Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme viettäneet kesälomaamme Helsingissä ilman sen kummempia suunnitelmia. Vaikka joitain toiveita on ollut, tarkoitus on ollut vain olla ja katsoa fiiliksen ja säiden mukaan, mitä tehdään.

Olen pohtinut samaa mitään tekemättömyyttä ja mitään suunnittelemattomuutta kuin Puutalobaby-Krista postauksessaan Pitääkö kesälomalla tehdä jotain. Tietysti kesälomalla voi tehdä tai olla tekemättä juuri sen verran, mikä itse kutakin parhaiten rentouttaa, ja juuri tänä kesänä meilläkin tavoitteena on ollut vain olla perheen kesken ja tehdä sitä, miltä tuntuu.

Kysymys on kuitenkin osuva, sillä me olemme Rouvan kanssa olleet aina juuri niitä lomailijoita, joiden on päästävä lomalla pois kotoa, ja jokin matka on mielellään tehtävä. Viime vuosina kesälomamatkat ovat vakiintuneet kotimaanmatkoiksi.

Olen ollut juuri niitä, joiden mielestä loma menee hukkaan, jos lomalla ei tee jotain tavallisesta arjesta poikkeavaa.

Mutta eihän sen tavallisuudesta poikkeavan asian tarvitse olla mitään suureellista.

Meillä on tietysti nyt Herttoniemen puutarhamökki, jonka hoitamisessa on riittävästi kesätekemistä, mutta olemme silti pyrkineet keksimään tytölle useina päivinä jotain hänen normiarjestaan poikkeavaa kivaa puuhaa, joka on tarkoitettu vain hänelle.

Se on voinut olla leikkipäivä kovasti ikävöidyn päiväkotikaverin kanssa, retki Allas Seapooliin tai vaikkapa jäätelön ostaminen jäätelökioskista, mutta lapselle riittävää tekemistä voi olla ihan vaan se, että pääsee kiireettömästi leikkipuistoon.

Leikkipuistoretkestäkin saa erityisen menemällä toiseen leikkipuistoon kuin yleensä. Eilen kävimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa Sepän leikkipuistossa, jossa lapset saivat myös kaupungin tarjoaman maksuttoman lounaan. Pitäähän sekin edes kerran kesässä kokea.

Erityisen retkestä teki vielä se, että poikanen oli ensimmäistä kertaa matkassa pyörän kyydissä ja pääsi käyttämään uutta Nutcase-pyöräilykypäräänsä, joka päässään hän näyttää pieneltä purkkapallolta tai tikkarilta. 

Samalla retkellä poikkesimme myös läheiselle Meripuiston leikkipaikalle, jonka merihirviötä ja laivan muotoista kiipeilytelinettä tyttö muisteli viime kesältä. Tämäkään puisto ei ole omien reittiemme varrella, joten retki oli kaikille hyvin virkistävä.

Yksi meistä tosin nuokahti pyörän selkään - onneksi kuitenkin hän, joka ei vielä itse aja.

Ja kyllähän hän sitten heräsi, kun sadekuuro kasteli sekä puiston että meidät. Päivän piti olla sateeton, mutta Suomen kesä yllätti jälleen. Pojan sain sentään suojaan takkini alle, ja tytölläkin oli mukanaan kuoritakki, mutta sateen loputtua kaikkien oli lähdettävä kotiin kuivattelemaan ja lämmittelemään.

Tänä kesänä siis näin, mutta olen kyllä kieltämättä katsellut kaihoisasti tuttujen ja tuntemattomienkin aurinkoisia lomakuvia sieltä, missä on oikeasti lämmintä. Jos lomaani olisi vielä viikko enemmän voisin jopa harkita jonkin äkkilähdön ottamista johonkin, vaikka niin vannoin, että vähään aikaan emme matkusta lasten kanssa mihinkään. Paitsi junalla.

Niin, siis onhan meillä sitten se yksi oikea suunnitelmakin! Olen kirjoittanut haaveilemastani Tampereen-matkasta jo useampaan otteeseen, ja nyt on hotellihuone varattu ensi viikolle! Ellei nyt juuri sille suunnittelemalleni Särkänniemi-päivälle luvata viikonloppuna kaatosadetta, mikään ei saa tulla minun ja Tampereen väliin.

Sillä kyllä taidan kuitenkin kallistua enemmän siihen, että jokin matkasuunnitelma kesälomalle pitää olla ;)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme matkallamme muutamana päivänä joutuneet pohtimaan, mitä tehdä lasten kanssa, jos ulkona sataa tai on liian kylmä. Eräänä kylmänä, sateisena ja hyvin loskaisena päivänä käännyin Timeout.comin puoleen ja bongasin listan sisäleikkipuistoista, jonka kärjessä oli Williamsburgissa sijaitseva The Twinkle World (144 Frost Street, Brooklyn).

