Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämän postauksen otsikko on oikeastaan aika harhaanjohtava. Televisiosta - siis lineaarisesta tv:stä - en ole katsonut juuri mitään aikoihin, lukuun ottamatta Putousta, josta on tullut perheemme yhteinen lauantai-illan hupi. En kuitenkaan käsittele Putousta tässä sen enempää vaan siirryn suoraan suoratoistopalveluihin.

Viimeisteltyäni Twin Peaksin otin seuraavaksi käsittelyyn Netflixin Stranger Thingsin kakkoskauden. Pidin kovasti sarjan ensimmäisestä kaudesta, ja toisenkin ahmaisin parissa viikossa. 1980-luvulle sijoittuva yliluonnollinen hirviötarina jatkui siitä, mihin se enimmäisen kauden päättyessä jäi.

Kaupunkiin muuttaa uusi tyttö, Maxine, joka ystävystyy ensimmäisellä kaudellakin seikkailleiden poikien kanssa. Ylösalaisinmaailma piinaa edelleen Williä, ja hän näkee näkyjä, joissa suuri varjohirviö ajaa häntä takaa. Dustin löytää kummallisen olion ja alkaa kasvattaa sitä lemmikkinään. Pian käy ilmi, että lemmikki ei olekaan aivan harmiton.

Sarjan toinen kausi on hyvin onnistunut, ja tarina jatkaa ensimmäisen kauden linjoilla. Uudenlaiset demogorgon-koirat ovat yhtä ihastuttavia kuin ensimmäisen kauden demogorgonit, mutta aivan yhtä jännittävä kakkoskausi ei ole kuin ensimmäinen. Silloin yliluonnollisille tapahtumille odotettin selitystä, ja tunnelma oli jopa pelottava, mutta suuren salaisuuden paljastuttua selittämättömille tapahtumille on tietysti selitys. Silti Stranger Things on edelleen yksi lempisarjoistani.

Kausi päättyy jälleen niin, että seuraava kausi on sieltä varmasti tulossa. Hyvä hyvä!

* * *

Toinen katsomani Netflix-sarja on Black Mirror, josta kuulin useampia kehuja. Ja se osoittautui kaikkein niiden kehujen arvoiseksi!

Sarjasta on ilmestynyt neljä kautta, joista kaksi ensimmäistä jo vuosina 2011 ja 2013 brittiläisen Channel 4:n tuotantona. Netflix on tuottanut kaksi viimeistä kautta.

Sarja ei ole jatkuvajuoninen, vaan jokainen jakso on oma itsenäinen tarinansa, jossa on eri näyttelijät kuin muissa jaksoissa. Yhteistä tarinoille on, että ne ovat dystopioita, joissa moderni teknologia on keskeisessä roolissa. Osa jaksoista kertoo tarinan, joka voisi periaatteessa olla mahdollista jo nyt, mutta suurin osa on niin sci-fiä, että ainakaan aivan lähitulevaisuudessa emme voi odottaa teknologian mahdollistavan kaikkea. Ihmiset esimerkiksi käyttävät joissain jaksoissa laitteita, jotka tallentavat kaiken heidän näkemänsä, ja joissain jaksoissa ihmisen minuus voidaan tallentaa ulkoiseen laitteeseen jatkamaan elämää ilman fyysistä ruumista.

Sarjassa on jotain samaa kuin taannoisessa Twilight Zonessa (Hämärän rajamailla). Toiset jaksot ovat leikkisämpiä ja toiset jopa pelottavia. Monet jäävät pyörimään mieleen pitkäksikin aikaa. Jotkut osuvat hyvin myös nykyaikaan kuten kolmannen kauden ensimmäinen jakso, "Nosedive", jossa ihmisen sosiaalinen status määräytyy hänen sosiaalisessa mediassa saamiensa pisteiden mukaan. Ihmiset mielistelevät toisiaan saadaakseen mahdollisimman paljon tykkäyksiä ja siten päästäkseen parempiin piireihin ja jopa asumaan parempiin paikkoihin.

