Ladataan...
Isyyspakkaus

Jos jokin remonttihomma on aikaavievää, roskaista ja ärsyttävää, niin maalin poistaminen vanhoista lattialistoista ja ovista. Varsinkin, jos maali pitää poistaa puulle saakka. Emme onneksi tienneet sitä vuonna 2003, sillä muuten se olisi voinut jäädä tekemättä.

Helpointa on, jos uuden maalin voi vetää vanhan maalin päälle. Tämä vaatii, että vanha maalipinta on hyvässä kunnossa.

Jos taas vanha maali hilseilee irti mutta maalikerroksia on vain pari, voi olla, että repsottavien maalien irti rapsuttaminen ja kevyt hiominen riittää. Irronneesta maalista syntyneitä koloja voi myös paikata tarvittaessa kalustekitillä ennen maalaamista.

Jos taas irtoilevat liuskat ovat paksuja ja koko maalipinta tuntuu irtoavan isoina levyinä, kaikki maalattavat pinnat on puhdistettava puulle asti. Arvannet, mitä metodia me käytimme.

Kaikki puuosat oli siis puhdistettava täydellisesti, ja kävimme töihin käsiksi kuumailmapuhaltimen, metallilastan, siklin, taltan ja hiomakoneen kanssa.

Lattialistat olivat melko helpot. Vaikka niitäkin oli muutama kymmenen, niiden putsaaminen sujui melko nopeasti. Olin irrottanut ne jo lattian kunnostamisen yhteydessä ja numeroinut ne, jotta ne löytäisivät takaisin omille paikoilleen.

Ovien karmeja ei irrotettu, vaan ne puhdistettiin siklillä ja hiomapaperilla paikoillaan.

Helposti puhdistuivat myös metalliosat: lukot, ovenkahvat, helat ja saranat. Niiden puhdistamisessa käytettiin maalinpoistainetta.

Väli- ja komeron ovien puhdistaminen olikin sitten aivan eri mittaluokan asia.

Ovia oli asunnossamme ensimmäisen remonttimme aikaan vajaat parikymmentä. Maalien poistaminen tuntui vievän kaikki illat, ja kuumailmapuhaltimen synnyttämä maalin katku alkoi haista nenässä todella voimakkaalle. Puhdistaminen eteni aivan liian hitaasti ja vei aikaa kaikelta muulta, ja rannettakin alkoi vaivata jännetuppitulehdus.

Jossain vaiheessa projektia jouduimme myöntämään, ettemme saa tehtyä kaikkea itse. Isäni vei osan ovista mukanaan peräkärryllä ja palautti ne puhtaaksi siklattuina takaisin.

Nykyisin ovia on vielä muutama enemmän, ja ajatuskin siitä, että homman joutuisi tekemään uudelleen, tuntuu kauhealta. Nyt varmaan teettäisin sen jollain ulkopuolisella.

Maalasimme puhdistetut ovet puhtaanvalkoisella Uulan pellavaöljymaalilla. Samalla maalilla maalattiin myös keittiömme kaapistot.

Kuvassa vanha keittiömme vuonna 2003. Huone on nykyisin tytön huone.

Kuvassa eteisemme vuonna 2005.

Kuvassa olohuoneemme vuonna 2005. Oviaukosta näkyy vanha ruokasalimme, joka on nykyisin keittiömme.

Valitettavasti pellavaöljymaalipinta osoittautui kuitenkin käytössä liian helposti naarmuuntuvaksi ja likaantuvaksi.

Maali alkoi myös kellastua hyvin nopeasti. Pahiten kellastuivat ne pinnat, jotka eivät saaneet auringonvaloa. Jouduimmekin maalaamaan WC:n ja kylpyhuoneen ovet sisäpuolelta alkydimaalilla jo parin vuoden jälkeen.

Viime vuoden putkiremontin yhteydessä remppamies maalasi meiltä kysymättä WC:n ja kylpyhuoneen ovenkarmit puhtaanvalkoisiksi (kuva alla).

