Ladataan...
Isyyspakkaus

Ennen lasten syntymää pohdimme monien muiden uusien vanhempien tavoin, onko meillä enää koskaan vapaa-aikaa ja voimmeko tehdä mitään ilman lapsia.

Lasten isovanhemmat asuvat liian kaukana ollakseen hoitoapuna arjessa, eikä apunamme ole myöskään omia sisaruksia tai muita, jotka voisivat tulla hoitamaan lapsia lyhyelläkin varoitusajalla. 

Näin jälkikäteen ajateltuna koko ongelma vähän naurattaa, mutta ratkaisu ei tunnu edelleenkään olevan ilmiselvä kaikille. Tänäänkin olen neuvonut jo kaksia vanhempia hakemaan apua samasta paikasta, josta itse sen löysimme.

Voin lämpimästi suositella Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajien välityspalvelua. En voi kylliksi kiittää palvelun olemassaoloa, ja se on mahdollistanut minulle ja Rouvalle jo useamman kerran sen, että olemme päässeet tekemään asioita ihan kahdestaan.

Ensimmäisella kerralla ulkopuolisen hoitajan palkkaamisen kynnys oli todella korkea, mutta nykyisin varaan hoitajan jo hyvin herkästi. Jos suunnittelemme vaikkapa illallista kavereiden kanssa, oopperailtaa, ystävien syntympäiväjuhlia tai muita menoja, joihin lapsia ei voi oikein ottaa mukaan, voin olla varma, että hoitaja järjestyy.

* * *

Mitä se maksaa?

MLL:n lastenhoitovälitys on ilmainen. MLL ei ota myöskään mitään provisiota hoitajan palkasta, ja hoitajan löydyttyä seuraavat hoitokerrat voi sopia suoraan hoitajan kanssa.

Lastenhoitajan palkka on 8,20 €/h, ja se maksetaan hoitajalle käteisellä. Tästä voi hakea vielä verotuksessa kotitalousvähennystä.

Kuka hoitaa verot?

Jos maksat samalle hoitajalle palkkaa alle 1 500 €/vuosi, hoitaja huolehtii itse veroistaan. Vain jos sama hoitaja saa palkkaa yli 1 500 €/vuosi, joudut huolehtimaan ennakonpidätyksestä ja tilittämään ennakonpidätykset verottajalle.

Jos sama hoitaja saa palkkaa yli 200 euroa vuodessa, verottajalle on kuitenkin tehtävä vuosi-ilmoitus.

Onko muita työnantajamaksuja?

On. Ja niistä ensimmäisenä vastaan tullee työeläkemaksu, joka pitää suorittaa, jos hoitaja saa kuukaudessa palkkaa yli 58,27 € (vuonna 2018). Asia on kuitenkin hyvin helppo hoitaa palkka.fi-palvelun kautta.

Työttömyysvakuutusmaksuja tarvitsee tilittää työttömyysvakuutusrahastolle ja tapaturmavakuutus ottaa vasta, jos maksat palkkoja vuodessa yhteensä yli 1 200 €. Siihen saa käyttää lastenhoitoa jo niin paljon, että näin satunnaisilla hoitokerroilla vaaraa ei ole. Sosiaaliturvamaksujakaan ei makseta, ellei samalle hoitajalle makseta yli 1 500:aa € vuodessa.

* * *

Vakiohoitajia meillä on neljä, ja yleensä jollekulle heistä sopii ehdotettu aika. Jos ei sovi, voin aina ottaa yhteyttä hoitajavälitykseen ja pyytää heitä etsimään uusi hoitaja. Ja sen jälkeen ringissä on uusi nimi, johon ottaa yhteyttä, kun seuraava tarve taas tulee. Ja kun käyttää useampia hoitajia, työeläkemaksuvelvoitettakaan ei välttämättä tule.

Toisinaan kuuntelen vähän ihmeissäni, miten toiset vanhemmat perustelevat, etteivät voi tulla johonkin siksi, että isovanhemmille ei sovi hoitaminen juuri kyseisenä ajankohtana tai että sillä yhdellä vakiohoitajalla on este. Ainakin meillä tämä systeemi toimii hyvin, vaikka meillä ei ole yhtä vakiohoitajaa eikä isovanhempia käytettävissä. Voin olla myös varma, että MLL:n välittämä hoitaja on koulutettu ja osaava.

