Ladataan...
Isyyspakkaus

On tullut aika kirjoittaa toistaiseksi viimeinen juttu tähän sarjaan.

Paketoin tähän juttuun neljä erilaista muutosta, joita olemme tehneet asuntoomme saadaksemme lisää yhtä katoavista luonnonvaroista: säilytystilaa sinne, missä sitä tarvitaan.

1. Siivouskomerosta ja astiakaapista ruokakomero

Uuden keittiömme ruokakomero oli aiemmin kapeaovinen ja hankalan muotoinen astiakaappi (kuva alla). Astiakaapin vasemmalla puolella oli puolestaan syvä siivouskomero, jonka ovi aukesi käytävään päin.

Kun huone muutettiin keittiöksi, päätimme yhdistää kaksi komeroa isoksi ruokakomeroksi ja keksiä siivousvälineiden säilyttämiselle toisen ratkaisun.

Kahden komeron yhdistämisessä ja niiden väliseinän purkamisessa tarvittiin pyörösahaa, timanttilaikkaa, piikkausvasaraa ja lekaa. Ja pölynimuria, hengityssuojaimia ja suojalaseja. Homma oli niin pölyistä, että se olisi ollut hankalaa, jos asunnossa olisi asuttu, joten tein sen heti putkiremontin päätyttyä ennen kuin muutimme takaisin asuntoon.

Tein oviaukkoon uudet karmit, mutta muuten käytin talon alkuperäisiä puuosia: koristelistat löysin vintiltä hylättyinä, ja pariovet ostimme naapurirapussa asuvalta pariskunnalta.

Asennutimme kaapin sisään kaksi pistorasiaa: yhden mikroaaltouunia varten ja toisen  mahdollista muuta käyttöä varten. Hyllyt tilasin puusepältä. Komeron läpi vedettiin myös uuden keittiön sähköt ja vesi-, kaasu- ja viemäriputket, jotka piilotin komeron lattian sisään.

Ensin epäröin, tuleeko komeron vasemmasta puolesta liian syvä, mutta käytössä se on toiminut oikein hyvin. Komeroon mahtuu nyt esimerkiksi isoja tarjottimia, joiden säilyttäminen olisi muuten hankalaa.

Niin, mitenkäs ne siivousvälineet? Minisiivouskomerossa voi edelleen säilyttää kemikaaleja, ja imurin paikka löytyi eteisen minivaatehuoneesta. Siitä alempana.

2. Naulakkosyvennyksestä minivaatehuone

Eteisessämme oli aiemmin naulakkosyvennys, jonka oikealla puolella oli pieni komero. Päätimme heti ensimmäisessä remontissa muuttaa koko syvennyksen ovelliseksi vaatekomeroksi ja hankkia tilavaan eteishalliin erillisen vaatekaapin.

Naulakkosyvennyksen aukkoon hankittiin ovi naapurirapusta ja komeron sisään rakennettiin hylly Ikean Stolmen-pylväistä ja -ripustuskiinnikkeistä ja Bauhausista ostetuista mäntylevyistä, jotka maalasimme valkoisiksi.

Tämä minivaatehuone toimii nykyisin pääasiassa liinavaatekomerona. Ja sinne mahtuu myös se imuri.

3. Kenkähyllyt tuulikaappiin

Alle neliömetrin kokoinen tuulikaappi muuttui aika pian muuton jälkeen kenkähelvetiksi. Alla olevassa kuvassa kenkiä on vielä vähän.

Kengille päätettiin rakentaa hyllykkö. Hyllyjä laitettiin ensin neljä, mutta myöhemmin lisäsin niiden yläpuolelle vielä neljä lisää.

Hyllyt kannattimineen ovat Ikean Ekby-sarjaa. Hyllylevyt ovat puuta, ja ne on sahattu oikean mittaisiksi ja maalattu itse valkoisiksi. Levyjen ostamisesta on sen verran aikaa, että saatavilla olevat vaihtoehdot ovat varmasti muuttuneet Ikeassa.

Tuulikaapissa pidetään kaikkein aktiivisimmassa käytössä olevia kenkiä ja loput on sijoitettu vaatekaappiin ja vaatekomeroon.

4. Toinen ovi vaatekomeroon

Käytävässä oleva leveä vaatekomero oli hankala käyttää, sillä sen ovi oli puolet kapeampi kuin itse komero. Oven vasemmalle puolelle jäi omituinen kuollut kulma, ja sinne ripustetut vaatteet jäivät oikeastaan käyttämättä.

