Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt alkaa lähtölaskenta! Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon on kaupoissa vain muutaman viikon päästä, ja se on jo ennakkotilattavissa No Tofu Publishingin verkkokaupassa!

Kun tilaat kirjan ennakkoon:

  • Saat automaattisesti kirjaan Rouvan nimmarin ja halutessasi omistuskirjoituksen (muista mainita toiveesi tilauslomakkeen kommenttikentässä!)
  • Postikulut menevät No Tofun piikkiin eikä kirjaa tarvitse noutaa postista, se mahtuu postiluukkuusi tai -laatikkoosi
  • Keittokirja postitetaan kotiisi heti kun se saapuu painosta, eli saat kirjasi ensimmäisten joukossa syyskuun lopulla.

notofupublishing.com/tuote/gastronaatti-ii-kuinka-rakastua-ruanlaittoon-ennakkotilaa-nyt/

Median edustajat ja bloggaajat voivat tilata arvostelukappaleet droppaamalla meilin: hanna.gullichsen@gmail.com.

Yllä näkyvä kuva on muuten se, jonka valitsimme lopulta kirjan takakanteen. Sen on ottanut Dorit Salutskij.

Kovin jännittävää!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Tammi

Oletko aiemmin kuullut gastrodekkarista? En minäkään.

Mutta tässä sellainen on, Heikki Valkaman uutuuskirja, Pallokala (Tammi 2017), joka ilmestyi juuri kauppoihin!

Pallokala on Tokioon sijoittuva jännityskertomus, joka pyörii pitkälti ruoan ympärillä.

Aivan kirjan alussa toistaiseksi tuntemattomana pysyvä henkilö ostaa Tokion Tsukijin kalatorilta pallokalaa ja suunnittelee tappavansa jonkun kalan myrkyllä. Mutta kenet ja missä? Ja kuka on tämä nimetön mysteerihenkilö, jonka murhavalmisteluja ja ahdistusta kuvataan kursiivilla painettuna pitkin kirjaa?

Kirjan päähenkilö on suomalainen Riku Mäki, joka on saanut ensimmäisenä suomalaisena koskaan kutsun Japanin keisarillisen kulinaarisen järjestön järjestämään keittiömestarikilpailuun, joka lähetetään myös suorana lähetyksenä Japanin televisiossa. Riku on Helsingissä uraa tehnyt ja Michelin-tähtiäkin kerännyt huippukokki, jolle kutsu kisoihin on tullut yllätyksenä. Riku epäilee, että kutsun takana on hänen entinen opiskelutoverinsa, japanilainen Kenta Maeda, joka on ollut samaan aikaan New Yorkissa kokkikoulussa ja tekee nyt ravintolabisnestä Tokiossa.

Rikulla on takanaan paitsi menestystä myös kipeä avioero, ja pian hän huomaa kiinnostuvansa nuoresta japanilaisesta naisesta, Shizuka Nakayamasta, joka toimii hänen tulkkinaan ja avustajanaan kisoissa.

Paitsi Rikun liikkeitä, kirjassa seurataan myös Tokion alamaailmassa yakuza-rikollisjärjestössä toimivan Atsuya Furutan puuhia, ja myöhemmin kirjassa tarinaan liittyy tokiolainen poliisi, Daisuke Matsuzaka. Ennen sitä tapahtuu kuitenkin järkyttävä murha...

Kirjailija Heikki Valkama on vaikuttanut viime vuodet Imagen päätoimittajana, ja kirja on hänen esikoisdekkarinsa. Valkama on asunut lapsuudessaan ja nuoruudessaan liki 20 vuotta Japanissa, ja hänen Japanin-tuntemuksensa välittyy kirjasta erinomaisesti. Faktoja Japanista ja japanilaisesta ruokakulttuurista jaetaan jännityskertomuksen sivussa pienen tietokirjan verran.

Ruoan lisäksi Valkaman Japanin-tuntemus näkyy myös muussa Tokion ja japanilaisen kulttuurin kuvauksessa. Erittäin mielenkiintoista oli kuulla myös Tokion alamaailmasta ja rikollisjärjestö yakuzasta, joka on - hämmästyttävää kyllä - täysin avoimesti ja laillisesti toimiva organisaatio, johon kuulumistakaan ei ole kriminalisoitu.

Kirjassa liikutaan Tokion Shinjukussa ja Ginzassa, ja vaikka en mikään suuri Tokion-tuntija olekaan kolmen matkani perusteella, oli hauska voida sijoittaa tapahtumia kartalle omassa mielessäni.

Japanilainen ruoka ja ruokakulttuuri ovat niin vahvasti mukana kirjassa, että sitä lukiessa tulee väkisinkin nälkä ja alkaa haaveilla japanilaisesta ruoasta.

