Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä täältä työelämästä. Täällä on kovin erilaista kuin kotioloissa, ja kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

On ollut jännää aloittaa työt täysin uudella toimialalla ja täysin toisenlaisissa tehtävissä kuin aiemmin. Olisi ollut tietysti helpointa palata takaisin tuttuun työympäristöön tutun verkoston keskelle, mutta oli kyllä vapauttavaa heittää kaikki vanhat projektit kirjamellisesti roskakoriin ja aloittaa täysin puhtaalta pöydältä aika lailla kaiken suhteen. Nyt on havaittavissa sitä samanlaista kutinaa ja innostusta, joka kuului vielä koulu- ja opiskeluaikoina jokaiseen syksyyn, kun kaikki oli erilaista kuin edellisenä keväänä.

On ollut myös oikein terveellistä ja virkistävää ajatella jotain aivan muuta kuin lapsenhoitoa ja siitä bloggaamista.

Mutta nämä aamuherätykset... En ole aamuihminen, joten näihin en totu varmasti koskaan.

* * *

Tyttö on viihtynyt tarhassa edelleen yhtä hyvin kuin kerroin viikko sitten. Hän kävelee aamuisin kädet ojossa lastentarhanopettajaa vastaan, ei ole itkenyt kertaakaan, syö hyvin, nukahtaa jutellen, nukkuu hyvin ja tulee iltapäivisin iloisena vastaan. Päiväkodin aloitus ei olisi siis voinut sujua paremmin.

* * *

Vielä kestää jonkin aikaa ennen kuin arkeen saadaan luotua kunnon rutiinit ja käytännöt. Suurin kysymysmerkki on se, onnistummeko pitämään kiinni edes vähän aikaa siitä, että tyttö viettäisi päiväkodissa korkeintaan seitsemän tuntia päivässä. Jos toinen vie ja toinen hakee, se on teoriassa mahdollista, mutta käytännössä työpäivien pitäisi olla aika säännölliset.

Nyt jo neljän työpäivän jälkeen joudun kyselemään Rouvalta, että "mitäs kun mulla tuossa keskiviikkona alkaisi eka palaveri ysiltä ja vika loppuu viideltä?" Tai "Se torstai, kun mulla on ne bänditreenit ja sä haet tytön, niin mun kyllä pitäisi olla silloin töissä jo puoli ysi..."

Joku ehkä miettii, että eikö sitä lasta voi sitten silloin tällöin pitää yli seitsemää tuntia hoidossa. Kyllä voi, mutta sovimme päiväkodin kanssa, että hoitoaika olisi näin alkuun korkeintaan seitsemän tuntia päivässä, ja päivähoitomaksusta annetaan silloin myös pieni alennus. Juttelin kyllä hoitajien kanssa, että kokeillaan nyt tätä järjestelyä, ja jos se ei onnistu, niin sitten ei.

Rouvahan oli tämän viikon vapaalla ja on vienyt ja hakenut tyttöä, joten ensi viikko on ensimmäinen, jolloin uudet arkirytmit ovat toden teolla testauksessa.

* * *

Vielä kestää jonkin aikaa myös se, että osaan puhua töissä luontevasti meistä enkä teistä tarkoittaen uutta työpaikkaani.

Muuten entisestä elämästä ja vanhasta työpaikastani muistuttavatkin enää vain perjantai-illan läksiäiset sekä pino vanhoja käyntikortteja. Ne voisi polttaa vaikka jossain roviolla. Heh.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sain viime viikolla uudelta työnantajaltani aikataulun ensimmäiselle työpäivälleni - siis huomiselle.

Siinä ei ollut kuitenkaan muistettu huomioida, että olen viimeksi ollut tekemisissä työelämän ja aikuisten ihmisten kanssa yli seitsemän kuukautta sitten. Kyllä paikallaan olisi ollut samankaltainen pehmeä lasku, jolla lapsi totutettiin päiväkotiin. Tähän tapaan:

* * *

Työelämään tutustuminen

1. Päivä klo 9 - 9:30

Työntekijä tutustuu työmatkaan ja käy työpaikan pihassa katselemassa, kun kollegat astelevat toimitaloon. Reitti on hyvä tarkistaa Reittioppaasta ja mielikuvaharjoitella jo edellisenä iltana, varsinkin jos siihen liittyy vaihtoja julkisessa liikenteessä.

