Ladataan...
Isyyspakkaus

Tein tällä viikolla toistaiseksi viimeisen työmatkani Englantiin.

Olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt projektia yhdessä brittiläisen pelifirman kanssa, mutta se pesti vetelee nyt viimeisiään. Peli, siis Angry Birds Transformers, jatkaa kyllä vielä eloaan, mutta jään kahden viikon päästä hoitovapaalleni, ja kun palaan töihin, en palaa enää samoihin tehtäviin ja projekteihin.

Tämä on kerrottu nyt avoimesti myös yhteistyökumppaneilleni, ja yksi tämän reissun päätavoitteista olikin käydä läpi projektin resursointia, rooleja ja vastuita tästä eteenpäin.

Määränpääni, Royal Leamington Spa, on kaupunki, johon sinulla ei luultavasti ole koskaan asiaa ellet satu olemaan tekemisissä siellä toimivien pelifirmojen tai autoteollisuuden kanssa. Kylpylääkään ei kaupungissa enää ole, sillä entinen kuuluisa kuninkaallinen kylpylä, Royal Pump Rooms, on muutettu taidemuseoksi. Menneistä kulta-ajoista muistuttaa vielä paikallinen erikoisuus, Leam-joen varrella oleva Elephant Wash, siis elefanttien pesupaikka, jota kaupungissa vierailevat sirkukset tarvitsivat käyttöönsä.

* * *

Olisi ollut kiva ottaa matkalta joku kiva kuva jostain kivasta englantilaisesta ruoasta, mutta juuri tämän parempaan en pystynyt. 

Se on Aubrey Allez -nimisestä paikasta noudettu paahtopaistisämpylä, jossa on piparjuuri- ja sinappikastiketta. Todella hyvää - mutta ei erityisen kuvauksellista. Kumppanimme olivat heikkona saman paikan possusämpylään, joka tarjoillaan omenasoseen kanssa. Söin sen viimeksi, ja pidin ehkä tästä paahtopaistista kuitenkin enemmän.

Kuvauksellisuudellaan samaa luokkaa on Fish & Chips, tämä The Old Library-pubin tarjoamana. Annos on upgradeattu niin, että kalan kuorrutuksessa on mukana olutta (beer-battered cod) ja annos tarjottiin kastikkeiden ja leivän kanssa. Yllättävä lisä oli taikinakuoressa uppopaistettu makkara. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan syödä uppopaistettuja asioita. Hämmentävintä oli kuitenkin se, että ruoka ja iso olut maksoivat suurin piirtein saman verran kuin pelkkä olut Suomessa.

Koska mukanani oli kaksi kollegaa, ja Leamingtonin-reissu oli heille ensimmäinen, halusin näyttää heille edellisiltä matkoilta tutun The Drawing Board -pubin, jossa kävimme illallisella.

Sarjakuvateemalla sisustettu pubi tarjoaa peruspubiruokaa fiinimpää sapuskaa, mutta ote on silti mukavan ronski. Tässä possunkylkeä, "black pudding bon bon" ja omenaa.

Jälkiruoaksi valisin lämmintä malibu-ananas-riisivanukasta ja kookos-jogurttisorbettia. Hyväähän se oli, kuin riisipuuroa edellä mainituin lisämaustein.

Aamiaisella ei sen sijaan uskalla leikkiä, vaan menin varmimman kautta. Bill'sin Eggs Benedict ja Baked Beans ja jälkiruoaksi vielä mustikka-banaani pannukakut.

Ruokapöytien ulkopuolella saimme sovittua, mitkä ovat tavoitteet ja prioriteetit pelin kehityksessä ensi vuodelle, ja matka oli hyvin onnistunut ja tuottoisa.

Nyt alkaa olla melkeinpä työt tehtynä tältä erää. Kaksi viikkoa on periaatteessa jäljellä, mutta projektien suhteen ei ehtine tulla juurikaan uusia asioita eteen ennen kuin aloitan vapaani. Vähän haikea olo.

