Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

On hetkiä, kun tv-ohjelmia katselee mielellään isolta ruudulta kotisohvalla. Sitten on niitä hetkiä, kun viihteen on kuljettava mukana taskussa ja oltava saatavilla melkein missä vain.

Tällainen tilanne voi tulla eteen vaikkapa puutarhamökillä, kun poikanen päättää, ettei halua olla rattaissa eikä maassa, mutta hänen jokainen solunsa huutaa yliväsymystä. Siinä ei voi isä paljoa muuta tehdä kuin pitää yllä pientä edestakaista liikettä kantorepun kanssa. Ja katsoa vaikkapa jotain elokuvaa C Morelta siinä samalla, kun odottaa lapsen sulkevan silmänsä.

Oletko sinä jo käynyt tutustumassa palveluun ja ottanut käyttöön ilmaisen ekan kuukauden, jolla pääset katselemaan palvelun leffoja ja sarjoja?

Omalla katselulistallani seuraavana ovat Leonardo DiCapriolle Oscarin tuonut The Revenant, viime vuoden yllätyshitti, komediallinen Deadpool, jossa Ryan Reynolds näyttelee yhtä Marvelin supersankareista sekä Mad Max: Fury Road, jota en jostain syystä ole tullut katselleeksi aiemmin.

Lisää elokuvia voi selailla eri kategorioista, ja löysin valikoimasta esimerkiksi nämä elokuvat, joista olen pitänyt kovasti: Pikku Prinssi - rakastetun klassikon uusi animaatioversio, Martian - Matt Damon jää yksin Marsin pinnalle ja odottaa pelastusta ja Kerro minulle jotain hyvää - pyörätuolissa istuvan miehen ja hänen avustajansa suhteesta kertova koskettava tarina, jonka olen lukenut myös kirjana.

Touko- ja kesäkuun uutuuksia palvelussa ovat mm. elokuvat Magic Mike XXL, Independence Day: Uusi Uhka, Everest sekä Ice Age: Törmäyskurssilla.

Lisäksi uusia jaksoja on odotettavissa esim. sarjoihin Into the Badlands, Veep, Penny Dreadful sekä The Affair, jonka kaksi ensimmäistä kautta olemmekin katsoneet Rouvan kanssa yhdessä, ja odotimme sarjalle kovasti jatkoa!

Palvelusta on saatavilla toki runsaasti myös muita sarjoja ja lastenohjelmia, joista kirjoitinkin jo aiemmin.

Kurkkaa myös Instagramin puolelle ja osallistu viimeistään 5.6.2017 arvontaan, jossa voit voittaa C More Total -paketin määräaikaisen tilauksen kahdeksi kuukaudeksi! C More Total sisältää sarjojen ja elokuvien lisäksi myös kaikki C Moren urheilusisällöt.

 

Lue lisää C Moresta ja tutustu palveluun: cmore.fi. Elokuvat, sarjat ja lastenohjelmat saat käyttöösi 9,95 €:n kuukausimaksulla. Palvelu on saatavilla tällä hetkellä iOS- ja Android-laitteille ja tietokoneelle. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yksi kevään odotetuista elokuvaensi-illoista on Disneyn Beauty and the Beast - Kaunotar ja hirviö. Se tuo vuoden 1991 rakastetun animaatioklassikon valkokankaille live action -versiona.

Elokuva jatkaa samaa uusintaversiolinjaa, jota Disney on harrastanut viime vuosina mm. elokuvissa Cinderella - Tuhkimon tarina ja Viidakkokirja. Myös Maleficent kuuluu tavallaan samaan joukkoon, mutta elokuva ei ole varsinainen live action -versio Prinsessa Ruususesta vaan aivan toinen tarina.

En ole nähnyt näistä uusintaversioista kuin Tuhkimon, ja en ollut kovin ihastunut siihen, mutta eipä alkuperäinen Tuhkimokaan kuulu suosikkeihini. Kaunottaresta ja hirviöstä kuultuani tiesin kuitenkin, että sen haluaisin nähdä aivan heti, kun se tulee elokuvateattereihin. Alkuperäinen leffa on Disneyn parhaimpia kautta aikojen, ja trailerit lupailivat hyvää.

