Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaikka se uskomattomalta tuntuukin, nyt alkaa olla aika ajatella tulevaa kesää ja puutarhan kasvukautta. Esikasvatusta vaativat vihannekset laitetaan itämään maaliskuussa, ja kävinkin eilen siemenostoksilla Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -kivijalkakaupassa Töölössä (Mechelininkatu 51).

Valtavasta siemenvalikoimasta löytyy kaikki mahdolliset hyötykasvit ja paljon kesäkukkia. Monista vihanneksista on saatavilla useampia lajikkeita, ja asiantunteva henkilökunta osaa opastaa sopivien lajikkeiden valinnassa, jos itse ei osaa tehdä päätöstä.

Ja tällaisella setillä lähdetään uuteen kasvukauteen.

Suurin ilonaiheemme viime kesänä olivat kurkut ja tomaatit. Siksipä otimme tomaatteja useampia lajikkeita, ja kasvihuonekurkkujen lisäksi ajattelin laittaa kasvamaan myös avomaankurkkua pikkelöitäväksi. Hyvin kasvavat myös lehtipersilja, retiisi ja korianteri.

Epäonnistumisia olivat puolestaan keltaiset porkkanat, munakoisot ja chilit. Porkkanoiksi valitsin siis oranssit versiot, ja munakoisot ja chilit saavat tänä vuonna jäädä. Muusta edellisen mökkikauden tilinpäätöksestä voit lukea täältä.

Nyt haluamme myös oman "kaalilaatikon"! Siis kasvatuslaatikon, johon tulee keräkaalia, kukkakaalia ja ruusukaalia!

Lisäksi ajattelimme kokeille hunajamelonia, ja hernettäkin laitetaan, vaikka viime vuonna ensimmäiset versot menivätkin pupun suuhun.

Kesäkurpitsan siementä taisi olla viime vuodelta.

Tässähän alkaa jo ihan kutkuttaa multapeukaloa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Latu

Suomalaisten ulkoilua edistävä Suomen Latu täyttää tänä vuonna 80 vuotta! Pyöreiden juhlinta alkoi eilen, kun ulkoilujärjestö pyöräytti käyntiin #UlkonaKuinLumiukko-kampanjansa.

Lumitilanne omalla kotipihallamme ja lähipuistoissa on kovin heikko, mutta kävimme onneksi tytön kanssa viikonloppuna Jyväskylässä ja pääsimme osallistumaan juhlintaan omien lumiukkojemme kanssa.

Suomen Latu toivoo syntympäivälahjaksi lumiukkoa myös sinulta! Rakenna oma lumiukkosi, tai vaikka kolme, ja osallistu kuvallasi Suomen ladun järjestämään kuvakilpailuun. Jaa lumiukkokuvasi joko Suomen Ladun sivuilla tai Instagramissa hashtageilla #UlkonaKuinLumiukko ja #suomenlatu. Voit haastaa mukaan myös kavereitasi ja läheisiä kouluja ja päiväkoteja.

Kampanja-aika kestää 11.3.2018 saakka, eli kyllä me tänne etelään saatamme hyvinkin saada lunta vielä ennen sen päättymistä!

Jyväskylässä rakensimme lumiukkomme vanhempieni takapihalle, jossa lunta riittää. Silmämääräisesti arvioiden sitä oli 60 cm. Yksi lumiukoista oli rakennettu jo kolme viikkoa sitten, ja se sai seurakseen nyt leveästi hymyilevän Olafin ja toisen hiilihampaillaan virnistelevän kaverin.

Isäni sai tehtäväkseen kunnostaa vanhemman lumiukon samalla, kun rakensimme tytön kanssa omia, uusia ukkojamme.

Tyttö katseli epäileväisenä Olafin rakentamistani ja oli ensin sitä mieltä, että se näyttää aivan hassulta. Mutta kun porkkananenä oli paikallaan, hiilet painettu silmiksi ja risukulmakarvat ja hiustupsut tökitty kiinni, pihassa seisoikin tuttu kaveri, joka pitää lämpimistä haleista.

Hauskoja lumiukon rakennushetkiä kaikille, ja jakakaahan lumiukkokuvanne, kun tulee valmista!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatko, miten kävi, kun yritin kesällä vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa? No, niissä oli juuri alkanut remontti, joten tutustuimme kasvihuoneen sijaan hiljattain uusittuun ulkopuutarhaan. Nyt remontti on jo valmis, ja kasvihuoneet kutsuvat nuuhkimaan niiden lämmintä ja kosteaa ilmaa.

