Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä olivat kuun ja tähtien asennot juuri oikeat, kun kävimme Tampereella Ravinteli Huberissa (Aleksis Kiven katu 13, Tampere).

Särkänniemen lisäksi Huber oli toinen pääkohteemme Tampereen-retkellämme, ja varasimme pöydän heti ensimmäiselle illalle niin, että meillä oli pari tuntia aikaa käydä hotellilla majoittumassa.

Huberissa kävimme syömässä edellisen kerran neljä vuotta sitten, kun tyttö oli suurin piirtein pojan ikäinen. Ruoka oli silloinkin loistavaa, joten odotukset olivat korkealla.

Lasten kanssa kun liikeessä olimme, heidän jaksamisensa oli tietty suurin huolenaiheemme. Edellisellä kerralla Huberissa emme nimittäin tainneet päästä jälkiruokiin asti lainkaan.

Tyttöä briiffasimme jo etukäteen, että tämä on sitten isille ja äidille tärkeä juttu. Viisivuotias sen jo ymmärtää.

Poikanen ei puolestaan nukkunut aiemmin päivällä junamatkalla kuin pienen hetken, mutta nukahti sentään rattaisiin, kun lähdimme kävelemään kohti ravintolaa. Perillä hän jatkoi uniaan tovin ja heräsi, kun alkuruoat olivat jo pöydässä.

Hän sai maistella kaikkea - ja maistelikin - ja muuten pidimme hänet tyytyväisenä leivällä, jota otimme kotoamme mukaan useamman viipaleen.

Alkuun otimme Paistettua kotijuustoa, porkkanaa & ruista sekä Härkää Tartar, kanamunaa & kaprista. Vahva aloitus illalliselle.

Pääruoaksi tilasimme puolen kilon Mixed Grill -satsin, joka sisälsi marmorihärkää, häränhäntää ja possun niskaa. Jotta lihaa olisi varmasti tarpeeksi, otimme vielä hevosta, jota Rouva ei ollut maistanut aiemmin. Kaikki hiiligrillissä kypsennettyjä, nam!

Lisukkeiksi tilasimme pikkelöidyt kasvikset, varhaisperunaa, kukkakaalia ja pähkinää sekä ranskalaiset. Dippeinä oli bearnaise-kastiketta ja kaprismajoneesia. Ruokaa oli riittävästi.

Liha oli aikalailla täydellistä. Taisin pitää eniten marmorihärästä, joka oli myös tytön suosikki. Hän huokaili useaan otteeseen, miten herkullista kaikki on. Osa siitä meni varmasti sen illallisen tärkeyden korostamisen piikkiin, mutta kyllä hän söi myös hyvin tukevan annoksen ja halusi jopa lisää. Ja maistoi aivan kaikkea, ihana pieni ennakkoluuloton pieni.

Poikanenkin sai pehmeää häränhäntää, mutta kokolihaan tottumattomana hän ei sitä kovin montaa murusta jaksanut pureskella.

Lisukkeet olivat nekin mainiot. Erityisesti ihastelin pikkelöityjä kasviksia, jotka maistuivat kovin raikkailta lihaisten pääruokien rinnalla.

Koska olin päättänyt, että tällä kertaa syömme myös jälkiruoat, varasin mukaan myös tussit ja piirustuspaperia, ettei vaan tulisi mitään tylsistymistä, josta seuraisi seinille hyppelyä. Pojalle annoimme lisää leipää ja vahvimman aseemme: pullollisen maitoa.

Tilasimme jälkkäriksi yksimielisesti Valkosuklaaganache, mantelia & sitruunaverbenajäätelöä -annokset. Erinomaista! Tytölle verbenajäätelö oli hieman erikoista, mutta valkosuklaaganachea hän ihasteli.

Poikanen sai listan ulkopuolelta oman erikoisherkkujälkiruokansa: tuoreita mansikoita. Hetkeä myöhemmin totesimme, että on parasta kietaista lautasliina kaulan ympäri suojaamaan paitaa.

Voi kyllä! Kyllä Huber oli juuri niin hyvä kuin muistimme, ja ilta oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Kiitos siis sekä Huberille että kaikille seuralaiselleni tästä! Muistelemme tätä illallista ja koko matkaa vielä pitkään.

Milloinkas tullaan uudestaan Tampereelle?

 

Lue myös
Junamatkasta Tampereelle ja
Särkänniemen-retkestä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tampereen-matkamme pääkohde oli Särkänniemi, ja varasimmekin sille kokonaisen päivän. Vaikka kävimme pari vuotta sitten pyörähtämässä huvipuistossa ja kävin jopa yhdessä laitteessa, edellisestä varsinaisesta Särkänniemen-retkestäni on jo niin pitkä aika, etten edes muista, milloin se oli. Todennäköisesti viime vuosituhannella.

Nyt päätin viedä 5-vuotiaani katsomaan, millaisia laitteita täältä "Tampereen Lintsiltä" löytyy. (*)

Tytön pituus on vielä reilusti alle 120 cm, joten kaikkein hurjimpiin laitteisiin hän ei päässyt. Pienten lasten laitteista kävimme kokeilemassa paria, mutta vauhdikkaampien laitteiden makuun päässyt lapsi kaipaa jo vähän enemmän kuin hissukseen pientä ympyrää köröttelevää autoa.

Mietinkin, että juuri tämän ikäiselle ja kokoiselle huvipuistot ovat vähän hankalia paikkoja, sillä kaikkein pienimmille tarkoitetut laitteet ovat jo aivan liian lapsellisia ja moniin laitteisiin, joissa olisi kiva käydä, ei riitä pituus. Mutta sopivia laitteita kyllä löytyi silti sen verran, että tekemistä riitti koko päiväksi!

Ja 5-vuotiaamme mielestä Särkänniemen TOP 5 oli seuraava:

1. Tukkijoki

Välittyykö tästä kuvasta se, miten märkä olen? Tytölle oli onneksi mukana kuoritakki, ja suojelin häntä muutenkin pahimmalta kastumiselta - ja otin samalla itse vastaan kaikki roiskeet. 

Ja myönnetäänpäs myös sitten sekin, etten ollut eläissäni käynyt aiemmin Tukkijoessa tai missään vastaavassa laitteessa. Ajatus vaatteiden kastumisesta ei ole vain viehättänyt. Mutta hauskaahan se oli, ja tytön mielestä koko puiston paras laite! Voi niitä riemunkiljahduksia ja nauruja, kyllä ne olivat tämän kastumisen arvoiset.

