Ladataan...
Isyyspakkaus

Voi Trendi-lehti, kun taas heitit haasteen, johon on pakko osallistua. Kysyit: "Minkä ruokailmiön haluaisit saapuvan Suomeen?"

Ensin ajattelin jälleen kerran narista siitä, miten Suomessa brunssit ovat liian usein määrä-ennen-laatua-buffetmössöä, ja toivoisin (tässä se taas tulee) enemmän New Yorkin kaltaisia brunssipaikkoja, joissa tarjolla on edullisia à l carte -annoksia brunssihengessä: Eggs Benedict, Shrimp and Grits, Shakshuka, Croque-madame...

Mutta sitten mieleen palasi yksi ruokakokemus, jota ei tietääkseni voi kokea missään muodossa Suomessa. Se on okonomiyaki: japanilainen munakas tai japanilainen pizza.

Kuvat ovat Lontoosta, Abeno Too -nimisestä okonomiyaki-ravintolasta vuodelta 2008.

Wikipedia kertoo, että:

"Okonomiyakin keskeisiä aineksia ovat vehnäjauho, raastettu jamssi, kananmuna ja silputtu kaali. Nesteenä on vesi tai dashi-liemi, joka on valmistettu keittämällä merilevästä ja kalasta. Lisäksi okonomiyakissa voi olla monenlaista lihaa, äyriäisiä, vihanneksia ja juustoja. Koostumuksensa takia sitä usein verrataan länsimaisiin munakkaisiin ja pizzoihin, ja joskus sitä nimitetäänkin japanilaiseksi pizzaksi."

Päällä on myös majoneesia, okonomiyaki-kastiketta ja kuivattuja kalahiutaleita, jotka väreilevät ja liikkuvat ruoan lämmössä. Ruoka saatetaan myös valmistaa asiakkaan nenän edessä kuumalla paistolevyllä, mikä on aina yhtä kiehtovaa.

Toivoisin todella, että tämä herkku jalkautuisi myös Suomeen ja siitä tulisi samanlainen ilmiö kuin sushista. Minusta ainakin tulisi vakioasiakas, jos tällaisen saisi Helsinkiin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen huono tarttumaan blogihaasteisiin, mutta nyt Trendin toimitus heitti haasteen, jota en voinut vastustaa. He kysyivät: "Millainen oli unelmiesi matka?"

Valinta oli tavallaan vaikea mutta toisaalta helppo. Olisin voinut kertoa hyvin mielelläni ikuisesta rakkaudestani Italiaa tai New Yorkia kohtaan, hehkuttaa Australian Suuren Valliriutan tai Burman Merguin saariston sukellussafareja tai ihastella Hetta-Pallas-vaellusreitin kauneutta Lapissa, mutta vien sinut silti kuvamatkalle Uuteen-Seelantiin.

Lake Wakatipu, Queenstown

Olemme käyneet Uudessa-Seelannissa kahdesti, vuosina 2005 ja 2007, ja molemmat reissut olivat aikamoisia unelmamatkoja. Ensimmäisen kerran matkustimme maahan Tokion kautta, vietimme siellä kaksi viikkoa ja palasimme takaisin Suomeen Thaimaan kautta. Toinen matka taas oli varsinainen unelmaloma: yhdeksän viikon Tyynenmeren-retki, joka kulki reittiä Singapore - Australia - Uusi-Seelanti - Tonga - Fidzi - Ranskan Polynesia - Chile.

Tässä jutussa keskityn pelkkään Uuteen-Seelantiin ja kerron, miksi se on maailman paras matkakohde. Kuvat ovat molemmilta Uuden-Seelannin matkoiltamme.

Onhan kohteessa toki huonotkin puolensa. Se on ensinnäkin pirun kaukana, ja kovinkaan paljon kauemmaksi Suomesta ei pääse, jos pysyttelee maapallon pinnalla. Uuten-Seelantiin ei myöskään kannata matkustaa Suomen kesälomien aikaan, sillä silloin siellä on keskitalvi. Lisäksi Uuden-Seelannin sää on vielä arvaamattomampi kuin Isossa-Britanniassa. Mutta kuten kuvista näkyy, sateisten päivien väliin mahtuu myös auringonpaistetta.

Mikä siellä siis viehättää? Annetaan kuvien kertoa.

Luonto

Uuden-Seelannin luonto on käsittämättömän upea. Maassa on oikeastaan kaikkea mahdollista, mitä voi toivoa: lumihuippuisia vuoria, jäätiköitä, vuonoja, kristallinkirkkaita järviä, vulkaanisia alueita, reheviä sademetsiä ja valkoisia hiekkarantoja. Maisemat ovat tuttuja esimerkiksi Taru sormusten herrasta ja Hobitti-elokuvista, ja ne ovat luonnossa vähintään yhtä upeita kuin leffoissa.

