Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme vihdoin saaneet liki seitsemän vuotta sitten alkaneen remonttimme päätökseen.

Sen viimeinen vaihe oli olohuoneen seinän ja listojen maalaaminen, joka jäi tekemättä putki- ja keittiöremontin yhteydessä ja johon oli kovin vaikea tarttua myöhemmin. Todella vaikea. Nyt olemme kuitenkin hyvästelleet olohuoneemme punaisen seinän...

ja toivottaneet tervetulleeksi uuden sinisen seinän.

Tarkemmin sanottuna sävy on Aalto (H440) Tikkurilan Tunne Väri -värikartassa.

Rouva oli jo pitkään kyllästynyt punaiseen seinään. Sävy oli sinänsä kaunis ja pidimme siitä kovasti silloin, kun väri valittiin, mutta väri ehti olla seinässä jo liki 15 vuotta. Nyt halusimme tilalle jotain raikkaampaa ja rauhallisempaa. Tavoitteena oli löytää jokin vihertävän siniharmaa sävy.

Luulen, että seinä olisi tullut maalattua jo aiemmin, ellei pianomme olisi sijainnut juuri tällä seinustalla. Se on nimittäin niin painava, ettei uskoisikaan, ja pianon siirtäminen vaatii paitsi melkoisen ponnistuksen myös jotain, jonka päälle se nostetaan. Sen pyörät nimittäin jättäisivät lattiaan todella pahat jäljet. Ja niin kuin arvata saattaa, kun johonkin tekemättömään asiaan on vaikea tarttua, helpompi on vain antaa sen olla.

Toinen tekemätön homma oli listojen, oven karmien ja pylväiden puuosien maalaaminen. Maalasimme kaikissa muissa huoneissa nämä puuosat remontin yhteydessä, mutta olohuone jäi tekemättä, sillä kaikki tavaramme oli pakattu silloin juuri olohuoneeseen. Ajattelimme maalata ne sitten samalla, kun maalaamme seinän.

Ja nyt heti kuusi vuotta myöhemmin saimme homman hoidettua!

Värin valinta on vaan aina yhtä haastavaa, mutta hieman helpommaksi sen tekevät Tikkurilan A4-kokoiset värimallit, joita voi tilata Tikkurilalta.

Tilasimme värikartan sävyt Vesiputous (F436) Akvarelli (Y441) Spa (X442) Aalto (H440) Capri (Y370) ja Mentoli (J442) ja katselimme niitä olohuoneemme seinällä muutaman päivän ennen kuin teimme lopullisen valinnan.

Kaksi sävyä vaikutti liian vaaleilta, yksi liian vaaleansiniseltä ja yksi liian pastellinvihreältä. Arvoimme hetkisen siniharmaan Aallon ja vihertävämmän Mentolin välillä ja päädyimme Aaltoon.

Ennen maalaamista piano siirtäminen oli kuitenkin saatava ratkaistua jotenkin. Rouva bongasi eräällä lenkillään roskalavan, johon oli viety jonkin taloyhtiön remonttijätettä ja muun muassa isoja vanerilevyjä. Löysinkin lavalta sopivat vanerilevyt, joiden päällä sain rullattua pianon irti seinästä.

Ennen maalausta hoitamatta oli kuitenkin vielä yksi asia. Tein nimittäin keittiöremontin yhteydessä seinään nyrkin kokoisen reiän, kun asensin seinän toiselle puolelle pistorasioiden kojerasioita ja pamautin hieman liian kovaa taltalla ja vasaralla. Reikä on ollut seinässä sen kuusi vuotta, mutta eihän sitä pianon takaa nähnyt.

Sain nyt testattavaksi Tikkurilan uutta Hole-in-1-paikkauskittiä, jolla paikkasin kolon. Pienemmät kolot täyttyivät sillä hyvin, tosin nekin vaativat kaksi käsittelyä, mutta tämä isompi reikä alkoi olla jo niin iso, että syvän kolon täyttämiseen olisi kuitenkin sopinut paremmin aiemmin käyttämäni Presto karkeatasoite, ja pinnan olisi voinut silottaa sitten esimerkiksi tällä tuotteella. Hole-in-1 kuivui tässä isossa kolossa useita päiviä ja vaati useamman käsittelyn.

