Ladataan...
Isyyspakkaus

Oh! No nyt ex-jyväskyläläinen hykertelee tyytyväisyyttään.

Olen pitkään harmitellut, että en ole löytänyt entisestä kotikaupungistani sellaista ruokaravintolaa, jollaisia yleensä etsimme ja arvostamme. Siis kaudenmukaista ja lähellä tuotettua jossain kivassa miljöössä.

Mutta nyt se on täällä, Ravintola Harmooni, vuodelta 1910 peräisin olevassa jugend-talossa (Väinönkatu 1, Jyväskylä).

Talo tunnetaan myös Halosen talona, ja se on vanha Halosen harmoonitehdas. En edes tiennyt sitä ja itse muistan vain rakennuksessa sijainneen Galleria Harmonian. (Tulipa samalla selitys sillekin nimelle.) 

Luin Wikipediasta, että talo on saanut purkutuomion 1980-luvulla, mutta Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. (Pisteet kotiin!) Ja hyvä niin, sillä muuten Jyväskylässä olisi ollut jälleen yksi arvorakennus vähemmän, eikä tätäkään ravintolaa nyt olisi.

Ravintola on itse asiassa avattu jo viime vuonna, mutta meiltä se oli jäänyt huomaamatta, kun emme varsinaisesti seuraa Jyväskylän ravintolaskeneä. Joskus talvella ajelimme rakennuksen ohi, ja bongasin heti, että nyt täällä on tapahtunut jotain uutta.

Ravintolan à la carte -puoli on kellarikerroksessa, yläkerrassa sijaitsee tilausravintola ja pihalla on vielä viihtyisä terassi, jossa on varmasti mukava istuskella vähän lämpimämmällä säällä. 

Ravintola tarjoaa arkisin myös kolmen lajin lounasta hintaa 12,50 €. Ihan harmittaa, että syön arkisin buffet-lounaani 300 kilometriä etelämpänä.

Tyttö jäi hoitoon mummolle ja papalle, ja pyysimme ystävämme (Sini ja Tekninen tuki) viettämään "aikuisten iltaa" ravintolaan.

Ravintolan ruoka on kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, ja ilahduimme, kun huomasimme, että annoksissa käytetään myös luonnonyrttejä: kallioimarretta, vuohenputkea, nokkosta, kuusenkerkkää...

Päädyimme valitsemaan viiden ruokalajin maistelumenun viineineen. Alkuun tuli pieni keittiön tervehdys, omatekoista näkkileipää kylmäsavulohella. Varsinainen alkuruoka oli erinomainen lasimestarin siika. Törkeän hyvää, ja päällä olleet nokkossipsit olivat kivan rapsakat.

Toinen alkuruoka oli tartarpihvi, jossa oli käytetty mm. voikukkaa.

Väliruokana tarjottiin kermainen korvasienikeitto, jonka päällä kellui kuusenkerkkä.

Ja pääruokana oli villiyrteillä kuorrutettua kirjolohta rapukastikkeessa kauden vihannesten kanssa. Todella maukasta ja mehevää.

Yllätyksenä tarjoiltu etujälkiruoka oli maltaisen makea olut-granita (vähän niin kuin sorbetti). Aika hauska idea.

Illan kruunasi vielä jälkiruoka. Menuun olisi kuulunut oikeastaan annos mansikkaa ja raparperia, kaudessa kun ovat, mutta meitä kiinnosti niin kovasti saada maistaa tätä lakritsaista kallioimarrevanukasta, että pyysimme saada vaihtaa annoksia.

Se onnistui, ja olimme erittäin tyytyväisiä valintaamme. Vanukkaan sisällä oli lakritsasydän, ja annoksessa oli myös ihana lakritsajuurimarenki.

Voi, kylläpä olimme kylläisiä ja iloisia. Pidimme yksinkertaisesti ja yksimielisesti jokaisesta annoksesta.

Jos nyt jotain pientä kritiikkiä pitää hakea, niin tartarpihviin olisi riittänyt maltillisempi suola. Nuori naistarjoilijamme olisi myös tarvinnut hieman lisää varmuutta otteisiinsa, vaikka olikin oikein herttainen.

