Ladataan...
Isyyspakkaus

Tartun vihdoin aiheeseen, josta olen halunnut kirjoittaa jo useamman kuukauden ajan: unelmaduuni.

Viittaan tässä tietysti Satu Rämön ja Hanne Valtarin keväällä ilmestyneeseen kirjaan Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät (WSOY) ja samasta aiheesta poikineeseen podcast-sarjaan Unelmaduunarit, josta on ilmestynyt jo seitsemän jaksoa.

Sekä kirja että podcast ovat lämpimien suositusten arvoiset kaikille, jotka miettivät, mitä haluaisivat tehdä isona.

* * *

Kirjan viimeistelin jo kauan sitten kesällä, mutta jäin hautomaan asiaa mielessäni, sillä en oikein osannut tarttua blogssani tähän teemaan mistään näkökulmasta. Uusi podcast-sarja antoi lisää ajateltavaa, ja nyt päätin yrittää jäsennellä ajatuksiani omista unelmahommistani.

Alkuun on korostettava, että kirjassa ei todellakaan ole kyse vain siitä, miten blogin pitämisestä voi tehdä itselleen ammatin. Kirjassa käsitellään toki sitäkin teemaa, ja blogiyrittäjyydestä kiinnostuneet saavat varmasti kirjasta paljon irti. Aihetta käsitellään kuitenkin myös laajemmin: sekä kirjassa että podcast-sarjassa haastatellaan useiden alojen edustajia, jotka kertovat, miten he ovat tehneet juuri omasta intohimon kohteestaan itselleen työn. 

Hannelle se oli täysipäiväinen blogiyrittäjyys. Satu taas on monialayrittäjä, joka tekee töitä myös toimittajana ja matkailuyrittäjänä ja pitää Reykjavikissa designliikettä. Podcast laajentaa aihetta vielä enemmän työssä viihtymiseen ja työn ja vapaa-ajan tasapainoon, ja se on todella mielenkiintoista ja laadukkaasti toteutettua kuunneltavaa.

Miksi tähän teemaan oli siis niin vaikea tarttua? Siksi, että jumiuduin ajattelemaan liiaksi juurikin kaikkia yrittäjyyteen ja itse itsensä työllistämiseen liittyviä asioita, ja mietin vain, että yrittäjyys ei ole minun unelmani. En edes usko siihen, että voisin elättää itseni sillä suurimmalla intohimollani.

Se ei ole blogin pitäminen.

1. Blogi

Aivan ensimmäisenä on todettava, että vaikka kirjoitankin blogia aktiivisesti ja saan siitä nykyisin jopa jonkin verran tuloja, en todellakaan haaveile täysipäiväisestä blogin pitämisestä tai blogiyrittäjyydestä.

Tavallaan olen ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä jo nyt, mutta omasta näkökulmastani se on edelleen harrastus ja yrittäjänäkin pidän itseäni valeyrittäjänä.

Toimeentuloni ei ole kiinni blogiyritykseni menestyksestä eikä toiminnassani ole taloudellista riskiä. Voin lopettaa blogin pitämisen milloin vain, jos siltä tuntuu ja keskittyä sen sijaan päivätyöhöni, eikä talouteni siihen kaadu. Blogituloni eivät tietenkään ole edes sellaisella tasolla, että heittäytyminen täysipäiväiseksi yrittäjäksi olisi niiden perusteella mahdollista.

Kyse ei ole siitä, että pelkäisin yrittäjyyttä, vaan että en yksinkertaisesti halua sitä. En jaksaisi myydä itseäni mainostajille ja muille kumppaneille vuodesta toiseen enkä myöskään pitäisi siitä epävarmuudesta, mikä koko alaan liittyy.

Eniten mietin kuitenkin sitä, mitä tapahtuu, kun blogini jonain päivänä väistämättä tulee tiensä päähän.

