Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistaako joku vielä, mistä bloggaajan urani alkoi?

Ennen tätä blogia kirjoitin nimellä Kimmo T blogia nimeltä Putkiremonttipäiväkirja, jossa kerroin blogin nimen mukaisesti putkiremontista. Se oli vuoden mittainen urakka, jossa uusimme kylpyhuoneen ja WC:n ja siirsimme keittiömme huoneesta toiseen.

Palataan nyt niihin tunnelmiin ja kurkistetaan kylpyhuoneeseemme tänä päivänä.

Kävi nimittäin niin, että kylpyhuoneen vanha suihkumme ei lopulta saanutkaan toivomaamme uutta elämää uudessa kylpyhuoneessa, vaan jouduimme vaihdattamaan sen uuteen. Se tapahtui tällä viikolla. Kuvissa näkyy uusi Hansgrohen suihkusettimme.

Kelataan kuitenkin vielä ajassa vähän taaksepäin.

Olimme tehneet edellisen kylpyhuoneremonttimme vain joitain vuosia ennen isoa putkiremonttia ja ajattelimme, että voisimme säästää melko uuden Dornbrachtin suihkusettimme. Se näkyy esimerkiksi tässä postauksessa Putkiremonttipäiväkirjan puolella.

Meitä varoiteltiin jo etukäteen, että vanhat vesikalusteet kärsivät siitä, että ne ovat kuivina pitkän aikaa ja asennetaan sitten takaisin. En tarkalleen ottaen tiedä, oliko tämä se syy, mutta suihku alkoi vuotaa. Jouduimme lopulta pitämään käsisuihkua kylpyammeen pohjalla, sillä se valutti jatkuvasti. Myös yläsuihku tiputti pienesti aina, kun hanasta valutettiin vettä. Lisäksi toinen suihkun suluista alkoi reistailla muutenkin.

Niin kuin arvata saattaa, tällaisten pienten ongelmien ratkominen voi viedä yllättävän pitkiä aikoja, ja elimme valuttavan suihkun kanssa vuoden... kaksi... no jaa, ehkä neljä vuotta...

Nyt saimme vihdoin aikaiseksi selvitellä asiaa. Tai oikeastaan sekin alkoi jo vuosi sitten, mutta sitten tuli kaikenlaisia käsiongelmia ja vauvoja, ja asia sitten jäi vuodeksi.

Nyt syksyllä otin uudelleen yhteyttä Dornbrachtin maahantuojaan ja tiedustelin mahdollisuutta korjata suihkua. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen päädyimme yhteisesti siihen, että korjaaminen ei kannata, sillä varaosat tulevat maksamaan enemmän kuin uusi suihku.

Se oli iso pettymys, sillä ensinnäkin pidimme suihkun muotoilusta, ja se oli myös ostettaessa melko hintava. Tarkan hinnan olen unohtanut, mutta silloiseen budjettiin se tuntui suhteettoman kalliilta. Se oli kuitenkin silloin, vuonna 2004 tai 2005, ainoa saatavilla oleva suihkusetti, jossa oli sekä yläsuihku, käsisuihku että juoksuputki ammetta varten.

Mutta nyt valikoimaa oli enemmän ja löysimme Netraudan alennusmyynnistä tämän Hansgrohen setin, joka täytti teknisesti kaikki vaatimukset, vaikka vanhan suihkun muotoilu miellyttikin silmää enemmän.

Tässä on kuitenkin muutama ominaisuus, jotka ovat nyt lasten kanssa huomattavasti olennaisempia kuin aiemmin.

Ensinnäkin veden lämpötilan säätö on turvallisempi ja helpompi myös lapsille. Vanhassa sekoittajassa oli omat hanat kylmälle ja kuumalle, ja siinä oli hyvin helppo vahingossa huitaista vesi liian kuumaksi. Uudessa suihkussa on nyt yksi yksi vipu vedelle ja toinen lämpötilan säätämiselle.

Toinen hieno ominaisuus on tämä.

Käsisuihkulle on nyt pidike suihkun pystyputkessa, mikä mahdollistaa puolestaan kaksi asiaa:

1) Vauvan suihkuttelu on huomattavasti helpompaa ja

2) Pieni ihminen voi käydä yläsuihkussa, vaikka ammeen päällä olisi pyykkejä kuivumassa!

