Ladataan...
Isyyspakkaus

Tallinnan-matkapostausten tällä erää viimeinen juttu käsittelee vanhassa kaupungissa sijaitsevaa ravintola Rataskaevu 16:ta (nimi paljastaa myös osoitteen). Kävimme ravintolassa lounaalla, ja sehän olikin niin mainio kokemus, että seuraavalla kerralla haluan tänne illalliselle ja pidemmän kaavan mukaan!

Ravintolan vanhat tiiliseinät ja lautalattia kertovat, että rakennus on ollut paikoillaan jo pidemmän aikaa, todennäköisesti useamman sata vuotta. Rouva on käynyt ravintolassa aiemminkin, mutta itselleni kerta oli ensimmäinen.

Jo alkuun tarjoillut leivät lupailivat hyvää. Leipien päälle oli aseteltu pienet keittiön tervehdykset. Muita alkupaloja emme lounaallamme ottaneet, sillä aamupalastakaan ei ollut pitkä aika.

Rouva valitsi ruoakseen uunilohta, peruna-ruohosipulitahnaa, parsaa ja sokeriherneitä ja taimenen mätiä (15,50€). Hän oli annokseensa ja kalan kypsyyteen hyvin tyytyväinen.

Omalla lautasellani oli grillattua lampaankaretta, tattia, fenkolia, bataattia ja valkosipuli- punaviinikastiketta (14,60 €). (Ja lasissa todella Bloody Mary. Se ei kuulunut varsinaisesti ravintolan listalle, mutta se järjestyi kysyttäessä.) Lammas lisukkeineen oli törkeän hyvää, ja varmasti yksi parhaista aterioista, joita olen Tallinnassa syönyt. Liha oli mehevää ja mureaa ja lisukkeet ja kastike hyvin maukkaat.

Mitäs sanot näistä 3,50 €:n lasten annoksista? Kanafilee, peruna-porkkanamuhennosta, tuoretta kurkkua, kirsikkatomaattia ja kermakastiketta.

Pieni pasta, kasviksia, virolaista juustoa ja kermakastiketta. Sanoisin, että hinta-laatusuhden on aika kohdillaan. Harmi vaan, että poikani ei suostunut maistamaankaan omaa ruokaansa.

Tämän lounaan perusteella Rataskaevu 16 nousee ehdottomasti yhdeksi lempiravintoloistani Tallinnassa, ja kuten sanoin, ensi kerralla pitää ottaa sitten pidemmän kaavan mukaan.

Myös palvelu oli todella välitöntä ja iloista, ja kuittiimme kirjoitettujen terveisten jälkeen olin lopullisesti myyty.

Tunnistatko muuten, minkä kappaleen nuotti oli liimattu istumapaikkani viereen?

Kiitos taas Tallinna, olet ihana! Tältä erää varastossa ei ole enempää postauksia, mutta onneksi Tallinnaan pääsee niin helposti milloin vain uudelleen!

 

Lisää tältä Tallinnan-matkalta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Palataanpa taas hetkeksi Tallinnaan ja reilun viikon takaiseen minilomaamme siellä. Käytyämme Lentosataman merimuseossa suunnistimme myöhäiselle lounaalle ja illalliselle kohti Balti Jaama Turgia ja Telliskiven aluetta.

Balti Jaama Turg on Tallinnan rautatieaseman tuntumassa sijaitseva tori, joka remontoitiin hiljattain ja muistuttaa nykyisin enemmänkin isoa, ruokaan kallellaan olevaa ostoskeskusta. Edellisen kerran Tallinnassa käydessäni tori oli vielä remontissa, mutta Rouva ehti tutustua siihen jo viimekesäisellä Tallinnan-matkallaan. 

Torin alakerroksissa on mm. iso kauppahalli, supermarket, tuoreiden vihannesten myyntikojuja, ravintoloita ja katuruokapaikkoja. Yläkerrassa on useita antiikkikauppiaita.

Koska etsimme vain pientä lounasta, otimme italialaista streetfoodia tarjoavalta Eugenio'silta palan pizzaa sekä perunagnoccheja ja tortellineja ragùlla. Ruoat maistuivat ja antoivat riittävästi virtaa käydä kävelemässä Telliskivessä ennen illallista.