Kellastuneet ovet näyttivät valkoisten karmien vieressä niin pahalta, että se käynnisti ketjureaktion, jonka seurauksena asunnon kaikki puuosat maalattiin uudelleen.

Tällä kertaa maalaamiseen käytettiin Tikkurilan Maalarin valkolakkaa, joka on sävytetty aavistuksen verran harmaaseen (sävy: Paperi). Tämän pitäisi ehkäistä maalin kellastumisen.

Vaikka ovien maalaaminen ei ollut alun perin viime vuoden suunnitelmissa, olemme loppujen lopuksi hyvin tyytyväisiä, että se tuli tehtyä. Uuden keittiömme kaapistot ja ruokakomeron ovet maalattiin näet samalla Paperi-sävyllä, joten kaikkien muidenkin ovien, karmien ja listojen maalaaminen olisi tullut joka tapauksessa eteen ennemmin tai myöhemmin.

Kuvassa uusi kettiömme vuonna 2012.

Aika näyttää, miten valkoisina ovet pysyvät tällä kertaa.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Seinien maalaaminen on ehdottomasti lempiremonttipuuhaani. Pohjatyöt ovat hitaita, pölyisiä ja ärsyttäviä, mutta maalatessa saa näyttävää jälkeä nopeasti. Ja se ei edes vaadi mitään erikoislaitteita tai -osaamista.

Tarvitset

  • Sisäseiniin tarkoitettua maalia ja mahdollisesti pohjamaalia
  • Ison maalitelan ja siihen sopivan varren (en tekisi ilman)
  • Maalitelaa leveämmän maalikaukalon
  • Pienen, n. 10 cm leveän maalitelan nurkkia ja kapeita kohtia varten
  • Maalisiveltimen hankalia paikkoja varten
  • Maalarinteippiä
  • Lattiansuojausmateriaalia
  • Roskapusseja.

Pohjamaalia käytetään, jos maalattava pinta on hyvin erivärinen kuin uusi maali tai jos maalattava pinta imee maalia runsaasti. Meillä seinät oli pohjustettu harmaalla ja maalia hyvin imevällä kevyttasoitteella, joten pohjamaalasin ne Tikkurilan Siroplastilla.

Pohjamaalin värin valinnassa kannattaa kysyä neuvoa maalikaupasta. Jos pintamaali on voimakkaan värinen, pohjamaalinkin kannattaa olla sävytetty tai harmaa, sillä muuten pintamaalia on vedettävä useampi kerros pohjamaalin peittämiseksi.

Minulla on ollut tapana laittaa roskapussi maalikaukalon ympärille, jolloin kaukaloa ei tarvitse pestä käytön jälkeen. Erityisesti öljymaalien kanssa tämä on kätevää, sillä muuten kaukalo olisi kertakäyttöinen. Lisäksi maalitelan voi laittaa käytön jälkeen märkänä tähän pussiin odottamaan seuraavaa maalausta, jos työt jatkuvat seuraavana päivänä.

Kuvissa näkyvää hengityssuojainta ei tarvitse maalatessa, vaan käytin sitä asunnon ilmassa leijuvan pölyn vuoksi.

Maalin valitseminen

Asuinhuoneiden seinien malaamisessa käytetään usein vesiohenteisia akrylaattimaaleja kuten Tikkurilan Harmonya. Ne ovat mukavan hajuttomia ja kuivuvat nopeasti: uudelleenmaalauksen voi tehdä parin tunnin päästä. Lopullisen kovuuden maalit saavuttavat muutamassa viikossa.

Maaleja saa useammalla kiiltoasteella, ja sen valinta on toki maku- ja tyylikysymys. Asuinhuoneissa käytetään kuitenkin useimmin himmeitä tai sametinhimmeitä maaleja ja puolikiiltävät vedetään märkätiloihin.

Ennen kuin aloitat maalaamisen

Maalattavien seinien tulee olla puhtaat ja pölyttömät. Jos olet juuri tasoittanut ja hionut seinät, ne ovat hyvin pölyiset, joten ne pitää pyyhiä kostealla pyyhkeellä (tms.) kauttaaltaan. Älä kuitenkaan hankaa, sillä vesiliukoinen tasoite saattaa todella liueta veteen.