Kun uuden keittiön ruokakomeroa suurennettiin, levensin samoilla pölyillä ja samoilla tarvikkeilla myös vaatekomeron oviaukkoa ja asensin aukkoon toisen oven.

Ovi, ovenkarmit ja koristelistat jäivät yli keittiön ruokakomeron purkutöistä, joten ne olivat juuri oikeankokoiset.

Lopputulos ei ole todellakaan maailman taidokkain käsityönäyte, mutta se on ihan riittävän hyvä. Ainakin se mahdollistaa tämän komeron tilan käyttämisen huomattavasti tehokkaammin ja käytännöllisemmin kuin ennen.

Joku olisi varmasti purkanut nämäkin komerot kokonaan pois ja laittanut uudet liukuovelliset kaapit tilalle, mutta meitä nämä alkuperäiset ovet viehättävät.

* * *

Nyt olen kertonut asuntomme remonteista suurin piirtein kaiken sen, mitä oli kerrottavana, ja juttusarja päättyy tähän. Uusia remontteja ei ole toistaiseksi suunnitteilla eikä niitä vähään aikaan tulekaan. Ellei sitten...

:)

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En tainnut koskaan esitellä Putkiremonttipäiväkirjassa kylpyhuonettamme täysin valmiina. Tässä se siis on, niin valmiina kuin jokin voi ylipäänsä olla.

Viimeksi tässä juttusarjassa esittelin kymmenen ideaa keittiöremonttiin. Jatketaan samalla linjalla kylpyhuoneen puolella.

Ja lähdetään liikkeelle samalla asialla kuin keittiössä:

1. Täysin oma kylpyhuone

Kerroin keittiöjutussani, miten teimme täysin oman keittiön, emmekä siis valinneet kalusteita yhdenkään kalustefirman mallistosta. Sama linja piti myös kylpyhuoneessa. 

Olimme tehneet täydellisen kylpyhuoneremontin vain kuusi vuotta ennen putkiremontin alkua ja halusimme säilyttää huoneen oikeastaan samanlaisena myös putkiremontin jälkeen. Vain takaseinän väri muuttui ja lattiaan tuli toisenlaiset laatat. Vanhoista kalusteista säilytettiin ja käytetiin uudelleen kaikki muut paitsi Ikean seinäkaapit.

Ja kyllä olemmekin tyytyväisiä. Vaikka remontin aikana urakoitsijan ja heidän alihankkijoidensa kanssa tuli eteen kaikenlaisia hankaluuksia, jotka johtuivat varmasti osittain siitä, että poikkesimme niin täydellisesti perusurakan suunnitelmista, lopputulos on hyvä.

Ainoa, minkä tekisimme toisin on lattialämmitys. Jossain nuukuuden puuskassa päätimme, että emme tarvitse kylpyhuoneen lattiaan lämmitystä, ja Rouva on nyt alkanut kaivata sitä.

2. Seinät Luja-menetelmällä

Kylpyhuoneen seinät on tehty Tikkurilan Luja-menetelmällä, jossa seiniin vedetään kaakeleiden sijaan lasikuitutapettia ja Luja-maalia.

Menetelmällä on VTT:n sertifiointi, ja se on  yhtä vedenpitävä kuin kaakelointikin. Materiaalit ovat kaakeleihin verrattuna edullisemmat, ja ainakin itseäni miellyttää ajatus, että seinän voi maalata toisen väriseksi, jos tämä sävy alkaa jonain päivänä kyllästyttämään.

Teimme tällä menetelmällä myös edellisen remontin, mutta silloin emme onnistuneet löytämään oikeaa sävyä takaseinään. Tavoitteena oli turkoosi, mutta lopputulos oli siniharmaa. Nyt löysimme oikean sävyn.

3. Tassuamme

Olisihan tämän tassuammeen hävittäminen ollut häpeällistä. Edellisessä remontissa se pinnoitutettiin uudelleen sisältä ja maalattiin ulkopuolelta. Nyt amme alkaisi jo kaivata uutta pinnoittamista.

4. Suihkuverho

Suihkuverhon Rouva ompeli itse kankaasta, jonka toisella puolella oli vahapinta. Parissa pesussa se on kyllä tainnut jo lähteä pois.

