Ladataan...
Isyyspakkaus

Esiinnyin taannoisessa äänkirjapostauksessa päässäni langattomat Parrot Zik 3.0 -vastamelukuulokkeet, ja samassa yhteydessä minulta toivottiin juttua kyseisistä kuulokkeista. Mikäpäs siinä, mutta pahoittelut, että reagoiminen toiveeseen kesti näin luvattoman pitkään.

Ostin kyseiset kuulokkeet Rouvalle joululahjaksi viime jouluna. Hinta oli melko suolainen, kotimaisesta verkkokaupasta 270 euroa. Jostain olisi varmaan voinut tilata halvemmalla, mutta en halunnut ottaa riskiä sen kanssa, että toimitus ei ehtisi perille jouluksi. Olimme lähdössä vielä New Yorkiin, joten ajattelin, että kuulokkeet olisi kiva olla mukana jo sillä matkalla.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Toimituksessa kesti ja kesti, eivätkä kuulokkeet olleet saapuneet vielä 20.12. mennessä. En ollut myöskään saanut minkäänlaista vahvistusta sille, milloin kuulokkeet olisivat tulossa.

Satuin tekemään myös silloin työmatkan Britteihin, ja huomasin paluumatkalla Heathrow'n lentoaseman elektroniikkaliikkeessä samaiset kuulokkeet. Hinta oli suurin piirtein sama, joten päätin ostaa ne sieltä ja ilmoittaa kotimaiselle myyjälle, että saavat pitää tunkkinsa. Joulu oli siis pelastettu, ja kuulokkeet löytyivät paketista sopivasti ennen matkaa.

Kuulokkeiden valinnassa tärkein tekijä taisi olla ulkonäkö. Ja tietysti se, että ne ovat ylipäänsä langattomat vastamelukuulokkeet. Rouva ei pidä nappikuulokkeista eikä johtojen kanssa räpeltämisestä, ja kermanvalkoinen väri miellytti silmää eniten.

Kuulokkeiden pintamateriaali on pehmeää nahkaa *), ja ne tuntuvat hyvin miellyttäviltä. Yhdistäminen puhelimeen vaati Parrot Zik -sovelluksen lataamisen ja luonnollisesti hieman viitseliäisyttä, jotta Bluetooth-yhteys laitteiden välille muodostui. Tein sen siis Rouvan puolesta.

Vastamelukuulokkeet eivät blokkaa aivan kaikkia ympäristön ääni vaan ainoastaan tasaisen huminan ja kohinan. Kotona se pudottaa tärykalvoilta liikenteen huminan, ja lentokoneessa merkittävän osan tasaisesta taustamelusta. Kuulokkeet päässä kuulee kuitenkin aivan hyvin puheen ja huudahdukset, joten esimerkiksi lasten huutamista kuulokkeiden avulla ei pääse pakoon. Äänikirjojen, elokuvien ja musiikin kuunteluun lentokoneessa kuulokkeet sopivat erinomaisesti.

Kuulokkeissa on muutamia erinomaisia ominaisuuksia kuten äänen voimakkuuden säätäminen oikeaa kuuloketta pyyhkäisemällä, kappaleen vaihtaminen sen reunoja napauttamalla ja musiikin tai äänikirjan toiston keskeyttäminen napauttamalla kuulokkeen keskustaa. Bluetooth-yhteyden kantama on puolestaan jopa joitain kymmeniä metrejä. Näin ollen puhelimen voi vaikka jättää mökillä kuistille latautumaan ja lähteä itse puutarhatöihin luurit päässä.

Kaikissa langattomissa laitteissa on tietysti yksi käyttöä hankaloittava ominaisuus eli se, että akkua pitää muistaa ladata. Ei ole käynyt vain kerran, että kuulokkeiden akku loppuu kesken kaiken. Minulla ei ole monia vertailukohtia, mutta kyllä näissä kuulokkeissa akku kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmissa in-ear-bluetooth-kuulokkeissani. Ja kun akku alkaa käydä huonoksi, se on vaihdettavissa toisin kuin vaikkapa monissa puhelimissa. Akun varauksen voi tarkistaa myös puhelimen Parrot Zik -sovelluksesta.