Suihku oli tilaan hieman liian korkea, mutta putkimies lyhensi pystyputkea hieman. Iloksemme kiinnitys onnistui täsmälleen samaan kohtaan kuin aiemmalla suihkulla, joten seinään ei tullut ylimääräisiä reikiä. Käsisuihkulle setissä ei ollut seinäpidikettä, mutta päätimme säästää vanhan pidikkeen seinässä.

Uuden setin mukana tulleen muoviletkun vaihdoin kyllä jo tähän metalliseen letkuun, joka on itse asiassa vaihdettu aivan hiljattain, kun edellinen murtui ja alkoi vuotaa. Käsisuihkun kohtaloa harkitsemme vielä, sillä kätemme ovat niin kovin tottuneet vanhaan käsisuihkuun, että saatan vaihtaa sen vielä takaisin.

Ja ammeen pohjalla näet toisen projektin, jota emme ole saaneet aikaiseksi. Amme pitäisi nimittäin pinnoittaa uudelleen. Se tehtiin silloin noin 11 vuotta sitten, mutta pinnoite on alkanut halkeilla pois. Uudelleen pinnoittaminen vaan vaatisi sen, että ammetta ja suihkua ei voi käyttää viiteen päivää, eikä moiseen ole ollut mahdollisuutta aikoihin. Jospa muistaisin hoitaa asian joskus, kun lähdetään johonkin matkalle.

 

Lisää asuntomme remonteista voit lukea esimerkiksi näistä postauksista: 
1: Asunnon ostaminen
2: Asunnon pohjaratkaisu
3: Mallintaminen SketchUpilla
4: Remontinhallinta
5: Lautalattiat
6: Seinien pohjatyöt
7: Sähkötyöt
8: Halkeileva katto
9: Seinien maalaaminen
10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen
11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista
12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin
13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen
14: Neljä säilytysratkaisua

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Luulin, että miehen paras ystävä olisi akkuporakone. Mutta kyllä miehen paras ystävä taitaa sittenkin olla poravasara.

Yritin nimittäin eilen tehdä betoniseen kattoon kolmea reikää - totuttuun tapaani akkuporakoneella. Sain puolessa tunnissa aikaiseksi kaksi senttiä syvän ja sentin leveän kolon, ja poranterä savusi. Yleensä olen saanut tarvitsemani reiän aikaiseksi jollain sinnikkyydellä mutta nyt luovutin ja soitin rautakauppaan. Tarvitsin kuulemma poravasaran.

Ja nyt en voi kuin ihmetellä, miten olen pärjännyt tähän asti ilman sitä. Se upposi betoniin kuin pilkkijä kevätjäihin, ja kun poran terän vieressä piti vielä imurin suulaketta, ei pöly levinnyt edes pahasti huoneeseen. En keksi mitään hyvää syytä sille, etten ole aiemmin hankkinut kyseistä vehjettä. Kun ei se edes ollut mitenkään kallis.

Työn alla oleva homma oli siis muutaman uuden valaisimen asentaminen ruokapöydän päälle, olohuoneen kattoon. Sähköjä niissä ei vielä ole, mutta sähkömies on tilattu tekemään tarvittavat asennukset.

Samalla sähkömies asentaa yhden atk-pistokkeen, joka jäi laittamatta putkiremontin yhteydessä, sillä silloin sille ei ollut tarvetta. Olen siis jälleen päässyt roiloamaan seinää, upottamaan kojerasioita sekä tasoittamaan ja maalaamaan seinää. Ja kyllä tuntui vastenmieliseltä.

Nyt vaan eteen tulikin odottamaton ongelma: emme ole ihan varmoja, ovatko olohuoneeseen valitsemamme valaisimet sittenkään sopivat. Jokin niissä häiritsee, muttemme osaa sanoa, mikä. Lampun koko tai muoto? Ketjun pituus? Se ketju?

Jään pohtimaan asiaa ja palaan siihen myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On tullut aika kirjoittaa toistaiseksi viimeinen juttu tähän sarjaan.

Paketoin tähän juttuun neljä erilaista muutosta, joita olemme tehneet asuntoomme saadaksemme lisää yhtä katoavista luonnonvaroista: säilytystilaa sinne, missä sitä tarvitaan.

1. Siivouskomerosta ja astiakaapista ruokakomero

Uuden keittiömme ruokakomero oli aiemmin kapeaovinen ja hankalan muotoinen astiakaappi (kuva alla). Astiakaapin vasemmalla puolella oli puolestaan syvä siivouskomero, jonka ovi aukesi käytävään päin.