Moni ei varmasti tiedä tai muista, miten merkittävä Kaunotar ja hirviö Disneylle aikoinaan oli. Yhtiön 1980-luku ei ollut kovin kummoinen, vaikka Pieni merenneito väläyttelikin valoa tunnelin päässä. Kaunotar ja hirviö oli kuitenkin kaikin tavoin huippumenestys, ja elokuvana jopa niin onnistunut, että se kilpaili vuoden parhaan elokuvan Oscar-patsaasta vuonna 1992 - ensimmäisenä animaationa ikinä. Kaunottaresta ja hirviöstä tehtiin myös Disneyn ensimmäinen näyttämömusikaali, ja se sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1994. Musikaali oli huippumenestys, ja se pyöri Broadwaylla peräti 13 vuotta (ja nähtiin myös Helsingissä vuonna 2007).

Itse pidin Kaunottaresta ja hirviöstä animaationakin, mutta rakastuin siihen ja sen musiikkiin lähtemättömästi juuri musikaalin kautta. Satuin näkemään sen New Yorkissa juuri ensi-iltavuonna ja kävin katsomassa sen uudelleen Lontoossa ja vielä Helsingissäkin vuosia myöhemmin. Musikaali on edelleen yksi parhaista, joita olen koskaan nähnyt. Odotukset olivat siis hyvin korkealla, kun menin lauantai-iltana Tennispalatsiin katsomaan uutta elokuvaa. 

Onneksi elokuva myös lunasti kaikki odotukset, ja pidin siitä todella paljon. Se oli lavastukseltaan, puvustukseltaan ja tehosteiltaan upeaa katsottavaa. Se oli hauska, koskettava ja satumainen. Se oli kaikkea sitä, mitä alkuperäinen animaatiokin oli, mutta tarinaan oli saatu vielä uusia ulottuvuuksia.

Elokuva on hyvin pitkälti, jopa useita repliikkejä myöten, piirroselokuvan juonen mukainen, mutta mukana on myös uusia kohtauksia. Saamme esimerkiksi tietää, miksi Belle asuu isänsä kanssa kahdestaan ja miksi he ovat muuttaneet sihen pieneen maalaiskylään, jossa he asuvat. Myös hirviön lapsuudesta nähdään väläyksiä. Muut pienet erot, jotka havaitsin rajoittuivat lähinnä siihen, että Bellen isä ei olekaan elokuvassa keksijä vaan taiteilija.

Hahmojen tulkinnoissa eroja on tietysti, ja esimerkiksi feministinä tunnettu Emma Watson on tehnyt Bellesta huomattavasti alkuperäistä hahmoa vahvemman ja ohjat omiin käsiinsä ottavan naisen. Pääpiirteissään tarina on kuitenkin uskollisempi alkuperäiselle animaatiolle kuin vaikkapa Cinderella - Tuhkimon tarina.

Uudessa elokuvassa on mukana tietysti kaikki suuret laulunumerot alkuperäisestä elokuvasta. Kaupungin asukkaat toivottavat elokuvan alussa toisilleen Bonjour talojen ikkunoista samalla, kun Belle vaeltelee kaduilla ja laulaa: "Little town, it's a quiet village. Every day like the one before". Gaston ylistää itseään oluttuoppi kädessä pubissa ("No-one's slick as Gaston..."). Lumière tarjoilee Bellelle illallisen hirviön linnassa, ja lautaset tanssivat Be Our Guestin tahtiin.

Ja tietysti Mrs. Potts esittää elokuvan ikonisen tunnuslaulun samalla kun keltaiseen tanssiaispukuun pukeutunut Belle ja viimeisen päälle groomattu hirviö tanssivat kahdestaan kristallikruunujen alla ("Tale as old as time, song as old as rhyme..."). 

Elokuvaan on tehty myös uusia kappaleita, joista hienoin on hirviön laulama Evermore, jonka hän laulaa linnan tornista katsellessaan Bellen laukkaavan kohti kotiaan päästettyään tämän vapaaksi. Elokuvan uudet laulut ovat täysin uusia, eivät Broadway-musikaalista lainattuja.

