Ladataan...
Isyyspakkaus

Oikea polveni on reistaillut jo vuosia. Se kipeytyy helposti, ja toipuminen vaatii useamman viikon levon. Kipu tuntuu sekä vihlaisuina kävellessä että epämääräisenä paineen tunteena, kun kyykistyn. Olenkin alkanut vältellä polven rasittamista ja kaikenlaista kyykistelyä, mutta silloin tällöin intoudun kokeilemaan, kestäisikö polvi liikuntaa.

Olen useasti yrittänyt motivoida itseäni lenkkeilemään, mutta innostus on loppunut yhtä usein polven kipeytymiseen.

Pari vuotta sitten kokeilin kehonpainotreenejä kotona sillä seurauksella, että polveni oli kipeä viikkoja. 

Kävin näyttämässä polvea lääkärille 1,5 vuotta sitten, mutta siitä ei löytynyt röntgenkuvissa muuta kuin lievää kulumaa. Suvussani on nivelrikkoa, joten jotain sellaista saattaa olla odotettavissa itsellänikin.

Sain polven kipeytymään lievästi myös pyöräilyllä viime syksynä, mutta muutaman viikon levon jälkeen se oli taas kunnossa. Sitten kävin laulamassa Tuomiokirkossa ja kiipesin kryptan portaat muutamaan otteeseen alas ja ylös sillä seurauksella, että polveni oli kipeä useamman viikon.

Alkuvuodesta polvi oli taas täysin kunnossa, ja kävin maaliskuun alussa yhdellä aikuisten hip hop -tunnilla tytön tanssikoululla. Polveen sattui vielä kuusi viikkoa myöhemminkin, ja silloin varasin uuden ajan lääkärille.

Uusia röntgenkuvia polvesta ei otettu, mutta lääkäri katsoi edellisen lääkärin lausuntoa ja totesi saman: vanhuuden vaiva, ei voi tehdä muuta kuin vaihtaa joskus myöhemmin keinoniveleen.

Yritin nyt kuitenkin saada selville, mitä voisin tehdä polven kanssa kuntouttaakseni sitä, ja lääkärin suositus oli, että vahvistaisin jalan lihaksia silläkin riskillä, että polvi kipeytyy.

Juoksua asfaltilla ei suositella, ja vaikkapa pyöräily on parempi liikuntamuoto. Myös kuntosalilla kannattaa käydä tekemässä jalkaliikkeitä. Jos polvi kipeytyy, syön tulehduskipulääkkeitä muutaman päivän ja jatkan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lisäksi sain toista erityisesti nivelvaivoihin tarkoitettua lääkettä, jota voin käyttää tarvittaessa.

Nyt uskaltauduin siis taas salille tekemään jalkaliikkeitä, ja tarkoitukseni olisi käydä pyörällä töissä ainakin kahdesti viikossa. Katsellaan. Polvivaivat eivät tulle iän myötä helpottamaan, joten niiden kanssa on vain opittava elämään.

Vielä ei kuitenkaan ole keinonivelen aika.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hiihtolomaviikko on takana, ja täysin poikkeuksellisesti viikkoomme on kuulunut myös hiihtoa. Muutenhan "hiihtoloma" on ollut kovin kaukainen asia jo vuosia, sillä tapanani ei ole ollut sen kummemmin hiihdellä kuin lomaillakaan helmikuussa. Emme me nytkään sen kummemmin lomailleet, mutta tyttö pääsi sentään kokeilemaan ensimmäistä kertaa suksia meren jäällä. 

En ole aiemmin viitsinyt edes hankkia lapselle suksia sen parin viikon takia, kun lunta on riittävästi hiihtämistä varten. Hiihtoladut myös sijaitsevat niin kaukana, että käytännössä vain meren jää on ainoa paikka, jossa lapsen kanssa voi käydä hiihtämässä, eikä vaikkapa viime vuonne sinnekään olisi ollut asiaa kuin muutamana päivänä.

Nyt, kun mekin saimme tänne etelään kunnon talven ja pakkaset, jää on ollut jo viime viikosta alkaen niin paksua, että sinne uskaltaa mennä lasten kanssa.

Ja kun sattumoisin joku kyseli päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmässä alkuviikosta, olisiko jollakulla toisella tarvetta pienille suksille, ajattelin, että mikäpäs siinä! Sukset olivat vielä kätevät ensisukset, joihin ei tarvinnut hiihtomonoja, vaan remmit voi vetää omien talvikenkien ympärille. Sorelit ovat tosin ihan vähän liian leveät näihin siteisiin, joten pitänee kokeilla seuraavalla kerralla toisia talvikenkiä.

