Ladataan...
Isyyspakkaus

Enpä olisi uskonut vielä pari viikkoa sitten, että tässä oltaisiin, pyöräilemässä tytön kanssa Herttoniemeen puutarhamökille.

Kun tyttö pääsi pyöräilyn makuun, taito alkoi kehittyä kuin taaperon kävely. Kerran aiemmin kokeilimme pyöräillä Kalasatamaan asti ja jatkoimme siitä metrolla perille, mutta nyt olemme jo kahdesti pyöräilleet hänen kanssaan koko matkan Herttoniemeen saakka.

Olemme itse ehkä olleet Rouvan kanssa turhankin varovaisia lapsen pyöräilyn suhteen, sillä meille junan tuomille Helsingin keskustan liikenne on tuntunut kovin vilkkaalta näinkin vaativan taidon opettelemiseen. Mutta eihän sitä voi oppia, jos ei harjoittele.

Toisaalta olen miettinyt useinkin sitä, että eihän Helsingissä syntynyt ja koko pienen elämänsä keskustassa asunut lapsi tunne mitään muuta ympäristöä. Se on vain hänen vanhempiensa pään sisällä oleva malli, että pyöräilemään pitäisi opetella ajamaan jossain metsän reunassa.

Tämä on hänen kotinsa ja täällä ovat kaikki hänen tutut kulmansa. Tämä on se paikka, jonka hän tulee lopun ikäänsä muistamaan lapsuutensa maisemina. Siihen kuuluvat raitiovaunujen ja metron kolina, vilkas liikenne ja uusia tornitaloja rakentavat nostokurjet. Kun kotiovesta astuu ulos, jo ensimmäisillä askelilla tai polkaisuilla on muistettava varoa muita jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja autoja. Eikä hän pidä sitä mitenkään ihmeellisenä tai erikoisena.

Isin ja äidin on vähitellen opeteltava hyväksymään, että tässä taloudessa kasvatetaan kahta stadilaista, jotka elävät lapsuutensa täysin toisenlaisessa ympäristössä kuin vanhempansa.

Heille kesäinen pyöräretki uimarannalle sattuu kulkemaan vilkkaiden liikenneväylien vartta pitkin, ja jos takaisin päin ei jaksa polkea, voi hypätä pyörän kanssa metroon ja tulla sillä takaisin kotiin.

Täällä tärkeää on opetella heti, miten muita ihmisiä ja liikennettä on pidettävä jatkuvasti silmällä, pelkkiin vihreisiin valoihin ei saa luottaa ja liikenteessä on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Tärkein on, että on pysähdyttävä heti, kun isi tai äiti niin sanoo ja että yhtään katua ei saa ylittää ilman aikuista. 

Vaan kyllä tuntuu hurjalta ajatus, että vielä jonain päivänä hänetkin pitää päästä tänne liikkumaan yksin. Katsotaan sitä tuossa... noin kolmentoista vuoden päästä.

Hienosti jaksoit, oletpa reipas!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, oletkos sinä se tyttö, jolla on uusi pyörä? Esittelisitkö vähän, miten sillä ajetaan?

No, pyörähän ei ole varsinaisesti uusi. Vain pari päivää sen jälkeen, kun kirjoitin tytön vanhan pyörän jääneen pieneksi, päätin hankkia hänelle isomman pyörän. Käytettynä. Edellinen pyörähän ei puolestaan ollut edes varsinaisesti vanha: se oli ostettu vuosi sitten, ja sen ajokerrat voi laskea muutaman käden sormilla.

Katselin pyörää ensin netistä useammastakin paikasta ja ehdin laittaa viestin parille myyjälle, mutta pyörät olivat jo menneet, vaikka ilmoitukset oli lisätty alle vuorokausi aiemmin. Todella: käytetyt lastenpyörät käyvät ilmeisesti netissä kaupaksi kuin kuumille kiville.

Sitten keksin laittaa tytön päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmään viestin ja kysyä, olisiko jollain pieneksi käynyttä 16-tuumaista tyttöjen pyörää. Mikä tahansa kävisi, kunhan siinä vain on etukori. Se oli nimittäin ainoa asia, jota tyttö uudelta pyörältään toivoi.

Ei mennyt varmaan kuin vartti, kun sain viestin, että sopiva pyörä olisi noudettavissa vain muutaman korttelin päästä, ja sovimme treffit samalle illalle. Pyörän hinnaksi sovimme 40 €.

Pyörä on sopivasti elämää nähnyt, eli kun sillä kaatuilee ja sitä kolhii, uudet naarmut eivät niin haittaa.

