Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: OP

Kävin tällä viikolla nauhoittamassa Maria Veitolan ja Tuomas Rajalan kanssa podcastin OPn Alkuja-sarjaan.

Alkuja on osa OPn #Perheenlisä-kokonaisuutta, joka on lanseerattu helpottamaan uusien perheiden alkuja silloin, kun taloustilanne voi olla tiukimmillaan. Tähän liittyvä #Perheenlisä-etupaketti on neljäs OPn #Suominousuun-avaus, joka pyrkii sekä tuomaan etuja OPn asiakkaille että luomaan positiivista virettä Suomen talouteen.

Alkuja-podcast-sarjaa juontaa Maria Veitola, ja se käsittelee vanhemmuutta erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi edellisissä jaksoissa Hanne Valtari ja Olga Temonen keskustelivat Marian kanssa, onko lapsen hyvä asua maalla vai kaupungissa, ja Karoliina Sallinen ja Maaret Kallio käsittelivät eroa lapsiperheessä. Nyt aihe oli astetta kevyempi, ja me kaksi isää kerroimme omia kokemuksiamme isyydestä ja lapsista.

Keskustelu eteni laidasta laitaan, ja siinä sivuttiin sekä isyyden positiivisia että negatiivisia puolia. Arki ei ole tietenkään pelkkää hymyä vaan päiviin mahtuu myös kiirettä, väsymystä ja kireitä hermoja. Toisinaan tuntuu, että aikaa rentoutumiseen ei ole yhtään ja joinain päivinä on myöhässä joka paikasta.

Nämä ja muut podcastit löytyvät OPn sivuilta: https://taloudessa.fi/blogi/podcastit/. Uusi jakso julkaistaan joka kuukausi ja se on kuunneltavissa taloudessa.fi-sivustolla sekä suosituimmilla podcast-alustoilla kuten Soundcloudissa ja Tuneinissä.

Yksi Marian ensimmäisistä kysymyksistä podcastissa oli, miten lapseni kuvailisi isäänsä. Kysymys tuli niin yllättäen, että en osannut sanoa siihen hätään muuta kuin että "isi on ihana". Asia jäi vaivaamaan sen verran että päätin kysyä asiaa tytöltä itseltään.

Hei, kertoisitko isille, millainen isi sinun mielestäsi on? 

"Sillä on pysty tukka ja hassu nenä ja aina jotkin paidat päällä. Ja ne on lyhythihaiset."

Ahaa, miksi se nenä on hassu? 

"Siksi kun siinä on karvaa."

Ai viikset?

"Niin. Ja sitten sillä on parta, joka johdattaa tukkaan."

* * *

Useista yrityksistä huolimatta en onnistunut saamaan tytöltä vastausta siihen, millainen isi on isänä tai ihmisenä. Kysymys taisi olla liian abstrakti neljävuotiaalle. "Ihana" ei myöskään ollut sana, jolla tyttö isiä kuvaili.

Sain kuitenkin selville, että on erityisen kivaa, kun isi vie leikkipuistoon, leikkii piilosta tai pelaa kimbleä. Pyyhkeitä tuli siitä, että isi näprää kotona liiaksi tietokonetta tai jotain peliä ja vain istuu vauva sylissä.

Totta toinen puoli, ja vaikka pyrinkin ajoittamaan tietokoneen näpräämiseni siihen aikaan, kun tyttö on jo nukkumassa, joskus on vain pakko hoitaa joitain asioita. Ja vauvan kanssa on kyllä ollut istuskeltua sohvalla tovi jos toinenkin, ja kyllä silloin on tullut pelattua aika lailla myös pelejä. No juu, myönnetään, kyllähän sitä kännykkää tulee hipelöityä toisinaan muutenkin vähän turhan paljon.

Se tuntuu kyllä olevan osa vanhemmuutta, että on jatkuvasti jostain huono omatunto. Erityisesti siitä, jos on hermostunut jostain liian helposti ja korottanut ääntään niin, että lapselle on tullut siitä paha mieli. Nelivuotias osaa kyllä painaa oikeista nappuloista, ja toisinaan jopa tuntuu, että hän yrittää tahallaan saada isin hermostumaan. Aikuisen pitäisi tietysti olla kuin viilipytty ja suhtautua kaikkeen huumorilla, mutta kun aina ei vaan pysty.

Oli kuitenkin helpottavaa kuulla, että tytön mukaan isi tykkää kaikkein eniten hänestä ja vauvasta - eikä esimerkiksi tietokoneesta ja puhelimesta.

* * *

Yritin hieman myöhemmin lähestyä tätä "millainen isi on"-kysymystä toista kautta, ja alku olikin lupaava:

Millainen äiti on?

"Äiti on ihana ja kaunis ja sillä on aina nuttura ja se tykkää musta kovasti!"

Ahaa! No entäs isi?

"Isi on peikko."

Miksi?

"Kaikki miehet on peikkoja."

Iltasadun ja hyvänyön laulun jälkeen yritin vielä kerran, olisiko tytöllä jotain uutta sanottavaa isistä.

Vieläkö haluaisit sanoa jotain siitä, millainen isi on?

"Isi on ihana."

Oikea vastaus!

Iloista isänpäivää kaikille isille!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen viime aikoina alkanut kiinnittää huomiota omaan tapaani puhua lapseni kanssa. Se on ärsyttävä. Siis tapani puhua, ei lapsi.

Olen huomannut, että aloitan usein jokaisen lauseeni sanalla noni, jota seuraa jokin -pa/-pä muotoinen verbi, yleensä käskymuotoinen. Ja vaikka kuinka yritän välttää tätä, nämä lauseet vain lipsahtavat suusta.

