Ladataan...
Isyyspakkaus

On todella huvittavaa kuunnella lapsen jutustelua ja yllättäen kuullakin siellä niitä fraaseja ja sanoja, joita käytämme usein Rouvan kanssa omassa puheessamme.

Tyttö osaa esimerkiksi sanoa hyvin painokkaasti, että hän ei todellakaan aio tehdä jotain. (Toisinaan hän saattaa vain istua kädet puuskassa ja toistella tuohtuneena: "Todellakaan, todellakaan.") Tai kun hän tietää tekevänsä jotain, mikä on oikeastaan kiellettyä, hän toteaa vain: "Tinulle on monta keltaa tanottu."

Joskus aikuisilta kuullut sanat tai lauseenkäänteet eivät osu ihan kohdalleen, ja hän saattaa esimerkiksi selittää, miten hän välttämättä leikki tänään päiväkodissa toisen lapsen kanssa.

Hän on nykyisin kovin mieltynyt sanojen 'kaan'- ja 'kään'-päätteisiin, ja onkin hauskaa kuunnella, miten hän ei halua juoda maitoakaan, pukea vaippaakaan tai istua pöydässäkään. Samoin hän ei usein teekään jotain asiaa. Jos vaikkapa kysyn, haluaanko hän kävellä vai tulla syliin, hän saattaa vastata, ettei halua kävelläkään.

Jos meidän puheemme tarttuvat lapseen, samaa käy myös toisin päin.

Mekin syömme jukkia (jogurtti), kyselemme missä on pulima (puhelin), asettelemme lautaset pöllälle (pöydälle) ja vedämme jalkaan faakut-housut (farkut), painottaen sanojen t-kirjaimia. Toisinaan sanomme, että tyttö makaa telässä (makaa selällään), kun häntä puetaan, ja koko perhe kutsuu hänen Conversejaan nimellä töpöt kengät (söpöt).

"Makaa telässä källyissä, faakut-housut ja töpöt kengät jalassa"

Oma lempifraasini on "Tit mennään!" jota toistellaan useasti, kun olemme jossain liikentessä. Siihen lapsi vastaa joko iloisesti: "Tit mennään!" tai toisinaan "Ei tit ei mennä."

Mutta mistäköhän ihmeestä lapsi on oppinut sen v-sanan? Varmaan joltain kaveriltaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on loman aikana monesti todennut jonkin asian olevan Elsinssissä kotona. Siis kotona Helsingissä. Tiesimme kyllä, että hän tietää, mitä on kotona, mutta käsitettä Helsinki pidimme pienelle liian abstraktina.

Yllätyimmekin kovasti, kun hän Roomasta Helsinkiin lentävässä lentokoneessa selasi Finnairin Blue Wings -lehteä, näki katukuvan Helsingistä ja huudahti ilahtuneena: "Elsinssissä kotona!" Sama toistui viime viikolla mökillä, kun hän selaili Rouvan Olivia-lehteä ja näki kuvan ehkä hieman omaa kotitaloamme muistuttavasta talosta Helsingissä. "Elsinssissä kotona!"

No nyt olemme Elsinssissä kotona, ja kylläpä on mukavaa, niin kivaa kuin se lomailu onkin.

Ja olihan se aikakin, pieni kun alkoi jo uhkaavasti eteläsavolaistua. Viikonloppuna hän työnteli hiirtä pienellä kuorma-autolla pitkin mummilan lattiaa ja huuteli: "Täältä tulloo hiili!" Hän myös pyyteli aamupalaksi aamupalloo.

* * *

Tänään ajelimme illalla aationaanulla (raitiovaunulla) kaupungin halki. Pieni istui penkissä, hymyili leveästi ja kyseli: "Onko kivaa?" (Se on hänen tapansa kertoa, että nyt on tosi kivaa.) Hän lähetteli lentosuukkoja muille matkustajille, ja paluumatkalla sai vielä karkinkin japanilaisilta turisteilta.

Hämmästelimme Rouvan kanssa toisillemme, miten nopeasti ja helposti lapsi oppii uusia sanoja ja imee niitä ympäriltään. "Sanopas taas täältä tulloo", ehdottelin hänelle.

"Täältä tulee!" hän sanoi.

"Ei vaan täältä tulloo, niin kuin mummilassakin", yritin uudelleen.

Hän katsoi minua ja totesi jälleen: "Täältä tulee."

Niin. Pieni kameleontti taisi jo sulautua tähän ympäristöön. Elsinssin kotiin ja aationaanuihin. Hyvä niin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On hauskaa näyttää pienelle lauluista ja saduista tuttuja asioita luonnossa kuten:

"Katso, tuossa on se hämä-hämähäkki, mistä lauletaan aina yhdessä."
"Nämä on niitä muurahaisia, jotka aina rakentaa ja rakentaa."
"Sen äidin mustikkapensaan söi se jänis, joka istui maassa. Ja se saisi kyllä hypellä jossain ihan muualla."

Mikään näistä oivalluksista ei ole kuitenkaan riemastuttanut tyttöä yhtä paljon kuin mökin ympärillä uiskentelevat joutsenet ja niiden poikaset. Siis monta pientä rumaa ankanpoikasta! (Oho, tulipa spoileri.)

Ruma ankanpoikanen on tytön lempisatu, ja hän ei tunnu saavan siitä tarpeekseen. Samassa kirjassa olisi myös muita satuja, mutta joka kerta, kun yritän aloittaa jonkin toisen sadun, pieni vaatii rumaa ankanpoikasta. Sitä voitaisiin hyvin lukea myös monta kertaa peräkkäin, jos isi vaan viitsisi.

Tuliankkaa emme ole kuitenkaan vielä onnistuneet näkemään luonnossa.

Ai mitä? No siitä hämähäkkilaulusta:

"Hämä-hämähäkki kiipes langalle
Tuli tuliankka, hämähäkin vei..."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistatkos kulta, mikä on isin nimi?

"Tatu!"

Ei, se ei ole Satu. Muistit kyllä hienosti, että puhuttiin näistä nimistä, mutta Satu on äidin nimi. Isin nimi on Tommi.

"Tommi."

Entä mikä on meidän koiran nimi?

"Tatu!"

Ei vaan Satu on äidin nimi. Kukas olikaan se koira? Missä koira on?

"Tuolla on koila!" (Osoittaa koiraa pöydän alla.)

Niin, mikäs sen koiran nimi olikaan?

"Ei tiiä."

No voi hassu. Se on Eppu. Eppu-koira.

"Eppu-koira!"

Niin, Eppu on koira, jonka nimi on Eppu. Isin nimi on Tommi ja äidin nimi Satu.

"Tatu!"

Hmm, kannattanee odottaa vielä hetki ennen kuin pienen päätä sekoittaa sillä, että myös mummolla, papalla ja mummilla on omat nimensä.

Share