Verho roikkuu Ikean verhovaijerissa.

5. Peili ja kaappi

Uskomme siihen, että kylpyhuoneessa ei kannata olla paljoa säilytystilaa, sillä tavaraa kertyy kaappeihin juuri niin paljon kuin tilaa on. Rouva ei ole myöskään koskaan pitänyt peilikaapeista. Emme siis hankkineet peilikaappia vaan peilin ja kaapin.

Peili on löydetty kirpparilta yli kymmenen vuotta sitten. Kaappi taas on huudettu Huuto.netistä ja maalattu valkoiseksi Tikkurilan Empirellä.

5. Säilytyspussukat 

Kaapin alle on kiinnitetty vanha posliininen pyyhetanko, joka löytyi Mariankadun Toistosta. Tangossa roikkuu kaksi kankaista pussukkaa, jotka Rouva ompeli vanhasta virkatusta verhosta.

Näihin pussukoihin ja kaappiin saa mahtua kaikki, mitä kylpyhuoneessa tarvitaan. Paitsi hiustenkuivain, joka roikkuu naulakossa.

7. Kuivauspatteri

Rej Designin kuivauspatteri on tyylikäs ja meille kestovaippojen käyttäjille hyvin tarpeellinen kaluste.

Jos kuivauspatteria ei ole mahdollista liittää kuumavesikiertoon, pattereita saa myös sähkökäyttöisenä.

8. Kuivaustelineet

Haitarimalliset kuivaustelineet menevät pieneen tilaan. Ne on hankittu jo edellisen remontin aikaan Kylpyhuonekeskuksesta.

9. Durat-hyllyt

Kylpyhuoneen hyllyt on tilattu Duratilta ja valmistettu omien mittojemme mukaan. Materiaali on osin kierrätysmuovia, ja siitä voi valmistaa jopa kokonaisia pesualtaita ja allastasoja.

Myös nämä hyllyt hankittiin edellisen remontin yhteydessä, ja ne saatiin onneksi irrotettua siististi uusiokäyttöä varten.

10. Pesukone altaan alla

Aiemmin pesukoneemme sijaitsi keittiössä. Uuteen keittiöön sitä ei haluttu, eikä sille olisi varmaan saatu edes lupaa.

Sitten kun valtaamme naapuriasunnon, rakennamme kodinhoitohuoneen. Siihen asti pesukone sijaitsee kylpyhuoneessamme altaan alla.

Tämä sijainti vaati, että kone oli mahdollisimman pieni ja allas sijoitettiin hieman standardia ylemmäs. Lisäksi pesualtaan hajulukkoa ei voinut sijoittaa suoraan altaan alle, vaan se vedettiin pesukoneen taakse.

Allas on hankittu jo edellisessä remonttissa. Pesukoneliitännällä varustettu hana on tosi ruma, ja se lähtee vaihtoon, kun pesukone siirtyy toiseen huoneeseen.

Se ei kuitenkaan tapahdu ihan lähiaikoina.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Asuntomme keittiöremontti valmistui hieman reilu vuosi sitten jouluksi. Keittiöremontti oli jo toinen kymmenen vuoden sisällä, mutta se olikin sitten perusteellisempi: kun ensimmäisellä kerralla tyydyimme lähinnä kunnostamaan pintoja, toisessa remontissa keittiö siirrettiin kokonaan toiseen huoneeseen.

Kerroin tämän keittiön rakentamisesta jo hyvin monisanaisesti Putkiremonttipäiväkirjassa, mutta tässä vielä kertauksena kymmenen asiaa, joista pidämme erityisesti keittiössämme. Toivon, että nämä ideat inspiroivat myös sinua.

1. Täysin oma keittiö

Meiltä kysyttiin remontin aikana: "Kenen keittiö teille tulee?" Ensin en ymmärtänyt lainkaan, mitä kysyjä tarkoitti. "Aa, siis joo, se ei tule minkään firman mallistosta, vaan tavarat on haalittu sieltä täältä."

Rohkaisenkin yhdistelemään vanhaa ja uutta ennakkoluulottomasti. Näin lopputulos on taatusti täysin oma eikä kenenkään muun.

  • Yläkaapit vanhasta keittiöstämme
  • Allastaso mittatilauksena Hackmanilta
  • Tason alla oleva sininen laatikosto Fasaanista
  • Altaan alla oleva laatikosto teetetty puusepällä
  • Saareke vanha apteekin myymälätiski Huuto.netistä.