Vain yhden kerran, juuri ennen joulua, MLL jätti hoitotoiveeni täyttämättä. Silloin jo sopimamme hoitaja oli sairastunut äkillisesti, ja MLL ei löytänyt toista hoitajaa tilalle vain päivän varoitusajalla. Ajankohtakin oli hivenen hankala: aikainen iltapäivä.

Siitä huolimatta olen hyvin kiitollinen tästä palvelusta ja kehotan myös muita vanhempia hyödyntämään sitä.

Myös turvaverkottomat vanhemmat tarvitsevat toisinaan vapaa-aikaa jaksaakseen arjessa.  

https://www.mll.fi/vanhemmille/lastenhoitovalityspisteet/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hassua, miten vain muutaman päivän poissaolo kotoa ja normaaleista arkirutiineista voikin tuntua kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Vietin lasten kanssa Jyväskylässä neljä yötä, ja palasimme kotiin lauantaina.

Vielä perjantaina ehdin tehdä kaverini kanssa kuntosalitreffit, joiden jälkeen lähdimme syömään ja katselemaan Jyväskylän yöelämää.

Ruokapaikaksi valikoitui legendaarinen ravintola Sohwi, joka näyttääkin täyttävän tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Entinen yläasteeni ja lukioni sijaitsi aivan Sohwin vieressä, joten Sohwissa tuli käytyä lukioaikoina useat kerrat. Muistan paikan toki ensijaisesti olutravintolana, mutta aiemmin Sohwin Krouvinakin tunnettu ravintola on myös mainio ruokapaikka.

Tämä Jyväskylän-matka oli monella tavalla ainutlaatuinen. Olin paitsi ensimmäistä kertaa liikkeellä lasten kanssa kolmestaan, vietin Jyväskylässä myös pisimmän ajan mitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin kaupungista pois kuusitoista vuotta sitten. Ei siis ihmekään, että tällä kertaa ehdin myös tehdä monia asioita kuten käydä Carmen-oopperassa ja laskettelurinteessä tytön kanssa.

Tytöstä oli huippuhauskaa leikkiä ja ulkoilla papan kanssa ja käydä hänen kanssaan uimahallissa. Aika meni niin nopeasti, että kun lähtö lauantaina koitti, mietimme yhdessä, että olisihan sitä voinut viettää kaupungissa vielä vaikka yhden yön. Mutta koti kutsui jo, ja Rouvakin odotti siellä ikävissään.

Itse olisin ehkä käynyt vielä katsastamassa Seppälän uuden Kauppakeskus Sepän, ja tyttö olisi halunnut papan kanssa HopLopiin tai Leo's Leikkimaahan. Ehkä sitten ensi kerralla.

Aloin itse asiassa suunnitella jo toista Jyväskylän-matkaa lähiajoille. Haluaisin nimittäin viedä tytön katsomaan Jyväskylän kaupunginteatterin Peter Pan -musikaalia ja vielä tänä talvena toisen kerran laskettelemaan Laajavuoreen. Voisimmekin tehdä jonkin viikonloppuretken ihan kahdestaan, jolloin myös matkustaminen on sekä helpompaa että rennompaa, ja matkat voidaan tehdä junaa edullisemmin bussilla.

Ja sen muistan myös, että milloin tahansa sitten lähdenkin pojan kanssa seuraavan kerran matkalle, se ei tapahdu päiväuniaikaan. Hän ei halua nukahtaa vaan mieluummin kirkuu ja vaikeroi rattaissaan.

Oli hauskaa nähdä kaveriani kerrankin näin kahdestaan, ja söimme Sohwissa pitkän kaavan mukaan. Alkuun valitsimme voissa paistetut, sinapilla ja runsaalla valkosipulilla maustetut etanat gratinoituna Kolatun Juustolan Martta-cheddarilla. Lisänä Jyväs Pakarin siemenleipää.

Itse otin pääruoaksi pariloitua naudan maksaa, puolukkaa, punaviinikastiketta, kasviksia, timjamiperunoita ja sienimoussea. Maksa oli kypsennetty sopivan roseeksi, ja mietin jälleen miten hyvää maksa onkin, kun sitä näin harvoin saa.

Kaverilla oli lautasella puolestaan pihviannos nimeltään Femme: se oli naudan marmoriulkofileepihvi, paistettua halloumia ja vadelmakastiketta, vihersalaattia, pikkelivihanneksia sekä selleri-ananassalaattia.

Aterian viimeisteli piparmintulla ja Paahtimo Papun kahvilla maustettu tuorejuustokakku, jonka kanssa oli vadelmakastiketta sekä T-BBQ:n vaahtokarkki-kahvisiirappia. Hyrisimme illallisen jälkeen tyytyväisyyttä, sillä kaikki annokset olivat yksinkertaisen herkullisia. 

