Ladataan...
Isyyspakkaus

Parhaita puolia siinä, ettei asu hotellissa, on se, että jokaista ateriaa ei tarvitse syödä ravintolassa. Ei pelkästään siksi, että se kävisi kalliiksi vaan myös siksi, että se olisi suoraan sanoen aika raskasta kahden lapsen kanssa.

Olemmekin syöneet ravintolassa yleensä kerran päivässä, ja vähintään aamu- ja iltapalat on laitettu kotosalla. Joinain iltoina on tehty myös salaattia ja muutaman kerran otettu take away -sushit, joista tyttö pitää kovasti.

Yksi kiva take away -lounaslöytö on ollut East Wind Snack Shop (471 16th St, Brooklyn), josta saa maukkaita dumplingeja ja kevätkääryleitä.

Ruokakaupassa käyminen vieraassa paikassa on aina vähän jännää, ja hetkinen pitää ihmetellä valikoimaa ennen kuin ostorutiinit muodostuvat. Puurohiutaleita, maitoa, granolaa, jogurttia, kasviksia, kananmunia, tuoreita marjoja ja hedelmiä sekä tietysti leipää ja maapähkinävoita. (Olen syönyt jo yhden ison purkillisen...)

Yllättävä ongelma näytti kuitenkin muodostuvan vauvanruoista. Otimme pojalle mukaan jonkin verran korvikkeita ja tuubeihin pakattuja soseita. Ne kuitenkin loppuivat pian, ja ajattelimme, että haemme niitä vain lisää kaupasta.

Soseita kyllä löytyy useammasta kaupasta, mutta nestemäisiä äidinamaidonkorvikkeita on saatavilla yllättävän harvoista paikoista. Ne eivät myöskään kuulu lähimmän kunnollisen ruokakauppamme, Union Marketin valikoimiin. Kokeilimme kerran jauheesta sekoitettavaa litkua, mutta se ei näyttänyt maistuvan pojalle.

Sain selville, että suuri piirtein ainoa vaihtoehto olisi Enfamil-merkkinen maitopohjainen korvike, jota on saatavilla Walgreens-supermarketista ja samaan ryhmään kuuluvasta Duane Reade -apteekki- ja taloustavaraketjusta. Kumpaakaan kauppaa ei ole aivan vieressä, mutta Walgreens sentään löytyy parin kilometrin päästä. Onneksi molempien ketjujen nettisivuilta voi tarkastaa tuotteen saatavuuden, ettei tarvitse tehdä turhia maidonhakumatkoja. Kaupat nimittäin näyttävät pitävän hyllyssä vain paria - kolmea pakkausta kerralla.

Ja onneksi tämä maito myös maistuu pojalle. Tytön mielestä kun paikallinen luomumaito maistuu niin kummalliselle, että hän juo useimmiten mieluummin vettä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa yhtä aikaa sekä hämmentävää, liikuttavaa että hulvattoman hauskaa lukea White Trash -Natan postausta Isyyspakkauksilla. Siis siitä, kun Nata ja Juhani kävivät luonamme illallisella viime viikolla.

Nata on itsellenikin jo ns. vanha tuttu, mutta piti miettiä oikein pidempään, että olemmekos tavanneet Juhanin kanssa aiemmin. Meinaa toisinaan vähän hämärtyä, kenet on tavannut oikeasti ja kenestä vain lukenut tosi usein. Mutta kyllä, kyllähän me kerran törmäsimme Lauttasaaresta kaupungin suuntaan tulevassa bussissa. 

Kävi muuten hauskasti ilmi, että olemme itse asiassa opiskelleet Juhanin kanssa samassa paikassa samaa ainetta, ja meillä on ollut myös sama graduohjaaja! Ja jopa gradun aiheet liippaavat toisiaan melko läheltä. Hän oli vaan aloittanut opintonsa, kun minä olin juuri valmistunut, mutta yhteisiä tuttuja löytyi heti.