2. Vanha kaapisto saarekkeena

Lasku- ja kaappitilaa ei voi olla liikaa, joten sitä kannattaa suunnitella keittiöön niin paljon kuin mahdollista. Olemme erityisen tyytyväisiä tähän kaapistoon, joka toimii saarekkeena ja johon voi esimerkiksi juhlissa kattaa noutopöydän.

3. Tilava ruokakomero

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyvien pariovien takana on ruokakomeromme. Sinne mahtuu kaikki. Myös mikroaaltouuni, mikä on erinomaista, se kun ei ole mikään keittiön kaunistus.

4. Teräksinen työtaso

Edellisessä keittiöremontissamme laitoimme vanhaan keittiöömme kirsikkapuisen työtason. Myös tiskipöytämme pinta oli samaa kirsikkaa, ja pesuallas oli upotettu puuhun. Puutaso oli meille kuitenkin huono valinta, ja nyt halusimme teräksisen työtason. Nyt voimme roiskia vettä vapaasti ympäri työtasoa eikä sen kuivaamisesta ja öljyämisestä tarvitse huolehtia. 

Työtaso on 3,5 metriä pitkä, ja se on tilattu Hackmanilta. Muut valmistajat olisivat voineet toimittaa vain kolmemetrisen tason.

5. Yksi iso pesuallas

Arvoimme kahden pienen ja yhden ison altaan välillä. Valitsimme onneksi tämän ison altaan. Sen mitat ovat 60 cm x 50 cm, ja siitä tehtiin vielä hieman standardia syvempi, 20-senttinen. Altaassa mahtuu pesemään jopa uunipellit, ja isoja kattiloitakin mahtuu sinne useampi.

Työtaso suunniteltiin myös niin, että altaan ja lieden väliin jää vielä työskentelytilaa, joka on osoittautunut hyvin käteväksi leikkuulaudan paikaksi. Siitä on lyhin mahdollinen matka liedelle.

6. Hana, jossa on ulosvedettävä suutin

Pesuallas on niin iso, että valitsimme hanan, jossa on ulosvedettävä suutin. Sillä saa puhdistettua kätevästi altaan kauimmaisetkin nurkat.

7. Vanhat teollisuusvalaisimet

Halusimme kattovalaisimeksi jotain näyttävää, ja päätimme luopua edellisessä remontissa yläkaapiston alle upottamistamme halogeenivaloista. Löysimme uudet valaisimet hollantilaisesta 360volt.com:ista. 

Tai eivät ne mitkään uudet valaisimet olleet. 360volt.com myy nimittäin vanhoja ja kunnostettuja teollisuusvalaisimia, jotka ovat niin makeita, ettei mitään rajaa. Olemme erityisen ihastuneita valtavan kattolampun upeaan lasikupuun.

8. Kaasuliesi

Kaasuliettä en vaihtaisi. Putkiremontin yhteydessä kaasumahdollisuus palautettiin kaikkiin asuntoihin, niihinkin, joista kaasu oli joskus katkaistu.

Lietemme on Smegin 100 cm leveä Opera-liesi, siinä on kuusi keittolevyä ja kaksi sähköuunia. Pienempää uunia emme ole käyttäneet, mutta keittolevyjen määrän ja keittotason leveyden suhteen liesi on paljon kokkaaville loistava valinta.

Liesi maksoi saksalaisessa verkkokaupassa 1 500 euroa vähemmän kuin Suomessa.

9. Mittojen mukaan teetetty huuva

Liesituulettimen kupu eli huuva teetettiin omien piirustusten mukaan Laitilan rakennuspellissä. Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

10. Sohva keittiössä

Sohvan sijoittaminen keittiön tuntui alussa hassulta, mutta sille ei ollut muutakaan paikkaa, emmekä halunneet luopua siitä. Hyvä niin, sillä sohva on ollut kovassa käytössä. Koira, lapsi, vieraat, me itse: kaikki viihtyvät keittiön sohvalla, kun joku puuhailee keittiössä. Ja sitä tapahtuu usein.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos jokin remonttihomma on aikaavievää, roskaista ja ärsyttävää, niin maalin poistaminen vanhoista lattialistoista ja ovista. Varsinkin, jos maali pitää poistaa puulle saakka. Emme onneksi tienneet sitä vuonna 2003, sillä muuten se olisi voinut jäädä tekemättä.