2. päivä klo 9 - 11

Työntekijä tapaa esimiehensä toimitalon aulassa, keskustelee päättyneestä lomasta ja tervehtii muutamaa kollegaa kahviossa. Kotiin lähdetään ennen lounasta.

3. päivä klo 9 - 12

Työntekijä viedään toimitalon ylempiin kerroksin, hänelle näytetään hänen oma työpisteensä ja hänet esitellään työkavereille. Työntekijä juo kahvia omalla työpisteellään, pelaa Angry Birdsiä tunnin tai pari ja jää ensimmäisen kerran lounaalle.

4. päivä klo 9 - 12

Työntekijä saa tietokoneen, ja hän saa itsenäisesti tutustua sen painikkeisiin ja valikoihin. Myöhemmin hän tekee ohjatusti sähköpostiin allekirjoituksen ja lähettää koesähköpostin valitsemalleen perheenjäsenelle. Loppuaamupäivä surffataan netissä ja lounaan jälkeen lähdetään kotiin.

5. päivä klo 9 - 14

Viidentenä päivän työtekijälle annetaan pääsy tarvittaviin järjestelmiin ja intranetiin, hänelle kerrotaan uudesta toimenkuvasta ja hän suorittaa yksinkertaisia tehtäviä. Jos työntekijä vaikuttaa tässä vaiheessa tarpeeksi vakaalta, lounaan jälkeen hänelle voi näyttää Excelin ja PowerPointin.

2. viikko

Työtehtävien vaativuutta nostetaan asteittain ja työntekijä voidaan kutsua tutustumaan kokouskäytäntöihin. Hänen annetaan osallistua keskusteluun oma-aloitteisesti, mutta liian vaativia suoria kysymyksiä ei ole soveliasta esittää eikä työntekijää saa vielä laittaa vastuuseen palaverien valmistelusta tai vetämisestä. Tutkimusten mukaan loman vaikutukset katoavat noin viikossa, joten kolmannella viikolla työntekijän voi antaa työskennellä jo lähes normaalisti.

* * *

Työntekijällä kannattaa ensimmäisinä päivinä olla päällä samat löysät kotivaatteet, joissa hän on tottunut olemaan myös kotona. Myös jokin kodista muistuttava esine tai valokuva perheestä voi auttaa, kun ikävä yllättää. Nyt on hyvä aika tarkistaa myös työtenkijän syys- ja talvivaatetilanne.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Siinä se sitten oli, paljon puhuttu hoitovapaa. Aika paljon tuli tehtyä ja yhtä paljon jäi tekemättä. Ikimuistoista ja hauskaa se kuitenkin oli. Nyt edessä on ihan tavallinen viikonloppu, jonka jälkeen alkavat työt.

Lapsen osalta hoitovapaa päättyi jo muutaman päivän aiemmin, sillä hän aloitti tällä viikolla päiväkotiharjoittelunsa.

Alku oli pehmeää laskua: ensin käytiin leikkimässä päiväkodin pihassa tunnin verran, seuraavana päivänä leikittiin myös päiväkodin sisällä ja kolmantena päivänä osallistuttiin vielä ruokailuunkin. Neljäntenä päivänä isä häädettiin jo pariksi tunniksi pois päiväkodilta, ja viidentenä päivänä lapsi oli yksin hoitajien ja muiden lasten kanssa kolme tuntia.

Nyt olisi tarkoitus aloittaa normaali arki, jossa lapsi viettää päiväkodissa sen verran kuin kulloinkin katsomme parhaaksi. Näin alussa pyrimme rajoittamaan päiväkodissa vietettävän ajan korkeintaan seitsemään tuntiin päivässä, ensi viikolla vielä sitäkin lyhempään aikaan.