Twinkle Worldissa lapsilla on käytössään mm. kiipeilypaikkoja, liukumäki, hiekkalaatikko, trampoliini, kauppaleikkipaikka ja lohikäärmeet, jotka syöksevät ohuita huiveja, joita lapset voivat syöttää niille.

Tekemistä riitti hyvin niiksi muutamaksi tunniksi, jotka leikkipuistossa vietimme, ja tyttö ei olisi kyllä silloinkaan malttanut lähteä pois, mutta itse en ollut kovin vaikuttunut paikasta.

Kotimaiset Hoplopit ja vaikkapa täkäläinen Brooklyn Children's Museum tarjoavat pienemmällä rahalla enemmän tekemistä, ja tämän leikkipaikan hinnoittelu tuntui hurjalta: ensimmäinen kokeilukerta on 25 dollaria (yksi aikuinen ja yksi lapsi) sen jälkeen 35 dollaria kerralta. Lastenmuseoon pääsi kuitenkin 11 dollarilla per henkilö.

Pääasia oli tietysti että lapsilla - tai ainakin toisella heistä - oli hauskaa. Toinenhan on aika lailla yhtä tyytyväinen tai tyytymätön riippumatta siitä, mihin mennään. Yleensä tyytyväinen ja hymyilevä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On ollut hauskaa ajella Jyväskylässä ja esitellä tytölle paikkoja: "Tuossa on isin vanha koulu. Tuossa oli isin mummola. Tuolla isi on opiskellut."

Kiinnostavin tämän kierroksen paikoista oli kuitenkin Mäki-Matin perhepuisto. "Täällä isi on käynyt pienenä leikkimässä."

Mäki-Matin perhepuisto on Jyväskylässä Harjun kupeessa aivan ydinkeskustan tuntumassa sijaitseva leikkipuisto, joka sijaitsee hienon puutaloidyllin pihamailla.

Lapsuudenkotini sijaitsee kyllä aivan muualla, mutta äitini vanhemmat asuivat Mäki-Matissa lähellä perhepuistoa. Kävin siis lapsena usein puistossa leikkimässä.

Intiaanikylä oli jo silloin siellä.

Samoin nämä oudot aivan ihmeellisen kapeat kuuset, joiden oksat roikkuvat lähes suoraan alaspäin.

Laivakiipeilyteline on sen sijaan uudempaa mallia, mutta en muista, millainen kiipeilyteline sen paikalla aiemmin sijaitsi.

Puisto on yksi suurimpia näkemiäni, ja alueena hyvin kaunis. En suoraan sanoen edes tiennyt puiston historiaa ennen kuin luin sen tänään netistä: Puisto on vanhin perhepuisto Suomessa, perustettu vuonna 1979, ja se sijaitsee entisen Syrjälän talon erään torpan ja mäkituvan mailla.

Alue on ollut alunperin Jyväskylän maalaiskunnan puolella, vaikka matkaa ydinkeskustaan on hädin tuskin kilometri, ja se onkin liitetty kaupunkiin jo yli 100 vuotta sitten.

Puiston päärakennus on 1800-luvun lopulla rakennettu kaunis puutalo, jossa toimii nykyisin myös kahvila Pikku-Maija.

Puisto on hyvin aktiivinen, ja sen rakennuksista löytyy myös sisätiloja leikkeihin.

Alueeseen liittyy muistoja myös senkin jälkeen, kun en enää käynyt leikkimässä puistossa. Mäki-Matin perhepuiston kupeessa Oikokadulla pidettiin ja pidetään ilmeisesti nykyisinkin katukirpputoria, jossa kävimme usein myymässä tavaroita.

Katuun oli silloin maalattuna joko käärme tai lohikäärme. Sitä en enää erottanut, mutta muita katumaalauksia on selvästi edelleen käyty päivittämässä tähän päivään.

Tyttö mietti taas kovasti kadulla kävellessä, missä oikeastaan olemmekaan. "Ei me kyllä olla Suomessa."

Kerroin hänelle taas, että olemme kyllä Suomessa ja että Jyväskylä on kaupunki Suomessa aivan kuin Helsinkikin.

Myöhemmin hän oli päätynyt toiseen lopputulokseen: "Jyväskylä on Helsingissä."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pitää tehdä yksi tunnustus: emme ole käyneet lapsen kanssa kertaakaan yhdessäkään sisäleikkipuistossa.

