Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

Helmikuussa avautunut C More -suoratoistopalvelu toivotettiin perheessämme hyvin tervetulleeksi. Televisio-ohjelmien katselu on meillä siirtynyt muutenkin lähes pelkästään suoratoistoon, joten on kiva saada palvelutarjontaan myös täysin suomalainen ja Suomessa kehitetty vaihtoehto!

Aivan ensimmäisenä palveluun pääsi tutustumaan tyttömme. Hän saa katsella suoratoisto-ohjelmia silloin tällöin - lähinnä viikonloppuisin - ja olemme huomanneet, että suoratoiston avulla hän malttaa nukkua pidempään. Monet vanhemmat varmasti tunnistavat tilanteen, jossa lasta on vaikea saada heräämään arkiaamuisin, mutta viikonloppuisin hän kyllä nousee spontaanisti arkiaamujakin aiemmin, sillä hän tietää saavansa katsella lastenohjelmia tv:stä.

Tähän kyllästyneinä päätimme jokin aika sitten, että viikonloppuaamuisin ei katsella televisiota lainkaan. Lapsi saa siis nukkua rauhassa niin pitkään kuin oikeasti nukuttaa, ja sitten mahdollisesti joskus myöhemmin päivällä voi katsoa jonkin ohjelman suoratoistosta.

Viime aikoina tämä jokin ohjelma on ollut C Morelta löytyvä 1990-luvun klassikko, Muumilaakson tarinoita, joka on tuotu sekä kuvanlaadultaan että suomenkielisiltä käännöksiltään tälle vuosituhannelle. Sarjan uusista äänistä vastaavat mm. Aksu Palmén, Heljä Heikkinen ja Karoliina Blom, jotka esittävät Muumipeikkoa, Niiskuneitiä ja Pikku Myytä. Taidettiinpa lehdissä kertoa, että mukana olisi myös pari jaksoa, joita ei ole Suomessa aiemmin nähty.

Muumilaakson tarinat ovat olleet meillä nyt suuri hitti, mutta palvelusta löytyi myös muita mielenkiintoisia sarjoja. Halinallet ja Masha ja karhu ovat tytön suosikkeja, ja itse ilahduin nähdessäni listalla myös Fragglit, jotka olivat parasta mitä tiesin noin vuonna 1984. Hauskaa, että niitä voi katsella vielä näin yli 30 vuotta myöhemminkin! Huomasin, että palvelusta löytyy myös Mimmikoto, jota olemme lukeneet kirjoina ja katsoneet DVD:ltä aiemmin muutaman jakson. Siitä hän varmasti ilahtuu.

Elokuvista bongasimme heti Tenavat ja Pikku Prinssin, jotka kävimme katsomassa elokuvateatterissa tytön kanssa viime vuoden puolella.

Nyt ei ole kuitenkaan elokuvien aika, sillä Muumit vievät kaiken huomion! Ja tulipa nostalginen olo, kun ohjelman tunnusmusiikki lähti soimaan ensimmäisen kerran. Itse muistan sarjan hyvin lapsuudestani, mutta tyttömme ei ollut nähnyt sarjasta ensimmäistäkään jaksoa ennen tätä. Oli hauska seurata hänen reaktioitaan sarjan tapahtumiin, ja kiva kuulla, että hän piti ohjelmasta kovasti. Luulen, että tänä keväänä Muumit ovat aika pinnalla monessa muussakin perheessä!

Oletko sinä ehtinyt vielä tutustua C Moren valikoimaan? Mitä uutta voisit suositella Juniorin puolelta? Palveluun lisätään uutta sisältöä käytännössä päivittäin, joten kannattaa käydä vilkuilemassa uutuuksia useamminkin!

Palataan toisen kerran aikuisten sisältöihin!

 

Lue lisää C Moresta ja tutustu palveluun: cmore.fi. Elokuvat, sarjat ja lastenohjelmat saat käyttöösi 9,95 €:n kuukausimaksulla. Palvelu on saatavilla tällä hetkellä iOS- ja Android-laitteille ja tietokoneelle. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ostin liput Kansallisbaletin Muumipeikko ja pyrstötähti -balettiin heti, kun ne tulivat myyntiin lokakuussa. 

