Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kiasma

Nykytaiteen suurkatsaus, ARS17 - Hello World!, avautui tällä viikolla Kiasmassa. ARS-näyttelyitä on järjestetty vuodesta 1961 alkaen, ja Kiasman uusi näyttely on järjestyksessä yhdeksäs. Näyttelyitä on järjestetty Kiasmassa aiemmin kolmesti, edelliset vuosina 2011 ja 2006. ARS-näyttelyt ovat herättäneet vuosien varrella runsaasti huomiota ja kohuakin teoksillaan.

Pääsin tutustumaan näyttelyyn aivan ensimmäisten joukossa torstaina, ja näyttelyn viralliset avajaiset olivat hieman myöhemmin samana iltana.

Tämän vuoden näyttelyssä teemana on globaali digitaalinen murros. Näyttelyn nimi "Hello World!" viittaa tietokonesovellukseen, joka tulostaa ruudulle sanat "Hello World!" ja jonka koodaamisella aloitetaan usein uuden ohjelmointikielen opettelu. Kaikkien taiteilijoiden teoksissa onkin läsnä tavalla tai toisella digitaalisuus, internet ja tietokoneet.

Pääseepä yhteen virtuaalitodellisuudessa sijaitsevaan teokseen myös sisään VR-lasien avulla. Rachel Rossinin VR-teoksen Alembic Cache Passes (Time-snark) aloituspisteenä on savuava talo, ja vierailijan liikkeet vaikuttavat teoksen tapahtumiin. Muut vierailijat voivat seurata ruudulta, mitä teoksessa tapahtuu. 

Vaikka näyttely on osa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa, kotimaista taidetta tai suomalaisuutta ei korosteta sen enempää kuin muutenkaan. Kotimaistakin taidetta joukkoon toki mahtuu, ja erittäin viihdyttävä teos on Reija Meriläisen Survivor, joka on Kiasman tiloihin sijoittuva peli, jota vierailijat pääsevät pelaamaan ja joka noudattaa juoneltaan tv:stä tuttua Survivor-tosi-tv-ohjelmaa. Peli on muuten pelattavissa myös Kiasman ARS17+-palvelussa.

Toinen pelin kaltainen teos on Hito Steyerlin Factory of the Sun -video, joka yhdistelee elementtejä peleistä, uutislähetyksistä ja netin tanssivideoista. Teos kuitenkin vain näyttää peliltä, ja sen kulkuun ja tapahtumiin ei voi vaikuttaa, mikä kuvaa taiteilijan mukaan yhteiskuntaamme.

Toinen saman taitelijan teos käsittelee mielenkiintoisella ja humoristisella tavalla näkymättömyyttä ja näkyvyyttä maailmassa, jossa kaikkea kuvataan ja valvotaan kameroilla ja satelliiteilla. Aiemmin satelliittien erottelukykyä mitattiin autiomaahan maalatuilla viivakuvioilla, jotka näkyvät myös taiteilijan videolla sekä Kiasmassa. Nykyisin satelliittien ottamissa kuvissa yksi piste, pikseli, vastaa 30 cm:ä.

Yksi kiehtovimmista videoteoksista on Ed Atkinsin Ribbons. Alaston ja tatuoitu mieshahmo, "Dave", on taiteilijan liikkeitä toistava ja hänen äänellään puhuva ja laulava avatar, jonka 3D-mallin taiteilija on ostanut netistä. Video toistuu kolmessa huoneessa. Teos kuvaa sitä, miten teknologia pyrkii realismiin ja yhteyden luomiseen mutta kuitenkin epäonnistuu siinä.

Anna Uddenbergin provokatiivisesti poseeraavat Savage-naishahmot ratsastavat matkalaukuilla.

Tapasimme kierroksella myös yhden taiteilijoista. 

Charles Richardson kertoi teoksestaan Headbone, jonka videolla leijuu taiteilijan ja hänen ystävänsä ontot hahmot, jotka on mallinnettu 3D-skannerilla. Videolla esiintyvät sohva ja raskausvatsa ovat läsnä näyttelyssä myös fyysisesti.

