Ladataan...
Isyyspakkaus

Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata edellisen postaukseni kuvissa jotain uutta. En tarkoita paperikoristeita enkä peltilaatikoston päälle kerääntyviä arkisia asetelmia, vaan uusia tuolejamme!

Ne ovat tarkemmin sanottuna tanskalaiset Carl Hansen & Sønin Wishbone-tuolit, jotka on suunnitellut Hans J. Wegner.

Olemme istuneet ruokapöytämme ympärillä Arne Jacobsenin suunnittelemilla seiskatuoleilla (alla vasemmalla) jo 14 vuotta, mutta osa niistä on alkanut olla kovin huonokuntoisia. Ostimme tuolit jo silloin käytettynä tanskalaisesta huutokaupasta, ja vuosien varrella tuolit ovat rapistuneet entisestään. Parin tuolin selkänoja rätisee uhkaavasti, ja muutaman tuolin viilupinta repii kuulemma sukkahousut.

Rouva on haaveillut Wegnerin Wishbone-tuoleista jo useamman vuoden, mutta hän ei ole uskaltanut hankkia niitä, sillä niiden istuimet on tehty paperinarusta. Pienet lapset ja paperinaruistuimet eivät ole kovin hyvä kombinaatio varsinkaan mustikoiden, tomaattikastikkeen tai punajuuririsoton kanssa.

Mutta sitten juuri nämä tuolit olivat Stockmannin Hulluilla päivillä niin hyvään hintaan, että.......

Hetken harkinnan jälkeen päätimme hankkia tuolit ja päällystää ne toistaiseksi "jollain". Harkinnassa oli muovipäällyste kuten Kaikki rakastavat Raymondia -sarjan päähenkilön äidin sohvalla.

Rouva löysi kuitenkin komerosta sinne jemmaamaansa pellavakangasta. Piirsin istuinten muodon sanomalehtipaperille, ja Rouva kiikutti kankaan ja mallipiirroksen Ompelimo Blomstiin Liisankadulle. Muutama päivä myöhemmin saimme tuolinpäällisistä mallikappaleen, joka sidottiin tuoliin nauhoilla. Se sopi tuoliin juuri kuten ajattelimmekin, joten tilasimme viisi lisää. Ompelutyö maksoi 20 €/kpl.

Tuolit ovat todella mukavat ja tukevat istua, mutta pientä muutosvastarintaa huomaan itsessäni sen suhteen, että uudet tuolit vievät vanhoja enemmän tilaa pöydän ympärillä. Eiköhän siihen kuitenkin totu ajan kanssa.

Päällisten pitäisi nyt suojella tuoleja pieniltä roiskeilta ja likaisilta ruoanmurusilta. Ehkä päälliset voi ottaa pois jo 5... 10... 17 vuoden päästä? Eikö ne jo silloin muuta pois?

Psst, jos joku on kiinnostunut vähän huonokuntoisista Jacobsenin seiskatuoleista, yv, av jne.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Robert Bosch Oy

Kirjoitin kaksi viikkoa sitten Boschin Facebook-sivujen Kotikeskiviikko-sarjaan postauksen, jossa kiinnitin WC-tilamme seinään seinämaljakon. Tässä saman sarjan postauksessa en poraa mitään vaan kerron, miten olemme pyrkineet taltuttamaan lelukaaosta kotonamme. Toisinaan onnistumme siinä paremmin, toisinaan huonommin.

Lasten kanssa on pakko oppia sietämään aivan toisenlaista epäjärjestystä ja tavarakaaosta kuin ennen lapsia. Keittiössä ja olohuoneessa kävellessä on osattava väistellä lattialle ripoteltuja ja heiteltyjä esineitä ja eteisen matolle astuessa on vain toivottava, että juuri jalan alla ei ole yhtään mattoon maastoutunutta legopalikkaa terävät kulmat pystyssä.

Koska tavaroiden kerääntyminen lattioille on väistämätöntä, on tärkeää, että ne on myös helppo siivota pois ja lapsetkin tietävät, mihin lelut kuuluisi kerätä leikkien jälkeen. 1-vuotiaan kanssa asiaa vielä harjoitellaan, 5-vuotiaalta sitä voi jo vaatia.

1. Pelit, piirustusvälineet ja askartelutarvikkeet sinne missä niitä käytetään

Ehkäpä isoin ja merkittävin elementti tässä kaaoksen hallinnassa on lasten peleille ja piirustus- ja askartelutarvikkeille pyhitetty kaappi olohuoneen nurkassa.