Kaiken kaikkiaan oikein loistava illallinen hyvässä seurassa. Tänne tulen ehdottomasti toistekin ja toivon, että myös jyväskyläläiset löytävät tämän paikan!

* * *

Myös Jyväskylän kahvila- ja teehuonetarjonta on saanut viime vuosina kivan piristysruiskeen.

Jo viime kesänä kirjoitin Toivolan Vanhasta Pihasta ja sen Kahvila Muistosta (Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä).

Suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä artesaanijäätelöitä uniikissa miljöössä.

Muista myös Lutakon Teeleidi (Schaumanin puistotie 2 A 2, Jyväskylä), johon kannattaa tutustua, vaikka olisi vannoutunut kahvittelija.

Teeleidin Anne henkilökuntineen osaa suositella sopivan teen jokaiseen makuun, ja esimerkiksi tämä voimakkaan suklainen Kattoratsastajan tee maistui hyvin kahdelle kahvinjuojalle itse tehtyjen sitruunatarteletin ja vadelmajuustokakun kanssa. Lapsi sai Liisankankaan tilajäätelön jäätelöpallot, ja ihastuin itsekin raikkaaseen päärynäsorbettiin.

Torstaisin Teeleidissä tarjoillaan myös Afternoon tea, joka sisältää suolaista ja makeaa purtavaa.

* * *

Ajaessamme Yliopistonkatua kohti yliopistoa huomasin erään talon seinässä tekstin Papu. "Hei, mikä tuo on? Googlaa", huikkasin Rouvalle.

Hei, sehän on luomukahvipaahtimo! Wau! U-käännös Vaasankadun risteyksessä ja takaisin päin.

Paahtimo Papu (Yliopistonkatu 26, Jyväskylä) paahtaa itse tusinaa kahvilaatua ja kaikkia voi nauttia sekä paikan päällä Papun kahvilassa että ostaa mukaan kotiin. Ja vielä luomua. Vielä kerran wau!

Mukaan lähti kahta laatua, pressopannujauhatuksella, ja pääsemme maistelemaan niitä nyt mökillä.

Hei, Jyväskylä, yllätit poikasi positiivisesti! On ilo kertoa tällaisista paikoista myös muille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun palasimme Ahvenanmaalta mantereelle, koettelimme pienen lapsen kärsivällisyyttä urakalla.

En tarkoita sitä, että olimme luvanneet mennä heti seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmaan, vaan sitä, että meillä oli illallisvaraus vasta iltayhdeksäksi ravintola Luduun Turussa (Linnankatu 17). 

"Noo, onhan se valvonut nyt muutenkin normaalia pidempään. Katsellaan miten menee ja lähdetään pois sitten, kun näyttää siltä", pohdiskelin.

Lykkäsimme lapsen eteen väritys- ja tarrakirjat, ja kappas, hän viihtyi mainiosti niiden parissa.

Ja kylläpä olikin hyvää. Alkuun kukkakaalivanukasta ja vuohenjuustoa ja pääruoaksi tomaattirisottoa. Risotto oli omaan makuuni hivenen liian al dente, mutta itse keitänkin risoton ehkä hieman ylikypsäksi. Rouvan pääruoka oli päivän kalaa, erittäin hyvää sekin.

"Voidaanko me ottaa vielä jälkiruokaa?" Rouva kyseli, kun kello oli jo selkeästi yli lapsen nukkumaanmenoajan.

"Juu juu, onhan meillä Halinallet", vastasin ja lykkäsin iPadin lapsen eteen. Kaikki voittivat.

Voin suositella ravintolaa lämpimästi. Erityiskiitokset sympaattiselle henkilökunnalle ja omistaja Joonas Sipolle, joka sai meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi - myös lapsen kanssa. 

* * *

Seuraava aamu valkeni epävakaisena, mutta lähdimme sunnitellusti tytön kanssa kohti Naantalia ja Muumimailmaa. Rouva jäi Turkuun, ja sovimme, että tulemme sinne myöhemmin kahville.