2. Troika

Troika oli varmasti hurjin laite, johon tyttö on tähän mennessä päässyt. Korkealle ilmaan nousevat ja vinhasti kieppuvat vaunut olivat niin hauskat, että niihin piti päästä vielä toisenkin kerran. Äitiä hirvitti katsella vierestä.

3. Majakka

Äidistä puheen ollen: hän kun ei pidä mistään pyörivistä laitteista, saimme hänet houkuteltua tytön seuraksi Majakkaan, joka pomppii vain pystysuunnassa. Arvatkaa kuka huusi eniten kaikista laitteessa istuvista tyypeistä.

4. Angry Birds -seikkailurata

Kuvittele mielessäsi leikkipuiston kiipeilyteline ja kerro se noin 25:llä.

On portaita, putkiloita ja liukuja. Ja todella hyvät mahdollisuudet kadottaa lapsi, vaikka seisoisi itse vieressä.

5. Hattara

Hattara kuuluu huvipuistoon, ei sille mitään voi, ja se on myös yksi ensimmäisistä kysymyksistä, jos edes puhutaan mistään huvipuistoreissusta: "Saanko sitten hattaran." Eihän se hyväksi hampaille ole, mutta sokeria yhdessä hattarassa on kuitenkin vähemmän kuin pienessä pullollisessa limsaa.

* * *

Kävimme välissä tutustumassa myös Koiramäkeen, joka sijaitsee heti Särkänniemen huvipuistoalueen ulkopuolella.

Koiramäki ei ole meille vielä tuttu kirjoista, ja olemme lukeneet Mauri Kunnaksen teoksista vasta Koirien Kalevalaa ja Kaikkien Aikojen Avaruuskirjaa. 

Koiramäki on kuitenkin todella suloinen alue, johon on rakennettu sekä vanhan suomalaisen pikkukaupungin puutalokeskusta että punamultainen maalaisidylli. Maatilalla on myös ihan oikeita eläimiä paijattavana ja mahdollisuus ratsastaa ponilla.

Suurimman suosion Koiramäen kohteista sai Kreivi Drakkulan linna: monikerroksinen pompputalo liukumäkineen ja pallotykkeineen.

* * *

Pääsi poikanenkin kokeilemaan laitteita vielä ennen lähtöämme, kun olimme jo kastuneet Tukkijoessa.

Angry Birds Ride sopi aivan pienillekin ja hypytti mukavasti.

Ajoin jälkeen poika taputti käsiään. Taisi olla siis mieleen.

Myös viereinen Pikku Hinaaja oli hauska keinuva ja pyörivä laiva, joka nauratti pientä.

* * *

Entäpä isi, pääsikö hän mihinkään isojen poikien laitteisiin?

Jo vain! Kun muu perhe jäi syömään Näsinneulan juuren Neulaseen välipalaa, karkasin omille teilleni ja ehdin käydä kahdessa laitteessa.

Näistä ensimmäinen oli Tornado. Pitkä ja hurja vuoristorata-ajelu, jossa jalat roikkuvat ilmassa. Kyyti oli juuri niin hauskaa, miltä näyttääkin!

Koska Tornadoon pääsi jonottamatta, ehdin jonottaa vielä kesän uutuuslaitteeseen, Hypeen.

Hype on ylimmässä kuvassa näkyvä oranssi vuoristorata. Laite on Särkänniemen korkein ja nopein laite ikinä, ja se kulkee jopa 100 km/h. Ja olipahan aika hauska vekotin! Taisin jopa päästää suustani jonkin spontaanin huudahduksen, kun vaunu syöksyi suoraan alaspäin kovempaa kuin vapaassa pudotuksessa. Kai.

Jos aikaa olisi ollut vielä toiseen jonotukseen, olisin käynyt samassa kuvassa näkyvässä toisessa laitteessa, X:ssä. Se on massiivinen heiluri joka tekee täyden ympyrän ja laittaa matkustajat ylösalaisin. Ensi kerralla sitten.

Ja sitten vaan lapset kotiin kasvamaan ja takaisin Särkänniemeen, kun tyttönen on saavuttanut 120 cm:n pituuden! Saas nähdä, onko poika metrin mittainen ennen sitä.

 

(*) Särkänniemen elämyspassit saatu Särkänniemeltä

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, ja paljon puhuttu Tampereen-matkakin on jo tehty alkuviikosta. Nyt kun pari päivää on hengähdetty kotona, lienee aika kertoa reissusta bloginkin puolella.

Tänä kesänä emme tehneet muita matkoja emmekä vuokranneet edes autoa kuten monena muuna kesänä. Poikanen oli kevään aikana niin mahdottoman äänekästä ja pahantuulista autoseuraa, että vannoimme jo aiemmin, että poistumme Helsingistä vain raiteita pitkin.

Siihen päätökseen yhdistyi hyvin toiveeni päästä pitkästä aikaa Tampereelle ja syömään Ravinteli Huberissa. Halusin myös viedä tytön käymään Särkänniemessä ja tutustua itse kesäkuussa avattuun uuteen Muumimuseoon. Rouvan silmissä pyörivät Pyynikin Munkkikahvilan munkit, joten häntäkään ei tarvinnut varsinaisesti suostutella retkelle.

Juna oli täydellinen valinta matkustusvälineeksi. Lapset saivat laskea liukumäkeä ja tepastella leikkivaunussa mennen tullen, ja heistä oli kivaa lukea leikkivaunun kirjahyllystä löytyneitä kirjoja. Matkalla tyttö sai junabingo-lappuset itselleen ja veljelleen, ja kun he olivat bonganneet ikkunasta sillan, pellon, toisen junan jne., he saivat hakea ravintolavaunusta vaniljaeskimot. Voi sitä tyytyväistä hymyä!

Ainoa haaste oli se, että koska meillä oli myös koira mukana, emme voineet matkustaa kaikki samassa vaunussa. Mennessä olin itse lasten kanssa leikkivaunussa ja paluumatkalla otin koiran kanssa unet lemmikkivaunun puolella.

Hotellihuoneen kanssa menimme helpoimman kautta ja valitsimme yösijamme Tampereen Tornista. 120 euron arkihinta per yö ei tuntunut pahalta, kun majoittujia on nykyisin neljä. Lisäksi maksoimme koirasta lemmikkimaksua 10 euroa vuorokaudelta.

Hotelli sijaitsee kätevästi aivan rautatieaseman vieressä, ja Tampere-talokin on aivan kulman takana. Tampere-talon bussipysäkiltä pääsee muuten myös Särkänniemeen Nyssen kesälinja 100:lla, johon saa VR:n Veturi-asiakkaana ilmaiset matkat kahdeksi päiväksi, kun junalipun matkan määränpää on Tampere.

