Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä viikonloppuna ei ole paljoa muuta ollut mielessä kuin firman bileet ja niistä toipuminen. Kyseessä eivät olleet mitkä tahansa bileet vaan niin käsittämätön spektaakkeli, että näitä juhlia muistellaan vielä pitkään.

Kyseiset juhlat olivat Rovion Back to Shcool party (kirjoitusvirhe tarkoituksellinen), joka kulki myös nimellä Burning Nest.

Henkilöstölle ei kerrottu tapahtumasta etukäteen yhtään mitään. Paitsi, että paikalle mennään bussilla ja että mukaan on otettava yö- ja saunakamat. Paikka paljastui Porvoon Merisavuksi, johon tapahtuman järjestäjä Tapaus Oy oli loihtinut festarialueen meren rannalle.

Porukka majoittui puolijoukkuetelttoihin ja suuntasi saman tien päätapahtumapaikalle, johon oli pystytetty suurempi teltta.

Esiinnyimme alkuillasta firman bändin kanssa, ja tunnelma oli aktiviteettien, ruoan ja juoman ansiosta jo jyrkässä nousussa, mutta kukaan ei osannut arvata, miten ilta jatkuisi.

Viimeisen kappaleen jälkeen valot sammuivat ja teltan takaosaan avautui oviaukko.

Se johdatti juhlijat värivaloin valaistulle metsäpolulle, jossa soi eeppinen musiikki.

Muutaman sadan metrin metsävaelluksen jälkeen saavuimme toiselle teltalle, jossa käynnistyivät kunnon metsäreivit.

DJ Orkidea.

Pandora.

Mikael Gabriel.

Puolelta öin, kun melulupa päättyi, juhlat jatkuivat ensimmäisellä teltalla Michael Monroen akustisella keikalla.

Michael soitti lähes kaksi tuntia.

Aivan liian vähäisten unien jälkeen aamulla oli vielä mahdollisuus saunoa ja lojua paljussa. Ja joogata, mutta se jäi todellakin väliin.

Huh huh. Kiitos vielä kerran Tapaukselle, Brightille ja tietysti firman puolesta järjestelyistä vastanneelle Annelle! Aika meni taas liian nopeasti ja tunnelmasta ja seurasta olisi voinut nauttia vielä pidempäänkin.

Nyt on vaan rima asetettu aika korkealle tulevia bileitä ajatellen!

 

Kaikki postauksen kuvat: Aki Rask / Akifoto.

Psst, haluatko päästä mukaan seuraaviin juhliin? rovio.com/careers :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kesäloman viimeisen viikonlopun täyttivät kesäjuhlat, jotka äitini ja isäni järjestivät lapsuudenkodissani Jyväskylän Keljonkankaalla.

Äitini täytti 60 vuotta viime joulukuussa, mutta hän halusi järjestää isommat juhlat vasta kesällä.

Ilmatkin sattuivat suosimaan, ja vieraat pääsivät istuskelemaan myös ulos terassille ja huvimajaan.

Ruoat oli tilattu Keski-Suomen Pitoset -pitopalvelusta. Erinomaiset ruoat, ja varsinkin kylmät lihat kastikkeineen maistuivat vieraille erityisen hyvin.

Kahvin kanssa tarjolla oli passionmoussekakkua ja suklaa-sitruunakakkua sekä tietysti kanelimureleipiä, jotka kuuluvat meillä kaikkiin juhliin. Rouva oli muuten sitä mieltä, että keksejä pitäisi kutsua kanelimuroleiviksi, mutta meillä ne on tunnettu aina mureleipinä. Ehkä se on ollut joskus jokin kirjoitusvirhe jossain, mutta en minä osaa niitä muiksi kutsua.

Vieraat taisivat tulla paitsi juhlimaan äitiäni myös ihmettelemään ja ihastelemaan vauvaa lähes yhtä paljon. Emme nähneet poikaa koko päivänä juurikaan, kun hän kiersi nuuskuteltana sukulaisten ja ystävien syleissä.

En nähnyt kyllä tyttöäkään kuin vilaukselta, ja hänellä näytti olevan superkivaa. Kyllä hän olikin odottanut juhlia!