Blogit vetävät nyt hyvin, mutta jos joku kertoisi tänään harkitsevansa täysin uuden blogin perustamista ansaintamielessä, kehottaisin varautumaan siihen, että tuloja ei ole odotettavissa pitkään aikaan, ja hankkimaan pääasialliset tulot jostain aivan muualta. Monet nykyisin täysipäiväisistä bloggaajista ovat pitäneet blogejaan jo vuosikaudet ja aloittaneet silloin, kun blogeja oli ylipäänsä vähemmän. Tyhjästä blogin aloittavan pitää tehdä sisältöä melko pitkään ennen kuin kaupallisuudesta voi edes haaveilla.

Vaikka välillä kadehdinkin sitä, miten Hanne ja muut täysipäiväiset bloggaajat pystyvät paneutumaan blogiinsa ja postaustensa aiheisiin niin paljon syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin mihin itselläni on resursseja, olen tyytyväinen kun tiedän, että minun ei ole myöskään pakko kirjoittaa, jos en halua. Jos on huono päivä. Jos väsyttää. Jos ei ole mitään sanottavaa. Jos vaan on paljon muuta tekemistä. Nykyinen postaustahtini on itseni määrittelemä, ja voisin tehdä vaikka kaksi postausta kuukaudessa, jos siltä tuntuisi.

Pidän toki kirjoittamisesta ja blogin pitämisestä, enhän sitä muuten tekisi, mutta jos jonain päivänä tuntuu siltä, että elämässäni on liikaa asioita, blogi on se, josta tulen tinkimään ensimmäisenä.

2. Intohimo

Mitä sitten tekisin, jos minun ei tarvitsisi miettiä lainkaan taloudellisia tai muitakaan realiteetteja?

Laulaisin. Laulaminen on ollut aina suurin intohimoni ja se, mihin olen käyttänyt eniten vapaa-aikaani viimeiset kolmekymmentä vuotta.

En silti ole koskaan pitänyt sitä varsinaisesti realistisena tulonlähteenä, ja ura esiintyvänä taiteilijana ei ole myöskään asia, joka toteutuu vain siksi, että sitä itse haluaa.

On muistettava myös, että se että itse haluaa tehdä jotain, ei tarkoita, että joku toinen haluaa maksaa siitä jotain. Tästä muistutetaan myös kirjassa, ja kannustetaan tekemään suunnitelmia ja laskelmia siitä, voiko unelmatyöllään myös elää.

Tietenkään kaikkia munia ei ole pakko laittaa samaan koriin ja tuloja voi kerätä useista lähteistä. Jos se suurin intohimo tuottaa vain vähän, lisätuloja voi tehdä siihen liittyvällä asialla tai aivan jollain muulla tavalla kuten Satu kuvailee kirjassa.

Ehkä olen liiankin realistinen ja turvallisuushakuinen, mutta en oikeastaan edes haluaisi yrittää tehdä omasta intohimostani työtä. Ja entä jos siinä onnistuisinkin? Jos siitä tulisi työtä, olisiko se sitten kuitenkaan sitä, mistä tässä oli kyse: unelmaduunia?

Ehkäpä onkin hyvä pitää intohimo ja varsinainen työ toisistaan erossa? Se voi silti olla jotain josta pitää.

3. Unelmaduuni

Vasta kun aloin kirjoittaa tätä postausta, havahduin siihen, että minähän olen nimenomaan tehnyt itselleni työn siitä, mistä pidän. Se vain sattuu olemaan yrittäjyyden sijaan palkkatyötä toisen palveluksessa. Kyseessä ei ole suurin intohimoni, laulaminen, mutta se on silti asia, joka on alkanut vapaa-ajan harrastuksesta ja muuttunut työksi määrätietoisen työn tuloksena.

Innokkaasta mobiilipelaajasta ja Angry Birds -fanista tuli siis pelituottaja Roviolla.