Pesin vanhan maalipinnan pesuaineella, irrotin pistorasiat ja teippasin ne umpeen.

Vedin maalarinteipit myös nurkkiin, oven karmeihin ja katon rajaan.

Maalasin seinän kaksi kertaa Tikkurila Varma -pohjamaalilla, joka oli myös sävytetty siniseksi, ja yhteen kertaan Tikkurila Harmony -pintamaalilla. Olemme maalanneet Harmonylla kaikki muutkin seinämme, joten tuote oli tuttu ja hyväksi havaittu.

Maalaaminen oli kahden illan homma. Yhden seinän maalaamiseen ei kauaa mene, mutta maalipinnan kuivuminen päällemaalattavaksi vie muutaman tunnin.

Teipit muuten kannattaa repiä pois, kun maali on vielä märkää. Jos maalin antaa kuivua, teipin irrottaminen saattaa repiä maalipinnan reunan epätasaiseksi. 

Oli muuten hauska havaita, miten hyvin maalin väri pysyy muuttumattona vuosienkin ajan. Päätimme nimittäin luopua olohuoneen seinällä olleista lehtitelineistä, joita emme koskaan oikein tottuneet käyttämään. Poistin telineet, tasoitin niistä jääneet kolot ja maalasin tasoitetut kohdat samalla sävyllä kuin muunkin seinän.

Vaikka seinä on maalattu alun perin vuonna 2003, siitä ei käytännössä huomaa, että maalipintaa on paikattu nyt 14 vuotta myöhemmin. Käytin siihen maalia, jota olin säästänyt pienessä purnukassa edellisestä remontistamme, ja sekin oli säilynyt aivan käyttökelpoisena lähes seitsemän vuotta. Sävy on muuten Maalarinvalkoinen, joka oli vanhalla värikoodijärjestelmällä F157. Uudessa koodauksessa se näyttäisi olevan G497.

Seinien maalaamisen jälkeen jäljellä olivat vielä puuosat, ja käytin muutaman illan niiden maalaamiseen. Edellisen kerran maalasin kaikki puuosat Tikkurilan Maalarin valkolakalla, mutta Tikkurilalta suositeltiin, että käyttäisin nyt hajutonta ja vesiohenteista Tikkurila Helmi -kalustemaalia.

Valitsin puolihimmeän maalin, joka sävytettiin sävyllä Paperi (F497), kuten muissakin huoneissa. Helmi kellastuu vähemmän kuin Maalarin valkolakka, joten nähtäväksi jää, miten iso ero olohuoneen ja muiden huoneiden puuosien välille muodostuu. Olohuoneen ovet kun on nyt maalattu eri maalilla kuin oven karmit.

Aivan viimeinen ratkaistava asia oli, laitammako tauluja seinälle, mitä tauluja ne olisivat ja mihin kohtiin ne sijoitettaisiin. Aiemmin emme ole kiinnittäneet tauluja seinälle lainkaan, vaan ne ovat saaneet nojata vapaasti seinään. Mallailimme useita vaihtoehtoja ja päädyimme vihdoin siihen, että seinälle pianon päälle päätyy vain kaksi taulua.

Kolmas kehys nojaa seinää vasten. Se on tarkoitettu piirroskehykseksi, johon voi vaihtaa kuvaa sen mukaan, mikä on ajankohtaista.

Hetkinen kesti, että silmä alkoi tottua siniseen seinään, mutta nyt se alkaa näyttää jo kotoisalta. Aivan kuin huone olisi myös isompi ja valoisampi.

Nyt täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen sekä lopputulokseen että siihen, että tämä homma on vihdoin tehty! 

 

Paikkauskitti, maalit ja värimallit saatu Tikkurilalta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistaako joku vielä, mistä bloggaajan urani alkoi?

Ennen tätä blogia kirjoitin nimellä Kimmo T blogia nimeltä Putkiremonttipäiväkirja, jossa kerroin blogin nimen mukaisesti putkiremontista. Se oli vuoden mittainen urakka, jossa uusimme kylpyhuoneen ja WC:n ja siirsimme keittiömme huoneesta toiseen.