Mount Ngauruhoe, Tongariro Crossing

Emerald Lakes, Tongariro Crossing

Lake Rotorua, Mount Ruapehu ja Mount Ngauruhoe

Mount Cook, kuvattu Foxin jäätikön suunnalta

Foxin jäätikkö

Lake Wakatipu, Queenstown

The Remarkables, Queenstown

Milford Soundin vuono

Sademetsää, Paparoa National Park

Devil's Bath, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Champagne Pool, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Lady Knox Geysir, Wai-o-tapu Thermal Wonderland

Ulkoilma-aktiviteetit

Uusi-Seelanti on paratiisi etenkin niille, jotka haluavat näkemisen lisäksi tehdä asioita: patikointia, sukeltamista, jäätikkökiipeilyä, melontaa, ratsastusta, benji-hyppyjä - valitse vain, mikä kiinnostaa.

  • Maailman parhaaksi patikkareitiksi kutsutun Tongariro Crossingin kävelee päivässä.
  • Sukelluskohteita on monia, ja Pohjoissaaren pohjoisosan Poor Knights Islands varmasti monipuolisin, White Islandin aktiivisen tulivuorisaaren ympäristö jännittävin ja Milford Soundin vuono erikoisin.
  • Jäätikkökiipeilyä voi harrastaa Foxin ja Franz Josefin jäätiköillä.
  • Melontaa kannattaa kokeilla Abel Tasmanin kansallispuistossa.
  • Ratsastamassa kävin itse (toisen kerran elämässäni) Paparoan sademetsässä ja hiekkarannalla.
  • Extreme-lajien harrastajien mekka on puolestaan Eteläsaaren Queenstown, jossa on muuten kuulemma keksitty myös koko benji-hypyn konsepti.
  • Pohjoissaaren Waitomossa voi mennä huikealle Lost World Epic -kierrokselle, jossa laskeudutaan köyden varassa sata metriä syvään rotkoon ja rotkon pohjalla sukelletaan märkäpuvuissa Waitomon luolastoon. Luolastossa ryömitään, kahlataan vedessä, hypitään ja jopa uidaan ja tullaan muutaman tunnin päästä ulos luolan toisesta suuaukosta. 

Tongariro Crossing

White Islandin kraateri

Rouva tuli pintaan

 

Milford Sound, sateen jäljiltä ympärillä satoja vesiputouksia

Rouva kiipeää Foxin jäätiköllä

Herra samassa paikassa

Melojat melomassa Abel Tasmanissa

Abel Tasmanin kansallispuistoa

Ratsastajat Punakaikissa

Queenstown

Lost World Epic Tour, Waitomo Caves, alla sadan metrin pudotus

Lost World Epic Tour, Waitomo Caves

Ruoka ja juoma

Uudessa-Seelannissa on helppoa syödä hyvin. Pieniltäkin paikkakunnilta löytyi aina kivoja ravintoloita, ja Lonely Planetin Uusi-Seelanti-opus oli ainakin silloin ehdottoman loistava apu.

Uusi-Seelanti on myös iso viinintuottajamaa, ja viininmaistelukulttuuri on todella kiva. Monilla viinialueilla viinitilat sijaitsevat vieri vieressä, joten viinejä on helppoa käydä maistelemassa kiertämällä viinikellarien ovelta toiselle. Kellarit ovat auki yleensä päivittäin ns. virka-aikaan, ja maistelu ei maksa mitään. Loistavia alueita maisteluun ovat ainakin Eteläsaaren Marlborough ja Central Otago ja Pohjoissaaren Hawke's Bay.

Cloudy Bay, Blenheim, Marlborough

Jackson Estate, Blenheim, Marlborough

Central Otago

Kaupungit

No juu, kaupungit eivät ole ihan se ykkösjuttu, miksi mennä Uuteen-Seelantiin. Mutta jos jossain kaupungissa kannattaa käydä niin Wellingtonissa. Auckland on kaupungeista suurin mutta pääkaupunki Wellington jotenkin mielenkiintoisempi. Auckland on kyllä kuvauksellisen kaunis, mutta Wellingtonista ainakin me löysimme paremmin ravintoloita, kahviloita ja jopa kauppoja.

Wellington

Wellington

Auckland

Skycity Tower, Auckland

LOTR

Heh, myönnetään: kyllähän yksi syistä Uusi-Seelanti-innostukseen alun perin olivat Sormusten herra -leffat. Ja kävin sekä Matamatan Hobbitonissa että Wellingtonin ja Queenstownin LOTR-kierroksilla, joissa katseltiin elokuvien kuvauspaikkoja. LOTR:it ovat toki jo so last season, ja nykyisin vastaavia kierroksia järjestetään varmasti Hobitti-teemalla.

Filming Location, jossain Wellingtonissa

Hobbiton, Matamata. Taustalla "Party tree"

"Rivendell", Wellington

* * *

Oi ja voi. Niin paljon on tapahtunut näiden kuvien ottamisen jälkeen. Kuvien läpikäyminen tätä juttua varten palautti mieleen monta ikimuistoista hetkeä, ja olihan tämä sellainen nostalgiaryöppy, että olen varmasti Uuden-Seelannin tunnelmissa vielä monta päivää tämän jälkeen.

Jonain päivänä palaamme varmasti vielä samoihin maisemiin tyttömme kanssa.