Ensimmäiset kolmetoista (!) vuotta työurallani kipuilin väärillä toimialoilla. Pidin kyllä monista asioista työssäni, mutta vähintään yhtä moni asia tuntui pidemmän päälle väärältä. Olin kuitenkin jo niin syvällä väärällä uralla, että kurssin oikaiseminen tuntui hankalalta. Tiesin, että alaa vaihtamalla joutuisin ottamaan myös uramielessä askeleen alaspäin ja tinkimään palkastani, joten aivan tuosta noin vain en sitä ollut valmis tekemään. En myöskään tuntunut keksivän, mikä työ kiinnostaisi sen enempää. Turhauduin ja ahdistuin.

Kävin työnantajani tarjoamassa uraneuvonnassa, ja pohdimme yhdessä, mitkä ovat ne asiat työssäni, joista pidän ja mitkä ne, joista en pidä.

Ongelmani ei ollut työnantaja, sillä pidin työpaikastani ja kollegoistani. Ongelma ei ollut myöskään IT-hommissa vaan siinä, mitä työni varsinainen sisältö ja sen lopputuotteet olivat. Erityisesti konsulttina en nähnyt oikeastaan koskaan mitään konkreettista, sillä omat tuotokseni olivat lähinnä dokumentteja ja abstrakteja suunnitelmia.

Halusin työhön lisää hauskuutta. Halusin toimialalle, josta olen aidosti kiinnostunut. Halusin työhön, jossa tehdään asioita alusta loppuun. Halusin työhön, jossa tehdään tuotteita tai palveluita kuluttajille. Halusin myös ensimmäistä kertaa ikinä niin sanotusti pöydän toiselle puolelle - siis tekemään asiakastyön sijaan projekteja omalle organisaatiolleni. Lisäksi toivoin, että työni vaatisi edes jonkinlaista luovuutta. Tietysti toivoin, että voisin rakentaa uutta uraa sen kaiken tietämyksen päälle, jota minulla jo oli tietojärjestelmistä, teknologiasta, analytiikasta ja niihin liittyvien projektien hallinnasta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna ratkaisu oli naurettavan yksinkertainen: pelituotanto sisältää kaiken sen, mitä edellä kuvasin.

Ainoa ongelma oli vaan se, että minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta pelialalta enkä halunnut aivan harjoittelijanakaan aloittaa. Olin hakenut kerran aiemmin töitä eräästä pelifirmasta, mutta silloin en päässyt edes haastatteluun. Aloin siis seurata säännöllisesti alan työpaikkoja selvittääkseni, millaisia tehtäviä ylipäänsä on tarjolla ja katsellakseni, olisiko avoinna jotain, johon voisin hakea.

Viisi vuotta sitten päätin, että seuraava työpaikkani on Rovio. Pidin kovasti Angry Birdsesista, ja haaveilin, että voisin itsekin päästä tekemään änkkäreitä tai edes jotain järjestelmiä pelien taustalla. Kaupallis-tekninen taustani ja ymmärrykseni IT-projekteista oli tietysti hyvä lähtökohta, ja ajattelin sopivan tehtävän löytymisen olevan vain ajan kysymys. 

Se tehtävä löytyi, kun olin tytön kanssa hoitovapaalla vuonna 2013, ja myöhemmin samana vuonna aloitin teknisenä projektipäällikkönä Rovion pilvipalveluyksikössä. Tehtävä oli teknisempi kuin mistä olin varsinaisesti kiinnostunut, mutta se oli hyvä paikka aloittaa ja tutustua sekä firmaan että toimialaan.

Pelituottajan tehtävät tuntuivat vielä silloinkin hyvin kaukaisilta, mutta pääsin seuraavan vuoden aikana vetämään useamman pelin lanseerauksia ja tutustumaan sitä kautta pelien tuotantoon. Näissä hommissa minusta tuli puolivahingossa myös uuden Angry Birds -pelin tuottaja, ja myöhemmin minua pyydettiin siirtymään virallisesti tuottajan tehtäviin kyseisestä tuotannosta vastuussa olevaan studioon.