Palataan nyt niihin tunnelmiin ja kurkistetaan kylpyhuoneeseemme tänä päivänä.

Kävi nimittäin niin, että kylpyhuoneen vanha suihkumme ei lopulta saanutkaan toivomaamme uutta elämää uudessa kylpyhuoneessa, vaan jouduimme vaihdattamaan sen uuteen. Se tapahtui tällä viikolla. Kuvissa näkyy uusi Hansgrohen suihkusettimme.

Kelataan kuitenkin vielä ajassa vähän taaksepäin.

Olimme tehneet edellisen kylpyhuoneremonttimme vain joitain vuosia ennen isoa putkiremonttia ja ajattelimme, että voisimme säästää melko uuden Dornbrachtin suihkusettimme. Se näkyy esimerkiksi tässä postauksessa Putkiremonttipäiväkirjan puolella.

Meitä varoiteltiin jo etukäteen, että vanhat vesikalusteet kärsivät siitä, että ne ovat kuivina pitkän aikaa ja asennetaan sitten takaisin. En tarkalleen ottaen tiedä, oliko tämä se syy, mutta suihku alkoi vuotaa. Jouduimme lopulta pitämään käsisuihkua kylpyammeen pohjalla, sillä se valutti jatkuvasti. Myös yläsuihku tiputti pienesti aina, kun hanasta valutettiin vettä. Lisäksi toinen suihkun suluista alkoi reistailla muutenkin.

Niin kuin arvata saattaa, tällaisten pienten ongelmien ratkominen voi viedä yllättävän pitkiä aikoja, ja elimme valuttavan suihkun kanssa vuoden... kaksi... no jaa, ehkä neljä vuotta...

Nyt saimme vihdoin aikaiseksi selvitellä asiaa. Tai oikeastaan sekin alkoi jo vuosi sitten, mutta sitten tuli kaikenlaisia käsiongelmia ja vauvoja, ja asia sitten jäi vuodeksi.

Nyt syksyllä otin uudelleen yhteyttä Dornbrachtin maahantuojaan ja tiedustelin mahdollisuutta korjata suihkua. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen päädyimme yhteisesti siihen, että korjaaminen ei kannata, sillä varaosat tulevat maksamaan enemmän kuin uusi suihku.

Se oli iso pettymys, sillä ensinnäkin pidimme suihkun muotoilusta, ja se oli myös ostettaessa melko hintava. Tarkan hinnan olen unohtanut, mutta silloiseen budjettiin se tuntui suhteettoman kalliilta. Se oli kuitenkin silloin, vuonna 2004 tai 2005, ainoa saatavilla oleva suihkusetti, jossa oli sekä yläsuihku, käsisuihku että juoksuputki ammetta varten.

Mutta nyt valikoimaa oli enemmän ja löysimme Netraudan alennusmyynnistä tämän Hansgrohen setin, joka täytti teknisesti kaikki vaatimukset, vaikka vanhan suihkun muotoilu miellyttikin silmää enemmän.

Tässä on kuitenkin muutama ominaisuus, jotka ovat nyt lasten kanssa huomattavasti olennaisempia kuin aiemmin.

Ensinnäkin veden lämpötilan säätö on turvallisempi ja helpompi myös lapsille. Vanhassa sekoittajassa oli omat hanat kylmälle ja kuumalle, ja siinä oli hyvin helppo vahingossa huitaista vesi liian kuumaksi. Uudessa suihkussa on nyt yksi yksi vipu vedelle ja toinen lämpötilan säätämiselle.

Toinen hieno ominaisuus on tämä.

Käsisuihkulle on nyt pidike suihkun pystyputkessa, mikä mahdollistaa puolestaan kaksi asiaa:

1) Vauvan suihkuttelu on huomattavasti helpompaa ja

2) Pieni ihminen voi käydä yläsuihkussa, vaikka ammeen päällä olisi pyykkejä kuivumassa!

Suihku oli tilaan hieman liian korkea, mutta putkimies lyhensi pystyputkea hieman. Iloksemme kiinnitys onnistui täsmälleen samaan kohtaan kuin aiemmalla suihkulla, joten seinään ei tullut ylimääräisiä reikiä. Käsisuihkulle setissä ei ollut seinäpidikettä, mutta päätimme säästää vanhan pidikkeen seinässä.

