Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeisin vuorokausi on ollut varmasti elämäni pelottavin ja stressaavin.

Kun poika syntyi, hän oli veltto, ja hänet vietiin heti pois luotamme, eikä hänen äitinsä ehtinyt edes nähdä häntä. Meille kerrottiin, että häntä autetaan nyt hengittämään, ja lääkäri tulee pian kertomaan tilanteesta. Kuulimme vain, että hänellä oli vaikeuksia saada hengitystä käyntiin, ja sen jälkeen emme kuulleetkaan mitään reiluun tuntiin.

Pahinta oli odottaminen epätietoisuudessa. Mitä tässä oikein tapahtui?

Pojalla ei ollut ollut mitään hätää synnytyksen alussa, vaikka hän syntyikin perätilassa, mutta synnytyksen aikana hän oli päättänyt nostaa kätensä päänsä taakse. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista, ja se vaikeutti hänen saamistaan ulos. Sydänäänet eivät kuitenkaan missään vaiheessa laskeneet, ja syntymän jälkeisissä verikokeissa ei ollut merkkejä happivajeesta.

Kun vihdoin kuulimme pojasta, saimme tietää, että hänellä oli ilmarinta, ja hän tarvitsisi hoitoa Lastenklinikan teho-osastolla. Tämä uutinen oli tyrmäävä. Hän oli ilmeisesti pannut vastaan, kun keuhkoihin oli puhallettu ilmaa paineella, ja keuhkoon oli tullut reikä.

Pääsimme katsomaan häntä Kätilöopistolla pieneksi hetkeksi ennen kuin hänet vietiin ambulanssilla ja hengityskoneessa toiseen sairaalaan. Hänelle oli annettu voimakasta kipulääkettä ja hänen rintaansa oli asennettu dreeni, joka imee pois rintaan kehittynyttä ilmataskua.

Rouva joutui jäämään Kätilöopistolle, mutta menin itse taksilla vauvan perässä Lastenklinikalle. Siellä näin hänet pienen hetken ajan ennen kuin minut lähetettiin odottamaan vierashuoneeseen, ja minulle kerrottiin, että valmistelut ja tutkimukset vievät pari tuntia.

Aamuyöllä puoli kolmen aikoihin minut haettiin katsomaan poikaa ja kerrottiin, että hänen tilansa on vakaa. Hän yritti itkeä, hengitteli itse ja availi jo silmiään, mutta minulle kerrottiin, että hänet pidetään nukuksissa, sillä se auttaa paranemista. Sitten minut lähetettiin kotiin nukkumaan. Olin kotona neljältä.

Palasin sairaalaan puolilta päivin. Vauva oli tarvinnut uutta dreeniä ja tehokkaampaa hengityskonetta, ja hänen oma hengityksensä oli pitänyt estää voimakkaalla rauhoittavalla kipulääkkeellä. Tila oli kuitenkin vakaa, eikä hänessä näkynyt merkkejä muista vaurioista. Aivosähkökäyrä ja aivoultraääni eivät näyttäneet mitään poikkeavaa.

Myös Rouva pääsi pojan luokse hieman myöhemmin, ja saimme pidellä pientä poikaamme yhdessä.

Iltapäivällä hänen tilanteensa kääntyi yllättäen merkittävästi parempaan suuntaan. Lysähtänyt keuhko olikin ilmeisesti yhtäkkiä täyttynyt ilmalla, ja hänet voitiin palauttaa tavalliseen hengityskoneeseen, jonka kanssa hän voi myös hengitellä itse. Hengityskoneen tehoa voitiin laskea muutamaan otteeseen, mikä oli erittäin hyvä merkki. Sain jo vaihtaa vaipankin kertaalleen ja pestä poikaa kosteilla liinoilla.

Rouva sai siirroon Naistenklinikalle ja kävimme lepäilemässä osastolla iltapäivällä. Palasimme alkuillasta takaisin vauvan luo. Hän nukkui rauhallisesti ja hänen tilansa oli kaikin puolin vakaa. Pidimme kämmeniämme hänen päällään ja lauloimme Päivänsädettä ja menninkäistä, ja hän alkoi availla silmiään.

