Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Robert Bosch Oy

Sain Boschilta pyynnön jakaa oman kotoiluvinkkini Boschin Facebook-sivujen Kotikeskiviikko-sarjaan ja testata samalla Boschin laitteita. Tämä sattuikin sopivasti, sillä tarkoitukseni on ollut jo pidempään sisustaa hieman WC:tämme, mutta akuutimmat asiat ovat olleet mielessä päällimmäisenä.

Kotoiluvinkkini liittyy WC:n somistamiseen ja siihen, miten Rouva haaveili pidempään, että WC:ssä voisi pitää toisinaan maljakossa tuoreita kukkia. Vaikkapa tuossa altaan reunalla.

Luotuani mahdollisimman pitkän et-kai-sinä-nyt-ihan-oikeasti-ole-tosissasi-ilmeeni hän myönsi itsekin, että pienten lasten kanssa kukkamaljakko minikokoisen pesualtaan reunalla ei ole kaikkein toimivin ratkaisu.

Sen sijaan seinämaljakko on! Sellaisen Rouva löysi tallinnalaisesta antiikkiliikkeestä jo viime vuonna. Nyt ajattelin laittaa seinälle myös yhden miniatyyritauluistamme, joita Rouva kehystytti hiljattain ja jotka ovat odottaneet sopivan paikan löytymistä.

Sain kokeiltavaksi kaksi Boschin laitetta: akkukäyttöisen Uneo Maxx -poravasaran, jolla voi ruuvata, porata ja vasaraporata tiukempaakin seinää. Lisäksi kokeilin UniversalDetect-rakenneilmaisinta, joka auttaa löytämään seinästä turvallisen paikan, johon poravasaransa upottaa.

Ja jälkimmäinen laite osoittautuikin heti melkoisen mainioksi vehkeeksi. Se kun ilmoitti minulle, että juuri siinä kohdassa, johon ajattelin maljakon kiinnittää, onkin metallia seinän sisällä. Ahaa! No sehän on tietysti hanalle tuleva lämminvesiputki. 

Kylmävesiputki löytyi puolestaan 20 sentin päästä siitä, ja sopiva kohta porata oli siis näiden putkien välissä. Seinän toisella puolella on myös kylpyhuoneen rättipatteri, joten tuli varmistettua samalla, että mikään patteriin johtavista putkista ei ole juuri sillä kohdalla.

Laite tunnistaa myös sähköjohdot, ja varmistin tietysti myös, että niitä ei ole kohdassa, johon poraan.

Täytyy sanoa, että vaikka olin tarkastanut, että kohta on turvallinen porata, kyllä silti jännitti upottaa terä seinään.

Kylläpä olikin kätevä peli tämä akkukäyttöinen poravasara! Olen käyttänyt aiemmin vain akkukäyttöistä ruuvinväännintä, ja kyllähän se helpottaa poravasarankin käyttöä, että johto ei ole tiellä ja sotkeutumassa ja että ei tarvitse etsiä jatkojohtoja, jos poraa jossain muualla kuin pistorasian vieressä.

Vasaraporausta en päässyt tässä pikkuprojektissa testaamaan, mutta tarvetta sille tulee, kun taas joskus kiinnitän jotain kattoon tai ulkoseinään. Ovat nimittäin astetta kovempaa materiaalia.

Ja siinä se on. Kuukausia kestäneen harkinnan ja suunnittelun jälkeen maljakon kiinnittäminen seinään vei noin viisi minuuttia. 

Käsisaippuallakin on tilaa maljakon vieressä. Hyvä siis, että vesiputki esti maljakon kiinnittämisen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Napautin vielä vastakkaiselle seinälle naulan, johon ripustimme tämän taulun. Se on peräisin Kierrätyskeskuksesta.

Uudet kehykset sopivat hyvin yhteen peilin kanssa.

Seuraavana edessä olisi seinän maalaus. Sopiva sävykin on jo löytynyt ja maali hankittu. Maalaaminen jäi, kun emme osanneet päättää, kuinka monta seinää maalataan, ja jos maalataan vain yksi, mikä näistä. Nyt luulen, että olemme saaneet tehtyä päätöksen, ja tauluseinä saa itselleen vaaleanpunaisen (!) sävyn.

