uuteen Pirkka-lehteen (6-7/2016), ja aatteitamme rakkaudesta voi lukea sivulta 16 alkaen. Kylläpä jännittikin lukea juttu ensimmäistä kertaa, mutta siitä tuli oikein sympaattinen.

Jutun kesäiset kuvat on otettu oikeasti perjantaiaamuna ennen vappua Lauttasaaren rannassa, kun lämpöä oli noin kuusi astetta ja mereltä kävi viileä tuuli. Kuvasimme myös kantta, mutta lopputulos ei liene ollut tarpeeksi kesäinen, sillä kanteen päätyi lopulta toinen karvanaama.

Jos kotiisi ei tule Pirkka-lehteä, löydät lehden myös verkosta: http://www.digipaper.fi/pirkka/128688/.

Share