Ladataan...
Isyyspakkaus

Haa! Vastoin kaikkia odotuksia kaivoin todellakin Icebugini esiin ja kävin uhmaamassa pakkasta Töölönlahdella.

Ai mitkä Icebugit? Ne ovat kuin lenkkarit, mutta niissä on nastat. Ostin ne muutama vuosi sitten, kun treenasin puolimaratonille. Käytin niitä silloin muutaman viikon ajan, mutta sen jälkeen ne ovat saaneet levätä rauhassa, sillä kynnys lähteä juoksemaan talvella on ollut liian suuri.

Taika on nyt murrettu!

Enkä enää ole mies, joka vain puhuu lenkkeilystä ja narisee siitä, miten sille on vaikea löytää aikaa. Aikaa kyllä löytyy, jos sitä haluaa löytää. Vaikkapa silloin, kun Rouva laittaa lasta nukkumaan.

Ja kylläpä Icebugeilla olikin mukava juosta, kun ei tarvinnut pelätä lainkaan liukastumista.

Paitsi rappukäytävän kivilattialla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Herään lauantaiaamuna klo 10:20 ja huomaan, että muut nukkuvat yhä. Tyttökin on vedellyt hirsiä lähes 14 tuntia, joten päätämme, että tänään on parasta jättää päiväunet väliin. Taisi päiväkodin aloittaminen lomatauon jälkeen olla pienelle ihmiselle kovin väsyttävä kokemus.

Nautimme aamiaisen lounasaikaan ja suuntaamme sen jälkeen päiväkahveille Helsingin kahvipaahtimoon Vallilaan (Päijänteentie 29).

Rouva ottaa tuplaespressonsa seuraksi palan brownieta, mutta minä tyydyn pelkkään latteen.

Totesin nimittäin eilen käytyäni vaa'alla, että syötyäni joulun ja uudenvuoden aikaan mm. pari kiloa pipareita, juustokakun, suklaat, keksit, lusikkaleivät ja tiramisun nyt on aika katsoa vähän tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa ja miten paljon.

Olemme illalla menossa vielä Rouvan kanssa ilalliselle Groteskiin, ja eilinen punnitus meinaa viedä ilon siitäkin.

Tulipahan samalla myös uutta puhtia lenkkeilyyn, jonka olen muuten kaikessa hiljaisuudessa aloittanut taas uuden vuoden jälkeen. Ei se mikään uudenvuodenlupaus ole vaan enemmänkin tammikuun toive. Kunpa jaksaisin jatkaa juoksemista vielä sittenkin, kun säät eivät enää suosi. Ja kunpa en olisi niin perso kaikelle makealle.

Kahvipaahtimosta mukaan lähtee Fifty Sixty -espressopuruja ja No. 4 -sekoitusta suodatinjauhatuksella. Kävelemme Hakaniemen halliin, ja Rouva käy parilla kirpparilla matkan varrella.

Iltapäivällä käyn juoksemassa lumisateessa Töölönlahdella. Seitsemän kilometriä tuntuu kevyeltä, mutta huomaan, että jäinen maa tekee askeleesta vähän jäykemmän. On parasta kaivaa nastalenkkarit esiin seuraavaa lenkkiä varten. Ja seuraava lenkki todellakin tulee lähipäivinä. Olen päättänyt, että nyt tämä poika alkaa juosta vähintään kahdesti viikossa ja käy kahdesti kuntosalilla. Alku vaikuttaa lupaavalta.

Illalla lapselle tulee hoitaja, ja suuntaamme Rouvan kanssa Groteskiin Erottajalle. Kun palaamme, tyttö on jo nukkumassa. Niin pitäisi olla jo minunkin. Palataan ravintolaillalliseen jonain toisena päivänä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Miten tässä näin kävi? Uskon, että rouva on pian takaisin vuoden takaisissa mitoissaan, mutta minä en. Miksei kukaan varoittanut isille kertyvistä raskauskiloista? Jos kirjoitan tänne jutun, jossa hehkutan, miten kovin innokkaasti lenkkeilen Töölönlahdella monta kertaa viikossa koiran kanssa, tuleeko siitä itseään toteuttava ennuste?