Tyttö nukkui lisävuoteessa, joka piti vetää kiinni meidän sänkyymme, jotta hän ei putoa sängystä. Pojalle otimme mukaan kevyen "Kupla"-matkasängyn.

Lähtöpäivänä pidimme hotellihuonetta lisämaksusta (10 € / h) viiteen asti, jotta koira sai lepäillä siellä rauhassa, kun me muut kävimme vielä kaupungilla. Onneksi se oli mahdollista, sillä muuten olisimme joutuneet lähtemään kotiin heti huoneen luovutuksen jälkeen.

Torni oli hotellina oikein jees. Kaikki on vielä uutta, eikä mikään paikka ole päässyt römpsähtämään. Aamupala oli runsas, sisälsi myös mustaamakkaraa, ja leikkihuone pomppulinnoineen lapsista hauska.

Ja näköalat 25. kerroksen Moro-baarista tietysti hienot. Hivenen hotelli oli näin kesäloma-aikaan kapasiteettinsa rajoissa, ja jonot sisäänkirjautumiseen ja hisseihin olivat ajoittain yllättävän pitkät.

Matkan pääkohde oli tietysti Särkänniemi, mutta siitä kerron toisessa postauksessa.

Lähes yhtä odotettu kohde oli Tampere-talossa sijaitseva maailman ainoa Muumimuseo (*), jossa on esillä Tove Janssonin alkuperäiset Muumi-kirjojen kuvitukset ja Tuulikki Pietilän ja Pentti Eistolan kanssa tehdyt Muumikuvaelmat. Museossa ei valitettavasti saanut kuvata (mitä jaksan aina ihmetellä), joten voit katsella kuvia samoista teoksista vaikkapa postauksestani Ateneumin Tove Jansson -näyttelystä kolmen vuoden takaa.

Museo on ehdoton kohde jokaiselle Muumi- ja Tove Jansson -fanille, mutta jos piirrokset ja kuvaelmat on nähnyt jo useaan kertaan aiemmin Tampereen pääkirjastossa, Tampereen taidemuseossa tai Ateneumin Tove Jansson -näyttelyssä, kovin paljoa uutta itse näyttely ei tarjoa. Tila on kyllä hauskasti ja tunnelmallisesti sisustettu, ja lapsesta oli hauska lukea kaksimetristä Kuinkas sitten kävikään -kirjaa, jossa tarinaan pystyi lähestulkoon hyppäämään itse mukaan.

Koska aikataulu sen salli, kävimme vielä tutustumassa Koskipuistossa sijaitsevaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon, joka voitti 5-vuotiaan mielestä kaikki Helsingin leikkipuistot.

Ja olihan se hieno: kiipeilytelineitä, liukumäkiä ja keinuja oli monia, ja niistä löytyi tekemistä monen ikäisille.

Entäpä kaikki ruokaelämykset ja ne Pyynikin munkit?

Taitavat olla vähäksi aikaa menneet ne ajat, kun päivässä voi käydä syömässä kahdessa tai kolmessa mainitsemisen arvoisessa ravintolassa. Aamiaiset söimme siis käytännön syistä hotellilla, samoin Särkänniemen-retken jälkeisen illallisen. Huberista olimme varanneet pöydän heti ensimmäiselle illalle, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.

Ennen kotiin lähtöä ehdimme sentään vielä myöhäiselle lounaalle Kauppahallin 4 vuodenaikaan, jonka bouillabaisse on klassikko. 

Ja vain parin korttelin päästä saa niitä Rouvan himoitsemia munkkeja. Varsinainen munkkikahvila sijaitsee Pyynikin näkötornissa, mutta samoja munkkeja tarjotaan myös Keskustorin munkkikahvilassa. Nam!

Reissu oli hyvin onnistunut, ja oikeastaan samalla vaivalla olisi voinut hyvin olla vielä vaikka yhden yön pidempään. Mutta ainahan Tampereelle pääsee uudelleen, eivätkä ne junaliputkaan Helsingistä niin kalliit ole.

 

(*) Muumimuseon lippu saatu Visit Tampereelta

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Työ- ja elinkeinoministeriö

Missä päin Suomea sinä aiot lomailla tänä vuonna? Jos matkakohteesi on Helsinki, Tampere, Turku, Ahvenanmaa, Porvoo, Jyväskylä, Mikkeli, Kuopio tai Rauma, poimi täältä talteen omat tärppini, niin tiedät ainakin, missä syödä!

Kylmäpihlajan majakka, Rauma, viime kesänä

Jos jokainen meistä tekisi tänä vuonna yhden kotimaanmatkan lisää, kasvattaisi se matkailun kokonaiskysyntää noin 800 miljoonalla eurolla. Uusia työpaikkoja syntyisi sen myötä jopa 7 000.

Meille kotimaanmatkailu on jokakesäinen perinne, ja jo monena kesänä olemme ottaneet tavoitteeksi käydä tutustumassa johonkin aivan uuteen paikkaan. Viime kesänä tällaisia uusia paikkoja oli peräti kaksi: Rauma ja Kuopio.

Tänä kesänä pienempi lapsukainen rajoittaa matkailua sen verran, että suunnitteilla on toistaiseksi vain lyhyt junamatka Tampereelle, mutta kun meno vuokra-auton takapenkillä taas rauhoittuu, uskallamme tehdä jälleen pidempiäkin retkiä.

Minne tahansa sitten menemmekin, yksi tärkeimmistä asioista lomallamme ovat ruokaelämykset. Keräsin tähän postaukseen ei sen vähempää kuin kaksikymmentä parasta ruokaelämystä ympäri Suomen. Monien perässä kannattaa matkustaa pidempikin matka. Osa ravintoloista saattaa tietysti pitää kesälomia, joten tarkista aukioloajat ja muista tehdä varaus suosituimpiin paikkoihin etukäteen.

Helsinki

Helsinki on kotikaupunkimme, mutta koska niin moni tulee tänne päin lomallaan, esittelen kolme omaa suosikkiravintolaani. Listaa voisi jatkaa vielä monella paikalla, mutta niistä teen vielä joskus erillisen postauksen.

BasBas

Tehtaankatu 27 - 29, Helsinki
basbas.fi

Baskeri ja Basso Bistro - eli tuttavallisemmin BasBas - on ravintola, jossa mielestäni jokaisen tulisi käydä. Ravintolassa on kohdallaan kaikki: tunnelma, miljöö, ruoka, palvelu. Ravintola on ollut toiminnassa nyt puolitoista vuotta, ja siitä tuli kertaheitolla lempparimme.