Yksi kiinnostava teos on #alonetogether, johon liittyvä performanssi alkaa 12.4.2017. Taiteilijat Shia LaBeoufNastja Säde Rönkkö ja Luke Turner sulkeutuvat silloin kolmeen erämaamökkiin Lapissa kuukauden ajaksi, ja heidän ainoa yhteytensä ulkomaailmaan tai toisiinsa on Kiasman ARS17:ssä oleva mökki, jossa Kiasman vierailijat voivat keskustella taiteilijoiden kanssaan videoyhteyden kautta.

Pidin kovasti Nandita Kumarin lasipulloihin rakennetuista teoksista eLEMenT: EARTHpOLymORpHic hUMansCApE ja The Unwanted Ecology, jotka ovat paitsi kauniita myös interaktiviisia.

Liikkeet teosten ympärillä vaikuttavat pieniin videoruutuihin tai teosten synnyttämään äänimaailmaan. Kekseliäästi piirilevyistä ja elektronisista komponenteista rakennetut teokset ovat myös kauniita kuin korut.

Näyttävimpiä teoksia on Andrey Bogushin Proposal for image placement (stretched, curtain), jossa taiteilija on painanut Tumblr-palvelusta löytämänsä kuvan vinyyliverholle.

Kiasman Inka Hein esittelee Microsoftin kanssa yhteistyössä toteutettua Tunnelataamoa, jossa vierailijat voivat ilmeillä kameralle. Microsoftin tekoäly tulkitsee kasvojen tunnetiloja ja luo niiden pohjalta yksilöllisen videon, jonka voi jakaa verkossa.

Käy sinäkin ihmeessä tutustumassa ARS17:ään! Näyttelyyn voi hyvin tutustua myös lasten kanssa, ja kierroksen voi tehdä esimerkiksi seuraten Kiasma-monsterin reittiä.

Kaikkiin teoksiin pääsee tutustumaan Kiasman verkkosivuilla, ja lisäksi Kiasman ARS17+-palvelussa on näyttelyyn liittyvä ja sitä täydentävä verkkotaiteen kokoelma.

Teoksista ja taiteilijoista kerrotaan myös näyttävän kimaltelevassa ARS17 - Hello World! -kirjassa. Sain Kiasmalta kyseisen kirjan ja kaksi pääsylippua museoon, ja ajattelin ilahduttaa niillä jotain taiteen ystävää. Heitäpä siis viimeistään to 6.4.2017 klo 18 terveisesi kommenttiboksiin ja muista jättää myös yhteystietosi, niin arvon kirjan ja lipun kaikkien vastanneiden kesken! (Arvonta suoritettu.)

Kiasman ARS17-näyttely on avoinna 14.1.2018 saakka.

Lisätietoja: kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/ars-17/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Kiasma

Taiteilija Ernesto Neto pitää tunnin mittaista monologia Boa-teoksensa sisällä. Hänen puheensa rönsyilee tajunnanvirtana, jossa läsnä ovat luonto, alkuperäiskansat, kuluttaminen, kiire, teknologia, saamelaiset, suomalaiset, shamaanit, luonnon lääkkeet, vessahätä, käärmeet, Jeesus, henkisyys, siittiöt, elämä. Välillä taiteilijan ajatus katkeaa. Hän sulkee silmänsä, pitää hetken tauon ja hengittää syvään. Sitten hän jatkaa.

"Aika ei ole rahaa. Aika on elämää."

"Kulttuurit erottavat meidät. Luonto yhdistää."

"Tehtävämme on iloita!"

Brasilialaisen Neton näyttely Boa aukesi tällä viikolla Kiasmassa ja on avoinna 4.9.2016 saakka. Sain muutaman muun bloggaajan kanssa kutsun näyttelyn avajaisiin, jossa meillä oli mahdollisuus tavata taiteilijaa ja kuulla hänen ajatuksiaan.

Neto saa inspiraationsa luonnosta ja erityisesti brasialaisen Huni kuin -alkuperäiskansan yhteydestä luontoon. Amazonin alueella elävälle kansalle boa on tärkeä eläin.

Taitelija puhui yllättäen hyvin vähän näyttelynsä teoksista, mutta luonnon merkitys oli ilmiselvää hyvin orgaanisissa muodoissa ja pehmeissä materiaaleissa, jotka suorastaan kutsuivat koskettelemaan.