Uusi Balti Jaama Turg on siis todella näkemisen ja maistamisen arvoinen paikka, jossa vierailua voin suositella.

* * *

Telliskiven alue sijaitsee aivan Balti Jaama Turgin vieressä, joten niillä kannattaa vierailla samalla reissulla. Telliskivi Loomelinnakissa on useita ravintoloita ja pieniä putiikkeja, joista esimerkiksi designliike Les Petites on Rouvan vakiokohde.

Illallispaikaksi valitsimme suositun F-Hooneen, joka oli meille tuttu paikka jo muutaman vuoden takaa.

Tilana vanha ja korkea tehdasrakennus on todella kiva ja hauskan rustiikkinen. Ruoan suhteen paikka ei ole kuitenkaan kovin tasalaatuinen, ja edellisellä kerralla ruoan tasossa ja maussa oli paljon toivomisen varaa. Koska monet kuitenkin kehuvat paikkaa, ajattelimme antaa sille uuden mahdollisuuden. Emmekä toisaalta jaksaneet lähteä etsimään muutakaan paikkaa lasten kanssa.

Alkudrinkit ja alkupaloiksi tilaamamme bruschetat olivat erittäin hyvät. Rouva inspiroitui kovasti omasta juomastaan, jossa oli giniä ja ruusulimonadia ja koristeena ruusunnuppuja. Oma juomani oli viskipohjainen.

Pääruoissa oli sen sijaan toivomisen varaa. Tilasin tattaririsottoa ja possua, ja - mitenkäs tämän sanoisi kauniisti? - ruoka oli niin kuivaa, että se piti nieleskellä alas oluen kanssa. Possu olisi voitu jättää mehevämmäksi, ja risotto olisi kaivannut runsaasti lisää kosteutta tai jonkin kastikkeen seurakseen.

Rouva tilasi täytetyn munakoison. Sen lisukkeet olivat hyvät, mutta itse munakoiso oli jäänyt raa'aksi.

Lapsukaiset saivat lastenlistan puolelta kanapastaa ja lihapullia perunamuusilla. Touhukas taaperomme ei tainnut syödä juurikaan, ja jouduimme tälläkin kertaa jättämän jälkiruoan väliin. Vaikka naapuripöydässä istuneet naiset kovasti ihastelivat, miten näkee, että näiden lasten kanssa on käyty ennenkin syömässä ulkona, havaitsimme itse jo sen verran väsynyttä säheltämistä, että päätimme lähteä hotellille nukkumaan.

F-Hoone ei siis tälläkään kertaa oikein säväyttänyt, mikä on harmi, sillä tilana paikka on niin kiva. Jos jotain hyvää hakee, niin ei hintatasokaan ole kallis: pääruoat maksavat vain 4,80 € - 10,50 €, ja koko illallisemme juomineen maksoi yhteensä reilut 50 €. Silti maksaisin mieluummin vähän enemmän ja söisin jotain, joka on varmasti parempaa.

 

Lisää tältä Tallinnan-matkalta:

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime perjantain illallinen Tallinnassa nautittiin ravintola Saltissa (Vase 14, Tallinn). Salt sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista ja Viru-keskuksesta Kadriorgin suuntaan, ja ravintola mainitaan usein yhtenä kaupungin parhaista.

Meille Salt oli uusi tuttavuus, ja menimme sinne ensijaisesti Natan suosituksesta. Suositus meni kutakuinkin näin: "Kai te olette Saltissa käyneet?" No emme olleet, joten asia piti korjata!

Paikka oli myös suositusten arvoinen! Pienessä ja idyllisessä ravintolassa on vain 28 asiakaspaikkaa, mutta saimme onneksi pöydän, vaikka kyselin sen perään vasta torstai-iltana. Taisin olla kuitenkin liikenteessä viime hetkellä, sillä jokainen pöytä täyttyi illallisemme aikana. Lauantaille pöytää ei olisi enää saanut.