Sittemmin olen työskennellyt kolmen vanhemman Angry Birds -pelin jatkokehityksen parissa ja nyt olen sopinut alustavasti aloittavani jonkin uuden pelin tuottajana, kun palaan hoitovapaaltani huhtikuussa.

Jos nyt silmäilen uudelleen listaa asioista, joita toivoin työltäni silloin, kun vanhat työt ahdistivat, voin iloisesti todeta pelituottajan pestin täyttävän kaikki toiveeni. Tuottajana pääsen vielä olemaan tekemisissä joka ikisen pelituotantoon liittyvän osa-alueen kanssa ja pystyn hyödyntämään työssäni kaikkea sitä, mitä olen opiskellut ja tehnyt aiemmissa työpaikoissani.

Olenko siis unelmaduunissani? Taidan olla. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, mutta kuka tietää, missä olen kymmenen tai viidentoista vuoden päästä.

* * *

Vaikka Satun ja Hannen kirjan lähtökohta olikin palkkatyön jättäminen ja yrittäjäksi ryhtyminen, omasta harrastuksesta voi todistettavasti tehdä työn myös jonkun toisen palveluksessa. Sekin vaatii rohkeutta, pitkäjänteisyyttä ja jonkin verran hyvää tuuria. 

Ja vaikka oma uratarinani on hieman toisenlainen kuin Satun ja Hannen kirjassaan kuvailemat, minun on helppo yhtyä tähän kehotukseen:

"Tee itsellesi työ siitä mistä pidät." 

On paljon hauskempi tehdä töitä, kun töihin on kiva lähteä ja kun omista töistä voi kertoa muille ylpeydellä.

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tein tällä viikolla toistaiseksi viimeisen työmatkani Englantiin.

Olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt projektia yhdessä brittiläisen pelifirman kanssa, mutta se pesti vetelee nyt viimeisiään. Peli, siis Angry Birds Transformers, jatkaa kyllä vielä eloaan, mutta jään kahden viikon päästä hoitovapaalleni, ja kun palaan töihin, en palaa enää samoihin tehtäviin ja projekteihin.

Tämä on kerrottu nyt avoimesti myös yhteistyökumppaneilleni, ja yksi tämän reissun päätavoitteista olikin käydä läpi projektin resursointia, rooleja ja vastuita tästä eteenpäin.

Määränpääni, Royal Leamington Spa, on kaupunki, johon sinulla ei luultavasti ole koskaan asiaa ellet satu olemaan tekemisissä siellä toimivien pelifirmojen tai autoteollisuuden kanssa. Kylpylääkään ei kaupungissa enää ole, sillä entinen kuuluisa kuninkaallinen kylpylä, Royal Pump Rooms, on muutettu taidemuseoksi. Menneistä kulta-ajoista muistuttaa vielä paikallinen erikoisuus, Leam-joen varrella oleva Elephant Wash, siis elefanttien pesupaikka, jota kaupungissa vierailevat sirkukset tarvitsivat käyttöönsä.

* * *

Olisi ollut kiva ottaa matkalta joku kiva kuva jostain kivasta englantilaisesta ruoasta, mutta juuri tämän parempaan en pystynyt. 

Se on Aubrey Allez -nimisestä paikasta noudettu paahtopaistisämpylä, jossa on piparjuuri- ja sinappikastiketta. Todella hyvää - mutta ei erityisen kuvauksellista. Kumppanimme olivat heikkona saman paikan possusämpylään, joka tarjoillaan omenasoseen kanssa. Söin sen viimeksi, ja pidin ehkä tästä paahtopaistista kuitenkin enemmän.

Kuvauksellisuudellaan samaa luokkaa on Fish & Chips, tämä The Old Library-pubin tarjoamana. Annos on upgradeattu niin, että kalan kuorrutuksessa on mukana olutta (beer-battered cod) ja annos tarjottiin kastikkeiden ja leivän kanssa. Yllättävä lisä oli taikinakuoressa uppopaistettu makkara. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan syödä uppopaistettuja asioita. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että ruoka ja iso olut maksoivat suurin piirtein saman verran kuin pelkkä olut Suomessa.