Pintamateriaali on kaunis mutta toki kovin arka. Jopa Parrotin omasta suojapussista tarttui siihen väriä, mutta se saatiin onneksi miedolla saippualiuoksella pois.

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin suositella kuulokkeita, mutta kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksista. Oletko siis käyttänyt juuri näitä tai joitain muita vastamelukuulokkeita ja mitä mieltä olit niistä?

*) Materiaali on siis keinonahkaa

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tästä piti tulla postaus, jossa ihastelen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden kuuluisia jättilumpeita ja fiilistelen sillä, että kasvihuoneisiin pääsee nykyisin Museokortilla. Sääkin oli kasvihuonereissullemme mitä parhain, sillä suunnittelemallemme retkipäivälle luvattiin epävakaista ja sateista ilmaa.

Jätin kuitenkin tarkastamatta poikkeusaukiolot ja huomasin vasta kasvihuoneiden ovella, että ne on suljettu juhannuksesta aina elokuun puoliväliin saakka remontin vuoksi. Olisitpa nähnyt ilmeeni. En voinut yksinkertaisesti uskoa, että kasvihuoneiden kaltainen paikka suljettaisiin juuri silloin, kun kaupungissa on eniten turisteja. Ehkäpä ajatus oli, että kesällä kaikki haluaisivat katsella ulkopuutarhoja, ja kasvihuoneet vetävät enemmän väkeä taas syksyn tullen. Ei varmaan kaukana totuudesta sekään.

Onneksi sadetta saatiin odotella sen verran, että ehdimme hyvin kiertää uusittua ulkopuutarhaa.

Kaisaniemen ulkopuutarhan kunnostustyöt valmistuivat itse asiassa aivan hiljattain, ja puutarhan systemaattiseen osioon rakennettu "evoluutiopuu" esittelee nyt kasveja niiden kehityshistoriaa mukailevassa muodossa.

Jo aiemmin uusittuja osioita ovat aistien puutarha sekä kivikkopuutarha, joiden remontit valmistuivat vuosi sitten.

Aistien puutarha kutsuu nuuhkimaan ja koskettelemaan kasveja.

Komeat lehtikaalit saivat haaveilemaan oman kaalilaatikon (heh) perustamisesta puutarhamökille ensi kesänä.

Kivikkopuutarha sijaitsee rinteellä puutarhan keskellä olevan Kasvimuseon nurkalla.

Tiesitkö muuten, että jos Suomessa olisi kuningas, kuten joskus oli suunnitteilla, tämä nykyinen Kasvimuseo olisi kuninkaan residenssi? Voisi olla Kaisaniemen puiston ympäristö silloin vähän toisenlainen kuin nykyisin.

Kävimme pienellä välipalalla Kaisaniemenrannan puolella sijaitsevassa kahvila Violassa. Violan rakennuksen on suunnitellut C. L. Engel, se on peräisin vuodelta 1823 ja se on sijainnut alun perin Uudenmaankadulla, josta se on siirretty nykyiseen paikkaansa vuonna 1991.

Saimme välipalan jälkeen seuraamme myös Rouvan ja poikasen, ja tyttö pääsi innoissaan esittelemään äidilleen puutarhan pionipenkkejä.

Kävin vielä ennen lähtöä kurkkimassa kasvihuoneiden lummehuoneen ikkunasta sisään ja siellähän ne komeilivat, kuuluisat jättilumpeet. Aivan viereen en siis päässyt, mutta melko lähelle kuitenkin.

