Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä vuonna omenoita tuli sangen maltillisesti. Viidestä puusta vain kaksi teki hedelmää, ja niistäkin vain toinen reilummin. Silti senkin puun sato jäi arviolta alle puoleen siitä mitä viime vuonna.

Omenaa oli kuitenkin aivan riittävästi. Sitä kannettiin kotiin jo sen verran, että omenapaistosta ja -piirakkaa on syöty useita kertoja, ja jääkaappiin on säilötty niin monta purkkia uuniomenahilloa kuin on mahdollista.

Kävin keräämässä loput omenat viime viikonloppuna ja vein ne lauantaina Sipoon mehuasemalle puristettavaksi. Tänä vuonna minulla oli käytössä korkeat tikapuut, jotka helpottivat omenoiden keräämistä huomattavasti.

Pudottelin omenat maahan perjantaina ja keräsin ne sieltä hämärän tullen kasseihin.

Lauantaina huuhtelin omenat.

Kiipesin vielä poimimaan muutaman lisäkilon toisen puun latvustosta. (Löydätkö lapsen naapuripuun oksilta?)

Jokunen kilo vietiin vielä kotiin, mutta suurin osa päätyi mehuksi.

Sipoon mehuasemalla selvisi, että mehustettavia omenoita oli 82 kg, eli kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna.

Vertailin viime vuonna eri puristamoiden hintoja, ja Sipoon mehuasema oli edullisin pääkaupunkiseudun lähikunnissa: 0,65 €/kg pastöroituna ja c-vitaminoituna.

Kaikissa puristamoissa ei ollut mahdollisuutta pastörointiin, mutta meille se oli tärkeää, jotta mehu säilyy huoneenlämmössä. Viime vuonna puristetuista mehuista joimme viimeiset huhtikuussa, ja puolessa vuodessa mehut eivät olleet ainakaan pilaantuneet.

82 kg omenaa antoi yhteensä 55 pulloa eli vajaat 60 litraa mehua. Yhdestä kilosta omenaa tuli siis jälleen noin 7 dl mehua, kuten viime vuonnakin. Mehulitran hinnaksi tuli vajaa euro, eikä tänä vuonna tarvinnut ostaa edes uusia pulloja.

Näitä mehuja hörpitään nyt pitkälle ensi vuoden puolelle. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, millainen omenavuosi on ja riittäisikö mehua silloin myös omenasiiderin tekemiseen!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Omenapuiden sadonkorjuu lähestyy. 

Puutarhamökin kuudesta omenapuusta on jäljellä enää viisi, kun huonokuntoisin kaadettiin viikko sitten.

Jäljellä olevista puista yksi on pudottanut kaikki omenansa, kaksi muuta jo suurimman osan, mutta kahdessa on vielä hyvin omenaa jäljellä. Varasin ensi viikonlopuksi ajan mehupuristamosta Sipoosta ja tarkoitukseni olisi kerätä näistä kahdesta puusta niin paljon omenaa kuin pystyn perjantai-iltana ja lauantaina päivällä.

Omenat antavat ilmeisen hyvin mehua, ja jos omenoita vie puristamoon vaikkapa 100 kg (noin 10 muovikassillista), odotettavissa on 50 - 70 litraa tuorepuristettua mehua. Mehu C-vitaminoidaan ja pastöroidaan halutessa samalla, ja se säilyy pullotettuna huoneenlämmössäkin. Hintaa tälle tulee 0,60 €/kg, joten mehulitran hinnaksi tulee reilu euro. Päälle tulee vielä muovipullojen hinnat, mutta pulloja voinee käyttää useampana vuonna.

Nyt ainoat kysymykset ovat: ovatko omenat puussa vielä viikon päästä, onko niissä riittävästi hyväkuntoisia hedelmiä (pintaviat ja rupi eivät haittaa) ja miten paljon saan oikeasti kerättyä omppuja yhdessä illassa ja yhdessä iltapäivässä.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä on viikon päästä aika sikapaljon omenamehua, ja sitä riittää juotavaksi ja jaettavaksi kavereille koko talveksi.

Palataan asiaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Rouva on jakanut omia ruokavinkkejään niin innokkaasti viime viikonloppuna julkaisemassani Kysy Gastronaatti-Rouvalta! -jutussa, että intouduin itsekin käsittelemään säkillisen omenoita aitoon Gastronaatti-henkeen.

Ja kyllä, omenahilloa voi hyvin keittää huhtikuussakin.

Kaikki lähti siitä, kun vihanneskauppamme myi muutamaa kiloa omenoita puoleen hintaan. Niiden rakenteessa oli myyjän mukaan jotain hassua, vaikka hedelmien kunto oli aivan hyvä. Hetken harkinnan jälkeen päätin ottaa koko satsin mukaani - ja keittää niistä hilloa. Mutta ei siinä kaikki.

