Ladataan...
Isyyspakkaus

Huh. Puoli tuntia on aika pitkä aika televisiossa, varsinkin kun se puoli tuntia koostuu lähes pelkästään omasta puheesta.

Ai mistä on kyse? Jos koko homma meni ohi tai unohtui, täältä näet: Blogistania: Isyyspakkaus (Yle Areena). (Poistuu 7.11.2013)

* * *

Kirjoitin Blogistanian kuvauksista jo aiemmin postauksen, jossa käytiin kulissien takana. Muistelin siinä, miten ohjelman kuvauksien jälkeen murehdin sekä kaikkea sitä, mitä tuli sanottua että sitä, mitä jäi sanomatta. Olin jo varautunut, että joutuisin lähetyksen jälkeen oikomaan ja selittelemään sanomisiani, mutta nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä eipä siihen olekaan tarvetta.

Ohjelma tuntui myös yllättävän ajankohtaiselta, vaikka se on kuvattu jo viime tammikuussa, siis yhdeksän kuukautta sitten. Pohdin aiemmin, kuinka moni puheenaiheista olisi vanhentunut tai kuinka moni mielipiteistäni muuttunut. Niin ei ollut kuitenkaan käynyt, vaikka muuten tuntuukin kuin kuvaukset olisi tehty jossain edellisessä elämässä. Oudointa oli nähdä pieni tyttö niin hirveän pienenä ja tumma- ja harvahiuksisena.

Tavallaan olisi ollut hauskaa, että ohjelman kuvausten ja lähetyksen välillä olisi ollut vähemmän aikaa. Ohjelmasta ja sen keskusteluista olisi varmasti tullut myös hyvin erilainen, jos se olisi kuvattukin vasta muutamaa kuukautta myöhemmin, kun olin jo hoitovapaalla. Toisaalta mietin, että jos olisinkin päästellyt pahoja sammakoita suustani, olisi voinut selittää sen sillä, että nooo... se oli silloin tammikuussa

Keskusteluihin osallistuneet kaverini Hanna ja Jounikin ovat ehtineet kuvauksien jälkeen: Hanna perustaa oman blogin ja Jouni lisääntyä toistamiseen. Onnea molemmille! Hannan Myötä ja vastoinkäymisissä -hääblogi löytyy Hesarin sivuilta.

Nyt kun astuimme julkisuuteen, päädyimme pohtimaan, miten tosi-tv-uramme jatkuu tästä. Jouni varasi itselleen Julkkis BB:n, Hanna epäili menevänsä Maatilan prinsessan seuraavalle kaudelle ja itse voisin ryhtyä Idols-tuomariksi.

Eipä tässä sitten muuta tällä kertaa. Jos kiinnostaa näperrellä samanlainen origamimobile kuin ohjelmassa, ohjeet ovat täällä. Ohjelmassa mainitun Rouvan kuuluisan tomaattipiirakan ohjetta en ole puolestaan koskaan julkaissut, joten eiköhän korjata tilanne, ihan jo lihattoman lokakuunkin vuoksi.

 

Kuvat: Mape Morottaja, Yle

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin jo aiemmin, että tein tytön huoneeseen hänen pinnasänkynsä yläpuolelle origamimobilen.

Tämä lintuparvi koostuu siis japanilaistyylisistä paperiorigameista ja on ilahduttanut tyttöä tammikuusta lähtien. Olin kyllä ajatellut tehdä tällaisen mobilen jo aiemmin, mutta tarve muuttui akuutiksi vasta, kun Ylen Blogistania-ohjelman kuvauksiin oli saatava jotain näperreltävää. Syksyllä näette siis, kun isi taittelee televisiossa paperikyyhkysiä.

Samanlaisen origamimobilen tekemiseen tarvitset

  • kaksi n. 40 - 50 cm pitkää pyörörimaa, joihin linnut ripustetaan
  • (valkoista maalia rimojen maalaamiseksi)
  • origamipaperia (mahdollisimman ohutta)
  • rautalankaa ja sivuleikkurit
  • valkoista ompelulankaa.