Kun huone muutettiin keittiöksi, päätimme yhdistää kaksi komeroa isoksi ruokakomeroksi ja keksiä siivousvälineiden säilyttämiselle toisen ratkaisun.

Kahden komeron yhdistämisessä ja niiden väliseinän purkamisessa tarvittiin pyörösahaa, timanttilaikkaa, piikkausvasaraa ja lekaa. Ja pölynimuria, hengityssuojaimia ja suojalaseja. Homma oli niin pölyistä, että se olisi ollut hankalaa, jos asunnossa olisi asuttu, joten tein sen heti putkiremontin päätyttyä ennen kuin muutimme takaisin asuntoon.

Tein oviaukkoon uudet karmit, mutta muuten käytin talon alkuperäisiä puuosia: koristelistat löysin vintiltä hylättyinä, ja pariovet ostimme naapurirapussa asuvalta pariskunnalta.

Asennutimme kaapin sisään kaksi pistorasiaa: yhden mikroaaltouunia varten ja toisen  mahdollista muuta käyttöä varten. Hyllyt tilasin puusepältä. Komeron läpi vedettiin myös uuden keittiön sähköt ja vesi-, kaasu- ja viemäriputket, jotka piilotin komeron lattian sisään.

Ensin epäröin, tuleeko komeron vasemmasta puolesta liian syvä, mutta käytössä se on toiminut oikein hyvin. Komeroon mahtuu nyt esimerkiksi isoja tarjottimia, joiden säilyttäminen olisi muuten hankalaa.

Niin, mitenkäs ne siivousvälineet? Minisiivouskomerossa voi edelleen säilyttää kemikaaleja, ja imurin paikka löytyi eteisen minivaatehuoneesta. Siitä alempana.

2. Naulakkosyvennyksestä minivaatehuone

Eteisessämme oli aiemmin naulakkosyvennys, jonka oikealla puolella oli pieni komero. Päätimme heti ensimmäisessä remontissa muuttaa koko syvennyksen ovelliseksi vaatekomeroksi ja hankkia tilavaan eteishalliin erillisen vaatekaapin.

Naulakkosyvennyksen aukkoon hankittiin ovi naapurirapusta ja komeron sisään rakennettiin hylly Ikean Stolmen-pylväistä ja -ripustuskiinnikkeistä ja Bauhausista ostetuista mäntylevyistä, jotka maalasimme valkoisiksi.

Tämä minivaatehuone toimii nykyisin pääasiassa liinavaatekomerona. Ja sinne mahtuu myös se imuri.

3. Kenkähyllyt tuulikaappiin

Alle neliömetrin kokoinen tuulikaappi muuttui aika pian muuton jälkeen kenkähelvetiksi. Alla olevassa kuvassa kenkiä on vielä vähän.

Kengille päätettiin rakentaa hyllykkö. Hyllyjä laitettiin ensin neljä, mutta myöhemmin lisäsin niiden yläpuolelle vielä neljä lisää.

Hyllyt kannattimineen ovat Ikean Ekby-sarjaa. Hyllylevyt ovat puuta, ja ne on sahattu oikean mittaisiksi ja maalattu itse valkoisiksi. Levyjen ostamisesta on sen verran aikaa, että saatavilla olevat vaihtoehdot ovat varmasti muuttuneet Ikeassa.

Tuulikaapissa pidetään kaikkein aktiivisimmassa käytössä olevia kenkiä ja loput on sijoitettu vaatekaappiin ja vaatekomeroon.

4. Toinen ovi vaatekomeroon

Käytävässä oleva leveä vaatekomero oli hankala käyttää, sillä sen ovi oli puolet kapeampi kuin itse komero. Oven vasemmalle puolelle jäi omituinen kuollut kulma, ja sinne ripustetut vaatteet jäivät oikeastaan käyttämättä.

Kun uuden keittiön ruokakomeroa suurennettiin, levensin samoilla pölyillä ja samoilla tarvikkeilla myös vaatekomeron oviaukkoa ja asensin aukkoon toisen oven.

Ovi, ovenkarmit ja koristelistat jäivät yli keittiön ruokakomeron purkutöistä, joten ne olivat juuri oikeankokoiset.