Pyysimme pojan kummit hoitamaan häntä, joten pääsimme katsomaan balettia sekä Rouvan että tytön kanssa. Baletti oli tytölle ensimmäinen kokonainen balettiesitys, jonka hän on nähnyt, ja häntä taisi vähän jännittää etukäteen, millainen se olisi.

Esitys oli aivan ihastuttava! Se täytti kaikki odotukset, niin tytön kuin vanhempienkin mielestä.

Se oli hauska, satumainen ja leikkisä. Se sisälsi kaikki olennaiset kohtaukset kirjasta, ja minäkin ymmärsin, mitä lavalla tapahtui! Tapahtumia oli tietysti pelkistetty ja joitain hahmoja (kuten Niiskuneiden veli, Niisku) jätetty pois tarinasta.

Baletissa oli sopivassa suhteessa sekä hassuja muumeja että hyvin klassista balettia kuten tähtien ja punaisen pyrstötähden tanssit. Ja kyllä muumitkin todella tanssivat - ja vielä yllättävän kevyen näköisesti. Pidin myös kohtauksesta, jossa Muumipeikon (Jani Talo) unessa hän ja Niiskuneiti (Tiina Myllymäki) tanssivat ihmishahmoina ilman isoja kuonoja ja vatsoja.

Mukana oli hienoja sooloja kuten jo yllä mainitun pyrstötähden, liskon ja kondorikotkan tanssit sekä näyttäviä joukkokohtauksia kuten metsän ötököiden öiset juhlat, perhosten lento tai heinäsirkkaparven hyökkäys. Myös Niiskuneidin kimppuun hyökännyt angostuurakasvi oli kekseliäästi toteutettu useammalla tanssijalla. 

Lavastuksessa hyödynnettiin hauskasti videoprojisointia, ja sen avulla siirryttiin hienosti Muumilaaksosta avaruuteen, Yksinäisille vuorille tai kuivuneeseen merenpohjaan.

Vain yhtä asiaa jäin kaipaamaan: yksi alkuperäisen kirjan ikonisimpia kohtauksia kirjan kansikuvaa myöten on se, miten ystävykset kävelevät kuivunutta merenpohjaa pitkin puujaloilla. Olisipa ollut hauska, jos kohtaus olisi saatu toteutettua jotenkin myös baletin lavalla.

Puvustus oli hieno, ja siinä oli riittävästi kimalletta ja säihkettä sytyttämään tuikkeen pienen tytön silmiin. Hänestä pyrstötähti (Mai Komori) oli kaikkein hienoin ja ihanin, ja hän haluaisi nyt samanlaisen säihkyvän tanssimekon kuin pyrstötähdellä.

Panu Aaltion musiikkikin kuulosti hienolta ja mahtipontiselta, ja kahden tunnin jälkeen olimme kaikki - tyttö mukaan lukien - sitä mieltä, että olisimme katsoneet esitystä vielä pidempäänkin. 

Pääsivätpä pienet katsojat myös halaamaan Niiskuneitiä esityksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan Muumipeikko ja pyrstötähti on huippuhieno ja hyvin tehty baletti, joka ilahduttaa paitsi Muumi-faneja myös tanssin ystäviä ikään katsomatta. 

 

Lue myös:
Joutsenlammesta ja
Romeosta ja Juliasta Kansallisbaletissa. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroimme tytölle, että teemme jotain tosi kivaa, kun lähdemme Turusta, mutta emme paljastaneet, mitä.

Hän yritti arvailla, olisiko kyse uimahallista tai pomppulinnasta, eikä hänelle tullut mieleenkään, että olisimme menossa Naantalin Muumimaailmaan aivan kuten viime vuonnakin. Hän ymmärsi yllätyksen vasta, kun kaarsimme Muumimaailman parkkialueelle ja hän näki muumilippujen liehuvan saloissa.

"Hei, tuo on se paikka, mistä lähdettiin Muumimaailmaan!"

Aivan!

Tällä kertaa myös äiti oli mukana, ja tyttö pääsi esittelemään paikkoja äidilleen.

Muumitalon lisäksi tärkeää oli päästä Muumipapan laivaan, Noidan taloon ja tietysti halaamaan kaikkia muumeja.

"Kuka hahmoista oli kaikkein kivoin nähdä?" kysyin.

