Ladataan...
Isyyspakkaus

Juhlakauden viimeiset syntymäpäivät olivat perjantaina, jolloin juhlimme Rouvaa. Ja kuten arvata saatta, häntä juhlittiin hyvin pitkälti ruokapöydän ääressä.

Varasin jo aiemmin aamulla kalenterista aikaa juhla-aamiaiselle lasten kanssa, jotta hekin pääsisivät juhlistamaan merkkipäivää.

Kysyin kyllä haluaako Rouva aamiaisensa mieluummin kotona vai jossain ravintolassa, ja hän valitsi kodin. Paistoin siis uunissa croque madamet, ja ostin lisäksi tuoreita kirsikoita ja mansikoita.

Upean juhlakimpun tilasin Inbloomista, ja varasin lahjaksi samasta paikasta myös kukkiensidontakurssin.

Jälkiruoaksi oli mansikkaleivokset, ja omansa päältä Rouva sai vielä puhaltaa kynttilän.

Päivällä Rouvan kollegat olivat vieneet hänet syntymäpäivälounaalle Tukkutorin kalaan.

Illaksi olin järjestänyt yllätysohjelmaa, tosin puolet siitä ei tullut kovin suuren yllätyksenä. Rouva nimittäin esitti jo hyvissä ajoin hyvin vahvan toiveen juhlaillallisen suhteen: BasBasista olisi hyvä olla pöytä varattuna. Mutta kylläpä Rouvan naama venähti, kun kävelimmekin illalla BasBasin oven ohi. Syy sille selvisi pian, kun Rouva huomasi ystävämme Hannan ja Esan Basbas & Staff Winebarin pöydässä ilmapallokimpun kanssa.

Hanna laittoi aiemmin viestiä ja kysyi, voisivatko he tulla johonkin aikaa jonnekin ilmapallojen kanssa, ja ilmoitin, että puoli seiskalta viinibaarissa olisi hyvä aika ja paikka. 

Illallisvarauksemme oli kahdeksaksi, mutta ajattelimme, että voisimme ottaa parit pienet alkupalat jo viinibaarin puolella.

Ihanat retiisit, katkarapu-melonisalsa, parsat ja pikkumustekalat.

Yllätys oli hyvin iloinen, ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa ihan neljästään.

Kahdeksalta siirryimme BasBasin bistron puolelle, ja nautimme illallisemme aivan kahdestaan. Ymmärsimme vasta myöhemmin, kun paikan omistaja Niki siitä kyseli, että olimme itse asiassa BasBasissa ensimmäistä kertaa syömässä aivan kahdestaan. Ja olihan se aika mukavaa.

Rouva halusi taas tartarpihviä - itse nautin lihani edelleen mieluummin kypsänä.

Savustettu kuha, valkoinen parsa, paahdetut porkkanat ja iiiiihana hollandaise-kastike! Kyllä voikin sitten olla hyvää. Pitäisi opetella itse tekemään tuota hollandaisea.

Savustetun kuhan kanssa tarjottiin ihastuttavat tillillä maustetut etikkakurkut, ja muistimme saman tien, että emme muistaneet laittaa lainkaan tilliä kasvamaan puutarhamökillä.

Entäs tämä risotto, aah, tämän ääreen voisin kuolla onnellisena. Erinomaista on myös taustalla näkyvä voi-salviapasta, mutta tämä minttu-ruohosipulirisotto oli niin täydellistä, että tämä voittaa jopa sen paljon hehkutetun veriappelsiinirisoton. Tätä voisin tehdä kotonakin, yrtitkin, kun löytyvät omasta takaa.

Jotain eroa omiin risottoihini ruoassa kuitenkin oli, ja kun tiedustelin Madame Iinalta, onko se kenties parmesaanin määrä, Iina epäili että vastaus on voi. Itse en laita risottoon voita, ja tässä sitä on ilmeisesti reippaasti. Mutta siis minttu-ruohosipulirisotto - maista jos tilaisuus tulee eteen!

Basbasin vihersalaatti on erään Rouvan tutun mielestä yksi parhaista hänen tietämistään annoksista, joten maistoimme sitä nyt ensimmäistä kertaa. Ja maukastahan se oli: rapea sydänsalaatti oli uitettu etikkaisessa sinappikastikkeessa, joten makua oli keskimääräistä vihersalaattia enemmän.

