Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kuules ihan mielipidekysymys. Kun olen miettinyt sellaista asiaa, että pitäisikö blogini kuville antaa enemmän tilaa. Muutin nyt kokeen vuoksi sisältöpalstan leveyttä huomattavasti leveämmäksi kuin aiemmin ja ajattelin kysyä, että mitä pidät. Kysymys liikuttaa lähinnä niitä, jotka lukeva blogia tietokoneella.

Kuvat ovat nyt noin 50 % leveämpiä kuin aiemmin, joten vaakakuvat näkyvät paremmin mutta pystykuvista tulee jo todella isoja. 

Mitä sanot: pidetäänkö vai vaihdetaanko takaisin? Sinulle minä tätä blogia teen, itselläni on kaikki kuvat käytössä täysikokoisina. Käy toki katsomassa muutama vanhempi juttu, jossa on enemmän kuvia, niin näet, miltä ne näyttävät.

Olen onneksi ladannut kuvat jo pitkään tuplakokoisina blogiin, joten niiden resoluutio riittää hyvin ylöspäin skaalattavaksi.

//Edit 14.6.2017: Blogin palstanleveys on palautettu jo ennalleen, sillä leveämpi sisältöalue sai murskakritiikkiä sekä luettavuuden että pystykuvien liian suuren koon vuoksi.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun muutama päivä sitten jaoin blogissa linkin kaverini tekemään Antti Tuisku -fanikirjaan, päädyimme pohtimaan varsin kiinnostavaa kysymystä.

Hanna nimittäin kertoi, että hän oli jännittänyt tämän kirjaprojektin jakamista tutuilleen, sillä häntä oli mietityttänyt, mitä kaikki "vakavastiotettavat aikuiset", kuten minä, siitä ajattelisivat.

Tämä huvitti minua kovasti, sillä vietän kuitenkin päivät näpläämällä mobiilipelejä ja iltaisin latailen blogiini hassuja tekstejä ja vauvakuvia. Onko se vakavastiotettavan aikuisen puuhaa?

Tietysti on. Voisin ehdottomalla mutu-tuntumalla ja jyrkältä fiilispohjalta väittää, että aikuinen ihminen, jolla on intohimoja ja kiinnostuksen kohteita, on tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joku toinen, joka täyttää päivänsä vain sillä, mikä on järkevää ja tarpeellista.

Eiköhän meillä kaikilla ole omat erikoisuutemme, ja on aina hienoa nähdä, kun joku tekee omaa juttuaan ilolla ja täydestä sydämestä.

Tässä iässä alkaa muutenkin jo ymmärtää, että sillä mitä kaikki muut ajattelevat on aika vähän merkitystä. Enhän voisi itsekään pitää tätä blogia, jos huolehtisin jatkuvasti siitä, pitääkö joku koko harrastusta vähän hassuna. Tiedän, että pitää, ja olen sen hyväksynyt.

Ja monethan voivatkin ajatella nimenomaan, että wau, olipa hienoa/rohkeaa/hauskaa, ja ehkä itsekin insipiroitua tekemään jotain, joka saattaa olla jonkun toisen mielestä erikoista tai yllättävää.

On hienoa, että ihmisissä on useita puolia ja myös täysin vakavastiotettavat aikuiset voivat työpäivän jälkeen tehdä jotain täysin muuta - oli se sitten fanikirjoja, meikkivinkkejä, fitness-kisailua, puutarhanhoitoa tai koruompelua.

Ja on nimenomaan hyvä, että se näytetään muille! Se on esimerkki siitä, että aikuistenkaan ei tarvitse tehdä vain töitä ja miettiä sitten vanhana, että "olisi pitänyt".

Itsekin ilmoittauduin juuri miehille tarkoitetuille tanssitunneille, ja todellakin kirjoitan siitä blogiin, jos vaan ryhmä järjestyy. Enkä aio vähempää välittää, mitä joku "vakavastiotettava aikuinen" siitä ajattelee.

Entäpä sinä? Oletko jättänyt tekemättä jotain siksi, että se ei sovi aikuiselle? Ja "mitä kaikki muutkin siitä ajattelisivat?"

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kylläpä olikin hauskaa eilisissä The Blog Awards Finland -kemuissa!

Kuva: A-lehdet / Paula Virta

Viime vuonna Rouva osallistui juhliin yksin, mutta nyt päätimme pyytää lapsille hoitajan ja lähteä kerrankin liikkeelle kahdestaan. 