Jätimme illalla pojan jatkamaan uniaan ja palaamme hänen luokseen taas huomenna. Häntä pidetään hengityskoneessa niin pitkään, että reikä hänen keuhkossaan on parantunut.

"Ei ole mitään hätää", sitä tässä toistelemme itsellemme. Tilanne on vakaa ja parantunut koko ajan, ja poikaa hoitavat huippusairaalan huippuammattilaiset. 

Kiitos kaikille tuestanne, se merkitsee paljon. Tunteet ovat pinnassa, ja saamiamme viestejä ei voi lukea kyynelittä. Jos kaikki ne tsempit, onnentoivotukset, rukoukset ja voimahalit, joita olemme tänään saaneet, kanavoituvat vauvaan, hän paranee varmasti pian.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Meillä on nyt kaunis pieni poika, joka saapui maailmaan eilen kello 22.45.

Ilon ja onnen sijaan mielissämme on kuitenkin suuri huoli.

Synnytyksessä kaikki ei mennyt niin kuin piti, ja vauva tarvitsi apua hengityksen käynnistämisen kanssa. Hänen toiseen keuhkoonsa tuli tässä yhteydessä reikä, josta aiheutui niin sanottu ilmarinta.

Poikamme on nyt hoidettavana Lastenklinikan teho-osastolla, jossa hänet pidetään unessa ja hengityskoneessa, jotta keuhko pääsisi paranemaan kunnolla. Emme saa häntä vielä syliimme, ja kotiutumisen ajankohtaa on mahdoton ennustaa.

Huoli on suuri mutta ennuste hyvä. Ja hoitopaikka paras maassa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olipa rentouttava viikonloppu. Lauantain tanssiesitys ja ravintolapäivällinen olivat ainoat suunnitellut ohjelmanumerot, ja sunnuntaikin oli varsinainen lomapäivä, sillä tyttö sai keskittyä koko päivän mummoon ja pappaan.

Seuraaville viikonlopuille ei sitten suunnitelmia juurikaan ole, ja onhan aivan mahdollista, että meitä on jo ensi viikonloppuna neljä. 

Uhmasin kyllä hieman onneani ja ostin viime vuoden puolella lipun Queenin keikalle, joka on ensi perjantaina. Ajattelin, että jos keikalle ei pääsekään, kyllä loppuunmyydyn konsertin lippu jollekin kelpaa.

Vanhempani lupailivat, että voivat kyllä ajaa milloin tahansa takaisin Helsinkiin, mutta ajomatkaa on sen nelisen tuntia. Kiitimme tarjouksesta, mutta meillä on jo useampi hoitopaikka sovittuna tytölle tässä muutaman sadan metrin tai parin kilometrin säteellä.

Koiran hoitopaikkaa ei vielä ole, mutta sen kanssa riittänee, että joku käyttää sitä ulkona. En nimittäin usko, että tällä kertaa tulee linnoittauduttua perhehuoneen vauvakuplaan kahdeksi yöksi. Pitäähän pieni tyttö hakea heti katsomaan pikkuveljeään. Tai -siskoaan. Hänhän on itse kovasti edelleen sitä mieltä, että vauva on tyttö, vaikka puhuukin muuten jo veljestä. 

Ai että mikä tuo otsikon granddadfie on? Tämä.

Iloista viikkoa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni Mymmelimme on nyt kaksi päivää vanha. Hän saapui maailmaan keskiviikkona hieman ennen iltakuutta Haikaranpesän syntymähuone 2:ssa. Sain Rouvalta luvan kertoa tapahtumista alla olevan verran. Tarkemmat yksityiskohdat on varattu Rouvan lähipiirille.