Nata on tunnettu hyvän ruoan ystävänä, ja Rouvakin pohti tarkkaan illan menua. Alkuruokalautaselle päätyi salaattia, uunissa kuivattuja tomaatteja, pikkelöityjä retiisejä, uunissa paahdettua parsaa ja kotijuustoa, itse Gastronaatin ohjeella tehtyä, tietty. Salaatinkastikkeena oli pullossa ravistettua oliiviöljyä ja sitruunamehua suolalla ja pippurilla maustettuna.

Pääruokana nautimme mustatorvisienirisottoa ja yön yli uunissa haudutettua karitsanpotkaa.

Ja kun someillallisella oltiin, meno oli sen mukaista. Tässä seurassa ei onneksi tarvinnut pyydellä anteeksi sitä, että nousee ottamaan ruokakuvaa. Oli itsestään selvää, että kun uusi annos ilmestyy, kaikki kaivavat kameransa esiin.

Myös lapsi.

Ja insta-Rouva.

Tyttö laittoi muuten itse nuo pinnit päähänsä. "Tarvitseeko niitä varmasti olla noin monta?" kysyin. Huomaa alla olevassa kuvassa myös pinkki kynsilakka.

Kuten Nata kertoikin, havaitsin yhtäkkiä ilta-auringon paistavan täydellisesti Rouvan jälkiruoaksi tekemiin raparperiposseteihin.

Samoin kuin Rouvan mustaherukkalikööri (ks. Natan juttu), nämäkin olivat Rouvan keittiökokeiluja, ja hyvinhän tämäkin kokeilu onnistui. 

Nata kirjoittaa:

"Nuo Isyyspakkaukset elävät kyllä täydellisessä maailmassa, jossa aurinko paistaa myöhäisen jälkiruoan ylle ja lapsi haluaa vapaaehtoisesti koisimaan, jottei aamulla väsytä."

Minua naurattaa ääneen. Täytyypä lukea tuota lausetta jonkinlaisena mantrana ääneen kaikkina niinä iltoina, kun ilta-aurinko ei paista ihan yhtä kauniisti ja elämä ei muutenkaan tunnu aivan näin auvoisalta.

"Teillä on onnellinen koti! Ensi kerralla nähdään Larussa, tuokaa vähän sitä onnea mukananne."

Tämä lause saa ihan silmäkulmat kostumaan.

Kiitos vierailusta ja kauniista sanoistasi, Nata. Tulemme ilomielin vastavierailulle Lauttasaareen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Hei, hei. Nähdään huomenna! Pidä hauskaa mummon ja papan kanssa!" toivottelimme Rouvan kanssa tytölle lauantaiaamuna, hyppäsimme isäni autoon ja kaasutimme kohti Porvoonväylää.

Ihan kahdestaan reissuun, yön yli.

Ja kylläpä teki hyvää syödä kahden kesken, puhua aikuisten juttuja ja käyskennellä rennosti ilman jatkuvaa tarvetta neuvotella jonkun kanssa, mihin suuntaan kävellään tai ei kävellä.

Vaikka niin mielellämme liikummekin lapsen kanssa ja käymme ravintoloissa syömässä, kyllä silloin tällöin on paikallaan viettää aikaa ihan vaan oman puolison kanssa.

Meillehän tämä on harvinaista herkkua, ja olemme olleet lapsesta erossa yön yli vain yhden ainoan kerran aiemmin. Se oli viime syksynä, kun kävimme Tallinnassa. Mutta nyt saimme houkuteltua isovanhemmat hoitamaan lasta jälleen kotiimme ja teimme retken Porvooseen.

Ennen sitä poikkesimme kuitenkin matkan varrella Sipoossa Gumbostrand Konst & Formissa, jossa olimme päättäneet käydä lounaalla.

"Lähdetään reissuun ilman lasta, ja sitten sä olet heti kuvaamassa lasten leikkipaikkaa?" hämmästeli Rouva.