Eikös alakin näyttää oikein viihtyisältä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Se tuntui silloin hyvältä ajatukselta: pimennysverhot olohuoneessa ja keittiössä. Ajattelin, että ne suojaisivat hyvin suoralta auringonpaisteelta ja auttaisivat viilentämään asuntoa keskikesällä. Mitä en tullut ajatelleeksi lainkaan oli, että ne todella pimentävät.

Keittiömme ja olohuoneemme ikkunoissa roikkui lähes 12 vuotta Ikean Tupplur-rullaverhot, joihin olimme aluksi oikein tyytyväiset. Ennen sitä meillä ei ollut minkäänlaisia verhoja, ja suoraan ikkunoihin paistava iltapäivä- ja ilta-aurinko sekä häikäisi että kuumensi asuntomme.

Pidemmän päälle minua alkoi kuitenkin häiritä, että periaatteessa valoisa asuntomme oli aina hämärä. Kun ulkona oli pilvistä, sisällä oli hämärää, ja kun aurinko paistoi, valoa läpäisemättömät verhot tekivät kodistamme vielä hämärämmän.

Voin siis sanoa rehellisesti, että näin jälkikäteen ajateltuna valoa läpäisemättömien rullaverhojen asentaminen kodin tärkeimpiin huoneisiin oli tyhmimpiä ideoita, joita olen saanut.

Mietin jo, pitäisikö rullaverhojen rinnalle hankkia jotkin valoverhot, mutta Rouva ei vieläkään lämmennyt ajatukselle. Uudet rullaverhot saisin kuitenkin ostaa, jos niitä saisi valoa läpäisevällä kankaalla. Ja saahan niitä.

Asiaa piti kuitenkin harkita vielä pidempään, ja lopullinen sysäys tälle päätökselle tuli, kun ikkunoita pessyt siivooja vahingossa katkaisi huhtikuussa yhden vanhojen rullaverhojen pidikkeistä ja näin pudotti yhden verhoista. Tämä on merkki, ajattelin.

Vain muutamaa viikkoa myöhemmin meillä oli uudet, mittojen mukaan tehdyt ja valoa läpi päästävät rullaverhot ikkunoissa, ja voi miten olemmekaan nyt tyytyväisiä! Verhot ovat aika lailla samanlaiset ja saman näköiset kuin ennenkin, mutta kangas on toisenlainen. Hintaa verhoille tuli hieman päälle 50 € per verho, ja kuuden verhon asennukset maksoivat reilun satasen. Verhot teki ja asensi Kaihdin Casadina.

Valo siivilöityy nyt tasaisena ja kauniina, mutta pahin suoran auringonvalon kuumotus heijastuu takaisin ulos.

Olisivatpa nämä verhot olleet paikoillaan jo vuosi sitten, kun aloimme kuvaamaan kirjaamme! Jouduin nimittäin kiinnittämään lakanan ikkunoihin aurinkoisina päivinä, sillä vanhat verhot pimensivät liikaa, mutta suora auringonvalokaan ei ole suotavaa kuvauksissa.

Nyt ihastelemme tätä valoa ja sitä miten verhot itsessään valaisevat huoneen, kun aurinko osuu jo ikkunaan muttei paista vielä kohtisuoraan. Saimme siis tällä hankinnalla satoja tai tuhansia tunteja lisää valoa elämäämme! 

Paras hankinta aikoihin, sanoisin!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hyvät uutiset: vuorokauden valoisa aika ei tästä enää paljoa vähene, ja päivä alkaa pidentyä jo ensi viikolla. Huonot uutiset: aika pimeää seuraavina kuukausina on silti. Onneksi meillä on nyt uusi vara-aurinko, joka tuo hieman lisävaloa hämäriin päiviin.

Vara-aurinko on tarkemmin sanottuna Innoluxin Tubo-kirkasvalolaite, jonka runko on vaaleaa saarnia.