"Mä haluan hiihtää niin kuin siellä olympialaisissa!" tyttö huusi ja huitoi menemään sellaista vauhtia, että sukset menivät helposti ristiin ja hän kaatui.

Vähitellen ja paksummassa hangessa hän alkoi kuitenkin pysyä paremmin pystyssä, ja kolmen vartin hiihtoretken jälkeenkin hän oli edelleen yhtä innoissaan ja halusi, että hiihtämään tullaan uudelleen heti seuraavana päivänä.

Itse pysyttelin tiiviisti kenkieni päällä, ja tallustelin taaperon kanssa tyttösen perässä.

Kyllä tuli ikävä samanlaista toppahaalaria ja karvalakkia kuin poikasilla.

Sitä hiihtämistä en varsinaisesti itse kaipaa edelleenkään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Leikkiluola

Suomi on sisäleikkipuistojen luvattu maa! Tähän lopputulokseen tulin vuosi sitten, kun etsin sisäleikkipuistoa loskaisessa New Yorkissa. Löytämäni puistot olivat niin pieniä ja kalliita, että tuli akuutti koti-ikävä Hakaniemen Leikkiluolaan.

New Yorkissa vaatimattomankin sisäleikkipuiston sisäänpääsy oli $35 kerralta, mikä tuntui selkeästi aivan liian hyvään tottuneelle suomalaiselle suhteettoman kalliilta.

Helsingissä ydinkeskustan tuntumassa on parikin sisäleikkipuistoa, ja niistä monille tuntemattomampi lienee Hakaniemen Leikkiluola, joka sijaitsee Hakaniemen torin laidalla Arena Centerin yhteydessä. Maan alla sijaitsevassa tilassa oli aiemmin Lego Show Helsinki, mutta Leikkiluola valtasi tilat vuonna 2007.

Leikkiluolaan tehtiin mittava remontti puolitoista vuotta sitten, ja leikkipaikat ovat yhä kuin uudet.

Leikkiluolassa on omat alueensa alle 3-vuotiaille ja isommille.

Pienempien alueella on mm. pieni liukumäki, pallomeri ja lattiapiano.

Isompien puolta hallitsee iso seikkailulabyrintti, jossa on mm. kiipeilytelineitä, pallokanuuna-areena ja tietysti liukumäkiä.

Pallokanuuna-areenalla voi leijutella palloja ilmassa ja tietysti harjoitella tarkkuusammuntaa ilma-kanuunoilla.

Liukumäkiä on kolme: perinteinen, rullaliukumäki ja tytön suurin suosikki, tuubiliukumäki.

Lapset viihtyvät pitkään myös isolla trampoliinialueella, jossa on peräti 12 trampoliinia. 

Tyttäreni voisi helposti viettää Leikkiluolassa useita tunteja, käydä välillä syömässä Leikkiluolan kahviossa ja jatkaa taas pomppimista. Pienempi nappula tarvitsee kuitenkin vielä päiväunia eikä suostu nukkumaan rattaissa sisällä, joten leikkiaikaa joutuu vielä toistaiseksi rajoittamaan taaperon mukaan.

Pienempi vaatii toistaiseksi myös jatkuvaa vahtimista, ja odotankin jo kovasti sitä aikaa, että lapset voi päästää seikkailemaan labyrinttiin keskenään - tai kavereiden kanssa - ja itse voin vain heittäytyä läppärini ja puhelimeni kanssa jollekin leikkiluolan sohvista näppäilemään omiani.

Kylläpä tuntuisikin kiehtovalta.

Leikkiluola on avoinna päivittäin klo 10 - 20. Sisäänpääsy maksaa 1 - 2 -vuotiaille 9 € ja yli 3-vuotiaille 14 €. Aikuiset ja alle 1-vuotiaat vierailevat Leikkiluolassa ilmaiseksi. Myynnissä on myös sarjakortteja ahkerimmille vierailijoille!

Nähdään siellä!

leikkiluola.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen suoraan sanoen onneton luistelija. Olen siksi ollut sekä iloinen että vähän kauhuissani siitä, miten innostunut tyttö on ollut luistelusta ja miten hän on halunnut tänäkin talvena jo useamman kerran luistelemaan Rautatientorin Jääpuistoon.