Uuden setin mukana tulleen muoviletkun vaihdoin kyllä jo tähän metalliseen letkuun, joka on itse asiassa vaihdettu aivan hiljattain, kun edellinen murtui ja alkoi vuotaa. Käsisuihkun kohtaloa harkitsemme vielä, sillä kätemme ovat niin kovin tottuneet vanhaan käsisuihkuun, että saatan vaihtaa sen vielä takaisin.

Ja ammeen pohjalla näet toisen projektin, jota emme ole saaneet aikaiseksi. Amme pitäisi nimittäin pinnoittaa uudelleen. Se tehtiin silloin noin 11 vuotta sitten, mutta pinnoite on alkanut halkeilla pois. Uudelleen pinnoittaminen vaan vaatisi sen, että ammetta ja suihkua ei voi käyttää viiteen päivää, eikä moiseen ole ollut mahdollisuutta aikoihin. Jospa muistaisin hoitaa asian joskus, kun lähdetään johonkin matkalle.

 

Lisää asuntomme remonteista voit lukea esimerkiksi näistä postauksista: 
1: Asunnon ostaminen
2: Asunnon pohjaratkaisu
3: Mallintaminen SketchUpilla
4: Remontinhallinta
5: Lautalattiat
6: Seinien pohjatyöt
7: Sähkötyöt
8: Halkeileva katto
9: Seinien maalaaminen
10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen
11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista
12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin
13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen
14: Neljä säilytysratkaisua

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luulin, että miehen paras ystävä olisi akkuporakone. Mutta kyllä miehen paras ystävä taitaa sittenkin olla poravasara.

Yritin nimittäin eilen tehdä betoniseen kattoon kolmea reikää - totuttuun tapaani akkuporakoneella. Sain puolessa tunnissa aikaiseksi kaksi senttiä syvän ja sentin leveän kolon, ja poranterä savusi. Yleensä olen saanut tarvitsemani reiän aikaiseksi jollain sinnikkyydellä mutta nyt luovutin ja soitin rautakauppaan. Tarvitsin kuulemma poravasaran.

Ja nyt en voi kuin ihmetellä, miten olen pärjännyt tähän asti ilman sitä. Se upposi betoniin kuin pilkkijä kevätjäihin, ja kun poran terän vieressä piti vielä imurin suulaketta, ei pöly levinnyt edes pahasti huoneeseen. En keksi mitään hyvää syytä sille, etten ole aiemmin hankkinut kyseistä vehjettä. Kun ei se edes ollut mitenkään kallis.

Työn alla oleva homma oli siis muutaman uuden valaisimen asentaminen ruokapöydän päälle, olohuoneen kattoon. Sähköjä niissä ei vielä ole, mutta sähkömies on tilattu tekemään tarvittavat asennukset.

Samalla sähkömies asentaa yhden atk-pistokkeen, joka jäi laittamatta putkiremontin yhteydessä, sillä silloin sille ei ollut tarvetta. Olen siis jälleen päässyt roiloamaan seinää, upottamaan kojerasioita sekä tasoittamaan ja maalaamaan seinää. Ja kyllä tuntui vastenmieliseltä.

Nyt vaan eteen tulikin odottamaton ongelma: emme ole ihan varmoja, ovatko olohuoneeseen valitsemamme valaisimet sittenkään sopivat. Jokin niissä häiritsee, muttemme osaa sanoa, mikä. Lampun koko tai muoto? Ketjun pituus? Se ketju?

Jään pohtimaan asiaa ja palaan siihen myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On tullut aika kirjoittaa toistaiseksi viimeinen juttu tähän sarjaan.

Paketoin tähän juttuun neljä erilaista muutosta, joita olemme tehneet asuntoomme saadaksemme lisää yhtä katoavista luonnonvaroista: säilytystilaa sinne, missä sitä tarvitaan.

1. Siivouskomerosta ja astiakaapista ruokakomero

Uuden keittiömme ruokakomero oli aiemmin kapeaovinen ja hankalan muotoinen astiakaappi (kuva alla). Astiakaapin vasemmalla puolella oli puolestaan syvä siivouskomero, jonka ovi aukesi käytävään päin.

