Ladataan...
Isyyspakkaus

Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta: pimennysverhot olohuoneessa ja keittiössä. Ajattelin, että ne suojaisivat hyvin suoralta auringonpaisteelta ja auttaisivat viilentämään asuntoa keskikesällä. Mitä en tullut ajatelleeksi lainkaan oli, että ne todella pimentävät.

Keittiömme ja olohuoneemme ikkunoissa roikkui lähes 12 vuotta Ikean Tupplur-rullaverhot, joihin olimme aluksi oikein tyytyväiset. Ennen sitä meillä ei ollut minkäänlaisia verhoja, ja suoraan ikkunoihin paistava iltapäivä- ja ilta-aurinko sekä häikäisi että kuumensi asuntomme.

Pidemmän päälle minua alkoi kuitenkin häiritä, että periaatteessa valoisa asuntomme oli aina hämärä. Kun ulkona oli pilvistä, sisällä oli hämärää, ja kun aurinko paistoi, valoa läpäisemättömät verhot tekivät kodistamme vielä hämärämmän.

Voin siis sanoa rehellisesti, että näin jälkikäteen ajateltuna valoa läpäisemättömien rullaverhojen asentaminen kodin tärkeimpiin huoneisiin oli tyhmimpiä ideoita, joita olen saanut.

Mietin jo, pitäisikö rullaverhojen rinnalle hankkia jotkin valoverhot, mutta Rouva ei vieläkään lämmennyt ajatukselle. Uudet rullaverhot saisin kuitenkin ostaa, jos niitä saisi valoa läpäisevällä kankaalla. Ja saahan niitä.

Asiaa piti kuitenkin harkita vielä pidempään, ja lopullinen sysäys tälle päätökselle tuli, kun ikkunoita pessyt siivooja vahingossa katkaisi huhtikuussa yhden vanhojen rullaverhojen pidikkeistä ja näin pudotti yhden verhoista. Tämä on merkki, ajattelin.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin meillä oli uudet, mittojen mukaan tehdyt ja valoa läpi päästävät rullaverhot ikkunoissa, ja voi miten olemmekaan nyt tyytyväisiä! Verhot ovat aika lailla samanlaiset ja saman näköiset kuin ennenkin, mutta kangas on toisenlainen. Hintaa verhoille tuli hieman päälle 50 € per verho, ja kuuden verhon asennukset maksoivat reilun satasen. Verhot teki ja asensi Kaihdin Casadina.

Valo siivilöityy nyt tasaisena ja kauniina, mutta pahin suoran auringonvalon kuumotus heijastuu takaisin ulos.

Olisivatpa nämä verhot olleet paikoillaan jo vuosi sitten, kun aloimme kuvaamaan kirjaamme! Jouduin nimittäin kiinnittämään lakanan ikkunoihin aurinkoisina päivinä, sillä vanhat verhot pimensivät liikaa, mutta suora auringonvalokaan ei ole suotavaa kuvauksissa.

Nyt ihastelemme tätä valoa ja sitä miten verhot itsessään valaisevat huoneen, kun aurinko osuu jo ikkunaan muttei paista vielä kohtisuoraan. Saimme siis tällä hankinnalla satoja tai tuhansia tunteja lisää valoa elämäämme! 

Paras hankinta aikoihin, sanoisin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme saaneet perheenlisäystä!

Tässä ovat onnelliset vanhemmat!

Olen vuosikaudet haaveillut leivänpaahtimesta. Rouva osti joskus kauan sitten "ihanan" 1950-luvun leivänpaahtimen, joka osoittautui kuitenkin melkoiseksi paloturvallisuusriskiksi: se oli aina päällä, kun johdon laittoi seinään. Kun hän sittemmin poltti leipänsä karrelle kahdesti palovaroittimen piipatessa, laitoin paahtimen käyttökieltoon.

Sen jälkeen emme ole leipää paahtaneet, ja uutta paahdintakaan ei ole tullut hankittua. Ne eivät yleisesti ottaen ole mitään keittiön kaunistuksia, ja niitä pitäisi vielä säilyttää koko ajan pöydällä, että niitä tulee käytettyä.