Eipä tässä mitään kovin mullistavaa sinänsä ole, mutta kahden aikuisen taloudessa eläneille aikuisille oli aika iso kynnys luovuttaa näin keskeisellä paikalla sijaitseva kaappi tällaiseen käyttöön. Olihan siellä paljon tärkeitä asioita kuten... hmm... maljakoita, kynttilöitä, mappikansioita, valokuva-albumeita... ja... aivan... ehkäpä se ei ollutkaan niin tärkeä.

Kuvittelimme vielä joskus, että lasten pelit ja lelut voisivat sijaita lastenhuoneessa, mutta elämä koulutti meidät tässäkin. Tavaroiden matka lastenhuoneesta olohuoneeseen on nimittäin paljon lyhyempi kuin niiden matka takaisin lastenhuoneeseen, ja tavarat jäivät pyörimään olohuoneeseen. Toisaalta pelejä alkoi ilmestyä niin paljon, että ne eivät enää mahtuneet järkevästi lastenhuoneen kaappiinkaan.

Nyt olemme hyvin tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Tärkeimmät pelit löytyvät nyt sieltä, missä niitä pelataankin, ja jos jokin peli käy tarpeettomaksi tytölle, se viedään lastenhuoneen komeroon odottamaan pojan kasvamista.

Samassa kaapissa on myös mm. tytön piirustusvälineet, puuha- ja värityskirjat, muovailuvahat, askartelutarvikkeet... ja yksi mystinen laatikko, johon hän ei ole vielä keksinyt kurkistella. Se on...

2. Piirustukset ja pienet askartelut jemmalaatikkoon

Tyttäremme piirtää mielellään ja on valtavan tuottelias. Siis todella tuottelias. Hän saattaa piirtää yhdeltä istumalta neljä piirustusta, ja päiväkodistakin kantautuu erilaisia taideteoksia säkeittäin. (No ei nyt aivan.) Piirustuksia on esillä siellä täällä ja magneeteilla jääkaappien kyljissä, ja ei siinä mitään, niitä säästänkin oikein mielellään. 

Mutta sitten ovat värityskuvat ja se kaikki muu paperisilppu. 5-vuotiaat ovat keksineet päiväkodissa keskenään, että paperista voi leikellä asioita. Tyttökin piirtää paperille mielellään keittiövälineitä, ruokia, lääkärintarvikkeita, kaloja, paperinukkeja ja sen sellaista, leikkaa ne irti ja jättää jollekin tasolle leikkiäkseen niillä myöhemmin.

Tällä paperisilpulla ei kuitenkaan enää koskaan leikitä! Ei koskaan!

Pyörittelin näitä tärkeitä paperipinoja tasolta toisella aikani, kunnes keksin todella ovelan systeemin.

Kun havaitsen kasan uusia piirustuksia, värityskuvia tai paperista leikeltyjä kuvioita ilmestyneen jonkin kaapin päälle, sujautan ne vaivihkaa tähän jemmalaatikkoon. Jos hän kaipaa niitä pian, ne voi kaivaa nopeasti takaisin esille, mutta jos niiden perään ei kysellä...

Buahhahhahhahhaaaa!

Säästän tietysti piirustukset. Ne alkavat olla jo niin taidokkaita ja uniikkeja, että ne pääsevät talteen varsinaiseen muistojen laatikkoon, mutta muu paperisilppu ja värityskuvat katoavat jossain vaiheessa.

3. Taaperon lelut senkkiin ja lelukoriin 

Taaperon lelujen on parasta sijaita olohuoneen lattialla korissa. Mutta hänelläkin alkaa olla pikkuautoja, eläinhahmoja ja muuta pienempää, jonka olisi suotavaa löytyä helposti. Siksipä myös television alla oleva senkki on luovutettu puoliksi lasten käyttöön.

Vielä puolisen vuotta sitten poika ei osannut avata liukuovea, joten tytön pienet lelut ja legorakennelmat saatiin kätevästi senkin sisään talteen. Enää liukuovi ei pidättele taaperoa pois kaapilta, joten kaapissa säilytetään nyt taaperon tavaroita.

Tai säilytetään ja säilytetään. Useammin ne taitavat olla sohvapöydällä, pöydän alla tai sohvan alla.

4. Legot ja junaradat keittiön nurkkaan

Ostin puolivahingossa Huuto.netistä tytön ollessa pieni kaksi valtavaa säkillistä Duploja. Tyttö sai puolestaan kummeiltaan 1-vuotiaana joululahjaksi kaikki heidän poikiensa vanhat Brio-junaradat, joten niitäkin kertyi hyvä kasa.