Lopputulos ei ole todellakaan maailman taidokkain käsityönäyte, mutta se on ihan riittävän hyvä. Ainakin se mahdollistaa tämän komeron tilan käyttämisen huomattavasti tehokkaammin ja käytännöllisemmin kuin ennen.

Joku olisi varmasti purkanut nämäkin komerot kokonaan pois ja laittanut uudet liukuovelliset kaapit tilalle, mutta meitä nämä alkuperäiset ovet viehättävät.

* * *

Nyt olen kertonut asuntomme remonteista suurin piirtein kaiken sen, mitä oli kerrottavana, ja juttusarja päättyy tähän. Uusia remontteja ei ole toistaiseksi suunnitteilla eikä niitä vähään aikaan tulekaan. Ellei sitten...

:)

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

En tainnut koskaan esitellä Putkiremonttipäiväkirjassa kylpyhuonettamme täysin valmiina. Tässä se siis on, niin valmiina kuin jokin voi ylipäänsä olla.

Viimeksi tässä juttusarjassa esittelin kymmenen ideaa keittiöremonttiin. Jatketaan samalla linjalla kylpyhuoneen puolella.

Ja lähdetään liikkeelle samalla asialla kuin keittiössä:

1. Täysin oma kylpyhuone

Kerroin keittiöjutussani, miten teimme täysin oman keittiön, emmekä siis valinneet kalusteita yhdenkään kalustefirman mallistosta. Sama linja piti myös kylpyhuoneessa. 

Olimme tehneet täydellisen kylpyhuoneremontin vain kuusi vuotta ennen putkiremontin alkua ja halusimme säilyttää huoneen oikeastaan samanlaisena myös putkiremontin jälkeen. Vain takaseinän väri muuttui ja lattiaan tuli toisenlaiset laatat. Vanhoista kalusteista säilytettiin ja käytetiin uudelleen kaikki muut paitsi Ikean seinäkaapit.

Ja kyllä olemmekin tyytyväisiä. Vaikka remontin aikana urakoitsijan ja heidän alihankkijoidensa kanssa tuli eteen kaikenlaisia hankaluuksia, jotka johtuivat varmasti osittain siitä, että poikkesimme niin täydellisesti perusurakan suunnitelmista, lopputulos on hyvä.

Ainoa, minkä tekisimme toisin on lattialämmitys. Jossain nuukuuden puuskassa päätimme, että emme tarvitse kylpyhuoneen lattiaan lämmitystä, ja Rouva on nyt alkanut kaivata sitä.

2. Seinät Luja-menetelmällä

Kylpyhuoneen seinät on tehty Tikkurilan Luja-menetelmällä, jossa seiniin vedetään kaakeleiden sijaan lasikuitutapettia ja Luja-maalia.

Menetelmällä on VTT:n sertifiointi, ja se on  yhtä vedenpitävä kuin kaakelointikin. Materiaalit ovat kaakeleihin verrattuna edullisemmat, ja ainakin itseäni miellyttää ajatus, että seinän voi maalata toisen väriseksi, jos tämä sävy alkaa jonain päivänä kyllästyttämään.

Teimme tällä menetelmällä myös edellisen remontin, mutta silloin emme onnistuneet löytämään oikeaa sävyä takaseinään. Tavoitteena oli turkoosi, mutta lopputulos oli siniharmaa. Nyt löysimme oikean sävyn.

3. Tassuamme

Olisihan tämän tassuammeen hävittäminen ollut häpeällistä. Edellisessä remontissa se pinnoitutettiin uudelleen sisältä ja maalattiin ulkopuolelta. Nyt amme alkaisi jo kaivata uutta pinnoittamista.

4. Suihkuverho

Suihkuverhon Rouva ompeli itse kankaasta, jonka toisella puolella oli vahapinta. Parissa pesussa se on kyllä tainnut jo lähteä pois.

Verho roikkuu Ikean verhovaijerissa.

5. Peili ja kaappi

Uskomme siihen, että kylpyhuoneessa ei kannata olla paljoa säilytystilaa, sillä tavaraa kertyy kaappeihin juuri niin paljon kuin tilaa on. Rouva ei ole myöskään koskaan pitänyt peilikaapeista. Emme siis hankkineet peilikaappia vaan peilin ja kaapin.

Peili on löydetty kirpparilta yli kymmenen vuotta sitten. Kaappi taas on huudettu Huuto.netistä ja maalattu valkoiseksi Tikkurilan Empirellä.