Eipä kyllä ihmekään, että housut kiristävät. Talven ja kevään aikana kuntoilu jäi muiden kiireiden vuoksi aiempaa vähemmälle. Toukokuussa se loppui sitten kokonaan. Aiemmin ainoat ajat, jolloin ehdin kuntosalille, sijoittuivat arkiaamuihin ja viikonloppuihin. Arkiaamut ovat nyt hyvin vaikeita (ks. Kun kaikki käy vähän hitaasti), ja viikonloppuisinkaan en malta lähteä salille. Syömistavat ja annoksien koot eivät ole kuitenkaan muuttuneet.

Rouvalla oli tähän ilmiselvä ratkaisu: juokseminen koiran kanssa. Puuttuu vain se juoksukunto. Kun edellisestä puolimaratonista on jo kaksi vuotta, ja sen jälkeen juostut lenkit mahtuvat kahden - tai no ehkä kolmen - käden sormiin, alku on ollut kovin tikkuista.

Koska minusta on hauska keskittyä epäolennaisuuksiin, esittelen kunto-ohjelmani sijaan yhden kaupungin suosituimmista maisemareiteistä, jolle myös omat lenkkini suuntautuvat:

Eläintarhanlahti, Kaisaniemenlahti ja Siltasaari. Siltasaari ei ole ollut saari yli sataan vuoteen. Eipä toisella puolella salmea sijaitseva Kaisaniemikään niemeä muistuta, eikä alueella ole koskaan ollut eläintarhaa.

Linnunlaulu. Jyrkät kallioleikkaukset ja puuhuviloita. Ainoa ratapihan ylityspaikka päärautatieaseman ja Helsinginkadun välillä. Huvilat on kuulemma rakennettu rautatien jälkeen. Ratapihan levennys taisi tulla yllätyksenä.

Linnunlaulussa on kaksi koirapuistoa, kuvassa vasemmalla. Toinen on pienille ja toinen isoille koirille. Jälkimmäisessä tapahtui vuonna 2010 järkyttävä teko, kun puistossa sijaitsevalta strutsipatsaalta katkaistiin pää ja kaula.

Linnunlaulun ratapiha. Nämä vaihteet menevät tukkoon joka talvi ja aiheuttavat kaaoksen koko Suomen junaliikenteeseen. Muina vuodenaikoina junat seisovat tässä samassa kuilussa muista syistä.

Töölönlahti. Taustalla näkyvälle rantakaistaleelle mahtuu monta uutista ja kohua. Töölönlahden uudisrakennukset, keskustakirjasto, Sanomatalo, Kiasma, VR:n makasiinit, Musiikkitalo ja Finlandia-talo, muiden muassa.

Tänä vuonna Töölönlahdella ei ole enää suihkulähdettä, sillä se oli juuri se asia, josta saatavien säästöjen ajateltiin pelastavan kaupungin talous. Kahvila Tyyni sentään sai jatkaa, vaikka joku mielensäpahoittaja olikin kompastunut kahvilan vesiletkuun. Toisella puolella lahtea sijaitsevan Sinisen huvilan kahvila on myös suosittu kesäpäivinä, ja sieltä saa vettä koirallekin.

Kansallisooppera ja Stadionin torni. Molemmissa olen käynyt kerran. Parin vuoden välein saan sellaisen pitäisi-joskus-käydä-oopperassa-tunteen, ja melkein hommaan liput johonkin näytökseen. Tornista on oikeasti hienot näköalat, ja se oli lähes ainoa kohde, joka Helsingistä näkyi muutaman vuoden takaisessa Amazing Racen Suomi-jaksossa.

Kaupunki on asentanut kuntoilupisteitä myös Töölönlahdelle. Se liittyy jotenkin World Design Capital 2012 -vuoteen, mutten olen aivan varma miksi. Tähän on kuitenkin kiva pysähtyä venyttelemään.

Taustalla Suomen suosituin turistikohde, Linnanmäki. Tänä kesänä siellä pitäisi käydä testaamassa uutta keittiömaailmaa, Kattilaa. Samalla voisi käydä pari kertaa viime kesän uutuuslaitteessa, Ukossa.

Oletan, että Lintsillä ja sen yhteydessä olevassa Sea Lifessä tulen käymään lähivuosina monta, hyyyvin monta kertaa.

Nyt toivon, että juoksuinto säilyy, ja säät pysyvät suotuisina. Sateet tai liialliset helteet yhdistettynä muutenkin ailahtelevaan juoksumotivaatioon ovat huono yhdistelmä.

Share