Sijoitimme jo silloin Duplo- ja Brio-korimme keittiöön, jossa leluilla on myös hauska leikkiä, ja siellä ne ovat olleet nyt viisi vuotta.

Vietämme paljon aikaa keittiössä, ja myös lapset leikkivät siellä mielellään. Lelut saa kerättyä siis helposti pois lattialta omiin koreihinsa, ja vielä helpommin ne saa niistä takaisin lattialle!

5. Pienet lelut eteisen vetolaatikoihin

Rakastan vetolaatikoita. Mitä enemmän, sen parempi! 

Rouva löysi joitain vuosia sitten Huuto.netistä hauskan miljoonalipastoksi kutsutun laatikoston, jossa oli useampi kymmenen vetolaatikkoa. Se oli lopulta meille liian suuri, mutta samalla myyjällä sattui olemaan toinen lipasto, joka oli juuri sopiva eteiseemme!

Laatikot sisältävät kaikenlaista sekavaa lasten pipoista ja lapasista jatkojohtoihin ja varalamppuihin ja -paristoihin. Ja tietysti leluihin. Osa laatikoista on omistettu pienemmille leluille, joita ei voi säilyttää kaapeissa tai isommissa lelukoreissa, kuten pikkulegot.

Lipaston laatikot lähtevät irti, joten kun legoilla leikitään, legolaatikot vain kannetaan mukana ruokapöydälle, leikitään siellä, ja leikin päätyttyä kaavitaan osaset pöydältä takaisin laatikoihin. Kätevää!

Mutta kaikki ratkaisuthan ovat hyvin eläviä, ja se mikä toimii tänään ei välttämättä olekaan hyvä ajatus enää parin kuukauden päästä.

Vaan miten ratkaista tämä legorakennusongelma? Siis että kun näitä isoja rakennelmia syntyy, mihin ne voisi sijoittaa? Ne eivät saisi olla taaperon ulottuvilla, mutta ei niitä saa purkaakaan.

Kaipa se on vain hyväksyttävä, että nämä arkiset asetelmat kuuluvat lapsiperheen kotiin.

Onko sinulla jakaa jokin oma vinkkisi lelu-, askartelu- tai legokaaoksen taltuttamiseen?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Robert Bosch Oy

Sain Boschilta pyynnön jakaa oman kotoiluvinkkini Boschin Facebook-sivujen Kotikeskiviikko-sarjaan ja testata samalla Boschin laitteita. Tämä sattuikin sopivasti, sillä tarkoitukseni on ollut jo pidempään sisustaa hieman WC:tämme, mutta akuutimmat asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä.

Kotoiluvinkkini liittyy WC:n somistamiseen ja siihen, miten Rouva haaveili pidempään, että WC:ssä voisi pitää toisinaan maljakossa tuoreita kukkia. Vaikkapa tuossa altaan reunalla.

Luotuani mahdollisimman pitkän et-kai-sinä-nyt-ihan-oikeasti-ole-tosissasi-ilmeeni hän myönsi itsekin, että pienten lasten kanssa kukkamaljakko minikokoisen pesualtaan reunalla ei ole kaikkein toimivin ratkaisu.

Sen sijaan seinämaljakko on! Sellaisen Rouva löysi tallinnalaisesta antiikkiliikkeestä jo viime vuonna. Nyt ajattelin laittaa seinälle myös yhden miniatyyritauluistamme, joita Rouva kehystytti hiljattain ja jotka ovat odottaneet sopivan paikan löytymistä.

Sain kokeiltavaksi kaksi Boschin laitetta: akkukäyttöisen Uneo Maxx -poravasaran, jolla voi ruuvata, porata ja vasaraporata tiukempaakin seinää. Lisäksi kokeilin UniversalDetect-rakenneilmaisinta, joka auttaa löytämään seinästä turvallisen paikan, johon poravasaransa upottaa.

Ja jälkimmäinen laite osoittautuikin heti melkoisen mainioksi vehkeeksi. Se kun ilmoitti minulle, että juuri siinä kohdassa, johon ajattelin maljakon kiinnittää, onkin metallia seinän sisällä. Ahaa! No sehän on tietysti hanalle tuleva lämminvesiputki. 

Kylmävesiputki löytyi puolestaan 20 sentin päästä siitä, ja sopiva kohta porata oli siis näiden putkien välissä. Seinän toisella puolella on myös kylpyhuoneen rättipatteri, joten tuli varmistettua samalla, että mikään patteriin johtavista putkista ei ole juuri sillä kohdalla.