Vaikka olimme liikenteessä taaperon kanssa, joka ei ollut nukkunut päiväunia, uskaltauduimme syömään sekä alku- että pääruoat. Tarjoilija toi saman tien pöytään piirustuspaperit ja kynät, joilla lapsia viihdytettiin illallisen ajan.

Ravintola tarjoaa fuusioruokaa (käytetäänkö tällaista termiä yhä?), jota on vaikea sijoittaa erityisesti mihinkään maanosaan. Tarjolla on ainakin mereneläviä ja aasialaisia makuja mutta myös välimerellistä tunnelmaa ja paikallisia raaka-aineita.

Alkuun valitsimme "punajuuriraviolit", friteeratut tiikeriravut ja kampasimpukat.

Ravut tarjoiltiin retrohenkisesti katkarapucocktailin muodossa. Simpukat lepäsivät yuzu-merilevälisukkeen päällä.

Poika yllätti syömällä kampasimpukoita useamman suullisen. Tytölle niiden rakenne oli liian erikoinen, mutta hän rakasti tiikerirapuja. Pidin itse molemmista annoksista.

Yuzu-merilevälisuketta olisi kuitenkin voinut olla simpukoiden kanssa hieman maltillisemmin, ja kuten joku arvaakin, söisin rapuni mieluummin niin, että niihin ei tarvitse koskea sormin. Maut ja kypsyys olivat molemmissa kohdillaan.

Punajuuriraviolit olivat hivenen yllättävät. Luin nimittäin "raviolin" listalta liian kirjaimellisesti, ja annoksessa raviolit olikin tehty ohuista punajuurisiivuista. Soija-wasabikerma ja curry-jogurtti olivat kivan makuisia, mutta annos kokonaisuutena ei ollut suosikkiemme joukossa.

Pääruoat olivat illallisen paras osuus.

Tyttö halusi itselleen karitsan kareita nähtyään niitä viereisessä pöydässä. Hän söi hyvällä ruokahalulla kaksi ja autoin mielelläni häntä syömään loput. Todella mureaa lammasta, kirsikkakastiketta, valkosipulikreemiä ja vaahterasiirapissa karamelisoitua ananasta! Vesi tulee uudelleen kielelle, kun tätä kirjoittaa!

Itse valitsin grillattua mustekalaa ja perunasalaattia, ja myös siinä olivat sekä kypsyys että maku kohdillaan.

Kolmas jaettava pääruokamme oli musta mustekalarisotto, ja se oli todella hyvää. Juuri sellaista kuin risoton kuuluu ollakin.

Jälkiruokia emme uskaltaneet enää tilata, sillä taapero alkoi loppuvaiheessa muuttua jo kurpitsaksi. Pakkasimme siis pian pääruokien jälkeen molemmat lapset kärryihin - toisen eteen ja toisen taakse - ja suuntasimme takaisin kohti vanhaa kaupunkia ja hotellia.

Kiitos siis Natalle suosituksesta, ja olkaa hyvä kaikki muut: saatte suositukset eteenpäin! Plussaa muuten myös siitä, että lapselle löytyi syöttötuoli. Pieneen ravintolaan ei olisi rattaita saanut mahtumaankaan.

Yksi huomio kuitenkin: luin jo ennen illallista jonkin tekstin, jossa kerrottiin ravintolan olevan todella kuuma. Niin se oli nytkin, joten toisen kerran menisin ravintolaan t-paitasillani.

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Oho, wau!" oli ensimmäinen spontaani reaktioni, kun astuin rattaideni kanssa ulos hissistä Tallinnan Lentosataman Merimuseossa (Vesilennuki 6, Tallinn).

Entiseen vesilentokoneiden hangaariin vuonna 2012 avattu museo on sisältä paljon suurempi kuin mitä rakennuksen julkisivu antaa olettaa. Olin kyllä kuullut, että museossa on esillä kokonaisia veneitäkin, mutta sen mittasuhteet yllättivät silti.