Myös tyttömme rakastaa ravintolaa ja on sulaa vahaa, kun paikan toinen omistaja Nicolas Thieulon käy pöydässä juttelemassa hänen kanssaan. Lista vaihtuu usein, mutta siltä voi odottaa löytävänsä laadukkaita ja tuoreita raaka-aineita, joista on loihdittu herkkuja ranskalaisella twistillä.

Kuurna

Meritullinkatu 6, Helsinki
kuurna.fi

Kuurna on puolestaan kestosuosikkini Helsingin Kruununhaassa, hieman syrjäisessä paikassa, johon kukaan ei koskaan vahingossa eksyisi. Kuten BasBasissa, myös Kuurnassa lista vaihtuu usein ja sisältää sitä, mikä on milloinkin parasta. En ole kertaakaan pettynyt ruokiin, ja paikan intiimi tunnelma on ainutlaatuinen.

Farang

Ainonkatu 3, Helsinki
farang.fi

Gastronomisen supertähden, Tomi Björckin, ensimmäinen ravintola on edelleen suosikkini BW-ravintoloiden ketjussa. Uusinta Levainia en ole vielä testannut ja Gaijin on hyvä kakkonen, mutta Farangin kaakkoisaasialaiset maut maistuvat omaan suuhuni ihanan mausteisen raikkailta.

Tampere

Tampere on kaupunki, jossa on aina yhtä kiva käydä. Tampereen ravintolaelämästä on viime vuosina tullut varsin mielenkiintoinen, eikä ole lainkaan hassumpi ajatus lähtä pienelle Tampereen-lomalle ihan vain syömään. Edellisestä retkestä onkin jo kaksi vuotta, joten nyt olen päättänyt korjata tilanteen heti, kun vaan sopiva hetki kesälomaltani löytyy sille. Ja odotan itsekin vähintään yhtä paljon kuin viisivuotiaani sitä, että pääsen Särkänniemeen ja maailmaan ainoaan, upouuteen Muumimuseoon!

Ravinteli Huber

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
ravintelihuber.fi

En yleensä syö ravintoloissa pihvejä, sillä ne ovat usein aika samanlaisia paikasta riippumatta. Mutta Ravinteli Huberiin lähtisin pihville vaikka heti, ja se on paljon sanottu se. Tarjolla on useampia osia ja erilaisia leikkauksia, ja isommista kimpaleista riittää hyvin jaettavaksi myös muulle seurueelle. Edellisestä Huberin-illallisesta on jo niin pitkä aika, että tämä tilanne on korjattava mitä pikimmin. Haistan jo ravintolan puuhiiligrillistä nousevan vienon savun tuoksun sieraimissani.

Ravintola 4 Vuodenaikaa

Hämeenkatu 19, Tampere
4vuodenaikaa.fi

Tampereen kauppahallin ranskalainen klassikkoravintola on aina yhtä herkullinen, ja ranskalainen bouillabaisse-kalakeitto ei petä koskaan! Aamupalaa ja lounasta on tarjolla maanantaista lauantaihin, ja erikoisillallisia silloin tällöin.

Tapola Tammelantori

Tammelantori, Tampere
tapolatammelantori.com

En malta olla mainitsematta Tampereelta Tammelantoria ja Tapolan mustaamakkaraa. Onhan siinä jotain aivan erityistä hakea tätä herkkua maailman autenttisimmasta paikasta ja nauttia makkara foliopaperista puolukan ja maidon kanssa. Tämän jälkeen kaikki muut mustatmakkarat maistuvat vanhoilta ja kuivahtaneilta.

Turku

Turku on minulle vieraampi kaupunki kuin Tampere, sillä se ei ole ollut koskaan varsinaisesti matkani varrella. Päänähtävyydet olen kyllä nähnyt, ja kahtena kesänä olemme vierailleet Turussa samalla, kun olemme olleet matkalla Naantalin Muumimaailmaan, joka sijaitsee aivan Turun kupeessa.

Olemme valitettavasti onnistuneet missaamaan Ravintola Kaskiksen, jota monet kehuvat kaupungin (ellei koko Suomen) parhaaksi ravintolaksi. Onneksi muitakin hyviä vaihtoehtoja on esiteltäväksi.

Ludu

Linnankatu 17, Turku
ludu.fi

Ludu oli tänä vuonna myös Taste of Helsinki -ruokafestivaaleilla, mutta meille ravintola oli tuttu jo kahden vuoden takaa. Muistelemme edelleen lämmöllä sekä herkullista illallista että sitä, miten lämpimästi omistaja otti meidät vastaan, vaikka tulimme syömään lapsen kanssa ja aivan liian myöhään. Maarianhaminan-lauttamme saapui nimittäin satamaan, kun lapsen nukkumaanmenoaika oli oikeastaan jo käsillä. kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tintå

Läntinen Rantakatu 9, Turku
tinta.fi

Turun kauniin jokivarren Tintå on varsin suosittu, eikä ihmekään. Ruoka on ollut joka kerta hyvää, ja tunnelma rento. Ruoka on bistrotyylistä cross kitcheniä, jossa pizzat, Lähi-Itä ja Aasia kulkevat käsi kädessä. Ravintolan erikoisuus ovat viinit, ja se on valittu jokunen vuosi sitten myös vuoden viiniravintolaksi.

Ahvenanmaa

Retki Ahvenanmaalle yhdistyy kivasti Turun- ja Naantalin-matkoihin, ja mekin kävimme kaikissa kolmessa kaksi vuotta sitten. Olin käynyt Maarianhaminassa kerran aiemmin joskus lapsena, mutta mitään muistikuvaa ei siitä enää ollut. Maarianhamina meillä kyllä jäi oikeastaan näkemättä, sillä juuri silloin vettä tuli kaksi päivää kaatamalla ja vaakatasossa, mutta onneksi muualta Ahvenanmaalta jäi aurinkoisemmat muistot.

Smakbyn

Slottsvägen 134, Kastelholm
smakbyn.ax

Smakbyn on Strömsöstäkin tutun julkkiskokki Michael Björklundin ravintola, joka sijaitsee aivan Kastelholman linnan tuntumassa reilun parinkymmenen kilometrin päässä Maarianhaminasta. Ruoka on - kuten arvata saattaa - mahdollisimman paikallista ja kaudenmukaista. Ja yksinkertaisen herkullista.