Laite tunnistaa myös sähköjohdot, ja varmistin tietysti myös, että niitä ei ole kohdassa, johon poraan.

Täytyy sanoa, että vaikka olin tarkastanut, että kohta on turvallinen porata, kyllä silti jännitti upottaa terä seinään.

Kylläpä olikin kätevä peli tämä akkukäyttöinen poravasara! Olen käyttänyt aiemmin vain akkukäyttöistä ruuvinväännintä, ja kyllähän se helpottaa poravasarankin käyttöä, että johto ei ole tiellä ja sotkeutumassa ja että ei tarvitse etsiä jatkojohtoja, jos poraa jossain muualla kuin pistorasian vieressä.

Vasaraporausta en päässyt tässä pikkuprojektissa testaamaan, mutta tarvetta sille tulee, kun taas joskus kiinnitän jotain kattoon tai ulkoseinään. Ovat nimittäin astetta kovempaa materiaalia.

Ja siinä se on. Kuukausia kestäneen harkinnan ja suunnittelun jälkeen maljakon kiinnittäminen seinään vei noin viisi minuuttia. 

Käsisaippuallakin on tilaa maljakon vieressä. Hyvä siis, että vesiputki esti maljakon kiinnittämisen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Napautin vielä vastakkaiselle seinälle naulan, johon ripustimme tämän taulun. Se on peräisin Kierrätyskeskuksesta.

Uudet kehykset sopivat hyvin yhteen peilin kanssa.

Seuraavana edessä olisi seinän maalaus. Sopiva sävykin on jo löytynyt ja maali hankittu. Maalaaminen jäi, kun emme osanneet päättää, kuinka monta seinää maalataan, ja jos maalataan vain yksi, mikä näistä. Nyt luulen, että olemme saaneet tehtyä päätöksen, ja tauluseinä saa itselleen vaaleanpunaisen (!) sävyn.

Eikös alakin näyttää oikein viihtyisältä?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta: pimennysverhot olohuoneessa ja keittiössä. Ajattelin, että ne suojaisivat hyvin suoralta auringonpaisteelta ja auttaisivat viilentämään asuntoa keskikesällä. Mitä en tullut ajatelleeksi lainkaan oli, että ne todella pimentävät.

Keittiömme ja olohuoneemme ikkunoissa roikkui lähes 12 vuotta Ikean Tupplur-rullaverhot, joihin olimme aluksi oikein tyytyväiset. Ennen sitä meillä ei ollut minkäänlaisia verhoja, ja suoraan ikkunoihin paistava iltapäivä- ja ilta-aurinko sekä häikäisi että kuumensi asuntomme.

Pidemmän päälle minua alkoi kuitenkin häiritä, että periaatteessa valoisa asuntomme oli aina hämärä. Kun ulkona oli pilvistä, sisällä oli hämärää, ja kun aurinko paistoi, valoa läpäisemättömät verhot tekivät kodistamme vielä hämärämmän.

Voin siis sanoa rehellisesti, että näin jälkikäteen ajateltuna valoa läpäisemättömien rullaverhojen asentaminen kodin tärkeimpiin huoneisiin oli tyhmimpiä ideoita, joita olen saanut.

Mietin jo, pitäisikö rullaverhojen rinnalle hankkia jotkin valoverhot, mutta Rouva ei vieläkään lämmennyt ajatukselle. Uudet rullaverhot saisin kuitenkin ostaa, jos niitä saisi valoa läpäisevällä kankaalla. Ja saahan niitä.

Asiaa piti kuitenkin harkita vielä pidempään, ja lopullinen sysäys tälle päätökselle tuli, kun ikkunoita pessyt siivooja vahingossa katkaisi huhtikuussa yhden vanhojen rullaverhojen pidikkeistä ja näin pudotti yhden verhoista. Tämä on merkki, ajattelin.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin meillä oli uudet, mittojen mukaan tehdyt ja valoa läpi päästävät rullaverhot ikkunoissa, ja voi miten olemmekaan nyt tyytyväisiä! Verhot ovat aika lailla samanlaiset ja saman näköiset kuin ennenkin, mutta kangas on toisenlainen. Hintaa verhoille tuli hieman päälle 50 € per verho, ja kuuden verhon asennukset maksoivat reilun satasen. Verhot teki ja asensi Kaihdin Casadina.

Valo siivilöityy nyt tasaisena ja kauniina, mutta pahin suoran auringonvalon kuumotus heijastuu takaisin ulos.