Elokuvassa on erinomaisesti onnistunut roolitus. Emma Watson sopii täydellisesti Bellen rooliin, ja hänellä on kaunis lauluääni. Hirviönä karjahtelee Downtown Abbeysta tuttu Dan Stevens. Muita ääninäyttelijöitä ovat mm. Ewan McCregor (Lumière), Ian McKellen (Cogsworth) ja Emma Thompson (Mrs. Potts). Gastonina nähdään Luke Evans ja hänen koomista aisapariaan, LeFouta, esittää Josh Gad.

LeFoun hahmosta onkin ehditty jo kohista, sillä tässä elokuvassa hänestä on tehty "avoimesti" homo. Tämä avoimuus on kuitenkin enemmänkin elokuvan tekijöiden puheissa kuin siinä, mitä valkokankaalla nähdään. Silti kannanotto on yllättävä Disneyltä, joka pitää perinteisesti kielen keskellä suuta.

Hirviön linnan elävät esineet on toteutettu hauskasti, ja hirviökin on animoitu niin elävästi, että on mahdoton sanoa, mikä osa hahmosta on tehty tietokoneella. Hirviön linna on yksinkertaisesti upea.

Poistuin elokuvateatterista kostein silmin, ja vielä pari päivää leffan jälkeenkin huomaan elokuvan tapahtumien ja laulujen pyörivän mielessäni. Katsoisin sen oikeastaan mielellään myös uudelleen. Harva elokuva herättää nykyisin yhtä voimakkaita tunteita, joten jotain poikkeuksellisen hienoa Kaunottaressa ja hirviössä oli.

Elokuvan ikäraja on 12 vuotta, mutta se on perusteltua. Elokuva on aika jännittävä, ja myös hieman animaatiota synkempi. Menee siis vielä useampi vuosi, ennen kuin voin katsoa sen tytön kanssa. Voi, miten hän siitä pitäisikään, kun isäkin oli elokuvasta näin lumoutunut.

Mikäköhän olisi seuraava live action -leffa, jonka toivoisin Disneyn tekevän? Frozen? Liian aikaista. Leijonakuningas? Aladdin! Joo!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: C More

Suomen virallisen viihdekirjaston, C Moren, avajaisia vietettiin eilen Bar Cónissa Kampin keskuksessa. Kyseessä on uusi Suomessa ja suomalaisille rakennettu striimauspalvelu, jossa yhdistyvät kotimaiset ja ulkomaiset sisällöt. Pääsin tutustumaan ensimmäisten joukossa tähän palveluun, ja kerron siitä lisää lähiaikoina!

Palvelun avajaiset olivat siis eilen, ja lokaatio oli Bar Cón -tapasbaari Kampin keskuksen viidennessä kerroksessa, johon aukesi viime vuoden puolella uusi ravintolarypäs.

Löysin avajaisista Too Big to Be Me -Annan, joka jakaa myös omia C More -striimauskokemuksiaan blogissaan.

Juhlissa oli monta tuttua ruutukasvoa. Tunnistatko kuvasta jonkun?

Illan ensimmäinen esiintyjä oli loistava Kasmir!

Illan juontajat, Viivi Pumpanen ja Kalle Lindroth, haastattelivat myös Niki Juuselaa, joka aloittaa C Moren formulaselostajana.

Illan toinen esiintyjä oli Jenni Vartiainen, joka esitti kaksi vanhempaa hittiään ja uuden kappaleensa, Turvasana.

Näistä tunnelmista siirryin tutustumaan uuden C More -palvelun sisältöön ja suunnittelemaan, mitä aion katsoa aivan ensimmäisenä Suomen virallisesta viihdekirjastosta. Pysy kuulolla!

Lue lisää palvelusta ja sen sisällöistä MTV:n ja C Moren sivuilta: mtv.fi/cmore ja cmore.fi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onkohan tässä maassa vielä joku, joka ei ole kuullut tässä kuussa ensi-iltansa saavasta Tom of Finland -elokuvasta? Sain kutsun elokuvan kutsuvierasensi-iltaan ja some-etkoille Tennispalatsissa, jossa oli mahdollista tavata myös elokuvan tekijöitä.