Nyt on kaikki juhlat juhlittu ja lomatkin lomailtu, ja alkaa olla aika lähteä kotiin. Omaan kotiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tytön ensimmäiset 4-vuotisjuhlat juhlittiin jo sunnuntaina, jolloin kylässä olivat isin ja äidin tuttavat perheineen. Merkkipäivää ehditäänkin juhlia moneen otteeseen: sunnuntaina, varsinaisena syntymäpäivänä eilen, päiväkotikavereiden kanssa huomenna ja erikseen vielä mummon ja papan kanssa.

Tyttö oli odottanut onnittelulaulua ja kynttilöiden puhaltamista niin, että oli pakahtua onnesta, kun se hetki viimein koitti. Hän oli suorastaan aivan liikuttavan iloinen ollessaan siinä huomion keskipisteenä Paljon onnea vaan -laulun soidessa.

Ennen sitä ehdittiin tietysti toivottaa kaikki vieraat tervetulleiksi ja avattua lahjat. 

Miten vieraat osasivatkin arvata, että prinsessat, Frozen, mekot, hiuspannat ja värityskirjat ovat in, ja että sateenkaaritukkainen My Little Pony on ehkä söpöintä, mitä tyttö on ikinä nähnyt? 

Rouva valmisteli viikon aikana herkkuja pitopöytään.

Vatsat täytettiin pizzoilla ja salaatilla.

Täytteinä oli erilaisin yhdistelmin nokkospestoa (!), parsaa (!), paahdettua paprikaa, paahdettua munakoisoa, uunikuivattuja tomaatteja, ruohosipulia, kapriksia, ilmakuivattua kinkkua, ylikypsää kinkkua, basilikaa, itse keitettyä tomaattikastiketta, juustoraastetta ja mozzarellaa.

Oma suosikkini taisi olla yhdistelmä tomaatti-kinkku-kapris-basilika-mozzarella. Ja nokkospesto oli varsinainen yllättäjä. Alla olevassa kuvassa sitä on munakoisopizzan pohjalla. Erittäin hyvää sekin!

Gluteenittomalle ystävällemme Rouva teki munakoisopizzat: siis samoja pizzatäytteitä ohuilla munakoisoviipaleilla uunissa paistettuna. Munakoisoviipaleen päälle oli ensin sivelty oliiviöljyä ja ripoteltu hieman suolaa.

Kauniin juhlakimpun hain Inbloomista Uudenmaankatu 34:stä.

Jälkiruokapöydän pääasia oli tietysti täytekakku.

Tytöllä oli vain yksi toive: hän halusi vaaleansinisen kakun. Hän sai jo pääsiäisenä Rouvan työkaverilta kakun koristeeksi tarkoitetun Elsa-hahmon, joten Rouvalla oli hyvin tärkeä tehtävä keksiä, miten täytekakun saisi värjättyä siniseksi käyttämättä elintarvikevärejä. Järkeilimme, että mustikka ei värjäykseen sovi, sillä se muuttaa asiat enemmänkin punertavan violetiksi eikä siniseksi.

Mutta sittenpä Rouva löysi webbisivuun, jossa kerrottiin, että mustikka toimiikin happo-emäsindikaattorina! Happamissa nesteissä mustikka muuttuu punaiseksi mutta emäksisissä siniseksi, ja esimerkiksi valkuaisvaahdon voi värjätä siniseksi mustikalla, sillä kananmunan valkuainen on emäksistä. Noituutta!

Ja hahaa, Rouvahan kävi juuri työväenopiston karkkikurssilla, jossa hän teki sveitsiläisiä marenkeja, ja opettaja oli kertonut, että marenkimassalla voi kuorruttaa myös kakun.

Kakku on siis päällystetty sveitsiläisellä marengilla, joka on värjätty mustikalla. Osa siitä on levitetty kermavaahdon tavoin kakun kuorrutteeksi ja osa kovettettu uunissa rapeiksi marengeiksi. Lisäksi koristeena on pensasmustikoita, läheiseltä kalliolta kerättyjä orvokkeja (syötäviä) sekä kakunkoristeeksi tarkoitettu Elsa-hahmo. Kakun täytteenä on valkosuklaamoussea ja mustaherukkarahkaa.