Se ei ole jotenkin tuntunut tarpeelliselta, enkä ole osannut sellaisia kaivatakaan, sillä niitä ei varmaan ollut edes keksitty silloin, kun olin itse lapsi.

Teimme nyt kuitenkin leikkitreffit Hakaniemen Leikkiluolaan tytön parhaan päiväkotikaverin kanssa.

Leikkiluola on pääkaupunkiseudun sisäleikkipuistoista sijainniltaan keskeisin, ja se sijaitsee Hakaniemen torin alla. Aika mukava sijainti myös meille.

Ja nyt tulikin sitten mietittyä, että miksi täällä ei ole käyty jo aiemmin. Paikka oli juuri sopiva tällaisille kolmevuotiaille.

Tarjolla oli useita pomppulinnoja, pari pallomerta, kiipeilytelineitä, trampoliineja, liukumäkiä ja huippuhauska kiipeilyseinä. Ihan yllätyin, miten ketterästi tyttö kipusi sen ylös ja liikkui vielä sivusuunnassa seinän toiselle laidalle ennen kuin kiipesi taas alas.

 Lapsilla oli superhauskaa, ja he juoksivat ja pomppivat kahden tunnin ajan niin, että pelkkä katselu hengästytti. Ja jos heiltä olisi kysynyt, he olisivat varmasti viettäneet siellä vaikka koko päivän.

Sisäänpääsymaksuun (12 euroa) sisältyi myös kaksi polettia, joilla pääsi karuselliin ja autokyytiin. Kun liikkeellä oli kaverin kanssa, nämä huvit sai kokea tietty kahdesti.

No nyt tästä innostuneena tuli heti tarve lähteä kokeilemaan niitä muitakin sisäleikkipuistoja. Seuraavaksi lähin, SnadiStadi, sijaitsee Ruoholahdessa, ja HopLopeja on kehien tuntumassa sekä Helsingissä, Espoossa että Vantaalla. 

Onko kokemuksia ja suosituksia? Onko HopLopeissa eroja?

 

WWW: leikkiluola.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäinen Helsinki, voi miten olenkaan kaivannut sinua! Tällä viikolla olet onneksi päässyt muistuttamaan, että olet olemassa, ja tänään tuntui jopa kuin olisit siirtynyt muutaman leveyspiirin etelämmäksi.

Hassua, miten kuuden tunnin aikana voikin tuntea kuin olisi käynyt jossain ulkomailla, vaikka ei ole poistunut kotoaan muutamaa kilometriä kauemmaksi.

Lähdimme matkaan pyörillä, ilman sen kummempia suunnitelmia, ja päädyimme tekemään rengasmatkan eteläisen Helsingin ympäri.

Kaikki lähti siitä, kun Rouva oli saanut liput Sibelius Finland Experienceen Musiikkitalossa. Kesän viimeiset esitykset olivat tänä viikonloppuna, joten päätimme lähteä tänään koko perheen voimin katsomaan, mistä on kyse.

Kolmen vartin mittaisessa esityksessä kaksi pianistia esitti muutamista Sibeliuksen tunnetuimmista teoksista sovitukset kahdelle pianolle, ja loppuhuipennus oli tietysti Finlandia. Kylmät väreet ja kyynel silmäkulmassa, niin käy joka kerta, kun kuulen teoksen, ja pianosovitus oli erityisen hieno.

Kun tyttö vielä Valse tristen aikana halusi kovasti tanssia (siirryimme hänen kanssaan katsomon takaosaan), Finlandiaa hän kuunteli sylissäni ja kuiskasi aivan spontaanisti korvaani: "Kaunista musiikkia."

Konsertin jälkeen Musiikkitalon aulassa tarjoiltiin karpalomehulasilliset. Tyttö kutsui sitä karkelomehuksi.

Mitäs sitten? Syömään johonkin?

"Hei, minun on pitänyt monta vuotta käydä siellä Mechelininkadun etiopialaisessa!" keksin. "Nyt mennään sinne. Ja sinnehän pääsee kätevästi Baanaa pitkin." (Baana on vanhaan tavarajunakuiluun rakennettu kevyen liikenteen ohitustie, jota pitkin pääsee Töölönlahdelta Etu-Töölöön ja Ruoholahteen saakka ilman risteävää liikennettä.)

Baanan toisessa päässä etiopialainen ravintola Kuningatar Saba (tai Queen Sheba) (Mechelininkatu 8) on ollut olemassa jo neljä vuotta, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi käydä tutustumassa etiopialaiseen keittiöön. Ja kyllä kannatti!

