Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatko, miten kävi, kun yritin kesällä vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa? No, niissä oli juuri alkanut remontti, joten tutustuimme kasvihuoneen sijaan hiljattain uusittuun ulkopuutarhaan. Nyt remontti on jo valmis, ja kasvihuoneet kutsuvat nuuhkimaan niiden lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Tyttö on pitänyt yhden vapaapäivän viikossa päiväkodista, ja nämä vapaapäivät ovat erinomaisia pienille retkille. Kävimmekin kasvihuoneissa juuri tällaisena vapaapäivänä ja varauduimme matkaan myös eväin ja piirustusvälinein.

Tytön kanssa olemme käyneet kasvihuoneissa kerran aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo liki kolme vuotta, eikä hän muistanut enää käyntiämme.

Nyt uskon, että kasvihuoneissa tulee käytyä useamminkin, sillä sisään pääsee Museokortilla vaikka joka päivä! 

Kasvihuoneiden suurimmat suosikit ainakin meidän perheessämme ovat kasvihuoneiden korkein osa, Palmusali...

...sekä hieno Lummehuone, jonka vesialtaassa sijaitsevat kasvihuoneiden kuuluisat jättilumpeet.

Lapsesta oli hauskaa nähdä, miten banaani ja kahvi kasvavat.

Ja pitihän sitä kokeilla, ovatko kaktuksen piikit oikeasti niin terävät kuin miltä ne näyttävät.

Kasvihuoneissa omien eväiden nauttiminen on sallittu kaikilla penkeillä ja pöytien ääressä, joten retkeen voi hyvin yhdistää trooppisen piknikin.

Pieni taiteilija halusi myös piirtää näkemiään kasveja.

Jotenkin hyvin rauhoittavaa tämä vihreys ja kostea lämpö. 

Tekisikin oikeastaan mieli tulla tänne heti uudestaan. Vaikka yksin.

luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Esiinnyin taannoisessa äänkirjapostauksessa päässäni langattomat Parrot Zik 3.0 -vastamelukuulokkeet, ja samassa yhteydessä minulta toivottiin juttua kyseisistä kuulokkeista. Mikäpäs siinä, mutta pahoittelut, että reagoiminen toiveeseen kesti näin luvattoman pitkään.

Ostin kyseiset kuulokkeet Rouvalle joululahjaksi viime jouluna. Hinta oli melko suolainen, kotimaisesta verkkokaupasta 270 euroa. Jostain olisi varmaan voinut tilata halvemmalla, mutta en halunnut ottaa riskiä sen kanssa, että toimitus ei ehtisi perille jouluksi. Olimme lähdössä vielä New Yorkiin, joten ajattelin, että kuulokkeet olisi kiva olla mukana jo sillä matkalla.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Toimituksessa kesti ja kesti, eivätkä kuulokkeet olleet saapuneet vielä 20.12. mennessä. En ollut myöskään saanut minkäänlaista vahvistusta sille, milloin kuulokkeet olisivat tulossa.

Satuin tekemään myös silloin työmatkan Britteihin, ja huomasin paluumatkalla Heathrow'n lentoaseman elektroniikkaliikkeessä samaiset kuulokkeet. Hinta oli suurin piirtein sama, joten päätin ostaa ne sieltä ja ilmoittaa kotimaiselle myyjälle, että saavat pitää tunkkinsa. Joulu oli siis pelastettu, ja kuulokkeet löytyivät paketista sopivasti ennen matkaa.

Kuulokkeiden valinnassa tärkein tekijä taisi olla ulkonäkö. Ja tietysti se, että ne ovat ylipäänsä langattomat vastamelukuulokkeet. Rouva ei pidä nappikuulokkeista eikä johtojen kanssa räpeltämisestä, ja kermanvalkoinen väri miellytti silmää eniten.

Kuulokkeiden pintamateriaali on pehmeää nahkaa *), ja ne tuntuvat hyvin miellyttäviltä. Yhdistäminen puhelimeen vaati Parrot Zik -sovelluksen lataamisen ja luonnollisesti hieman viitseliäisyttä, jotta Bluetooth-yhteys laitteiden välille muodostui. Tein sen siis Rouvan puolesta.