Valaisin on sopivan pieni säilytettäväksi ikkunalaudalla, ja se on helppo siirtää keittiön tai olohuoneen puolelle tai vaikkapa ruokapöydälle sen mukaan, missä valoa milloinkin tarvitaan. Jarkko Ojan suunnittelema selkeä ja tyylikäs muotoilu miellyttää silmää myös silloin, kun valo ei ole päällä.

"Liian kirkasta", totesi tyttö, kun laitoin valaisimen päälle ensimmäisen kerran, mutta hänkin ehti jo tottua siihen, että enää ei olekaan niin hämärää. Enkä tiedä, kuvittelenko vain, vai onko koko perhe - tyttö mukaan lukien - ollut viime aikoina aiempaa virkeämpi, kun valoa on pidetty päällä iltapäiväisin ja alkuillasta. Joskus luin jostain, että valoa ei saisi kuitenkaan katsella enää iltaisin, sillä se virkistää liikaa. Tiedä häntä.

Aivan täysin auringonvaloa laite ei kuitenkaan korvaa, ja lähinnä luonnonvalossa valokuvia ottavana harrastelijana joudun toistaiseksi ajoittamaan mahdolliset kuvaussessioni viikonloppuihin, kun olen kotona myös päiväsaikaan.

Iso kiitos Innoluxille tästä jouluyllätyksestä!

Tuote on saatu lahjaksi Innoluxilta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lastenhuoneemme on kaivannut jo pitkään kivaa ja lastenhuoneeseen sopivaa valaisinta. Ennen putkiremonttiamme huone toimi keittiönä, ja myös huoneen valaisin oli sama, joka meillä oli keittiön valaisimena.

Rouva ihastui jo jonkin aikaa sitten Mathieu Challières'n "Les Volières"-lintuhäkkivalaisimiin ja päätti hankkia sellaisen lastenhuoneen kattoon vielä jonain päivänä. Se päivä koitti tänä keväänä, ja päätimme yllättää tytön hänen 4-vuotisyntympäivänsä kunniaksi tällä lintuparvella. Kattoon valaisin pääsi kuitenkin vasta tällä viikolla.

Valaisin sopii hyvin lastenhuoneeseen, jossa on muutenkin lintu- ja eläinteemaa. Valaisin sijoittuu sopivasti itse askartelemani lintuorigamimobilen ja Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetilla päällystetyn seinän väliin.

Valaisin on ostettu Zarrosta (Fredrikinkatu 37), ja se on lintuhäkkimalliston pienin kattovalaisin, "Petite Volière". Sen läpimitta on 45 cm ja korkeus 36 cm. Häkki on tehty kuparilangasta, ja sen pienet lintuset on päällystetty aidoin höyhenin.

Lintuja häkissä on 21, ja jokainen on yksilöllinen.

Kun kaikki on tehty vielä käsityönä, valaisin on myös astetta arvokkaampi, ja sen hinta oli 420 euroa. Ajattelimme sen kuitenkin säilyttävän arvonsa ja myös tuottavan hintansa verran iloa niin aikuisille kuin lapsillekin.

Lampuksi valitsimme Airamin Decor LED -lampun, joka antaa valoa myös lampun kannan suuntaan ja näyttää hauskalta ilman valoakin.

Kyllä, olemme hyvin tyytyväisiä ja onnellisia uuden lintuhäkin omistajia!

 

WWW: challieres.com/voliere.html

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Porin Villa & Peite

Kirjoitin huhtikuussa lapselle ostamastamme ranskalaisesta rautasängystä ja kyselin vinkkejä siihen, mistä voisin tilata joustinpatjan mittatilauksena. Mutta kuinkas kävikään: niin moni lukijani suositteli Porin Villa & Peitteen futoneita, että päätinkin ottaa yhteyttä Poriin ja tilata futonin.

Saimme uuden patjamme pari viikkoa sitten, ja tyttö on nyt ehtinyt totutella jo hetken aikaa nukkumaan "isojen tyttöjen sängyssä". Tai eipä siinä mitään totuttelemista ole ollut: hän kapsahti sänkyyn heti, kun olin saanut lakanan ensimmäistä kertaa pingotettua patjan päälle, meni nukkumaan hymyssä suin ja on kömpinyt siitä asti joka ilta tyytyväisenä nalle Antero Vipusen kainaloon unileluineen.