Koska mukanani oli kaksi kollegaa, ja Leamingtonin-reissu oli heille ensimmäinen, halusin näyttää heille edellisiltä matkoilta tutun The Drawing Board -pubin, jossa kävimme illallisella.

Sarjakuvateemalla sisustettu pubi tarjoaa peruspubiruokaa fiinimpää sapuskaa, mutta ote on silti mukavan ronski. Tässä possunkylkeä, "black pudding bon bon" ja omenaa.

Jälkiruoaksi valisin lämmintä malibu-ananas-riisivanukasta ja kookos-jogurttisorbettia. Hyväähän se oli, kuin riisipuuroa edellä mainituin lisämaustein.

Aamiaisella ei sen sijaan uskalla leikkiä, vaan menin varmimman kautta. Bill'sin Eggs Benedict ja Baked Beans ja jälkiruoaksi vielä mustikka-banaani pannukakut.

Ruokapöytien ulkopuolella saimme sovittua, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit pelin kehityksessä ensi vuodelle, ja matka oli hyvin onnistunut ja tuottoisa.

Nyt alkaa olla melkeinpä työt tehtynä tältä erää. Kaksi viikkoa on periaatteessa jäljellä, mutta projektien suhteen ei ehtine tulla juurikaan uusia asioita eteen ennen kuin aloitan vapaani. Vähän haikea olo.

 

Havaintoja edelliseltä Englannin-matkaltani täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietin kaksi yötä työmatkalla Englannissa, Royal Leamington Spassa, joka sijaitsee Birminghamin esikaupunkialueella parin tunnin ajomatka päässä Heathrow’lta. Vanhassa kylpyläkaupungissa on nykyisin useampia pelifirmoja.

Englannissa ei ollut häivähdystäkään lunta, ja sää oli meikäläisittäin jopa melko keväinen.

Pääsin menomatkalla Finnairin uuden A350-laajarunkokoneen kyytiin, sillä ne lentävät nyt lyhyillä Euroopan-reiteillä. Kone oli sisältä yllättävän hiljainen ja uusi viihdejärjestelmä aiempaa niin paljon parempi.

Heathrow on muuten nykyisin yllättävän tehokas kenttä, ja sekä turvatarkastus että passintarkastus sujuivat käytännössä jonottamatta, ja nykyisen EU-passin elektroninen tarkastaminen vie vain sekunteja. Valitettavasti seuruueessamme oli myös EU:n ulkopuolelta tuleva kollegamme, joka sitten jonottikin passintarkastukseen 1,5 tuntia.

Englannissa kun on, on syötävä englantilaisia asioita.

En ollut aiemmin maistanut Christmas Plum Puddingia, ja sehän oli aika hyvää lämpimänä ja brandy-kastikkeen kanssa tarjottuna. 

Toinen jouluimellys, Mince Pie, on vieläkin makeampaa eikä sillä ole nimestään huolimatta mitään tekemistä jauhelihan kanssa vaan sisällä on kuivattuja hedelmiä.

Englantilaiset aamiaiset olivat mukavan tuhteja ja kananmunaisia. Bill's-ketjun aamiainen oli juuri tällainen.

Paikallisten kumppaneidemme suosikki oli kuitenkin Coffee Architects, eikä ihmekään, sillä ainakin heidän Eggs Benedictinsä oli aivan erinomainen!

Mutta kyllä nyt jäi vähän kutkuttelemaan se Lontoo, sillä olen käynyt pari kertaa lyhyellä aikavälillä Heathrow'lla kulkematta Lontoon kautta, ja edellisestä Lontoon-reissusta on jo yli kahdeksan vuotta. Hoidetaan se New York kuitenkin ensin alta pois, ja aletaan vasta sitten suunnitella seuraavia lomia.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kävin tutustumassa työelämään neljän päivän ajan. Olo oli melko ilmava, kun yöunet ovat jääneet joka yö noin viiteen tai kuuteen tuntiin.

