Ladataan...
Isyyspakkaus

New York on selvästi hyvin stimuloiva ympäristö. Tyttökin on kahden viikon aikana oppinut konttaamaan, istumaan, nousemaan polvilleen, ja nyt myös sekä seisomaan tukea vasten että tulemaan hallitusti alas. Ottaapa hän tukea vasten myös pieniä askelia.

Nyt hän ulottuu entistä paremmin koskemaan kaikkeen - ja maistamaan kaikkea. Vähän väliä löydän jostain jonkin esitteen, mainoksen tai kartan, jonka yksi kulma on märkä ja osa siitä kadonnut. Myös kameran ja tietokoneen johdot ovat vastustamattomia.

Suuhun ei eksy vain paperia ja johtoja, vaan sieltä saa vähän väliä kaivella pois pölypalloja, joita hän noukkii lattialta ja matolta.

Hänestä on myös hauskaa nyppiä äitinsä villasukista nyppyjä. Ja mihin ne menevät? Suuhun, tietysti.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vanhemmuus tuntuu olevan jatkuvaa huolta siitä, onko lapsi varmasti kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Tai vähintään yhtä nopeasti kuin muut.

Ja voi sitä huolta, kun lapsi onkin keskimääräistä pienempi. Tai kun hän ei osaa kontata, vaikka suurin piirtein samanikäinen vauva kävelee jo tukea vasten. Tai kun jollain toisella vauvalla on jo ties kuinka monta hammasta, ja meillä odotellaan vasta sitä ensimmäistäkin.

Järki sanoo samaa kuin neuvolan terveydenhoitaja: lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin. Tunne kuitenkin huutaa vielä kovempaa: "Kyllä sen pitäisi jo tapailla ensimmäisiä sanoja! Istumaankin piti oppia jo kauan sitten!"

Kun joku esittää viattoman kysymyksen: "Joko teillä osataan pinsettiote?", se kääntyy kuulijan mielessä muotoon: "Eikö teillä vieläkään osata pinsettiotetta?"

Rouva vastasi muuten ystävättärelleen tähän kysymykseen: "Ei, ei vielä" samalla kun tyttö poimi leivänmurusia pöydältä kauniisti pelkillä peukalolla ja etusormella. Siis pinsettiotteella.

Oikeastaan parasta olisi, ettei edes tietäisi, että lapsen pitäisi osata jotain jossain vaiheessa. Me emme esimerkiksi olleet kuulleetkaan, että taputtaminen on taito, joka opitaan tietyssä iässä. Kun Rouvan ystävätär kertoi, että heillä ei vielä osata taputtaa, Rouva keksi saman tien uuden huolenaiheen. Meilläkään kun ei vielä silloin osattu taputtaa. Nyt osataan. Ja annetaan ylävitosia.

Olisihan se tietysti kivaa kehuskella, miten oma lapsi osaa jo sitä sun tätä, mutta tytsy ei tosiaan ole missään kehityksen etujoukoissa. Mitään oikeaa huolenaihetta ei kuitenkaan ole. 

Ja sitten välillä otetaan yhtäkkiä monta edistysaskelta kerralla. Yksi tällainen otettiin eilen kirjaimellisesti konttausasennossa. Vauva siis keksi, miten kontataan. Tänään vauva keksi laittaa takapuolen maahan ja siirtää jalat etupuolelle.

Oi, miten hyvin siitä ylettääkään tuohon sohvapöydälle!

Joko teillä istutaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eilisen juttuni kuvituksessa oli sivuosassa lelukaari, joka herättikin jo muutaman lukijan kiinnostuksen.

Tämä komeus on samalla sekä itse tehty että ostettu. Meille kaari päätyi Huuto.netistä, ja se on myyjän tuunaama. Pohjalla on Ikean puinen lelukaari, joka on maalattu valkoiseksi. Myös alkuperäiset lelut on korvattu mm. Pentikin ja Mamas&Papasin pienillä pehmoleluilla.

Katso, siinä on norsu! Ja perhonen! Ja... sieniä?

Vatsalleen kääntyminen ei muuten ollut mikään kertaluonteinen vahinko. Tyttö harjoitteli hommaa koko edellisen illan. Hän kääntyi useamman kerran kyljelleen ja toi jalkaa toisen yli, mutta toinen käsi esti liikkeen suorittamisen loppuun saakka. Hän oli selvästi pohtinut yön aikana, mikä meni pieleen, sillä eilinen uusintayritys oli tuottanut tulosta jo muutamassa minuutissa.

Tänään homma oli taas unohtunut. 

Share