Helpointa on, jos uuden maalin voi vetää vanhan maalin päälle. Tämä vaatii, että vanha maalipinta on hyvässä kunnossa.

Jos taas vanha maali hilseilee irti mutta maalikerroksia on vain pari, voi olla, että repsottavien maalien irti rapsuttaminen ja kevyt hiominen riittää. Irronneesta maalista syntyneitä koloja voi myös paikata tarvittaessa kalustekitillä ennen maalaamista.

Jos taas irtoilevat liuskat ovat paksuja ja koko maalipinta tuntuu irtoavan isoina levyinä, kaikki maalattavat pinnat on puhdistettava puulle asti. Arvannet, mitä metodia me käytimme.

Kaikki puuosat oli siis puhdistettava täydellisesti, ja kävimme töihin käsiksi kuumailmapuhaltimen, metallilastan, siklin, taltan ja hiomakoneen kanssa.

Lattialistat olivat melko helpot. Vaikka niitäkin oli muutama kymmenen, niiden putsaaminen sujui melko nopeasti. Olin irrottanut ne jo lattian kunnostamisen yhteydessä ja numeroinut ne, jotta ne löytäisivät takaisin omille paikoilleen.

Ovien karmeja ei irrotettu, vaan ne puhdistettiin siklillä ja hiomapaperilla paikoillaan.

Helposti puhdistuivat myös metalliosat: lukot, ovenkahvat, helat ja saranat. Niiden puhdistamisessa käytettiin maalinpoistainetta.

Väli- ja komeron ovien puhdistaminen olikin sitten aivan eri mittaluokan asia.

Ovia oli asunnossamme ensimmäisen remonttimme aikaan vajaat parikymmentä. Maalien poistaminen tuntui vievän kaikki illat, ja kuumailmapuhaltimen synnyttämä maalin katku alkoi haista nenässä todella voimakkaalle. Puhdistaminen eteni aivan liian hitaasti ja vei aikaa kaikelta muulta, ja rannettakin alkoi vaivata jännetuppitulehdus.

Jossain vaiheessa projektia jouduimme myöntämään, ettemme saa tehtyä kaikkea itse. Isäni vei osan ovista mukanaan peräkärryllä ja palautti ne puhtaaksi siklattuina takaisin.

Nykyisin ovia on vielä muutama enemmän, ja ajatuskin siitä, että homman joutuisi tekemään uudelleen, tuntuu kauhealta. Nyt varmaan teettäisin sen jollain ulkopuolisella.

Maalasimme puhdistetut ovet puhtaanvalkoisella Uulan pellavaöljymaalilla. Samalla maalilla maalattiin myös keittiömme kaapistot.

Kuvassa vanha keittiömme vuonna 2003. Huone on nykyisin tytön huone.

Kuvassa eteisemme vuonna 2005.

Kuvassa olohuoneemme vuonna 2005. Oviaukosta näkyy vanha ruokasalimme, joka on nykyisin keittiömme.

Valitettavasti pellavaöljymaalipinta osoittautui kuitenkin käytössä liian helposti naarmuuntuvaksi ja likaantuvaksi.

Maali alkoi myös kellastua hyvin nopeasti. Pahiten kellastuivat ne pinnat, jotka eivät saaneet auringonvaloa. Jouduimmekin maalaamaan WC:n ja kylpyhuoneen ovet sisäpuolelta alkydimaalilla jo parin vuoden jälkeen.

Viime vuoden putkiremontin yhteydessä remppamies maalasi meiltä kysymättä WC:n ja kylpyhuoneen ovenkarmit puhtaanvalkoisiksi (kuva alla).

Kellastuneet ovet näyttivät valkoisten karmien vieressä niin pahalta, että se käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena asunnon kaikki puuosat maalattiin uudelleen.

Tällä kertaa maalaamiseen käytettiin Tikkurilan Maalarin valkolakkaa, joka on sävytetty aavistuksen verran harmaaseen (sävy: Paperi). Tämän pitäisi ehkäistä maalin kellastumisen.