Jos vedät maalia vanhan maalipinnan päälle, pinta kannattaa pestä maalipesuaineella. Pesuaine sekä puhdistaa seinän liasta ja rasvasta että muuttaa kiiltävää pintaa himmeämmäksi, jolloin maali tarttuu siihen paremmin. Kovat ja kiiltävä pinnat kannattaa karhentaa hiomapaperilla ja pyyhkiä tämän jälkeen kostealla.

Itse irrotan aina pistorasioiden ja valokatkaisijoiden kehykset ja suojaan ne sekä ovenpielet maalarinteipillä. Lattialistat kannattaa myös irrottaa tai suojata nekin maalarinteipillä.

Lisäksi maalarinteipillä tehdään seinän yläreunaan suora reuna. Paina teippi tiiviisti kiinni seinään, ettei sen reuna falskaa.

Muista suojata myös lattiat vaikkapa sanomalehdillä.

Maalaaminen

Maalaaminen aloitetaan ikkunan puoleisesta nurkasta maalaamalla nurkka pikkutelalla. Sitten edetään ikkunoista pois päin ja maalataan aina yksi kaistale ylhäältä alas asti ennen kuin siirrytään seuraavaan. Maali kuivuu yllättävän nopeasti, joten ei kannata palata taaksepäin korjaamaan maalipintaa.

Jos seinää ei ole maalattu samanvärisellä maalilla aiemmin, seinät on todennäköisesti maalattava kahteen kertaan. Jos pohjamaali on samanvärinen, yksi pintamaalikerros voi riittää.

Irrota maalarinteipit seinistä ja listoista heti maalaamisen jälkeen, kun ne lähtevät vielä helposti irti. Jos pohja- ja pintamaalaamisen välillä on pitkä tauko, teipit kannattaa ottaa pois ja laittaa ne myöhemmin uudelleen.

Tässä vaiheessa, helmikuun lopussa 2003, oli aika muuttaa asuntoon. Remonttia oli tehty siinä vaiheessa kuukausi hyvin intensiivisesti, ja vain olohuone ja eteinen olivat asuinkelpoisia.

Makuuhuoneen saimme asumiskuntoon reilun kuukauden myöhemmin, mutta ruokasalin valmistumisessa kesti vielä vuosi pidempään.

Seinien maalaamisen jälkeen oli puuosien vuoro. Maalinpoistoineen, hiomisineen ja maalauksineen se oli meille yli vuoden mittainen projekti, johon palaan myöhemmin tässä juttusarjassa.

Vuoden asumisen jälkeen päätimme myös maalata olohuoneen seinän tummanpunaiseksi, ja oikea sävy haettiin sohvatyynyistä.

Tyynyjen vertailu Tikkurilan värikartan kanssa osoittautui kuitenkin käsittämättömän vaikeaksi, ja vasta kuudes koemaalipurkki tuotti halutun lopputuloksen. Ensimmäinen maali oli liian pinkki, toinen liian kirkkaanpunainen. Kolmas näytti lupaavalta, mutta alkoikin tuntua liian synkältä ja tummalta. Kaksi seuraavaa olivat jälleen liian vinkeitä pinkkejä. Kuudes yritys kuitenkin onnistui, ja olemme olleet väriin erittäin tyytyväisiä. Oikea sävy taisi olla se, joka näkyy alla olevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä.

Nyt kun tätä seinää on katseltu jo kohta yhdeksän vuotta, Rouva on alkanut harkita uutta väriä: vedenvihreää. Nykyisin tässä sohvan paikalla on kuitenkin julmetun painava piano, ja maalaaminen vaatisi pianon siirtämistä. En ole ehkä aivan vielä palautunut edellisestä kerrastakaan. Katsellaan.

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käännetäänpä katse taas remonttiasioihin ja kohti kattoa, halkeilevaa sellaista.

