Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaasan-reissun jälkeen edessä oli karu arki.

Siis karu loma-arki terassin rakennuksen parissa.

Olihan tämä vähän suuruudenhullu projekti, tämä liki 80 neliömetrin terassin rakentaminen. Nyt alkaa olla jo selvää, että se ei valmistu loman aikana. Olisi varmaan valmistunut ilman heinäkuun odottamatonta sadekautta ja ihmeellistä selkkausta lautojen höyläyksessä (ks. Älä tee sitä itse).

Viime päivinä helle on hellinyt, tai miten sen nyt ottaa, ja ukkosmyrskyt ovat onneksi väistäneet tämän saaren, joten olemme saaneet hommaa aika pitkälle.

Kaksi kolmannesta laudoista, eli se osa, joka oli kunnollista, on käsitelty hiilenmustalla puunsuojaöljyllä, ja iso osa niistä on jo paikoillaan. Entäpä sen viimeisen kolmanneksen kohtalo?

Emme tietenkään alkaneet höyläämään lautoja käsin, sillä oli itsestään selvää, että ongelman ratkaiseminen ei kuulu asiakkaalle, vaikka se täällä maaseudulla olisikin tapana. Rouva kävi lautojen toimittajan kanssa kiivaan keskustelun, joka ei johtanut mihinkään, ja muutaman päivän jäähdyttelyn jälkeen hän otti yhteyttä Kuluttajaneuvontaan.

Asia oli aivan selvä: laudoista on tehtävä kirjallinen reklamaatio. Siinä toimittajalle annetaan kolme vaihtoehtoa:

  1. Toimittaa samanlaiset laudat viallisten tilalle
  2. Hyvittää viallisista laudoista sen summan, jonka niiden ostaminen rautakaupasta maksaisi (n. 1 200 euroa)
  3. Korjata vika laudoista.

Kun laitoimme miehelle tekstiviestin, jossa tiedustelimme hänen sähköpostiosoitettaan, asia ratkesikin ilman reklamaatiota. Hän soitti perään ja lyhyen neuvottelun jälkeen lupasi hakea laudat mökkimme pihasta ja höyläyttää ne kuntoon.

Tässä prosessissa kyseisistä laudoista tuli tosin muutaman millin kapeammat ja pari milliä ohuemmat kuin muista, mutta totesimme, ettei sitä kukaan huomaa. Case closed.

Paitsi että nyt ne laudat ovat käsittelemättä, ja myös puuöljymme loppui, vaikka sen piti riittää koko määrään. Ilmeisesti moni muukin on päättänyt öljytä terassinsa, sillä aine oli loppunut myös kaikista lähikaupungeista. Ou nou. Tilasimme sitä paikalliseen rautakauppaan, mutta saamme sen aikaisintaan torstaina. Eipä tosiaan taida loma riittää tämän terassin rakentamiseen. Ensi viikolla edessä onkin se, mitä en uskalla edes mainita ääneen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämän kesän terassiprojekti on tehnyt ison kolauksen tee-se-itse-egooni. Kun kodin remonteissa olen jo tottunut luottamaan siihen, että kaiken tarvittavan oppii tekemällä, tässä urakassa liian moni asia ei ole ollut omissa hyppysissä.

Alku oli kyllä lupaava. Hämmästyimme siitä, miten pienellä varoitusajalla saimme kaivinkonemiehen paikalle.

Sitten homma lähtikin lapasesta. Meillä kun ei ollut oikein käsitystä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja miten paljon siihen menee aikaa, kuvittelimme, että kaivuutyöt ovat yhden päivän homma, ja toisena päivänä kuoppaan vain kaadetaan hiekkaa. Näin ymmärsimme ensimmäisen konsulttimme puheista. Kaivuutöitä ja kuoppien täyttämistä tehtiinkin yhdestä keskiviikosta seuraavan viikon tiistaihin, ja kaivinkonemiestä tarvittiin koko ajalle.

Perustusten ja rakenteiden tekometodeihin liittyvistä haasteista ja näkemyseroista kerroinkin jo aiemmin (ks. Tee-se-melkein-itse-terassi ja Pilareiden pystytystä tervan tuoksussa). Myönnän, että rakentamisesta ei olisi tullut yhtään mitään ilman isäni apua.

Sitten tulee sää, joka tietysti on tämä suurin ongelma. Koska terassi haluttiin tehdä käsittelemättömästä puusta, joka tervataan tai öljytään itse, projekti vaatii kuivia ja aurinkoisia päiviä. Niitä ei ole ollut sen jälkeen, kun aloitimme rungon rakentamisen ja saimme kansilaudat.

Nyt ehkä se se suurin ei-olisi-pitänyt asia ovat ne kansilaudat. Niitä ei siis ostettu kaupasta, vaan kaadettiin lankomiehen metsästä, ja niiden sahaus ja höyläys hoidettiin hänen tuttunsa kautta. Vaikka puut on kaadettu jo vuosi sitten, muutama viikko sitten kävi ilmi, että laudat eivät olleet vielä tarpeeksi kuivia höyläämistä varten. Mitenkäs tässä näin kävi?