Lapsen sänkyyn riittäisi periaatteessa 8 cm:n vahvuinen lasten futon, mutta koska tämä sänky menee kokonsa puolesta tytöllä vaikka aikuiseksi asti, ostimme saman tien 14 cm paksun villa-luonnonkumifutonin.

Emme laittaneet futonin ja sängyn rautaisen pohjaristikon väliin erillistä pohjaa tai puusäleikköä. Pienellä lapsella se vielä menee, mutta aikuisen painon alla metallirakenteet tuntuvat sen verran, että sänkyyn on varmasti lisättävä jonkinlainen tasaisempi puu- tai vaneripohja, kun nukkujalla on enemmän painoa.

Porin Villa ja Peite valmistaa futonit käsityönä Porissa ja käyttää niissä pelkkiä luonnonmateriaaleja. Tämän futonin sisältä löytyy villaa, puuvillaa ja luonnonkumia, joten se joustaa ja mukautuu nukkujan alla, hengittää hyvin eikä hiosta.

Futonin hinta tähän 79 cm x 185 cm:n kokoiseen sänkyyn on 364 €, mikä on mielestäni hyvin kohtuullinen, sillä patja on kuitenkin kotimaista käsityötä ja voidaan tehdä täysin omien mittojen mukaan.

Lisäksi tilasimme sängyn päälle villatäytteisen patjansuojan, joka kiinnitetään kuminauhoin futoniin. Patjansuojan lisäksi ei tarvitse erillistä petauspatjaa.

Enpä muuten tiennytkään, että villa on luonnostaan paloturvallinen, joten siihen ei tarvitse lisätä palonsuoja-aineita. Myös tuotteissa käytettävä puuvilla on kemikaalivapaata.

Täytyypä antaa muuten kiitosta myös kuljetuspalvelu Hakoselle, jonka mukana futon tuli. Kerrankin lähetys tuli siihen aikaan, mitä oli sovittu, kuljettaja soitti ennen toimitusta ja toimitus onnistui myös ilta-aikaan. Tuote kannettiin myös sisään asti, eikä lähetystä vastaanottanut Rouva joutunut raahaamaan patjaa itse kadulta.

Rouva alkoi heti haaveilla futonista myös omaan makuhuoneeseemme. Harkitaan. Hän nimittäin haluaisi myös tällaisen rautasängyn, ja sellaista ei pieneen ja hassun malliseen makuuhuoneeseemme saa mitenkään mahtumaan. Mutta futoneihin saisi näemmä myös puusälepohjaisia runkoja. Hmm...

Lisätiedot:
Porin Villa & Peite: porinvillajapeite.fi > Futonit

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme etsineet (ei kovin aktiivisesti) useamman vuoden ajan mökille aurinkokennolla latautuvaa ulkovalosarjaa. Valkoista ja simppeliä, mielellään jonkinlaisia pyöreitä lyhtyjä.

Voit kuvitella, miten hihkuin innosta, kun bongasin nämä aurinkosähkölyhdyt Granitissa! 

Harvoin kaupasta löytyy täsmälleen jotain sellaista, mitä etsii, ja olinkin niin tohkeissani löydöstäni, että ostin sarjoja saman tien neljä. Kaksi niistä sijoitettiin saman tien mökin lasikuistille ja kahden paikkaa harkitaan vielä.

Pienet aurinkopaneelit tökkäsin toistaiseksi hirren päihin, mutta mukana tuli myös ruuvit pysyvämpään kiinnitykseen.

Nähtäväksi jää, miten kestävät valosarjojen akut ovat, ja riittääkö valo lataamaan ne myös pilvisinä päivinä. Ainakin heti ensimmäisenä iltana akut näyttivät loistavan kirkkaasti.

Juhannusyö muuttui pian aamuksi, ja iloitsemme valoista varmasti vielä enemmän, kun illat alkavat pimenemään heinä- ja elokuussa.

Share

Pages