Vaikka ovien maalaaminen ei ollut alun perin viime vuoden suunnitelmissa, olemme loppujen lopuksi hyvin tyytyväisiä, että se tuli tehtyä. Uuden keittiömme kaapistot ja ruokakomeron ovet maalattiin näet samalla Paperi-sävyllä, joten kaikkien muidenkin ovien, karmien ja listojen maalaaminen olisi tullut joka tapauksessa eteen ennemmin tai myöhemmin.

Kuvassa uusi kettiömme vuonna 2012.

Aika näyttää, miten valkoisina ovet pysyvät tällä kertaa.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Seinien maalaaminen on ehdottomasti lempiremonttipuuhaani. Pohjatyöt ovat hitaita, pölyisiä ja ärsyttäviä, mutta maalatessa saa näyttävää jälkeä nopeasti. Ja se ei edes vaadi mitään erikoislaitteita tai -osaamista.

Tarvitset

  • Sisäseiniin tarkoitettua maalia ja mahdollisesti pohjamaalia
  • Ison maalitelan ja siihen sopivan varren (en tekisi ilman)
  • Maalitelaa leveämmän maalikaukalon
  • Pienen, n. 10 cm leveän maalitelan nurkkia ja kapeita kohtia varten
  • Maalisiveltimen hankalia paikkoja varten
  • Maalarinteippiä
  • Lattiansuojausmateriaalia
  • Roskapusseja.

Pohjamaalia käytetään, jos maalattava pinta on hyvin erivärinen kuin uusi maali tai jos maalattava pinta imee maalia runsaasti. Meillä seinät oli pohjustettu harmaalla ja maalia hyvin imevällä kevyttasoitteella, joten pohjamaalasin ne Tikkurilan Siroplastilla.

Pohjamaalin värin valinnassa kannattaa kysyä neuvoa maalikaupasta. Jos pintamaali on voimakkaan värinen, pohjamaalinkin kannattaa olla sävytetty tai harmaa, sillä muuten pintamaalia on vedettävä useampi kerros pohjamaalin peittämiseksi.

Minulla on ollut tapana laittaa roskapussi maalikaukalon ympärille, jolloin kaukaloa ei tarvitse pestä käytön jälkeen. Erityisesti öljymaalien kanssa tämä on kätevää, sillä muuten kaukalo olisi kertakäyttöinen. Lisäksi maalitelan voi laittaa käytön jälkeen märkänä tähän pussiin odottamaan seuraavaa maalausta, jos työt jatkuvat seuraavana päivänä.

Kuvissa näkyvää hengityssuojainta ei tarvitse maalatessa, vaan käytin sitä asunnon ilmassa leijuvan pölyn vuoksi.

Maalin valitseminen

Asuinhuoneiden seinien malaamisessa käytetään usein vesiohenteisia akrylaattimaaleja kuten Tikkurilan Harmonya. Ne ovat mukavan hajuttomia ja kuivuvat nopeasti: uudelleenmaalauksen voi tehdä parin tunnin päästä. Lopullisen kovuuden maalit saavuttavat muutamassa viikossa.

Maaleja saa useammalla kiiltoasteella, ja sen valinta on toki maku- ja tyylikysymys. Asuinhuoneissa käytetään kuitenkin useimmin himmeitä tai sametinhimmeitä maaleja ja puolikiiltävät vedetään märkätiloihin.

Ennen kuin aloitat maalaamisen

Maalattavien seinien tulee olla puhtaat ja pölyttömät. Jos olet juuri tasoittanut ja hionut seinät, ne ovat hyvin pölyiset, joten ne pitää pyyhiä kostealla pyyhkeellä (tms.) kauttaaltaan. Älä kuitenkaan hankaa, sillä vesiliukoinen tasoite saattaa todella liueta veteen.

Jos vedät maalia vanhan maalipinnan päälle, pinta kannattaa pestä maalipesuaineella. Pesuaine sekä puhdistaa seinän liasta ja rasvasta että muuttaa kiiltävää pintaa himmeämmäksi, jolloin maali tarttuu siihen paremmin. Kovat ja kiiltävä pinnat kannattaa karhentaa hiomapaperilla ja pyyhkiä tämän jälkeen kostealla.

Itse irrotan aina pistorasioiden ja valokatkaisijoiden kehykset ja suojaan ne sekä ovenpielet maalarinteipillä. Lattialistat kannattaa myös irrottaa tai suojata nekin maalarinteipillä.