Vastamelukuulokkeet eivät blokkaa aivan kaikkia ympäristön ääni vaan ainoastaan tasaisen huminan ja kohinan. Kotona se pudottaa tärykalvoilta liikenteen huminan, ja lentokoneessa merkittävän osan tasaisesta taustamelusta. Kuulokkeet päässä kuulee kuitenkin aivan hyvin puheen ja huudahdukset, joten esimerkiksi lasten huutamista kuulokkeiden avulla ei pääse pakoon. Äänikirjojen, elokuvien ja musiikin kuunteluun lentokoneessa kuulokkeet sopivat erinomaisesti.

Kuulokkeissa on muutamia erinomaisia ominaisuuksia kuten äänen voimakkuuden säätäminen oikeaa kuuloketta pyyhkäisemällä, kappaleen vaihtaminen sen reunoja napauttamalla ja musiikin tai äänikirjan toiston keskeyttäminen napauttamalla kuulokkeen keskustaa. Bluetooth-yhteyden kantama on puolestaan jopa joitain kymmeniä metrejä. Näin ollen puhelimen voi vaikka jättää mökillä kuistille latautumaan ja lähteä itse puutarhatöihin luurit päässä.

Kaikissa langattomissa laitteissa on tietysti yksi käyttöä hankaloittava ominaisuus eli se, että akkua pitää muistaa ladata. Ei ole käynyt vain kerran, että kuulokkeiden akku loppuu kesken kaiken. Minulla ei ole monia vertailukohtia, mutta kyllä näissä kuulokkeissa akku kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmissa in-ear-bluetooth-kuulokkeissani. Ja kun akku alkaa käydä huonoksi, se on vaihdettavissa toisin kuin vaikkapa monissa puhelimissa. Akun varauksen voi tarkistaa myös puhelimen Parrot Zik -sovelluksesta.

Pintamateriaali on kaunis mutta toki kovin arka. Jopa Parrotin omasta suojapussista tarttui siihen väriä, mutta se saatiin onneksi miedolla saippualiuoksella pois.

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin suositella kuulokkeita, mutta kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksista. Oletko siis käyttänyt juuri näitä tai joitain muita vastamelukuulokkeita ja mitä mieltä olit niistä?

*) Materiaali on siis keinonahkaa

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tästä piti tulla postaus, jossa ihastelen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden kuuluisia jättilumpeita ja fiilistelen sillä, että kasvihuoneisiin pääsee nykyisin Museokortilla. Sääkin oli kasvihuonereissullemme mitä parhain, sillä suunnittelemallemme retkipäivälle luvattiin epävakaista ja sateista ilmaa.

Jätin kuitenkin tarkastamatta poikkeusaukiolot ja huomasin vasta kasvihuoneiden ovella, että ne on suljettu juhannuksesta aina elokuun puoliväliin saakka remontin vuoksi. Olisitpa nähnyt ilmeeni. En voinut yksinkertaisesti uskoa, että kasvihuoneiden kaltainen paikka suljettaisiin juuri silloin, kun kaupungissa on eniten turisteja. Ehkäpä ajatus oli, että kesällä kaikki haluaisivat katsella ulkopuutarhoja, ja kasvihuoneet vetävät enemmän väkeä taas syksyn tullen. Ei varmaan kaukana totuudesta sekään.

Onneksi sadetta saatiin odotella sen verran, että ehdimme hyvin kiertää uusittua ulkopuutarhaa.

Kaisaniemen ulkopuutarhan kunnostustyöt valmistuivat itse asiassa aivan hiljattain, ja puutarhan systemaattiseen osioon rakennettu "evoluutiopuu" esittelee nyt kasveja niiden kehityshistoriaa mukailevassa muodossa.

Jo aiemmin uusittuja osioita ovat aistien puutarha sekä kivikkopuutarha, joiden remontit valmistuivat vuosi sitten.

Aistien puutarha kutsuu nuuhkimaan ja koskettelemaan kasveja.

Komeat lehtikaalit saivat haaveilemaan oman kaalilaatikon (heh) perustamisesta puutarhamökille ensi kesänä.

Kivikkopuutarha sijaitsee rinteellä puutarhan keskellä olevan Kasvimuseon nurkalla.

Tiesitkö muuten, että jos Suomessa olisi kuningas, kuten joskus oli suunnitteilla, tämä nykyinen Kasvimuseo olisi kuninkaan residenssi? Voisi olla Kaisaniemen puiston ympäristö silloin vähän toisenlainen kuin nykyisin.