Paikka on varsinaisesti taidegalleria, mutta siinä toimii myös sisustus-/designkauppa ja oikein mainio ravintola. Edellisellä reissullamme jäi vähän harmittamaan, että olimme menossa muualle syömään, joten nyt tulimme paikalle oikeastaan ruoan perässä.

Satuimme myös keskelle näyttelyn avajaisia, kun kuukauden nuori taiteilija, Pasi Orrensalo, oli kertomassa Gumbostrandissa valokuvistaan.

Gumbostrandin bistro on tunnettu erityisesti suositusta sunnuntaibrunssistaan, mutta koska olimme liikenteessä lauantaina, jouduimme tyytymään à la carte -listalle. 

Mutta olipas hyvää. Listalla on pysyvästi Fish'n'chipsit kuhasta ja sen lisäksi näyttelyiden mukaan vaihtuvat annokset, jotka ovat saaneet insipraationsa taiteilijoista. Rouvan tattipasta oli omistettu taitelija Carolina von Schantzille.

Von Schanztin töitä oli mm. tämä Kökar II.

Gumbostrand Konst & Form on autottomalle hieman vaikeasti saavutettavissa (lue: lähes mahdoton), mutta lauantaisin sinne järjestetään bussikuljetus Helsingistä.

Meidän matkamme jatkui kohti Porvoota. Palataan siihen seuraavan kerran.

 

Lisätiedot: http://konstoform.fi/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

(HELSINKI) Kaksivuotias tyttö piti janssoninkiusauksesta niin paljon, että pyysi sitä lisää. Tapaus sattui Helsingissä viime viikonloppuna.

Kuvan lapsi ja ruoka liittyvät tapaukseen

Tapahtumat saivat alkunsa lounasaikaan, kun perheen äiti annosteli ruoka-annokset lautasille ja tarjoili ne pöytään.

Yllättäen lapsi ilmoitti äidilleen, että aikoo syödä kaiken. Tilanteen todellinen luonne paljastui kuitenkin vasta noin kymmenen minuuttia myöhemmin, kun lapsi pyysi saada lisää.

”Juu, en osannut kyllä aavistaa lainkaan, että näinkin voisi käydä”, kertoo tapahtumista edelleen häkeltynyt perheen isä.

Perheen äiti vahvistaa tämän: ”Ei, en kyllä muista vastaavaa. Ei hän juuri koskaan syö kaikkea, mitä lautasella on.”

Tilanteen poikkeavuutta korostaa se, että kyseistä ruokaa tarjottiin lapselle ensimmäistä kertaa ja se oli juuri janssoninkiusausta.

”En itsekään ole siitä hirveästi lapsena pitänyt”, kertoo perheen isä. ”Ja olin ihan varma, että lapsi ei söisi sitä kahta haarukallista enempää.”

Vielä ei tiedetä, liittyykö yllättävä ruokahalu vain janssoninkiusaukseen vai onko vastaaviin yllätyksiin varauduttava useamminkin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yhteistyössä: Elintarviketeollisuusliitto

Sain haasteen osallistua Maista Suomi -kampanjaan, joka tekee työtä kotimaisten elintarvikkeiden ja suomalaisen työn puolesta.

Kotimaisen ruoan suosiminen on ollut perheelleemme aina itsestään selvää, mutta tähän kampanjaan minut innosti osallistumaan tämä yllättävä fakta: Jos jokainen suomalainen ostaisi kotimaisia ruokia ja juomia yhdellä lisäeurolla kuukaudessa, syntyisi vuodeksi 1 500 työpaikkaa. Ajatella, että näin pienellä valinnalla on näin iso vaikutus.