Hyvin lämpimät suositukset tällekin!

* * *

The Crown! Tästä tekee mieli kirjoittaa vain huutomerkein! Miten kiinnostava! Miten upeasti toteutettu! Miten hienosti näytelty! Miten uskottava!

Kuningatar Elizabethista kertova sarja on ehkä parhaita tv-sarjoja ikinä, ja sarjan toisen kauden jaksot katsoimme Rouvan kanssa heti, kun ne ilmestyivät Netflixiin.

Nyt eletään vuosia 1957 - 1963. Elizabethin ja Philipin avioliitossa on omia ongelmiaan, prinsessa Margaretilla on uusi rakkaus, mutta hän joutuu lykkäämään häitään Elizabethin raskausuutisten vuoksi, Elizabethin johtajuutta ja julkisuuskuvaa kyseenalaistetaan ja Kennedyt vierailevat Englannin hovissa.

Äärettömän mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu tarina, jota seuratessa on pakko googlailla jokaisen jakson aikana, mitä todella tapahtui ja miltä henkilöt oikeasti näyttivät. Jos et ole vielä katsonut, korjaa tilanne ensi tilassa. Sarjasta on tulossa vielä useampi kausi, joissa päästään vähitellen kohti nykyaikaa. Mitä kaikkea siis onkaan vielä tulossa!

* * *

Rimakauhua ja rakkautta oli yksi lempisarjoistamme silloin kauan sitten, vuosituhannen vaihteessa. Sarja palasi uusilla jaksoilla viime vuonna, ja vielä uudempi, 7. kausi pyöri juuri televisiossa. Emme tietenkään saaneet katsottua sitä televisiosta ajoissa, joten sitä on nyt katsottu C Morelta.

Sarjan paluu on hyvin onnistunut. Henkilöhahmot ovat yhtä rakastettavia ja ärsyttäviä kuin aiemminkin, ja sarjan katsominen on kuin viettäisi aikaa vanhojen ystävien kanssa. Sitä en osaa sanoa, miten hyvin sarjan viiden ensimmäisen tuotantokauden jaksot ovat kestäneet aikaa, mutta silloin sarja oli yksi sympaattisimmista ja koskettavimmista ohjelmista.

Nyt Adamilla on uusi naisystävä, Pete toipuu masennuksestaan, Jenny tekee uraa, Karen on perustanut kustantamon ja David on pääsemässä jaloilleen talousrikostuomionsa jälkeen. Nyt myös perheiden lapset ovat aikuistumassa ja sotkevat vanhempiensa kuvioita. 

Sarja on hienosti käsikirjoitettu ja hahmot ovat ongelmineen ja suruineen hyvin uskottavia ja samaistuttavia. Siinä on sopivasti draamaa, huumoria, onnistumisia ja epäonnistumisia aivan kuin oikeassa elämässäkin.

Sarjan kahdeksannen kauden kuvaukset käynnistyvät kuulemma jo tänä keväänä.

* * *

Ruotsalainen Solsidan on ollut yksi parhaista komediasarjoista, ja siitä on tehty viisi tuotantokautta ja yksi elokuva.

Sarjasta on tehty nyt myös suomalainen versio, Onnela, C Morelle. Alkuasetelmaltaan ja isoilta linjoiltaan sarja noudattaa Solsidanin ensimmäistä kautta. Antti ja Saara (Eero Ritala ja Elena Leeve) muuttavat Antin lapsuudenkotiin Porvoon Poutaniemeen. Poutaniemessä asuvat myös Antin vanha ystävä, taloudellisesti hyvin menestynyt Markus (Pekka Strang) vaimonsa Metten (Anna-Maija Tuokko) kanssa. Ympärillä pörrää kärpäsen lailla myös rasittava ja pihi Jorma (Santtu Karvonen) ja tämän vaimo Titta (Pirjo Heikkilä).