Stallhagen

Getavägen 196, Godby
stallhagen.com/sv/pub-stallhagen

Stallhagenin panimoravintola on tunnelmaltaan pubimaisempi ja ruoiltaan Smakbytä simppelimpi, mutta monet kehuvat ruokaa jopa paremmaksi. Stallhagen on manner-Suomessa tuntemattomampi merkki, mutta Ahvenanmaalla se on se olut, jota juodaan. Ehdottomasti suosittelun arvoinen paikka. Pubin yhteydessä olevasta puodista voi ostaa panimon tuotteita myös mukaan.

Porvoo

Porvoo on hyvin ainutlaatuinen paikka Suomessa. Ei vain sen hienon vanhankaupungin vuoksi vaan myös siksi, että kaupungissa on oman täysin epätieteellisen arvioni mukaan asukaslukuun nähden eniten huippuhyviä ravintoloita koko maassa.

Meat District

Gabriel Hagertin kuja, Porvoo
meatdistrict.fi

Meat Districtin listalta löytyy ravintolan nimen mukaisesti hyvin lihaisia annoksia, mutta kasvissyöjien ei kannata sitä säikähtää: kaikki annokset ja menut saa myös kasvisversioina. Aivan törkeän hyvää, ja jopa pitkään kasvissyöjänä ollut ja edelleen kokolihakriittinen Rouva piti lihaa erinomaisena. Ja se tytölle tilaamani hampurilainen - en muista syöneeni yhtä maukasta burgeria missään tässä maassa.

Jälkiruoaksi voi tilata Meat Districtin yhteydessä toimivan Cafè Postresin artesaanijäätelöitä, ja kyllä, kahvilan nimellä on suora yhteys aiemmin Helsingissä toimineeseen Michelin-tähtiravintolaan. Sanottakoon vielä, että ravintolan sijainti upeassa vanhassa puutalossa ei vähennä sen viehätystä.

Bistro Sinne

Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo
bistrosinne.fi

Bistro Sinne sijaitsee uuden Porvoon puolella, ja se on jo vakiinnuttanut asemansa ravintolana, johon tullaan pidemmästäkin matkasta. Ruoka on yksinkertaisesti erinomaista ja tehty hyvistä raaka-aineista.

Jyväskylä

Entisen kotikaupunkini ei ole ollut aivan kaikkein kiinnostavimpia ruokamatkailukohteita Suomessa, mutta nämä kaksi melko uutta paikkaa ovat ilahduttaneet entistä jyväskyläläistä kovasti.

Harmooni

Väinönkatu 1, Jyväskylä
harmooni.fi

Harmooni on Jyväskylän ravintoloista se, joka on kaikkein lähinnä omaa ravintolamieltymystäni: Kaudenmukaista ja lähellä tuotettua, hyviä raaka-aineita, kesällä villivihanneksia. Ravintolan sijainti vanhassa jugendtalossa, entisessä Halosen Harmoonitehtaassa, on iso plussa. Talo oli saanut jo purkutuomion 1980-luvulla, mutta onneksi Jyväskylän kaupunki oli pelastanut sen. Ravintolan sijainti aivan Matkakeskuksen tuntumassa on loistava ajatellen sekä matkailijoita että radan toisella puolella pöristeleviä rallituristeja. Ravintolalla on kiva terassi, jossa voi nauttia lounasta kesällä.

Kahvila Muisto

Cygnaeuksenkatu 2, Jyväskylä
kahvilamuisto.fi

Vanhoja puutaloja ei Jyväskylän keskustassa ole jäljellä kuin muutama. Yksi tällainen harvinainen miljöö on nykyisin Toivolan Vanhana Pihana tunnettu pihapiiri, joka avautui nykyisessä käyttötarkoituksessaan yleisölle vasta muutama vuosi sitten. Pihan kahvila on vierailemisen arvoinen erityisesti kesällä, jolloin kahvilan tuotteita voi nauttia ulkona, mutta myös sisätilat on kunnostettu kauniisti.

Mikkeli

Vaimoni on puolestaan kotoisin Mikkelin ja Jyväskylän välimaastosta, joten Mikkelin-retket ovat olleet lähes jokakesäinen ohjelmanumero anoppilasta ja Etelä-Savon mökiltämme.

Tertin Kartano

Kuopiontie 68, Mikkeli
tertinkartano.fi

Tertin kartanon herkullinen Kesäpöytä-lounas on kuulunut kesiimme jo usean vuoden ajan. Buffet-lounaan maut ovat tuoreita ja mielenkiintoisia ja lähiruokaan keskittyvä ravintola trendikkäämpi kuin koskaan. Rakastamme 1800-luvulta peräisin olevaa rakennusta kaikkine yksityiskohtineen. Sisustus on tehty niin pieteetillä ja kartanon historiaa kunnioittaen, että suosittelen kiertelemään läpi kartanon kaikki huoneet ja kurkkimaan sisään myös astiakaappeihin ja vitriineihin. Olemme Rouvan kanssa haaveilleet myös pitkään siitä, että jonain päivänä tulemme yöpymään kahdestaan kartanon hotelliin ja illallistamme kartanon ravintolassa.

Bistro Vilee

Savilahdenkatu 11, Mikkeli
vilee.fi

Mikkelin keskustassa sijaitseva Bistro Vilee muutti muutama vuosi sitten uusiin ja entistä arvokkaampiin tiloihin Mikkelin teatterin alakertaan. Ruoka on ollut aina yhtä herkullista, mutta uusi sijainti nosti ravintolan tasoa entisestään.

Kuopio

Savon pääkaupunki oli meille aiemmin täysin tuntematon. Edes savolainen Rouvani ei ollut aiemmin käynyt Pohjois-Savossa, mutta korjasimme tilanteen viime kesänä. Ruokapaikoista meille suositeltiin kovasti Ravintola Urbania, mutta se oli valitettavasti lomalla juuri, kun olimme kaupungissa. Onneksi minulla on siitä huolimatta kaksi erinomaista vinkkiä.

Musta Lammas

Satamakatu 4, Kuopio
mustalammas.ravintolamestarit.net

Ravintola sijaitsee 1800-luvun loppupuolelta peräisin olevassa vanhassa olutkellarissa, joka on sittemmin toiminut panimon edustustiloina ja vuonna 1982 muutettu ravintolaksi. Ainutlaatuinen ja tunnelmallinen miljöö ja ensiluokkaiset ruoat ja juomat.