"Muumimamma. Tykkään Muumimammasta siksi paljon, kun se keittää hilloja."

Muumimaailma oli jälleen hauska, ja oli kivaa, että tytölläkin oli jotain omaa superhauskaa tekemistä tällä retkellämme.

Seuraava määränpää olikin sitten Rauma, mutta aivan ensin suuntasimme vielä päivälliselle Turkuun. Palataan asiaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun palasimme Ahvenanmaalta mantereelle, koettelimme pienen lapsen kärsivällisyyttä urakalla.

En tarkoita sitä, että olimme luvanneet mennä heti seuraavana päivänä Naantalin Muumimaailmaan, vaan sitä, että meillä oli illallisvaraus vasta iltayhdeksäksi ravintola Luduun Turussa (Linnankatu 17). 

"Noo, onhan se valvonut nyt muutenkin normaalia pidempään. Katsellaan miten menee ja lähdetään pois sitten, kun näyttää siltä", pohdiskelin.

Lykkäsimme lapsen eteen väritys- ja tarrakirjat, ja kappas, hän viihtyi mainiosti niiden parissa.

Ja kylläpä olikin hyvää. Alkuun kukkakaalivanukasta ja vuohenjuustoa ja pääruoaksi tomaattirisottoa. Risotto oli omaan makuuni hivenen liian al dente, mutta itse keitänkin risoton ehkä hieman ylikypsäksi. Rouvan pääruoka oli päivän kalaa, erittäin hyvää sekin.

"Voidaanko me ottaa vielä jälkiruokaa?" Rouva kyseli, kun kello oli jo selkeästi yli lapsen nukkumaanmenoajan.

"Juu juu, onhan meillä Halinallet", vastasin ja lykkäsin iPadin lapsen eteen. Kaikki voittivat.

Voin suositella ravintolaa lämpimästi. Erityiskiitokset sympaattiselle henkilökunnalle ja omistaja Joonas Sipolle, joka sai meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi - myös lapsen kanssa. 

* * *

Seuraava aamu valkeni epävakaisena, mutta lähdimme sunnitellusti tytön kanssa kohti Naantalia ja Muumimailmaa. Rouva jäi Turkuun, ja sovimme, että tulemme sinne myöhemmin kahville.

Aivan ensimmäisenä pitää vinkata siitä, että Muumimaailman lippu kannattaa ostaa etukäteen hotellista. Sekä Turussa että Naantalissa useat hotellit myyvät Muumimaailmaan kahden päivän rannekkeita yhden päivän hinnalla. Mekin otimme kahden päivän rannekkeet ja palasimmekin Muumimaailmaan myös seuraavana päivänä.

Oli oikeastaan hassua, miten kovasti tyttö odotti tapaavansa muumit ja näkevänsä Muumitalon, sillä emme ole hänen kanssaan vielä hirveästi lukeneet tai katselleet muumitarinoita. Mutta niin vain hän oli lähes haljeta, kun Muumitalo paljastui mäen takaa ja kaikki tutut hahmot olivat odottamassa halauksia sen edessä.

Täytyy myöntää, että olin itsekin hyvin positiivisesti yllättynyt. Muumimaailma oli nimittäin ainakin tämän ikäiselle lapselle todella kiva paikka.

Muumit ja Nipsu eivät puhuneet, mutta muut hahmot, kuten Pikku Myy ja Vilijonkka pitivät tunnelmaa yllä rupattelemalla lasten kanssa.

Muumitalossa pääsi tutkimaan muumien huoneita kerros kerrokselta aina Mamman hillokellarista ullakolle.

Talo oli sisustettu vanhoilla huonekaluilla ja koristeltu lukuisin hauskoin yksityiskohdin.

Emma-teatteri esitti muuminäytelmiä tunnin välein.

Saarella oli myös kaksi seikkailupolkua, joiden varrella tapasi lisää muumeista tuttuja hahmoja ja niiden kotikoloja. Polut on rakennettu metsään, joten samalla voi ihailla saaren vehreää luontoa.

Mörkö oli aika jännittävä.

"Mölön sylän on jäässä siksi että se ei lakasta ketään", selitti tyttö vakavana.