Ei kuitenkaan siitä pallokalasta, josta kirjassa puhutaan useasti. Maistoin sitä viimeisellä Tokion-matkallani, ja ei kalaa todellakaan maun takia syödä. Se on sitkeää ja melko mautonta, ja suurin syy syödä kalaa lienee se mikä itsellänikin: että voi kertoa syöneensä sitä.

Vaikka todennäköisyys kuolla pallokalamyrkytykseen hyvätasoisessa ravintolassa on häviävän pieni, kyllähän se kävi silti mielessä. Edelleen Japanissa kuolee vuosittain ihmisiä, jotka ovat yrittäneet itse valmistaa pallokalaa, mutta eivät ole aivan tienneet, mitä tehdä.

Parempi siis pysytellä jatkossa näissä turvallisemmissa kaloissa, jotka ovat myös maukkaampia.

Kirja puhuttelee varmasti kaikkia Japanista ja sen ruokakulttuurista kiinnostuneita. Ja kukapa ei olisi? Dekkarin muotoon kirjoitettu kirja on helposti lähestyttävä, ja rikoksen selvittelyn lomassa tulee oppineeksi paljon uutta Japanista. Kiehtovaa on myös se, että Japanin-kuvaus on yhtä aikaa sekä täysin autenttista että suomalaisesta näkökulmasta kirjoitettua.

Kirja löytyy jo kirjakaupoista, ja minulla on ilo arpoa kaksi kirjaa myös blogin lukijoiden kesken. Kerropa kommentiboksissa, mikä on lempparisi japanilaisista ruoista, niin arvon kaikkien vastanneiden kesken kaksi kirjaa keskiviikkona 30.8.2017! Muista jättää myös sähköpostiosoitteesi.

//Arvonta on päättynyt. Pallokala on saatavilla mm. Adlibriksessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oh, miten jännää tämä onkaan! Hanna Gullichsen kertoi, että kirjamme lähti painoon eilen!

Ja siinä on kirjan kansi. Sen nimeksi tuli Gastronaatti II - Kuinka rakastua ruoanlaittoon. Ei sen vähempää luvattu. Kannen kuva on myös yksi kirjassa esiintyvistä annoksista, ja kuva on luonnollisesti omia otoksiani kuten muutkin kirjan kuvat.

Aiemmin epäilimme, että kirja ilmestyisi elokuussa, mutta kirjan paino- ja julkaisuaikataulut ovat niin monen asian summa, että lopulta julkaisuajankohdaksi täsmentyi syyskuun viimeinen viikko. Juuri sopivasti Rouvalle, joka päättää hoitovapaansa siihen ja palaa takaisin työpaikalleen siitä seuraavalla viikolla.

Ja kirjanhan kustantaa No Tofu Publishing, ja koko kirjatiimimme odottaa nyt intopiukeina, että pääsemme näyttämään ja kertomaan siitä lisää!

Miltäs näyttää?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Passi, rahapussi, puhelin, laturi, kuulokkeet... Näillä pärjääkin jo aika hyvin, vaikka kaikki muu unohtuisi matkasta. Ja sitten vaan luurit päähän ja kuuntelemaan äänikirjoja.

Olen hehkuttanut äänikirjojen striimauspalvelu BookBeatia jo useampaan otteeseen ja saanut konvertoitua myös ainakin joitain kollegoitani ja jopa Rouvan palvelun käyttäjäksi. En ole kuitenkaan kertonut yhdestä ominaisuudesta, joka on erityisen tarpeellinen kaikille, jotka matkustavat joskus johonkin, varsinkin lentäen.

BookBeatista voi nimittäin paitsi kuunnella rajattomasti äänikirjoja, myös ladata niitä yhtä rajattomasti offline-käyttöön, siis tilanteeseen, jossa ei ole nettiä saatavilla.

Nykyisin onkin tärkeää paitsi muistaa ottaa kuulokkeet mukaan matkaan myös ladata puhelimeen muutama uusi äänikirja.

Lentokoneessa äänikirja on parasta mahdollista viihdettä: sitä eivät keskeytä kuulutukset, sitä voi kuunnella myös nousun ja laskun aikana, sitä ei tarvitse lopettaa edes ruokaillessa eikä yöllisellä lennolla tarvitse häiritä muita lukuvalolla, jos itseä ei nukuta.

Kun puhelimeen yhdistää vielä langattomat vastamelukuulokkeet, koneen moottoreiden humina vaimenee omissa korvissa eikä johto sotkeennu mihinkään.

Lataan itse asiassa kaikki kuuntelemani kirjat aina offline-käyttöön, sillä vaikka laitteeseen ladattu kirja syö jonkin verran puhelimen muistia, ladatun kirjan kuunteleminen kuluttaa vähemmän laitteen akkua kuin sen striimaaminen. Ja jos kesken olevaa kirjaa haluaakin kuunnella jossain, missä nettiä ei ole saatavilla, on myöhäistä alkaa ladata sitä, kun yhteys on jo katkennut.