Jotain on kuitenkin kadonnut käännöksessä, ja sarja ei yllä ruotsalaisen esikuvansa tasolle. Kuvitteellinen Porvoon Poutaniemi ei vaikuta samanlaiselta keskiluokan unelmalähiöltä kuin todellinen Solsidan Tukholman esikaupunkialueella Saltsjöbadenissa. Markuksen ja Metten elämä omakotitalossa  ei vaikuta samalla tavalla ylelliseltä kuin Solsidanin merenrantakartanossa, vaikka ei Markuksellakaan tunnu olevan pikkurahasta puutetta.

Eniten puuttuu kuitenkin tunnelmassa ja hahmojen välisissä suhteissa. Henkilöhahmot ovat pääpiirteiltään hyvin paljon esikuviensa kaltaisia, mutta kireämpiä ja jollain tavalla vähemmän sympaattisia. Antti ja Saara vaikuttavat vihaisemmilta kuin Alex ja Anna. Antti ja Pekka eivät tunnu olevan parhaita ystäviä samalla tavalla kuin Alex ja Fredde, ja vaikka Alexkin tuntee välillä alemmuutta Fredden rinnalla, Antti ja Pekka eivät oikein tunnu edes pitävän toisistaan. Ja siinä missä Solsidanin Mickan on ihastuttavan höpsö hahmo omissa pilvilinnoissaan ja yrityksissään näyttää mahdollisimman yläluokkaiselta, Onnelan Mette vaikuttaa ylimieliseltä ja sympaattisen sijaan ilkeältä.

Katsoisin varmasti Onnelaa aivan toisin silmin, jos en olisi nähnyt Solsidania, mutta nyt en ole edes varma, jaksanko katsoa koko ensimmäistä kautta loppuun saakka. Harmillista. Kuulisin kyllä mielelläni, mitä muut ovat olleet mieltä toteutuksesta, ja miltä sarja vaikuttaa, jos ei ole katsonut Solsidania. Sarja alkaa pyöriä Maikkarilla tällä viikolla, joten sitä voi katsoa, vaikka ei olisi C Morea.

* * *

Olen aloitellut myös kahta muuta sarjaa Netflixistä, mutta en ole päässyt niissä juuri alkua pidemmälle.

Mindhunter on 1970-luvulle sijoittuva sarja, jossa FBI-agentti Holden Ford (Jonathan Groff) haastattelee sarjamurhaajia pyrkien ymmärtämään heidän ajatuksiaan ja sitä kautta selvittämään avoimia tapauksia. Kriminaalipsykologia ja profilointi ovat sarjan tapahtumien aikoihin vielä uusi ja vakiintumaton alue, ja Ford tekee uraauurtavaa työtä sillä. Sarjan tapahtumat ja henkilöt perustuvat ilmeisesti todellisiin henkilöihin ja tapauksiin. Kolmen jakson perusteella en ole vielä aivan varma, onko Mindhunter kuitenkaan minun sarjani.

Sci-fi-tyyppinä kiehtovalta kuulosti myös Altered Carbon - Muuntohiili. Sarja tapahtuu 300 vuoden päässä tulevaisuudessa, jolloin kuolleiden ihmisten tietoisuus voidaan palauttaa elämään uudessa ruumiissa. Takeshi Kovacs (Joel Kinnaman) on kuollut 250 vuotta aiemmin, mutta hänet tuodaan takaisin elämään selvittämään toisen miehen murhaa. Vaihtoehtona hänellä olisi joutua vankilaan omista rikoksistaan. En ole vielä katsonut ensimmäistä jaksoa loppuun ajanpuutteen vuoksi, joten voit kertoa, kannattaako.

Listallani olisivat myös Netflixin Dark, Ozark ja Manhunt: Unabomber, HBO:n Big Little LiesThe Affairin uudet jaksot ja tietysti HBO:n Westworldin kakkoskausi, joka ilmestyy huhtikuussa! Kun vaan olisi aikaa katsoa nämä kaikki. Niin, ja Sillan neloskausi olisi katsottavissa Areenassa vain 20.3. saakka...