Lisäksi maalarinteipillä tehdään seinän yläreunaan suora reuna. Paina teippi tiiviisti kiinni seinään, ettei sen reuna falskaa.

Muista suojata myös lattiat vaikkapa sanomalehdillä.

Maalaaminen

Maalaaminen aloitetaan ikkunan puoleisesta nurkasta maalaamalla nurkka pikkutelalla. Sitten edetään ikkunoista pois päin ja maalataan aina yksi kaistale ylhäältä alas asti ennen kuin siirrytään seuraavaan. Maali kuivuu yllättävän nopeasti, joten ei kannata palata taaksepäin korjaamaan maalipintaa.

Jos seinää ei ole maalattu samanvärisellä maalilla aiemmin, seinät on todennäköisesti maalattava kahteen kertaan. Jos pohjamaali on samanvärinen, yksi pintamaalikerros voi riittää.

Irrota maalarinteipit seinistä ja listoista heti maalaamisen jälkeen, kun ne lähtevät vielä helposti irti. Jos pohja- ja pintamaalaamisen välillä on pitkä tauko, teipit kannattaa ottaa pois ja laittaa ne myöhemmin uudelleen.

Tässä vaiheessa, helmikuun lopussa 2003, oli aika muuttaa asuntoon. Remonttia oli tehty siinä vaiheessa kuukausi hyvin intensiivisesti, ja vain olohuone ja eteinen olivat asuinkelpoisia.

Makuuhuoneen saimme asumiskuntoon reilun kuukauden myöhemmin, mutta ruokasalin valmistumisessa kesti vielä vuosi pidempään.

Seinien maalaamisen jälkeen oli puuosien vuoro. Maalinpoistoineen, hiomisineen ja maalauksineen se oli meille yli vuoden mittainen projekti, johon palaan myöhemmin tässä juttusarjassa.

Vuoden asumisen jälkeen päätimme myös maalata olohuoneen seinän tummanpunaiseksi, ja oikea sävy haettiin sohvatyynyistä.

Tyynyjen vertailu Tikkurilan värikartan kanssa osoittautui kuitenkin käsittämättömän vaikeaksi, ja vasta kuudes koemaalipurkki tuotti halutun lopputuloksen. Ensimmäinen maali oli liian pinkki, toinen liian kirkkaanpunainen. Kolmas näytti lupaavalta, mutta alkoikin tuntua liian synkältä ja tummalta. Kaksi seuraavaa olivat jälleen liian vinkeitä pinkkejä. Kuudes yritys kuitenkin onnistui, ja olemme olleet väriin erittäin tyytyväisiä. Oikea sävy taisi olla se, joka näkyy alla olevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä.

Nyt kun tätä seinää on katseltu jo kohta yhdeksän vuotta, Rouva on alkanut harkita uutta väriä: vedenvihreää. Nykyisin tässä sohvan paikalla on kuitenkin julmetun painava piano, ja maalaaminen vaatisi pianon siirtämistä. En ole ehkä aivan vielä palautunut edellisestä kerrastakaan. Katsellaan.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käännetäänpä katse taas remonttiasioihin ja kohti kattoa, halkeilevaa sellaista.

Katon kunto kannattaa tsekata ennen seinien maalaamista, varsinkin jos katto kaipaa maalauksen lisäksi muutakin kunnostamista.

Sanoisin, ettei ole väliä, maalataanko seinät vai katto ensin, mutta jos kattoa joutuu paikkaamaan ja hiomaan, seinät pölyyntyvät sen verran, että ne kannattaa jättää viimeisiksi.

Raaputa irti se, mikä irtoaa helposti

Repsottavat ja halkeilleet katot voivat kuulua jonkun mielestä kiinteästi asunnon tyyliin ja tuoda sellaisenaan lisäarvoa, mutta itse arvostan enemmän tasaista pintaa. Niin tai näin, katon maalaaminen voi olla haastavaa, jos rappaukset irtoavat yhtä helposti kuin meillä. Siksipä onkin suositeltavaa, että katosta rapsutellaan metallilastalla kokonaan irti sellaiset palaset, jotka eivät ole enää lainkaan kiinni betonissa.

Myös isompia halkeamia kannattaa kaivertaa vielä jonkin verran isommiksi, jotta ne saa täytettyä tasoitteella.

Voimaa kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman vähän, sillä lastalla saa varmasti raaputettua vaikka koko katon betonille.