Viime aikoina olen kuunnellut hyvin erityyppisiä kirjoja.

Taisinkin kertoa jo aiemmin, että pidän kovasti dekkareista ja trillereistä, mutta tarpeeksi monta murhamysteeriä peräkkäin kuunneltuani totesin, että on aika kuunnella jotain muuta. Lars Keplerin Joona Linna, Jo Nesbøn Harry Hole ja Viveca Stenin Sandhamn -sarjat saavat siis nyt hetken odottaa.

Viime aikoina luureissa on pyörinyt mm.

  • Hanne Valtarin ja Satu Rämön Unelmahommissa. Terkkuja vaan molemmille, olipa mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, varsinkin näin kanssabloggaajana. Täysipäiväinen yrittäjyys ei ole oma unelmani, mutta oli todella kiinnostavaa kuulla sekä näiden supernaisten että heidän haastattelemiensa muiden oman tiensä kulkijoiden ajatuksia töistä ja niiden tekemisestä

  • Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia: Berliinipoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Norjalaista draamaa humoristisella otteella. Neshovin veljesten äiti vaipuu koomaan, ja veljekset kerääntyvät kotitilalleen puimaan menneitä ja nykyisyyttä. Tor Neshov on kotitilaansa pyörittävä sikafarmari, Margido Neshov Trondheimissa asuva hautausurakoitsija ja Erlend Neshov Kööpenhaminaan muuttanut umpihomo näyteikkunoiden somistaja. Kaikki miehet ovat perheettömiä, mutta Torilla on aikuinen tytär, Torunn, jonka hän on tavannut vain kerran aiemmin. Lämpimät suositukset.

  • Jussi Valtosen Siipien kantamat oli Finlandia-palkinnon voittaneeseen eeppiseen He eivät tiedä mitä tekevät -teokseen (joka löytyy myös BookBeatista) verrattuna pieni, vahva ja inhimillinen tarina. Lukion opettaja rakastuu oppilaaseensa, joka jakaa hänen kanssaan intohimon kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen.
  • Samuel Bjørkin I'm Travelling Alone -kirjan (suom. Minä kuljen yksin) päädyin kuuntelemaan äitini suosituksesta. Hän oli lukenut kirjan jo aiemmin suomeksi, ja kun satuin näkemään sen saatavilla englanniksi, ajattelin, että mikäpä siinä. Holger Munch selvittää kouluikäisten tyttöjen murhia Oslossa. 
  • Maaret Kallion Lujasti lempeä on self help -kirja, joka kertoo, ettei se ole self help -kirja. Havaintoja onnellisuudesta, armollisuudesta, parisuhteesta, kateellisuudesta. En muista kirjasta enää mitään. Ehkä sen, että sinun ei pidä odottaa muiden ihmisten toimivan omien odotustesi mukaan. Jos närkästyt siitä, että bussikuski ei tervehdi aamulla, ongelma on sinun eikä bussikuskin. Sinä voit edelleen jatkaa hänen tervehtimistään, jos se on sinulle tärkeää.
  • Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus on muumikirjojen tarkastelua filosofisesta näkökulmasta. Itsessäni ei ole pätkääkään filosofin verta, mutta oli silti mielenkiintoista kuulla tulkintoja hahmoista ja heidän motiiveistaan sekä siitä, miten Tove Janssonin tekstejä voi tulkita Kierkegaardin, Heideggerin tai Sartren teksteihin peilaten.
  • Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta on parisuhdebloggaajan kokoelma lyhyitä blogitekstejä, jotka käsittelevät häntä itseään ja hänen parisuhdettaan. Teos on hyvin humoristinen ja itseironinen ja ajoittain jopa kiusallisen henkilökohtaisiin asioihin pureutuva. Että hatunnosto moiselle exhibitionistiselle heittäytymiselle.

Nyt kuuntelen Minna Rytisalon kirjaa Lempi, joka on Lapin sodan aikoihin sijoittuva rakkaustarina, jonka Rouva jo kuunteli ja josta hän piti kovasti. Hän suositteli myös Mari Mannisen teosta Yhden lapsen kansa - Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret. Ei sieltä keveimmästä päästä.

Listallani ovat myös:

  • Margaret Atwood: Orjattaresi - The Handmaid's Tale. Menestyssarjan alkuperäisteos, dystopia USA:sta, jossa uskonnolliset fundamentalistit ovat ottaneet vallan,
  • Luca D'Andrea: Rotko. Trilleri, jonka kuvauksessa on mainittu myös Stephen King ja Joël Dicker
  • Satu Rämö: Islantilainen voittaa aina. Koska Satu Rämö! Ja koska Islanti!