Mitä sinä olet katsonut tv:stä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi niitä aikoja, kun pystyi vielä katsomaan tv:tä vaikkapa kokonaisen päivän putkeen.

Nykyisin on vaikea löytää aikaa edes niille sarjoille, joita haluaisi seurata, ja yritykset katsoa jotain sarjaa yhdessä Rouvan kanssa ovat lähes tuhoon tuomittuja. House of Cardsin viidennen kauden kolmentoista jakson katsomiseen käytimme lähes puoli vuotta. Ehdimme siis katsoa uuden jakson keskimäärin joka toinen viikko.

Samaan aikaan suoritin itsekseni Twin Peaks The Returnin, joka eteni hitaasti aivan muista syistä.

Nyt saimme kyllä katsottua Rouvan kanssa yhdessä kahden viikon aikana kaikki kuusi jaksoa Netflixin uudesta minisarjasta Alias Grace

Kaikkein eniten olen kuitenkin odottanut, että pääsisin katsomaan Netflixin Stranger Thingsin toista kautta. En voinut aloittaa sitä ennen kuin Twin Peaks on katsottu, joten kahlasin sarjan loppuun viime viikolla.

* * *

Instagram Storyjeni seuraajat taisivatkin jo saada selville, mitä pidin Twin Peaksin paluusta.

Tiedättekö, kun on niitä sarjoja, että haluaisi ahmia kaikki jaksot heti, ja seuraava jakso on aloitettava heti edellisen jälkeen? No, Twin Peaks The Return ei ollut sellainen. En edes tunnistanut sitä samaksi sarjaksi, josta pidin 25 vuotta sitten.

Alkuperäinen Twin Peaks oli jännittävä, jopa pelottava, mutta tämä paluu oli vain pitkäveteinen ja hidas. Ja aivan liian surrealistinen ja abstrakti. Joissain jaksoissa oli hyvät hetkensä, mutta loppua kohti meno muuttui taas oudoksi.

Toivoin, että viimeiset jaksot jotenkin solmisivat lankoja yhteen ja selittäisivät kaikki kummalliset tapahtumat, mutta ei. Iso osa oudoista asioista ei tuntunut liittyvän mihinkään, ja ne olivat myös sarjan juonen kannalta lopulta merkityksettömiä. Inhoan sellaista. Tai sitten katsojan olisi pitänyt vain itse osata kuvitella, miten mikäkin liittyi mihinkin, mutta ei minun keskittymiseni riittänyt edes katsomaan jokaista etanan vauhdilla etenevää kohtausta niin tarkasti.

Päällimmäinen tunne on pettymys ja suru siitä, etten saa koskaan niitä 18 :aa tuntia elämässäni takaisin, ja tämä kokemus pilasi myös teini-iän muistoni Twin Peaksista. Rouvallehan sarja aiheutti silloin sellaiset traumat, että pelkän tunnusmusiikin kuuleminen saa hänet edelleen vaatimaan, että ohjelma katkaistaan heti. Yritin sanoa hänelle, että katso tämä kausi, niin ei enää pelota.

Olen lukenut myös niitä arvioita, joissa Twin Peaks The Returnin julistettiin olevan parasta tv-viihdettä suurin piirtein ikinä ja ylistettiin ohjaajan jälleen uudistaneen tapaa tehdä tv:tä. Toivottavasti ei.

Minä ainakin haluan viihteeni valmiiksi pureskellumpana.

* * *

House of Cardsin uusi kausi toimi hyvin. Tosin edellisiin kausiin verrattuna tosielämän tapahtumat alkavat olla absurdimpia kuin mihin Frank Underwood kykenee.

Edellisistä kausista alkaa olla kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomaan hieman unohtaneeni, keitä jotkut henkilöistä ovat ja mitä juonenkäänteitä aiemmilla kausilla nähtiin. Sarjaa pitäisi seurata melko intensiivisesti ja mieluummin tiiviimmällä tahdilla, jotta juonessa pysyisi täysin mukana.

