Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?

No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.

Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.

Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.

Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.

Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.

Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.

Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.

Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.

Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.

Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.

Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta. 

Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.

Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi? 

Nälkäkin on jo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ilmoitin tytön jo maaliskuussa kesäkuiseen alkeisuimakouluun. Ajattelin, että se olisi hyvä ajatus, sillä en omasta mielestäni oikein osannut opettaa uimista hänelle.

Olemme olleet todella laiskoja uimahallikävijöitä, ja katastrofaalisen vauvauinnin jälkeen olen käynyt tytön kanssa uimahallissa vain neljästi. Pappa on vienyt häntä uimaan kaksi kertaa, ja kerran kävimme uimassa järvessä. Uintikertoja ei ole siis ollut aiemmin kovin montaa. 

Uimakoulu kestää kaksi viikkoa, ja tunteja on maanantaista torstaihin, yhteensä kahdeksan kertaa. Ensimmäinen kerta oli maanantaina. Tyttö meni uimakouluun intoa puhkuen mutta hieman jännittyneenä. Vanhemmat eivät ole mukana uimakoulussa mutta näkevät uimahallin kahviosta altaalle.

Tunnin jälkeen opettaja tuli kysymään, olenko tytön isä. 

"Joo..?" vastasin varovaisen kysyvästi.

"Tosi kivasti meni, ja hänellä oli hauskaa", kuulin.

"OK, kiva!"

"Hän vain näyttää osaavan jo kaiken, mitä täällä opetellaan, ja hänen kannattaisi vaihtaa jatkoryhmään. Voin tarkistaa, onko siellä tilaa."

"!?!"

Myöhemmin tällä viikolla katselin sitten uimahallin kahvion ikkunasta, miten tyttö hyppäsi muiden jatkoryhmäläisten kanssa aikuisten altaaseen ja veteli muutamia kroolivetoja ennen kuin opettaja nappasi hänet syliinsä.

Oho. Tätä en osannut todellakaan odottaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pyöräilyn aloittaminen oli tytölle suoraan sanottuna tahmeaa.

Olin saanut jostain päähäni, että apupyörät hidastaisivat pyöräilemään oppimista, joten aloitimme harjoittelun vuosi sitten ilman apupyöriä. Kiinnitin pyörään kyllä työntöaisan, mutta harjoittelu sen kanssa ei ollut lainkaan niin mukavaa kuin olin ajatellut. Siitä ei oikein meinannut tulla mitään, ja tyttö kaatui aina, jos päästin vähänkin irti aisasta. Lopulta hän ei halunnut enää edes yrittää.

Emme pyöräilleet montakaan kertaa kesän aikana, kunnes syksyllä taivuin kiinnittämään apupyörät takaisin

Kevään tullen lähdimme yrittämään uudelleen, edelleen apupyörien kanssa, ja kappas: apupyörät eivät hipaisseetkaan maata. Kokeilimme vielä uudelleen, ja koska se sujui yhtä hyvin, ehdotin, että kokeilisimme pyöräillä jälleen ilman apupyöriä. Voisimme mennä siirtolapuutarhan alueelle, jossa ei ole muuta liikennettä.

Ajelimme puutarhamökille metroasemalta apupyörien kanssa, ja perillä irrotin ne. Tyttö hyppäsi pyörän selkään ja - hupsis - alkoi vain ajaa kuin vanha tekijä.

Hän jatkoi harjoittelua innoissaan koko päivän ja pyöräili puutarha-alueen polkuja edestakaisin. Kaatumatta, horjumatta, jännittämättä.

Harjoittelu sujui niin hyvin, että hän sai ajaa pyörällä takaisin metroasemallekin, ja lupasin että voimme alkaa nyt harjoittelemaan pidemmillä matkoilla.

Vaan pyörähän taitaa olla käymässä jo pieneksi, ja tyttö tarvitsisi uuden fillarin.

Onko suosituksia? Siinä pitäisi kuulemma olla kori edessä.

 

Edelliset pyöräilypostaukseni:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei helsinkiläiset vanhemmat! Helsingin Urheiluhallien ensi kesän uimakoulujen ilmoittautuminen alkoi tänään, ja paikat täyttyvät nopeasti!

Kävimme juuri viikko sitten tytön kanssa Mäkelänrinteen uimahallissa, ja totesin olevani erittäin huono uimaopettaja. Nyt ilmoitin tytön alkeisuimakouluun, jotta saadaan vähän boostia tälle taidolle. Kurssi on kahden viikon intensiivijakso kesäkuussa, neljänä päivänä viikossa. Kursseja on tarjolla useammassa uimahallissa. Ilmoittaudu siis heti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö toivoi kovasti pääsevänsä luistelemaan vielä uudelleen New Yorkissa, mutta sille ei löytynyt enää aikaa. Lupasin, että hän pääsee luistelemaan kyllä kotonakin. Sopiva hetki löytyi nyt sunnuntaina, kun Rouva piti kirjoituspäivän, ja me suuntasimme lasten kanssa Rautatientorin Jääpuistoon. 

Itse en tosin päässyt jäälle, sillä vauva oli mukana kantorepussa.

Muistin pian lähdettyämme, että olin unohtanut tytön oman kypärän kotiin. Onneksi niitä sai lainata Jääpuistosta veloituksetta!

Hänen menonsa on vielä hieman hataraa, mutta luistelukertojakin on takana vasta neljä. Viime talvena aloitimme harjoittelun luonnonjäällä (ks. tänne ja tänne), mutta nyt taisimme missata sen mahdollisuuden. 

Luistelun välissä oli kiva käydä levähtämässä ja lämmittelemässä luistinradan vieressä olevassa kahvilassa.  

Kaakao lämmitti mukavasti ja pienet rahkamunkit olivat makoisia.

Levähdyksen jälkeen tyttö jatkoi taas jääharjoituksiaan. Jalat taisivat olla jo väsyneet tai sitten jää oli muuttunut liukkaammaksi, mutta pystyssä pysyminen oli vaikeampaa.

Yhtäkkiä tytön viereen ilmestyi toinen hieman vanhempi tyttö, joka otti häntä kädestä kiinni. He viettivät koko loppuajan yhdessä jäällä. Isompi tyttö neuvoi pienempää, auttoi häntä pystyyn, puisteli lumet takista ja haki välillä kelkan tueksi. Molemmilla taisi olla aika kivaa, ja käsi kädessä luistelevat tyttöset olivat söpöä katsottavaa. 

Tästä on hyvä jatkaa taas toisena päivänä. Vielä on luistelutalvea jäljellä!

Share

Pages