Rouva panosti tänäkin vuonna kampaukseensa ja sai Luomusartin Demin kotikäynnille, mikä oli kovin ystävällistä. Ja lettikampauksesta tuli jälleen upea!

Juhlat olivat niin hienosti järjestetyt kuin voi kuvitella: tunnelma oli korkealla A-lehtien toimitalon katossa, ruoka oli erinomaista, juotava ei loppunut kesken ja ilotulitus oli näyttävä.

Eritysikiitos Bushmillsin viskidrinkkipisteestä, jonka omena- ja inkiväärijuomat olivat petollisen hyviä.

Ja jaettiinhan juhlissa niitä palkintojakin!

Lilyn blogeista palkittujen joukossa olivat Nude ja Kolmistaan, ja erityisen iloinen olen siitä, että parhaaksi lifestyle-blogiksi valittiin lempieläimemme, Natan, WTD! Onnea kaikille!

Itse olin kännykkäkamerani kanssa muualla, kun palkintoja jaettiin, joten parempia kuvia ja listan kaikista voittajista voita katsoa Blog Awardsien sivuilta.

Olipa hauska nähdä muita bloggaajia, joista monia tapaa yleensä vain virtuaalisesti!

Kiitos siis seurasta ja blogikeskusteluista Sini / Kasvihormoni, Anne / 52 Weeks of Deliciousness, Emmi / Emmi Nuorgam, Tiina / Fanni ja KaneliEino / Tämän kylän homopoika, Jonna / Suolaa ja Hunajaa, Jenni / Liemessä, EskoE2O, Hanne / Valeäiti, Katja / Project Mama, Jenny / Vastaisku ankeudelleHertta / Lilou's Crush ja kaikki muut, joita en nyt muistanut mainita!

Ilta meni liian nopeasti ja liian monen kanssa ei ehtinyt juttusille.

Ja kiitokset tietysti myös A-lehtien väelle, oli hauska nähdä ja onnittelut myös teille hienoista järjestelyistä!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

No niin, minäkin olen nyt siellä: Instagramin uudessa Tarinat-osiossa.

Olen todella vastahakoinen ottamaan käyttöön mitään uusia some-härveleitä - nykyisissäkin on ollut jo riittävästi ylläpidettävää - mutta tätä ajattelin nyt kokeilla.

Twitteristä en koskaan innostunut. Siellä olisi pitänyt viettää aikaa paljon enemmän kuin mihin oli kiinnostusta ja olla myös paljon nokkelampi ja sarkastisempi. En ole koskaan jaksanut seurata ketään Twitterissä, ja parit yritykset twiitata itse ovat olleet lähinnä nolostuttavia.

Snapchatin käyttö kaatui minulla kahteen asiaan: aivan käsittämättömään käyttöliittymään ja ajatukseen siitä, että joutuisin lähteä keräämään seuraajia täysin nollasta. Nyt olen tyytyväinen, että nähnyt sitä vaivaa, sillä olen varma, että Instagram-tarinat tulee tappamaan Snapchatin tai vähintään pysäyttämään sen kasvun. Uskon jopa, että monet sekä Instagramiin että Snapchatiin postanneet somettajat luopuvat Snapchatista ja keskittyvät yhteen alustaan - ja erityisesti yhteen valmiiseen yleisöön.

Jos et tiedä yhtään, mistä puhun, kyse on siis kuvista ja videoista, jotka on katsottavissa vain 24 tunnin ajan ja jotka katoavat sen jälkeen palvelusta. Itse voisin kuvitella jakavani höpöhöpövideoita, joiden en halua jäävän talteen blogiini tai Instagram-profiiliini. Parhaat postaukset voin toki päättää jakaa myös varsinaisella Insta-tililläni.

Siis tervetuloa omaan Tarinaani. Se löytyy Instagramin aloitusnäytön yläreunasta, mutta ensin sinun pitää tietysti alkaa seurata Instagram-tiliäni. En lupaa mitään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt vähän harmittaa.

En olekaan vähään aikaan kertonut bändiasioistani. Lyhyesti sanottuna laitoimme vanhan bändin pakettiin, ja aloitimme uudella kokoonpanolla vuoden alussa. Kevät on mennyt kappaleiden treenaamisessa, ja kesän alkupuolella aloimme harkita siirtymistä uuteen treenikämppään.