Nyt kuitenkin alkaa kiinnostaa, jääkö Underwood vihdoin kiinni kaikista tekosistaan. Kyllä ainakin minä odotan pahan saavan palkkansa. Kauden päätös oli myös hyvin mielenkiintoinen.

On jännittävää nähdä, mitä tapahtuu sarjan kuudennella ja viimeisellä kaudella - jos koko kautta edes tulee Kevin Spaceyn ympärillä käytävän kuohunnan vuoksi. Hänhän sai potkut tuotannosta ja kuvaukset laitetiin jäihin.

* * *

Margaret Atwoodin romaaniin perustuva Alias Grace ilmestyi Netflixiin kuun alussa. Se on 1800-luvun puoliväliin sijoittuva ja tositapahtumiin perustuva kertomus kanadalaisen Thomas Kinnearin ja tämän taloudenhoitaja Nancy Montgomeryn murhista.

Murhista elinkautiseen vankeuteen tuomittu palvelija Grace Marks ei itse muista murhapäivän tapahtumista mitään, ja häntä tutkimaan nimetty tohtori Simon Jordan on vakuuttunut, että Grace ei ole rikollinen.

Mitä siis on tapahtunut ja onko Grace syyllinen? Grace aloittaa kertomuksensa lapsuudestaan ja kertoo elämäntarinansa aina siihen saakka, kun hän päätyi herra Kinnearin palvelukseen ja Nancyn epäsuosioon.

Todella kiehtovaa historiallista draamaa, ja hieno roolisuoritus Gracea esittäneeltä Sarah Gaddonilta. Nancyn roolissa nähdään muuten Anna Paquin, joka on monille tuttu esimerkiksi True Bloodin Sookiena.

Minisarjassa on vain kuusi jaksoa, joten siihen sitoutuminen ei vaadi puolen vuoden katselua. Ja kertomus oli itse asiassa niin jännittävä, että jaksot oli katsottava lähes peräkkäisinä iltoina. Lämpimät suositukset.

* * *

Vaan nyt: Stranger Things. Oletko jo nähnyt, ja onko se yhtä hyvä kuin edellinen kausi?

Mitä muuta suosittelisit?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos minulta kysytään, yksi viime viikon parhaista uutisista oli tämä.

Ai että mitä?

Netflixistä voi nyt ladata ohjelmia offline-käyttöön! Ominaisuutta on toivottu jo ilmeisen pitkään, ja se tuotiin sovellukseen sen uusimmassa päivityksessä. Tämä tulee pelastamaan monta auto- ja lentomatkaa erityisesti lapsiperheissä, ja ulkomailla ollessakin lapsi voi nyt katsoa samoja sisältöjä ja samalla kielellä kuin kotona. Aivan kaikkia ohjelmia ei offline-käyttöön saa ladattua, mutta tytön lempisarjat onneksi löytyivät.

Sitten vaan poistamaan turhia pelejä ja muita appseja iPadin muistia, että ohjelmat mahtuvat laitteelle!

 

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko mahdollista, että joku ei ole vielä kuullut Netflixin uutuussarjasta The Crown? Kuningatar Elisabet II:n nuoruudesta kertovan sarjan ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi palveluun marraskuun alussa.

En ollut suoraan sanoen ensin kovin kiinnostunut Englannin hovin ympärillä pyörivästä draamasta ja sanoin Rouvalle, että hän saa katsella sitä samalla, kun teen itse muita hommia sohvalla. Jo ensimmäisessä jaksossa huomasin nauliutuneeni seuraamaan sitä ja pian olin koukussa. Kahdeksan jaksoa kymmenestä on nyt katsottu reilussa viikossa.

Sarja alkaa Elisabetin isän Yrjö VI:n sairastumisesta ja etenee pian hänen kuolemaansa. Sen jälkeen 25-vuotias Elisabet nousee maailman tunnetuimman monarkian valtaistuimelle.