 

Havaintoja edelliseltä Englannin-matkaltani täällä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tänä viikonloppuna ei ole paljoa muuta ollut mielessä kuin firman bileet ja niistä toipuminen. Kyseessä eivät olleet mitkä tahansa bileet vaan niin käsittämätön spektaakkeli, että näitä juhlia muistellaan vielä pitkään.

Kyseiset juhlat olivat Rovion Back to Shcool party (kirjoitusvirhe tarkoituksellinen), joka kulki myös nimellä Burning Nest.

Henkilöstölle ei kerrottu tapahtumasta etukäteen yhtään mitään. Paitsi, että paikalle mennään bussilla ja että mukaan on otettava yö- ja saunakamat. Paikka paljastui Porvoon Merisavuksi, johon tapahtuman järjestäjä Tapaus Oy oli loihtinut festarialueen meren rannalle.

Porukka majoittui puolijoukkuetelttoihin ja suuntasi saman tien päätapahtumapaikalle, johon oli pystytetty suurempi teltta.

Esiinnyimme alkuillasta firman bändin kanssa, ja tunnelma oli aktiviteettien, ruoan ja juoman ansiosta jo jyrkässä nousussa, mutta kukaan ei osannut arvata, miten ilta jatkuisi.

Viimeisen kappaleen jälkeen valot sammuivat ja teltan takaosaan avautui oviaukko.

Se johdatti juhlijat värivaloin valaistulle metsäpolulle, jossa soi eeppinen musiikki.

Muutaman sadan metrin metsävaelluksen jälkeen saavuimme toiselle teltalle, jossa käynnistyivät kunnon metsäreivit.

DJ Orkidea.

Pandora.

Mikael Gabriel.

Puolelta öin, kun melulupa päättyi, juhlat jatkuivat ensimmäisellä teltalla Michael Monroen akustisella keikalla.

Michael soitti lähes kaksi tuntia.

Aivan liian vähäisten unien jälkeen aamulla oli vielä mahdollisuus saunoa ja lojua paljussa. Ja joogata, mutta se jäi todellakin väliin.

Huh huh. Kiitos vielä kerran Tapaukselle, Brightille ja tietysti firman puolesta järjestelyistä vastanneelle Annelle! Aika meni taas liian nopeasti ja tunnelmasta ja seurasta olisi voinut nauttia vielä pidempäänkin.

Nyt on vaan rima asetettu aika korkealle tulevia bileitä ajatellen!

 

Kaikki postauksen kuvat: Aki Rask / Akifoto.

Psst, haluatko päästä mukaan seuraaviin juhliin? rovio.com/careers :)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Suljin valkoisen MacBookini kannen viimeistä kertaa. Nyt sen paikka on SER-jätteen joukossa.

Ai että mitä sitten?

Tämä oli minulle rakas kone, ensimmäinen MacBookini, ja kiinnyin siihen enemmän kuin mihinkään muuhun elektroniseen laitteeseen. Vietin sen kanssa myös enemmän aikaa kuin minkään muun kanssa. Voisin sanoa jopa "kenenkään", heh. Kone oli vierelläni sohvan käsinojalla niin usein, että se oli kuin yksi perheenjäsen.

Tällä koneella tein kaikki hommani kotitoimistolla vuosien 2008 ja 2013 välillä. Pidin sillä blogia myös ensimmäiset vuodet, ja Rouva kirjoitti sillä ensimmäisen kirjansakin vielä vuonna 2014.

Vanha kone, vuoden 2007 mallia, alkoi kuitenkin olla jo liian vanha ja hidas, ja soveltui tekstinkäsittelyynkin enää juuri ja juuri. Ei se oikein enää jaksanut pyörittää uusia ohjelmia, sen lämmönsäätelypiiri oli simahtanut, kone kuumeni pohjasta ja sen akkukin oli siinä kunnossa, että konetta pystyi käyttämään enää vain kytkettynä verkkovirtaan.