Kävimme pienellä välipalalla Kaisaniemenrannan puolella sijaitsevassa kahvila Violassa. Violan rakennuksen on suunnitellut C. L. Engel, se on peräisin vuodelta 1823 ja se on sijainnut alun perin Uudenmaankadulla, josta se on siirretty nykyiseen paikkaansa vuonna 1991.

Saimme välipalan jälkeen seuraamme myös Rouvan ja poikasen, ja tyttö pääsi innoissaan esittelemään äidilleen puutarhan pionipenkkejä.

Kävin vielä ennen lähtöä kurkkimassa kasvihuoneiden lummehuoneen ikkunasta sisään ja siellähän ne komeilivat, kuuluisat jättilumpeet. Aivan viereen en siis päässyt, mutta melko lähelle kuitenkin.

Lumpeet ovat kasvihuoneiden ja koko puutarhan vanhimmat kasvit: kun kaikki muut kasvit jäätyivät hengiltä sota-aikana, jättilumpeen siemenet säilyivät hengissä jäätyneen lumme-altaan pohjalla. Lehdet voivat olla halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiä ja kestää jopa 70 kilon painon.

Tyttönen oli niin vaikuttunut puutarhasta, että hän kysyi heti seuraavana päivänä, voisiko sinne mennä uudestaan. No, jospa odotetaan vähän aikaa, jos jotkin uudet kukat alkaisivat vielä kukkia.

Ja viimeistään sitten, kun kasvihuoneet aukevat taas elokuussa, tullaan uudestaan. Museokortilla vaikka joka päivä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se nyt on: paljon puhuttu pionipenkki. Heti siinä vesipostin takana.

Ei se vielä kovin kummoiselta näytä, ja kestänee monta vuotta ennen kuin Coral Charm, Iceberg, Jalkavaimo nousee kylvystä (!), Pillow Talk ja Mother's Choice alkavat kukkia kunnolla. Paikan pitäisi olla nyt paras mahdollinen mökkimme pihassa, ja pioneille on varattu siitä ansaitsemansa tila. Nyt on vielä selitettävä, miksi erityisesti tämä kukkapenkki on mainitsemisen arvoinen.

Voisin väittää, että pionit ovat se syy, miksi meillä ylipäänsä on nykyisin puutarhamökki.

Rouva kehitti muutama vuosi sitten aikamoisen pakkomielteen pioneja kohtaan ja perusti jo äitinsä pihaan ison pionipenkin. Sitten hän alkoi surra sitä, miten hän ei itse voi nauttia niistä lainkaan ja alkoi puhua minulle siitä, miten hän haluaa oman pihan, jossa niitä voisi kasvattaa.

Pionihuuma paheni, ja kaksi vuotta sitten teimme jopa retken Pionien kotiin, Taivassaloon, jonka jälkeen pionipuheista ei meinannut tulla loppua. Ne myös ahdistivat, sillä minulla ei ollut pienintäkään kiinnostusta edes keskustella muuttamisesta johonkin, jossa olisi oma piha.

Onneksi keksin piha-asialle ratkaisun vuosi sitten, ja pionipenkki oli yksi ensimmäisistä asioista, joita Rouva alkoi puutarhamökille suunnitella. Sen tieltä sai lähteä yksi kuunliljoja ja joitain heiniä täynnä ollut penkki, jonka päälle nojasi vino, laho ja huonokuntoinen omenapuu.

Pionipenkin laittaminen oli melko työlästä. Kuunliljan juurakot lahjoitimme jo toukokuussa Rouvan kollegalle, mutta senkin jälkeen työtä oli paljon, sillä Rouva käänsi koko alueen huolellisesti ja yritti poimia mullan seasta mahdollisimman paljon vanhojen kasvien juuria ja sipuleita. Hän siis kaivoi multaa puolisen metriä alaspäin ja kävi jokaisen lapiollisen käsin läpi.

Parin viikon tehotyöskentelyn jälkeen penkki oli valmis, reunustettu ja lannoitettu, ja Rouva pääsi tällä viikolla istuttamaan penkkiin 13 pioniaan ja muutamia muita kukkasia niiden juurille. Pionikuriirimme, Kasvihormoni-Sini, toi kasvit meille Pionien kodista jo tuossa ennen juhannusta, joten olihan se aikakin.

Nyt vaan sitten kastellaan, nypitään rikkaruohoja ja odotetaan.

Vielä kurkistus kasvihuoneeseen.