Sarjan on kirjoittanut Peter Morgan, joka tunnetaan myös Elisabet II:n myöhemmistä vaiheista kertovien The Queen -elokuvan ja The Audience -näytelmän kirjoittajana. Molemmissa kuningatarta esitti Helen Mirren. Nyt Elisabet on nuorempi, ja häntä esittää ainakin Suomessa tuntemattomampi Claire Foy, joka tekee todella upean roolin.

Sarja on yksinkertaisesti todella hienosti kirjoitettu, kuvattu, puvustettu ja näytelty. Sen tuotanto on maksanut sata miljoonaa puntaa, ja se näkyy kaikessa. Lokaatiot ovat upeita ja linnat niin autenttisen näköisiä, että monessa kohtauksessa tulee mietittyä, onko ne todella kuvattu sisällä oikeissa palatseissa vai vain studiolavasteissa.

Sarjassa on historiallisia tapahtumia, maailmanpolitiikka, juonittelua ja ihmissuhteita sopivissa suhteissa. Kiehtovinta on tietysti, että kaikki sarjan tapahtumat ovat totta ainakin jollain tasolla. En itse ollut ainakaan tietoinen kaikesta kuohunnasta, mitä Englannin hovissa on tapahtunut ennen Elisabetin kautta ja myös sen aikana.

The King's Speech -elokuva kertoi jo siitä, miten Elisabetin isä Yrjö VI nousi valtaistuimelle, kun hänen isoveljensä luopui kruunusta ennen kruunajaisiaan rakastuttuaan eronneeseen naiseen. Oli siis täysin odottamatonta, että Elisabetista tuli kruununprinsessa.

Vielä odottamattomampaa oli Yrjö VI:n kuolema keuhkosyöpään, ja nuoresta Elisabetista tuli yllättäen kuningatar. On mielenkiintoista, miten tämä lähes myyttinen olento esitetään sarjassa oikeana ihmisenä. Hieman epävarmana ja omien ongelmiensa kanssa painivana mutta silti vastuuntuntoisena ja oman asemansa ja valtansa tiedostavana ihmisenä, joka kasvaa valtavaan rooliinsa vähitellen.

Sarjasta on suunniteltu tehtävän kuusi tuotantokautta, ja ensimmäinen niistä kertoo vuosista 1947 - 1955. Todella kiinnostavaa nähdä, miten sarja jatkuu seuraavilla kausilla.

Hyvin lämpimät suosittelut!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oletko sinä jo katsonut Stranger Thingsin Netflixistä? Itse löysin sarjan useamman työkaverin suositusten perusteella ja katsoin sen jaksot lähes putkeen lähinnä bussissa matkoilla töihin ja takaisin.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1983, ja siinä alakouluikäinen poika katoaa mystisesti. Hänen äitinsä (Winona Ryder) on varma, että poika on hengissä, ja hän alkaa uskoa, että poika yrittää viestiä hänelle välkyttelemällä sähkövaloja heidän kodissaan. Myös pojan kaverit alkavat jäljittää kadonnutta ystäväänsä.

Samoihin aikoihin suurin piirtein saman ikäinen tyttö, joka pystyy siirtämään esineitä ajatuksen voimalla, karkaa salaisesta tutkimuskeskuksesta, jossa häntä on pidetty ilmeisen pitkään.

Ja jossain lähellä väijyy jokin vaarallinen olio, joka ei ole tästä maailmasta. Lisää ihmisiä katoaa.

Kun ensin kuulin, että sarja on kauhua, suhtauduin siihen hieman varoen. Olen jotenkin yliherkkä kummitustarinoille, enkä ole uskaltanut katsoa esimerkiksi kehuttua American Horror Storya. Kun kävi ilmi, että Stranger Things on ennemminkin tieteis-kauhua ja X-Files-tyyppistä jännitystä, ajattelin, että voisin katsoa sen. Ja hyvä niin!