Onneksi saan palata nyt takaisin vauvakuplaan, sillä kesälomani alkoi tänään.

Projektien puolesta olisi ollut hyvä olla töissä vielä ensi viikolla, sillä kaikkiin peleihini tuli uudet päivitykset juuri eilen, mutta eipä näistä koskaan tiedä, kun lomia sovitaan.

Hauskaa kesää siis kollegoilleni Roviolla, ja nähdään taas elokuussa! Yritän olla vastailematta sähköposteihin.... tai siis lukematta niitä ;)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hauskaa, miten kylmän ja melko märän kesän jäljiltä kahdenkymmenen asteen lämpötila ja aurinkoinen sää saavat ihmiset käyttäytymään kuin olisi kuumempikin helleaalto.

Mekin olimme jo ajatelleet, että olisimme tehneet tänään illalliseksi risottoa, mutta kun ilma näytti niin kauniilta, ehdotin, että tekisimmekin jonkin pienen retken. Jos mentäisiin vaikka käymään Liuskaluodon Skifferissä? Joo! 

Skiffer sijaitsee pienellä Liuskaluodolla Helsingin edustalla, ja sinne matkustetaan veneellä noin kaksi minuuttia Ullanlinnan rannasta.

Skifferillä on toinen toimipiste myös Erottajalla, ja molemmista saa liuskoja eli Skifferin versioita pizzasta.

Oma liuskani oli K.A.A. 3, joka sisälsi possua, sinihomejuustoa ja ananasta. Meni hetkinen ennen kuin ymmärsin, mistä liuskan nimi tuli. Keksitkö sinä? Rouvan liuskan päällä oli mm. lohta ja mummonkurkkuja.

Herkullisen rapeaa ja maukasta. Olisin kylläkin voinut syödä toisen samanlaisen liuskan perään, sillä lapsi verotti omastani osan.

Vaikka lomalla voisi aina olla pidempään kuin sitä on käytettävissä, tuntui, että lapsi oli ainakin aivan valmis päiväkotiin. Aika alkoi käydä pitkäksi, ja hän selvästi kaipasi omia kavereitaan ja sellaista normaalia arkitekemistä ikäistensä lasten seurassa.

Thank God It's Päiväkoti, pohdiskelin sunnuntaina vietettyäni koko päivän tytön kanssa ja keksittyäni hänelle uutta tekemistä noin kahdenkymmenen minuutin välein kolmentoista tunnin ajan. Ilman päiväunia. Rouvalta ei paljon sympatiaa herunut, sillä hän oli viettänyt juuri lapsen kanssa kahdeksan päivää mummilassa ilman minua. Meno oli ollut samanlaista.

Tavattuaan kaikki kaverinsa tyttö on taas iloinen ja hirveän innoissaan päiväkodin alkamisesta.

Töissä tämä viikko tuntuu olevan jännä pehmeä lasku työelämään. Monet ovat vielä lomilla, molemmat omat projektini ovat vaiheessa, jossa lähinnä odotetaan uusia toimituksia kumppaneilta ja firman fokus on ylipäänsä viime viikkoisessa Angry Birds 2:n julkistuksessa. Oma fokukseni hakee vielä hieman.

Toivotaan nyt, että aurinkoiset ja lämpimät säät jatkuvat, sillä voihan tästä nautiskella vielä iltaisin ja viikonloppuisinkin, kun ei ole juuri nyt mitään syytä tehdä töissäkään pitkiä päiviä. Niitä ehtii tehdä sitten talvellakin, kun on oikeasti kiireiset ajat projektissa.

Nyt pitäisi kovasti miettiä, mitä muita paikkoja on, missä pitäisi käydä hyvällä säällä ja kesäaikaan. Hernesaaren ranta. Birgitta Hernesaari. Lonna. Lintsi. Mitä muuta?

Share

Pages