Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänään minun oli aika laittaa kantokiertueen viestikapula eteenpäin, ja Tulan kantoreppu lähti postin mukana kohti seuraavaa blogia. Repun seuraava etappi on CloVer. Olkaa hyvät ja terveiset Helsingistä, tarkemmin sanottuna Kellohallin sunnuntaibrunssilta!

Reppu oli meillä käytössä keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä. Itse pidän kantamista huomattavasti kätevämpänä kuin kärryttelyä ja olen käyttänyt aiemmin kantoliinaa, joten minulle oli hyvin luontevaa nostaa tyttö rinnalle ulos lähtiessämme.

Rouva taas totesi, että hän laittaa tytön kuitenkin mieluummin vaunuihin, ainakin pidemmälle matkalle. Vaunuissa, niiden päällä tai tavarakorissa on kätevä kuljettaa leluja, vaippoja, varavaatteita, pikkupyyhettä ja kirppariostoksia. Tyttö myös nukkuu vaunuissa melko hyvin. Eikä pidä unohtaa, että vaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi HSL:n kyydissä.

Ei tytöllä kyllä ollut ongelmia nukkumisen suhteen kantorepussakaan. Nyt kun tarkemmin ajattelen, hän taisi nukahtaa reppuun joka kerta, kun sitä käytettiin.

Syöminen oli muuten huomattavasti helpompaa nukkuvan lapsen kanssa.

Reppua olisi voinut käyttää sekä rinta- että selkäreppuna, mutta pieni tyttö tuntui vielä liian pieneltä selkäpuolella kuljetettavaksi. Kokeilin sitä kuitenkin kerran kotona, ja kyllä hän siellä taisi viihtyä, sillä hän nukahti sielläkin ehkä noin kolmessa minuutissa.

Repun pukeminen oli kantoliinaan verrattuna kätevämpää, mutta aivan ensimmäisillä kerroilla lapojen takana kiinnitettävä solki tuntui olevan käsien ulottumattomissa. Sitten kireät rintalihakset antoivat periksi, ja solki alkoi löytymään. Repun kiinnittäminen selkäpuolelle tuntui sen sijaan jotenkin tosi vaivalloiselta. Pelkäsin tytön putoavan selästä ennen kuin saisin olkaimet paikoilleen, ja kerran hänen jalkansakin jäi jotenkin kummalliseen asentoon. Ei se kuitenkaan näyttänyt irronneen.

Rouva puolestaan pelkäsi pudottavansa lapsen myös etupuolelle pujotettaessa, joten hän kiinnitti ohjeiden vastaisesti kaikki soljet ensin ja ujutti vasta sitten lapsen yläkautta sisään. Myös hän koki selän takan olevan soljen kiinnittämisen hieman hankalana. Kaiken kaikkiaan hänkin piti reppua helppokäyttöisempänä kuin kantoliinaa. Hän painotti, että reppu toimii huomattavasti vaunuja kätevämmin koiraa ulkoiluttaessa sekä lyhyillä pikkulenkeillä paikkoihin, joissa vaunut pitäisi jättää ulos.

Kyllä minä olen kantomiehiä, se on selvää. Tula oli kantoliinan ja (kyseenalaisen) rintarepun jälkeen ensimmäinen kosketukseni kantoreppuihin. Luulen kuitenkin, että pitää kokeilla vielä myös kilpailevia malleja ennen kuin pystyn tekemään hankintapäätöksen.

Ja luulen, että taidan valita kokomustan, vaikka pallokuosilla kuulemma saakin aina.

Kuvat Teurastamon Kellohallin sunnuntaibrunssilta.

Kiitämme Kellohallia erittäin lapsiystävällisestä ympäristöstä ja hieman liian herkullisesta sitruunamarenkipiirakasta.

Kiitos myös Ipanaiselle kutsusta Kantokiertueelle, ja hauskaa loppukiertuetta repulle, bloggaajille ja lukijoille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Osallistun Ipanaisen järjestämään Kantokiertueeseen, jossa Tulan kantoreppu kiertää kahden ja puolen kuukauden ajan bloggarilta toiselle. Minun osuuteni kiertueesta alkaa oikeastaan vasta huomenna, mutta minäpäs aloitinkin sen jo tänään!

Reppu saapui postiin, Rouva oli illan poissa ja minulla oli sopivasti asiaa kaupungille, joten reppu pääsi heti käyttöön. Taas kaikki voittivat!

Illan miespisteet jaettiin ysiratikassa ja Verkkokaupassa.

Ensimmäisenä kohtelias kanssamatkustaja tiedusteli, haluaisinko istua. "Ei kiitos", sanoin, mutta istahdin sitten toisaalle. Paikallaan oleminen oli ilmeisesti liian ikävystyttävää, ja kun tyttö alkoi harmistua, käyskentelin loppumatkan raitiovaunun sillalla.

"Biutiful beibi", kehui iäkkäämpi rouva. "Thanks", vastasin ja ihmettelin miksi selvästi suomenkielinen ihminen puhui minulle englanniksi. Näytin varmaan turistilta, kun otin itsestäni kuvia kännykkäkameralla.

Tyttö nukkui koko paluumatkan. Matkalla nuori nainen ihasteli reppua ja tiedusteli, mistä olin sen saanut. Hänellä oli kuukauden ikäinen vauva, ja hän etsiytyi saman tien Ipanaisen sivuille iPhonellaan.