Pysyn kyllä luistimilla pystyssä, mutta sen kummoisempaa osaamista minulla ei ole. En osaa luistella takaperin, ja käännöksiä on turha edes yrittää. Rehellisesti sanottuna luistelu ja jääkiekko olivat lajeja, joita vihasin peruskoulussa kaikkein eniten, enkä ole ihan vieläkään päässyt yli liikuntatuntien traumoistani.

En ollut luistellut yli 20 vuoteen ennen kuin menin tytön kanssa jäälle vuosi sitten. Ei se lapsen kanssa niin hirveää ollut, mutta luistimet puristivat ja sattuivat aivan yhtä paljon kuin muistin.

Sitten huomasin kuitenkin isomman ongelman: en osaa opettaa luistelua lapselle lainkaan.

Alkuun tietysti riitti se, että lasta auttoi pysymään pystyssä ja nosti ylös, kun hän kaatui. Vähitellen hän alkoikin pysyä paremmin pystyssä, ja pari luistelukertaa sitten hän teki jo kokonaisia kierroksia luisteluradan ympäri kaatumatta kertaakaan. Vauhdin ottaminen tuntui kuitenkin vaikealta ja meno sen vuoksi huteralta.

"No sitten vaan potkaiset jalalla." "Painat luistinta siihen jäähän." "Työnnät jalkaa tavallaan sivuun."

Tyttö ei ymmärtänyt lainkaan, mitä tarkoitin. Äh.

Katsoin parhaaksi hankkia amattiapua.

Vaikka itse en innokas luistelija olekaan, olen ollut hyvin iloinen nähdessäni, miten Jääpuisto on elävöittänyt Rautatientoria näin talvisaikaan.

Keskeinen sijainti historiallisessa ympäristössä houkuttelee ilahduttavasti niin turisteja kuin meitä paikallisiakin. Pidän myös erittäin kohtuullisena 3 euron maksua lapsesta, ja on kiva, miten jääpuisto järjestää myös erilaisia tapahtumapäiviä. Aikuisille luistelu maksaa kuusi euroa ja luistinvuokra toiset kuusi. Tytöllä on omat luistimet, joten niistä ei tarvitse maksaa joka kerta erikseen.

Jääpuistossa on 4 - 10 vuotiaille lapsille kaikille vapaita ja maksuttomia luistelutunteja keskiviikkoisin klo 17 - 18 ja lauantaisin klo 13 - 14.

Niiden lisäksi on mahdollista varata yksityisopetusta hintaan 25 €/30 min. Yksityisopetusta järjestetään toki aikuisillekin.

Opettajina on Jääpuiston työntekijöitä, ja opetusta voi käytännössä kysyä mille tahansa ajankohdalle, kun jääpuisto on avoinna, sillä kaikki työntekijät ovat myös luistelijoita.

Tyttö kävi kahdella puolen tunnin yksityistunnilla *), ja ensimmäisellä niistä keskityttiin pyyntöni mukaisesti ”ihan perusteisiin". 

Opettajana toimi näissäkin kuvissa esiintyvä muodostelmaluistelija Nona Vihma. "Katso mitä se osaa ja tehkää sit mikä tuntuu järkevältä”, sanoin.

Tunti meni hienosti, ja lapsi oli innoissaan. Harjoituksissa tehtiin "pipareita", tasapainottelua ja käännöksiä. Ja opeteltiin tietysti ottamaan vauhtia.

Toisella tunnilla toisen opettajan kanssa seuraavalla viikolla jatkettiin samojen taitojen parissa, ja tyttö teki jo "norsunheittopiruetteja". Ällistyttävää.

Kyllä tuli taas todettua, että ammattiapua kannattaa toisinaan hakea. Näiden kahden puolen tunnin session jälkeen lapsella on jo huomattavasti parempi tuntuma jäähän ja luistimiin, ja lisäneuvoja voidaan käydä hakemassa jonain viikkona vaikkapa keskiviikon luistelukoulusta!

Luulen, että Jääpuistossa tulee käytyä tänä talvena vielä monta kertaa. Ja kun lapsi oppii luistelemaan kunnolla, hänen menoaan voi sitten seurata kahvilan lämmöstä ikkunan läpi kahvikupin äärestä.

Ja mikä tärkeintä: kahvilan kaakaoon saa kermavaahtoa ja strösseleitä!

 

*) Opetus saatiin veloituksetta Jääpuistolta.  