Ylimmän kerroksen näyttelytilaa hallitsee näyttelyn pääteos, boakäärmeen pään muotoinen maja, johon taiteilija haluaa kutsua ihmisiä viettämään aikaa. Teoksen sisällä voi istua, maata, tanssia, laulaa, meditoida, joogata, hengittää.

Teos on rakennettu bambusta ja käsinvärjätystä puuvillasta.

Boa ei ole ainoa teos, jossa voi lepäillä ja rentoutua.

Kerrosta alempana on vielä lisää teoksia.

Virkatut verkot ovat kuin hämähäkin seittejä tai toukkakoteloita, joiden sisään voi kiivetä makoilemaan. Tämä näyttely olisi varmasti lapsestakin hauska!

Kuva: Hertta Granroth

Avajaispuheessaan Neto kävi läpi samoja teemoja, joista kuulimme jo Boan sisällä. Hän oli silmin nähden liikuttunut tilanteesta.

Tervetuloa siis Kiasmaan tutustumaan Ernesto Neton maailmaan ja etsimään yhteyttä luonnon kanssa!

 

Lisätietoja: kiasma.fi

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Hei, hei. Nähdään huomenna! Pidä hauskaa mummon ja papan kanssa!" toivottelimme Rouvan kanssa tytölle lauantaiaamuna, hyppäsimme isäni autoon ja kaasutimme kohti Porvoonväylää.

Ihan kahdestaan reissuun, yön yli.

Ja kylläpä teki hyvää syödä kahden kesken, puhua aikuisten juttuja ja käyskennellä rennosti ilman jatkuvaa tarvetta neuvotella jonkun kanssa, mihin suuntaan kävellään tai ei kävellä.

Vaikka niin mielellämme liikummekin lapsen kanssa ja käymme ravintoloissa syömässä, kyllä silloin tällöin on paikallaan viettää aikaa ihan vaan oman puolison kanssa.

Meillehän tämä on harvinaista herkkua, ja olemme olleet lapsesta erossa yön yli vain yhden ainoan kerran aiemmin. Se oli viime syksynä, kun kävimme Tallinnassa. Mutta nyt saimme houkuteltua isovanhemmat hoitamaan lasta jälleen kotiimme ja teimme retken Porvooseen.

Ennen sitä poikkesimme kuitenkin matkan varrella Sipoossa Gumbostrand Konst & Formissa, jossa olimme päättäneet käydä lounaalla.

"Lähdetään reissuun ilman lasta, ja sitten sä olet heti kuvaamassa lasten leikkipaikkaa?" hämmästeli Rouva.

Paikka on varsinaisesti taidegalleria, mutta siinä toimii myös sisustus-/designkauppa ja oikein mainio ravintola. Edellisellä reissullamme jäi vähän harmittamaan, että olimme menossa muualle syömään, joten nyt tulimme paikalle oikeastaan ruoan perässä.

Satuimme myös keskelle näyttelyn avajaisia, kun kuukauden nuori taiteilija, Pasi Orrensalo, oli kertomassa Gumbostrandissa valokuvistaan.

Gumbostrandin bistro on tunnettu erityisesti suositusta sunnuntaibrunssistaan, mutta koska olimme liikenteessä lauantaina, jouduimme tyytymään à la carte -listalle. 

Mutta olipas hyvää. Listalla on pysyvästi Fish'n'chipsit kuhasta ja sen lisäksi näyttelyiden mukaan vaihtuvat annokset, jotka ovat saaneet insipraationsa taiteilijoista. Rouvan tattipasta oli omistettu taitelija Carolina von Schantzille.

Von Schanztin töitä oli mm. tämä Kökar II.

Gumbostrand Konst & Form on autottomalle hieman vaikeasti saavutettavissa (lue: lähes mahdoton), mutta lauantaisin sinne järjestetään bussikuljetus Helsingistä.

Meidän matkamme jatkui kohti Porvoota. Palataan siihen seuraavan kerran.