Katon kunto kannattaa tsekata ennen seinien maalaamista, varsinkin jos katto kaipaa maalauksen lisäksi muutakin kunnostamista.

Sanoisin, ettei ole väliä, maalataanko seinät vai katto ensin, mutta jos kattoa joutuu paikkaamaan ja hiomaan, seinät pölyyntyvät sen verran, että ne kannattaa jättää viimeisiksi.

Raaputa irti se, mikä irtoaa helposti

Repsottavat ja halkeilleet katot voivat kuulua jonkun mielestä kiinteästi asunnon tyyliin ja tuoda sellaisenaan lisäarvoa, mutta itse arvostan enemmän tasaista pintaa. Niin tai näin, katon maalaaminen voi olla haastavaa, jos rappaukset irtoavat yhtä helposti kuin meillä. Siksipä onkin suositeltavaa, että katosta rapsutellaan metallilastalla kokonaan irti sellaiset palaset, jotka eivät ole enää lainkaan kiinni betonissa.

Myös isompia halkeamia kannattaa kaivertaa vielä jonkin verran isommiksi, jotta ne saa täytettyä tasoitteella.

Voimaa kannattaa kuitenkin käyttää mahdollisimman vähän, sillä lastalla saa varmasti raaputettua vaikka koko katon betonille.

Sekin voi olla yksi vaihtoehto: Eteisessämme katto oli ostettaessa niin huonossa kunnossa, että rappaus putosi hyvin herkästi kämmenen kokoisina levyinä lattialle. Päätimmekin raaputtaa kaiken rappauksen pois aina seinän lähellä kulkevaan stukkokuvioon saakka. Alla oleva kuva on eteisestä juuri ennen kuin päätimme tehdä tämän.

Kyseistä kattoa ei tasoitettu rappauksen poistamisen jälkeen enää lainkaan vaan maali vedettiin suoraan betonipintaan. Lopputulos on hyvä, vaikka pinta jäikin luonnollisesti hieman röpelöisemmäksi kuin muissa huoneissa.

Tasoita, hio, tasoita, hio

Olohuoneessa tasoitin vain pahimmat halkeamat, joita oli kyllä niin paljon, että siinäkin oli oma hommansa. Käytin Sadolinin Oiva-pikasilotetta, joka kutistuu kuivuessaan sen verran, että tasoitetta oli levitettävä useampi kerros ja edelliset tasoitteet oli hiottava jokaisen tasoituksen välissä.

Pohjamaalaus ja akryylitasoite

Valitettavasti olemme huomanneet, että vuoden 2003 katon kunnostus ei ole kestänyt aikaa: halkeamat ovat ilmestyneet takaisin ja katto repsottaa paikoin pahemmin kuin ennen edellistä remonttia. Ongelma on, että kattoon laittamani Oiva-tasoite on alkanut irrota katosta. Rappauksen alla oleva pinta oli hiekkakiven kaltaista helposti murenevaa ainetta, joten tasoite ei ole ilmeisesti ottanut siihen kunnolla kiinni.

Kunnostin tytön huoneen katon uudelleen viime keväänä ja käytin siinä toista menetelmää.

Rapsuttelin jälleen irti sen, mikä näytti tippuvan alas lähes itsekseen.

Sen jälkeen vedinkin jokaiseen hiekkaa rapisevaan koloon pohjamaalin, jonka epäilin sitovan irtonaisen hiekan itseensä ja muodostavan kestävämmän pohjan tasoitteille. Pohjamaalina käytin samaa Tikkurilan Tixomattia, jolla maalasin sittemmin koko katon.

Kokeilin katon tasoittamisessa tällä kertaa akryylitasoitetta. Toivon, että muovia sideaineenaan käyttävä massa olisi jotenkin vähän elastisempaa eikä alkaisi halkeilla niin pian uudelleen.

Jos tämä menetelmä osoittautuu muutaman vuoden seurantajakson aikana toimivaksi, käytän varmaan samaa sitten, kun olohuoneessa tehdään seuraava kattoremontti.