Aivan ensimmäisenä pitää vinkata siitä, että Muumimaailman lippu kannattaa ostaa etukäteen hotellista. Sekä Turussa että Naantalissa useat hotellit myyvät Muumimaailmaan kahden päivän rannekkeita yhden päivän hinnalla. Mekin otimme kahden päivän rannekkeet ja palasimmekin Muumimaailmaan myös seuraavana päivänä.

Oli oikeastaan hassua, miten kovasti tyttö odotti tapaavansa muumit ja näkevänsä Muumitalon, sillä emme ole hänen kanssaan vielä hirveästi lukeneet tai katselleet muumitarinoita. Mutta niin vain hän oli lähes haljeta, kun Muumitalo paljastui mäen takaa ja kaikki tutut hahmot olivat odottamassa halauksia sen edessä.

Täytyy myöntää, että olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt. Muumimaailma oli nimittäin ainakin tämän ikäiselle lapselle todella kiva paikka.

Muumit ja Nipsu eivät puhuneet, mutta muut hahmot, kuten Pikku Myy ja Vilijonkka pitivät tunnelmaa yllä rupattelemalla lasten kanssa.

Muumitalossa pääsi tutkimaan muumien huoneita kerros kerrokselta aina Mamman hillokellarista ullakolle.

Talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu lukuisin hauskoin yksityiskohdin.

Emma-teatteri esitti muuminäytelmiä tunnin välein.

Saarella oli myös kaksi seikkailupolkua, joiden varrella tapasi lisää muumeista tuttuja hahmoja ja niiden kotikoloja. Polut on rakennettu metsään, joten samalla voi ihailla saaren vehreää luontoa.

Mörkö oli aika jännittävä.

"Mölön sylän on jäässä siksi että se ei lakasta ketään", selitti tyttö vakavana.

* * *

Seuraavan yön majapaikkamme oli Naantalissa, mutta kävimme poimimassa Rouvan Turusta. Kävimme siellä myös kahveilla Gaggui Kaffelassa (Humalistonkatu 15).

Mainiot kakut ja maniot nimet. Oma torttuni oli nimeltään Voi vattu. Eräs kakku listalla oli nimeltään Where's the f***ing summer?

* * *

Naantalissa kannattaa muuten yöpyä jossain sympaattisista pienhotelleista, joita on ainakin vanhan kaupungin laidalla sijaitseva Hotel Palo (Luostarinkatu 12).

* * *

Illallissuositukseksi saimme Ravintola Uuden Killan, joka sijaitsee Naantalin satamassa vanhan kaupungin laidalla.

Rankan (ja päiväunettoman) muumipäivän jälkeen illalliselle piti taas varautua kynin, paperein ja Halinallein.

Ensisilmäyksellä ravintola näytti hieman fiinimmältä kuin mihin olemme yleensä tottuneet, varsinkin kun bongasimme itsensä presidentti Niinistön rouva Haukion kanssa illallisella ravintolan terassilla, mutta tunnelma olikin yllättävän rento.

Jälleen kerran kiittelemme henkilökuntaa siitä, miten kivasti ja ymmärtäväisesti he suhtautuivat lapsiperheeseen, ja pöytä järjestyi täydestä ravintolasta nopeasti. 

Ruokakin oli erittäin maukasta, ja voin lämpimästi suositella sekä punajuuririsottoa että pitkään haudutettua vasikanposkea.

* * *

Seuraavana päivänä palasimme tytön kanssa Muumimaailmaan. Matkustimme tytön riemuksi sen portille Muumijunalla, joka on Muumimaailman asiakkaille ilmainen. 

Törmäsimme aivan sattumalta kavereihimme ja heidän kolmevuotiaaseen poikaansa, ja vietimme erittäin hauskan aamupäivän heidän seurassaan. Tyttö ehti halailla vielä kaikkien hahmojen kanssa ja pääsi näyttämään kaverilleen paikkoja. Sääkin oli lämpimämpi kuin edellisenä päivänä.