Kuopion tori

Kauppatori, Kuopio
kuopiontori.fi

Vähän niin kuin mustamakkara Tammelantorilla, joitain asioita on koettava paikan päällä Kuopion torilla. Näitä ovat kalakukot, lihapiirakat ja munkit. Kuopion torilla on kaksi kilpailevaa kojua, jotka myyvät molempia: Hanna Partanen ja Irene Partanen.

Jokaisella kuopiolaisella lienee mielipide siitä, kumpi näistä tarjoaa maukkaammat leivonnaiset. Meidän kahden henken raatimme oli yksimielinen siitä, että Hanna Partasen lihapiirakat ja munkit olivat paremmat ja Irene Partasen kalakukko voitti kilpailijansa. Ja siis se Hanna Partasen omenamunkki, voi hyvä ihme, se oli ehkä paras munkki, jonka olen koskaan syönyt: litteä ja omenahilloa ihanasti koko matkalla!

Rauma

Hehkutettuani Porvoon vanhaa kaupunkia blogissa kuulin useamman kerran, miten Rauman vanha kaupunki on vieläkin hienompi. Kävimme siellä viime kesänä, ja olihan se upea! En jotenkin ollut ymmärtänytkään, että Suomessa on todella olemassa niin hyvin säilynyt historiallinen puutalokeskusta.

Goto

Kuninkaankatu 17, Rauma
ravintolagoto.fi

Ravintolassa käyminen lasten kanssa voi olla monille jännittävä kokemus, varsinkaan jos sitä ei ole tehnyt usein. Juuri tästä syystä en voi lämpimämmin suositella Ravintola Gotoa, jonka omistaja on ottanut lasten ja lapsiperheiden palvelemisen sydämen asiakseen. Miten lämmin vastaanotto voikaan ravintolassa olla? Ja voitko kuvitella, että kouluikäiset lapset syövät ravintolassa lounaan viidellä eurolla koko kesän? Herkulliset ruoat ja kaunis sijainti 1800-luvun hirsitalossa Vanhan Rauman torin laidalla. Mitä muuta tarvitseekaan?

Kalatori

Vanhankirkonkatu 26, Rauma
ravintolakalatori.fi

Kalatori, entiseltä nimeltään S. J. Nyyper, on Hotelli Vanhan Rauman alakerrassa sijaitseva ravintola, joka on uudistanut hiljattain nimen lisäksi myös ilmeensä ja ruokalistansa. Ravintola sijaitsee Vanhassa Raumassa Kalatorin vieressä, ja juuri sen mukaan ravintolakin on nimetty. Hotelli Vanhan Rauman rakennus on hieno funkkistalo, ja myös tämä hotelli näyttää paikalta, jossa haluaisin seuraavalla Rauman-reissullani yöpyä. Laadukkaat raaka-aineet, hyvin valmistetut annokset ja maut juuri kohdallaan. Sanoisin, että yksi parhaista ravintola-annoksista ja kalaruoista aikoihin.

 

+ Vielä yksi extra: Kylmäpihlajan majakka

Kylmäpihlaja, Rauma
kylmapihlaja.com

Kävi niin, että kerroin yllä jo kahdestakymmenestä paikasta, mutta en malta olla vinkkaamatta vielä yhdestä elämyksestä, jonka koimme viime kesänä. Yövyimme nimittäin Kylmäpihlajan majakkasaarella majakan tornissa sijaitsevassa hotellissa. Aika hauska kokemus, ja majakassa on myös à la carte -ravintola, jossa voi nauttia sekä illalliset että aamiaiset! Herkulliset muikut ja todella ainutlaatuinen paikka!

Kysytäänpäs siis vielä uudestaan: Missä päin Suomea sinä aioitkaan ruokamatkailla tänä vuonna?

Entä yllämainittujen kaupunkien asukkaat, osuivatko valinnat omiin lempipaikkoihisi?

 

Postaus on osa TEMin kotimaanmatkailun haastekampanjaa Suomi 100 – Löydä Suomesi.
Katso myös: Lomahaaste.fi #lomahaaste @lomahaaste

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En muista, oliko ajatus yhteisestä ruokamatkasta Tampereelle meidän vai ystävämme Annen idea, mutta sen muistan, että idea oli kaikista osapuolista loistava. Edellisestä Tampereen-visiitistä olikin ehtinyt vierähtää jo pitkä tovi.

"Mitä te siellä Tampereella sitten teette?" joku kysyi.

"Syömme", vastasin. "Niin paljon kuin ehdimme yhden yön reissulla."

Tarkemmin sanottuna Pikkubistro Kattilassa, Pyynikin munkkikahvilassa, Ravinteli Pork and Moressa ja Cafe Pispalassa.

* * *

Lähdimme liikkeelle koko perheen voimin, ja myös Eppu pääsi mukaan matkaan.

Anne liittyi mukaan Pasilasta ja toi mukanaan puuhakassin, joka ilahdutti kovasti pientä prinsessaa. Puuhalehden mukana tulleet "kruunu" ja "taikasauva" pääsivät heti käyttöön.

Ja "prinsessakameralla" otettiin kuvia koko viikonloppu.

Perillä Eppu sai jäädä hotelliin nukkumaan, ja me suuntasimme radan ali kohti... ruokaa!

* * *

Culinaria Keittiöelämää

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
https://www.facebook.com/keittioelamaa

Ennen lounasta ehdimme poiketa italialaisia herkkuja myyvässä Keittiöelämää-liikkeessä. Lapsi oli siihen mennessä nukahtanut rattaisiin - taikasauva kädessään.

Rouva löysi mm. kauniita kuivattuja veriappelsiinikiekkoja...

...ja ihania suolattuja Sisilian kapriksia!

* * *

Pikkubistro Kattila 

Hallituskatu 5, Tampere
http://www.pikkubistro.fi/

Kattilan "brunneri" tarjoillaan lauantaina 12 ja 16 välillä. 18 euron menussa on kolme annosta, ja sen hinta-laatusuhde on hyvin kohdallaan.

Lohipastramia alkuun.

Ja ylikypsää possun kylkeä tai parsarisottoa pääruoaksi. Aivan täydelliset pääruoat.

Lapsikin heräsi päiväuniltaan juuri sopivasti alkupalojen jälkeen.

Jälkiruoaksi tarjottu mustikka-valkosuklaamoussekin ihastutti kaikkia.

* * *

Pyynikin munkkikahvila

Näkötornintie 20 ja Keskustori 1, Tampere
http://www.munkkikahvila.net/

Niin moni oli kehunut Pyynikin munkkeja, että päätimme käydä maistamassa munkit paikan päällä Pyynikillä. 