Rouvan suurimmat pelot liittyivät kipuun, ja valitettavasti ne myös toteutuivat. Yllätyksenä tuli, että pahimmat kivut liittyivätkin siihen vaiheeseen, kun synnytys ei ollut vielä edes varsinaisesti käynnistynyt. Tätä vaihetta kesti yli vuorokauden, ja kipu piti Rouvan hereillä myös yöllä, siellä päivystysosastolla. Tämä taas vaikutti siihen, että seuraava päivä tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin se olisi tuntunut hyvin nukutun yön jälkeen.

Kun synnytys ei ollut käynnistynyt vielä aamuunkaan mennessä ja vesien menemisestä oli kulunut jo vuorokausi, synnytystä päätettiin jouduttaa akupunktiolla ja lääkityksellä. Tämä tehtiin Haikaranpesän puolella syntymähuoneessa. Vahvimpia kivunlievityskeinoja ei voinut vielä siinä vaiheessa käyttää, ja niillä muilla taas ei ollut juurikaan vaikutusta. Valvomisesta yliväsynyt Rouva kuvaili sitä elämänsä kauheimmaksi kokemukseksi, josta oli todellakin kauneus ja voimaantuminen kaukana.

Itselleni pahinta oli se avuttomuuden tunne, kun toiseen sattui, enkä voinut auttaa asiassa lainkaan. Ei Rouva ollut vihainen eikä lyönyt tai purrut vaan oli vain täydellisen lohduton.

Vaikka synnytys käynnistyi hitaasti, se eteni lopulta niin nopeasti, ettei ehditty edes epiduraalia sanoa, kun piti jo ponnistaa. Kun kivulias alkuvaihe kesti reilusti yli vuorokauden, varsinainen synnytys oli vain muutaman tunnin rupeama. Uskomatonta mutta totta: itse ponnistaminen oli kaikkeen muuhun suhteutettuna vähiten kivuliasta ja kesti alle vartin.

Tytön kerrottiin jo neuvolassa olevan pitkä ja hoikka, mutta hän saapui maailmaan vielä arveltuakin hoikempana, reilusti alle kolmekiloisena.

Se tunne, kun näin pienen valkoisen selän ja kuulin lähes samalla hetkellä tytön ensimmäisen parkaisun, oli sanoinkuvaamaton. Kun hän kurtisti kulmiaan, väänsi suupieliään alaspäin ja itki, isän sydän oli särkyä. Rouvan ensimmäinen kommentti oli "Voi äidin pikku kulta", ja hän näytti siltä kuin ei olisi koskaan mitään kipuja tuntenutkaan.

Tyttö asetettiin äitinsä rinnan päälle, ja siinä me sitten ihmettelimme toisiamme, kaikki kolme. Jonkin epämääräisen ajan kuluttua katkaisin napanuoran ja sain kylvettää tytön ensimmäisen kerran. 

Saimme kuin saimmekin perhehuoneen Haikaranpesästä ja majailemme nyt kaikki kolme täällä.

Tuossa ne taas nukkuvat navat vastakkain. Napanuora on katkaistu fyysisesti, mutta yhteys äidin ja tyttären välillä säilyy ikuisesti. Isä voi vain yrittää päästä samaan.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Terveisiä Kättäriltä. Rouva jäi päivystysosastolle, mutta minut laitettiin kotiin nukkumaan.

Synnyttäjä nojaamassa kaiteeseen

Kun tulin aamulla suihkusta, Rouva ilmoitti, että lapsivedet taisivat juuri mennä. Supistuksia oli pitkin päivää, mutta tilanne eteni sen verran hitaasti, että tositoimiin ei vielä päästy.

Ei ollut kivaa jättää vaimoa yöpymään yksin päivystysosastolle, mutta ei hänen kannattanut enää kotiinkaan tulla. Itse taas en saanut jäädä sinne yöksi. Jos synnytys ei käynnisty yöllä, se käynnistetään aamulla. Haikaranpesän puolella, ilmeisesti.

En osannut ajatellakaan, että prosessissa olisi tällainenkin vaihe.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tehokkaan toiminnan edellytyksiä ovat selkeät prosessit, joihin liittyvät roolit ja vastuut on kuvattu ja kommunikoitu.

Olemme edelleen ensimmäisessä salmiakissa.

Share

Pages