Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa"

Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa... Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.

Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan - puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän - seitsemän aikoihin.

Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti"

Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa... Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.

"Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja... Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.

Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua... Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.

Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.

Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.

Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.

* * *

Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tytsyn parin viikon takainen ruokahaluttomuus taisi tosiaan johtua toisen hampaan puhkeamisesta, ja nyt ruoka maistuu taas oikein hyvin.

Viime aikoina ruokavalioon on lisätty jogurtti ja riisi, ja ne tuntuvat alkuhämmästyksen jälkeen uppoavan ilman ongelmia. Viime viikon uutuus oli välipalamandariini. Se oli mämmämmäm.

Tyttö rakastaa edelleen tomaattista jauhelihakastiketta, mutta nyt on ollut ilo havaita, että hän suostuu jo syömään myös ruokia, joissa ei ole tomaattia. Yksi herkuista näyttää olevan mössö, johon tulee perunaa tai riisiä, keitettyä kukkakaalia, keitettyä parsakaalia, uunissa paahdettua paprikaa ja uunissa paistettua lohta.

Annoksen tekemiseen ei mene edes pitkään, sillä kaikkea on yleensä valmiina: Kukkakaaleja ja parsakaaleja voi keittää kerralla muutamaksi päiväksi. Paprikoita kannattaa paahtaa kerralla uunipellillinen ja laittaa ne jääkaappirasiaan (ovat muuten järkyttävän hyviä ihan leivän päällä). Lohtakin kannattaa paistaa kerralla reilusti ja pakastaa se pienissä pusseissa. Ja ei niitä perunoita ja riisejäkään vain yhdeksi kerraksi viitsi keittää.

Mutta siis, jos joku vaikkapa kaipaa oman, noin 11-kuisen lapsensa ruokavalioon jotain uutta ideaa, niin mm. tällaisilla antimilla pidämme omamme tällä hetkellä hengissä:

Aamiaiset ja iltapalat

  • kaurapuuro tai neljän viljan puuro
  • toisinaan sekaan marjaa (mustikkaa tai mansikkaa) tai hedelmää (päärynä, omena, banaani)
  • Suurin hitti on banaanipuuro.

Lounaat ja päivälliset

Lämmin ruoka on aina jonkinlainen yhdistelmä näistä aineksista. Enää niitä ei soseuteta, vaan painelen niitä vain kevyesti haarukalla ja jätän sekaan ihan reilujakin sattumia.

  • perunaa, riisiä, couscousia, bulguria tai makaronia
  • tomaattista jauhelihakastiketta
  • tomaattikastiketta
  • uunissa paistettua lohta
  • keitettyä ja ruodittua muikkua
  • keitettyä parsakaalia ja kukkakaalia
  • uunissa paahdettua paprikaa (usein otan kuoren pois)
  • keitettyjä papuja tai kikherneitä
  • punaista linssikeittoa
  • porkkanaa ja palsternakkaa tyttö ei syö mielellään pelkiltään, mutta niitä laitetaan tomaatti- ja jauhelihakastikkeeseen tai perunamuusin sekaan.

Toisinaan ruokia maustetaan tuoreilla yrteillä.

Lisäksi päivällisellä tarjotaan alkuun joko avokadoa tai hienonnettua tomaattia, jonka sekaan laitetaan usein myös tuoreita yrttejä tai toisia kasviksia kuten keitettyä kukkakaalia. Päivällisen jälkiruoaksi maistellaan edelleen pieniä paloja juustoa.

Välipalat

  • hedelmä: omena, päärynä, banaani, mandariini
  • joskus hienonnan hedelmän ja sekoitan siihen hieman jogurttia.

* * *

Ja hei, nyt voisin ehkä kaivata itsekin vähän uusia ideoita!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi miten on mukavaa, että voimme vähitellen alkaa syödä samoja ruokia lapsen kanssa. Tätäkin punaista linssikeittoa voi kauhoa sellaisenaan sekä omalle että lapsen lautaselle ja lisätä omaan keittoon vain hieman suolaa ja lisämausteita. Huomaatko jotain muuta eroa?

Näkyvin ero ovat kaprikset. Muuten omaan annokseeni on lisätty vain hieman suolaa, chilikastiketta ja viinietikkaa.