Ensinnäkään luomuomenan kuoria ei tietenkään tarvitse heittää pois, ainakaan heti. Rouva on joskus paahtanut niitäkin uunissa omenankuorisipseiksi, mutta minä päätin kiehauttaa niistä omenateetä. Kuoret kattilaan, sekaan aiemmin kuivatettuja appelsiinin, limen ja sitruunan kuoria (vain värikäs osa, ei valkoista kerrosta) ja intiaanisokeria.

Hetken kiehautuksen jälkeen juoma on valmis. Tumma väri tulee ruskeasta sokerista. Sitrusten kuoret antavat juomaan hauskaa hapokkuutta ja karvautta.

Paloittelin kuoritut omenat ja laitoin ne kattilaan.

Otin kuitenkin osan omenanlohkoista kannuun ja surautin ne sauvasekoittimella soseeksi. Soseen laitoin mehujäämuotteihin, joten seuraavien kuuden viikon ajan meillä on jälleen yksi onnellinen pieni saunoja, joka saa lauteille mukaan omenamehujään. Täysin lisäaineettoman, ei lisättyä sokeria.

Omenahillon eli -soseen tekemiseen on hyvä ohje hillosokeripussin kyljessä. Itse luin vähän huonosti sen kohdan, että omenat tulisi keittää niukassa vedessä, joten hillostani tuli melko löysää. No, hyvin se menee puuron ja jogurtin kanssa.

Omenat siis keitetään ja soseutetaan sauvasekoittimella. Soseeseen lisätään hillosokeri (tähän laitoin n. 250 g) ja sitä keitetään vielä 10 minuuttia. Valmis omenahillo laitetaan lasipurkkeihin, joita on keitetty kansineen kattilassa n. 10 minuuttia niiden desinfioimiseksi.

Kyllä Gastronaatti-Rouva nyt säteilee tyytyväisyyttään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt minulla on sinulle varsinainen herkkupala, sanoisin jopa että a special treat. Tässä on nimittäin yksi niistä kuvista ja resepteistä, joiden piti päätyä Gastronaatti-kirjaamme mutta joka jouduttiin jättämään siitä pois.

Tämä herkku on omenacurd eli lemon curdin kaltainen kananmunasta ja voista vatkattava tahna. Sanalle curd ei ole oikein sopivaa suomennosta, ja omenatahnakaan ei kuulostaisi aivan oikealta, joten puhutaan nyt curdista.

Aivan kaikki kuvaamamme annokset ja Rouvan suunnittelemat reseptit eivät siis mahtuneet kirjaan, ja erityisesti tämän reseptin poisjääminen harmittaa minua todella. Miksikö? No siksi, että tämä tahna on niin älyttömän hyvää, että itse voisin syödä sitä purkillisen pelkiltään. Curd toimii kuitenkin hyvin myös leipien ja keksien päällä tai esimerkiksi skonssien lisukkeena.

Omenacurd

Ainekset

  • 1 kg hapokkaita omenoita
  • 1/2 dl vettä
  • 4 kananmunaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 125 g voita

Valmistaminen

  1. Kuori omenat, poista siemenkodat. Paloittele omenat kattilaan, lisää vesi ja keitä omenoita, kunnes ne ovat pehmeitä, n. 15 min. Soseuta omenat sauvasekoittimella hienoksi soseeksi ja jäähdytä se
  2. Riko kananmunat pyöreäpohjaiseen metallikulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki
  3. Lisää omenasose ja sokeri kananmunien joukkoon
  4. Kuutioi voi noin sentin kokoisiksi kuutioiksi ja jätä ne odottamaan hetkeksi
  5. Keitä vettä isossa kattilassa ja nosta kulho kattilan päälle. Kulho ei saa koskettaa kattilan pohjaa. Lisää voikuutiot omenaseokseen muutama kerrallaan koko ajan vatkaten. Kypsennä seosta koko ajan vatkaten, kunnes se sakeutuu ja muuttuu majoneesimaisen paksuksi, noin 10 minuuttia
  6. Siirrä omenacurd toiseen astiaan jäähtymään ja peitä se tuorekelmulla niin, että kelmu koskettaa curdin pintaa. Curd on valmista nautittavaksi, kun se on jäähtynyt. Valmis tahna säilyy jääkaapissa hyvin ainakin muutaman päivän.

Kuvassa curdin kanssa on tarjolla juustokeksejä. Ne on tehty samalla reseptillä, jonka julkaisin blogissa viime vuonna: Juusto-seesaminsiemenkeksit, suolamantelit ja viikunahilloke.

Share