Kun huone muutettiin keittiöksi, päätimme yhdistää kaksi komeroa isoksi ruokakomeroksi ja keksiä siivousvälineiden säilyttämiselle toisen ratkaisun.

Kahden komeron yhdistämisessä ja niiden väliseinän purkamisessa tarvittiin pyörösahaa, timanttilaikkaa, piikkausvasaraa ja lekaa. Ja pölynimuria, hengityssuojaimia ja suojalaseja. Homma oli niin pölyistä, että se olisi ollut hankalaa, jos asunnossa olisi asuttu, joten tein sen heti putkiremontin päätyttyä ennen kuin muutimme takaisin asuntoon.

Tein oviaukkoon uudet karmit, mutta muuten käytin talon alkuperäisiä puuosia: koristelistat löysin vintiltä hylättyinä, ja pariovet ostimme naapurirapussa asuvalta pariskunnalta.

Asennutimme kaapin sisään kaksi pistorasiaa: yhden mikroaaltouunia varten ja toisen  mahdollista muuta käyttöä varten. Hyllyt tilasin puusepältä. Komeron läpi vedettiin myös uuden keittiön sähköt ja vesi-, kaasu- ja viemäriputket, jotka piilotin komeron lattian sisään.

Ensin epäröin, tuleeko komeron vasemmasta puolesta liian syvä, mutta käytössä se on toiminut oikein hyvin. Komeroon mahtuu nyt esimerkiksi isoja tarjottimia, joiden säilyttäminen olisi muuten hankalaa.

Niin, mitenkäs ne siivousvälineet? Minisiivouskomerossa voi edelleen säilyttää kemikaaleja, ja imurin paikka löytyi eteisen minivaatehuoneesta. Siitä alempana.

2. Naulakkosyvennyksestä minivaatehuone

Eteisessämme oli aiemmin naulakkosyvennys, jonka oikealla puolella oli pieni komero. Päätimme heti ensimmäisessä remontissa muuttaa koko syvennyksen ovelliseksi vaatekomeroksi ja hankkia tilavaan eteishalliin erillisen vaatekaapin.

Naulakkosyvennyksen aukkoon hankittiin ovi naapurirapusta ja komeron sisään rakennettiin hylly Ikean Stolmen-pylväistä ja -ripustuskiinnikkeistä ja Bauhausista ostetuista mäntylevyistä, jotka maalasimme valkoisiksi.

Tämä minivaatehuone toimii nykyisin pääasiassa liinavaatekomerona. Ja sinne mahtuu myös se imuri.

3. Kenkähyllyt tuulikaappiin

Alle neliömetrin kokoinen tuulikaappi muuttui aika pian muuton jälkeen kenkähelvetiksi. Alla olevassa kuvassa kenkiä on vielä vähän.

Kengille päätettiin rakentaa hyllykkö. Hyllyjä laitettiin ensin neljä, mutta myöhemmin lisäsin niiden yläpuolelle vielä neljä lisää.

Hyllyt kannattimineen ovat Ikean Ekby-sarjaa. Hyllylevyt ovat puuta, ja ne on sahattu oikean mittaisiksi ja maalattu itse valkoisiksi. Levyjen ostamisesta on sen verran aikaa, että saatavilla olevat vaihtoehdot ovat varmasti muuttuneet Ikeassa.

Tuulikaapissa pidetään kaikkein aktiivisimmassa käytössä olevia kenkiä ja loput on sijoitettu vaatekaappiin ja vaatekomeroon.

4. Toinen ovi vaatekomeroon

Käytävässä oleva leveä vaatekomero oli hankala käyttää, sillä sen ovi oli puolet kapeampi kuin itse komero. Oven vasemmalle puolelle jäi omituinen kuollut kulma, ja sinne ripustetut vaatteet jäivät oikeastaan käyttämättä.

Kun uuden keittiön ruokakomeroa suurennettiin, levensin samoilla pölyillä ja samoilla tarvikkeilla myös vaatekomeron oviaukkoa ja asensin aukkoon toisen oven.