* * *

Psst, jos sinua kiinnostaa lukea lisää kuuden vuoden takaisesta maailmanympärimatkastamme, niin voin kertoa salaisuuden.

Olen joskus vihjannut, että olen kirjoittanut ennen Lily-bloggariuraani matkablogia. Nyt kun Rouvakin on esitelty, voin paljastaa ihan vain näin meidän kesken, että kyseinen blogi löytyy täältä: http://blog.travelpod.com/travel-blog/loskoivisto/suuri_matka/tpod.html. Sieltä voit käydä lukemassa lisää tunnelmia ja fiilistellä myös vaikkapa Australiaa ja Chilen Patagoniaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Trendi-lehti etsii tällä viikolla sisustuksen seuraavia hittejä, ja minutkin haastettiin mukaan nuuhkimaan trendejä.

No trendeistähän en tiedä mitään, varsinkin kun viime aikoina meidän sisustustyylimme on ollut enemmänkin palapelejä lattialla, puuroa pöydällä ja kuulakärkikynää valkoisessa nahkasohvassa. Kotiimme ei ole tehty remontin ja lapsen syntymän jälkeen juuri mitään hankintoja, eikä sellaisia ole edes suunnitelmissa. Päinvastoin: nykyisiäkin tavaroita pitäisi laittaa kierrätykseen, että kaappeihin ja laatikoihin saisi enemmän tilaa.

Ja siitäpä saankin aasinsillan tämän jutun varsinaiseen aiheeseen, joka näkyy kuvassa - tavallaan.

Kyseessä eivät ole valkoiset seinät, vaalea lautalattia, Smeg-jääkaappi tai retropistorasiat. Kyseessä ei ole edes kuvan keskellä komeileva String-hylly, vaikka se liittyykin asiaan. Juttu on se, että kyseinen hylly, on ainoa kirjahylly asunnossamme, eikä siinä ole muuta kuin keittokirjoja.

Sanoisinkin, että sisustuksen seuraava hitti on, että kodin kirjahyllyt kutistuvat minimaalisiksi.

Ja ne saa vielä kätevästi piiloon oven taakse.

Pakkasimme putkiremontin ajaksi kaksi isoa kirjahyllyllistä kirjoja pahvilaatikoihin, ja roudasimme ne keittiöremontin alta kellariin. Kirjoja oli ehkä kahdeksan laatikollista. Sitten huomasimme, että meillä ei oikeastaan ole enää tilaa kirjahyllyille, joten kirjat jäivät kellariin. Tästä on kulunut aikaa jo kolme vuotta, ja totesimme Rouvan kanssa, että emme ole kaivanneet kellarista yhtä ainoaa kirjaa. Emme oikeastaan edes muista, mitä siellä on.

  • Vanhoja romaaneja. Kuka niitä lukee monta kertaa?
  • Vanhoja matkaoppaita. Niin, ne ovat vanhoja. Tunnesyistä ne voi säilyttää, mutta tarvitseeko niiden olla paraatipaikalla kotona?
  • Vanhoja sisustuskirjoja. Ajan hammas saattaa olla puraissut niitäkin.
  • Sarjakuvia ja satukirjoja. Taru sormusten herrasta ja Harry Potterit.

Viimeksi mainitut voisi laittaa tytön huoneen hyllyyn, mutta muuten koko kellarikirjasto joutaisi divariin. Ja sinne joku kassillinen taisi mennä kellarivarastoinnin yhteydessäkin.

Kun olemme lukeneet uusia kirjoja, olemme antaneet ne luettuamme eteenpäin, ja varsinkin Rouva on innostunut lukemaan sähköisiä kirjoja uudella iPad Minillään.

Keittokirjoja sen sijaan käytetään aktiivisesti. Niitä on mukava selata ihan paperikopioina, vaikka netti on reseptejä pullollaan. (Tärkein keittokirja on tietysti alahyllyllä muiden kirjojen päällä oleva punakantinen kirja. Siellä ovat kaikki Rouvan reseptit.)

Nämä kirjat päätettiin siis laittaa esiin, mutta muuten pitäisi alkaa tyhjentää kellarin laatikoita kierrätysmielessä. Saisi sitten kellariin jotain muuta, jota ei vielä raaski heittää pois.

Voi olla, että joskus meillä on taas kirjahylly, mutta ei kyllä ikinä enää minkäänlaista pölyä keräävää avohyllykköä. Mieluiten sellainen, jossa kirjat saa ovien taakse piiloon. Ja sellainen, johon kirjoja säilötään vain pitkän harkinnan jälkeen.

* * *

Rouva muuten kuulemma haaveilee huonekuusesta ja uskoo, että nousussa ovat muutkin perinteiset viherkasvit, joita on ollut jo iso-isomummoilla vetoisissa pirteissä.

Toinen hänen pitkäaikainen haaveensa on saada valokuvaseinä, ja hän onkin kerännyt useamman vuoden ajan kirppareilta vanhoja valokuvakehyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen esittelemään sen teille. Voi olla, että se vaatii sitten jo naapuriasunnon valtaamisen.

Ja silloin meillä on varmaan tilaa sille kirjahyllyllekin.

Share