Keitto on todella maukasta, edullista ja syntyy hyvin helposti. Meidän tomaattia rakastavalle tytöllemme tämä maistuu ainakin erittäin hyvin. Ja mainitsinko jo, miten helposti keitto syntyy?

Lapsen keittoon voi lisätä joukkoon myös esimerkiksi kypsiä ja hienonnettuja kikherneitä tai vaikkapa kypsää ja ruodittua kalaa kuten lohta tai muikkua.

Punainen linssikeitto

Ainekset

  • 2 sipulia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • 1 tölkki luomutomaattimurskaa
  • n. 7 dl vettä
  • n. 3 dl punaisia linssejä
  • tuoreita yrttejä (esim. timjamia, salviaa, laakerinlehteä, oreganoa)
  • hieman mustapippuria

Aikuisten annosten mausteeksi

  • kapriksia
  • suolaa
  • tilkka viinietikkaa
  • chilikastiketta, esim. sriracha, maun mukaan

Halutessasi voit tarjoilla ruoan smetanan kanssa.

Valmistaminen

  1. Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynsi
  2. Kuullota sipulit oliiviöljyssä isossa kattilassa ja lisää valkosipuli
  3. Lisää hienonnetut yrtit, tomaattimurska, mustapippuri ja vesi (laakerinlehteä ei hienonneta)
  4. Lisää linssit ja keitä niitä noin puoli tuntia, kunnes ne ovat täysin kypsiä
  5. (Ota lapselle tarkoitettu osa erilleen toiseen astiaan)
  6. Lisää aikuiselle tarkoitettuun keittoon kaprikset ja mausta keitto suolalla, chilikastikkeella ja lusikallisella viinietikkaa
  7. Lisää annosten päälle lusikallinen smetanaa.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ruokailut eivät ole olleet tämän vauvaperheen lempihetkiä päivässä.

Tyttö on suhtautunut hyvin epäilevästi kaikkiin uusiin makuihin alusta lähtien. Ensimmäisinä kuukausina, kun kiinteitä ruokia alettiin maistella, hän yökki kaikille ruoille ja myöhemmin tuntui tukehtuvan pieniinkin sattumiin.

Sittemmin ruokailut ovat muuttuneet helpommiksi ja soseetkin karkeammiksi. Tyttö on silti edelleen hyvin epäluuloinen uusia makuja kohtaan. Hän ei myöskään suostu enää nielemään porkkanasosetta, jos porkkana on siinä liian hallitsevana tekijänä (kuva yllä). Pienin määrin sitä voi sekoittaa perunasoseen sekaan.

No mutta mitäs meillä sitten syödään?

Aamu- ja iltapalalla maistuu edelleen pari desiä kaurapuuroa, jonka sekaan laitetaan hieman oliiviöljyä. Aamupalalla puuroon sekoitetaan myös marjoja, lähinnä mansikkaa tai mustikkaa. Tyttö on kyllä viime aikoina alkanut vääntyillä ja kääntyillä puuron ääressä, ja hänen kanssaan on temppuiltava, jotta hän jaksaa keskittyä suuta lähestyvään lusikkaan. Nyt olen miettinyt, pitäisikö vaihtaa kaurahiutaleet vaikkapa neljän viljan hiutaleisin, jos hän vaikka olisi kyllästynyt kauran makuun.

Välipalaksi annetaan aina hedelmää: banaania, omenaa tai päärynää. Olemme vähitellen siirtyneet soseista kohti paloiteltuja hedelmiä. Sekoitan banaaniin usein jotain muuta: joskus päärynää, viime viikolla puolukkajauhetta ja tällä viikolla mansikkaa. Matkalla tyttö söi kaupan luomusoseita, ja hänelle näyttää uppoavan mikä tahansa hedelmä. Hän myös syö niitä paljon. Banaanin hän syö kerralla, ja joskus on mennyt sen lisäksi myös puolikas päärynä.

Lounailla ja päivällisillä parhaiten maistuvat edelleen perunasose ja tomaattinen jauhelihakastike. Sitä tyttö syö sen verran mitä annetaan, n. 1,5 dl kerralla. Toinen yhtä suuri herkku on kala tomaattikastikkeen ja perunasoseen kanssa. Olemme antaneet sekä uunissa paistettua lohta että keitettyä ja ruodittua muikkua.