Olisivatpa nämä verhot olleet paikoillaan jo vuosi sitten, kun aloimme kuvaamaan kirjaamme! Jouduin nimittäin kiinnittämään lakanan ikkunoihin aurinkoisina päivinä, sillä vanhat verhot pimensivät liikaa, mutta suora auringonvalokaan ei ole suotavaa kuvauksissa.

Nyt ihastelemme tätä valoa ja sitä miten verhot itsessään valaisevat huoneen, kun aurinko osuu jo ikkunaan muttei paista vielä kohtisuoraan. Saimme siis tällä hankinnalla satoja tai tuhansia tunteja lisää valoa elämäämme! 

Paras hankinta aikoihin, sanoisin!

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hyvät uutiset: vuorokauden valoisa aika ei tästä enää paljoa vähene, ja päivä alkaa pidentyä jo ensi viikolla. Huonot uutiset: aika pimeää seuraavina kuukausina on silti. Onneksi meillä on nyt uusi vara-aurinko, joka tuo hieman lisävaloa hämäriin päiviin.

Vara-aurinko on tarkemmin sanottuna Innoluxin Tubo-kirkasvalolaite, jonka runko on vaaleaa saarnia.

Valaisin on sopivan pieni säilytettäväksi ikkunalaudalla, ja se on helppo siirtää keittiön tai olohuoneen puolelle tai vaikkapa ruokapöydälle sen mukaan, missä valoa milloinkin tarvitaan. Jarkko Ojan suunnittelema selkeä ja tyylikäs muotoilu miellyttää silmää myös silloin, kun valo ei ole päällä.

"Liian kirkasta", totesi tyttö, kun laitoin valaisimen päälle ensimmäisen kerran, mutta hänkin ehti jo tottua siihen, että enää ei olekaan niin hämärää. Enkä tiedä, kuvittelenko vain, vai onko koko perhe - tyttö mukaan lukien - ollut viime aikoina aiempaa virkeämpi, kun valoa on pidetty päällä iltapäiväisin ja alkuillasta. Joskus luin jostain, että valoa ei saisi kuitenkaan katsella enää iltaisin, sillä se virkistää liikaa. Tiedä häntä.

Aivan täysin auringonvaloa laite ei kuitenkaan korvaa, ja lähinnä luonnonvalossa valokuvia ottavana harrastelijana joudun toistaiseksi ajoittamaan mahdolliset kuvaussessioni viikonloppuihin, kun olen kotona myös päiväsaikaan.

Iso kiitos Innoluxille tästä jouluyllätyksestä!

Tuote on saatu lahjaksi Innoluxilta.

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lastenhuoneemme on kaivannut jo pitkään kivaa ja lastenhuoneeseen sopivaa valaisinta. Ennen putkiremonttiamme huone toimi keittiönä, ja myös huoneen valaisin oli sama, joka meillä oli keittiön valaisimena.

Rouva ihastui jo jonkin aikaa sitten Mathieu Challières'n "Les Volières"-lintuhäkkivalaisimiin ja päätti hankkia sellaisen lastenhuoneen kattoon vielä jonain päivänä. Se päivä koitti tänä keväänä, ja päätimme yllättää tytön hänen 4-vuotisyntympäivänsä kunniaksi tällä lintuparvella. Kattoon valaisin pääsi kuitenkin vasta tällä viikolla.

Valaisin sopii hyvin lastenhuoneeseen, jossa on muutenkin lintu- ja eläinteemaa. Valaisin sijoittuu sopivasti itse askartelemani lintuorigamimobilen ja Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetilla päällystetyn seinän väliin.

Valaisin on ostettu Zarrosta (Fredrikinkatu 37), ja se on lintuhäkkimalliston pienin kattovalaisin, "Petite Volière". Sen läpimitta on 45 cm ja korkeus 36 cm. Häkki on tehty kuparilangasta, ja sen pienet lintuset on päällystetty aidoin höyhenin.

Lintuja häkissä on 21, ja jokainen on yksilöllinen.

Kun kaikki on tehty vielä käsityönä, valaisin on myös astetta arvokkaampi, ja sen hinta oli 420 euroa. Ajattelimme sen kuitenkin säilyttävän arvonsa ja myös tuottavan hintansa verran iloa niin aikuisille kuin lapsillekin.

Lampuksi valitsimme Airamin Decor LED -lampun, joka antaa valoa myös lampun kannan suuntaan ja näyttää hauskalta ilman valoakin.

Kyllä, olemme hyvin tyytyväisiä ja onnellisia uuden lintuhäkin omistajia!

 

WWW: challieres.com/voliere.html

Pages