Sitten olikin aika aloittaa matka kohti kotia. Kylläkin pienen mutkan kautta. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jyväskylä on niitä kaupunkeja Suomessa, joista on surutta hävitetty lähes kaikki merkit elämästä ennen 1950-lukua. Joitain puutaloja keskustassa on säilynyt, mutta kovin suurta merkitystä niillä ei ole kaupungille tai kaupunkilaisille ollut.

Siksi olikin ilo kuulla, että Cygnaeuksenkadun alkupään 1800-luvulta peräisin olevaan puutalokortteliin oli avattu Toivolan Vanhaksi Pihaksi nimetty käsityöläismiljöö. Kokonaisuudessa on useampi rakennus, joissa on sekä pikkuputiikkeja että vanhan synnytyslaitoksen alakerrassa sijaitseva Kahvila Muisto.

Vaikka piha kahviloineen on auennut jo vuonna 2012, saimme aikaiseksi vierailla siellä ensimmäisen kerran vasta viime viikonloppuna.

Kahvila Muisto on mukava lisä kaupungin muuten melko vähäiseen kahvilatarjontaan.

Pihassa on tapahtumia ympäri vuoden, ja myös vanhan synnytyslaitoksen ja Toivolan talon pikkuputiikit ovat avoinna kesät talvet.

Lisäksi pihan makasiinirakennuksissa on kesällä useampi pop-up-kauppa.

Ihastuimme kovasti Melli EcoDesignin lastenvaatteisiin, joissa oli PaaPii Designin hauskat eläinkuosit. Vink vink, vaatteita saa muuten tilattua myös netistä (http://www.melliecodesign.com/).

Kesäviikonloppuisin Kahvila Muistossa on lettukestit. Kymmenellä eurolla saa ruokaisan letun, ja ainakin minun poro-meetvurstitäytteeni oli erittäin maukas.

Äitini kehui kovasti kahvilan sunnuntaibrunssia, mutta se oli nyt kesätauolla. Brunssi on kyllä ehdottomasti käytävä maistamassa joskus syksyllä.

Toiseen kertaan jäi myös vierailu pihan varsinaisissa museorakennuksissa eli 1800-luvun puolivälin jyväskyläläisissä käsityöläiskodeissa, jotka olivat sunnuntaina suljettuina.

Mutta mielellänihän täällä vierailen toistekin!

 

Lisätiedot: http://www.toivolanvanhapiha.fi/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkoi tänään. Pienet huraat sille! Sen - ja vuokralle otetun auton - kunniaksi päätimme autoilla pariin paikkaan, joissa ei ollut tullut käytyä aiemmin. Molemmat omilla tavoillaan epätavallisia.

Heti, kun olimme noutaneet tytön päiväkodista, kävimme kesälomanaloituskahveilla Ihana Kahvilassa (Nihtikuja, Sompasaari), joka sijaitsee Kalasataman työmaa-alueella merikontissa.

Mutta millaisessa merikontissa! Kontti on kuin pieni idyllinen puutalo, jossa on pastellivärein maalatut lautaseinät. Paitsi, että seinät ovat peltiä. Leivonnaisten ja kahvien lisäksi myynnissä on myös pikuherkkuja ja leikkikaluja.

Alkukesä ei ole ollut kovin suosiollinen tälle kahvilalle, sillä sillä ei ole oikeastaan lainkaan sisätiloja vaan sitäkin hienompi terassi. Näin aurinkoisella ilmalla sillä istuskelee oikein mielellään ja ihailee Tervasaaren, Katajanokan, Kruununhaan, Hakaniemen ja Merihaan suuntaan avautuvaa näköalaa.

Olettekos muuten ennen käyneet kahvilassa, jonka terassilla on myös hiekkalaatikko? No täällä on. Toki, kuten arvata saattaa, poislähdön koittaessa tyttö oli hyvin vahvasti eri mieltä siitä, lähdetäänkö vaiko eikö...