Jatkoimme kaverin kanssa iltaa muutamassa kuppilassa Kauppakadun varrella, muistelimme kaikkia menneitä baareja ja tutustuimme läpällä yhteen uuteen yökerhoonkin. Läpällä siksi, että tiesimme jo ennen sisään menoa olevamme noin kaksi kertaa muita asiakkaita vanhempia, ja jatkoimmekin melko pian matkaamme Kävelykadulla.

* * * 

Vaan mitenköhän sitä tottuisi taas tähän kotiarkeen? Tässä muodossa sitä on toki enää reilut kaksi kuukautta jäljellä.

Jännää.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Uudenvuoden juhlintamme kavereiden kesken alkoi hyvissä ajoin iltapäivällä. Varasin pöydän ravintola Kolmos3sta kolmeksi, ja oli jotenkin hätkähdyttävää huomata, että tarvitsemme kahdelle perheelle jo kahdeksan hengen pöydän.

Olimme ravintolan ensimmäiset asiakkaat, mutta aikataulu oli meille lasten kanssa juuri sopiva, sillä ehdimme hyvin vielä puoli kuudeksi seuraamaan lasten ilotulituksia Töölönlahdelle ja hyvissä ajoin illaksi takaisin kotiin.

Kolmos3ssa oli tarjolla kiva neljän lajin illallismenu, joka alkoi valkosipulikeitolla.

Ensimmäinen varsinainen alkuruoka oli savustettua maa-artisokkaa, mustajuurta ja maa-artisokkasipsejä. Erittäin hyvä annos.

Toinen alkuruoka oli suolattua turskaa ja krassia. Turska yllätti positiivisesti. Se on sekä maultaan että tuoksultaan hyvin voimakas mutta näin laitettuna ja sopivilla lisukkeilla sekä maku että rakenne toivat mieleen kampasimpukan.  

Pääruokana tarjottiin lohta ja värikkäitä porkkanoita.

Päivällisen viimeisteli tymäkkä Kolmos3n sekamelska. Se oli niin täyteläistä ja makeaa että lapsellekin riitti vain yksi lusikallinen.

Tyttö söi muuten puolestaan Kolmos3n hampurilaisen. Se oli niin hyvä, että minun lienee palattava toisena päivänä syömään itsekin sellainen. Siinä voisi olla myös potentiaalia listalleni kaupungin parhaista hampurilaista.

Poistuimme ravintolasta tyytyväisinä ja kylläisinä.

Lasten ilotulitukset Töölönlahdella alkoivat tasan puoli kuudelta. On hauskaa, että kaupunki järjestää uutenavuotena ohjelmaa myös perheen pienimmille. 

Varsinaiset uudenvuoden ilotulitukset ja uusivuosi otettiin vastaan kotona, kun pienimmät olivat jo nukkumassa. Ennen sitä tuhosimme kuitenkin perinteisesti piparkakkutalon, missä lapset ja varsinkin kavereiden kaksi isompaa poikaa auttoivat kiitettävästi.

Vuosi 2018 alkoi pitkillä unilla, runsaalla brunssilla ja kuntosalitreenillä kaverin kanssa. Tästä on pakko tulla hyvä vuosi!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeinen viikko on mennyt niin tiiviisti laulun merkeissä, että joulun lähestyminen on blogissa lähes unohtunut. Tosielämässä tilanne ei ole lainkaan yhtä huono. Katso nyt, joulukuusikin on jo saatu paikoilleen.

Rouva keitteli viime viikolla tytön kanssa toffeita, joita annettiin myös lahjoiksi.

Päiväkodin aikuiset saivat Rouvan leipomat saaristolaisleivät, ja yksi jäi kotiinkin joulua varten.

Ja piparit! Niitä on leivottu ja koristeltu parinakin päivänä. 

Taikinaa on ehkä maisteltu ihan vähän puolin ja toisin.

Joulun varsinainen kruununjalokivi, piparkakkutalo, valmistuu tänäkin vuonna vasta tänään.

Toivottavasti. Ajattelin myös tehdä samanlaisia ikkunapipareita kuin viime vuonna.

Toistaiseksi ainoastaan tyttäreni on saanut omat pipariluomuksensa valmiiksi asti.

Seuraavaksi haen kinkun ja alan keitellä porkkanoita ja lanttuja laatikoita varten.