Sekin voi olla yksi vaihtoehto: Eteisessämme katto oli ostettaessa niin huonossa kunnossa, että rappaus putosi hyvin herkästi kämmenen kokoisina levyinä lattialle. Päätimmekin raaputtaa kaiken rappauksen pois aina seinän lähellä kulkevaan stukkokuvioon saakka. Alla oleva kuva on eteisestä juuri ennen kuin päätimme tehdä tämän.

Kyseistä kattoa ei tasoitettu rappauksen poistamisen jälkeen enää lainkaan vaan maali vedettiin suoraan betonipintaan. Lopputulos on hyvä, vaikka pinta jäikin luonnollisesti hieman röpelöisemmäksi kuin muissa huoneissa.

Tasoita, hio, tasoita, hio

Olohuoneessa tasoitin vain pahimmat halkeamat, joita oli kyllä niin paljon, että siinäkin oli oma hommansa. Käytin Sadolinin Oiva-pikasilotetta, joka kutistuu kuivuessaan sen verran, että tasoitetta oli levitettävä useampi kerros ja edelliset tasoitteet oli hiottava jokaisen tasoituksen välissä.

Pohjamaalaus ja akryylitasoite

Valitettavasti olemme huomanneet, että vuoden 2003 katon kunnostus ei ole kestänyt aikaa: halkeamat ovat ilmestyneet takaisin ja katto repsottaa paikoin pahemmin kuin ennen edellistä remonttia. Ongelma on, että kattoon laittamani Oiva-tasoite on alkanut irrota katosta. Rappauksen alla oleva pinta oli hiekkakiven kaltaista helposti murenevaa ainetta, joten tasoite ei ole ilmeisesti ottanut siihen kunnolla kiinni.

Kunnostin tytön huoneen katon uudelleen viime keväänä ja käytin siinä toista menetelmää.

Rapsuttelin jälleen irti sen, mikä näytti tippuvan alas lähes itsekseen.

Sen jälkeen vedinkin jokaiseen hiekkaa rapisevaan koloon pohjamaalin, jonka epäilin sitovan irtonaisen hiekan itseensä ja muodostavan kestävämmän pohjan tasoitteille. Pohjamaalina käytin samaa Tikkurilan Tixomattia, jolla maalasin sittemmin koko katon.

Kokeilin katon tasoittamisessa tällä kertaa akryylitasoitetta. Toivon, että muovia sideaineenaan käyttävä massa olisi jotenkin vähän elastisempaa eikä alkaisi halkeilla niin pian uudelleen.

Jos tämä menetelmä osoittautuu muutaman vuoden seurantajakson aikana toimivaksi, käytän varmaan samaa sitten, kun olohuoneessa tehdään seuraava kattoremontti.

Öljymaalit kattoon

Kattomaaleja on sekä vesi- että liuotinohenteisia. Vesiohenteiset ovat hajuttomia, mutta rautakaupassa kerrottiin, että vanha kattorappaus saattaa tulla alas, jos sen maalaa vesiohenteisella maalilla. Emme halunneet kokeilla sitä, joten kattomaaliksi valitsimme Tikkurilan Tixomattin, joka on hyytelömäinen alkydimaali. Se haisee niin voimakkaalle, että hyvä tuuletus on aivan ehdoton, ja parasta olisi, jos katon maalaamisen aikana voi asua jossain muualla.

Viimeistään kattoa maalattaessa on suojattava hyvin sekä lattiat että itsensä. Maali lähtee toki tuoreena irti tärpätillä, mutta hiusten peseminen liuottimella ei taida saada parturiliiton suositusta.

Seinän yläreunaan vedetään maalarinteipit, joilla maalipinnalle saa tasaiset reunat. Teipit irrotetaan heti maalaamisen jälkeen ennen kuin maali ehtii kuivua.

Koristekuviot ja muut hankalat paikat maalataan ensin siveltimellä. Reunoissa ja nurkissa voi käyttää myös pikkutelaa.

Varsinainen maalaus tehdään harjanvarren (tmv.) päähän kiinnitetyllä isolla telalla. Mitään muuta metodia ei kannata edes yrittää. Tikkaita tarvitaan vain hankalien paikkojen maalaamiseen ja maalarinteippien kiinnittämiseen.

Sitten on seinien vuoro, ja nehän ovatkin jo maalausvalmiit!

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

Share

Pages