Tyttö ei näitä kolhuja nähnyt, vaan hänestä pyörä oli ihana. Ja siinä oli valkoinen kori.

Tällä mennään sitten ainakin tämä ja ehkä vielä seuraava kesä. Oma tavoitteeni olisi totuttaa tyttö pyöräilyyn vähintään sen verran, että hän jaksaa polkea kotoa puutarhamökille ja takaisin. Nyt olemme lähinnä polkeneet pyörällä metrolle ja kulkeneet suurimman osan matkasta raiteita pitkin.

Siirtolapuutarhan alue on kyllä erittäin hyvää pyöräilyn harjoittelemiseen, sillä autoja ei varsinkaan viikonloppuisin liiku hiekkateillä kuin poikkeustapauksessa.

Kun ilmat tästä lämpenevät, voimme kätevästi pyöräillä vielä puutarhamökiltä Kivinokan uimarannalle, johon on matkaa mökiltä vain kilometri.

Kivinokka on puolestaan alue Herttoniemen siirtolapuutarhan tuntumassa. Se on kaikille avointa virkistysaluetta, ja moni varmasti yllättyy, miten niin metsäistä puistoaluetta löytyy niinkin keskeiseltä paikalta Helsingistä.

Kivinokassa on myös kesämökkejä mutta niissä ei ole samalla tavalla omia rajattuja pihoja kuin siirtolapuutarhassa, vaan pihat ovat puistoaluetta. 

Nyt kävimme vain katsomassa rantaa ja käännyimme takaisin. Itseäni ei olisi voinut vähempää innostaa mereen pulahtaminen, mutta tytön silmät säkenöivät, kun hän näki pienen hiekkarannan ja kaikki ne hiekkalelut ja liukumäen, joka oli vesirajan tuntumassa.

Mitäpä jos kuitenkin palattaisiin jo takaisin puutarhamökille, ja tullaan takaisin rannalle sitten, kun sää on vähän lämpimämpi? 

Nälkäkin on jo.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Hyvin harvoin löytää niin perustavalla tavalla omia rutiineja ja käyttäytymistä muuttavia asioita kuin mitä BookBeat on minulle ollut.

BookBeat on äänikirjojen striimauspalvelu, josta voi kuunnella kiinteällä kuukausimaksulla niin paljon kirjoja kuin vain ehtii. Olen käyttänyt palvelua nyt reilun vuoden, ja se on muuttanut täysin suhtautumiseni työmatkapyöräilyyn.

Aiemmin olin melko laiska kulkemaan työmatkoja pyörällä, vaikka periaatteessa moni asia tuntuukin olevan kohdallaan.

Työmatkani on noin kymmenen kilometriä eli periaatteessa melko sopiva polkaistavaksi aamulla ja iltapäivällä, ja poljen sen fiiliksestä riippuen omaan rauhalliseen tahtiini noin puolessa tunnissa. Aamulla pitää toki varata aikaa suihkussa käyntiin työpaikalla, ja töistä lähtiessä menee joitain minuutteja siihen, että käy vaihtamassa pyöräilykamat päälle pukuhuoneessa. Silti olen pyöräilemällä usein nopeammin perillä kuin mitä olisin julkisella liikenteellä.

Syy laiskuuteen ei ole edes pyöräreitissä. Suurin osa työmatkaani on hyvää pyörätietä. 

Keskustan ohi pääsen pyöräilijöiden ohitustietä eli Baanaa pitkin. Baana on rakennettu entiseen satamaradan ratakuiluun Töölönlahden ja Ruoholahden välillä, ja siitä on tullut hyvin suosittu kevyen liikenteen väylä Helsingissä.

Siitä matka jatkuu Ruoholahden kanavan vartta pitkin kohti Lauttasaarta ja Länsiväylän vierustan pyörätietä aina Keilaniemeen saakka. Koko matka on pyörätietä, nyt kun Lauttasaarentiellekin on valmistunut pyöräkaistat.

Olen kuitenkin valinnut usein mieluummin julkisen liikenteen, sillä tämä edestakaisiin työmatkoihin päivittäin käyttämäni vajaat puolitoista tuntia on ollut aikaa, jonka saatan käyttää bussissa ja metrossa omien hommieni näppäilyyn. Voin pelata, ihan työnkin puolesta, voin katsoa ohjelmia suoratoistostopalveluista, voin selata Instagramia, voin lukea uutisia jne.