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Suuri kysymys kaikkien huulilla on, miten ihmeessä saan pidettyä vartaloni tässä veistoksellisessa kunnossa, vaikka lempiruokaani on kaikki makea, ja olen syönyt Rouvan omenapiirakoitakin syksyn aikana yksin varmaan seitsemän.

Leikki sikseen. Olin nimittäin vielä 15 vuotta sitten hyvällä matkalla kohti hyvin epäterveellisiä elintapoja, ja keskivartaloni alkoi kasvaa uhkaavasti. Koin silloin kuitenkin kuntosaliherätyksen ja aloin nostella rautaa jopa viitenä - kuutena päivänä viikossa. Tahti tasoittui sittemmin järkevämmäksi.

Vaikka en koskaan päässytkään alusvaatemallin mittoihin, sain itseni huomattavasti parempaan kuntoon, ja nyt, lähes nelikymppisenä voin olla tyytyväinen, että olen lähes samoissa mitoissa kuin kaksikymppisenä.

Olen kuitenkin suurin piirtein tämän blogin olemassaolon ajan valitellut sitä, miten arjessa on nykyisin vaikea löytää aikaa liikunnalle. Eikä pelkästään arjessa vaan myös sen ulkopuolella. Toisen lapsen myötä aikaa kaikkeen on vielä entistäkin vähemmän.

Kävin vuosia kuntosalilla aamuisin ennen töitä kolmisen kertaa viikossa, mutta lapsen päiväkodin aloittamisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Ei myöskään töiden jälkeen.

Jos vien lapsen päiväkotiin, töissä menee viiteen, ja sen jälkeen on jo kiire kotiin syömään, ja jos taas haen hänet viiteen mennessä, töissä on oltava kasilta, enkä ole niitä ihmisiä, jotka heräävät puoli kuudelta ehtiäkseen kuntoilemaan. En halua käydä salilla arkisin töiden jälkeen siksikään, että aika lasten kanssa jää muutenkin niin lyhyeksi. (Tarkoitan siis sitä normaalia työarkea, joka alkaa taas huhtikuussa.)

Huomasin kuitenkin, että olisin ollut valmis treenaamaan iltaisin, kun lapsi on jo nukkumassa, mutta silloisella kuntosalillani oli iltatreenien suhteen huonot aukioloajat. 

Kaksi vuotta sitten päätin vaihtaa kuntosalia ja liityin salille, joka on auki aina. Ja se oli loistava päätös. Kärsin kyllä käsivaivoista ja jouduin pitämään niiden ja kyynärpääleikkauksen ja siitä seuranneiden komplikaatioiden vuoksi lähes vuoden tauon saliharjoittelusta, mutta nyt päällä on kuitenkin taas hyvä flow. 

Käyn salilla kaksi ja jos vaan mitenkään ehdin kolme kertaa viikossa. Treeniaika on illalla yhdeksän ja puoli yhdentoista välillä eli en joudu tinkimään ajasta lasten kanssa. Sen sijaan katson nyt vähemmän televisiota ja näpyttelen sen ajan verran vähemmän tietokonetta. 

Kesällä ja syksyllä kuljin pyörällä töihin päivittäin, mistä tuli viikossa n. 100 km pyöräilyä, ja silloin pidin taukoa kuntosalista. Tarkoitukseni on nyt jatkaa salitreeniä kevääseen asti tällä tahdilla ja yrittää pyöräilysäiden tultua päästä rytmiin, jossa kävisin sekä pyörällä töissä että kahdesti viikossa salilla. Tai saas nähdä, miten pyöräilyinnostukselle käy nyt Länsimetron avautumisen myötä :)

Joka tapauksessa olen nyt hyvin tyytyväinen, että olen saanut liikunnan taas mahtumaan arkeeni. Olo on parempi ja energisempi, ja housutkin mahtuvat paremmin kiinni.

Jos siis sinullakin on ongelma löytää aikaa liikunnalle aamulla, päivällä tai iltapäivällä, kokeile myöhäisempää iltaa! Minulle se ainakin oli paras mahdollinen ratkaisu.

Ja se toinen vaihtoehto, täydellinen liikkumattomuus, ei ollut edes vaihtoehto. 

* * *

Tämä postaus on kirjoitettu kuntosalilla lauantai-iltana, kun tyttö meni yökylään kavereille ja pääsin salille poikkeuksellisen aikaisin. Ehdin siis katsoa vielä televisiotakin! 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?

No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.

Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.

Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.

Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.

Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.

Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.

Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.

Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.

Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.

Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.

Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta. 

Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.

Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi? 

Nälkäkin on jo.

Share

Pages