Ovi, ovenkarmit ja koristelistat jäivät yli keittiön ruokakomeron purkutöistä, joten ne olivat juuri oikeankokoiset.

Lopputulos ei ole todellakaan maailman taidokkain käsityönäyte, mutta se on ihan riittävän hyvä. Ainakin se mahdollistaa tämän komeron tilan käyttämisen huomattavasti tehokkaammin ja käytännöllisemmin kuin ennen.

Joku olisi varmasti purkanut nämäkin komerot kokonaan pois ja laittanut uudet liukuovelliset kaapit tilalle, mutta meitä nämä alkuperäiset ovet viehättävät.

* * *

Nyt olen kertonut asuntomme remonteista suurin piirtein kaiken sen, mitä oli kerrottavana, ja juttusarja päättyy tähän. Uusia remontteja ei ole toistaiseksi suunnitteilla eikä niitä vähään aikaan tulekaan. Ellei sitten...

:)

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En tainnut koskaan esitellä Putkiremonttipäiväkirjassa kylpyhuonettamme täysin valmiina. Tässä se siis on, niin valmiina kuin jokin voi ylipäänsä olla.

Viimeksi tässä juttusarjassa esittelin kymmenen ideaa keittiöremonttiin. Jatketaan samalla linjalla kylpyhuoneen puolella.

Ja lähdetään liikkeelle samalla asialla kuin keittiössä:

1. Täysin oma kylpyhuone

Kerroin keittiöjutussani, miten teimme täysin oman keittiön, emmekä siis valinneet kalusteita yhdenkään kalustefirman mallistosta. Sama linja piti myös kylpyhuoneessa. 

Olimme tehneet täydellisen kylpyhuoneremontin vain kuusi vuotta ennen putkiremontin alkua ja halusimme säilyttää huoneen oikeastaan samanlaisena myös putkiremontin jälkeen. Vain takaseinän väri muuttui ja lattiaan tuli toisenlaiset laatat. Vanhoista kalusteista säilytettiin ja käytetiin uudelleen kaikki muut paitsi Ikean seinäkaapit.

Ja kyllä olemmekin tyytyväisiä. Vaikka remontin aikana urakoitsijan ja heidän alihankkijoidensa kanssa tuli eteen kaikenlaisia hankaluuksia, jotka johtuivat varmasti osittain siitä, että poikkesimme niin täydellisesti perusurakan suunnitelmista, lopputulos on hyvä.

Ainoa, minkä tekisimme toisin on lattialämmitys. Jossain nuukuuden puuskassa päätimme, että emme tarvitse kylpyhuoneen lattiaan lämmitystä, ja Rouva on nyt alkanut kaivata sitä.

2. Seinät Luja-menetelmällä

Kylpyhuoneen seinät on tehty Tikkurilan Luja-menetelmällä, jossa seiniin vedetään kaakeleiden sijaan lasikuitutapettia ja Luja-maalia.

Menetelmällä on VTT:n sertifiointi, ja se on  yhtä vedenpitävä kuin kaakelointikin. Materiaalit ovat kaakeleihin verrattuna edullisemmat, ja ainakin itseäni miellyttää ajatus, että seinän voi maalata toisen väriseksi, jos tämä sävy alkaa jonain päivänä kyllästyttämään.

Teimme tällä menetelmällä myös edellisen remontin, mutta silloin emme onnistuneet löytämään oikeaa sävyä takaseinään. Tavoitteena oli turkoosi, mutta lopputulos oli siniharmaa. Nyt löysimme oikean sävyn.

3. Tassuamme

Olisihan tämän tassuammeen hävittäminen ollut häpeällistä. Edellisessä remontissa se pinnoitutettiin uudelleen sisältä ja maalattiin ulkopuolelta. Nyt amme alkaisi jo kaivata uutta pinnoittamista.

4. Suihkuverho

Suihkuverhon Rouva ompeli itse kankaasta, jonka toisella puolella oli vahapinta. Parissa pesussa se on kyllä tainnut jo lähteä pois.

Verho roikkuu Ikean verhovaijerissa.