Lumpeet ovat kasvihuoneiden ja koko puutarhan vanhimmat kasvit: kun kaikki muut kasvit jäätyivät hengiltä sota-aikana, jättilumpeen siemenet säilyivät hengissä jäätyneen lumme-altaan pohjalla. Lehdet voivat olla halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiä ja kestää jopa 70 kilon painon.

Tyttönen oli niin vaikuttunut puutarhasta, että hän kysyi heti seuraavana päivänä, voisiko sinne mennä uudestaan. No, jospa odotetaan vähän aikaa, jos jotkin uudet kukat alkaisivat vielä kukkia.

Ja viimeistään sitten, kun kasvihuoneet aukevat taas elokuussa, tullaan uudestaan. Museokortilla vaikka joka päivä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se nyt on: paljon puhuttu pionipenkki. Heti siinä vesipostin takana.

Ei se vielä kovin kummoiselta näytä, ja kestänee monta vuotta ennen kuin Coral Charm, Iceberg, Jalkavaimo nousee kylvystä (!), Pillow Talk ja Mother's Choice alkavat kukkia kunnolla. Paikan pitäisi olla nyt paras mahdollinen mökkimme pihassa, ja pioneille on varattu siitä ansaitsemansa tila. Nyt on vielä selitettävä, miksi erityisesti tämä kukkapenkki on mainitsemisen arvoinen.

Voisin väittää, että pionit ovat se syy, miksi meillä ylipäänsä on nykyisin puutarhamökki.

Rouva kehitti muutama vuosi sitten aikamoisen pakkomielteen pioneja kohtaan ja perusti jo äitinsä pihaan ison pionipenkin. Sitten hän alkoi surra sitä, miten hän ei itse voi nauttia niistä lainkaan ja alkoi puhua minulle siitä, miten hän haluaa oman pihan, jossa niitä voisi kasvattaa.

Pionihuuma paheni, ja kaksi vuotta sitten teimme jopa retken Pionien kotiin, Taivassaloon, jonka jälkeen pionipuheista ei meinannut tulla loppua. Ne myös ahdistivat, sillä minulla ei ollut pienintäkään kiinnostusta edes keskustella muuttamisesta johonkin, jossa olisi oma piha.

Onneksi keksin piha-asialle ratkaisun vuosi sitten, ja pionipenkki oli yksi ensimmäisistä asioista, joita Rouva alkoi puutarhamökille suunnitella. Sen tieltä sai lähteä yksi kuunliljoja ja joitain heiniä täynnä ollut penkki, jonka päälle nojasi vino, laho ja huonokuntoinen omenapuu.

Pionipenkin laittaminen oli melko työlästä. Kuunliljan juurakot lahjoitimme jo toukokuussa Rouvan kollegalle, mutta senkin jälkeen työtä oli paljon, sillä Rouva käänsi koko alueen huolellisesti ja yritti poimia mullan seasta mahdollisimman paljon vanhojen kasvien juuria ja sipuleita. Hän siis kaivoi multaa puolisen metriä alaspäin ja kävi jokaisen lapiollisen käsin läpi.

Parin viikon tehotyöskentelyn jälkeen penkki oli valmis, reunustettu ja lannoitettu, ja Rouva pääsi tällä viikolla istuttamaan penkkiin 13 pioniaan ja muutamia muita kukkasia niiden juurille. Pionikuriirimme, Kasvihormoni-Sini, toi kasvit meille Pionien kodista jo tuossa ennen juhannusta, joten olihan se aikakin.

Nyt vaan sitten kastellaan, nypitään rikkaruohoja ja odotetaan.

Vielä kurkistus kasvihuoneeseen.

Kesäkurpitsat puskevat komeasti ulos kasvatuspusseistaan ja siirtyivät jo kasvihuoneen ulkopuolelle.

Munakoisojen lehdet ovat terhakat, mutta yksi taimista (vasemmalla) tuntuu jäävän sen seuralaiseksi istutetun samettikukan jalkoihin. Oranssikukkainen krassi on toisen munakoison juurella hillitympi.