Otimme tälläkin kertaa samat pääruoat kuin viimeksi. Takuumureaa flank stakea ja mustekalaa.

Ei mitään lisättävää, ei mitään pois otettavaa. Täydellistä.

Viineistä en muista mitään yksityiskohtia, mutta loistavia valintoja olivat kaikki. Arvostelen viinejä asteikolla hyvää - ei hyvää ja sopii - ei sovi ruoalle, ja luotan aina ravintolan suosituksiin. Kertaakaan eivät ole BasBasin viinit pettäneet.

Ilta päättyi suklaakekseihin ja suklaajäätelöpalloihin, ja ehdimme kotiin puolilta öin.

Rouva oli iloinen juhlapäivästään, siitä että hän ehti viettää siitä niin monen ihmisen kanssa ja vielä tuosta yhdestä yllätyskäänteestä.

Isot yhteiset kesäjuhlat on vielä laittamatta kalenteriin, mutta niidenkin ajankohta ja paikka alkoi illan edetessä hahmottua.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikonloppu kului varsinaisissa juhlatunnelmissa! Järjestimme jälleen lapsillemme yhteiset syntymäpäiväjuhlat, joihin kutsuimme omia ystäviämme tuvan täydeltä.

Ja täyttä todella oli. Laskeskelin jälkikäteen, että olin laittanut kutsut reilusti yli 50 vieraalle (lapset mukaan lukien), ja suurin osa kutsutuista myös pääsi paikalle. Vieraita oli lopulta päälle 30, joten ilmassa oli villiä melskettä, helinää ja helskettä.

Pulleat massut takasi Rouvan herkkupöytä, joka ei tälläkään kertaa pettänyt.

Aamulla paistettua juurileipää, kikhernetahnaa, pestoa, juustoja, linssinugetteja, karitsapyöryköitä, basilikajogurttia, uunikuivattuja tomaatteja ja mozzarellaa, paahdettuja paprikoita...

Ruoan määrää oli taas vaikea arvioida, ja ehdimme jo huolestua, onko sitä riittävästi. Järkeilin kyllä, että jos juhlat alkavat klo 14, vieraat ovat syöneet jo lounaat, joten tarjoilut voivat olla enemmänkin pientä naposteltavaa kuin varsinainen täysi ateria.

Kaikkea muuta olikin melko sopivasti, mutta juustojen menekin yliarvioin (ostin n. puoli kiloa per laatu), ja uunikuivatuista tomaateista ja mozzarellasta tehtyä salaattia olisi mennyt enemmänkin. Tomaatteja kuivattiin kaksi kiloa.

50 linssinugettia ja 1,5 kiloa lihaa pulliksi pyöriteltyinä oli juuri sopivasti, mutta ei olisi haitannut, vaikka samalla vaivalla olisi pyöritellyt niitä enemmänkin.

Syntymäpäiväjuhlat olivat tänäkin vuonna tytölle jo toiset. Hän vietti 6-vuotisjuhlaansa jo pari viikkoa sitten omien kavereidensa kanssa, mutta pojalle kaverisynttärit lienevät ajankohtaiset vasta kahden vuoden päästä. Katsotaan sitten, vieläkö järjestämme yhtä isoja yhteisiä juhlia kaksien kaverisynttäreiden lisäksi.

Mutta hauskaahan sitä on nähdä omia kavereita! Nykyisin tulee harvemmin järjestettyä juhlia (en ole saanut järjestettyä vielä nelikymppisiäkään), ja juhlissa näkee ihmisiä, joita tulee nähtyä syistä tai toisista johtuen harvemmin. Lapset ovat siis erittäin hyvä tekosyy kutsua ihmisiä kasaan. 

Ja vaikka juhlien järjestämisessä onkin oma vaivansa, sanoisin, että se on sen vaivan arvoista. Ja miten iloisia pienet ihmiset ovatkaan saamastaan huomiosta!