* * *

Seuraavan yön majapaikkamme oli Naantalissa, mutta kävimme poimimassa Rouvan Turusta. Kävimme siellä myös kahveilla Gaggui Kaffelassa (Humalistonkatu 15).

Mainiot kakut ja maniot nimet. Oma torttuni oli nimeltään Voi vattu. Eräs kakku listalla oli nimeltään Where's the f***ing summer?

* * *

Naantalissa kannattaa muuten yöpyä jossain sympaattisista pienhotelleista, joita on ainakin vanhan kaupungin laidalla sijaitseva Hotel Palo (Luostarinkatu 12).

* * *

Illallissuositukseksi saimme Ravintola Uuden Killan, joka sijaitsee Naantalin satamassa vanhan kaupungin laidalla.

Rankan (ja päiväunettoman) muumipäivän jälkeen illalliselle piti taas varautua kynin, paperein ja Halinallein.

Ensisilmäyksellä ravintola näytti hieman fiinimmältä kuin mihin olemme yleensä tottuneet, varsinkin kun bongasimme itsensä presidentti Niinistön rouva Haukion kanssa illallisella ravintolan terassilla, mutta tunnelma olikin yllättävän rento.

Jälleen kerran kiittelemme henkilökuntaa siitä, miten kivasti ja ymmärtäväisesti he suhtautuivat lapsiperheeseen, ja pöytä järjestyi täydestä ravintolasta nopeasti. 

Ruokakin oli erittäin maukasta, ja voin lämpimästi suositella sekä punajuuririsottoa että pitkään haudutettua vasikanposkea.

* * *

Seuraavana päivänä palasimme tytön kanssa Muumimaailmaan. Matkustimme tytön riemuksi sen portille Muumijunalla, joka on Muumimaailman asiakkaille ilmainen. 

Törmäsimme aivan sattumalta kavereihimme ja heidän kolmevuotiaaseen poikaansa, ja vietimme erittäin hauskan aamupäivän heidän seurassaan. Tyttö ehti halailla vielä kaikkien hahmojen kanssa ja pääsi näyttämään kaverilleen paikkoja. Sääkin oli lämpimämpi kuin edellisenä päivänä.

Sitten olikin aika aloittaa matka kohti kotia. Kylläkin pienen mutkan kautta. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Älä nyt kerro vielä tytölle, mutta hänen synttärilahjansa saapui postin mukana!

Kuinkas sitten kävikään? Ehkä paras kuvakirja ikinä kurkistusluukkuineen!

Kuka lohduttaisi Nyytiä? Katso nyt tätä viivankäyttöä ja tunnelmaa!

Vaarallinen matka. Viimeinen piirretty muumikirja.

Outo vieras muumitalossa. Melkein oikeita muumihahmoja valokuvissa!

Ja vielä Muumit ja suuri tuhotulva. Ensimmäinen muumikirja ikinä. Ja täytyypä myöntää, että en ole tullut koskaan lukeneeksi sitä, sillä se suomennettiin ensimmäisen kerran vasta, kun oli jo liian iso lukemaan muumikirjoja. Tai en vielä tarpeeksi vanha :)

Ehkä synttäripakettiin pakataan vain osa näistä ja annetaan loput sitten myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En ole varmasti koskaan odottanut yhtään taidenäyttelyä niin kovasti kuin kaksi viikkoa sitten avautunutta Tove Jansson -näyttelyä Ateneumissa. Olenkin ehtinyt nähdä sen jo kahdesti: avajaisviikonloppuna Rouvan kanssa ja viime viikolla kuvauskeikalla tytön kanssa.

Näyttely on osa Tove Janssonin satavuotisjuhlavuotta, ja se kerää yhteen Janssonin taidetta koko hänen mittavan taiteilijanuransa ajalta.

Näyttelystä suurimman osan täyttävät tietysti erilaiset Muumi-teokset, mutta esillä on runsaasti myös Toven muuta tuotantoa kuten Garm-lehden pilapiirroksia, omakuvia, asetelmia ja kaupunkimaisemia.

Näyttelyn on kuratoinut Tuula Karjalainen, joka on kirjoittanut myös hiljattain ilmestyneen Toven elämäkerran: Tove Jansson - Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2014). Luin kirjan vain muutamia viikkoja sitten, ja oli hauskaa nähdä luonnossa lähes kaikki teokset, joista kirjassa kerrottiin.