Kakku oli kuulemma juuri sellainen kuin tyttö oli toivonut, ja tyttö tuijoitti sitä silmät suurina ja suu auki!

Taidanpa tehdä tämän kakun ja marenkien valmistamisesta vielä oman postauksensa.

Gluteenittomana vaihtoehtona oli nektariini-mansikka-pensasmustikkapavlova.

Pöydässä oli myös puolukka-valkosuklaa-kaurakeksejä.

Pieni syntymäpäiväsankari oli kovin onnellinen kaikesta, ja myhäili tyytyväisenä sinisten marenkiensa kanssa. Hän oli iloinen myös saadessaan auttaa valmisteluissa. Eipä tainnut kukaan arvata, että täytekakun taikina oli tytön itsensä vatkaama, ja hän pyöritteli myös äitinsä kanssa keksitaikinapalloja pellille!

Juhlien jälkeen hän kiitteli isiä ja äitiä siitä, miten hienot juhlat olivat olleet ja miten hauskaa oli ollut.

Voi kulta, niin meistäkin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kissanristiäiset

"Vähäpätöisestä, jonninjoutavasta juhla- tm. tilaisuudesta. esim. Kaikenlaisissa kissanristiäisissä sinäkin juokset!" (Suomisanakirja.fi)

"Kuvaus pippaloista jotka ovat täysin turhanpäiväiset ja tyhjästä nyhjäistyt. Tällaisilla kemuilla juhlitaan yleensä jotain niin vähäpätöistä saavutusta, ettei niiden tunnelman tyhjyyttä tai kävijämäärää voi verrata edes lumihankeen sammuneen katupultsarin hautajaisiin." (Urbaanisanakirja.com)

Päätimme haastaa nämä määritelmät ja järjestää anopin kahdelle kissanpoikaselle nimijuhlat lauantaina.

Rouva laittoi pöydän koreaksi.

Laseissa kuohui samppanja: Roger Brun Cuvée des Sires Grand Cru 2008.

Pieni suunnitteli koko viikon, minkä mekon hän laittaa päälleen "kissan lättiäisiin". Isi yritti sitoa tytön hiukset ranskalaiselle letille. Ennen kuvan ottamista letti alkoi kuitenkin jo purkautua.

Syytän siitä isääni. Eihän tässä papan pyörityksessä mikään kampaus kestäisi.

Äitini toi mukanaan mummoni ohjeella tehtyjä kanelimureleipiä, ja jouduin pidättelemään itseäni aika lailla, etten olisi syönyt koko purkillista kerralla. Niinkin on joskus käynyt. Pitääkin ehdottomasti jakaa tämä resepti joku kerta. Brownie oli marmoroitu cashewpähkinävoilla.

Entä ne päivänsankarit? Siinä he ovat.

Ja ne nimet: vasemmalla Kyösti ja oikealla Kaisa.

Huraa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On niitä ihmisiä, jotka eivät tule kutsusta huolimatta yksiinkään juhliin, vaikka ne järjestettäisiin aivan vieressä. He kun eivät ole juhlaihmisiä.

Sitten on isäni suku: jotkin juhlat, edes pienet, on kiva järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti, vaikka mitään erityistä syytä ei edes olisi. Ja niihin myös tullaan - pidemmästäkin matkasta.

Viime viikonloppuna osallistuimme serkkujen juhliin, johon oli kutsuttu kaikki isoisäni sisarukset lapsineen, lapsenlapsineen ja lapsenlapsenlapsineen. Aivan kaikki eivät tietenkään päässeet paikalle, mutta oli hauskaa, että tyttömme tapasi juhlissa useita isoisosetiään ja -tätejään ja myös nuorempaa polvea. Ja tietysti omat isovanhempani ja vain muutaman kuukauden nuoremman pikkuserkkunsa.

Tyttö, mummo ja isomummo

Pikkuserkku ja taistelu palikkalaatikosta

Juhlapaikkana toimi tälläkin kertaa mummolani Saarijärvellä, pohjoisessa Keski-Suomessa. Mummo ja pappa kyllä muuttivat jo pari vuotta sitten kerrostaloon kaupungin keskustaan, mutta vanha rintamamiestalo muutaman kilometrin päässä säilyi kakkosasuntona - ja juhlapaikkana.