Tyttö on pitänyt yhden vapaapäivän viikossa päiväkodista, ja nämä vapaapäivät ovat erinomaisia pienille retkille. Kävimmekin kasvihuoneissa juuri tällaisena vapaapäivänä ja varauduimme matkaan myös eväin ja piirustusvälinein.

Tytön kanssa olemme käyneet kasvihuoneissa kerran aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo liki kolme vuotta, eikä hän muistanut enää käyntiämme.

Nyt uskon, että kasvihuoneissa tulee käytyä useamminkin, sillä sisään pääsee Museokortilla vaikka joka päivä! 

Kasvihuoneiden suurimmat suosikit ainakin meidän perheessämme ovat kasvihuoneiden korkein osa, Palmusali...

...sekä hieno Lummehuone, jonka vesialtaassa sijaitsevat kasvihuoneiden kuuluisat jättilumpeet.

Lapsesta oli hauskaa nähdä, miten banaani ja kahvi kasvavat.

Ja pitihän sitä kokeilla, ovatko kaktuksen piikit oikeasti niin terävät kuin miltä ne näyttävät.

Kasvihuoneissa omien eväiden nauttiminen on sallittu kaikilla penkeillä ja pöytien ääressä, joten retkeen voi hyvin yhdistää trooppisen piknikin.

Pieni taiteilija halusi myös piirtää näkemiään kasveja.

Jotenkin hyvin rauhoittavaa tämä vihreys ja kostea lämpö. 

Tekisikin oikeastaan mieli tulla tänne heti uudestaan. Vaikka yksin.

luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yllätin tytön sunnuntaina kertomalla, että menemme välipalan jälkeen iltapäivällä Lintsille. "Jooooo!"

Syitä siihen oli oikeastaan kaksikin. Ensinnäkin Linnanmäen legendaarinen Vekkula on nykyisessä muodossaan avoinna nyt viimeistä kautta, ja halusin käydä siellä vielä kerran. Lisäksi Lintsillä on meneillään jokasyksyiset valokarnevaalit, jotka avautuivat tällä viikolla.

Vekkula on rakennettu Lintsille jo vuonna 1961, ja vaikka sitä onkin uusittu vuosien varrella, nyt Linnanmäki suunnittelee laitteeseen isompaa uudeleenrakennusta. Yleisö voi äänestää, mitä elementtejä uuteen Vekkulaan tulee, ja itse ainakin toivoisin, että Vekkulasta löytyisi jatkossakin vino huone, psykedeelinen tunneli, pyörivä tynnyri, liikkuvat portaat ja liukumäki.

Varsinkin liikkuvat portaat ovat aina olleet suosikkini, vaikka joskus lapsena taisin kömpelönä vähän kompuroida niissä ja sen jälkeen ehkä vähän pelätä niitä.

Tällä kertaa emme ottaneet tytön kanssa rannekkeita, mutta emme tyytyneet myöskään ilmaisiin laitteisiin. Lupasin, että voimme käydä kertalipuilla neljässä laitteessa. Yhteen ajeluun olin säästänyt liput edelliseltä Lintsi-retkeltä, ja kolmeen laitekäyntiin ostin lippupaketin.

Tytölle oli iloinen yllätys, että hän pääsikin Linnunrata Extraan. Minulla oli jotenkin kuva, että pituusraja olisi 120 cm, mutta se olikin vain 100 cm. Laite on vesitornin sisällä kulkeva vuoristorata, jossa pidetään päässä virtuaalitodellisuuslaseja. Samalla, kun vuoristoradan vaunu kulkee radalla, laseista näkyvässä elokuvassa lennetään avaruudessa. Laite avattiin jo viime vuonna, mutta siellä ei ollut tullut käytyä. Se oli tytöstäkin todella hauska, mutta kovin lyhyt. Ehkä sitten joskus rannekkeen kanssa useamman kerran.

Tyttö olisi oikeastaan halunnut Linnunradan jälkeen Hypyttimeen, mutta se sattui olemaan juuri eilen epäkunnossa. Päädyimmekin hampurilaiselle viereiseen Funky Burgeriin. Purilaisesta riitti hyvin kahdelle pieneksi välipalaksi.

Päätimme käyttää viimeiset laitelippumme vauhdikkaisiin laitteisiin, ja valitsimme Pikajuna-vuoristoradan sekä Lohikäärmeen, joka pyörii vaakatasossa kovaa vauhtia ensin eteen ja sitten taakse.

Hauska oli tämä iltapäivä ja ilta, ja värivaloin valaistut laitteet ja puut hienon näköisiä!