5. Säilytyspussukat 

Kaapin alle on kiinnitetty vanha posliininen pyyhetanko, joka löytyi Mariankadun Toistosta. Tangossa roikkuu kaksi kankaista pussukkaa, jotka Rouva ompeli vanhasta virkatusta verhosta.

Näihin pussukoihin ja kaappiin saa mahtua kaikki, mitä kylpyhuoneessa tarvitaan. Paitsi hiustenkuivain, joka roikkuu naulakossa.

7. Kuivauspatteri

Rej Designin kuivauspatteri on tyylikäs ja meille kestovaippojen käyttäjille hyvin tarpeellinen kaluste.

Jos kuivauspatteria ei ole mahdollista liittää kuumavesikiertoon, pattereita saa myös sähkökäyttöisenä.

8. Kuivaustelineet

Haitarimalliset kuivaustelineet menevät pieneen tilaan. Ne on hankittu jo edellisen remontin aikaan Kylpyhuonekeskuksesta.

9. Durat-hyllyt

Kylpyhuoneen hyllyt on tilattu Duratilta ja valmistettu omien mittojemme mukaan. Materiaali on osin kierrätysmuovia, ja siitä voi valmistaa jopa kokonaisia pesualtaita ja allastasoja.

Myös nämä hyllyt hankittiin edellisen remontin yhteydessä, ja ne saatiin onneksi irrotettua siististi uusiokäyttöä varten.

10. Pesukone altaan alla

Aiemmin pesukoneemme sijaitsi keittiössä. Uuteen keittiöön sitä ei haluttu, eikä sille olisi varmaan saatu edes lupaa.

Sitten kun valtaamme naapuriasunnon, rakennamme kodinhoitohuoneen. Siihen asti pesukone sijaitsee kylpyhuoneessamme altaan alla.

Tämä sijainti vaati, että kone oli mahdollisimman pieni ja allas sijoitettiin hieman standardia ylemmäs. Lisäksi pesualtaan hajulukkoa ei voinut sijoittaa suoraan altaan alle, vaan se vedettiin pesukoneen taakse.

Allas on hankittu jo edellisessä remonttissa. Pesukoneliitännällä varustettu hana on tosi ruma, ja se lähtee vaihtoon, kun pesukone siirtyy toiseen huoneeseen.

Se ei kuitenkaan tapahdu ihan lähiaikoina.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Asuntomme keittiöremontti valmistui hieman reilu vuosi sitten jouluksi. Keittiöremontti oli jo toinen kymmenen vuoden sisällä, mutta se olikin sitten perusteellisempi: kun ensimmäisellä kerralla tyydyimme lähinnä kunnostamaan pintoja, toisessa remontissa keittiö siirrettiin kokonaan toiseen huoneeseen.

Kerroin tämän keittiön rakentamisesta jo hyvin monisanaisesti Putkiremonttipäiväkirjassa, mutta tässä vielä kertauksena kymmenen asiaa, joista pidämme erityisesti keittiössämme. Toivon, että nämä ideat inspiroivat myös sinua.

1. Täysin oma keittiö

Meiltä kysyttiin remontin aikana: "Kenen keittiö teille tulee?" Ensin en ymmärtänyt lainkaan, mitä kysyjä tarkoitti. "Aa, siis joo, se ei tule minkään firman mallistosta, vaan tavarat on haalittu sieltä täältä."

Rohkaisenkin yhdistelemään vanhaa ja uutta ennakkoluulottomasti. Näin lopputulos on taatusti täysin oma eikä kenenkään muun.

  • Yläkaapit vanhasta keittiöstämme
  • Allastaso mittatilauksena Hackmanilta
  • Tason alla oleva sininen laatikosto Fasaanista
  • Altaan alla oleva laatikosto teetetty puusepällä
  • Saareke vanha apteekin myymälätiski Huuto.netistä.

2. Vanha kaapisto saarekkeena

Lasku- ja kaappitilaa ei voi olla liikaa, joten sitä kannattaa suunnitella keittiöön niin paljon kuin mahdollista. Olemme erityisen tyytyväisiä tähän kaapistoon, joka toimii saarekkeena ja johon voi esimerkiksi juhlissa kattaa noutopöydän.

3. Tilava ruokakomero

Alla olevassa kuvassa vasemmalla näkyvien pariovien takana on ruokakomeromme. Sinne mahtuu kaikki. Myös mikroaaltouuni, mikä on erinomaista, se kun ei ole mikään keittiön kaunistus.