Kuulostaako tutulta?

Jos et ymmärtänyt yhtään, mistä on kyse, voit katsoa vaikka tämän Noni-bingon ruutuja, jota pelaamalla voit vaikka yrittää opetella kyseistä puhetapaa tai vaihtoehtoisesti päästä siitä eroon.

Kun saat täyden suoraan vaakaan, pystyyn tai vinottain, voit huutaa: "Noni, hei!", ja saat seuraavaan bingolappuusi heti yhden osuman!

Onnea peliin!

 

Muista myös Uhmabingo!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö - Paulig

Pauligin Cupsolo-isyyspakkaus-kisan ensimmäinen voittaja on löytynyt! (Paljastetaan se vasta tuossa hieman alempana.)

Kun tähän samaan kampanjaan osallistunut Asikaine kertoi omassa postauksessaan "Hipille" (perheen isä) oikeasti kasaamastaan isyyspakkauksesta, jäin pohtimaan, mitä olisin itse toivonut omaan isyyspakkaukseeni. 

Jos olisin voinut toivoa ihan mitä vaan, se olisi ollut Lapsenkäyttöohje. Uhmaikäisen lapsen. (Ja kyllä, olen sitä mieltä että uhmaikä on oikeasti olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä.)

Arki kolmevuotiaan lapsen kanssa kun on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, missä itse antaa periksi ja missä pitää oman päänsä.

Kolmevuotiaalla voi olla uskomattoman vahva tahto, ja hän osaa koetella ja testata vanhempiaan sekä pienissä että vieläkin pienemmissä asioissa.

Pukeutuminen, riisuutuminen, käsien peseminen, hampaiden peseminen, leikin lopettaminen, käveleminen, istuminen, hiusten kampaaminen, kaupassa käynti, retket, matkat jne. Lähes kaikessa piilee mahdollisuus pieneen kriisiin.

Ja juuri kun ajattelee, että kylläpä kaikki sujuu taas hienosti ja lapsi on suloinen pieni enkeli, vain hetkeä myöhemmin taika särkyy. Lapsi nostetaan ylös sängystään väärässä asennossa, hän ei saakaan päälleen haluamaansa neuletta tai isi ei suostu ostamaan kaupasta sitä prinsessalehteä, jossa on ihana leikkipuhelin, ja niin pienestä prinsessasta tulee raivoava lohikäärme. Tai härkä. (Arvatkaapas vaan, mitkä ovat tyttömme horoskoopit kiinalaisessa ja läntisessä astrologiassa.)

Vahvatahtoinen lapsi varmasti tarvitsee tiukkoja rajoja, mutta vanhemmat joutuvat helposti tilanteeseen, jossa on käytännön syistä pakko antaa toisinaan periksi, ja pian ei ole enää varma, kasvattaako lasta oikeaan suuntaa vai pahentaako itse tilannetta.

Uskoin pitkään, että vaikkapa pukeutumista helpottaa se, että lapsi saa itse valita ottaako paidan A vai B. Mutta entäpä jos hän haluaakin paidan C ja saa kohtauksen siitä, että se ei ollut vaihtoehtona? Monesti arkiaamuna tärkeimmältä tuntuu, että hän ylipäänsä pukeutuu johonkin vaatteeseen tarpeeksi nopeasti, jotta kaikki ehtivät päiväkotiin tai työpaikoilleen. Onko silloin tärkeintä että aamu sujuu itkuitta vai että vanhemmat pitävät kiinni omasta periaatteestaan?

Entä tarjoanko itse liian helposti vaihtoehtoja, vai olisiko lapselle parempi, että valitsisin suoraan hänen puolestaan paidan A ilman mahdollisuutta valittaa päätöksestä?

Kolmevuotias on myös yhtä aikaa sekä iso että pieni. Hän haluaa periaatteessa tehdä kaiken itse ja osaakin jo esimerkiksi pukeutua tai hakea itse vettä jos janottaa, ja hän saattaa jopa itse pompsahtaa pöntölle, kun hätä iskee. Mutta sitten hän ei yhtäkkiä osaa tai jaksakaan syödä itse vaan vaatii päästä syliin ja haluaa että häntä syötetään.

Toisinaan mietin, miten paljon tästä temppuilusta on huomion hakemista ja rajojen kokeilemista. Pitäisikö hänen sitten antaa lähteä ruokapöydästä kahden haarukallisen jälkeen, jos hän ei suostu syömään omin avuin enempää ajatellen, että kyllä hän sitten syö seuraavalla kerralla paremmin?

Entä huomion haku? Tekeekö lapselle hyvää olla jatkuvasti huomion keskipisteenä ja pitääkö vanhemman keksiä hänelle jatkuvasti tekemistä? Vai opettaako pitkästyminen lasta keksimään itse omia leikkejään? Ja onko tämä ruokapöytätemppuilu seurausta siitä, että hän ei saanutkaan tarpeeksi huomiota hetkeä aiemmin?

Oikeita vastauksia tuskin on, ja isyyspakkaukseenkaan ei voi sujauttaa lapsenkäyttöohjeeksi mukaan kuin yhden virkkeen: "Kyllä jokainen vanhempi itse tietää, mikä on parasta omalle lapselleen."

Ja sitten voi naureskella perään, että saatiinpa taas juksattua yhtä herkkäuskoista. Minä en ainakaan ole enää yhtään varma.

 * * *

Ja sitten se Pauligin Cupsolo-isyyspakkaus. Isyyspakkauksen onnellinen voittaja on Merjan ilmiantama Tuomo. Paulig ottaa yhteyttä voittajaan. Paljon onnea!

Share