Jokin aika sitten huomasimme kuitenkin, että Smeg on tehnyt retroleivänpaahtimen, joka näyttää aivan kermanvalkoisten Smeg-jääkaappi-pakastimiemme jälkeläiseltä. Oh! No jos meille leivänpaahdin tulisi, se olisi juuri tuo.

Kesälomalla söimme paahtoleipää sekä anoppilassa että vanhemmillani lähes päivittäin, ja voi miten taivaalliselta se maistuikaan! Paahdettuna leipä jotenkin muuttaa muotoaan, ja vanhempikin leipä elpyy jälleen syötäväksi. Kun siihen sipaisee päälle voita, muuta ei tarvitse!

Kun palasimme kotiin lomalta, meni kolme päivää, ja Rouva palasi eräältä kauppareissultaan leivänpaahtimen kanssa. Mikäpä siinä, tervetuloa! Olet kauan odotettu ja rakastettu!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ei, ei täällä mitenkään puhki olla, vaan kehutaan parasta hankintaa, joka keittiöömme on tehty sitten leveämmän hellan ja isomman tiskikoneen.

Se on FreshForce-sitruspuserrin: kuin valkosipulinpuristin mutta isompi. Kutsutaan kuulemma myös mexican elbow'ksi.

Ostin itse asiassa Rouvalle keltaisen sitruspuristimen (alla) jo joululahjaksi, ja se osoittautui niin hyväksi vehkeeksi, että päätin hankkia vielä kokoluokkaa isomman, oranssin appelsiininpuristimenkin (yllä). Samaa sarjaa olisi ollut vielä vihreä limenpuristin, mutta limet puristuvat hyvin keltaisellakin.

Ja voi miten upeaa, hedelmän puristaminen ei todellakaan vie muutamaa sekuntia pidempään! Appelsiinin kulutuksemme on kasvanut eksponentiaalisesti, ja sitruunan siemeniä ei tarvitse enää noukkia ruoan seasta!

Paluuta entiseen ei enää ole.

Ja vielä pari raikasta juomavinkkiä loppuun.

Rouva ensinnäkin on aivan ihastunut veriappelsiini-Collinseihin: 2 osaa appelsiinimehua, hieman sokeria, 1 osa tequilaa ja loraus kuplavettä. Jos appelsiinit eivät ole kovin hapokkaita, kannattaa laittaa sekaan myös hieman sitruunamehua.

Jos taas tequila ei maistu, milloin tahansa toimii veriappelsiinilimsa: mehu jatkettuna kuplavedellä. Nam.

FreshForce-sitruspusertimia myydään useissa kaupoissa. Omani on ostettu Chez Mariuksesta. Sitruunanpuristin 34,90 € ja appelsiininpuristin 54,90 €.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus


"Hei, tämän Vipp-saippua-annostelijan kansi on juuttunut kiinni", Rouva ilmoitti eräänä päivänä. Todella. Kansi ei hievahtanutkaan, vaikka käytin siihen voimaa enemmän kuin keskimääräiseen kuntosalitreeniin. Päättelin, että kannen ja tiivisteen väliseen kierteeseen oli päässyt saippuaa ja se oli kuivuessaan liimannut osat tiiviisti kiinni toisiinsa.

Yritin liottaa astiaa vedessä, mutta kansi ei irronnut. Sitten sain neronleimauksen: laitetaan koko annostelija kiehumaan isoon kattilaan, jos vaikka kuuma vesi liuottaisi kuivuneen saippuan tehokkaammin.

Aloin pestä ikkunoita ja hieman myöhemmin kurkistin kattilaan. Tunsin voitonriemua: kansi oli todella irronnut säiliöstä! Tjaa... ja kaikki kannen muoviosat sulaneet. Voi prkln prkln prkl.

Nanosekunnin ajan harkitsin, voisinko piilottaa saippua-annostelijan ja myöhemmin teeskennellä, että se on vain kadonnut. Päätin kuitenkin myöntää saman tien Rouvalle, että nyt mokasin.