Kaiken muun kanssa tuntuu olevankin vaikeuksia. Olemme kyllä nyt totuttaneet tyttöä uusiin suutuntumiin, ja olen keittänyt jauhelihakastikkeen seuraksi perunan sijaan makaronia tai riisiä. Ne uppoavat vaihtelevasti. Nyt pitäisi opetella syömään myös ruokia, joihin ei tule tomaattikastiketta.

Päivällisillä olemme totutelleet myös siihen, että ateria koostuu useasta annoksesta. Ensin syödään alkusalaatti, joka on joko avokadoa tai hienonnettua tomaattia ja yrttejä. Salaatin jälkeen vuorossa on pääruoka, ja jälkiruoaksi tytölle annetaan muutama pieni pala juustoa. Samoja juustoja, joita syömme itsekin ja joita sattuu olemaan jääkaapissa: vuohen gruyèreä, itävaltalaista Bergkäseä, vuohen chèvreä...

Muita maitotuotteita emme ole vielä antaneet, mutta vähitellen voisi alkaa maistella niitäkin aloittaen hapanmaitotuotteista.

Ja lusikkaharjoittelukin pitäisi aloittaa. Oh dear, kun minulla ei ole ollut hermoja edes sormiruokailusotkemiseen...

* * *

Kävimme neuvolassa ja neuvolalääkärillä matkan jälkeen kolme viikkoa sitten. Siellä terveydenhoitaja totesi, että tytön paino on vihdoin lähtenyt kunnolla nousuun. Sehän pysähtyi kahdeksi kuukaudeksi viime vuoden puolella - varmaan huonon ruokahalun vuoksi. Myös lääkäri vahvisti, että tyttö kasvaa ja kehittyy aivan normaalisti - omalla käyrällään (-1). Hän on siis hieman keskimääräistä pienempi ja sirompi. Ja mitäpä siitä. Painoa ei siis tarvitse enää seurata, ja voimme suhtautua syömiseenkin vähän rennommin. Jos tyttö ei suostu syömään jotain ruokaa, emme siis enää stressaa sillä, että hän olisi jotenkin aliravittu.

Kun tähän asti neuvolassa on juostu vähän väliä, nyt meille kerrottiin, että seuraava neuvolakäynti olisi vasta vuoden iässä toukokuussa ja seuraava neuvolalääkäri marraskuussa. Hä? Eikö saa tulla aiemmin? Ihan vaikka vaan punnitsemaan?

Punnitusaika varattin maaliskuun loppuun.

* * *

Hetki sitten tätä juttua kirjoittaessani katsoin sohvan viereen ja huomasin, että tyttö seisoo siinä pitämättä mistään kiinni. Sanoin jotain "herrajjumala"-tyyppistä, ja tyttö tupsahti istumaan.

Voi, kohta pitäisi varmaan jo lopettaa vauva-sanan käyttäminen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä yhteistä on isällä, koiralla ja vauvalla?

Suolattomat soseruoat. Se, mikä ei kelpaa vauvalle, päätyy kahden aiemmin mainitun ravinnoksi.

Tämä luomunaudanlihasta ja kurpitsasta tehty sose oli oikeastaan aika hyvän makuista, ihan suolattomanakin.

Suolaton kaurapuuro ja veteen keitetty riisipuuro maistuvat puolestaan niin karseilta, että ne tarjoillaan pienemmälle ja nelijalkaiselle jätemyllylle.

Vauva on suhtautunut kaikkiin uusiin soseisiin aivan yhtä epäluuloisesti. Jopa banaani aiheuttaa irvistelyjä. Suurimmat hitit ovat olleet porkkanasose ja riisipuuro.

Eilen tosin kaurapuuro maistui yllättävän hyvin: sitä meni desin verran, kun edellisinä päivinä suuhun upposi ehkä neljä espressolusikallista.

Suurin yllättäjä on kuitenkin ollut päärynä, jota nautittiin sormin hyvällä ruokahalulla. Ehkäpä tyttö onkin sormiruokailija?

Share