Hauskoja jouluvalmisteluja sinullekin! Vielä on lähes vuorokausi aikaa! :D

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos viikko sitten kesti hetkinen toipua firman juhlista, nyt yritän palautua entiselleni lauantaisen luokkakokouksen jäljiltä. Ei juhlinta niin kovin rankkaa muuten ollut, mutta aika tunteikas jälleennäkemisemme oli.

Kyseinen porukka oli se, jonka kanssa aloitimme musiikkiluokan tasan kolmenkymmentä vuotta sitten Cygnaeuksen ala-asteella Jyväskylässä ja jonka kanssa olimme hyvin tiiviisti yhdessä aina lukion loppuun saakka, siis kymmenen vuoden ajan. Vaikka useimpien kanssa emme ole nähneet juurikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, tai ehkä juuri sen vuoksi, tuntui kuin olisi pitkästä aikaa palannut yhteen perheensä kanssa.

Kun on kasvanut jonkun kanssa yhdessä yhdeksänvuotiaasta yhdeksäntoistavuotiaaksi, kuuluu yhteen lähtemättömällä tavalla. Se ei ole pelkästään sitä, että tietää kavereista paljon asioita, joita ehkä kukaan muu ei tiedä, vaan kaverit ovat myös osa sinua. Uskon, että se, että olen ollut juuri näiden kolmenkymmenen ihmisen kanssa juuri ne kymmenen vuotta elämästäni on tehnyt minusta hyvin pitkälti sen, kuka olen tänään.

Ettei mene ihan liian pateettiseksi, kerrotaan vielä, miksi tämä koululuokka muodostui niin kovin tärkeäksi. Olimme luokkamme kanssa poikkeuksellisen läheisiä ja tiiviisti tekemisissä myös koulun ulkopuolella isona ryhmänä. Kyse ei ollut pelkästään luokkabileistä vaan kaikista musiikkiluokkien kautta eteen tulleista esiintymisistä ja pienistä projekteista.

Lauloimme paljon ja joka paikassa ja olimme paljon esillä sekä koulussa että sen ulkopuolella. Osa porukasta oli mukana kuoroissa, osa soitti koulun orkestereissa, osan kanssa oli lauluyhtyetoimintaa ja hyperaktiivisimmat (itseni mukaan lukien) ehtivät mukaan kaikkeen. Kun itse lähdin luokkakaverini kanssa mukaan teatterihommiin yläasteen yhdeksännellä, harjoittelimme ja nauhoitimme kyseisen Se on elämää Misi -musikaalin esityksessä käytetyt lapsikuorotaustanauhat koko luokan kanssa. Niin myös luokkakaverit pääsivät mukaan kokemaan, millaista oli valmistella sitä silloin hyvin jännittävää teatteriproduktiota.

Kun tämä porukka hajaantui äkillisesti ylioppilasjuhlien jälkeen, elämään jäi jonkinlainen tyhjiö. Yksittäisten ihmisten tapaaminen ja näkeminenkään ei tuonut takaisin sitä tunnetta, kun olimme jossain isolla porukalla ja puhkesimme spontaanisti laulaamaan niitä lauluja, joita olimme harjoitelleet vuosien aikana. Oi Lorien, Elämän sain soimaan, The Boy from New York City, Kuu... ja tietysti kaikki maakunta- ja kotiseutulaulut, jotka oli opeteltava ulkoa.

Lauantain ensimmäiset laulut kajautettiin moniäänisesti vanhan ala-asteen koulumme pihassa, seuraavat illallispaikassa Lutakon Trattoria Aukiossa ja ilta huipentui vielä karaokeen. Luokkakaverini oli valmistellut myös hulvattoman nostalgiavisan, jossa kaiveltiin vanhoja ja muisteltiin sekä menneitä tapahtumia, luokkakavereita että vanhoja opettajia. Viimeiset juhlijat eivät malttaneet lähteä yöpaikkoihinsa vielä baarin sulkeuduttuakaan vaan notkuivat yli tunnin sateisella Hannikaisenkadulla baarin edessä.

Ilta oli niin poikkeuksellinen ja tunnelma sanoinkuvaamaton, että päätimme ottaa seuraavan tapaamisen jo ensi vuodelle. Niin paljon jäi vielä laulamatta ja muistelematta. Tavoitteena on vähintään juhlia yhteisiä nelikymppisiä.

Ja kun se lukee nyt täällä internetissä, se on totta ja sen on pakko tapahtua!