Ja olivathan ne munkit aivan mahtavat! Miten niiden rakenne olikin juuri niin oikea? Ja mistä ihmeestä Helsingissä saisi yhtä hyviä?

Munkkeja ei muuten tarvitse lähteä hakemaan Pyynikiltä asti, vaan niitä saa myös Tampereen Keskustorin laidalla olevasta kahvilasta, jossa kävimmekin sunnuntaina vielä ennen lähtöä. Sitä ennen ehdimme tietysti syödä muuallakin.

* * *

Ravinteli Pork and More

Aleksanterinkatu 29 B, Tampere
http://www.porkandmore.fi/

Illallispaikaksi valitsimme Ravintelien Bertha ja Huber omistajien uuden Ravinteli Pork and Moren.

Alkupaloiksi pieniä naposteltavia juttuja. Erityisesti on mainittava pikkelöidyt kasvikset, possunkamarasta tehdyt rapeat sipsit ja ylikypsän omenapossun. Wau.

Pääruoaksi otin ribsit, vaikka niiden syöminen onkin vähän sotkuisaa puuhaa. Onneksi maku oli kuitenkin vaivan arvoinen.

Silti sanoisin, että jos minun pitäisi nyt valita uudelleen Huberin ja Pork and Moren välillä, menisin Huberiin.

* * *

Minibaari

Aleksanterinkatu 29, Tampere
http://www.minibaari.com/

Kun Rouva lähti illallisen jälkeen viemään tyttöä nukkumaan ja pitämään Epulle seuraa, me suuntasimme Annen kanssa vielä viereiseen Minibaariin drinkeille.

Suosittelen, loistopaikka. Esim. tämä kuvassa näkyvät Cucumber Sour ja Rattlesnake olivat erittäin raikkaita. Baarista saa myös Kyrö Distilleryn ruisviskiin ja giniin tehtyä drinkkejä, joten lasinalusissakin vilahtelevat Kyrön poikien paljaat posket.

* * *

Cafe Pispala

Pispankatu 30, Tampere
https://www.facebook.com/cafepispala

Ai että tällaisten paikkojen löytäminen saa mielen hyväksi! Kiitos siis heille, jotka kertoivat Rouvalle Cafe Pispalasta. Eipä muuten olisi tullut mieleenkään, että keskellä Pispalanharjun puutaloaluetta olisi erinomainen amerikkalaistyyppinen brunssipaikka.

Munakokkelit, skonssit, pannukakut: kaikki aivan erinomaisia!

* * *

Vielä ennen paluuta ehdimme käydä Tampereen taidemuseossa katsomassa Janne Laineen Silence-näyttelyn ja Muumilaakson.

Ja sitten vielä Munkkikahvilaan. Hei, jätäpäs isillekin vähän!

Kiitämme Tamperetta ja palaamme taas toisen kerran saman asian ääreen. Ruoan!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tiemme vei Turusta Tampereelle, ja ehdimme viettää siellä melko täysipainoisen miniloman.

Tässä jutussa vieraillaan Särkänniemessä ja museokeskus Vapriikissa, syödään Heinätorissa, Neljässä Vuodenajassa, Armas Katukeittiö & Delissä ja Tammelan torilla sekä shoppaillaan (ruksi seinään) Kätkö Vintagessa, Nollakolmessa, Kuopuksessa, Peikonpesässä, Hattu.fi:ssä ja Keittiöelämässä. Huh!

Tampere on sitten kiva paikka, varsinkin näin kesällä. Tammerkosken tehdasmiljöön punatiilirakennukset ovat kauniita, ja on hienoa, että niitä on osattu myös hyödyntää. En ollut aiemmin edes käynyt Tampellan vanhaan tehdashalliin rakennetussa museokeskus Vapriikissa, jossa sijaitsevat mm. Tampeen kaupungin kehityksestä, vuoden 1918 tapahtumista ja erilaisista Tampereeseen liittyvistä innovaatioista kertovat näyttelyt.

Nyt intouduimme vierailemaan siellä, kun kuulimme juuri avautuneesta terrakotta-armeijanäyttelystä.

Terrakotta-armeija Vapriikissa

Alaverstaanraitti 5, Tampere
http://www.tampere.fi/vapriikki

Näyttelyssä on esillä useampi terrakottasotilas ja paljon muitakin Qin- ja Han-dynastioiden hautalöytöjä.

Erittäin mielenkiintoinen näyttely. Tiesitkö, että patsaat ovat sen ajan ihmisiin verrattuna miestä kookkaampia, ja ne ovat alun perin olleet maalattuja kauttaaltaan? Jokainen patsas on yksilöllinen kasvonpiirteita ja kampausta myöten.

Patsaat löydettiin vasta 1970-luvulla vahingossa, kun ne olivat olleet haudattuna kaksi vuosituhatta. Huikeaa.

* * *

Tampere on oivallinen paikka myös ruokatarjonnan suhteen. Olisimme varmaan käyneet muuten päivällisellä joko Ravinteli Huberissa tai Berthassa, mutta koska molemmat olivat lomalla, päädyimme Pyynikintorille ravintola Heinätoriin.

Päivällinen Heinätorissa

Pyynikintori 5, Tampere
http://http://www.heinatori.com/

Ilma oli mitä mainioin ja Heinätorin terassi hyvin kutsuva. Pieni otti sikeät, minä paistettua maksaa ja Rouva muikkuja. Oivallisia valintoja, ja kaiken kaikkiaan kiva paikka. Hyvä, että muut paikat olivat kiinni ja tuli käytyä täällä.

Lounas Neljässä Vuodenajassa

Hämeenkatu 19, Tampere
http://4vuodenaikaa.fi/

Kauppahallin Neljä Vuodenaikaa oli laajentanut tilojaan sitten viime näkemän. Klassikkoannos ranskalainen kalakeitto oli yhtä hyvää kuin ennenkin: täyteläistä ja tomaattista.

Lähikebabia Armas Katukeittiö & Delissä

Tuomiokirkonkatu 17, Tampere
http://maitokauppa.fi/

Olen kirjoittanut Armas-perheen lähikebabeista ennenkin ja olen maistellut niitä sekä Tampereen kauppahallissa että Helsingin Kluuvissa. Tällä kertaa kebabin sisällä oli pulled porkia eli pitkään haudutettua possua. Jos olet lukenut aiemmat juttuni, muistanet, että kehuin Tampereen kauppahallin lähikebabeja ja hämmennyin Kluuvin kebabien leivän kuivuudesta.