Ostin valkoisen MacBookin oltuani PC-mies vuosikausia. Vielä lukioaikoina kotikoneeni oli Apple Macintosh, pöytämallia, mutta opiskelujen aikaan ja pitkään niiden jälkeenkin käytin vain Windows-koneita. Kymmenisen vuotta sitten mielessäni alkoi kuitenkin itää ajatus, että Macci voisi toimia Windows-konetta paremmin. Ja niinhän se toimikin.

PC:issä ja Windowsissa oli aina vaikka minkälaisia ihmeongelmia, mutta MacBook yksinkertaisesti toimi. Se oli rakkautta ensikosketuksesta. Pitkään käytin edelleen PC:tä töissä ja Maccia kotona, mutta muutama vuosi sitten päätin siirtyä myös töissä Mac-mieheksi. Sittemmin en ole Windows-koneita käyttänyt enkä ikävöinyt.

Kun Rouva alkoi kirjoittaa Gastronaatti 2:ta reilu vuosi sitten, päätin, että sitä ei tällä koneella kirjoiteta, ja Rouvankin on aika saada uusi läppäri. Vielä hän yritti kysellä, olisiko mahdollista löytää valkoista konetta, mutta eipä niitä enää tämän mallin jälkeen ole tehty. Nyt Rouvakin on jo tottunut tähtiharmaaseen MacBookinsa.

Viime viikonloppuna uskalsin vihdoin tyhjentää vanhan koneen kovalevyn ja ylikirjoittaa tyhjän tilan päälle.

Sitten nykäisin johdon irti seinästä ja suljin kannen.

Good-night, sweet prince - and flights of angels sing thee to thy rest.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

 

Kesäloma alkoi nyt. Tai siis virallisesti maanantaina, mutta kuitenkin. Tavoitteena on ottaa rennosti ja edetä lähes ilman mitään suunnitelmia. Mutta voihan sitä silti olla toiveita, mitä olisi kiva ehtiä tehdä, vaikka kaikkea ei olisikaan aikataulutettu kalenteriin.

Otimme valkoisen kartongin ja kolme eriväristä tussia ja sovimme, että kirjoitamme jokainen omalla värillämme, mitä toiveita meillä on lomalle.

Alku vaikuttaa hyvälle: toiveina on ainakin uida, istuttaa pionit, käydä Muumimuseossa, syödä munkki Pyynikillä, katsoa elokuva, järjestää isille ja äidille treffi-ilta ja mennä puutarhamökille.

Emme ole oikeastaan koskaan viettäneet kesälomaa Helsingissä, joten odotan ihan vaan sitä, että pääsen näyttämään tytölle kesäisen Helsingin niitä puolia, joita ei muuten tule katseltua. En ole esimerkiksi itsekään käynyt koskaan uimassa Stadikalla tai Kumpulan maauimalassa, joten heti kun vaan ilmat sen sallivat, teemme retket niihin. Meressä uimisesta en ole ihan varma, sillä tätä menoa vedet eivät paljoa ehdi lämmetä.

Ai niin, yksi asia voisi olla aiheellista lisätä listalle: nukkua pitkään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata töihin lepäämään, mutta onhan siinä totta toinen puoli. Olin isyysvapaani aikana kiireisempi kuin koskaan ja myös yöunet jäivät normaalia arkea vähemmälle. Kas, kun on vapaalla, on kiva valvoa joka päivä pikkutunneille, mutta eiväthän lapset herää aamuisin sen myöhemmin kuin muulloinkaan.

Ja sitten oli puutarhahommia, blogihommia, yrityksen perustamishommia, matkahommia ja lapsen syntymäpäivähommia. Kaikenlaisia hommia olikin sen verran, että en ehtinyt esimerkiksi kertaakaan kuntosalille. Myös suunnitelmani käydä joinain päivinä syömässä lounaita keskustan ravintoloissa jäi toteutumatta. Oho.