Chili, se toistaiseksi ainoa laatuaan oleva palko, on alkanut vaihtaa väriä. Kukkia on kyllä muissakin taimissa.

Tomaatin taimista yksi (oikealla) näyttää kovin kuivalta ja ruskettuneelta. Onko kellään aavistusta, mistä voisi olla kyse? Ei pitäisi olla liian kuivaa eikä kuumaa, enkä jotenkin usko paleltumiseenkaan. Mitään ötököitä tomaatissa ei ryömi, eikä sitä ole ylilannoitettu.

Ahomansikka ilahduttaa tyttöstä, joka tietysti odottaa jo innokkaasti, että pääsee keräämään kaikkien kasvattamiemme asioiden satoa. Se voi kyllä olla kuukausimansikkaakin. En tiedä, miten ne erotetaan toisistaan.

Mitäs sitten seuraavaksi? Ehkäpä aletaan suunnitella mökin sisätilojen kunnostamista. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa kesäisen lämmin viikonloppu! Vietimme koko viikonlopun puutarhamökillä, ja Rouva pääsi vihdoin ahkeroimaan kesäkukkiensa kanssa.

Rouva on kasvattanut helmikuusta lähtien kesäkukkien taimia kotonamme, ja ne odottivat lämpimämpiä säitä päästäkseen maahan. Nyt se hetki koitti, ja liljat ja daaliat saivat omat penkkinsä puutarhamökin pihalta.

Daalioiden juurelle Rouva istutti myös useita muita kesäkukkia kuten leijonankitoja

Aivan kaikki liljat eivät mahtuneet penkkiin. Rouvalla nimittäin lähti vähän homma lapasesta, ja istuttamista odottaa vielä lähes samanlainen satsi kukkasia mökin verannalla. Myös pionipenkki on perustamatta.

Tomaatit ja chilit ovat jo kasvihuoneessa, mutta muuten kasvihuoneen laittaminen on vielä vaiheessa. Jostain pitäisi hommata altakasteluruukkuja, mutta ne ovat kovin kalliita uusina.

Myös kuunliljapenkistä pelastetut ahomansikantaimet viihtyvät kasvihuoneessa erinomaisesti. Niiden olisi kuitenkin tarkoitus päästä takaisin ulos, kun vaan paikka keksitään.

Syreeni alkaa juuri kukkia.

Kukassa ovat myös kielot ja jälleen monta muuta kasvia, joiden nimiä en tiedä. Jos sinä tiedät, kerro ihmeessä.

Poikanen mönki nurmikolla ja otti hyvät päiväunet kantorepussa samalla, kun puuhailin omia hommiani. Ruoka-ajan lähestyessä hän alkoi heräillä.

Kun pieni sade yllätti, siirryimme syömään grilliparsa-halloumisalaattia sisätiloihin.

Sen verran, mitä poikasen vahtimiselta ehdin, käytin kahden vihollisen torjumiseen. Jos puutarhamme suurin pääpahis ovat kotilot, toinen riesa on vuohenputki, joka on päässyt rehottamaan pahasti. Onneksi näiden kahden tuhoaminen on toisiaan tukevaa puuhaa: samalla kun etsii kotiloita, voi nyhtää vuohenputkia juurineen irti maasta, ja samalla kun kitkee vuohenputkia, löytää lisää kotiloita.

Nyt kun pääsin vuohenputkien kitkemisen makuun, en olisi malttanut lopettaa. Niitä on kaikkialla, mutta niiden kitkeminen on myös hyvin palkitsevaa, ja työn tuloksen näkee nopeasti.

Rouva lähti lasten kanssa kotiin jo ruoan jälkeen, ja sain itse jatkaa tätä uutta lempihommaani iltaan asti. Tässä kohdassa kuitenkin totesin, että on jo lähdettävä kotiin muun perheen luo ja jatkettava toisena päivänä.

Olkaa hyvät älkääkä aivan viilliintykö sillä välin.