* * *

Kun tilanne oli vähän rauhoittunut, päätimme autoilla vielä noutamaan pizzat Jollaksen Fornitalysta (Jollaksentie 54). Jos Ihana Kahvilan sijainti rakennustyömaalla oli erikoinen, niin on tämän pizzeriankin. Se sijaitsee vanhassa navetassa kantakaupungin suunnasta katsottuna aika kaukana - mutta tarjoaa joidenkin mukaan kaupungin parhaat pizzat!

Tälläkään ravintolalla ei ole sisätiloja, ja itse asiassa asiakaspaikkoja ei ole lainkaan.

Ravintolan italialaiset pyörittäjät ovat alun perin varanneet tilan vain focaccia-leipomoksi ja sitten alkaneet valmistaa siellä viikonloppuisin myös pizzoja. Ja asiakkaita riittää niin, että tänäänkin pizzoja oli odotettava puolisen tuntia, ja meidän jälkeen tulleita asiakkaita varoitettiin jopa yli puolen tunnin odotuksesta.

Ja olivathan pizzat erittäin hyviä! Sijainti on meidän kannaltamme vähän harmillinen, mutta hyvä laajasalolaisille!

Tässähän alkoi jo virittäytyä vähän kesälomatunnelmiin, ja mielessä siintää jo tuleva lomamatka. Siis Italian-matka! Olemme varanneet ystäviemme perheen kanssa villan Firenzen lähistöltä, ja tarkoitus olisi syödä, juoda, lojua uima-altaalla ja pörräillä Toscanassa. Woohoo! Ennen sitä vielä mökille. Ja ilmatkin lämpenivät juuri sopivasti!

 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Herään lauantaiaamuna klo 10:20 ja huomaan, että muut nukkuvat yhä. Tyttökin on vedellyt hirsiä lähes 14 tuntia, joten päätämme, että tänään on parasta jättää päiväunet väliin. Taisi päiväkodin aloittaminen lomatauon jälkeen olla pienelle ihmiselle kovin väsyttävä kokemus.

Nautimme aamiaisen lounasaikaan ja suuntaamme sen jälkeen päiväkahveille Helsingin kahvipaahtimoon Vallilaan (Päijänteentie 29).

Rouva ottaa tuplaespressonsa seuraksi palan brownieta, mutta minä tyydyn pelkkään latteen.

Totesin nimittäin eilen käytyäni vaa'alla, että syötyäni joulun ja uudenvuoden aikaan mm. pari kiloa pipareita, juustokakun, suklaat, keksit, lusikkaleivät ja tiramisun nyt on aika katsoa vähän tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa ja miten paljon.

Olemme illalla menossa vielä Rouvan kanssa ilalliselle Groteskiin, ja eilinen punnitus meinaa viedä ilon siitäkin.

Tulipahan samalla myös uutta puhtia lenkkeilyyn, jonka olen muuten kaikessa hiljaisuudessa aloittanut taas uuden vuoden jälkeen. Ei se mikään uudenvuodenlupaus ole vaan enemmänkin tammikuun toive. Kunpa jaksaisin jatkaa juoksemista vielä sittenkin, kun säät eivät enää suosi. Ja kunpa en olisi niin perso kaikelle makealle.

Kahvipaahtimosta mukaan lähtee Fifty Sixty -espressopuruja ja No. 4 -sekoitusta suodatinjauhatuksella. Kävelemme Hakaniemen halliin, ja Rouva käy parilla kirpparilla matkan varrella.

Iltapäivällä käyn juoksemassa lumisateessa Töölönlahdella. Seitsemän kilometriä tuntuu kevyeltä, mutta huomaan, että jäinen maa tekee askeleesta vähän jäykemmän. On parasta kaivaa nastalenkkarit esiin seuraavaa lenkkiä varten. Ja seuraava lenkki todellakin tulee lähipäivinä. Olen päättänyt, että nyt tämä poika alkaa juosta vähintään kahdesti viikossa ja käy kahdesti kuntosalilla. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Illalla lapselle tulee hoitaja, ja suuntaamme Rouvan kanssa Groteskiin Erottajalle. Kun palaamme, tyttö on jo nukkumassa. Niin pitäisi olla jo minunkin. Palataan ravintolaillalliseen jonain toisena päivänä.

Share