Ensimmäinen työpäivä oli vähän epätodellinen. Sähköpostin perkaamisen jälkeen ihmettelin lähinnä ruutuni ääressä, mitä pitäisikään tehdä seuraavaksi. Ehkä se alkaa jo tänään muistua mieleen.

Ilmoitin tietysti töissä myös kesälomieni ajankohdan, ja kohtahan nekin ovat edessä.

Nyt ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi kulkea töissä pelkällä pyörällä ilman HSL:n kausikorttia. Kyllähän se näin lämpimällä ja aurinkoisella säällä tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta saa nähdä, voittaako mukavuudenhalu ensimmäisen kaatosateen yllättäessä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

WTD Media Oy:n toimitusjohtaja Tolmatsova kävi meillä illallisella. Nata on toiminut useamminkin erinomaisena mentorina blogiasioissa, ja tälläkin kertaa hän pääsi vääntämään minulle asioita rautalangasta samalla, kun nautimme Rouvan kokkaamaa parsaillallista.

Blogi on ollut minulle ensisijaisesti harrastus, joka on jossain vaiheessa alkanut tuoda myös pientä lisätuloa.

En ole koskaan halunnut kutsua itseäni ammattibloggaajaksi (sillä ammattini on edelleen jotain aivan muuta), en ole pitänyt itseäni blogiyrittäjänä (eihän minulla ole edes yritystä) enkä todellakaan haaveile, että olisin joskus täysipäiväinen bloggaaja (pidän liikaa päivätöistäni ja siitä, että tiedän, minkä verran saan palkkaa ensi kuussa).

Kaupallisten yhteistöiden lisääntymisen myötä olen kuitenkin alkanut pohtia yhä enemmän sitä, kannattaako minun kuitenkaan laskuttaa blogitöitäni verokortilla ja näin ollen sekä nostattaa veroprosenttiani että maksaa palkkioista melko kovaa ansiotuloveroa.

Kaikki "oikeina" bloggaajina pitämäni tutut ovat neuvoneet useaan otteeseen, että minun kannattaisi perustaa yritys, jonka kautta tekisin blogitöitä.

Viimeksi puhuin aiheesta Satu Rämön kanssa (joka puolestaan julkaisi juuri hiljattain Unelmahommissa-kirjan Hanne Valtarin kanssa), ja nyt palasimme tähän teemaan Natan kanssa. Osakeyhtiön perustaminen olisi kuulemma toiminimeen verrattuna edullisempaa minulle (syistä, jotka joku muu saa selittää.) Itse en ole suoraan sanoen ollut aiemmin kiinnostunut koko asiasta, tai kun olen yrittänyt ottaa jostain selvää, kiinnostukseni on lopahtanut siihen, miten monimutkaiselta yrityksen perustaminen on tuntunut. Ja kun se oma liikevaihtokin oli aiemmin niin pientäkin.

Mutta entäpä jos se tästä yhtäkkiä kasvaisikin? Tai ihan vaikka pysyisi nykyisellä tasolla? Osakeyhtiö kuulemma kannattaisi.

Nukuin yhden yön yli, harkitsin asiaa vielä aamulla ja - hups - perustin osakeyhtiön.

Yhtiö aloittaa virallisesti toimintansa 1.6.2017 ja siitä lähtien tätä blogia kirjoittaa toimitusjohtaja Koivisto. Olisin nimittänyt Rouvan hallituksen puheenjohtajaksi, mutta silloin olisimme tarvinneet jonkun kolmannen henkilön (aikuisen) varajäseneksi. Nyt olen itse hallituksen ainoa jäsen ja firman ainoa työntekijä. Vaikka aikamoinen perheyritys tämä blogin pyörittäminen kyllä on.

Päivätyötäni en aio edelleenkään jättää, mutta nyt taidan jo joutua hyväksymään omalla kohdallani myös termit ammattibloggaaja ja blogiyrittäjä.

Share

Pages