Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö toivoi kovasti pääsevänsä luistelemaan vielä uudelleen New Yorkissa, mutta sille ei löytynyt enää aikaa. Lupasin, että hän pääsee luistelemaan kyllä kotonakin. Sopiva hetki löytyi nyt sunnuntaina, kun Rouva piti kirjoituspäivän, ja me suuntasimme lasten kanssa Rautatientorin Jääpuistoon. 

Itse en tosin päässyt jäälle, sillä vauva oli mukana kantorepussa.

Muistin pian lähdettyämme, että olin unohtanut tytön oman kypärän kotiin. Onneksi niitä sai lainata Jääpuistosta veloituksetta!

Hänen menonsa on vielä hieman hataraa, mutta luistelukertojakin on takana vasta neljä. Viime talvena aloitimme harjoittelun luonnonjäällä (ks. tänne ja tänne), mutta nyt taisimme missata sen mahdollisuuden. 

Luistelun välissä oli kiva käydä levähtämässä ja lämmittelemässä luistinradan vieressä olevassa kahvilassa.  

Kaakao lämmitti mukavasti ja pienet rahkamunkit olivat makoisia.

Levähdyksen jälkeen tyttö jatkoi taas jääharjoituksiaan. Jalat taisivat olla jo väsyneet tai sitten jää oli muuttunut liukkaammaksi, mutta pystyssä pysyminen oli vaikeampaa.

Yhtäkkiä tytön viereen ilmestyi toinen hieman vanhempi tyttö, joka otti häntä kädestä kiinni. He viettivät koko loppuajan yhdessä jäällä. Isompi tyttö neuvoi pienempää, auttoi häntä pystyyn, puisteli lumet takista ja haki välillä kelkan tueksi. Molemmilla taisi olla aika kivaa, ja käsi kädessä luistelevat tyttöset olivat söpöä katsottavaa. 

Tästä on hyvä jatkaa taas toisena päivänä. Vielä on luistelutalvea jäljellä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö oli hyvin pettynyt, ettemme päässeet luistelemaan Rockefeller Centeriin aiemmin tällä viikolla. Sain onneksi lukijaltani vinkin, että aivan Park Slopen lähistöllä on myös luistinrata, ja se on vielä huomattavasti edullisempikin!

Vein tytön siis Prospect Parkin LeFrak Centeriin luistelemaan, ja voi miten iloinen hän siitä olikaan!

Lakesidelle oli Park Slopesta vajaan puolen tunnin kävelymatka Prospect Parkin läpi, ja kannoin tyttöä varmuuden vuoksi olkapäillä, ettei hän väsähtäisi ennen kuin ollaan perillä.

Otin tietysti luistimet myös itselleni, ja kävin näin siis luistelemassa ensimmäistä kertaa... Öh... Ehkä 21 vuoteen. 

Reilu tunti jäällä oli aivan riittävästi meidän molempien luistimiin tottumattomille jaloille. Hyvin tyttö kyllä meni ottaen huomioon, että hän oli luistimilla muistaakseni neljättä kertaa ikinä. 

Tämä taisi olla tytön mielestä ehkä parasta, mitä olemme tähän mennessä tällä matkalla tehneet! Luistelun jälkeen olikin jo nälkä, mutta siitä lisää toisen kerran!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se viikonloppu sitten menikin, luistelun merkeissä. Sunnuntaina teimme vielä toisen retken Halkolaiturin luistinradalle, jotta Rouvakin pääsi ihastelemaan, miten hienosti tyttö pysyy pystyssä luistimien kanssa.

Ja sanottakoon nyt vielä se, että tällä kertaa muistin myös kypärän. Se oli tarkoitus olla mukana jo edellisellä retkellä, mutta unohdin sen lähtiessämme kotiin. 

Alkuun meno näytti aika huteralta, mutta kyseessähän olikin vasta toinen kerta luistimilla.

Siitä se sitten kuitenkin lähti taas sujumaan.

Lopulta tyttö luisteli pieniä pyrähdyksiä isin ja äidin välillä. 

Ja hauskaa oli!

Toivotaan, että säät pysyvät vielä ainakin muutaman viikon pakkasen puolella, että täällä päästään käymään useampanakin viikonloppuna.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tältä näyttää tyttö, joka on juuri päässyt luistelemaan ensimmäistä kertaa ikinä. Ja vielä luistinradalle, joka on varmasti kaupungin hienoimpia.

Kyseinen luistinrata on tehty meren jäälle, ja se sijaitsee Kruununhaan Pohjoisrannassa, Halkolaiturin vieressä.

Ympärillä aukeavat kuvaukselliset näkymät Kruununhakaan ja Katajanokalle, ja luistinradan ympärillä on veneitä ja laivoja - kuten perinnepurjelaiva S/V Valborg.

Radalla oli miehiä pelaamassa jääkiekkoa, mutta he lupasivat ystävällisesti tehdä tilaa radan toiseen päähän, kun näkivät meidän lähestyvän.

Teimme luisteluretken tytön parhaiden kavereiden kanssa.

Tyttöä jännitti kovasti luistelemaan lähteminen, sillä eihän hän oikeastaan edes tiennyt, mistä on kyse. Hän kyseli minulta etukäteen, "miltä luisteleminen tuntuu", ja kerroin hänelle, että se saattaa olla alkuun vähän vaikeaa. 

Olin oikeastaan valmistautunut siihen, että tyttö ei jaksaisi luistella muutamaa minuuttia kauempaa. Luistimet saattaisivat tuntua oudoilta jaloissa ja niillä voisi olla vaikea pysyä pystyssä.

Ensimmäiset minuutit vaikuttivatkin siltä, että lapsi ei pysy jäällä pystyssä - eikä varsinkaan pääse takaisin ylös kaaduttuaan. Ilmeetkin olivat vakavia.

Mutta sen sijaan, että hän olisi luovuttanut tai vaatinut pitämään kiinni kädestä, hän huusikin: "Ei saa pitää kiinni! Ite, ite!"

Ja niin hän alkoi ottaa pieniä askelia, ja jo muutaman minuutin päästä hän oppi nousemaan itse pystyyn kaaduttuaan.

Kaverit olivat käyneet luistelemassa jo muutaman kerran aiemmin, ja he pysyivät pystyssä vallan mainiosti.

Onko hauskaa?

"On!"

Välillä piti tankata energiaa eväspiparista.

Ja sitten oli taas hauskaa jatkaa tasapainotteluharjoituksia.

Yllätyin, miten hienosti tyttö oppi pysymään pystyssä näin lyhyessä ajassa ja jaksoi olla jäällä peräti kolme varttia.

Ei hän olisi oikeastaan silloinkaan halunnut lähteä, ja jouduin lupaamaan, että tulemme kyllä seuraavana päivänä uudelleen. Ja voi miten hienoa olikaan, että saimme myös pitää tytöllä lainassa olleet valkoiset luistimet. Kavereilla kun oli yhdet ylimääräiset.

Yllättävää oli myös luonnonjään tasaisuus ja hyvä kunto! Melkein alkoi itsekin tehdä mieli hankkia luistimet ja kokeilla, vieläkö niillä pysyisi pystyssä!

Puitteet olisivat ainakin kunnossa.

Share