Vaan kyllä mietin taas, että pääsisipä tyttö jo ensi vuonna niihin laitteisiin, joihin raja on 120 cm. Aivan kuten Särkänniemessä myös Lintsillä pienimpien lasten laitteet alkaa olla jo nähty, ja sopivan vauhdikkaita, alle 120-senttisille tarkoitettuja laitteita on melko vähän. Ei hän taida vielä aivan niin pitkä kuitenkaan olla vielä ensi keväänä.

Mutta eikös lapset mitata Lintsillä kengät jalassa..?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Esiinnyin taannoisessa äänkirjapostauksessa päässäni langattomat Parrot Zik 3.0 -vastamelukuulokkeet, ja samassa yhteydessä minulta toivottiin juttua kyseisistä kuulokkeista. Mikäpäs siinä, mutta pahoittelut, että reagoiminen toiveeseen kesti näin luvattoman pitkään.

Ostin kyseiset kuulokkeet Rouvalle joululahjaksi viime jouluna. Hinta oli melko suolainen, kotimaisesta verkkokaupasta 270 euroa. Jostain olisi varmaan voinut tilata halvemmalla, mutta en halunnut ottaa riskiä sen kanssa, että toimitus ei ehtisi perille jouluksi. Olimme lähdössä vielä New Yorkiin, joten ajattelin, että kuulokkeet olisi kiva olla mukana jo sillä matkalla.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Toimituksessa kesti ja kesti, eivätkä kuulokkeet olleet saapuneet vielä 20.12. mennessä. En ollut myöskään saanut minkäänlaista vahvistusta sille, milloin kuulokkeet olisivat tulossa.

Satuin tekemään myös silloin työmatkan Britteihin, ja huomasin paluumatkalla Heathrow'n lentoaseman elektroniikkaliikkeessä samaiset kuulokkeet. Hinta oli suurin piirtein sama, joten päätin ostaa ne sieltä ja ilmoittaa kotimaiselle myyjälle, että saavat pitää tunkkinsa. Joulu oli siis pelastettu, ja kuulokkeet löytyivät paketista sopivasti ennen matkaa.

Kuulokkeiden valinnassa tärkein tekijä taisi olla ulkonäkö. Ja tietysti se, että ne ovat ylipäänsä langattomat vastamelukuulokkeet. Rouva ei pidä nappikuulokkeista eikä johtojen kanssa räpeltämisestä, ja kermanvalkoinen väri miellytti silmää eniten.

Kuulokkeiden pintamateriaali on pehmeää nahkaa *), ja ne tuntuvat hyvin miellyttäviltä. Yhdistäminen puhelimeen vaati Parrot Zik -sovelluksen lataamisen ja luonnollisesti hieman viitseliäisyttä, jotta Bluetooth-yhteys laitteiden välille muodostui. Tein sen siis Rouvan puolesta.

Vastamelukuulokkeet eivät blokkaa aivan kaikkia ympäristön ääni vaan ainoastaan tasaisen huminan ja kohinan. Kotona se pudottaa tärykalvoilta liikenteen huminan, ja lentokoneessa merkittävän osan tasaisesta taustamelusta. Kuulokkeet päässä kuulee kuitenkin aivan hyvin puheen ja huudahdukset, joten esimerkiksi lasten huutamista kuulokkeiden avulla ei pääse pakoon. Äänikirjojen, elokuvien ja musiikin kuunteluun lentokoneessa kuulokkeet sopivat erinomaisesti.

Kuulokkeissa on muutamia erinomaisia ominaisuuksia kuten äänen voimakkuuden säätäminen oikeaa kuuloketta pyyhkäisemällä, kappaleen vaihtaminen sen reunoja napauttamalla ja musiikin tai äänikirjan toiston keskeyttäminen napauttamalla kuulokkeen keskustaa. Bluetooth-yhteyden kantama on puolestaan jopa joitain kymmeniä metrejä. Näin ollen puhelimen voi vaikka jättää mökillä kuistille latautumaan ja lähteä itse puutarhatöihin luurit päässä.

Kaikissa langattomissa laitteissa on tietysti yksi käyttöä hankaloittava ominaisuus eli se, että akkua pitää muistaa ladata. Ei ole käynyt vain kerran, että kuulokkeiden akku loppuu kesken kaiken. Minulla ei ole monia vertailukohtia, mutta kyllä näissä kuulokkeissa akku kestää kuitenkin paremmin kuin aiemmissa in-ear-bluetooth-kuulokkeissani. Ja kun akku alkaa käydä huonoksi, se on vaihdettavissa toisin kuin vaikkapa monissa puhelimissa. Akun varauksen voi tarkistaa myös puhelimen Parrot Zik -sovelluksesta.