Juhannuksen aurinkoisten ja lämpimien säiden ansiosta höyläämään päästiin kuitenkin viime viikolla - juuri kun sadekausi alkoi.

Suurin harmi liittyy sitten lautojen käsittelyn lisäksi itse lautoihin. Kun purimme kuormaa lauantaina, huomasin yhtäkkiä, että laudoissa oli tasaisen pinnan sijaan noin kahden millimetrin levyinen ja millimetrin paksuinen harjanne keskellä lautaa. Tarkempi tarkastelu osoitti, että laudoista kolmannes - siis yli 300 metriä, on viallisia. Siitä sitten soittamaan miehelle, joka laudat meille kuskasi.

Kävi ilmi, että hän oli hyvin tietoinen viallisista laudoista. "Siellä on ollut varmaan jokin naula, hiekanjyvä tai metsästäjän luoti jossain laudassa." Vai niin. "No mitäs niille nyt voi tehdä?" rouva tiedusteli. "Voin hakea ne pois, mutta teille tulee siitä sitten tuplalasku." Rouva kertoi, ettei lautoja voi hakea pois, sillä ne tarvitaan terassiin.

Tässäpä onkin varsin mielenkiintoinen tilanne. Rouvan veli on siis toimittanut puutavaraa henkilölle A, joka on täydentänyt kasaa omalla puullaan, jotta vaadittu kilometri tulee täyteen. Henkilö A on toimittanut sahatut laudat höylättäväksi henkilölle B. Henkilöt A ja B ovat molemmat olleet tietoisia siitä, että höyläämisessä on käynyt jotain, mutta siitä huolimatta henkilö A on toimittanut vialliset laudat meille mainitsematta asiasta. Kenen vika siis lopulta on, että jossain laudassa on ollut jotain, joka rikkoi höylän terän? Ei kenenkään? Kuka saa hoitaa vialliset laudat kuntoon? Me itse.

Tätä on tämä maaseudun reilu ja lupsakka meininki. Kavereita kyllä autetaan, mutta palvelukulttuurista ei ole tietoakaan. Vaikka kuinka olemme tutun tuttuja, jonkinlainen kuluttajansuoja pitäisi toimia.

Toinen suuren ärsytyksen aiheuttaja on paikallinen osta palvelu tai tuote, saat myös mielipiteen koko projektistasi -kulttuuri. Hittoako se esimerkiksi puutavaran sahaajalle kuuluu, millä tavalla puut käsitellään tai ollaan käsittelemättä tai jätämmekö koivun kasvamaan keskelle (no ei nyt ihan) terassia.

Päätimme jo, että seuraavassa rakennusprojektissa mökillä, oli se mikä tahansa, puutavara tulee rautakaupasta. Luulenpa myös, että seuraavassa projektissa kokonaisvastuullinen integraattori tulee jostain muualta kuin perhepiiristä. Jos olisimme antaneet jollekin toiselle tehtäväksi tehdä tietyt vaatimukset täyttävä terassi, ongelma ei olisi meidän, ja vaatimusten täyttäminen olisi täysin jonkun muun vastuulla.

Vaan kun ei ole. Nyt odotamme, että sade lakkaa, jonka jälkeen alamme höylätä käsin pois sitä kohoumaa yli 300 metristä lautaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Nyt harmittaa. Kovasti. Näin lievästi sanottuna.

Mökin terassia on rakennettu niin kovalla tohinalla, että juuri muuta ei ole ehtinyt tehdä. Kiitos isäni, terassin runko on jo muutaman kakkosnelosen naulausta vaille valmis, ja seuraavaksi voisi alkaa asentaa kansilautoja. Vaan kun ei voi.

Kansilaudat pitäisi ennen ruuvaamista käsitellä Uulan puunsuojaöljyllä. Aine kuivuu kyllä nopeasti, mutta se vaatii oikeat olosuhteet: ilman suhteellisen kosteuden on oltava alle 80 %, ja kaikkein mieluiten ilman pitäisi olla aurinkoinen. Missään tapauksessa ei saisi sataa, etteivät laudat kastu. Ja voi perkele, kun mökkimme sijaitsee juuri siellä, mihin sääennusteiden synkin sadepilvi on sijoitettu koko viikoksi. Tällaista ei osattu edes pelätä.

Syy tälle kiireelle ja tohinalle on se, että tytön nimijuhlat piti järjestää täällä tulevana lauantaina. Nyt on selvää, että terassi ei valmistu lauantaiksi, joten juhlat on siirrettävä muualle. Eipä täällä mitään juhlia olisi muutenkaan mukava pitää, jos vettä tulee kaatamalla. Varasuunnitelmaa meillä ei ollut.