 

Musiikkiluokista olen aiemmin kirjoittanut ainakin täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hääpäivälahjani Rouvalle oli jotain, jota hän rakastaisi takuuvarmasti: Tein pöytävarauksen BasBasiin eli Baskeri & Basso Bistroon.

Vaikka hääpäivä tuleekin joka vuosi yllätyksenä, tänä vuonna muistin yllätyksen onneksi hyvissä ajoin jo kuukausi sitten ja sain pöydän juuri siihen aikaa kuin toivoin.

Hyvä, että muistin, sillä ravintola on edelleen jatkuvasti käytännössä loppuun varattu, ja pöytävaraukset kannattaa tehdä heti, kun uusia päiviä avataan.

Ensin pohdin, menisimmekö illalliselle Rouvan kanssa kahdestaan, mutta se tuntui jotenkin väärältä, varsinkin kun tyttökin tykkää BasBasista niin kovasti. Siispä sen sijaan varasinkin pöydän koko porukalle ja kutsuin mukaan myös ystävämme, Annen.

Rouvalle ja tytölle en kertonut mitään, ohjeistin vain olemaan valmiina johonkin yllätykseen puoli neljän jälkeen. Pöytävaraus oli puoli viideksi, mikä on oikein hyvä aika aloittaa lasten kanssa, jotta ehtii syödä kiireettä ja lapset ehtivät vielä ajoissa nukkumaankin.

Tietysti Rouva arvasi, mitä tapahtuu, mutta oli hauskaa pitää yllä pientä jännitystä, ja tytöstä oli myös hauskaa arvuutella, mitä olemme tekemässä: "Mennäänkö me syömään?" "Onko se pizzaa?" "Mennäänkö me laivalle?" "Syödäänkö me karkkia?" "Tuleeko sinne vieraita?" BasBasia (eli kuten hän sanoo: Nikin ravintolaa) hän ei kuitenkaan osannut arvata. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo puolisen vuotta.

Kyllä hänen silmänsä sitten kirkastuivat, kun hän ymmärsi, mihin menemme. "Saanko taas viiriäisenkoipia?" hän kyseli.

Viiriäisenkoipia ei ollut tällä kertaa listalla, muita herkkuja kylläkin. Söimme käytännössä listan läpi, ja aah miten taivaallista kaikki olikin!

Alkuun tilasimme pöydän täyteen kylmiä alkupaloja: aina niin ihanaa Burrataa, basilikaa ja minttua, leikkeleitä, Broccolini ja pestoa...

Siikacarpacciota, Anjovista ja kesäkurpitsaaLehtikaalia ja kantarelleja...

Ja Härkätartar. Tiedättekös, kun tarpeeksi monta kertaa on nyt syönyt tätä tartaria, alan vähitellen päästä senkin makuun!

Väliruokina tarjottiin Salvia-voitagliolinia ja Herne-mintturisottoaaaaaahhhhh..... Niin hyvää!

Entäpä pääruoat: Hiillostettua makrillia, Grillattua mustakalaa ja täydellistä Entrecôtea.

Listalla olisi ollut myös pienempi Flank steak, mutta otimme tämän kahdelle tarkoitetun lihakimpaleen, sillä syöjiäkin oli neljä. Se oli törkeän hyvää, ja piti käydä ihan utelemassa lieden ääressä puurtavalta Kalle Kiukaiselta, mikä lihan salaisuus on.

Kuulemma kuumuus: pihvi paistetaan todella kuuma pannulla niin, että rasvaroiskeetkin leimahtelevat liekkeihin. Parasta siis olla kokeilematta kotona ja antaa ammattilaisten hoitaa hommat.

Poikanen ei tällä kertaa innostunut maistelemaan kuin aivan muutamaa alkupalaa ja keskittyi mutustelemaan talon herkullista leipää.

Tyttö sen sijaan maistoi tapansa mukaan aivan kaikkea. Kun kysyin, mikä oli parasta, hän sanoi, että "kaikki oli parasta", mutta hetken pohdinnan jälkeen hän päätyi entrecôteen. En voi väittää vastaan.

Tuhdin aterian päätteeksi tarjotut marjaisat jälkiruoat maistuivat mukavan raikkailta. Mansikkaa & Creme Anglaise ja Vadelmaa & karamellijäätelöä.

Ai jai, miten tämä voikin olla näin täydellistä joka kerta. Ja Rouvan ilme kertonee, oliko lahja mieluisa. 15. hääpäivän illallinen ei olisi voinut olla parempi!

Kiitos siis vielä kerran BasBasin väelle ja nähdään taas!

Share

Pages