On täysi mahdottomuus, että kaikki ruokaostokset olisivat kotimaisia, eikä kukaan sellaista vaadikaan. Itse en ainakaan löytäisi kotimaista korviketta esimerkiksi kaikille pähkinöille tai siemenille. Mutta jos voin valita kotimaisen ja ulkomaisen tuotteen välillä, valitsen aina lähtökohtaisesti kotimaisen. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

Sitruunat ja monet hedelmät on ostettava aina ulkomaisina, sillä niitä ei kotimaisina saa, ja talvella kotimaisia hedelmiä ei ole yksinkertaisesti tarjolla. Vihannesten osalta suosin aina sitä mikä on kaudessa, ja sehän on myös edullisinta. Varsinkin kesällä ja syksyllä tarjolla on aivan varmasti jotain kotimaista vihannesta, joten ulkomailta tuotuja ei ole mitään syytä ostaa. Talvella tilanne on tietysti toinen, mutta silloinkin voi suosia ruokavaliossa juureksia, joita saa käytännössä kotimaisina ympäri vuoden.

Monia maito-, liha- ja viljatuotteita ei ole mitään syytä ostaa ulkomaisina, ja niissä kotimaisuus on minulle juustoja lukuun ottamatta niin itsestäänselvyys, etten edes tiedä, miten paljon muualta tuotuja on tarjolla. Ja vaikka juustokaupasta lähtee usein mukaan esimerkiksi italialaisia juustoja, hyvin usein jääkaapissamme on myös jonkin suomalaisen pienjuustolan tuotteita. Uusiseelantilaisen lampaan tai brasilialaisen härän ostaminen tuntuu turhalta useammallakin tavalla.

Nyt otin kuitenkin tämän haasteen vastaan ajatellen, mihin voisin käyttää sen euron kuukaudessa enemmän. Ja itse asiassa piti ihan tarkastaa, mitä jääkaappimme ja säilykevarastomme sisältää. Tomaattimurskaa, oliiveja, kapriksia, chilikastiketta ja soijakastiketta ei taida löytää kotimaisina. Silti näiden kohdalla euro kuukaudessa kotimaisiin tuotteisiin ei kuulosta pahalta:

  • Öljy: Meillä käytetään valtavia määriä oliiviöljyä. Ainakin osa siitä voisi hyvin olla kotimaista rypsiöljyä, varsinkin se osa, joka menee paistamiseen
  • Ketsuppi: Niin, tarjolla on kotimaista ja ulkomaista. Ensi kerralla valitsen kotimaisen
  • Sinappi: Jääkaapissamme on aina ranskalaista dijon-sinappia. Ehkäpä uskaltaisin kokeilla sen kotimaista vastinetta.

Näiden jälkeen väittäisin, että ruokaostoksemme ovat niin kotimaisia kuin mahdollista.

Entä teillä? Mihin suomalaiseen ruokaan sinä voisit käyttää yhden euron enemmän kuukaudessa?

* * *

Voit levittää sanomaa ja kannustaa ystäviäsikin tukemaan suomalaista työtä postaamalla Facebookissa, Instagramissa tai Twitterissä kuvan tai videon tunnisteella #maistasuomi. Voit myös haastaa pari kaveriasi mukaan.

Vieraile myös kampanjan sivuilla ja osallistu 200 euron arvoisen tuotepaketin arvontaan: http://www.maistasuomi.fi/fi/osallistu! Luvassa on varmasti suomalaisia makuja.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palaan vielä kysymykseen siitä, syömmekö arkisin yhtä hienoja ruokia kuin blogin resepteissä.

En vieläkään osaa vastata siihen, joten kerron tässä jutussa yhdestä tavallisesta ruokaviikosta meidän taloudessamme. Siis sellaisesta, kun mitään ruokaa ei tehdä varta vasten jotain blogijuttua varten eikä annoksia stailailla mitenkään.

Tässä siis ruokarealitya, mitään kaunistelematta, olkaa hyvät. Työpaikka- ja päiväkotilounaat on jätetty jutusta pois.