4. Teräksinen työtaso

Edellisessä keittiöremontissamme laitoimme vanhaan keittiöömme kirsikkapuisen työtason. Myös tiskipöytämme pinta oli samaa kirsikkaa, ja pesuallas oli upotettu puuhun. Puutaso oli meille kuitenkin huono valinta, ja nyt halusimme teräksisen työtason. Nyt voimme roiskia vettä vapaasti ympäri työtasoa eikä sen kuivaamisesta ja öljyämisestä tarvitse huolehtia. 

Työtaso on 3,5 metriä pitkä, ja se on tilattu Hackmanilta. Muut valmistajat olisivat voineet toimittaa vain kolmemetrisen tason.

5. Yksi iso pesuallas

Arvoimme kahden pienen ja yhden ison altaan välillä. Valitsimme onneksi tämän ison altaan. Sen mitat ovat 60 cm x 50 cm, ja siitä tehtiin vielä hieman standardia syvempi, 20-senttinen. Altaassa mahtuu pesemään jopa uunipellit, ja isoja kattiloitakin mahtuu sinne useampi.

Työtaso suunniteltiin myös niin, että altaan ja lieden väliin jää vielä työskentelytilaa, joka on osoittautunut hyvin käteväksi leikkuulaudan paikaksi. Siitä on lyhin mahdollinen matka liedelle.

6. Hana, jossa on ulosvedettävä suutin

Pesuallas on niin iso, että valitsimme hanan, jossa on ulosvedettävä suutin. Sillä saa puhdistettua kätevästi altaan kauimmaisetkin nurkat.

7. Vanhat teollisuusvalaisimet

Halusimme kattovalaisimeksi jotain näyttävää, ja päätimme luopua edellisessä remontissa yläkaapiston alle upottamistamme halogeenivaloista. Löysimme uudet valaisimet hollantilaisesta 360volt.com:ista. 

Tai eivät ne mitkään uudet valaisimet olleet. 360volt.com myy nimittäin vanhoja ja kunnostettuja teollisuusvalaisimia, jotka ovat niin makeita, ettei mitään rajaa. Olemme erityisen ihastuneita valtavan kattolampun upeaan lasikupuun.

8. Kaasuliesi

Kaasuliettä en vaihtaisi. Putkiremontin yhteydessä kaasumahdollisuus palautettiin kaikkiin asuntoihin, niihinkin, joista kaasu oli joskus katkaistu.

Lietemme on Smegin 100 cm leveä Opera-liesi, siinä on kuusi keittolevyä ja kaksi sähköuunia. Pienempää uunia emme ole käyttäneet, mutta keittolevyjen määrän ja keittotason leveyden suhteen liesi on paljon kokkaaville loistava valinta.

Liesi maksoi saksalaisessa verkkokaupassa 1 500 euroa vähemmän kuin Suomessa.

9. Mittojen mukaan teetetty huuva

Liesituulettimen kupu eli huuva teetettiin omien piirustusten mukaan Laitilan rakennuspellissä. Siitä tuli juuri sellainen kuin pitikin.

10. Sohva keittiössä

Sohvan sijoittaminen keittiön tuntui alussa hassulta, mutta sille ei ollut muutakaan paikkaa, emmekä halunneet luopua siitä. Hyvä niin, sillä sohva on ollut kovassa käytössä. Koira, lapsi, vieraat, me itse: kaikki viihtyvät keittiön sohvalla, kun joku puuhailee keittiössä. Ja sitä tapahtuu usein.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tapetointi on yksi hommista, joka tuntuu vaivalloiselta aloittaa mutta on lopulta melko nopeaa. Eikä se niin vaikeaa ole, kun vaan on riittävän tilava paikka, jossa liisteröidä.

Tässä kymmenen kysymystä ja vastausta tapetoinnista:

1. Millaiset pohjatyöt tapetointi vaatii?

Seinän tulee olla mahdollisimman tasainen. Tapetti antaa enemmän anteeksi kuin maalipinta, joten pinnan ei tarvitse olla yhtä sileä kuin jos seinä jätettäisiin maalipinnalle. Kannattaa kuitenkin huomioida, että saatat joskus haluta poistaa tapetin. Pohjamaalaus on suositeltavaa tehdä joka tapauksessa.