Synttärikakkuja oli neljä. Kaksi kakkua oli perinteisiä täytekakkuja, joissa oli sisällä raparperimehun tekemisestä jääneellä raparperimäskillä maustettua rahkaa ja pakastemansikoita. Kuorrute tosin ei ollut kermaa vaan sveitsiläistä marenkia. Itse en ole niin suuri kermakakun ystävä, ja marenkikuorrute myös pysyy parempana, kun kakku seisoo jonkin aikaa jääkaapissa ja pöydällä. Samalla marengilla päällystimme muuten myös Frozen-kakun kaksi vuotta sitten, ja silloin se värjättiin vielä siniseksi mustikalla.

Molemmat lapset saivat puhaltaa omien kakkujensa päältä kynttilänsä. 2-vuotiaalle päivänsankarille puhaltaminen osoittautui tosin vielä turhan vaativaksi. 

Kaksi muuta kakkua olivat tänäkin vuonna jauhottomat pähkinä-suklaakakut, joka on ollut luottoreseptimme jo vähintään vuosikymmenen. Kakun resepti löytyy muuten myös Gastronaatti 2 -kirjastamme.

Jaa että maistuiko?

Näin sanoisin. Molempia laatuja jäi jäljelle vain pienet palaset.

Poikanen oli selvästi hieman hämillään kaikesta härdellistä ja varsinkin lahjapakettien avaamisesta.

Hei, kenenkäs lahja se piirustustaulu olikaan..?

Taisi olla aika hauskaa?

No oli! Niin isillä ja äidilläkin. Kiitos taas kaikille vieraille, teille on ilo järjestää kekkereitä!

Palataan niihin nelikymppisiin lähiaikoina.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni surffitukkainen hurmurimme täyttää tänään kaksi vuotta! Miten häntä kuvailisin?

Hän on iloinen, peruspositiivinen ja aurinkoinen halinalle. Hän nauraa ja hymyilee paljon. Hän on utelias ja kiinnostunut kaikesta. Hän on kujeileva ja vitsikäs. Hän on puhelias ja kertoo mielellään asioista.

Hän leikkii mielellään junaradoilla ja pikkulegoilla ja ja haluaa tehdä kaikkea sitä, mitä siskokin.

Hän pitää myös autoista, Frozenin Olafista, Ryhmä Hausta, muumeista ja Salama McQueenista.

Hän on aivan älyttömän söpö. Ja aivan järjettömän rakas meille kaikille.

Onnea ihana kultapoika <3

Ladataan...
Isyyspakkaus

Paljon onnea vaan! Miten onnellinen voikaan 6-vuotissynttärisankari olla saamastaan huomiosta, vohveleiden tarjoamisesta päiväkodissa, onnittelulaulusta ja tietysti kaverisynttäreistä päiväkotikavereille!

Pieni tyttösemme täytti siis tänään jo kuusi vuotta, ja synttäreitä juhlittiin peräti yhdeksän parhaan päiväkotikaverin kanssa! Tähän asti olemme pitäneet periaatteena, että vieraiden määrä on ikävuodet plus yksi, mutta sovimme yhteisesti, että kutsumme nyt juhliin kaikki päiväkotiryhmän tytöt ja vielä kolme muuta parasta kaveria päiväkodista.

Haimme tällä kertaa juhlaväen juhliin suoraan päiväkodista, jotta juhlat eivät venyisi liian myöhään illalla, ja kaikki pääsisivät nukkumaan ajoissa. Juhlien kokonaiskesto oli reilut kaksi tuntia, mikä oli melko hyvä aika. Puolitoista tuntia on alkanut tuntua tämän ikäisille hieman lyhyeltä, mutta kahden tunnin jälkeen osa väestä alkaa jo väsähtää.

Ruoat oli siis katettu pöytään, kun vieraat saapuivat, ja ne noudattivat samaa hyväksi havaittua kaavaa kuin aiemmin: tomaatti-juustopizzaa ja porkkanatikkuja. Tyttö itse toivoi pöytään myös retiisejä, jotka eivät tosin olleet kovin suuri suksee, ja Rouva viipaloi vadille myös vesimelonia. 

Ja retiisejä lukuunottamatta ruoat maistuivat todella hyvin! Jopa ne vieraat, jotka ilmoittivat etukäteen, etteivät tykkää tällaisesta pizzasta, söivät lopulta useamman palan.