Ruokaviikko alkaa lauantaista. Silloin käyn yleensä ostoksilla Hakaniemen hallissa ja hankin viikon ainekset. Ostan usein ison kasan jotain alennusvihanneksia, ja Rouva paahtaa niitä viikonlopun aikana uunissa odottamaan arki-iltoja.

Tämähän on myös Rouvan Gastronaatti-kirjan kantava ajatus: kun esivalmisteluja tekee silloin, kun siihen on aikaa, ruoka tulee nopeasti silloin, kun sitä tarvitsee. 

Jääkaapissamme oli jo valmiiksi aiemmin paahdettuja kukkakaaleja ja paprikoita ja keitettyjä kikherneitä. Tällä kertaa kauppahallista mukaan lähti vielä mm. parsakaalia, ruusukaaleja ja iso kasa alennustomaatteja. Ostin myös lihakaupasta karitsan jauhelihaa.

Ja näin meillä sitten syötiin.

Lauantai

Satuimme käymään juuri tänä lauantaina Sandrossa brunssilla, joten kotona ei syöty lounasta.

Illallisella edelliseltä illalta jääneitä täytettyjä paprikoita ja pääruoaksi uunileivät. Paprikoissa sisällä riisiä, kasviksia ja kikherneitä ja karitsalaatikosta jäljelle jääneet tomaattikastikkeen jämät. (Huom. punaviini juomalaseissa.)

 Uunileivissä täytteenä uunissa kuivattuja tomaatteja ja paahdettua paprikaa

Illalla Rouva teki kaalilaatikkoa karitsanlihasta ja laittoi sen jälkeen uudet tomaatit kuivumaan uuniin. Ne olivat valmiit seuraavana aamuna.

Sunnuntai

Lounaalla edellisenä iltana tehtyä karitsakaalilaatikkoa.

Illallisella söimme parsakaalipiirakkaa, joka oli tehty aiemmin paahdetuista parsakaaleista, ja pääruoaksi Rouva teki karitsan jauhelihakeittoa.

Jauhelihakeittoon oli käytetty kikherneiden keitinliemi ja kaikki epämääräiset kasvikset jääkaapista, mm. fenkolia ja varsiselleriä.

Jälkiruoaksi Rouva pyöräytti mansikkapiirakan. Sitä nautittiin vaniljalla ja ruskealla sokerilla maustetun jogurtin kanssa.

Maanantai

Alkuun tomaattisalaattia (pilkottua tomaattia öljyn ja balsamietikan kanssa) ja samaa jauhelihakeittoa kuin sunnuntaina.

Tiistai

Alkuun salaatti paahdetuista kukkakaaleista, uunissa kuivatuista tomaateista ja kapriksista. Pääruoaksi kaalilaatikkoa.

Keskiviikko

Alkuun samanlainen salaatti kuin tiistaina paitsi seassa myös kikherneitä. Pääruoaksi paahdettuja ruusukaaleja, uunissa paistettuja ohuita kalasiivuja ja wasabijogurttia

Torstai

Alkuun tomaattisalaattia. Pääruoaksi juustokuorrutteinen uunimunakas, jossa täytteenä paahdettuja kukkakaaleja, valmiiksi keitettyjä kikherneitä ja uunissa kuivattuja tomaatteja.

Perjantai

Pizzaperjantai Putte’sissa.

Tämä viikko oli jopa poikkeuksellisen lihaisa, sillä jauhelihaa oli sekä kaalilaatikossa että jauhelihakeitossa. Toinen poikkeuksellinen asia oli, että viikolla ei syöty yhtään pastaa, vaikka sitä syödään muuten lähes joka viikko, eikä ruokien joukossa ollut myöskään risottoa.

Nämä asiat korjautuivatkin heti tällä viikolla, kun illallislautasilta löytyi mm. munakoiso-tomaattihummuspastaa, avokadopastaa ja kurpitsarisottoa.

Siinä siis vähän ruokarealitya. Ehkä ensi kerran taas jotain muuta.

Share

Pages