Museo on kuin jättimäisen valaan vatsa, joka on nielaissut kaiken, mitä merellä on vastaan tullut. Valtavien holvien alle mahtuu poijuja, laivan hylky ja kokonainen sukellusvenekin! Katossa (alla oikealla) roikkuu jäljennös sellaisesta vesilentokoneesta, joita hangaarissa on joskus säilytetty.

Kierros alkaa kakkoskerroksesta merenpinnan päällisistä asioista, ja yläkerran kierroksen jälkeen laskeudutaan pinnan alle.

Huomion varsinainen keskipiste on toisen maailmansodan ajoilta peräisi oleva Lembit-sukellusvene, johon pääsee tutustumaan myös sisälle.

Kiehtova peli, mutta aika lailla pitäisi maksaa, että lähtisin moisen vekottimen kyydissä oikeasti pinnan alle.

Museon alakerrassa on useita interaktiivisia näyttelykohteita kuten lento- ja venesimulaattorit sekä kauko-ohjattavia laivoja.

Virolaisia laivoja esitellään useilla pienoismalleilla, joiden joukossa on mm. Tallinkin Megastar, jolla saavuimme kaupunkiin tällä kertaa.

Museorakennuksen ulkopuolella on nähtävillä vielä jäänmurtaja Suur Tõll, mutta sen sisätiloihin tutustumiseen ei pienillä museovierailla ollut enää energiaa. 

Jos siis sinullakin on Tallinnan Merimuseo vielä näkemättä, hyvin lämpimät suositukset sille! Museo oli varmasti yksi vaikuttavimmista ja visuaalisimmista museoista, joissa olen koskaan käynyt. En oikeastaan tiennyt lainkaan, mihin olin menossa, joten museo yllätti kaikin puolin vain positiivisesti.

Myös tyttömme oli museosta innoissaan ja olisi viettänyt siellä pidemmänkin ajan kuin mitä sallimme. Museossa on paljon näkemistä, tekemistä ja koskettelemista lapsille, ja taaperonkin voi päästää tutkimaan paikkoja museon alakerrassa. Rattaiden kanssa oli myös hyvin helppo liikkua.

Merimuseoon kuuluu Lentosataman lisäksi vanhankaupungin muurin Paks Margareeta -tykkitorni, mutta se on suljettu kunnostuksen vuoksi ensi vuoteen asti. Sinne siis toisella kerralla!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Odotettu Tallinnan-minilomamme alkoi eilen. Otimme aamulautan Helsingistä lahden toiselle puolelle ja söimme perinteisesti lounaan satama-alueen tuntumassa Sfäärissä (Mere puiestee 6, Tallinn).

Jos olet käynyt Sfäärissä, et ehkä tunnista paikkaa näistä kuvista. Ravintola on nimittäin vaihtanut omistajaa, ja myös sen sisustus ja ruokalista on uusittu. Uusi Sfäär on auennut helmikuussa.

Ravintolan yhteydessä olevaa vaatekauppaa ei enää ole, ja ravintola on saanut sen tiloista lisää asiakaspaikkoja. Alakerran sivuhuoneissa sijaitsee puolestaan kahvipaahtimo Kokomo.

Ruokalistan osalta en osaa sanoa, onko ravintolan tyyli muuttunut aiemmasta merkittävästi. Ruoka on ollut aiemminkin hyvää, ja tälläkin kertaa lista vaikutti erittäin hyvältä.

Otimme periaatteessa vain pääruoat, mutta tilasin kuitenkin alkuruokien puolelta mielenkiinnosta kanansydämiä. Erittäin kiva ja maukas annos!

Varsinainen pääruokani oli kanavarras, jonka kanssa tarjottiin yrttinen ja valkosipulinen kastike sekä hauska kevyesti grillattu salaatti! En ole maistanut vastaavaa aiemmin, ja se oli todella maukasta.

Rouvan kalakeitto oli thai-henkinen, ja se oli maustettu limetillä ja korianterilla. Poikaset söivät lasten listan puolelta pastaa ja lihapullia.

Ja tietysti leipää.

Pidimme kaikesta kovasti, joten emmeköhän aloita jatkossakin Tallinnan-matkamme Sfääristä.