Nyt täytyy sanoa, että tämä possukebab oli aivan törkeän hyvää ja ehdottomasti paras Armas-kebab, jonka olen syönyt. Runsaasti täytteitä ja kastikkeita, kivasti chiliä ja erinomainen leipä. Ja se ei todellakaan ollut kuivaa sämpylätaikinaa vaan perunarieskaa! Hei Kluuvin väki, joko te olette vaihtaneet leipänne tähän samaan?

Tapola Tammelantori

Tammelantori, Tampere
http://www.tapolatammelantori.com/

En ollut koskaan aiemmin käynyt Tammelan torilla tai ostanut mustaa makkaraa kojusta. Sen jälkeen, kun päätimme Rouvan kanssa lähteä Tampereelle, puhuin päivittäin siitä, miten sitten menen sinne torille ja ostan sitä makkaraa. Vaan meinasi näyttää pahalta: lähtö läheni, ja retki Tammelaan oli tekemättä. Olimme juuri syöneet lähikebabit, ja torigrilli olisi auki enää 20 minuuttia. Sitten päätin, että mustaa makkaraa voi aivan hyvin syödä jälkiruoaksi ja marssin päättäväisesti Tapolan kojulle.

Ja olihan se siis tuoreena aivan eri makuista kuin ne kuivuneet pötköt, joita yleensä tarjotaan. Käytinkö jo termiä törkeän hyvää liian monta kertaa? No, sitä se kuitenkin oli. Puolukkahillolla ja maidon kanssa.

* * *

En pidä varsinaisesti shoppailusta, mutta on aivan eri asia, jos mielessä on vain muutama etukäteen valittu paikka eikä ole varsinaista pakkoa löytää yhtään mitään.

Kätkö Vintage

Aaltosenkatu 31 - 33, Tampere
www.katkovintage.fi

Edellisen Tampereen-juttuni yhteydessä sain vinkin, että seuraavalla Tampereen-reissulla kannattaa poiketa Tammelantorin lähistöllä sijaitsevassa Kätkössä. Kyllä, todella kiva paikka, vaatteita, kenkiä ja huonekaluja. Löysin hauskat kesäkengät.

Peikonpesä

Väinölänkatu 15
http://www.lastentoripeikonpesa.fi/

Niin ikään Tammelan torin lähistöllä sijaitsevalta Peikonpesä-lastenvaatekirpputorilta löysimme tytölle muutaman bodyn ja kestovaippoja. Hmm, pitäisi kyllä viimein käydä Helsingissäkin siellä yhdellä vastaavalla kirpparilla.

Kuopus

Kehräsaari B, Tampere
http://www.kuopus.fi/

Kun Rouva meni viereiselle Radiokirppikselle, minä kiertelin Kehräsaaren pikkuputiikkeja. Artesaanien lisäksi Kehräsaaressa on myös lastenvaatteita myyvä Kuopus.

Jos kirkkaat värit ja retrokuosit miellyttävät silmää, Kuopus on juuri oikea paikka ostoksille. Kehräsaaren liike keskittyy kotimaisiin valmistajiin ja toinen toimipiste Hatanpään valtatiellä ulkomaisiin. Emme ole ostaneet tytölle hirveästi vaatteita uutena, joten tuntui sopivalta kerrankin törsätä kotimaisen Papu Designin bodyyn.

Ja tämä talutushihnalla varustettu reppuhan on tosi hauska. Otetaan kaksi ja annetaan toinen lahjaksi toiselle taaperolle!

Nollakolme

Aleksanterinkatu 29, Tampere
http://nollakolme.com

Jos jotain shoppailua vihaan, niin vaatteiden ostamista. Siksi teen sitä harvoin enkä yleensä koskaan Helsingissä. Olen myös ulkoistanut vaatehankintani mahdollisimman pitkälti henkilökohtaiselle stylistilleni. Olen kätevästi naimisissa hänen kanssaan, joten raahasin hänet mukanani Nollakolmen alennusmyynteihin valitsemaan vaatteet puolestani. Hyviä löytöjä, paitsi että kaksi vaatetta kolmesta ei ollut alennuksessa.

Keittiöelämää

Aleksis Kiven katu 13, Tampere
http://www.keittioelamaa.fi

Keittiöelämää on blogikieltä käyttääkseni ihana herkku- ja keittiötarvikekauppa, joka myy pienten tuottajien ja yrittäjien tuotteita ja tuo itse maahan tavaraa ainakin Italiasta, Ranskasta ja Espanjasta. Omistaja ylisti niin sekä tätä perinteisin menetelmin tehtyä pastaa, jossa jauhot eivät kypsy kertaakaan prosessin aikana, että toisen valmistajan sitruunapastaa, että meidänkin oli otettava niitä maisteluun. Samoin superhyvää balsamicoa.

Hattu.fi

Kuninkaankatu 19 B 21 (2. kerros)
http://www.hattu.fi/

Hattu.fi:n löysin, kun etsin esiintymisrekvisiitaksi mustaa nahkaista lätsää. Helsingistä ei löytynyt mutta Tampereella olisi ollut. Silloin en ehtinyt tilata, mutta nyt ajattelin käydä paikan päällä sovittelemassa lakkeja. Kyseistä lätsää ei ollut hyllyssä, mutta pari muuta kesäpäähinettä löysin. Nahkalätsä tulee sitten postissa kotiin.

* * *

Särkänniemi

Laiturikatu 1, Tampere
http://www.sarkanniemi.fi/

Rouva halusi vielä ennen lähtöämme käydä Sara Hildénin taidemuseossa Särkänniemessä. Sinne saavuttuamme vuoristoradat alkoivat kuitenkin vetää puoleensa niin kovasti, että ehdotin Rouvalle, että jospas kävisinkin aivan nopeasti muutamassa laitteessa sillä aikaa, kun hän käy tytön kanssa museossa. Keskiviikkoiltapäivänä jonoja ei ollut, joten ehdin käydä kolmessa laitteessa, Tornadossa kaksi kertaa, ja tsekata Angry Birds -puiston. Tänä kesänä avattuun Koiramäki-puistoon asti en ennättänyt, sillä se olisi sijainnut aivan toisessa päässä aluetta.

Kun Rouva ja tyttö odottivat minua pääportilla, tyttö oli katsellut silmät suurina ja nauraen Karamelli-karusellia. Päätin siis viedä hänet elämänsä ensimmäiselle karuselliajelulle.

Sen jälkeen olikin kiva lähteä ajamaan kohti tytön mummolaa. Terveisiä siis Jyväskylästä, vanhasta kotikaupungistani.

Share

Pages