1. Leikkaa pyörörimat yhtä pitkiksi ja maalaa ne halutessasi valkoiseksi askartelumaalilla. Ohuita pyörörimoja saa esimerkiksi askarteluliikkeistä.

2. Taittele sitten haluamasi määrä paperilintuja. Tässä origamimobilessa lintuja on 25 kpl. En halunnut tehdä kaikkein perinteisimpiä pitkäkaulaisia kurkiorigameja, joten valitsin mobileeni tämän mielestäni hyvin kauniin kyyhkysen.

Taittelussa on sen verran monta vaihetta, että en viitsi edes yrittää opettaa sitä täällä, ja selkeät ja yksityiskohtaiset taitteluohjeet voit katsoa esimerkiksi tältä sivulta: http://www.origamiway.com/origami-dove.shtml.

3. Tee ripustuskoukut linnuille. Yrityksistäni huolimatta en saanut ripustettua kyyhkysorigameja tasapainoon pelkkää lankaa apuna käyttäen, vaan ne roikkuivat langassa aina nokka tai pyrstö kohti kattoa. Sitten keksin vääntää linnuille ripustuskoukut. Leikkaa sivuleikkureilla rautalangasta viiden senttimetrin pätkiä ja väännä pätkistä alla olevassa kuvassa näkyvän kaltaisia koukkuja.

4. Kiinnitä ripustuskoukut lintuihin. Työnnä koukun piikki linnun läpi sen selkäpuolelta vatsapuolelle siipien takareunan kohdalta ja tuo sen kärki takaisin selkäpuolelle linnun niskan kohdalla.

5. Kiinnitä ripustuslangat koukkuihin. Leikkaa ompelulangasta noin 20 cm:n pätkiä ja solmi ne lenkeiksi. Vedä edellä kiinnitetyn ripustuskoukun kärki takaisin linnun vatsan puolelle, työnnä koukun kärki lenkistä läpi ja työnnä koukku takaisin paikalleen.

6. Ripusta linnut toisiinsa viemällä alempana olevan linnun ripustuskoukku ylempänä olevan linnun vatsasta roikkuvan lenkin läpi. Jatka näin, kunnes sinulla roikkuu päällekkäin haluamasi määrä lintuja.

7. Solmi pyörörimat keskeltä toisiinsa ristin muotoon, ripusta lintuketjut rimoihin ja tasapainota mobile liikuttamalla sekä rimoja että niihin solmittuja lintuketjuja. Itse ripustin mobilen tässä vaiheessa jalkalamppuun, ja lisäsin vielä lintuja ketjuihin. 

8. Ripusta valmis mobile valitsemaasi paikkaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Yle TV2:n Blogistania-ohjelmasta päivää", kuului puhelinlinjan toisesta päästä. Oli marraskuun loppu, ja kuulin olevani blogini kanssa ehdolla yhdeksi tv-sarjan päähenkilöistä.

"Olenkin odotellut, milloin soitatte", vitsailin.

Asiat etenivät sen jälkeen nopeasti.

Voin nyt vihdoin kertoa tämän vähän niin kuin puolivirallisesti:

Ylen TV2:n Blogistania-sarja jatkuu ensi syksynä, ja Isyyspakkaus on yksi siinä esillä olevista blogeista.

Aika jännää.

Ai mikä Blogistania?

Blogistania on TV2:n sarja, joka esittelee blogeja ja niiden tekijöitä. Ohjelmasta tehtiin nyt toista tuotantokautta, ja edellinen kausi esitettiin vuosi sitten keväällä. Silloin mukana oli kymmenen bloggaria, ja nyt Yle valitsi ohjelmaan toiset kymmenen.

Ohjelman jokainen jakso kertoo yhdestä blogista ja sen kirjoittajasta. Päähenkilöä kuvataan tekemässä asioita, häntä haastatellaan eri paikoissa ja hän kutsuu kaksi kaveriaan kylään ja keskustelee heidän kanssaan blogin aihepiiriin liittyvistä teemoista. Keskustelun taustalla tehdään jotain yhteistä näperryshommaa ja sitten syödään. Jokainen jakso päättyy siihen, että keskusteluun osallistuvat henkilöt sanovat kameralle yhden lauseen, joka alkaa "täydellisessä maailmassa..."