Löysimmekin sopivan varastotilan hyvältä sijainnilta hyvään hintaan, ja sovimme vuokranantajan kanssa, että voimme muuntaa varastotilan treenikämpäksi. Varmistimme, että soittaminen ei häiritse ketään ja teimme vuokrasopimuksen. Hauskaa! Meillä olisi iso tila vain omassa käytössämme, ja siellä olisi runsaasti tilaa kaikille kamoille. 

Saimme tilan käyttöömme heinäkuussa, ja olemme rakentaneet treenistä kuukauden ajan: maalanneet, kiinnittäneet akustiikkalevyjä ja laittaneet äänieristeitä kattoon.

Tänään saimme viimein kaikki soittimet, vahvistimet ja johdot paikoilleen ja aloitimme ensimmäiset treenit yli kahteen kuukauteen. Soitimme kaksi kappaletta, ja sitten...

Kova koputus oveen, avaamme oven, ja sen takana seisoo mies.

"Meidän työtilamme on tuossa seinän toisella puolella, ja tämä soitto tekee työn tekemisen mahdottomaksi", mies sanoo.

Jaa. No teettekö te töitä iltaisinkin?

"Milloin tahansa. Meitä on tuolla useampi kuvataiteilija, joka työskentelee tilassa myös iltaisin ja viikonloppuisin."

Auts. Bändimme johtaja käy tutkimassa tilannetta, ja käy todella ilmi, että taiteilijoiden työtila on suoraan rumpalimme takana, ja kaikki äänet menevät läpi tiiliseinästä. Treeniksestä menee jopa suora ilmastointikanava tähän toiseen tilaan.

Nyt on jo ilmiselvää, että emme saa uudesta treeniksestä riittävän äänieristettyä, jotta voisimme jatkaa siinä, eikä ketään kiinnostane investoida siihen.

Harmittaa. Erityisesti se, miten ison vaivan bändikaverini ovat jo nähneet tilan rakentamisessa ja laittaneet myös omaa rahaansa tarvikkeisiin ja rakenteisiin. Eikä meillä sitten olekaan yhtäkkiä treenistä.

Bändin johtaja ottaa toki ensi tilassa yhteyttä vuokraisäntään. Mitäs ihmettä tässä on nyt käynyt?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt kun pääsin valokuvauksen ja valokuvauskurssien makuun, tartuin heti seuraavaan tarjottuun tilaisuuteen ja osallistuin Nikonin ja valokuvaaja Mikko Rasilan järjestämään kuvausiltaan.

Tilaisuudessa oli mukana kymmenisen valokuvaavaa bloggaria, jotka kyselivät Mikolta vinkkejä omiin ongelmiinsa. Hauskaa, että ongelma oli oikeastaan kaikilla lähes sama: talvi ja hämärä. Kuvat kun saisivat kuitenkin olla valoisia, kirkkaita ja teräviä. Siihen Mikollakaan ei ollut tarjota muuta taikaa kuin jalusta ja aikavalotus.

Tai sitten salama, jos on aivan pakko. Tässä Mikko näyttää, miten hän "lussauttaa" salaman seinän kautta, jos se on tarpeen.

Tilaisuus järjestettiin Mikon ja Stella Harasekin uudessa asunnossa, ja ei voinut kuin ihailla sitä valon määrää, joka tulvi isoista ikkunoista sisään vitivalkoisiin huoneisiin.

Mietin, että tätä taustaa vasten voisi ottaa kuvan vaikka pyykkikasasta, ja sekin näyttäisi upealta.

Ja tilan kuvaaminen olikin illan varsinainen tehtävä. Yritin kuitenkin muistaa myös niitä ruokakuvausoppeja, joista oli puhetta vain reilu viikko sitten, sillä Stella ja kumppanit olivat hankkineet pöydän täyteen herkkuja kuvausrekvisiitaksi ja naposteltavaksi.

Kuten tämän täysin epätodellisen kauniin mansikkakakun.

Illan varsinainen tehtävä oli siis kuvata asetelma tilassa, ja keskityin itse harjoittelemaan syväterävyyden hallintaa. Ja tässä on omat neljä asetelmaani.

Nikon palkitsee muuten parhaat kuvat ottaneen osallistujan vielä uudella kameralla! Irtoaisikohan näillä?

Aamiainen vuoteeseen I

Aamiainen vuoteeseen II

"Skonssia ja kirsikkaa".

"Tuparit".

Kivaa, pitäisi selvästi kuvata enemmänkin!

Share

Pages