Tunnistitko muuten koristeet? Ne ovat samoja kennopaperipalloja, joita olemme käyttäneet jo vuoden 2012 nimijuhlista lähtien. Viimeksi ne olivat käytössä kaksi vuotta sitten pojan nimijuhlissa, mutta unohdin ne silloin anoppilaan, joten ne eivät päässeet mukaan viime vuoden synttäreille.

Askartelimme tytön kanssa ikkunaan kukkia silkkipaperista, ja ne näkyivät hauskasti rullaverhojen läpi.

Riippuu varmasti paljon juhlavieraista, kuinka paljon järjestettyä ohjelmaa tarvitaan. Koska tunnen tämän tyttöporukan erittäin hyvin, tiedän, että heille ohjattu toiminta sopii paremmin kuin kaksi tuntia vapaata leikkiä. Tällä kertaa ohjelmassa oli alkudisko, pullonpyöritys lahjojen avaamisjärjestyksen määrittämiseen, aarrejahti kartan kanssa, silmäniskumurhaaja sekä loppudisko. Oli siinä ja siinä, olisiko yksi leikki pitänyt olla lisää.

Kakuksi tyttö toivoi tänä vuonna pavlovaa, joka täytettiin ja koristeltiin marjoilla ja marengeilla.

Marengit on värjätty sinisiksi mustikkamehulla kuten kaksi vuotta sitten Frozen-kakussa.

Koko kakku meni, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Muita herkkuja tai karkkeja ei aarrepussin kahden pienen tikkarin lisäksi tarjottu, eikä niiden perään kukaan kysellytkään.

Nyt isi ja äiti ovat sekä erittäin tyytyväisiä että vähän väsyneitä. On se nimittäin melko intensiivistä pitää kymmenen (noin) kuusivuotiasta ja yksi taapero juhlamielellä 2,5 tunnin ajan. Mutta kun kaikki menee ilman suurempia draamoja, voi paukutella henkseleitä onnistuneista juhlista.

Onneksi seuraaviin kaverisynttäreihin on silti vielä vuosi aikaa. Parin vuoden päästä näitä pidetäänkin sitten kaksin kappalein vain muutaman viikon välein.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, olen Tommi! Nelikymppinen kahden lapsen isä, bloggaaja ja pelituottaja Helsingistä. Vietän tänään syntymäpäivääni.

Vuoden vaihtuessa on aina tapana katsoa taakseen ja vetää yhteen kulunutta vuotta. Pitäisikö vuosikymmenen vaihtuessa miettiä siis, mitä kaikkea on tullut tehtyä edellisen kymmenen vuoden aikana?

Kolmekymppisenä olen esimerkiksi:

  • Saanut kaksi lasta
  • Vaihtanut kerran työpaikkaa
  • Ostanut toisen asunnon
  • Selvinnyt yhdestä putkiremontista
  • Kirjoittanut kahta blogia
  • Kuvannut kaksi ruokakirjaa
  • Ostanut siirtolapuutarhamökin
  • Lomaillut yhteensä vuoden verran ja käynyt mm. seitsemän kertaa New Yorkissa
  • Laulanut viidessä bändissä ja
  • Ollut kaksi kertaa hoitovapaalla, yhteensä vuoden verran.

Blogeihini olen taltioinut näitä tapahtumia jo seitsemältä vuodelta, joten osa tämänkin blogin lukijoista on ollut mukana suurimmassa osassa yllä luetelluista käänteistä.

Neljäkymmentä vuotta on sen verran pitkä aika, että moni asia ehtii muuttua maailmassa. Muistan lapsuudestani monia asioita, joista 1990- ja 2000-luvuilla syntyneet eivät ole ehkä kuulleetkaan.