Kesäkurpitsat puskevat komeasti ulos kasvatuspusseistaan ja siirtyivät jo kasvihuoneen ulkopuolelle.

Munakoisojen lehdet ovat terhakat, mutta yksi taimista (vasemmalla) tuntuu jäävän sen seuralaiseksi istutetun samettikukan jalkoihin. Oranssikukkainen krassi on toisen munakoison juurella hillitympi.

Chili, se toistaiseksi ainoa laatuaan oleva palko, on alkanut vaihtaa väriä. Kukkia on kyllä muissakin taimissa.

Tomaatin taimista yksi (oikealla) näyttää kovin kuivalta ja ruskettuneelta. Onko kellään aavistusta, mistä voisi olla kyse? Ei pitäisi olla liian kuivaa eikä kuumaa, enkä jotenkin usko paleltumiseenkaan. Mitään ötököitä tomaatissa ei ryömi, eikä sitä ole ylilannoitettu.

Ahomansikka ilahduttaa tyttöstä, joka tietysti odottaa jo innokkaasti, että pääsee keräämään kaikkien kasvattamiemme asioiden satoa. Se voi kyllä olla kuukausimansikkaakin. En tiedä, miten ne erotetaan toisistaan.

Mitäs sitten seuraavaksi? Ehkäpä aletaan suunnitella mökin sisätilojen kunnostamista. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa kesäisen lämmin viikonloppu! Vietimme koko viikonlopun puutarhamökillä, ja Rouva pääsi vihdoin ahkeroimaan kesäkukkiensa kanssa.

Rouva on kasvattanut helmikuusta lähtien kesäkukkien taimia kotonamme, ja ne odottivat lämpimämpiä säitä päästäkseen maahan. Nyt se hetki koitti, ja liljat ja daaliat saivat omat penkkinsä puutarhamökin pihalta.

Daalioiden juurelle Rouva istutti myös useita muita kesäkukkia kuten leijonankitoja

Aivan kaikki liljat eivät mahtuneet penkkiin. Rouvalla nimittäin lähti vähän homma lapasesta, ja istuttamista odottaa vielä lähes samanlainen satsi kukkasia mökin verannalla. Myös pionipenkki on perustamatta.

Tomaatit ja chilit ovat jo kasvihuoneessa, mutta muuten kasvihuoneen laittaminen on vielä vaiheessa. Jostain pitäisi hommata altakasteluruukkuja, mutta ne ovat kovin kalliita uusina.

Myös kuunliljapenkistä pelastetut ahomansikantaimet viihtyvät kasvihuoneessa erinomaisesti. Niiden olisi kuitenkin tarkoitus päästä takaisin ulos, kun vaan paikka keksitään.

Syreeni alkaa juuri kukkia.

Kukassa ovat myös kielot ja jälleen monta muuta kasvia, joiden nimiä en tiedä. Jos sinä tiedät, kerro ihmeessä.

Poikanen mönki nurmikolla ja otti hyvät päiväunet kantorepussa samalla, kun puuhailin omia hommiani. Ruoka-ajan lähestyessä hän alkoi heräillä.

Kun pieni sade yllätti, siirryimme syömään grilliparsa-halloumisalaattia sisätiloihin.

Sen verran, mitä poikasen vahtimiselta ehdin, käytin kahden vihollisen torjumiseen. Jos puutarhamme suurin pääpahis ovat kotilot, toinen riesa on vuohenputki, joka on päässyt rehottamaan pahasti. Onneksi näiden kahden tuhoaminen on toisiaan tukevaa puuhaa: samalla kun etsii kotiloita, voi nyhtää vuohenputkia juurineen irti maasta, ja samalla kun kitkee vuohenputkia, löytää lisää kotiloita.

Nyt kun pääsin vuohenputkien kitkemisen makuun, en olisi malttanut lopettaa. Niitä on kaikkialla, mutta niiden kitkeminen on myös hyvin palkitsevaa, ja työn tuloksen näkee nopeasti.

Rouva lähti lasten kanssa kotiin jo ruoan jälkeen, ja sain itse jatkaa tätä uutta lempihommaani iltaan asti. Tässä kohdassa kuitenkin totesin, että on jo lähdettävä kotiin muun perheen luo ja jatkettava toisena päivänä.

Olkaa hyvät älkääkä aivan viilliintykö sillä välin.

 

Lue lisää puutarhamökin istutustöistä esim. näistä jutuista:

Share

Pages