 

Lisätiedot: http://konstoform.fi/

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ystävänpäivä tai Valentine's Day on täällä selvästi tosi iso juttu. Tv-mainokset ovat muistuttaneet päivästä niin, ettei se ole voinut jäädä huomaamatta, ja koko päivän kaupungilla tuli vastaan miehiä isojen kukkapuskien kanssa.

Meidän ystävänpäivämme koostui Chelsean-kierroksesta, Prinsessa Ruusunen -baletista ja American Idolista. Rouva kävi baletissa (se oli "oih"-ihana) ja minä katsoin American Idolia (Top 40 -valinnat, Angela Miller oli aivan käsittämättömän hyvä). Päiväretki Chelseaan oli kuitenkin yhteinen.

The High Line

http://www.thehighline.org/

High Line on kymmenennen ja yhdennentoista Avenuen ja Gansevoort ja 34.:n katujen välillä kulkeva vanha tavarajunarata, joka on kunnostettu muutama vuosi sitten puistoksi.

Puisto sijaitsee katutason yläpuolella, joten sinne noustaan portaita pitkin. Myös liikuntaesteiset on huomiotu rakentamalla portaiden yhteyteen hissejä.

Kasvit on istutettu vanhojen junanraiteiden väleihin.

Puisto on varmasti parhaimmillaan kesällä, mutta tosi kiva se oli myös tällaisena kevättalven aurinkoisena ja yllättävän lämpimänä päivänä.

Taidegalleriat

http://www.art-chelsea.com/

http://chelseagallerymap.com/

High Line -käyntiin voi kivasti yhdistää kierroksen Chelsean taidegalleria-alueella, sillä puistorautatie kulkee juuri kyseisen alueen läpi.

Monet galleriat ja niiden tuhannet taideteokset kärsivät lokakuun 2012 Sandy-myrskyn aiheuttamista tulvista niin pahasti, että myrskyn epäillään jättävän pysyvän jälkensä kaupungin taidegalleriakarttaan. Osa gallerioista on kuulemamme mukaan muuttanut tai muuttamassa Lower East Sideen (http://www.lesgalleriesnyc.com/), jossa on toinen merkittävä galleriakeskittymä toisella puolella Manhattania.

Chelseassa on kuitenkin jäljellä niin paljon gallerioita, että niitä ei yhdessä päivässä kierrä. Tai yhdessä blogissa esittele. Tässä muutama satunnaisesti valittu esimerkki.

Heller Gallery: Tämä Josepha Gasch-Muchen työ näyttää niin suloisen pehmeältä, että sitä haluaisi silittää. Ei kannata, sillä työ koostuu lasinpalasista. Sen olisi saanut mukaan 21 000 dollarilla.

Paul Kasmin Gallery: Deborah Kassin Warhol-projektin työt esittävät taiteilijaa itseään Warholin töistä tutussa formaatissa. Tässä teos Portrait of the Artist as a Young Man.

Sundaram Tagore Gallery: Hosook Kang saa inspiraationsa luonnon väreistä. Näkeekö joku muu tässä syksyisen järven, josta heijastuu taivasta ja hieman kellastuneita koivuja?

Lehmann Maupin Gallery: Robin Rhode tekee katutaiteesta galleriakelpoista kuvaamalla teoksensa syntymisen kameralla ja kehystämällä kuvat. Tässä Twilight.

Robert Miller Gallery: Yayou Kusaman Narcissus Garden koostuu 500 teräskuulasta. Joista jokainen heijastaa katsojansa yhtä ihanasti. Huomaa pizzalaatikko kuvaajan jalkojen juuressa.

Pace Gallery: Song Dong jäi mieleen jo aiemmalta NYC:in reissultamme, kun hänen teoksensa Waste Not täytti MoMA:n ensimmäisen kerroksen. Tämä näyttely, Doing Nothing, sisälsi kuvia, maalauksia, installaatioita ja veistoksia.

Ovest Pizzoteca

http://ovestnyc.com/

Galleriakierroksella tulee nälkä. Ovest Pizzotecan pizzat olivat aivan törkeän hyviä ja (aito) italialainen henkilökunta ystävällistä. Ei ihme, että ikkunassa oli sekä Michelin- että Yelp-suositustarrat.

Share