Nyt mietin, miksi juuri tänään näin moni otti minuun kontaktia. Pitäisiköhän käyttää useammin pallokuosia?

Osuuteni Kantokiertueella jatkuu 7.10.2012 saakka.

Lisää Kantokiertueesta Facebookissa. (Klikkaa 'Liity', niin osallistut Tulan kantorepun arvontaan.)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä juttu käsittelee lapsenkantovälineitä. Se sisältää kolme osaa, kaksi kysymystä ja kutsun Kantokiertue 2012 -tapahtumaan.

Osa 1: Roikotin

Tarkkasilmäinen lukija havaitsi Vaasan-juttuni kuvituksessa, että tyttö katseli Kuntsin taidemuseota Baby Björnin rintarepussa, joka on kuulemma myös roikottimeksi nimetty.

Rouva osti kyseisen kiistellyn kantovälineen Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Kokeilin sitä pari kertaa, ja tyttö vihasi sitä, ettei repusta nähnyt muuta kuin isänsä rinnan. Näimme kuitenkin kerran naisen, joka kantoi omaa samanikäistä vauvaansa samanlaisessa vehkeessä, mutta vauva oli sijoitettu siihen kasvot menosuuntaan. Loistoidea! Näinhän tyttö näkee ympärilleen ja pysyy tyytyväisenä!

Virhe. Eeppinen.

Tyttö kyllä viihtyi hyvin repussa, mutta enpä arvannutkaan, että sekä tämä kantoväline että asento, jossa kannoin tyttöä ovat ilmeisesti lähestulkoon pahinta, mitä lapsen kehitykselle voi tehdä.

Rintareppu on joissain paikoissa tuomittu haitalliseksi sekä lapsen lonkille, selkärangalle että sukuelimille. Huh. Kasvot menosuuntaan kantaminen taas voi olla haitallista sekä selkärangalle että lapsen psyykelle. Lapsi saa tässä asennossa liikaa ärsykkeitä, stressaantuu ja kasvaa lopulta ahdistuneeksi aikuiseksi.

Kuten arvata saattaa, aiheesta löytyy lukemattomia väittelyjä, mutta linkit puolueettoman osapuolen tekemiin tutkimuksiin loistavat poissaolollaan. Tutkimustulokset eivät myöskään ole kiistattomia.

Soitin neuvolaan, sillä ajattelin, että heillä voisi olla tästä asiasta jokin näkemys. Olemme aiemminkin havainneet, että neuvolassa ei oikeastaan haluta ottaa kantaa juuri mihinkään, ja tässäkään tapauksessa heillä ei ollut mitään sanottavaa. Minua kehotettiin ottaamaan yhteyttä lastentarvikkeiden myyjiin. He osaisivat neuvoa. 

Ohhoh, lastentarvikkeiden myyjätkö ovat niitä puoluettomia asiantuntijoita, joilta voi kysyä lasten terveyteen liittyvistä asioista?

Kysymys 1: Onko jollain täysin puolueettomasta lähteestä saatua tieteellistä tutkimustietoa siitä, että Baby Björnin rintareppu sekä lapsen kuljettaminen nenä menosuuntaan ovat lapselle haitallisia?

Eikö kyseisen vehkeen myynti pitäisi silloin kieltää?

Osa 2: Kantoliina

Kantoliinasta kokemukseni ovat kahdenlaisia. Vastasyntyneen kantaminen kehtosidonnassa ei toiminut oikeastaan lainkaan. Lapsi oli kuumissaan ja näytti jotenkin litistyneeltä. Rouvalla meni liinan sitomiseen niin pitkään, että lapsi huusi kuin syötävä siinä vaiheessa, kun hänet oli tarkoitus sujauttaa liinan sisään. Luovutimme.

Olen nyt yrittänyt uudestaan ja opetellut tekemään kietaisuristin. Ja hei, se toimii! Tyttö on siinä takaraivo menosuuntaan, mutta hän voi kuitenkin halutessaan käännellä päätään, ja katseleekin tosi mielellään sivuille.

En voi kuitenkaan olla miettimättä yhtä asiaa.

Kysymys 2: Miksi tämä kantoliina on sitten niin paljon parempi kuin Baby Björnin roikotin, vaikka mielestäni lapsi on siinä kutakuinkin samassa asennossa ollessaan kasvot kantajaan päin?

Ei pidä ymmärtää väärin, en ole mikään Baby Björn -kannattaja, mutta en myöskään purematta niele kaikkea faktana esitettyä, jos perustelut kuulostavat enemmänkin mielipiteiltä.

Osa 3: Kantokiertue

Kolmas vaihtoehto kanniskeluvälineeksi on kantoreppu. Siitä minulla ei ole vielä kokemusta, mutta pian on. Sain kunnian osallistua Ipanaisen järjestämään Kantokiertue 2012 -tapahtumaan, joka alkoi eilen ja jossa Tulan kantoreppu kiertää kahden ja puolen kuukauden ajan bloggarilta toiselle.

Omia kokemuksiani kantorepusta voitte siis lukea välillä 25.9. - 7.10.

Lisätietoa Kantokiertueesta Facebookissa: http://www.facebook.com/events/411310358928917/

BTW, kun liityt tapahtuman seuraajaksi Facebookissa, osallistut yhden Tula-kantorepun arvontaan!

Pysy kuulolla!

Share