 

Lue lisää puutarhamökin istutustöistä esim. näistä jutuista:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Jos olisit taiteilija, haluaisitko maalata kukkia?" kysyi kollegani, joka muisteli toisen kollegani kanssa armeijan kutsuntojen kysymyksiä. En ole aivan varma, miksi. "Öh... tuskin", vastasin.

Mutta valokuvaaminen onkin sitten aivan toinen juttu. 

Narsissi- ja tulppaaniaika alkaa olla puutarhamökillämme jo ohi, ja nyt kukassa ovat muut kasvit. Ja niistä komeimmat ovat tietysti omenapuumme, joiden nuput puhkesivat kukkaan viime viikolla.

Nyt tunnen jo monta muutakin kasvia nimeltä, ja vähitellen opin niitä yhä enemmän. Tämä esimerkiksi on tulikellukka.

Tämä puolestaan kullero.

Ja tämä tietysti lemmikki.

Osaako joku vahvistaa, onko tässä norjanangervo?

Aiemmin ruukkuihin istuttamani hortensiat ovat syventäneet punaista väriään ja pysyneet ainakin toistaiseksi hengissä.

Myös herukkapensaat kukkivat.

Saniaispenkki ei ole paljoa säikähtänyt sitä, että siitä poistettiin suurin osa saniaisen aluista.

Kuunliljapenkki kaipaisi samaa käsittelyä.

Samalla kun minä kuvasin kukkasia, puita ja muita kasveja, Rouva kävi tomaatintaimien kimppuun. Päätimme nimittäin, että nyt on niiden aika siirtyä kasvihuoneeseen. Yölämpötilojenkin pitäisi pysyä kymmenen asteen yläpuolella, joten kasvihuonekausi pääsee pian kunnolla käyntiin.

Toimme myös kaikki muut taimet jo kotoa mökille, mutta liljoja, daalioita, leijonankitoja ja.... niitä muita ei kuulemma uskalla siirtää vieläkään kasvamaan ulos. Taimia sen sijaan ulkoilutetaan. Ne viedään ruukuissa ja laatikoissa päivällä pihalle haukkaamaan raitista ilmaa ja siirretään sitten taas takaisin mökkiin yöksi. Huh huh, saas nähdä, lähteekö Rouva samaiseen esikasvatusrumbaan vielä ensi kesänä.

Itse en ole mökillä ehtinyt käydä työpäivien jälkeen, mutta Rouva on käynyt tekemässä jotain pientä, mitä nyt on pojan kanssa pystynyt. Viikonloppuna lienee sitten taas minun vuoroni.

 

Lue lisää puutarhamökin kevättöistä esim. näistä jutuista:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En voi uskoa, että edellisestä käynnistämme BasBasissa on jo liki vuosi! Olemme kyllä yrittäneet muutaman kerran vuoden aikana varata pöydän Baskeri ja Basso Bistrosta (Tehtaankatu 27), mutta olemme olleet liikenteessä liian lyhyellä varoitusajalla ja joutuneet turvautumaan varasuunnitelmiin.

Ei mikään ihmekään, sillä olen kuullut jokaisen ravintolassa asioineen kehuneen sitä vuolaasti ja ylisanoin. Nyt kerroin Rouvalle jo hyvissä ajoin, että ainoa syntymäpäivälahjatoiveeni on, että pääsen syömään BasBasiin. Toive kuultiin, ja se toteutui.

Ravintola on reilun vuoden olemassaolonsa aikana saavuttanut vakaan aseman, ja sen suosion innoittamana sen omistajat ja henkilökunta avasivat viime syksynä bistron viereiseen kadunkulmaan myös viinibaarin, Basbas & Staff Winebar. Maukkaat olivat senkin antimet, mutta nyt oli kiva saada taas BasBasin lämpimiä annoksia!