Lapsuudessani oli esimerkiksi:

  • VHS-nauhureita ja videokasetteja, joihin nauhoitettin ohjelmia televisiosta
  • C-kasetteja, joihin nauhoitettiin kappaleita radiosta. Kasetteja kopioitiin kaksipesäisellä mankalla
  • Puhelin, jossa oli pyöritettävä reikälevy
  • Nintendon elektroniikkapelejä, joilla pelattiin yhtä ja samaa peliä päivästä toiseen
  • Kaksi tv-kanavaa, ja MTV esitti ohjelmia Ylen kanavilla. (Kolmonen tuli, kun olin ala-asteella. Nelonen aloitti, kun olin jo aikuinen.)
  • Kekkonen presidenttinä. Sitten Koivisto
  • Berliinin muuri ja Neuvostoliitto - muuri hajosi, kun olin ala-asteella, Neuvostoliitto, kun siirryin yläasteelle.

Sen sijaan ei ollut esimerkiksi:

  • Television kaukosäätimiä - muistan, kun ostimme ensimmäisen kaukosäätimellisen Salora-tv:n
  • Kotitietokoneita - Commodore 64:t yleistyivät 1980-luvulla
  • Kännyköitä - ne yleistyivät vasta, kun olin lukiossa
  • WWW:tä - olin yläasteiässä, kun kirjastoon ilmestyi ensimmäiset nettipäätteet. Nettiyhteydet kodeissa yleistyivät vasta, kun olin aikuinen, ja silloinkin ne olivat hitaita modeemiyhteyksiä.

Kun nykyajan lapsille kertoo tästä, se on lähes sama kuin sanoisi, että lapsuudenkodissa ei ollut sähköjä. Vain kymmenen vuotta minua vanhemmat saattavat tosin muistaa sellaisiakin aikoja maaseudulta.

Ei minulla varsinaista ikäkriisiä ole, mutta silti jonkinlainen haikeus siitä, että nuoruus on jo eletty. Nelikymppinen ei ole nuori enää millään tavalla laskettuna. Kolmekymppinen oli riittävän vanha kaikkeen muttei kuitenkaan liian vanha mihinkään. Nelikymppisenä alkaa väistämättä ajatella, ettei joitain asioita voi tehdä enää tässä iässä.

Vietän siis tänään syntymäpäivääni, hyvin pienimuotoisesti perheen kesken tosin. Varasin huomiselle myös juhlaillallisen uudesta ravintola Nollasta, ja ehkäpä sitten kesällä juhlimme Rouvan kanssa syntymäpäiviämme yhteisesti ja isommalla porukalla.

Kippis siis, ja uutta vuosikymmentä kohti!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä on elämä nyt yhtä juhlaa! Tytön synttäreitä on ehditty juhlia jo useamman kerran eri kokoonpanoilla, ja jäljellä olivat vielä yhteiset 5 + 1 -vuotisjuhlat poikasen kanssa. Kun lasten synttärit ovat reilun kahden viikon välein, niitä voi juhlia äidin ja isin kavereiden kanssa kätevästi yhdellä kertaa!

Tytölle tärkeimmät synttärit olivat tietysti juhlat päiväkotikavereiden kanssa, mutta näihinkin juhliin oli kutsuttu monta hänelle tärkeää ihmistä ja pari kaveriakin. 

Rouvan pitopöydästä löytyi quinoa-munakoiso-paprikasalaattia, parsasalaattia, linssinugetteja ja uunifetaa. Hain pöytään myös leipää, Heidi-valkohomejuustoa ja Provolone Piccantea.

Yllättävän suosion saavuttivat lapsille pilkotut porkkanatikut ja oman puutarhamökin uusista raparpereistä keitetty mehu.

Onnittelulaulu laulettiin kahdesti. Ensin pienemmälle päivänsankarille.

Sitten isommalle, jolle onnittelulaulun kuuleminen tuntuu olevan parasta maailmassa.

Kakut olivat samainen mansikka-suklaamoussekakku, jota on tarjottu useasti aiemminkin, sekä gluteeniton ja laktoositon marjapavlova. Lisäksi kahvipöydässä oli yllätys-raparperipiirakkaa ja suklaa-pähkinäkeksejä.

Poikanenkin sai maistaa kakkua samaan tapaan kuin siskonsa neljä vuotta sitten, mutta hän oli kokemuksesta selvästi enemmänkin hämmentynyt kuin innoissaan.

Kiitos kaikille vieraille! Ihanaa, että pääsitte mukaan juhliin!

Pages