5. Peili ja kaappi

Uskomme siihen, että kylpyhuoneessa ei kannata olla paljoa säilytystilaa, sillä tavaraa kertyy kaappeihin juuri niin paljon kuin tilaa on. Rouva ei ole myöskään koskaan pitänyt peilikaapeista. Emme siis hankkineet peilikaappia vaan peilin ja kaapin.

Peili on löydetty kirpparilta yli kymmenen vuotta sitten. Kaappi taas on huudettu Huuto.netistä ja maalattu valkoiseksi Tikkurilan Empirellä.

5. Säilytyspussukat 

Kaapin alle on kiinnitetty vanha posliininen pyyhetanko, joka löytyi Mariankadun Toistosta. Tangossa roikkuu kaksi kankaista pussukkaa, jotka Rouva ompeli vanhasta virkatusta verhosta.

Näihin pussukoihin ja kaappiin saa mahtua kaikki, mitä kylpyhuoneessa tarvitaan. Paitsi hiustenkuivain, joka roikkuu naulakossa.

7. Kuivauspatteri

Rej Designin kuivauspatteri on tyylikäs ja meille kestovaippojen käyttäjille hyvin tarpeellinen kaluste.

Jos kuivauspatteria ei ole mahdollista liittää kuumavesikiertoon, pattereita saa myös sähkökäyttöisenä.

8. Kuivaustelineet

Haitarimalliset kuivaustelineet menevät pieneen tilaan. Ne on hankittu jo edellisen remontin aikaan Kylpyhuonekeskuksesta.

9. Durat-hyllyt

Kylpyhuoneen hyllyt on tilattu Duratilta ja valmistettu omien mittojemme mukaan. Materiaali on osin kierrätysmuovia, ja siitä voi valmistaa jopa kokonaisia pesualtaita ja allastasoja.

Myös nämä hyllyt hankittiin edellisen remontin yhteydessä, ja ne saatiin onneksi irrotettua siististi uusiokäyttöä varten.

10. Pesukone altaan alla

Aiemmin pesukoneemme sijaitsi keittiössä. Uuteen keittiöön sitä ei haluttu, eikä sille olisi varmaan saatu edes lupaa.

Sitten kun valtaamme naapuriasunnon, rakennamme kodinhoitohuoneen. Siihen asti pesukone sijaitsee kylpyhuoneessamme altaan alla.

Tämä sijainti vaati, että kone oli mahdollisimman pieni ja allas sijoitettiin hieman standardia ylemmäs. Lisäksi pesualtaan hajulukkoa ei voinut sijoittaa suoraan altaan alle, vaan se vedettiin pesukoneen taakse.

Allas on hankittu jo edellisessä remonttissa. Pesukoneliitännällä varustettu hana on tosi ruma, ja se lähtee vaihtoon, kun pesukone siirtyy toiseen huoneeseen.

Se ei kuitenkaan tapahdu ihan lähiaikoina.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Asuntomme keittiöremontti valmistui hieman reilu vuosi sitten jouluksi. Keittiöremontti oli jo toinen kymmenen vuoden sisällä, mutta se olikin sitten perusteellisempi: kun ensimmäisellä kerralla tyydyimme lähinnä kunnostamaan pintoja, toisessa remontissa keittiö siirrettiin kokonaan toiseen huoneeseen.

Kerroin tämän keittiön rakentamisesta jo hyvin monisanaisesti Putkiremonttipäiväkirjassa, mutta tässä vielä kertauksena kymmenen asiaa, joista pidämme erityisesti keittiössämme. Toivon, että nämä ideat inspiroivat myös sinua.

1. Täysin oma keittiö

Meiltä kysyttiin remontin aikana: "Kenen keittiö teille tulee?" Ensin en ymmärtänyt lainkaan, mitä kysyjä tarkoitti. "Aa, siis joo, se ei tule minkään firman mallistosta, vaan tavarat on haalittu sieltä täältä."

Rohkaisenkin yhdistelemään vanhaa ja uutta ennakkoluulottomasti. Näin lopputulos on taatusti täysin oma eikä kenenkään muun.

  • Yläkaapit vanhasta keittiöstämme
  • Allastaso mittatilauksena Hackmanilta
  • Tason alla oleva sininen laatikosto Fasaanista
  • Altaan alla oleva laatikosto teetetty puusepällä
  • Saareke vanha apteekin myymälätiski Huuto.netistä.