En ole kyllä oikeastaan lainkaan sitä tyyppiä, että haluan ottaa itsestäni kuvia julkkisten kanssa, mutta kun ne muutkin olivat siinä tyrkyllä Pekka Strangin ("Touko Laaksonen" eli Tom of Finland) ja Lauri Tilkasen ("Veli Mäkinen") kylkeen, niin...

Ensi-illan avajaisissa ohjaaja Dome Karukoski piti pienen puheen ja esitteli paikalla olleet elokuvan näyttelijät.

Ihastuttava Iisa lauloi uusia kappaleitaan.

Vaikka näissä kuvissa ihmisiä näyttää olevan hillitysti, vain hetkeä myöhemmin koko tila täyttyi ensi-iltavieraista, sillä elokuvaa esitettiin Tennispalatsissa lähes kaikissa saleissa, ja vieraita oli kaiken kaikkiaan 2 500! Joukosta bongasi monia lehdistä, tv:stä ja elokuvista tuttuja kasvoja.

Entäpä se leffa?

Pidin kovasti. Elokuva oli koskettava ja kaunis. Pääpaino oli Toukon ja Velin suhteessa, ja siinä, miten Toukon piirustukset päätyivät koko maailman nähtäväksi. Se kuvasi hienosti myös sitä ahdinkoa, jossa homot elivät suurimman osan Toukon elämästä. Homous oli rikollista, ja kiinni jääneitä uhkasi hoito mielisairaalassa. Se tuntuu nykyisin sairaalta.

Touko piti kuvansa piilossa Suomessa ja sanoi elokuvassa, että niitä olisi helpompi saada julkaistua Vatikaanissa kuin kotimaassa. Arvostusta löytyi lopulta vapaamielisessä Kaliforniassa, jossa homot saivat näyttää rakkauttaan myös julkisesti. Kuvat löysivät julkaisijan, ja niistä tuli maailmankuuluja.

Touko ja Veli elivät yhdessä 28 vuotta Velin kuolemaan saakka. Hän kuitenkin salasi suuntautumisensa ja henkilöllisyytensä Tom of Finlandina suvultaan siskoaan Kaijaa lukuun ottamatta.

Hänen piirroksensa ovat nykyisin kaikkien tuntemia ja arvostettuja myös homopiirien ulkopuolella. Kuvilla on ollut valtava vaikutus homoille, ja nyt ne ovat jo osa valtavirran populaarikulttuuria.

Hieno elokuva, suosittelen! Elokuvan ensi-ilta on 24.2.2017.

Rohkeuden, rakkauden ja vapauden puolesta: tof.fi/iam/.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käytimme lauantaina lastenhoitotilaisuuden hyväksi ja karkasimme Rouvan kanssa elokuviin Jyväskylän Fantasiaan. Edellisen kerran taisimmekin käydä yhdessä elokuvissa kolmisen vuotta sitten, ellei viime kevään Angry Birds -elokuvaa lasketa. Nyt halusimme nähdä kehutun La La Land -musikaalielokuvan.

Elokuva on ohjaaja Damien Chazellen kunnianosoitus hollywoodin kulta-ajan musikaalielokuville. Se on Los Angelesiin sijoittuva aikuisten satu, jossa jazz-pianisti Sebastian (Ryan Gosling) ja näyttelijä Mia (Emma Stone) kipuilevat omien urahaaveidensa kanssa. Sebastian haluaisi avata perinteisen jazz-klubin mutta tyytyy soittamaan joululauluja Samba & Tapas -baarissa, ja Mia kiertää koe-esiintymisissä ja tienaa elantonsa tarjoilijana kahvilassa.

Elokuvan juoni ei suuria yllätyksiä tarjoa, joten käydään suoraan käsiksi musikaalin olennaisimpaan asiaan: musiikkiin. Ja sanon aivan heti, että elokuva jätti sen suhteen ristiriitaiset fiilikset.