Pintamateriaali on kaunis mutta toki kovin arka. Jopa Parrotin omasta suojapussista tarttui siihen väriä, mutta se saatiin onneksi miedolla saippualiuoksella pois.

Tämän kokemuksen perusteella uskaltaisin suositella kuulokkeita, mutta kuulisin mielelläni myös muiden kokemuksista. Oletko siis käyttänyt juuri näitä tai joitain muita vastamelukuulokkeita ja mitä mieltä olit niistä?

*) Materiaali on siis keinonahkaa

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tästä piti tulla postaus, jossa ihastelen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneiden kuuluisia jättilumpeita ja fiilistelen sillä, että kasvihuoneisiin pääsee nykyisin Museokortilla. Sääkin oli kasvihuonereissullemme mitä parhain, sillä suunnittelemallemme retkipäivälle luvattiin epävakaista ja sateista ilmaa.

Jätin kuitenkin tarkastamatta poikkeusaukiolot ja huomasin vasta kasvihuoneiden ovella, että ne on suljettu juhannuksesta aina elokuun puoliväliin saakka remontin vuoksi. Olisitpa nähnyt ilmeeni. En voinut yksinkertaisesti uskoa, että kasvihuoneiden kaltainen paikka suljettaisiin juuri silloin, kun kaupungissa on eniten turisteja. Ehkäpä ajatus oli, että kesällä kaikki haluaisivat katsella ulkopuutarhoja, ja kasvihuoneet vetävät enemmän väkeä taas syksyn tullen. Ei varmaan kaukana totuudesta sekään.

Onneksi sadetta saatiin odotella sen verran, että ehdimme hyvin kiertää uusittua ulkopuutarhaa.

Kaisaniemen ulkopuutarhan kunnostustyöt valmistuivat itse asiassa aivan hiljattain, ja puutarhan systemaattiseen osioon rakennettu "evoluutiopuu" esittelee nyt kasveja niiden kehityshistoriaa mukailevassa muodossa.

Jo aiemmin uusittuja osioita ovat aistien puutarha sekä kivikkopuutarha, joiden remontit valmistuivat vuosi sitten.

Aistien puutarha kutsuu nuuhkimaan ja koskettelemaan kasveja.

Komeat lehtikaalit saivat haaveilemaan oman kaalilaatikon (heh) perustamisesta puutarhamökille ensi kesänä.

Kivikkopuutarha sijaitsee rinteellä puutarhan keskellä olevan Kasvimuseon nurkalla.

Tiesitkö muuten, että jos Suomessa olisi kuningas, kuten joskus oli suunnitteilla, tämä nykyinen Kasvimuseo olisi kuninkaan residenssi? Voisi olla Kaisaniemen puiston ympäristö silloin vähän toisenlainen kuin nykyisin.

Kävimme pienellä välipalalla Kaisaniemenrannan puolella sijaitsevassa kahvila Violassa. Violan rakennuksen on suunnitellut C. L. Engel, se on peräisin vuodelta 1823 ja se on sijainnut alun perin Uudenmaankadulla, josta se on siirretty nykyiseen paikkaansa vuonna 1991.

Saimme välipalan jälkeen seuraamme myös Rouvan ja poikasen, ja tyttö pääsi innoissaan esittelemään äidilleen puutarhan pionipenkkejä.

Kävin vielä ennen lähtöä kurkkimassa kasvihuoneiden lummehuoneen ikkunasta sisään ja siellähän ne komeilivat, kuuluisat jättilumpeet. Aivan viereen en siis päässyt, mutta melko lähelle kuitenkin.

Lumpeet ovat kasvihuoneiden ja koko puutarhan vanhimmat kasvit: kun kaikki muut kasvit jäätyivät hengiltä sota-aikana, jättilumpeen siemenet säilyivät hengissä jäätyneen lumme-altaan pohjalla. Lehdet voivat olla halkaisijaltaan lähes kaksimetrisiä ja kestää jopa 70 kilon painon.

Tyttönen oli niin vaikuttunut puutarhasta, että hän kysyi heti seuraavana päivänä, voisiko sinne mennä uudestaan. No, jospa odotetaan vähän aikaa, jos jotkin uudet kukat alkaisivat vielä kukkia.

Ja viimeistään sitten, kun kasvihuoneet aukevat taas elokuussa, tullaan uudestaan. Museokortilla vaikka joka päivä.

Share

Pages