Tilasimmekin varmuuden vuoksi oikeastaan koko listan alusta loppuun. Vain alkupalojen puolella olleet anjoviksia & tomaattia jätettiin maistamatta, mikä tuntuu nyt oikeastaan vähän hassulta. Niin, ja mehän olimme tällä kertaa liikkellä koko perheen voimin, joten aloitimme illallisemmekin jo hyvissä ajoin, heti neljän jälkeen.

Alkupaloja pöytään kannettiin viidet.

 Lohicarpaccio oli paitsi kaunis myös herkullinen.

Mintulla ja basilikalla maustettu burrata-juusto maistui niin hyvältä leivän päällä, että olisin voinut syödä koko annoksen yksin. Ruusukaalia & hasselpähkinää oli aivan törkeän hyvää, ja pidimme sitä Rouvan kanssa yksimielisesti parhaana alkupaloista. Hyvä kakkonen oli ankkarillette (alla), eli pateen kaltainen liharuoka, jota syötiin paahdetun briossin kanssa. Se oli tytön lempparia.

Olen kirjoittanut aiemminkin, että tartar-pihvi ei ole aivan omia suosikkejani, sillä en ymmärrä tarvetta syödä raakaa lihaa, mutta tämä härän tartar oli varmasti laadultaan niin huippua kuin olla ja voi. Enkä myöskään kärsinyt sen syömisestä.

Väliruoiksi tarjottiin minttu-ruohosipulirisottoa ja cacio e pepe -pastaa. Risotto oli juuri niin valuvaa kuin kuuluukin ja pasta olisi voinut olla suoraan italialaisesta ravintolasta.

Tyttö söi sekä risottoa että pastaa hyvällä ruokahalulla.

Rouvan pääruoka oli kuhaa. Se oli erittäin hyvää.

Omalta lautaseltani löytyi Black Angus Flank Stake. Täydellinen kypsyys, ihastuttava savuinen maku pinnassa. Hiiligrilliä keittiöstä ei sentään löydy, vaan maun salaisuus on metallinen parila ja kova kuumuus.

Viiriäisenkoivet päätyivät tytölle. Koko annos. Olimme toivoneet saavamme maistaa niitä myös Rouvan kanssa, mutta niistä ei riittänytkään meille. Mutta koska tyttökin toivoi saavansa niitä lisää, päädyimme tilaamaan niitä vielä toisenkin satsin.

Keittiö valmisti sen varmuuden vuoksi vielä tupla-annoksena, että koivet varmasti riittäisivät nälkäiselle perheelle.

Ja hyvä, että valmistivat, sillä tyttökin päätyi syömään seitsemän koipea!

Mitenköhän suuria annoksia tämä suursyömäri vetää, kun tästä vähän kasvaa?

Koska alku- ja pääruoat oli syöty niin reippaasti, myös jälkiruokia tilattiin reippaasti. Tyttö valitsi itselleen vaniljajäätelön, ja pääsimme maistamaan myös aivan ihanaa pistaasi-pinjansiemenjäätelöä, jota keittiö oli kehittelemässä.

Oma jälkiruokani oli mustaherukkaparfait kinuskikastikkeella.

Rouva ei malttanut olla ottamatta suklaa fondantia, jonka kuuma suklaasydän valui ihanasti lautaselle.

Poistuimme ruokapöydästä leveästi hymyillen ja ihastellen, miten hyvää kaikki olikaan ja miten kiva ilta oli ollut kaikin puolin.

Sanoin tämän jo aiemmin ja sanon sen jälleen: BasBasissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Ruoka ja palvelu eivät voisi olla paremmat, ilmapiiri on välitön ja iloinen ja ravintola on vielä tilana todella tunnelmallinen.

Kiitos siis vielä kerran Baskerille (Nicolas Thieulon)...

...ja Bassolle (Kalle Kiukainen)! Hyvin te vedätte!

Nyt emme odota vuotta ennen kuin tulemme seuraavan kerran!

Share

Pages