Öljymaalit kattoon

Kattomaaleja on sekä vesi- että liuotinohenteisia. Vesiohenteiset ovat hajuttomia, mutta rautakaupassa kerrottiin, että vanha kattorappaus saattaa tulla alas, jos sen maalaa vesiohenteisella maalilla. Emme halunneet kokeilla sitä, joten kattomaaliksi valitsimme Tikkurilan Tixomattin, joka on hyytelömäinen alkydimaali. Se haisee niin voimakkaalle, että hyvä tuuletus on aivan ehdoton, ja parasta olisi, jos katon maalaamisen aikana voi asua jossain muualla.

Viimeistään kattoa maalattaessa on suojattava hyvin sekä lattiat että itsensä. Maali lähtee toki tuoreena irti tärpätillä, mutta hiusten peseminen liuottimella ei taida saada parturiliiton suositusta.

Seinän yläreunaan vedetään maalarinteipit, joilla maalipinnalle saa tasaiset reunat. Teipit irrotetaan heti maalaamisen jälkeen ennen kuin maali ehtii kuivua.

Koristekuviot ja muut hankalat paikat maalataan ensin siveltimellä. Reunoissa ja nurkissa voi käyttää myös pikkutelaa.

Varsinainen maalaus tehdään harjanvarren (tmv.) päähän kiinnitetyllä isolla telalla. Mitään muuta metodia ei kannata edes yrittää. Tikkaita tarvitaan vain hankalien paikkojen maalaamiseen ja maalarinteippien kiinnittämiseen.

Sitten on seinien vuoro, ja nehän ovatkin jo maalausvalmiit!

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vauvan odotus -kirja epäili jo useita viikkoja sitten, että alkaisimme tuntea ajan loppuvan kesken. Emme alkaneet. Olemme kyllä jo useamman viikon puhuneet, että lapsi voi syntyä milloin hyvänsä, mutta emme ole silti ottaneet asiaa aivan tosissamme. Nyt se tunne iski: Ei tsiisus, se voi oikeasti syntyä vaikka huomenna. Aika loppuu kuin loppuukin kesken, ja niin paljon on vielä tekemättä.

Perkeleen hiomaton ovi (ks. Kiurut ja punokset). En kertonut aiemmin aivan kaikkea. Ovesta on kyllä poistettu maalit maalinpoistoaineella, mutta kolmenkin käsittelyn jälkeen oveen jäi aika lailla maalia poistettavaksi mekaanisesti. Käytin useamman illan oven siklaamiseen ja viilaamiseen ennen kuin nostin sen saranoille. Jäljelle jäi vielä hiominen, ja se on kyllä niin aikaavievää ja vastenmielistä puuhaa, että ei mitään järkeä. Muistuttakaa seuraavan kerran, kun aion puhdistaa jostain ovesta vanhat maalit pois, että teetän sen jollain muulla. Säästyvä raha ei ole todellakaan tähän tuhrautuvan ajan arvoista. AAAARGHH!!! No niin, sainpahan sen ulos systeemistä. Viime viikonloppuna isäni sentään auttoi mahduttamaan oven oviaukkoonsa, joten nyt sen saa suljettua.

Boordit olivat nopeat ja helpot liimattavat. Tai no, tuli niistä vähän kiemurtelevat, mutta ne ovat niin sanotusti ihan hyvät.

Rouva on puolestaan valmistellut uutta päiväpeittoa (palaan siihen joskus toiste) sekä lastenhuoneen laatikostoa ja kaappeja.

Rouvan isoisoäidin vanha laatikosto tulee lastenhuoneeseen ja toimii myös hoitopöytänä.

Sekä se että olohuoneen vanhat sohvapöytäkaapit saivat valkoisen maalipinnan. Rouva teki osan maalauksesta mutta huolestui sitten maalinkärystä, joten jatkoin maalauksen loppuun.

Loput lastenhuoneen maalaushommat (ja sen oven hionnan) teen tulevana viikonloppuna. On pakko. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Share