* * *

Jälkiruokaa emme Sfäärissä ottaneet, sillä mielessämme oli toinen paikka sitä varten. Gelato Ladies (Uus 28, Tallinn) Tallinnan vanhassakaupungissa tarjoaa italialaistyyppistä artesaanijäätelöä.

Jäätelöissä on kohdallaan niin maku kuin rakennekin, ja on vaikea valita, mitä ei haluaisi maistaa.

Päädyin vanilja- ja suolapähkinäjäätelöpalloihin. Vaniljan maku oli täyteläinen ja suolapähkinäjäätelö muistutti maapähkinävoita. Ihanaa.

Lapsetkaan eivät näyttäneet kärsivän jäätelöidensä kanssa. Vai mitä olet mieltä tästä ilmeestä, kun tyttö on saanut vanilja- ja Oreo-jäätelöpallot oman vohvelinsa sisään?

* * *

Yövymme vanhassakaupungissa CRU-hotellissa (Viru 8, Tallinn), jossa olemme olleet aiemminkin. 600 vuotta (!) vanhassa rakennuksessa on 15 uniikkia huonetta, ja niihin järjestyy tarvittaessa myös lisävuoteet/vauvansängyt lapsille.

Kävi niin hassusti, että kun tein varausta, hotellissa oli vapaana vain sviitti. Näin sesongin ulkopuolella hinta oli kuitenkin niin edullinen (127 €/yö, sisältää aamiaiset kaikille), että otin sen. Mikäs siinä, nyt meillä on todella tilava huone, jossa on 2,4 metriä leveä sänky ja oma sauna. Huone sijaitsee suoraan sisäänkäynnin yläpuolella, joten lasten kanssa sinne on helppo mennä. Aiemmin olemme olleet huoneessa, joka sijaitsee aivan sokkeloisen rakennuksen perällä. Äänet kantautuvat Viru-kadulta sisälle sviittiin kuitenkin yllättävän voimakkaana, joten herkimpien nukkujien kannattaa varautua korvatulpilla.

Nyt ohjelmassa on lisää syömistä ja Merimuseota. Eilisen illallisen kävimme syömässä Saltissa, mutta palataan siihen toisella kerralla.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olin lukenut jostain, että Tallinnassa olisi maanalaisia tunneleita, joihin pääsee tutustumaan. Pikaisella haulla kävi ilmi, että kyse on 1600-luvulla rakennetuista bastionin tunneleista, joiden sisäänkäynti on Kiek in de Kökin tornin juurella.

Ehdin jo innostua asiasta ja kysyä tytöltäkin, haluaisiko hän käydä tunneleissa. Pettymyksemme olikin molemminpuolinen, kun huomasin vähän liian myöhään, että tunneleihin pääseekin vain opastetulla kiertokäynnillä, ja kierroksen ikäraja on 7 vuotta.

Päätimme kuitenkin käydä katsomassa Kiek in de Kökin tornia.

Kiek in de Kök (saksaa: kurkkaus keittiöön) on vuodelta 1475 peräisin oleva tykkitorni, jonka museossa esitellään Tallinnan historiaa ja puolustusta.

Kapeat ja jyrkät kierreportaat olivat hyvä korvike käytäville, joihin emme päässeet, ja tytöstä oli selvästi jännittävää katsella, mitä portaiden seuraavan kierteen takaa paljastuu.

Tornin ikkunoista avautui näköala Tallinnan vanhaankaupunkiin.

Tornin ylimmässä kerroksessa lienee kesällä kahvila, mutta ainakin nyt se oli kiinni.

Kiek in de Kökin viereinen torni on Neitsitorni, jossa on myös museo ja kahvila.

Neitsitornin vierestä pääsee puolestaan kiipeämään muurille, jossa sijaitsee myös pieni kuppila.

Kiek in de Kök ja kiipeäminen muurille riittivät meille tällä reissulla, ja muut museot, kahvilat ja kuppilat jäivät seuraaville Tallinnan-matkoille.

Ja sitten lupasin, että bastionin tunneleihin yritetään uudelleen parin vuoden päästä. Olisikohan 6-vuotias jo tarpeeksi iso kierrokselle?

Pages