"Enkö mä kysynyt, että kestääkö se sitä keittämistä?" Rouva kysyi silmät leimuten. Juu, mutta kun... Eihän minulle tullut mielenkään, että kattila todella kuumenee pohjasta niin kuumaksi. Loppupäivänä ei paljoa juteltu.

Viikkoa myöhemmin päätin käydä samoja saippua-annostelijoita myyvässä Formverkissä (Annankatu 5) kysymässä, voisiko heidän kauttaan tilata varaosia ja mitä uusi kansi maksaisi. Varauduin jo kuulemaan, että kansia ei myydä erillisinä ja minun pitäisi vaan ostaa kokonaan uusi annostelija.

"Tarvitsetko uuden vai vanhan mallisen kannen? Odotapa, niin haen tuolta takaa. Saat ilmaiseksi, sillä Vipp lähetti niitä meille laatikollisen varaosiksi."

Oh! Näinkö helposti tämä menikin? Kiitos!

Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten ne muut varakannen tarvitsijat ovat omansa tuhonneet.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Asuntomme keittiöremontti valmistui hieman reilu vuosi sitten jouluksi. Keittiöremontti oli jo toinen kymmenen vuoden sisällä, mutta se olikin sitten perusteellisempi: kun ensimmäisellä kerralla tyydyimme lähinnä kunnostamaan pintoja, toisessa remontissa keittiö siirrettiin kokonaan toiseen huoneeseen.

Kerroin tämän keittiön rakentamisesta jo hyvin monisanaisesti Putkiremonttipäiväkirjassa, mutta tässä vielä kertauksena kymmenen asiaa, joista pidämme erityisesti keittiössämme. Toivon, että nämä ideat inspiroivat myös sinua.

1. Täysin oma keittiö

Meiltä kysyttiin remontin aikana: "Kenen keittiö teille tulee?" Ensin en ymmärtänyt lainkaan, mitä kysyjä tarkoitti. "Aa, siis joo, se ei tule minkään firman mallistosta, vaan tavarat on haalittu sieltä täältä."

Rohkaisenkin yhdistelemään vanhaa ja uutta ennakkoluulottomasti. Näin lopputulos on taatusti täysin oma eikä kenenkään muun.

  • Yläkaapit vanhasta keittiöstämme
  • Allastaso mittatilauksena Hackmanilta
  • Tason alla oleva sininen laatikosto Fasaanista
  • Altaan alla oleva laatikosto teetetty puusepällä
  • Saareke vanha apteekin myymälätiski Huuto.netistä.

2. Vanha kaapisto saarekkeena

Lasku- ja kaappitilaa ei voi olla liikaa, joten sitä kannattaa suunnitella keittiöön niin paljon kuin mahdollista. Olemme erityisen tyytyväisiä tähän kaapistoon, joka toimii saarekkeena ja johon voi esimerkiksi juhlissa kattaa noutopöydän.

3. Tilava ruokakomero

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyvien pariovien takana on ruokakomeromme. Sinne mahtuu kaikki. Myös mikroaaltouuni, mikä on erinomaista, se kun ei ole mikään keittiön kaunistus.

4. Teräksinen työtaso

Edellisessä keittiöremontissamme laitoimme vanhaan keittiöömme kirsikkapuisen työtason. Myös tiskipöytämme pinta oli samaa kirsikkaa, ja pesuallas oli upotettu puuhun. Puutaso oli meille kuitenkin huono valinta, ja nyt halusimme teräksisen työtason. Nyt voimme roiskia vettä vapaasti ympäri työtasoa eikä sen kuivaamisesta ja öljyämisestä tarvitse huolehtia. 

Työtaso on 3,5 metriä pitkä, ja se on tilattu Hackmanilta. Muut valmistajat olisivat voineet toimittaa vain kolmemetrisen tason.

5. Yksi iso pesuallas

Arvoimme kahden pienen ja yhden ison altaan välillä. Valitsimme onneksi tämän ison altaan. Sen mitat ovat 60 cm x 50 cm, ja siitä tehtiin vielä hieman standardia syvempi, 20-senttinen. Altaassa mahtuu pesemään jopa uunipellit, ja isoja kattiloitakin mahtuu sinne useampi.