Näyttelyn suurin teos on aikoinaan Helsingin kaupungintaloon valmistunut kaksiosainen seinämaalaus Juhlat maalla / Juhlat kaupungissa. Taiteilija itse istuu teoksessa tupakoimassa pöydässä, ja hänen silloinen rakastettunsa, Vivica Bandler, tanssii keskellä taulua.

Tämä ei ollut ainoa kerta, kun hänen läheisensä päätyivät osaksi hänen teoksiaan. Tove ja Vivica esiintyvät myös kirjassa Taikurin hattu lempinimillään Tofslan ja Vifslan (Tiuhti ja Viuhti), ja hänen elämänkumppaninsa, graafikko Tuulikki Pietilä muistetaan ikuisesti Muumi-kirjojen Tuu-tikin esikuvana. Muumimamma on Tove äiti, Ham, ja Nuuskamuikkusen esikuva puolestaan hänen entinen miesystävänsä Atos Wirtanen

Toven viivankäyttöä on kehuttu mestarilliseksi, mutta taidemaalarina hän ei koskaan saavuttanut toivomaansa arvostusta. Ja kyllä tässäkin näyttelyssä Muumi-piirrokset ovat ne, jotka vievät ainakin itselläni huomion.

Suuri osa näyttelyn Muumi-teoksista on lainattu Tampereen taidemuseon Muumilaaksosta. Olen käynyt kyseisessä näyttelyssä liki 30 vuotta sitten, kun se avattiin ensimmäisen kerran Tampereen pääkirjaston tiloissa. Sittemmin museo on saanut omat tilansa Tampereen taidemuseon alakerrasta.

Museo on lainannut Atenemille paitsi suuren määrän Muumi-kirjojen ja sarjakuvien alkuperäispiirroksia myös Toven, Pentti Eistolan, ja Tuulikki Pietilän 1980-luvun alussa rakentamia kolmiulotteisia Muumi-kuvaelmia, jotka esittävät Muumi-kirjoista tuttuja tapahtumia.

Suurinta näistä rakennelmista, yli kaksimetristä muumitaloa, joka on tuttu myös kuvakirjasta Outo vieras muumitalossa, ei kuitenkaan Ateneumissa nähdä. Jäin kaipaamaan myös sitä kuvaelmaa, jossa Muumi ystävineen ylittää kuivuneen meren puujaloilla kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Pitääpä tehdä retki Tampereelle sitten joskus, kun kaikki lainassa olevatkin teokset ovat palaneet takaisin sinne. 

Bongasin muuten hauskana yksityiskohtana samaisen Toven piirtämän pöllöpostikortin, joka roikkuu muutaman muun Toven piirtämän eläinaiheisen kortin kanssa tyttömme huoneen seinällä. Rouva löysi kerran nipun näitä kortteja kirpparilta. 

Sykähdyttävintä oli kuitenkin nähdä jälleen Muumi-kirjojen alkuperäiskuvituksia. Kuvat ovat niin tuttuja niin useasta yhteydestä, että niiden näkeminen on kuin tapaisi vanhan ystävän. Yhä ihastelen sitä, miten ohutta ja tarkkaa kuvien viivat ovatkaan ja miten taitavasti Tove on värittänyt kuvat pelkillä viivoilla.

Lapsesta puolestaan hauskinta taisivat olla esillä olleiden Muumi-kirjojen lukukappaleet - ja Ateneumin portaat. Tunti museossa oli pikkuneidille aivan tarpeeksi, joten oli hyvä, että olin käynyt näyttelyssä jo aiemmin ajan kanssa.

Olipahan hieno näyttely, ja on hauskaa, että se on pystytetty juuri Ateneumiin, jossa Tovekin on aikoinaan opiskellut. Hieno taiteilija on saanut arvoisensa juhlanäyttelyn, jossa kannattaa ehdottomasti vierailla pidemmästäkin matkasta.

 

Tove Jansson -näyttely Ateneumissa 7.9.2014 saakka. Avoinna ti, pe 10–18 / ke, to 9–20 / la, su 10–17. Huom: ma suljettu. Normaali pääsymaksu 12 €, alle 18-vuotiaat maksutta.

Share

Pages