Suuri ohjelmanumero oli saunavastojen teko, ja oli huvittavaa, miten isosetäni ja -tätini kinastelivat siitä, mikä on oikea tapa tehdä vasta: laitetaanko lehtien vihreät puolet vastan sisä- vai ulkopuolelle ja mikä on oikea tapa pehmittää sidontaan käytettävä vitsas.

Sen kummempaa syytä juhlaan ei tietääkseni ollut, mutta onpa joskus käynyt niinkin, että vasta juhlissa tai niiden jälkeen on käynyt ilmi, että jollain olikin ollut jokin merkkipäivä, joka naamioitiin esimerkiksi kesäjuhliksi.

Joskus taas synttärit tai tupaantuliaiset on järjestetty juhlakalulle täysin yllätyksenä. Viimeksi näin kävi kesäkuussa 30 vuotta täyttäneelle serkulleni. Valitettavasti emme vain päässeet itse silloin juhliin mukaan.

En voi kuin toivoa, että pysyn itse yhtä hyväkuntoisena, virkeänä ja elämänhaluisena kuin kahdeksankymppiset isovanhempani tai muut juhliin saapuneista vanhuksista.

Ehkä se johtuu juuri siitä, että he ja heidän läheisensä ovat niitä juhlaihmisiä.

Eppu ei ole juhlakoiria

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuosi vaihtui tavallistakin iloisemmissa merkeissä, kun saimme olla mukana järjestämässä ystäviemme yllätyshäitä. Hääparin lähimmät sukulaiset oli kutsuttu päivällä kihlajaisiin ja kaverit illalla uudenvuoden bileisiin. Vain kaasona toiminut Rouva ja sulhasen best man puolisoineen tiesivät, mihin vieraat olivat todella tulossa.

Autoimme Rouvan kanssa järjestelyissä ja koristelimme tilan tytön nimijuhliin hankkimillamme paperipalloilla ja -viuhkoilla.

Tuomari vihki hääparin päivällä heidän omassa olohuoneessaan.

Vihkimisen jälkeen vieraat siirtyivät kahdeksan ruokalajin päivälliselle Suomen parhaimpiin kuuluvaan ravintola Farangiin. Tyttö oli mukanamme vihkiäisissä, mutta ennen Farangia isäni nouti hänet kotiin.

Pieni seurueemme sopi mainiosti Farangin kabinettiin, ja ruoka oli jälleen erinomaista. Farangin ruoat on maustettu kaakkoisaasialaisittan, mutta ne ovat vaikkapa thairavintoloihin verrattuna raikkaampia ja makuyhdistelmät yllätyksellisempiä.

Seurueemme nautti uudenvuoden erikoismenun, "Koh Chang", jonka annoksista mainittakoon esimerkkeinä Cha plu -lehdet savustetulla lohella, pehmeäkuoriset taskuravut mango-minttusalaatin kanssa ja kampasimpukat kookosliemessä.

Täydellistä.

Ei sillä, että vihersimpukat, possun ribsit tai haudutettu vasikanposki olisivat kalvenneet niiden rinnalla. Menussa ei ollut yhtään turhaa annosta, ja ruokaa tuli pöytään jatkuvalla syötöllä.

Iltajuhliin sapuneet kaverit olivat yhtä yllättyneitä kuin vihkimiseen osallistuneet sukulaisetkin. Jotkut olivat ehkä aavistaneet jotain mutta toiset eivät.

Iltaa varten tehty ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Rouva oli jälleen tehnyt kuuluisia pikkupizzojaan: toiset perunasta ja toiset parmankinkusta.

Läheisessä puistossa ammuttiin raketteja.

Ilta meni nopeasti.

Rouva auttoi juhlapaikan siivoamisessa, ja poistuimme juhlista viimeisenä.

Saimme kuin ihmeen kaupalla taksin lennosta, ja olimme kotona pienen tytön luona kolmen aikoihin.

Juhlat olivat hauskat ja uusivuosi ehkä paras ikinä!

Onnea vielä kerran tuoreelle avioparille!

Share

Pages