Työtaso suunniteltiin myös niin, että altaan ja lieden väliin jää vielä työskentelytilaa, joka on osoittautunut hyvin käteväksi leikkuulaudan paikaksi. Siitä on lyhin mahdollinen matka liedelle.

6. Hana, jossa on ulosvedettävä suutin

Pesuallas on niin iso, että valitsimme hanan, jossa on ulosvedettävä suutin. Sillä saa puhdistettua kätevästi altaan kauimmaisetkin nurkat.

7. Vanhat teollisuusvalaisimet

Halusimme kattovalaisimeksi jotain näyttävää, ja päätimme luopua edellisessä remontissa yläkaapiston alle upottamistamme halogeenivaloista. Löysimme uudet valaisimet hollantilaisesta 360volt.com:ista. 

Tai eivät ne mitkään uudet valaisimet olleet. 360volt.com myy nimittäin vanhoja ja kunnostettuja teollisuusvalaisimia, jotka ovat niin makeita, ettei mitään rajaa. Olemme erityisen ihastuneita valtavan kattolampun upeaan lasikupuun.

8. Kaasuliesi

Kaasuliettä en vaihtaisi. Putkiremontin yhteydessä kaasumahdollisuus palautettiin kaikkiin asuntoihin, niihinkin, joista kaasu oli joskus katkaistu.

Lietemme on Smegin 100 cm leveä Opera-liesi, siinä on kuusi keittolevyä ja kaksi sähköuunia. Pienempää uunia emme ole käyttäneet, mutta keittolevyjen määrän ja keittotason leveyden suhteen liesi on paljon kokkaaville loistava valinta.

Liesi maksoi saksalaisessa verkkokaupassa 1 500 euroa vähemmän kuin Suomessa.

9. Mittojen mukaan teetetty huuva

Liesituulettimen kupu eli huuva teetettiin omien piirustusten mukaan Laitilan rakennuspellissä. Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

10. Sohva keittiössä

Sohvan sijoittaminen keittiön tuntui alussa hassulta, mutta sille ei ollut muutakaan paikkaa, emmekä halunneet luopua siitä. Hyvä niin, sillä sohva on ollut kovassa käytössä. Koira, lapsi, vieraat, me itse: kaikki viihtyvät keittiön sohvalla, kun joku puuhailee keittiössä. Ja sitä tapahtuu usein.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun poltimme jokin aika sitten kaasuliedellämme jälleen yhden teflonpannun pilalle, päätimme, että tähän talouteen ei tule yhtään sellaista lisää. Siis teflonpannua. Kaasu on ruoanlaitossa huippuhyvä, mutta valitettavasti liekki kuumentaa pannua helposti liikaa, vaikka yrittäisi olla varovainen. Ei kestänyt Hackman, ei perus-Tefal eikä Jamie Oliver -pannukaan. Olemmekin nyt siirtyneet pinnoittamattomiin valurautapannuihin.

Pannuja on löytynyt kirppareilta, ja ne on käsitelty ns. rasvapolttomenetelmällä eli sianihralla ja 250-asteisella uunilla.

Siirtyminen valurautaan on ollut ilmeisesti mielissä jo aiemmin, sillä löysin yllättäen vintiltä vielä yhden korkeareunaisen pannun ja padan. Siitä vaan pannut ja padat kuumaksi, ihraa pintaan ja puoleksi tunniksi takaisin uuniin.

Aivan heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen paistinpannulla ei kannata lähteä paistamaan munakasta, sillä kestää oma aikansa ennen kuin pannuun muodostuu hyvä paistopinta, johon ruoka ei tartu kiinni.

Puhdistukseksi riittää pelkkä vesi ja tiskiharja, ja ruostumisen välttää, kun pannun kuumentaa pesun jälkeen liedellä.

Rouva odotti, että raskauden myötä hänen hemoglobiiniarvonsa laskisivat, mutta toisin kävi. Olisikohan näissä valurautaisissa astioissa siihen selitys?

Share