2. Paperitapetti vai jotain muuta?

Tapettia valittaessa on otettava huomioon huoneen käyttötarkoitus. Esimerkiksi ruokapöydän ympäristössä paperitapetti voi olla huono vaihtoehto, sillä tapetin pitäisi kestää pesua.

3. Onko tapetti liisteröitävä vai voinko käyttää seinään levitettävää tapettiliimaa?

Rippuu tapetista. Perinteiset paperitapetit on tarkoitettu liisteröitäviksi, ja niiden pitää vettyä ennen asennusta. Olen kerran tapetoinut yhden seinän non-woven-tapetilla, jonka ei tarvitse vettyä ja jonka asentamisessa liima levitetään seinään. Non-woven-tapetin asentaminen on muistikuvissani hieman helpompaa kuin paperitapetin, mutta tapetoitava seinäkin oli hyvin pieni.

4. Kuinka pahasti liisteri tarrautuu käsiin ja kuinka sotkuista sen käsittely on?

Liisteri on enemmänkin juoksevaa kuin tahmeaa. Vesiliukoinen liisteri ei kuivu nopeasti, joten tapettia voi vielä seinään laittamisenkin jälkeen liikutella hieman. Liisteritahrojen puhdistaminen tapetin pinnasta käy helposti kostealla pyyhkeellä taputtelemalla. Itseään liisterillä on vaikea saada sotkettua.

5. Tarvitsenko tapetointipöydän?

Ei ole välttämätöntä, mutta helpottaa liisteröintiä. Viimeksi tosin tapetoin kaksi pientä seinää ilman tapetointipöytää. Levitin vain lattialle pahvia ja liisteröin tapetit sen päällä.

6. Mikä on tapettiharja ja onko sellainen pakko olla?

Tapetointiharja on eri asia kuin liisteröintiharja. Se on leveä ja litteä harja, jossa on vahvat harjakset. Tällä harjalla tapetti silitellään kiinni seinään ja houkutellaan ilmakuplat pois tapetin ja seinän välistä. En yrittäisi tapetointia ilman.

7. Mikä on puskusauma ja mitä on huomiotava, kun asennetaan limittäin?

Useimmat tapetit, jotka olen asentanut, on laitettu puskusaumaan, eli vuodat asetetaan reuna reunaa vasten. Tapetointisuunnalla ei ole tällöin väliä. Jos taas tapetti vaatii asennuksen limittäin, eli seuraava vuota tulee hieman edellisen päälle, tapetointi aloitetaan ikkunaa lähimpänä olevasta nurkasta ja edetään valosta pois päin. Näin tapettivuodan reuna ei tee varjoa seuraavaan vuotaan.

8. Isokuvioinen vai pienikuvioinen tapetti?

Makuasia. Isokuvioinen voi näyttää pienessä tilassa hassulta, jos tapettia katsellaan läheltä. Isokuvioisesta tapetista voi myös mennä enemmän hukkaan, jos kuvioita kohdistettaessa tapettia joutuu leikkaamaan reilusti. Tämä on muistettava ottaa huomioon aiakin tapetin menekkiä laskettaessa.

Jos meillä olisi iso seinä isossa huoneessa, jossa on vähän tavaraa, harkitsisimme varmasti tapettia, jossa yksi valtava kuva täyttää koko seinän. Tällaisia tapetteja on esimerkiksi Wall & Decòn mallistoissa (vaikkapa hieno NewsPlanet).

9. Tapetoisinko huoneen kaikki seinät?

Makuasia ja riippuu varmasti tapetista. Jos vetää jonkin voimakaskuvioisen tapetin neljälle seinälle, huone pienenee ja siitä saattaa tulla liian levoton. Kymmenen vuotta sitten päätimme itse tapetoida kahdessa huoneessa vain yhden seinän, ja viime keväänä se tuntui edelleen hyvältä ratkaisulta, vaikka tapettien kuosit vaihtuivat.

10. Ja mistä sitä tapettia kannattaisi metsästää?

Tapetin kuvion valinta on se vaikein asia, ainakin meille. Viime keväänäkin jahkailimme pitkään tapetin valinnan kanssa, kunnes päädyimme kahteen Tapettitalon paperitapettiin: aitoon 1950-luvun seinäpaperiin, "Punos" (design Veikko Roikonen) sekä Birger Kaipaisen "Ken kiuruista kaunein"-kuosiin.

Tsekkaa myös

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

 

Share

Pages