Ja enemmänkin kuuntelen heti, kun vaan ehdin!

Joko sain sinut vakuutettua siitä, että kannattaa tutustua BookBeatiin? Ensimmäinen kuukausi on ilmainen, toisen maksat jo mielelläsi!

Mene osoitteeseen bookbeat.com/fi/ ja anna palveluun koodi 'isyyspakkaus' (alennuskoodi on mukana myös edellisessä linkissä). Koodi on voimassa 30.9.2017 saakka, ja se koskee uusia asiakkaita. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen maksaa 16,90 €/kk.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Poikanen rakastaa kirjoja. Hän saattaa selailla niitä pitkät ajat sohvalla tai lattialla, ja toisinaan hän nousee myös ruokapöydän ääreen selailemaan sanoma- ja aikakauslehtiä.

Hänen rakkautensa on kuitenkin hyvin fyysistä. En tiedä, miten näin on edes päässyt tapahtumaan, mutta poika on onnistunut tuhoamaan lähes jokaisen paksulehtisen vauvakirjan, joka hänen siskoltaan jäi jäljelle. Ei niillä mitään varsinaista tunnearvoa ole, mutta olisihan hän niitä voinut katsella vähän pidempäänkin.

Olen joitain kirjoja liimaillut ja teippaillut takaisin kasaan, mutta toiset teokset ovat alkaneet olla jo niin palasina, että ne ovat siirtyneet vähin äänin paperinkeräyslaatikkoon.

Niin kävi eilen myös näistä pahimmin hajonneille kuvakirjoille, sillä kävimme juuri viime viikolla ostamassa kierrätyskeskuksesta pinon uusia paksulehtisiä kuvakirjoja tämän kirjatermiitin rakastettavaksi.

Täysin ehjinä tytöltä jääneistä kirjoista pojan käsittelyssä ovat säilyneet vain Angry Birds -kuvakirjat (Tammi), Vauva! (WSOY) ja Tiitiäisen Runolelu (WSOY) sekä Little Animal Books -minikirjapino, joka lienee peräisin jostain ulkomailta.

Sen sijaan täysin toisenlaiset ennätykset tehtiin Pipsa Possun Tömistä ja ärjy -äänitehostekirjan (Otava) kanssa, jonka takakansi irtosi liimauksesta alle vuorokaudessa. Teippasin sen kyllä kiinni, mutta tämä pöriläs on niin kiinnostunut kaikista teipeistä ja muista mahdollisesti irti revittävistä asioista, että jos hän huomaa teipin, se ei kauaa pysy paikoillaan. Samasta syystä kaikki kurkistusluukkukirjat ovat menettäneet jo luukkunsa.

Onko muilla vastaavia havaintoja? Miten saat kirjat kestämään kovaa käyttöä? Vai onko sitten vaan hyväksyttävä, että aika ajoin haetaan Kierrätyskeskuksesta uusi pino kirjoja, ja vanhat laitetaan pois?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onko tässä Gastronaatti 2 -kirjan takakannen kuva?

Ehkä. Tai sitten se on tämä.

Joka tapauksessa uusi kirjaprojektimme on kaikessa hiljaisuudessa edennyt siihen pisteeseen, että kirjan taitto on takakannen kuvaa vailla valmis! Kääk! Olen nähnyt väliversioita kirjan taitosta, ja hitsiläinen, että se onkin näyttänyt hyvältä!

Annoskuvien lisäksi toimitin kirjan taittaneelle Pauli Salmelle fiiliskuviksi tukun kuvia digitaalisesta perhealbumistamme, mutta niiden taittoa en ole vielä nähnyt.

Onpa jännää saada lähiaikoina kirjasta ensimmäiset koko taiton printit viimeiseen oikolukuun ja tarkistukseen. Ja se odottaa vain ehkä tätä kuvaa.

Takakannen kuvat kävi ottamassa valokuvaaja Dorit Salutskij. Kuvausessio oli tuossa pari viikkoa sitten omassa keittiössämme. On hauskaa, että kirjan varsinainen kuvaajakin saa näin kirjaan edes jonkin kuvan itsestään.

Neljän ihmisen kuvaaminen on melko haastava homma, varsinkin kun yksi heistä on yksivuotias ja sen viisivuotiaankin keskittyminen herpaantuu melko herkästi.

Ei ollut helppoa löytää kuvaa, jossa kaikki katsoisivat yhtä aikaa kameraan ja ilme olisi suurin piirtein luonnollinen.

Lopullinen valinta on kuitenkin tehtävä nyt. Tämä se ei ole, mutta muuten kuva taitaa olla lempikuvani.

Lopputuloksen näette sitten elokuussa!

 

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Dorit Salutskij, ja olen itse käsitellyt ne hyvin pikaisesti.

Share

Pages