2. Vanha kaapisto saarekkeena

Lasku- ja kaappitilaa ei voi olla liikaa, joten sitä kannattaa suunnitella keittiöön niin paljon kuin mahdollista. Olemme erityisen tyytyväisiä tähän kaapistoon, joka toimii saarekkeena ja johon voi esimerkiksi juhlissa kattaa noutopöydän.

3. Tilava ruokakomero

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyvien pariovien takana on ruokakomeromme. Sinne mahtuu kaikki. Myös mikroaaltouuni, mikä on erinomaista, se kun ei ole mikään keittiön kaunistus.

4. Teräksinen työtaso

Edellisessä keittiöremontissamme laitoimme vanhaan keittiöömme kirsikkapuisen työtason. Myös tiskipöytämme pinta oli samaa kirsikkaa, ja pesuallas oli upotettu puuhun. Puutaso oli meille kuitenkin huono valinta, ja nyt halusimme teräksisen työtason. Nyt voimme roiskia vettä vapaasti ympäri työtasoa eikä sen kuivaamisesta ja öljyämisestä tarvitse huolehtia. 

Työtaso on 3,5 metriä pitkä, ja se on tilattu Hackmanilta. Muut valmistajat olisivat voineet toimittaa vain kolmemetrisen tason.

5. Yksi iso pesuallas

Arvoimme kahden pienen ja yhden ison altaan välillä. Valitsimme onneksi tämän ison altaan. Sen mitat ovat 60 cm x 50 cm, ja siitä tehtiin vielä hieman standardia syvempi, 20-senttinen. Altaassa mahtuu pesemään jopa uunipellit, ja isoja kattiloitakin mahtuu sinne useampi.

Työtaso suunniteltiin myös niin, että altaan ja lieden väliin jää vielä työskentelytilaa, joka on osoittautunut hyvin käteväksi leikkuulaudan paikaksi. Siitä on lyhin mahdollinen matka liedelle.

6. Hana, jossa on ulosvedettävä suutin

Pesuallas on niin iso, että valitsimme hanan, jossa on ulosvedettävä suutin. Sillä saa puhdistettua kätevästi altaan kauimmaisetkin nurkat.

7. Vanhat teollisuusvalaisimet

Halusimme kattovalaisimeksi jotain näyttävää, ja päätimme luopua edellisessä remontissa yläkaapiston alle upottamistamme halogeenivaloista. Löysimme uudet valaisimet hollantilaisesta 360volt.com:ista. 

Tai eivät ne mitkään uudet valaisimet olleet. 360volt.com myy nimittäin vanhoja ja kunnostettuja teollisuusvalaisimia, jotka ovat niin makeita, ettei mitään rajaa. Olemme erityisen ihastuneita valtavan kattolampun upeaan lasikupuun.

8. Kaasuliesi

Kaasuliettä en vaihtaisi. Putkiremontin yhteydessä kaasumahdollisuus palautettiin kaikkiin asuntoihin, niihinkin, joista kaasu oli joskus katkaistu.

Lietemme on Smegin 100 cm leveä Opera-liesi, siinä on kuusi keittolevyä ja kaksi sähköuunia. Pienempää uunia emme ole käyttäneet, mutta keittolevyjen määrän ja keittotason leveyden suhteen liesi on paljon kokkaaville loistava valinta.

Liesi maksoi saksalaisessa verkkokaupassa 1 500 euroa vähemmän kuin Suomessa.

9. Mittojen mukaan teetetty huuva

Liesituulettimen kupu eli huuva teetettiin omien piirustusten mukaan Laitilan rakennuspellissä. Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

10. Sohva keittiössä

Sohvan sijoittaminen keittiön tuntui alussa hassulta, mutta sille ei ollut muutakaan paikkaa, emmekä halunneet luopua siitä. Hyvä niin, sillä sohva on ollut kovassa käytössä. Koira, lapsi, vieraat, me itse: kaikki viihtyvät keittiön sohvalla, kun joku puuhailee keittiössä. Ja sitä tapahtuu usein.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

Share

Pages