Etiopialaisen ruoan kanssa ei tarjota riisiä tai perunaa, vaan ruoka syödään aina injera-leivän kanssa. Leipä on oikeastaan lettu, joka tehdään teff-jauhon ja ohran sekoituksesta ja hapatetaan taikinajuurella.

Injeran sisälle valitsimme Saban "special" lammasannoksen ja shiro-kasviskastikkeen, joka tehdään herneistä ja on mukavan mausteinen, ei kuitenkaan tulinen.

Tämän kokemuksen perusteella tulen ehdottomasti toisenkin kerran maistelemaan etiopialaisia makuja ja suosittelen sitä myös muille!

* * *

Rouva oli luvannut tytölle, että kävisimme lauantaina myös jäätelöllä. Mutta missä?

"No mitäs, jos ajeltaisiin Baanaa eteenpäin ja mentäisiin sitten jonnekin Hietalahden tai Ruoholahden suuntaan?" kyselin. "Olisiko siellä jotain sopivaa?"

Rouva mietti hetkisen. "Jädelino Hietalahden hallissa."

Sovittu!

Tyttö halusi ehdottomasti tötterön, ja kuin ihmeen kaupalla hän ei onnistunut tiputtamaan yhtään jäätelöstä mekolleen.

Ihanat maut. Oma yhdistelmäni mustaherukasta ja lakritsasta oli niiiiiin mustaherukkainen ja lakritsainen, että wau.

Hietalahden kirpputori oli jo lähellä sulkeutumista. Kävimme katsomassa, löytyisikö tytölle uusia (käytettyjä) syyskenkiä, mutta ei löytynyt. Sen sijaan Rouva löysi mukaan pinon Prinsessa-lehtiä (jep jep) ja tusinan kauniita juomalaseja. Näette ne joskus myöhemmin.

"Mitäs sit? Mennäänkö suorinta tietä kotiin?"

Mietimme pienen hetkisen ja totesimme, että ei mennä.

"Jos käydään vaikka Merikadun leikkipuistossa?"

* * *

Lähdimme siis polkemaan Hietalahdesta kohti Eiranrantaa ja Ullanlinnaa, mutta emme ehtineet edes leikkipuistoon asti, kun keksin, että nyt meidän pitää käydä katsomassa Hernesaaren Rantaa.

Siis Hernesaareen tänä kesänä avautunutta ravintolakompleksia (Hernesaarenranta 6), johon saapuessa voi hetkeksi unohtaa olevansa Helsingissä.

Emme kuitenkaan jääneet istuskelemaan Hernesaareen sen pidemmäksi aikaa vaan suuntasimme kohti Meripuistoa.

"Olisikohan se poni siellä?" Rouva pohdiskeli.

Aivan. Tiistaina Liuskaluodon retkellä näimme puistossa hevosen ja ponin, ja tyttö olisi halunnut jo silloin ratsastaa ponilla. Mennään katsomaan!

* * *

Ja shetlanninponi Hermeli todella oli siellä, Kapteeninkadun päässä. Pieni pääsi ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamaan ponilla!

Vaikka se oli aika jännää, tyttö oli ihmeellisen rennosti ponin selässä. 

Vielä ennen kotiin lähtöä hän sai juoksennella ja kiipeillä hyvän tovin Merikadun leikkipuistossa. 

Enpä muista näin hauskaa lauantaipäivää! En tiedä, oliko se tuo ilman lämpötila, pyörät, normaalista poikkeavat reitit vai mikä, mutta tuntui oikeasti kuin olisi ollut jossain pidemmälläkin.

Opetus: Toisinaan tekee hyvää olla liikenteessä ilman suunnitelmia ja aikataluja!

Seikkailut Helsingissä jatkuvat huomenna, mutta en vielä tiedä, miten!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä tapahtuu, kun otetaan

  • 1 kpl lapsia, joka tykkää läträtä ruoalla ja sotkea sillä itsensä ja ympäristönsä,
  • värjättyä ruokaa,
  • sormivärejä ja
  • pahvia?

Ei juuri mitään.

Ei tuntunut meidän tyttö ymmärtävän värikylvyn konseptia, tai sitten vuorossa olleet vihreä ja keltainen eivät olleet väreinä tarpeeksi kylpyinspiraatiota herättäviä.

Kun kastoin hänen kätensä sormiväriin, hän näytti lähinnä hämmentyneeltä ja tuijotteli sen jälkeen kysyvästi vihreää kättään.

"Kyllä tämä keinuminen on enemmän minun juttuni!"

Share

Pages