Musiikkia elokuvassa oli paljon mutta laulunumeroita yllättävän vähän. Koska menin katsomaan elokuvaa juuri musikaalina, olin odottanut enemmän laulua, ja olisin myös toivonut että Gosling ja Stone olisivat yllättäneet musikaalitähtinä positiivisesti samoin kuin vaikkapa Ewan McCregor ja Nicole Kidman Moulin Rougessa. Karismaattisia näyttelijöitä molemmat kyllä olivat, ja tanssijoina varsin uskottavia, mutta laulajina kovin keskinkertaisia. 

Laulujen sijaan elokuvassa oli paljon jazz-musiikkia, joka svengasi hyvin, ja musiikki ylipäänsä oli hienoa. Gosling esitti jazz-pianistia myös erittäin hienosti, ja hänen olisi voinut jopa uskoa soittavan itse pianoaan. 

Elokuvan huippukohtia olivat (hivenen korni) alkunumero, jossa lauletaan ja tanssitaan moottoritien rampilla, Sebastianin ja Mian duetto Hollywoodin kukkuloilla steppausnumeroineen (ks. elokuvan juliste) sekä aivan elokuvan lopussa ollut epilogi, jossa Mia käy mielessään läpi aiempia tapahtumia. Olisin kuitenkin toivonut näkeväni jotain yhtä pakahduttavaa kuin Moulin Rouge tai järisyttävää kuin Les Miserables, jonka jälkeen en voinut lähestulkoon puhua liikutukseltani.

Pohdin elokuvateatterista lähtiessäni, että ei tämä sellainen elokuva ollut, jota haluaisin katsella uudelleen ja uudelleen. Kuuntelimme soundtrackin siitä huolimatta Spotifysta, ja huomasin, että musiikki toimi yllättävän hyvin myös elokuvasta irrotettuna ja että pidin parista kappaleesta toisella kuuntelulla enemmän kuin leffassa. Esimerkiksi Mian koelaulu (Audition / The Fools Who Dream) jäi madoksi korvaan, ja hyräilen välillä myös City of Starsia. Molemmat kappaleet ovat myös Oscar-ehdokkaita.

Mielenkiintoista on, että kappaleiden sanoitukset on tehnyt sama parivaljakko Pasek & Paul, jotka olivat Broadwaylla juuri katsomani Dear Evan Hansen -musikaalin musiikin takana. Kyseisen musikaalin musiikki on yksi parhaista kuulemistani, ja olen kuunnellut sitä viime päivinä Spotifystä useita kertoja, sillä levytys julkaistiin vain muutama päivä sitten.

Elokuva oli kaunis, värikäs, hauska, sympaattinen ja viihdyttävä, mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä odotukset oli asetettu liian korkealle. Ehkä otin termin 'musikaali', liian kirjaimellisesti ja elokuva olisi pitänyt katsoa täysin tuorein silmin ja musikaaleihin tottumattomin korvin eikä odottaakaan laulajilta Broadway-tason belttausta. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen näkemäni musikaalielokuva, olisin saattanutkin ihastua lajityyliin.

Ehkä pitää kuitenkin katsoa elokuva joskus toisen kerran uudelleen kotioloissa.

Ja eiköhän tämä leffa ne Oscarinsa joka tapauksessa voita.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos minulta kysytään, yksi viime viikon parhaista uutisista oli tämä.

Ai että mitä?

Netflixistä voi nyt ladata ohjelmia offline-käyttöön! Ominaisuutta on toivottu jo ilmeisen pitkään, ja se tuotiin sovellukseen sen uusimmassa päivityksessä. Tämä tulee pelastamaan monta auto- ja lentomatkaa erityisesti lapsiperheissä, ja ulkomailla ollessakin lapsi voi nyt katsoa samoja sisältöjä ja samalla kielellä kuin kotona. Aivan kaikkia ohjelmia ei offline-käyttöön saa ladattua, mutta tytön lempisarjat onneksi löytyivät.

Sitten vaan poistamaan turhia pelejä ja muita appseja iPadin muistia, että ohjelmat mahtuvat laitteelle!

 

Share

Pages