Kävimme tarkastamassa lankomiehen navetan vintin, joka olisi muuten voinut toimiakin tilana, mutta navetan haju oli liian voimakas. Muista piharakennuksistakaan ei tuntunut olevan apua, mutta sitten Rouva keksi kurkistaa isoon piharakennukseen, jota kutsutaan riiheksi.

Riihen sisällä on toinen pienempi rakennus. Se on se alkuperäinen riihi, jonka ympärille uudempi rakennus on pystytetty.

Tästähän voisi saada aika tunnelmallisen paikan, kun vaan peräkärry ja tuo sininen vehje kärrätään pois, lakaistaan vähän lattiaa, koristellaan tila ja rakennetaan jostain pöytä.

On se ainakin kaikista huonoista vaihtoehdoista paras.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, katsopas, mitä täällä on tapahtunut!

Terassin pilarit on pystytetty puoleen väliin asti, ja tänään kaivinkonemies kävi jo peittämässä ensimmäisen puoliskon murskeella (kuva alla).

Huomenna tehdään toinen puolisko, ja sen jälkeen pohjat ovat täysin valmiit, ja puutyöt pääsevät alkamaan loppuviikosta.

Jotta tähän asti on päästy, on käyty aikamoinen pohdinta perustusten ja rakenteiden tekemiseen käytettävistä metodeista (ks. Tee-se-melkein-itse-terassi). Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa sorapedin päälle asetettiin eM-Foam-eristyslevyt, ja betonilaatta ja pilariharkko sijoitettiin suoraan eristyslevyn päälle.

Terassin alle tulee vain yksi pilariharkko. Kuistin jatke tulee hieman korkeammalle, ja sen pilareissa on kaksi harkkoa, joiden sisään valetaan betonia.

Kelataanpas aikaa vielä hieman taaksenpäin.

Urakka alkoi kaivuutöillä keskiviikkona, ja sorapedit tehtiin seuraavana päivänä.

Perjantaina pääsin itse tärisyttelemään pohjan tiiviiksi, minkä jälkeen kaivinkonemies kävi vielä tarkistamassa tuloksen.

Samalla hän vieritti muutamia kivenjärkäleitä kesäkeittiön paikalta aitan takaa. Vaikka koko kesäkeittiötä ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä vielä, alkoikin tuntua järkevältä, että teemme pohjatyöt sitä varten vähän niin kuin samalla vaivalla.

Lauantaina oli aika asetella eristelevyjä, laattoja ja pilariharkkoja paikoilleen - sekä tervata runkoon tarvittavia puita. Vanhempani tulivat avuksi. Isäni ja minä keskityimme pohjiin, mummo vahti tyttöä ja Rouva pääsi heiluttamaan tervapensseliä.

Rouva päätti jo aikaa sitten, että hänen saarelleen ei tule kestopuuta. Ongelmajätteeksi laskettava kestopuu ei voi olla kovin terveellistä paljain jaloin kulkeville ihmisille, varsinkaan pienille lapsille. Kuulostaa myös perin erikoiselle, että kestopuusta ylijääviä puunkappaleita ei saa polttaa, vaan ne pitää todella kuskata ongelmajätteen keräykseen tai laitokseen, jolla on lupa niiden polttamiseen.

Silläkin uhalla, että terassimme ei nyt kestä ikuisesti, teemme rungon tervatusta männystä ja kuusesta ja kanteen käytämme luonnonmukaisella puunsuoja-aineella käsiteltyä haapaa. Sitä voi sitten vaikka nuolla.

Rouvan sukulainen kertoi, että he ovat kyllä tervanneet kansilaudatkin, eikä jalka tartu niihin lainkaan kiinni. Hmm... Oli muuten mukavaa kuulla, että heidän mielestään tervattu lauta on se kaikkein paras ja kestävin. Kaikki muut kun ovat tähän mennessä vähän naureskelleet sille, että teemme terassin näin hankalasti, kun se kestopuu olisi niin kätevää.

Päätimme tervata lankut kertaalleen jo ennen rakentamista, vaikka tervaa meneekin näin hieman hukkaan. Ajatus olisi, että sahauspinnat tervataan sitten samalla, kun runkoa kasataan.

Terva tuoksuu ainakin vielä tosi mukavalle. Toivottavasti tuoksu ei ala pidemmän päälle nyppiä.

Kuvittelimme aiemmin, että runko tehtäisiin kokonaan 2 x 5 tuuman lankuista (kakkosvitosista). Rungon rakennusmenetelmää ehdittiin kuitenkin muuttaa monta kertaa suunnittelun aikana, ja viime hetkellä ennen kuin ostimme lisää puuttuvaa puutavaraa päätimme, että vaihdamme menetelmää. Ostimmekin siis 2 x 4 tuumaista lautaa (kakkosnelosta), ja yli jäävät kakkosvitoset käytetään johonkin muuhun. Hmm... puuliiterille olisi jo perustuksetkin olemassa...

Näin tämä homma etenee. Yllättävän paljon tässä on saatu aikaiseksi kuudessa työpäivässä. Palataan asiaan.

Share