Jos kuljen matkan pyörällä bussin sijaan, kaikki tämä jää tekemättä, ja vain musiikkia kuuntelemalla aika tuntuu menevän tavallaan hukkaan.

Juu juu, kuntoilu on tietysti tärkeää, mutta silti pyöräily ei ole ollut minulle se mieluisa kulkemismuoto edes silloin, kun säät ovat olleet yhtä suotuisat kuin eilen.

BookBeat muutti kaiken. Nyt oikeasti odotan sitä, että pääsen pyöräilemään töihin ja jatkamaan kirjaani, joka jäi edellisenä päivänä kesken. En ole ottanut kesäkuulle edes HSL:n kausikorttia vaan kuljen päivittäin työmatkat pyöräillen. 100 km viikossa aiemman nollan sijaan on aika hyvä saavutus.

(Okei, käytän kyllä sellaista harkintaa, että jos koko päiväksi on luvattu kaatosadetta, jätän pyörän kotiin ja maksan matkani sitten matkakortin arvolla. Näin kävi juuri maanantaina.)

Mitä sitten kuuntelen? Pidän kovasti erilaisista listauksista BookBeatissa. Palvelusta ei välttämättä löydy juuri sitä kirjaa, jota kaveri on suositellut, mutta BookBeatin omat suositukset ovat toimineet hyvin.

Kirjoissa on toisten käyttäjien antamat tähtiluokitukset, ja palvelun ylläpitäjä myös kuratoi sisältöä. Olen kuunnellut palvelusta monta kirjaa, joita en olisi tullut muuten ikinä kuunnelleeksi tai lukeneeksi, ja hyvä niin. Selaan aina uutta kirjaa aloittaessani uutuudet ja luen kirjojen tiedoista niiden kuvaukset.

Tällä hetkellä olen esimerkiksi kuuntelemassa kesäkuun uutuutta Håkan Nesser: Taivas Lontoon yllä. Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotain muuta, mitä? Useassa maassa ja ajassa tapahtuva tarina on jännittävä kertomus kuolemansairaasta Leonardista, joka on järjestämässä 70-vuotisjuhliaan Lontoossa. Leonard on kuitenkin jollain tavalla sekaantunut vuosikymmeniä sitten itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan, ja jotenkin tarinaan liittyy vielä Lontoossa toimiva sarjamurhaaja. Vielä on jonkin verran kirjaa jäljellä, ennen kuin saan totuuden selville.

Kuuntelen kirjat muuten usein 1,75-kertaisella nopeudella, joten ehdin kuunnella päivässä kirjaa noin kahta tuntia vastaavan ajan. Kokonaisen kirjan saa valmiiksi noin viikossa - riippuen tietysti kirjan pituudesta.

Uusi ominaisuus palvelussa ovat kirjasarjat. Sarjat tunnistaa valkoisesta kirjapinon kuvasta, ja suosituimpia sarjoja on kerätty myös palvelun avausnäytölle. Löysinpä sellaisenkin listauksen, jossa esitellään eri kirjasarjojen ensimmäisiä osia.

Esimerkiksi Leena Lehtolaisen Maria Kallio, Lars Keplerin Joona Linna, Suzanne Collinsin Nälkäpeli ja J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjat ovat minulle jo aiemmin tuttuja, ja haluan ehdottomasti kuunnella myös esim. Jo Nesbøn Harry Hole ja Viveca Stenin Sandhamn-sarjoja.

Lisää kuunteluvinkkejä löydät edellisestä BookBeat-postauksestani.

Olemme Rouvan kanssa melko eri linjoilla kirjojen kuuntelusta pyöräillessä. Hän ei voisi kuvitellakaan laittavansa nappeja korville, sillä hän haluaa kuulla kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Minä taas olen kuulokkeisiin niin tottunut, että niiden käyttäminen ei häritse.

Yksi tärkeä ominaisuus kuulokkeille on kuitenkin se, että ne eivät blokkaa ulkoa tulevia ääniä täysin, sillä liikenteessä on kuultava myös ympäristöä. En voi suositella tulppamallisia in-ear-kuulokkeita, mutta esim. iPhonen mukana tulevat kuulokkeet päästävät riittävästi ääniä läpi.

Saa nähdä, miten käy, kun tämän hetkisten tietojen mukaan Länsimetro ja työpaikkani vieressä oleva Keilaniemen metroasema avautuvat syyskuussa ja pääsen metrolla suoraan töihin. Voittaako helppous vai halu pyöräillä ja kuunnella siinä samalla kirjoja?