Sarja oli erittäin hyvä, hienosti rytmitetty ja sen sijoittuminen 1980-luvulle hauskaa. 1980-luvun jäljittely musiikkia myöten on niin autenttista, että nykyajasta muistuttaa vain kerronnan rytmi, joka oli 1980-luvulla huomattavasti verkkaisempaa.

Sarja julkaistiin heinäkuussa Netflixissä, ja toinen kausi ilmestyy ensi vuonna. Odotan jo sitä.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Television katsomiseni on siirtynyt viime aikoina täysin suoratoistopalveluiden varaan, ja lineaarisesta tv:stä taloudessamme seurataan enää Pikkukakkosta.

Myös tyttömme on tottunut siihen, että Netflixistä tai Lasten Areenasta voi katsoa milloin tahansa lempiohjelmia, ja hän osaa suhtautua kovin rennosti siihen, jos Pikkukakkosen katselu tv:stä joudutaan keskeyttämään. "No, minä voin sitten katsoa sen myöhemmin loppuun Lasten Areenasta isin iPadilta." (Aikamoista. En usko, että olisin itse ollut lapsena valmis neuvottelemaan lempiohjelman kesken jättämisestä.)

Aikaa suoratoisto-ohjelmiinkaan ei ole kovin runsaasti, mutta olen sentään ehtinyt katsoa jotain, jota voin suositella. Kirjoitin hetki sitten HBO:sta, joten nyt katse kohti Netflixiä.

* * *

Viimeisin katsomani sarja, neliosainen Cooked, on todella mielenkiintoinen dokumentti ruoan valmistuksesta ja erilaisista ruoan valmistusprosesseista. Sarjassa ruokakirjailija Michael Pollan käsittelee mm. sitä, miten tulenteko mullisti ruoanlaiton tai miten käyminen muuttaa raaka-aineet aivan muuksi kuin mitä ne olivat.

Rouva alkoi katsoa sarjaa, ja minun piti seurata sitä vain sivusilmällä. Se oli kutenkin niin mielenkiintoinen, että en itsekään malttanut olla katsomatta jokaista jaksoa alusta loppuun.

* * *

Making a Murderer oli yksi viime vuoden kohusarjoista. Siinä perehdytään amerikkalaisen Steven Averyn tarinaan. Hänet tuomittiin ensin naisen seksuaalisesta ahdistelusta syyttömänä vankilaan 18 vuodeksi, sittemmin vapautettiin ja vain kaksi vuotta myöhemmin tuomittiin uudelleen nuoren naisvalokuvaajan murhasta. 

Tapauksessa on kuitenkin paljon epäselvyyksiä eikä Averyn syyllisyys ole lainkaan niin selvää kuin syyttäjä on esittänyt, ja tutkimuksissa on tehty myös monia muodollisia virheitä. Sarjaa tulee verrattua väkisin Serial podcastiin, joka oli kyllä jollain tavalla mukaansa tempaavampi, vaikka olikin vain kuunnelma. 

* * *

Lapsi ei ole viime aikoina katsellut paljoa sarjoja, mutta hän ihastui joulun tienoilla kavereiden suosituksesta venäläiseen Masha ja karhu -animaatioon.

Netflixiin tuli myös uusi Halinallet ja serkut -sarja, ja myös Disneyn Pieni merenneito -animaatio, mutta yllättäen tyttö ei ole kysellyt niiden perään vaikka niistä katsottiin parit jaksot.

* * *

"Downton Abbey!" huutelee Rouva sivusta. Kyllä, brittiläisen laatusarjan viisi ensimmäistä kautta on myös saatavilla Netflixistä. Meillä sarja katseltiin tosin Ylen palvelusta. Kuudes ja viimeinen kausi ei ole vielä saatavilla palvelusta.

* * *

Mutta nyt! House of Cards! Uusi kausi ilmestyi palveluun perjantaina! Kaverit ehtivät kuulemma katsoa kahdeksan jaksoa jo lauantaihin (!) mennessä, ja nyt he ovat varmasti katsoneet jo kauden loppuun. Meillä tämä lysti on vielä edessä.

Pages