Koko ohjelma kestää puoli tuntia, joka on televisiossa pitkä aika, kun vielä miettii, että se pitää täyttää pääosin omalla puheella.

Tapasimme ohjelman ohjaaja-toimittajan kanssa joulukuussa, suunnittelimme sisältöä ja sovimme kuvaukset tammikuun puoleen väliin, viikkoa ennen kuin jäin töistä perhevapaalle.

Näperryshommaksi ehdotin ruoanlaittoa, mutta sitä oli ohjelmassa ollut jo tarpeeksi. Sitten ehdotin, että voisin tehdä mobilen lintuorigameista, sillä olin joka tapauksessa ajatellut tehdä sellaisen. Vieraathan voisi laittaa näpertämään niitä origameja keskustelun taustalla, ja voisimme vaikka hakea ohjelmassa origamipapereita jostain kaupasta.

Origamimobile valmistui edellisenä iltana ennen kuvauksia samoin kuin oikeastaan koko asunto. Annoimme aiemmin ohjaajalle luvan, että he saavat kuvata kaikissa huoneissa, joten yhtäkkiä kaikki piti saada muutamassa viikossa tv-kuvauskelpoiseen kuntoon.

Sovimme, että kodin ulkopuolella kuvattavat otokset otettaisiin Liisankadun Espresso Edgessä, Mariankadun Paper Shopissa ja - tadaa - bändini treeneissä. Kun kuvauksista sovittiin, en edes tiennyt, että olisimme samoihin aikoihin valmistautumassa bändin kanssa ensimmäiselle oikealle keikallemme.

Kuvauksia tehtiin kahtena päivänä aamusta iltaan, ja päivät olivat hyvin intensiivisiä. Kuvaukset koostuivat useasta eri paikassa tehdystä haastattelusta sekä monenlaisesta puuhastelusta kuten blogin kirjoittamisesta sohvalla, päärynäsoseen tekemisestä ja syöttämisestä vauvalle sekä vaippapyykin ripustamisesta.

Sovimme, että tyttö on mukana osassa kohtauksista, ja myös Rouva vilahtaa joissain kuvissa. He olivat mukana kuvauksissa toisena kuvauspäivänä.

Keskusteluihin pyysin mukaan ex-kollegani, Jounin, ja vaimoni hyvän ystävän, Hannan. Keskustelun aiheet oli kerrottu ylätasolla etukäteen, mutta sen annettiin soljua eteenpäin omalla painollaan, ja ohjaaja heitti väliin lisäkysymyksiä.

Jännää, miten ennen kuvauksia mielessä oli paljon asioita, joita haluaisi sanoa. Vielä jännempää on, miten paljon kuvauksien jälkeen tuli mieleen asioita, joita olisi pitänyt sanoa. Ai niin, se olisi ollut hyvä pointti. Ah, unohdin täysin sen toisen asia. Voi vitsi, kun tämä tarina olisi tullut mieleen.

Naureskelimmekin Hannan ja Jounin kanssa, että meidän pitäisi tehdä yhdessä blogiini postaus otsikolla "Asioita, joita meidän olisi pitänyt sanoa televisiossa".

Ohjelman kuvausten jälkeen kelailin koko viikonlopun, mitä kaikkea tuli sanottua ja kaikki typerät vastaukset palailivat mieleen ikävinä flashbackeina. Sitähän ei sitten tiedä, mitkä puheet lopulliseen ohjelmaan päätyvät.

Sitä joudumme kuitenkin odottamaan vielä syksyyn saakka. Olisi ollut hauskaa, että ohjelma olisi esitetty nopeammin, sillä tyttö on syksyllä jo paljon isompi kuin tv-ohjelman vauva. Monet asiat, joista puhun, eivät välttämättä ole enää ajankohtaisia, ja saatanhan olla joistain asioista toista mieltä kuin tammikuussa. Mutta mistäpä sitä tietää.

Katsotaan sitten, mitä tuli sanottua ja tehdään oikaisu- ja selittelypostauksia seuraava kuukausi.

Palataan tähän aiheesen, kun Yleisradio kertoo jotain uutta ohjelmasta tai sen esitysaikatauluista.

Share