Nyt jatkan kuitenkin tyytyväisenä pyöräilemistä, säästän samalla rahaa bussimatkoissa ja olen vielä kenties paremmassa fyysisessä kunnossa kuin aikoihin!

Tutustu sinäkin BookBeatiin - ensimmäinen kuukausi on ilmainen!

Mene osoitteeseen bookbeat.com/fi/ ja anna palveluun koodi 'isyyspakkaus' (alennuskoodi on mukana myös edellisessä linkissä). Koodi on voimassa 30.9.2017 saakka, ja se koskee uusia asiakkaita. Tämän jälkeen palvelun käyttäminen maksaa 16,90 €/kk.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pyöräilyn aloittaminen oli tytölle suoraan sanottuna tahmeaa.

Olin saanut jostain päähäni, että apupyörät hidastaisivat pyöräilemään oppimista, joten aloitimme harjoittelun vuosi sitten ilman apupyöriä. Kiinnitin pyörään kyllä työntöaisan, mutta harjoittelu sen kanssa ei ollut lainkaan niin mukavaa kuin olin ajatellut. Siitä ei oikein meinannut tulla mitään, ja tyttö kaatui aina, jos päästin vähänkin irti aisasta. Lopulta hän ei halunnut enää edes yrittää.

Emme pyöräilleet montakaan kertaa kesän aikana, kunnes syksyllä taivuin kiinnittämään apupyörät takaisin

Kevään tullen lähdimme yrittämään uudelleen, edelleen apupyörien kanssa, ja kappas: apupyörät eivät hipaisseetkaan maata. Kokeilimme vielä uudelleen, ja koska se sujui yhtä hyvin, ehdotin, että kokeilisimme pyöräillä jälleen ilman apupyöriä. Voisimme mennä siirtolapuutarhan alueelle, jossa ei ole muuta liikennettä.

Ajelimme puutarhamökille metroasemalta apupyörien kanssa, ja perillä irrotin ne. Tyttö hyppäsi pyörän selkään ja - hupsis - alkoi vain ajaa kuin vanha tekijä.

Hän jatkoi harjoittelua innoissaan koko päivän ja pyöräili puutarha-alueen polkuja edestakaisin. Kaatumatta, horjumatta, jännittämättä.

Harjoittelu sujui niin hyvin, että hän sai ajaa pyörällä takaisin metroasemallekin, ja lupasin että voimme alkaa nyt harjoittelemaan pidemmillä matkoilla.

Vaan pyörähän taitaa olla käymässä jo pieneksi, ja tyttö tarvitsisi uuden fillarin.

Onko suosituksia? Siinä pitäisi kuulemma olla kori edessä.

 

Edelliset pyöräilypostaukseni:

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä kuuluu tytön pyöräilyinnostukselle? Ihan hyvää kiitos. Pyöräily on taas alkanut kiinnostaa.

Mutta apupyörät ovat edelleen paikoillaan. Tai oikeammin taas.

Uhosin joskus keväällä, että otan apupyörät mahdollisimman nopeasti pois, sillä olin lukenut jostain, että ne voisivat jopa haitata pyöräilyn opettelemista ja tasapainon löytämistä.

Otinkin apupyörät aika pian pois, ja harjoittelimme tasapainoilua pelkän työntöaisan avulla. Mutta sepä ei lähtenytkään sujumaan, ei sitten lainkaan. Pyöräily olikin aivan liian kiikkerää ja pelottavaa. En voinut kuvitellakaan, että lähtisimme pyörällä päiväkotiin, ja mahdollisuuksia pyöräilyn treenaamiseen muuten ei ollut usein. Sitten tuli kesä ja vauva ja lomat, ja pyörään ei pitkään aikaan koskettukaan.

Lopulta syksyn tullen päätin, että laitamme apupyörät takaisin pyörään. Enemmän niiden puuttuminen nyt haittasi pyöräilyn opettelemista, kun pyörää ei voitu käyttää lainkaan.

Nyt olemme pyöräilleet huomattavasti enemmän kuin aiemmin, välillä jopa päivittäin päiväkotiin ja takaisin, ja tyttö lähtee mielellään harjoittelemaan pyöräilemistä. Hän osaa myös pitää tasapainoa jo aika hienosti, ja usein hän polkee suuren osan matkasta niin, että apupyörät eivät kosketa maahan lainkaan.

En kuitenkaan enää suunnittele apupuyörien irrottamista mahdollisimman pian. Ymmärsin jo, että tyttö kyllä kertoo itse, kun on valmis siihen. Ei meillä ole mihinkään kiire.

Share

Pages