* * *

Sanotaan, että päiväkodin aloittaminen on vanhemmalle rankempaa kuin lapselle, ja kyllä se kieltämättä tuntui aika riipaisevalta jättää lapsi yksin päiväkodin pihalle.

Hän näytti siinä liukumäen reunalla istuessaan niin pieneltä ja muut lapset ja piha niin suurelta.

Mietin mielessäni, että entäpä jos hän vaikka kaatuu ja lyö pienen leukansa johonkin, eikä isi ole vieressä lohduttamassa? Huomaavatko hoitajat sen tarpeeksi nopeasti ja lohduttavat pientä? Meidän pientä?

Kun hän yhtäkkiä huomasi minut pihan toisella puolella, hymyili ja kiirehti luokseni kädet ota syliin -asentoon ojennettuna, huomasin pyyhkiväni silmäkulmiani, vaikken ollut ehtinyt edes poistua mihinkään.

Vilkutusten ja nähdään ihan pian -lupausten jälkeen oli vain käännettävä selkänsä ja jätettävä lapsi päiväkodin pihaan. "Voit kyllä soittaa ja kysyä, miten menee", hoitaja lupasi.

* * *

Palasin sovittuun aikaan päiväkodille ja kyselin varovasti: "No..? Mitenkäs täällä?"

"Tosi hyvin", sain vastaukseksi.

Tyttö oli ollut iloinen ja reipas, eikä hän ollut missään vaiheessa osoittanut minkäänlaista ikävää. Torstaina tyttö ilmestyi leikkihuoneen oviaukosta omaa tät tät tät -höpötystään hokien, katsoi minuun päin kuin todeten: "ai säkin olet täällä" ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Eikä olisi ollut mitään kiirettä lähteä pois. Kävi hän kyllä jossain välissä vähän halaamassakin, mutta mitään ikävää ei ollut havaittavissa. Perjantaina kaikki oli sujunut yhtä hyvin. Ja ruokakin oli maistunut.

Voisin siis sanoa, että tämä ensimmäinen päiväkotiviikko oli varsinainen suksee!

Kaveri kyllä varoitteli, että hänen lapsensa oli ollut ensimmäisinä päiväkotipäivinä yhtä hyväntuulinen, mutta kun poika oli eräänä päivänä huomannut, että järjestely onkin pysyvämpää laatua, myös itkunappula oli löytynyt.

* * *

Ensi viikolla nähdään sitten, miten sujuu se viimeinen jännittävä asia: päiväunien nukkuminen. Jännitys on tosin viikon aikana vähentynyt aika lailla, sillä saman tien, kun kirjoitin viikko sitten lapsen menevän aina itkien nukkumaan, se loppui seuraavana päivänä. En valehtele. Nyt kun olen nukuttanut hänet vain yksille päiväunille päivässä, hän on monena päivänä jäänyt päiväuniaikaan sänkyyn vilkuttamaan ja lähettelemään lentosuukkoja. Iltaisin hän nukahtaa saman tien, kun hänet kannetaan sänkyyn.

Tähän kohtaan pienet tuuletukset ja voitontanssit!

Ensi viikolla kuulemme, miten unet ovat lähteneet sujumaan päiväkodissa ja onko tyttö pysynyt yhtä hyväntuulisena. Nyt onkin Rouvan vuoro kuskailla lasta viikon verran: hän pitää töistään ainakin osittaisen vapaaviikon ja vie tytön hoitoon viideksi tai kuudeksi tunniksi päivässä.

Minä puolestani yritän keskittyä uuteen työhöni: muistella, miten työpaikalla kuuluikaan käyttäytyä ja miten keskustellaan ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä mitään lapsestani tai blogistani.

Ja sitten pitäisi vielä varovaisesti tiedustella työnantajalta, että mitäs, jos lähtisin töistä tässä jonkin aikaa aina siinä kolmen jälkeen, ettei lapsen hoitopäivistä tulisi yli seitsentuntisia...

Share